lauantai 30. kesäkuuta 2012

Lomailua... (D)

Työt loppuivat eilen ja oli alunperin Äiskän kanssa tarkoitus kierrellä sukulaisissa ja tuttavissa pari viikkoa. Olen elellyt viime vuodet aikamoisella sykkeellä eteenpäin ja koettanut pitää positiivista mieltä yllä. Nyt kuitenkin huomaan olevani ihan puhki. Niin tämän omaishoitajatouhun, pätkätöiden kuin perheen nuoriso-ongelmienkin vuoksi. Niinpä ei sitten lähdetä mihinkään. Yritän opetella olemaan kotona mahdollisimman vähillä tekemisillä ja keskittyä lepäämiseen. On muuten aika outo tilanne minulle! 

Periaate näkyy jossain määrin myös ruokalistalla. Tänään löysin jääkaapista Nissen Berliinistä tuomia omena-punakaalipurkkeja.


Tuoteseloste kertoo sisällöstä: punakaali, brandyetikkaa, omenamehua tiivisteestä, glukoosi-fruktoosisiirappia, omenaa 3%, sokeria, suolaa, herukkamehua tiivisteestä 1 %.

Neuvoi lisäämään vähän vettä ja kuumentamaan pannulla varttitunnin ja sen jälkeen maustamaan mieleiseksi. Kuumensin vartin ja viiden minuutin kohdalla lisäsin frankfurtinnakkeja kaalin päälle ja laitoin kannen päälle. Sitten ei muuta kuin paistinpannu pöydälle, smetanaa mausteeksi, ja syömään. 

Hyvää äänin 6 - 0. Äiskän asteikolla tuli luokitelluksi toisen luokan ruuaksi, mikä on viisipykäläinen asteikko huomioiden aika kova saavutus. Jos keksitte, missä tällaista herkkua myydään Suomessa, niin vinkatkaa ihmeessä muillekin. On nimittäin sen verran hyvää.

Tähän päättyi saksalainen teemakuukausi. Seuraavaksi yritetään kauhoa jotain kasaan georgialaisesta (gruusialaisesta) keittiöstä. Lomakuukauden vaihteleva ohjelma saattaa toki hieman sotkea kuvioita.

torstai 28. kesäkuuta 2012

Muutamalla satasella siitä selviää (D)

Kaksi viikkoa ennen juhannusta telkkarista katosi b-kanavanippu. Seuraavana päivänä sattui soittamaan tyttö ja tarjoamaan Elisa tuplaviihdepakettia. Kertoi vielä, että kun ne tulevat ne kaikki kanavat piuhaa pitkin, niin kyllä kuva paranee. No minähän tilasin. Sen jälkeen b-kanavanippu on vaihdellut päällä-pois-päällä-pois. Vihdoin tuli paketti. "Miksi täällä ohjeessa lukee, että aseta antennin johto tämän näköiseen reikään?" soitin asiakaspalveluun. No siksi, kun antennikanavat tulevat edelleen antennin kautta, oli vastaus. Eihän siinä muuta kuin kaupan peruutus. Onnistui näpsäkästi. Tällä viikolla sitten kävi antenniasentaja toteamassa, että signaali on niin heikko, että on todella ihme, jos telkusta ylipäätään näkyy jotakin. No laitetaan koko järjetelmä uusiksi. Muutamalla satasellahan siitä selviää.

Vessan pytty alkoi sihistä. Purin osiin ja totesin euron arvoisen kumisen kalvotiivisteen olevan rikki. Starkilla sanoivat, että kuusi vuotta vanha Cersanit on niin vanha, ettei siihen enää varaosia saa. Eivätkä tienneet, sopiiko kaikki liikkuvat osat sisältävä uudempien pyttyjen korjaussarja pyttyyni. Saman sanoi maahantuoja. Nyt pitää sitten ottaa koko iso tuloveden venttiiliosa irti ja käydä vertaamassa Starkin hyllyllä. Ellei satu, niin sitten on ostettava uusi pytty. Ja tilattava putkimies sitä asentamaan, kun ei itse pysty velvollisuuksiltaan keskittymään. No, muutamalla satasellahan siitä selviää.

