torstai 31. tammikuuta 2013

Udmurtialainen maksakeitto besermanien tapaan

Joskus kuulen ihmisten kummastelevan kahta asiaa näissä meikeläisen keittiökohelluksissa. Ensinnäkin, mistä saan aina uusia ideoita kokeiltavaksi. Tuohon voisi vastata, että nettihän on pullollaan kokeilematonta. Vaan eivät ne sieltä tule. Kuljen korvat ja silmät auki, ja vinkkejä tulee mitä ihmeellisimmistä lähteistä. Sitten hieman taustatyötä, ja homma pelaa. Näin löytyi esimerkiksi kiirastorstain perinneruokamme suklaatipu. Toinen kyselyn aihe on, miksi meillä syödään aika paljon venäläistä ruokaa. Siihen on kaksi syytä. Minä olen Venäjä-friikki, mutten kritiikittömästi. Eli kaikki maahan liittyvä kiinnostaa. Ja toisaalta minä pidän venäläisistä ruuista. Tämän päiväinen löydös oli kaikkien edellisten risteytys. Seurasin televisiosta Ville Haapasalon sarjaa Suomensukuiset 30 päivässä. Haapasalo oli käymässä udmurtialaiskylässä, jossa väestö koostui udmurtialaistuneista tataareista eli besermaneista. Villelle tarjottiin talossa keittoa. Mies katsoi lautaselle ja totesi: "Mitähän tämä on? Näkyy olevan perunoita, kaalia, maksaa, suolakurkkuja ja kotikaljaa." Tai jotenkin noin. Kun minulla vielä sattui pakasteessa olemaan Gunnar-pässin maksan puolikas, niin eihän siitä kokeilematta ohi päässyt. Äiskä irvisti pahasti kuullessaan, mitä oli tulossa.

Udmurtialainen maksakeitto besermanien tapaan 

500 g lampaan maksaa
400 g kaalia
4 keskikokoista perunaa
10 cm pätkä purjoa silputtuna
2 suolakurkkua
1 l kotikaljaa (minä käytin valmista Perinne-kaljaa)
vajaa rkl suolaa
öljyä

Silppua kaali. Kuori ja suikaloi perunat. Laita kalja kattilaan, samoin purjo, kaali ja perunat. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä. Sillä aikaa kun kaali ja perunat kiehuvat kuutio maksa. Lampaan maksasta ei tarvitse kalvoa poistaa. Odota, kunnes kaali ja perunat ovat melkein kypsiä. Pyöräytä maksakuutioita erittäin kuumalla pannulla öljyssä sen verran, että pinta juuri ja juuri menee umpeen. Lisää maksakuutiot keittoon, samoin kuutioidut suolakurkut. Mausta suolalla. Tarjoile smetanan kanssa tai ilman.


Oli jotenkin niin oudon oloinen ruoka, että olin melko varma, että nyt menee pitkästä aikaa pieleen ja syntyy pahaa ruokaa. Yllätys oli melkoinen, kun Äiskä ensimmäisenä maistettuaan rankeerasi suoraan kakkoseen. Ja kokonaisarvosanana hemmetin hyvää äänin 3 - 0. Meni Iskä dieetti tänään ihan pieleen.

Ja kuukauden talousmenot olivat tarkistamattoman laskennan mukaan €601,78. Tarinaa aiheen tiimoilta ensi viikolla.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Entä jos...

Joskus tulee mietittyä, että entä jos Äiskä ei olisikaan sairastunut. Olisiko elämä sitten sen paremmin? Kysymys on varsin vaikea, hyvin pian päädyn umpikujaan. Mikä on sellainen yleisesti hyväksyttävissä oleva parempi elämä? Yksi on varmaa. Jos Äiskällä olisivat komplikaatiot leikkauksen jälkeen jääneet tulematta, hänen elämänsä olisi aivan varmasti paremmin. Siihen ei olisi puolikasta sanaa väliin sanottavaksi! Mutta vaikka kuinka asiaa pohtii ja pyörittelee, ei se muuta nykyisyyttä mihinkään! Eli parempi olla pohtimatta, tulee vain paha mieli ja ikävä sitä entistä tervettä Äiskää. Eletään tätä päivää ja ollaan onnellisia siitä, mikä jäi jäljelle.

Ja tänään ruokalistalla oli tillilihaa. Ja oikein ikivanhan ohjeen mukaan lampaasta. Kattilassa porisi kuusi vuotta vanha Gunnar-pässi, jossa oli mukana ehta lampaan maku.

