Showtemppu

Meillä oli tänään Joensuussa valkosipulitapahtuma torilla. Käytiin Äiskän kanssa. Ostin vuoden valkosipulit kerralla. Luomua Suhmurasta. Ja tuoretta. Mielenkiintoinen tuttavuus oli myös unkarilainen ruoka-/kahvikoju. Unkarilainen, Suomessa asuva nainen teki pienessä myyntivaunussa unkarilaisia pikkuherkkuja - niin suolaisia kuin makeitakin. Ja tyttärensä myi. Äiskä kävi nuorempana Zalaegerzegissä jossakin taiteilijatapaamisessa. Kertoi saaneensa tosi hyvää perunalaatikkoa, jossa oli myös runsaasti paprikaa. No tästä kun kerroin, niin kojun pitäjä lupasi lähettää minulle sähköpostilla laatikon reseptin. Ja myi pussin unkarilaista punaista paprikajauhetta. Meillä myytävä on kuulemma oranssia. Torilta ostetun lanttukukon kaveriksi valmistin

Suolabroileria alá Iskä

1 marinoimaton broileri

4 kg suolaa (saattaa tarvita viisikin, jos sattuu huono säkä)

Ja kerrankin saa uunin laittaa lämpiämään 300 asteiseksi. Kuivaa broileri talouspaperilla tosi kuivaksi eli niin kuivaksi, että mistään kohtaa broileria ei paperiin tartu enää mitään. Seuraavaksi ota puuvillalankaa, jolla sidot kevyesti broilerin jalat ja siivet siististi kroppaan kiinni, etteivät lerpota sinne tänne.

Kaada kulhon pohjalle noin kaksi senttiä suolaa. Aseta broileri aukot alaspäin eli mahalleen suolapedille. Kaada suolaa broilerin päälle niin paljon, että joka puolella on vähintään kaksi senttiä suolaa.

Paista 300 asteisessa uunissa vähintään 50 minuuttia, mutta alle tunnin. Toki paistoaika riippuu uunista ja siitä kuinka kuivaa tai mehukasta lihaa haluat.

Ota broileri patakintaat kädessä pois suolan sisästä. Todennäköisesti sitä ympäröi lähes sentin paksuinen kova suolakuori. Kopauta se varovasti vasaralla rikki. Kuori suola pois broilerin ympäriltä.

Jos mitä menee kanan pinnalle, tupsuttele se pullasudilla pois. Varo rikkomasta nahkaa, sillä jos suolaa menee paljaalle lihalle, se imeytyy lihaan ja alkaa maistua suolaiselta. Pelkän kuivan nahkan läpi suolaisuus ei mene lihaan. Tarjoile mieleisiesi lisäkkeiden kanssa.

Ruskeampi kohta takapäässä johtuu siitä, että suolakerros on ollut liian ohut.

Ja yllätys yllätys: kanasta ei tule suolainen. Kana maistuu kanalle (tai broilerille, mutta kun kana on lyhyempi sana kirjoittaa) eikä niille epämääräisille marinadeille, joita kaupassa siihen tungetaan. Meillä äänestettiin hyväksi 4 - 0. Äiskä oli jo eilen innoissaan, kun kuuli, mitä on tulossa. Olen nimittäin tehnyt tätä herkkua jo 80-luvun lopulla. Niinpä Äiskä rankeerasikin kakkoseen.

Valmistus kannattaa harjoitella omalla porukalla. Sitten kun homma sujuu ilman ylimääräistä säheltämistä ja kanasta tulee juuri toivotun laista, on vieraiden vuoro. Näin valmistettu broileri on nimittäin erittäin hieno ohjelmanumero vieraille, jotka kohtaavat Iskän suolabroilerin ensimmäistä kertaa.