Juhannusaattoa ajattelin juhlistaa ruohon leikkuulla. Vetonarun muovinen siivapyötä hajosi. Nyt ei hyvää konetta saa käyntiin. En viitsinyt edes lähteä kyselemään, että saako siihen varaosia. Ostin sadalla viidellä kympillä uuden leikkurin. Alkaa tympiä se turhan perässä juoksemisen aiheuttama ajankulu ja mieliharmi. Ja sitten minä ihmettelen, että kyllä meidän täytyy olla rikas kansakunta, kun meillä on vara heittää sinänsä toimivia laitteita mäkeen vain sen takia, että niistä on muutaman euron arvoinen osa rikki!


Tänään keskityimme salaattiin. Reseptin löysin vanhan saksalaisen keittokirjan välistä löytyneestä salaattimainoksesta.

kyssäkaalisalaatti "Kalinka"

2 kyssäkaalia
nippu retiisiä
1/2 ruukku persiljaa
2 rkl öljyä
1 tl sinappia
2 rkl smetanaa
suolaa
mustapippuria
sokeria

Kuori kyssäkaali ja raasta karkeaksi raasteeksi. Siivuta retiisit mukaan. Samoin silppua persiljat. Lisää muut ainekset ja sekoita. Tarjoile.


Hyvää äänin 6 - 0. Äiskän asteikolla kakkosluokkaan.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Ilman konstailuja

Keväällä tuli esiteltyä taimien kasvatusta. Yksi chili olikin jo sellainen puolitoistametrinen. Mutta luonto teki minulle tepposet. Kun ensimmäisellä kerralla olisi pitänyt taimia vain käyttää ulkona, minä laitoin ne sinne koko päiväksi. Niinhän siinä kävi, että ultraviolettisäteilyyn tottumattomat taimet eivät siitä kaikki tykänneet. Se pitkä chili lähes kuoli, kun uv-säteily iski tottumattomaan kasviin. No nyt se on pikkuhiljaa elpynyt. Saa nähdä, ehtiikö mitään tehdä. Sama kävi habanerolle, joka tosin on toipunut paljon paremmin. Kirsikkatomaatit kuolivat kokonaan, joten piti ostaa uudet taimet puutarhalta. Yksi chili, paprikat, suippopaprikat ja terttutomaatit ovat pärjäilleet loistavasti ja alkavat pikkuhiljaa kukkimaan. Viiniköynnökset kasvavat pikkuhiljaa näin kylmänä kesänä. Ensi kesänä pitäisi saada sitten rypäleitä. Saa nähdä!



Mutta ruoka oli tänään varsin konstailematonta "perusruokaa".

Karjalainen majavapata

700 g karjalanpaistilihoja
700 g paloiteltua majavaa
1 - 2 tl suolaa
vettä
10 pippuria

Laita lihat uuniruukkuun. Samoin suola ja pippurit. Vettä sen verran, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Paista 200 asteisessa uunissa kolme tuntia. Eli aivan kuten karjalanpaisti. Tarjoile perunoiden kera.

Erittäin hyvää äänin 6 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan ensimmäisen luokan ruuaksi!

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Vähän kerrassaan selkenevää

Minä olen aina ollut perheessämme se, joka on huolehtinut rahan hankkimisesta. Sen onnistuttua vajavaisesti, olen sitten tehnyt kaikenlaista remonttia. Autoja, taloja, kodinkoneita - rakensimpa yhden tietokoneenkin entisistä romuista. Ja Äiskä on vastannut lasten kasvatuksesta ja kasvatusperiaatteista. Minä sitten olen niitä noudattanut silloin kun olen muilta hommiltani ehtinyt. Samoin tämä huushollin pyöritys. Nyt Äiskän sairastuttua kaikki kaatuivat tahtomattani käsiini. Kokonaisuutena tässä on ihan kohtuudella pärjäilty. Ja aika avoimesti olen ongelmistanikin kertonut. Nyt kuitenkin löytyi raja. Oli tuossa juhannuksen alla nuorison kanssa sen verran isoja ristiriitoja, että ne eivät enää kuulu blogiin. Minä olen kuitenkin ollut aikamoisen ahdistuksen kourissa viikon verran. On ollut hyvin vähän asioita, jotka ovat huvittaneet. Siksi näitä juttujakin on kertynyt melko vähän. Nyt kuitenkin alkaa tilanne vähän kerrassaan normalisoitumaan. Nähtävästi...