Tilliliha

1/2 - 1 kg lampaan kylkeä
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
1 rkl tilliä
vehnäjauhoja

Paloittele kylkilihat kattilaan sopiviksi paloiksi. Kaada kiehuva vesi päälle. Kuumenna liedellä kiehuvaksi. Tämän jälkeen pienennä lieden tehoa siten, että vesi "hymyilee". Hymyilevällä vedellä tarkoitan sitä vaihetta, kun pienet jähmettyneet valkuaishiutaleet liikkuvat nesteessä ylös ja pinta liikahtelee. Kypsennä lihoja edellä kuvatulla tavalla tunnista puoleentoista. Ota lihat pois nesteestä. Siivilöi valkuaishiutaleet pois liemestä vaikkapa teesiivilällä. Kaada puolet liemestä takaisin kattilaan. Lisää suola, pippuri ja kuivattu tilli. Anna liemen kiehua pienellä teholla. Kaada kuppiin pari desiä jäljelle jäänyttä lientä ja sekoita siihen pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Kaada kattilaan. Jatka näin, kunnes kastike saavuttaa sopivan jäykkyysasteen. Samalla irroittele lihoista rasvat pois. Nyt muuten irtoaa paljon helpommin kuin raa'asta lihasta. Leikkele lihapalat ihan pieniksi palasiksi ja laita takaisin kattilaan. Tarkista suolan määrä ja lisää tarvittaessa. Tarjoile keitettyjen perunoiden kera.

Hyvää äänin 4 - 0. Ei voi puhua koulun tillihan kanssa samana päivänäkään. Ja on maultaan aivan eri luokkaa kuin samalla reseptillä tehty sian- tai naudanlihaversio. Omaishoitajan vapaapäivän tekijä sanoi, että ei pidä lampaasta. Maistettuaan totesi, että olenpa ollut ennakkoluuloinen! Äiskä rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi.


tiistai 29. tammikuuta 2013

Muuta kuin ruuanlaittoa

En yleensä innostu minkäänlaisista haasteista, joita täällä Blogistaniassa kiertää. Minulle riitti se ensimmäisen bloggausvuoden itse itselleni asettama haaste: tehdä vuosi putkeen ruokaa laittamatta samaa ruokalajia kahdesti. Jos joku haluaa saada minulta haasteen, niin tuossahan sitä yhdelle perheenäidille jo tulikin. Ja toinen paljon oikeampi syy on, että en yksinkertaisesti jouda kovin paljoa muita blogeja lueskelemaan. 

Nyt kuitenkin kävi niin, että Eilistä paistoa -blogin Johanna heitti niin hauskan haasteen, että jopa minun passiivisuuteni aktivoitui ottamaan haasteen vastaan. Kiitos haasteesta Johanna. Haasteen idea on hauska, yksinkertainen ja helppo toteuttaa.

1. Kiitä haasteen antajaa 
2. Jaa haaste kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle haasteesta.
4. Kerro 8 satunnaista asiaa itsestäsi.

Itse jaan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille ja niiden kirjoittajille


Ja lopuksi ne kahdeksan faktaa itsestäni:

1. Toimin vaimoni omaishoitajana. Taideaineiden opettajana työskennellyt vaimoni, joka näissä teksteissä kulkee Äiskän nimellä, sairastui 2008 syksyllä. Aivovaltimon pullistuma puhkesi. Vaimon odottaessa leikkausta sanoin hänelle, että älä pelkää. Minä rakastan sinua, ja kävi miten kävi, niin yhdessä mennään eteenpäin. Huonostihan siinä kävi. Leikkaus meni hyvin, mutta sitten tuli tavallaan jo yliajalla komplikaatiot aivoinfarktin muodossa. Tämä taas aiheutti oikean puoleisen halvauksen, afasian ja tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminnan. Nyt sitten mennään yhdessä. Meillä on paljon enemmän yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä kuin koskaan aiemmin!

2. Täytän syksyllä 54 vuotta, ja kun vielä otetaan huomioon, että olen mies, niin tunnen itseni välillä aikamoiseksi kummajaiseksi täällä ruokablogien maailmassa.

3. Tykkään kirjoittamisesta. Tutkijan työssäni saan kirjoittaa asiatekstiä sydämeni kyllyydestä, mutta siitä huolimatta tällainen vapaamuotoinen kirjoittaminen on rentouttavaa. Ja täytyy tunnustaa, välillä tämä on myös tosi terapeuttista.

