Ollaan pidetty Äiskän kanssa varpaita saman peiton alla helmikuusta 1987. Enne sairastumistaan muistan Äiskän itkeneen vain yhden käden sormilla laskettavan määrän. Oli kait kovettanut itsensä. Tai mistä minä tiedän. Ei kuitenkaan itkenyt. Ei edes silloin kun isoäitinsä kuoli 98 vuotiaana jokunen vuosi sitten. Iloinen Äiskä on ollut aina. Sairastuminen on kuitenkin muuttanut. Nykyään Äiskä on hyvin pienistäkin asioista ylitsevuotavan iloinen. Ja pelleilee ihan yhtenään. Sinänsä hyviä asioita, sillä ne auttavat myös minua jaksamaan. Mutta on asialla toinenkin puoli. Herkkyys. Äiskälle tulee nykyään tosi helposti paha mieli. Kuten nyt eilen, kun Anki ilmoitti äitinsä kuolleen lähes 92 -vuotiaana lyhyehkön sairauden murtamana (Ankin äiti, Lahja Geddala on Mummo, jolta opin tekemään Mummon maittavaa valkoista makkarakastiketta. Rauha hänen muistolleen.). Äiskä tunsi Lahjan hyvin, mutta ei kuitenkaan ollut mitenkään erityisen läheinen. Mutta kun eilen illalla kerroin kuolemasta, Äiskä itki viisi minuuttia olkapäätäni vasten. Toki olin itsekin suruissani hyvän ystävämme surun vuoksi, mutta eniten minuun sattui Äiskän reagointi. En minä sellaiseen ole tottunut. Äiskä itki kuin pieni lapsi, ja minä lohdutin. Mitä siinä muutakaan pystyi tekemään. Sitten tilanne meni ohi. On minulla joskus ihan ikävä sitä vanhaa tervettä Äiskää.
Tänään sitten käytiin viemässä surunvalittelukukat kun ensi oli syöty
Venäläistä hunajakanaa ja kasviksia
noin 1 kg broilerisuikaleita
2 rkl voita
2 tl pippurisekoitusta myllystä (tai 1 tl rosepippuria ja 1 tl mustapippuria)
1 tl suolaa
1/2 lasillista hunajaa (= noin 1,5 dl)
2 rkl sitruunamehua
Paista broilerisuikaleet voissa kuumalla pannulla hätäisesti kiinni. Kippaa uunivuokaan tai -pellille. Ripottele pipurit ja suola päälle.
Sekoita sitruunamehu hunajaan. Kaada broilerisuikaleiden päälle. Sekoita vielä koko höskä kunnolla. Paista kiertoilmauunissa 175 asteessa noin viisitoista minuuttia.
Kaveriksi keitin upouudessa kirpparilta kahdella kympillä ostamassani höyrykattilassa kukkakaalia ja ruusukaalia. Hoitsu oli mukana aterialla. Todettiin hyväksi äänin 3 - 0. Äiskä rankkasi kakkoseen.
PS. Alkuperäinen resepti kehottaa ennen pannulla paistamista pyörittelemään suikaleet parissa ruokalusikallisessa vehnäjauhoja. En tajunnut niiden merkitystä enkä käyttänyt siksikään, kun Hoitsu karppaa. Syödessämme tajusimme, että jauhojen merkitys on siinä, että niiden ansiosta paistokseen syntyvä neste suurustuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.