Ja ensi viikon keskiviikkona on taas uusi työhaastattelu. Tällä kertaa neljän kuukauden määräaikaisuus. Sillähän pääsee jo joulukuun alkuun!

Tänään kuitenkin käytiin napsimassa naapurin Ismon raparperipenkistä raparperit

kalkkunan rintaleikkeeseen raparperikastikkeessa
 (alkuperäinen resepti hs.fi Ruoka -sivustolta kopsattu Petti di pollo al rabarbaro)

1/2 kg kalkkunan rintaleikkeitä
4 raparperin vartta pätkittynä
5 cm pätkä purjoa siivutettuna
1 tl kuivattua salviaa
1 dl valkoviiniä
1/2 tl mustapippurirouhetta
1/2 tl suolaa
öljyä

Ruskista kalkkunaleikkeet nopeasti kuumalla pannulla - ihan vain pinta kiinni. Siirrä sivuun. Kuullota purjo kuumalla pannulla öljyssä. Lisää raparperipalaset, salvia, pippuri ja suola. Kuumenna koko ajan hämmennellen kymmenisen minuuttia. Nosta kalkkunaleikkeet raparperin päälle. Kaada päälle valkoviini. Keitä pienellä teholla vielä viitisen minuuttia. Tarjoile voilla maustetun jasmiiniriisin kera.


Hyvää äänin 3 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan ensimmäisen luokan ruuaksi! Njam!

lauantai 23. kesäkuuta 2012

Pohjois-karjalainen potakkalaatikko

Pahoja ongelmia nuorison kanssa. Ahistaa. Ei kulja juttu ei. Eikä oikein ruokakaan maistu. Tänään yritettiin perinteisellä pohjois-karjalaisella perinneruualla, jonka reseptin Ex-ope on joskus minulle antanut.

Potakkalaatikko (kolmelle)

12 keskikokoista perunaa
2 sipulia
350 g siankylkeä
suolaa
pippuria
vettä

Kuori ja viipaloi perunat ja sipulit. Poista siankyljestä nahka ja suikaloi. Voitele uunivuoka ja lado sen pohjalle ensin perunoita, sitten sipulia, lihaa ja lopuksi taas perunoita. Johonkin väliin tupsuttele teelusikallisen verran suolaa ja vähän pippuriruohetta. Lopuksi kaada kylmää vettä siten, että se ulottuu ainesten puoleen väliin. Paista 200 asteisessa uunissa kannen alla puolitoista tuntia. Tarjoile.

Syötyä tuli. Suomalaista perusruokaa.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Paska päivä ja kirvulainen pieru

Eilinen oli hyvä päivä. Iskä intoa täynnä. Oli toiveita vakaammasta huomisesta. Vaan ei ole enää. Puolen päivän aikoihin soi puhelin, ja ystävällinen virkamies ilmoitti, että valitettavasti virkaan tuli valituksi joku muu kuin minä. Eipähän sille mitään, tämä on vain elämää ja uutta matoa on alettava koukkuun laitella. Kirjoitin heti puhelun perään kaksi uutta hakemusta. Mutta ei siitä mihinkään pääse: harmitti ihan vietävästi.

Illalla kotona sitten meno jatkui. Olen joskus viime talvena imuroinut netistä Kyyrölän savi oy:n  sivuilta perinteisiä karjalaisis ruokareseptejä. Tänään sitten valmistin täysin ohjeen mukaan piranaa, kirvulaista perinneherkkua. Näin jo valmistusvaiheessa, että ei tule olemaan menestys. Mari ja Äiskä maistelivat. Syömättä jäi. Äiskä rankeerasi asteikollaan vitoseen. Mari syötti omansa koiralle. Minä söin. Ei se pahaa ollut, mutta ei myöskään tätä päivää. Tottumatonta vatsaani kiersi koko illan. Ja pieretti ihan tolkuttomasti! 

Linkki vie suoraan reseptisivulle ja teksti on copy-pastetettu samasta paikasta. Päällimmäisenä jäi ruuasta mieleen, että pierettikö kirvulaisia yhtenään?