4. Olen kysynyt Venäjän tullissa kuutta kymppiä lähentelevältä naispuoliselta tullivirkailijalta, että onko hänellä kuumia aaltoja. Mitä sitten tapahtui, siitä olen kertonut aikaisemmin otsikolla "Kuumia aaltoja". Yllättäen.

5. Harrastan moottoripyöräilyä ja olen Venäjä-friikki. Nämä, ja vaimoni laitoskuntoutusjaksot kun yhdistetään, saadaan aikaiseksi hauskoja moottoripyöräretkiä Venäjälle. Syntyy muistoja, joita saa isona vanhainkodissa kertoa.

6. Olen ajanut venäläisen hissitehtaan katumaasturilla Juvalla tutkaan 138 km/h nopeudella. Paikalla oli 80 km/h nopeusrajoitus. Poliisi toivotti hetken kanssani keskusteltuaan hyvää matkaa. Jos tätä tarinaa ei ole vielä aiemmin tullut kerrottua, niin koetetaan pitää mielessä ja kertoa kevään aikana miten siinä noin kävi.

7. Olen juonut lasillisen votkaa Venäjän nykyisen presidentin Vladimir Putinin kanssa. Olin 90-luvun alussa Pietarin ja Luoteis-Venäjän ensimmäisen Opelin maahantuojayrityksen johtajana Venäjällä. Messuosastollemme tuli mies pyytämään valtionhallinnolle tarjousta 32 Omegasta. Esitteli itsensä Putiniksi ja kertoi asemakseen presidentti Jeltsinin asioiden hoitaja Pietarissa ja Leningradin alueella. Käytiin tarjouksen vaatimia asioita läpi ja lopuksi paikalliseen tapaan kilistettiin laseja. Ford voitti kaupan, Putinista tuli pressa. Nykyisin kaikki valtion autot ainakin Pietarissa ovat Fordeja. Kyseessä oli suurin kauppa, jonka olen koskaan hävinnyt.

8. Vaikeinta ruuanlaitossa on mielestäni valmistaa ruskeaa kastiketta siten, ettei siihen tule kokkareita.

Huomenna jatkamme taas ruuanlaiton parissa. Ruokana on perinteinen perunat ja tilliliha. Aiemmin olen tehnyt sitä sianlihasta, mutta huomenna käytän vanhaan tyyliin lammasta.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 591,77.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Teiniydestä

Kyllä minä tunne olevani outo tyyppi. Viisi vuotta olen tuskaillut lasten aikuistumisen kanssa ja odottanut, että kun vähän kerrassaan alkaisivat aikuistua. On ollut vaikka minkälaista vastamäkeä poliisista terveyskeskuslääkäriin ja opettajaan. "...olisin ilmoittanut, että lapsenne...". No nyt kun ne alkavat aikuistua, niin tuntuu, ettei enää tapahdukaan mitään! Elämä on muuttunut tylsäksi. Tässä on vähän oudon tilanteen edessä. Pitäisikö aloittaa kiekon heitto ja tähdätä veteraanien MM-kisoihin vai aloittaa harrastamaan pilkkiongintaa heikoilla jäillä. Toiminnan puutetta ihan selvästi. Vaan mitä tulee tuohon teini-ikään ja siinä erityisesti 15 ja 20 ikävuoden väliseen aikaan, niin on tuntumaltaan aikalailla merkittävä ajanjakso. Keskustelin tänään vanhan tuttavani kanssa. Ei olla nähty varmaan 30 vuoteen. Mutta kun teininä oltiin hyviä kamuja, niin sellainen tietynlainen tuttuus ja luottamus on säilynyt tähän päivään saakka. Velipoika kertoi yhteisen nuoruusiän ystävämme nukkuneen pari viikkoa sitten pois. Uutinen sattui. Viimeksi nähtiin 35 vuotta sitten. Kuitenkin tuli fiilis, että miksi kaikki mukavat tyypit lähtevät ensimmäisinä. Jos en mitään muuta tänään oppinut, niin sen, että lasten lähtiessä kavereidensa luo heitä täytyy ymmärtää ja kannustaa ystävyyssuhteiden luomiseen. Vaikka kuinka tuntuisi, että ainako siellä kavereiden luona pitää luuhata!

Tämänpäiväisen ruuan olen lähestulkoon esitellyt aiemmin postauksessani Lammaskaali. Siinä käytin kuitenkin kertaalleen kypsennettyjä lammaspaistin tähteitä. Myös tänään tein lammaskaalia, mutta käytin raakaa lampaan lihaa. Pakasteesta kaivoin jonkun luun palasen, minkä ympäriltä veitsellä leikkelin lihat niin tarkkaan irti kuin sain.