PIRANA

  ½ l herneitä
(aijemmin härkäpapuja)
½ l lanttulohkoja
½ l perunalohkoja
vettä
4-5 dl ruisjauhoja
tai ohrajauhoja
2 dl kermamaitoa
tai vettä
suolaa 

 
Kuivat herneet liotetaan yön yli, tuoreita voi käyttää sellaisenaan. Liotusvesi kaadetaan pois, ja herneet keitetään väljässä vedessä puolikypsiksi. Lisätään lanttulohkoja, annetaan kiehua vähän aikaa, ja lisätään kuorittuja perunoita lohkoina. Kun ne kypsyvät, vettä vähennetään hieman. Keitos saostetaan jauhoilla, jotka sekoitetaan kermamaitoon tai tilkkaan vettä. Keitetään hämmentäen n.15 min. Ainekset ovat hajonneet ja keitos muistuttaa sakeata puuroa. Maustetaan suolalla. Syödään puuron tapaan pääruokana voisilmän tai maidon kanssa. On hyvää myös kylmänä.
(Muolaa IP,Kirvu AP)

En jäänyt odottamaan hutun jäähtymistä vaan viskasin kompostiin, joten en tuosta loppukommentista osaa varmuudella sanoa.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Mukavaa olla vanha ja kokenut! (D)

Kävin tänään työpaikkahaastattelussa. Vakivirka valtionhallinnossa. Edellisestä työpaikkahaastattelusta onkin aikaa lähes kymmenen vuotta. Olipa mukava tapahtuma tämä tämänpäiväinen. Rentoa asiallista keskustelua välillä vauhdista kieltä vaihtaen. Minun ei tarvinnut esittää mitään! Nuorempana sitä tuli yritettyä liikaa. Nyt oli sellainen fiilis, että tällainen minä olen, jos en näine avuineni ole sopiva, niin sitten en. Jäi hyvä ja vahva fiilis vielä tilaisuuden jälkeenkin. Etenkin kun heti alussa kuulin hakijoita olleen toista sataa ja vain viiden päässeen haastatteluun. Hyvä Iskä!

Illalla sitten kotona tuli todettua, että rakkaalla lapsella on monta nimeä. Myös ruuan laitossa. Kirjahyllystäni löytyi saksalainen kirja "Das elektrische Kochen" (Elisabeth Meyer-Haagen, Frankfurt (Main), 1984). Siitä löytyi ohje, joka voisi suomeksi olla nimeltään hieno maksakastike. Saksaksi se oli kuitenkin ristitty

Hieno maksagulassi - Feines Lebergulasch (olen minä reseptiä vähän modifioinut, lähinnä ainesten määriä)

400 g vasikan tai sian maksaa
50 g rasvaa

2 sipulia
200 g sian kylkeä
200 g säilöttyjä herkkusienisiivuja

2 rkl ketsuppia
1,5 dl smetanaa

2,5 dl kasvislientä (tai sienilientä, mitä ihmettä tällainen on?)
2 rkl jauhoja
ripaus suolaa

Kuutioi maksa ja paista kuumalla pannulla rasvassa nopeasti pinta kiinni. Siirrä sivuun. Kuullota silputut sipulit pannulla rasvassa. Lisää kuutioitu siankylki. Paista taas sen aikaa, että pinta paistuu kiinni. Lisää valutetut herkkusienet. Kuumenna hämmennellen jokunen minuutti. lisää ketsuppi, smetana ja kasvisliemi. Sekoita hyvin. Ripottele pinnalle jauhot ja suola. Hauduta pienellä tulella kymmenisen minuuttia. Tarjoa perunoiden tai perunamuussin kera.

Hyvää äänin 5 - 0. Äiskä rankeerasi kakkosluokan ruuaksi. Hyvä päätös hyvälle päivälle.

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Karrelle kärähti! (D)

Blogissa on ollut viimepäivinä vähän hiljaisempaa. Tilanteeseen on pari hyvää syytä. Ensinnäkin painon perkele pyrkii vain nousemaan. Olen yrittänyt laittaa vähän huonompaa ruokaa, josta ei isommin ole ollut kertomista. Toisaalta olen täysin kyllääntynyt tähän arkeen. Huomaan odottavani kesälomaa. Lomaa töistä tarkoittaa samaa kuin työttömäksi jääminen, mutta onpahan lomaa kuitenkin. Eiköhän sitä sitten syksymmällä taas jotakin keksi. Ja toisaalta lomaa omaishoitajuudesta. Sekin järjestyy, kun Äiskä lähtee laitoskuntoutusjaksolle tai niin kuin meillä sanotaan - kuntolomalle. Vielä täytyy vain viikko pari pinnistellä.

Aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta, sanoo vanha sanonta. Tänään oli sellainen päivä. Grillailin perheelle makkaroita ja hedelmiä, sellaista peruskauraa. Alkupalaksi tein saksalaisen keittokirjan välistä löytyneelle paperinpalalle saksaksi kirjoitetun ohjeen mukaan 

Kolumbussalaattia

puolikas jäävuorisalaatti
puolikas punainen paprika
2 keitettyä munaa
puolikas puntti retiisejä
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippurirouhetta
1 rkl etikkaa
ruilautus sinappia
täytettyjä oliiveja

Pilko kasvikset ja munat pieniksi, laita kulhoon. Lisää öljy ja mausteet sekä oliivit. Sekoita. Tarjoile.

Hyvää äänin 4 - 0. Äiskä rankeerasi kakkosluokkaan!

Ai, että miksi ei voi aina voittaa? Ja mikä kärähti karrelle? No lampaan kylki, jota yritin grillata. Minä sitä makkaroiden jälkeen oikein hellyydellä vaalin. Voitelin hickorykastikkeella. Kääntelin. Jos syttyi rasva palamaan, kuuppa päälle. Yritin kaikkeni! Lopputulos: sitkeää ja mautonta lihaa. Pinta palanut ja maistui karrelle palaneelta. 


Kertokaa, kuinka grillataan maukkaita ja rapsakan mureita bribsejä?

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Äiti kylässä

Äitini tuli eilen viikonloppukylään. Näemme ehkä viisi kuusi kertaa vuodessa. Niinpä tarinaa on ollut niin, ettei kovin ole kirjoittelemaan ehtinyt. Äiti toi kuitenkin raparperia tuliaisina. Nyt sitten kaikki tietysti luulevat, että teimme raparperipiirakkaa. Vaan eipä tehtykään. Tehtiin sauvolaisen Kaisa Sillanpään Kevyt Kokki -lehden reseptikisassa (Kevyt Kokki huhtikuu 2011) kolmanneksi sijoittuneen reseptin mukaan

Raparperi-lammaspataa (resepti puhui kyllä naudanlihasta, mutta kun minulla nyt sattui tuota lammasta olemaan pakasteessa. Ja muutenkin vähän suurpiirteistin.)

500 - 800 g lammasta palasteltuna
loraus rypsiöljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tl paprikajauhetta
varovasti chilirouhetta (pyöräytin sellaisesta myllysysteemistä ihan vähän)
500 g tomaattimurskaa
3 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
4 porkkanaa
5 - 8 dl raparperipaloja
2 rkl hunajaa
1/2 tl mustapippuria
1 tl suolaa
100 g aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa

pinnalle  1/2 dl hienonnettua tuoretta ruohosipulia

Ruskista lihat öljyssä laajapohjaisessa kattilassa. Paloittele sipuli, murskaa valkosipulin kynnet. Lisää molemmat kattilaan. Jatka kuullotusta hetki. Lisää mausteet, tomaattimurska, vesi ja fondi.

Kuori ja paloittele porkkanat joukkoon. Keitä miedolla lämmöllä kunnes porkkanat ovat lähes kypsiä eli noin 15 minuuttia. LIsää raparperi ja jatka keittämistä kunnes raparperi on pehmeää ja liha mureaa. Lisää loput ainekset, kuumenna. 

Ripottele pinnalle ruohosipulia. Tarjoa uusien perunoiden ja salaatin kera.

Ihan syötävää perusruokaa äänin 5 - 0. Äiskän asteikolla meni kolmoseen.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Terveyskeskuksessa

Kävin viime viikon torstaina terveyskeskuksen ajanvarauksessa. Tiesin, että ajanvaraus aukeaa kahdeksalta. Puhelimella on ihan turha yrittää. Niinpä olin heti aamusta vartin yli kahdeksan paikalla. 15 henkeä jonossa! Kuulemma toinen ihminen oli jo aikaa varaamassa. Nopeasti laskin, ettei minulla ollut aikaa jäädä kahdeksi tunniksi jonoon istumaan. Kuulin myös, että ovet aukeavat puoli kahdeksalta. Niinpä päätin siirtää käynnin tälle viikolle.

Tänä aamuna Äiskän avustaja tuli normaalia aiemmin eli seitsemälle. Niinpä minä olin terveyskeskuksen pihassa jo 7.10! Yllätyksekseni ulko-ovi aukeni sitä lähestyessäni. Vilkaisin oven pielessä olevaa taulua palveluajoista. Ei ollut mitään mainintaa ajanvarauksen aukeamisesta. Niinpä astuin sisään ja arvelin ajanvarauksen oven olevan lukittu. Vaan eipä ollut! Kutsuvasti auki! Ajattelin, että tänään ehdin ennen mummoja jonotusnumeroautomaatille. Ei muuta kuin rohkeasti sisään. Minä olin ihan ensimmäinen! Jeee!!!

Puoli kasilta tuli ensimmäinen hoitaja. "Milläs avaimilla sitä on sisään tultu?" kysyi yrmeästi. Minä hiukan nostin katsetta lehdestä ja vastasin muina miehinä: "Yleisavaimella." Täti alkoi naamaltaan muuttua siinä määrin merkittävästi, että päätin valaista asian oikeaa laitaa: "Ovet olivat auki, joten kävelin sisään. Olen tympääntynyt kahden tunnin jonoihin." Hoitaja selitti vihaisena, että ei tänne saa ennen avaamista tulla. Vastasin, etten tiennyt virallista sisäänlaskuaikaa, kun ei ollut ilmoitettu ja ovet olivat auki. Meni koppiinsa.

Aikanaan kello tuli kahdeksan, ja minut kutsuttiin numerolla sisään. Uusi hoitaja: "Sinä tulit luvatta! Mitä vaivaa?" "En tullut luvatta. Tämä on julkinen laitos, ovi oli auki, eikä tuloa ollut kielletty!" "No jos on joku aika aukeamiselle sanottu, ei sitä kauppaankaan mennä ennen aukaisemista!" "Vaan kaupoissapa on ovessa aukioloaika sanottu, ja ovet avataan silloin, kun kauppa aukeaa. Täällä oli ovet auki eikä mitään mainintaa kellonajasta." Siihen se päättyi - kinaaminen. Aika saatiin varattua tyylikkäästi niin Äiskälle kuin minullekin. Lähtiessäni ilmoitin seuraavalla kerralla tulevani seitsemän jälkeen sisään, jos ovet ovat auki. Kuvan palveluajoista kertovasta taulusta otin pois lähtiessäni. (Joo joo. Sinne se taulu jäi seinälle. Kuvan otin siitä taulusta poislähdön hetkellä.)

Illalla sitten syötiin Maku-lehdestä kopioidulla reseptillä tehtyä

Possuwokkia

400 g porsaanlihasuikaleita
loraus öljyä
n. 450 g vokkivihanneksia
1 prk inkivääri-sitruunaruoho vokkikastiketta

Kuumenna öljy pannulla ja paista lihat kauttaaltaan kypsäksi. Kaada pannulle jäiset kasvikset. Kuumenna sekoitellen. Lisää vokkikastike ja anna kiehahtaa. Tarjoa lisänä täysjyväriisiä.

Hyvää. Äiskän asteikolla juuri ja juuri kakkosluokkaa.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Sukupuolivalistus (D)

Jäi viime perjantaina hieman juttu kesken. Minä siis iloisella mielellä odotin Junioria kaverinsa kanssa kotiin. Yllätys olikin sitten mitä miellyttävin, kun pojat tulivatkin jo puoli yhdentoista aikaan. Tyttö mukana! No voi himputti, sehän kuuluu nuoruuteen. Ja kaiken lisäksi tyttö oli Juniorin kamun mukana. Ei sen puoleen, on niitä jo Juniorinkin mukana käynyt. Sitä aina välillä ajattelee, että eivät nyt vain liian varomattomasti sähläilisi. On siitä puhuttukin. Jo puolenkymmentä vuotta sitten aloitettiin käymällä perusasiat läpi. Eikä muuten puhuttu kukista ja mehiläisistä, vaan ihan oikeista asioista oikeilla nimillä. Ja nyt sitten on välillä tullut muistuteltua opistusta. Ja aina Juniorilla on ollut epämiellyttävä olo. Ei sen puoleen, minulla oli joku vuosi sitten aika vaivautunut olo, kun Marin kanssa puhuttiin samasta teemasta. Mutta puhuttu on. Ja aika näyttää, kuinka oppi on mennyt perille.

Toista oli 70-luvulla, kun itse olin vastaanottavalla puolella. Aamulla olin päässyt ripille. Valokuvaajalle oli sovittu aika, ja isä oli Sunbeam ysisatasella käyttämässä. Ollaan pois tulossa. Isä ajaa vakavana kuutostietä pitkin. Lähestytään risteystä, josta pitää kääntyä kotikylällä. 

- Kuule poika! 
Vilkku päälle vasemmalle.
- No mitä?
Tik, tik, tik, tik... tikitti vilkku.
- Sie ko nyt oot sen naimaluva saant, ni kaho tarkkaa, mihi m***ais työnnät!
- Joo.
Ja isä vahvoin kävivarsin murjalti auton ratista vasemmalle. Se oli siinä. Minun isältä saamani sukupuolivalistus. Joskus jälkeenpäin isän jo kuoltua, kysyin äidiltäni taustoja. Ei ollut kuulemma isä keskustelusta pukahtanut äidille sanallakaan. Ei ennen eikä jälkeen tapahtuman. Oli se aikakautensa mieheksi aikamoinen mies! 

No, nyt on muisteltu taas tarpeeksi. Kuten tuolla talvella lupasin, kesäkuu on saksalaisen keittiön kuukausi. Saksalaisuudeksi riittää se, että resepti on löydetty saksalaisesta keittokirjasta, eikä ole ihan perussuomalaisen oloinen. Tällä kertaa ohje löytyi kirjasta "Backen, Braten und Grillen" (Miele & Cie. GmbH & Co., Gutesloh, 1987), ja taas hieman omana variaationani, koska luin reseptin huolimattomasti.

Huppukyljykset - Koteletts mit Haube (meillä oikeastaan huppukaslerit)

4 kyljystä tai kaslerpihviä à 200 g
nippu kevätsipulia
1 valkosipulinkynsi
1/2 punainen paprika
100 g suht rasvaista siankylkeä, jossa on myös lihaa (durchwachsener Speck - läpikasvanutta kylkeä)
nippu persiljaa
200 g smetanaa
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl rakuunaa
vähän öljyä

Laita uuni lämpiämään 200 asteiseksi. Silppua sipulit, murskaa valkosipulin kynsi ja suikaloi paprika pieniksi palasiksi.  Laita ainekset tehosekoittimeen. Lisää silputtu persilja, smetana, suola, pippuri, rakuuna ja loraus öljyä. Pyöräytä seos sekaisin. Kuutio siankylkipala. Lisää kuutiot äsken valmistamaasi mössöön ja sekoita hyvin. Asettele pihvit uunipellille. Levittele (minä laitoin liikaa smetanaa, niin kaadoin kannusta suoraan) mössö lihojen päälle. Paista uunissa 55 - 60 minuuttia. Tarjoile riisin ja salaatin kera.


Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa - kirkkaasti! Odotin koko ruokailun ajan sitä ensiluokkaisen ruuan merkkinä tulevaa spontaani njam-lausahdusta, mutta ei ihan tullut.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Juuka - ravintolaruokailun takapajula?

Pohjois-Karjalassa on kaksi huippupaikkaa, jonne voi viedä vieraita. Ja molempien tulevaisuus vaakalaudalla. Ensimmäinen on Botania - yliopiston kasvitieteellinen puutarha Joensuussa. Ja toinen on Suomen kivikeskus, joka siirtyi jonkinlaisen säätiön tai yhdistyksen hallinnasta Tulikiven pyöritettäväksi. Molemmat ovat paikkoja, joihin tykkäämme Äiskän kanssa vieraita viedä käymään. Tänään kävimme Kivikeskuksessa ihastelemassa tämän kesän näyttelyä, jossa oli esillä graafikko Toini Muonan ja lasimuotoilija Gunnel Nymanin parhaita teoksia. Lisäksi saimme tutustua myös ikoninäyttelyyn ja pysyvään kivinäyttelyyn. Käykää ihmeessä tutustumassa. Niin Kivikylään kuin Botaniaankin, jos kulmilla liikutte. 

Mutta Juukaan ottakaa omat eväät mukaan. Viimeksi kävin Juuassa viime vuoden alkupuolella jazzia kuuntelemassa. Silloin söimme Kolin portissa, ja puitteet pettivät pahasti kuten olen jo aiemmin kertonut. No tänään sitten söimme Kivikeskuksen yhteydessä olevassa ravintolassa. Salaatti oli kauniisti esille laitettu ja hyvän makuinen - kiinankaalia ja kaupan salaattikastiketta, vähän punasipulia päällä. Pääruokana lehtipihvi ranskanperunoilla, hinta € 12,90 per annos. Ranskikset olivat jotain Xtra-tuoteperheen tuotteita ja ilman vähäisintäkään makua. Johtunee siitä, että suolaa ei ollut törsätty. Äiskän annoksessa kolme kertaa enemmän kuin minun annoksessa. Lehtipihvi oli paistettu liian kylmällä pannulla, sillä se oli jäänyt sellaiseksi epämiellyttävän harmaaksi. Maistui vahvasti rypsiöljylle. Liekö ollut valmiiksi mureutettu rypsiporsaan lehtipihvi - naturel, sillä muuta makua siinä ei sitten ollutkaan. Äiskän pihvi oli vielä pyöritelty sellaiseksi kivaksi mytyksi, joka ei ollut ruokahalua herättävän näköinen, mutta sinänsä todella helppo leikata Äiskälle valmiiksi suupaloiksi. Koko homman kruunasi se, että ruoka laitettiin aivan kylmälle lautaselle eli ihan kylmäähän se oli, kun pöytään tuli. Onneksi ketsuppikulho oli täynnä, joten runsaalla ketsupilla höystettynä syötyä tuli. Äiskä rankeerasi nälissään asteikollaan neloseen.

Käykää kuitenkin siellä Kivikeskuksessa.

PS. Toki on iloittava siitä, että noin pienellä paikkakunnalla on ainakin kaksi ruokapaikkaa, joiden toiminnasta pääsee valittamaan. Kaikilla paikkakunnilla ei taida olla välttämättä sitä yhtäkään.
 

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Iloinen yllätys?

Juniori on ollut tosi iloinen, seurallinen ja rento viimeiset pari päivää. Ajattelin sen johtuvan koulun loppumisesta. Illan suussa lähti iloisella mielellä kaupungille kavereiden kanssa. Minä sitten myöhemmin katsoin kaverin tilitietoja. Oli kerralla nostanut pari kymppiä rahaa! Silloin hälytyskelloni soivat! Aina, kun on poika ollut tosi mukavan oloinen ja tililtä on nostettu kaksi kymppiä käteistä, on lopputulos ollut kaljoittelu. Tai väkevämmät. Minä yritän soittaa useita kertoja. Tein tikusta asiaa, jota sitten kertoisin. Ei vastaa. Olin ihan varma, että aamulla putkasta haen tai jotain vastaavaa. Sitten soi puhelin. Juniori kirkkaan iloisella ja selvällä äänellä kyselee: Moi iskä, olit yrittänyt soittaa. Täällä laululavalla on niin paljon väkeä, etten kuullut puhelimen sointia. Voiko kamu tulla yökylään. Tullaan ihan kohta kotiin. Minä helpotuksesta huokaisen. Tottakai voi tulla. Olipa iloinen yllätys. Kunhan nyt tulisi se kohta...

Ennen lähtöä syötiin

yrttikuorrutettua seitä

400 g seifileitä
suolaa
valkopippuria

kuorrutus

2 viipaletta täysjyväleipää
2 rkl öljyä
1 dl hienonnettuja yrttejä, esim. ruohosipulia ja tilliä
1 munankeltuainen
suolaa
valkopippuria

Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Ripottele fileiden päälle suolaa ja valkopippuria. Jälkimmäistä melko varovasti. Lado fileet uunivuokaa.

Palastele leipäviipaleiden keskiosa astiaan. Lisää muut ainekset. Sekoita tehosekoittimessa (tai sauvasekoittimella kuten minä) tahnaksi. Levittele tahna fileiden päälle. Paista uunissa varttitunti tai kunnes kalat ovat kypsiä. Lisäkkeeksi keitin riisiä.


Syötävää äänin 2 - 2. Minä ja Juniori syötiin kalat ja todettiin, että ihan syötävää perusruokaa. Ei mitään makujen ilotulitusta, mutta helppo ja nopea valmistaa. Äiskä ja Mari jättivät maistamisen jälkeen syömättä.

Resepti kopsattu Kevyt Kokki -lehden huhtikuun 2011 numerosta.