Perinteinen lammaskaali

lampaan lihaa
pieni kaali
1 rkl suolaa
10 maustepippuria
3 rkl sinappia
5 dl vettä

Ruskista lihat kevyesti. Silppua kattilan pohjalle kaalia, sitten kerros ruskistettuja lihoja, suola, pippurit ja sinappi. Lopuksi taas kerros kaalia. Kaada vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Hauduta pienellä teholla kypsäksi. Tarjoile. Tujaus smetanaa lautaselle annosteltuna ei ainakaan pahenna makua.

Hemmetin hyvää äänin 2 - 1. Äiskä rankeerasi asteikollaan nelosluokan ruuaksi. Me sitten Juniorin kanssa pisteltiin kolmen litran kattilallinen parempiin suihin!

Ja tänään loppui vessapaperi. Oli pakko käydä kaupassa. Kuukauden talousmenot tähän mennessä €553,57.

On ollut mukavaa, kun olette käyneet kommentoimassa. Kyllähän minä tuolta tilastoista näen, että lukijoita on, mutta tietynlainen kaksisuuntaisuus vain saa tämän kirjoittamisen tuntumaan hauskemmalta.

lauantai 26. tammikuuta 2013

Maksastroganoff

Turhan oloinen päivä. Suurin tapahtuma oli, kun sattumalta paikalle osuneina appiukon parvekkeelta katsottiin kun paikallinen, vuodenvaihteessa tapettu postuumisti julkkikseksi noussut mies saatettiin viimeiselle matkalleen. Iltapäivälehdet kertoivat, että 700 liivijengiläistä on tulossa ympäri Eurooppaa hautajaisiin. Käytännössä liivit päällä oli porukkaa puolenkymmentä! Ja muutenkin koko saattojoukko jäi varmaankin puolentoistasadan tietämille. Se vaan kävi mielessä, että mahtaa olla papille vaikea tuollainen tilanne. Tietää siunattavan henkilön rankan rikostaustan, mutta silti pitäisi vähän niin kuin myönteiseen sävyyn haastella. Ei voi toivottaa hyvää matkaa alakertaan. Ei käy pappia kateeksi.

Illan suussa korkattiin Äiskän kanssa Gunnar-pässi. Tein ruuaksi

maksastroganoffia ja tattaria

puolikas pässin maksa (varmaan ihan yhtä hyvin käy naudankin maksa)
reilu teelusikallinen suolaa
ripaus valkopippuria
2 rkl vehnäjauhoja
1/4 sipuli
1 dl kermaa
vettä
1-2 suolakurkkua
2 rkl ketsuppia
öljyä paistamiseen

Kuutio maksa noin sentin kanttiinsa oleviksi palasiksi. Lampaan maksasta ei tarvitse poistaa kalvoja. Kuumenna öljy paistinpannulla. Mätä pannulle ensin maksakuutiot, sitten suola, pippuri ja vehnäjauhot. Kuumenna koko koka ajan käännellen kunnes jauhot alkavat hieman ruskistua. Kaada tavarat pannulta kattilaan. Huuhtaise pannu vedellä ja kaada huuhdevesi kattilaan. Nestettä saa tulla sen verran, että maksakuutiot juuri ja juuri peittyvät. Lisää joukkoon vielä hienoksi hakattu sipulipala.

Jätä kattila kiehumaan pienellä teholla ja aloita tattarin valmistus. Tattarin ohje löytyy, kun klikkaat tuolta otsikosta sanaa "tattaria". Kun tattari alkaa olla valmiina, kaada maksakattilaan kerma, lisää kuutioitu kurkku ja ketsuppi. Kiehauta, mutta älä enää keitä. Ateria onkin valmis. Tarjoile.

Hyvää äänin 2 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Gunnar oli jo kuusivuotias ja nyt tuntuu, että kun päästään lihoihin käsiksi, niin taitaa lammas maistua lampaalle! Sen verran herkullinen oli maksan makukin.

perjantai 25. tammikuuta 2013

Persaukisen purtavat

Meillä kaikilla on periaatteemme. Yksi minun periaatteistani on suosia suomalaista, ja mielellään vielä jossakin tässä lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Eihän se aina toimi. Välillä innostun milloin mistäkin ja kaikki unohtuu. Mutta rahan ja periaatteen välinen liitto on vielä innostuksen vaikutustakin selkeämpi. Mitä enemmän rahaa ruokaan käytettävissä, sen helpompaa on pitää periaatteista kiinni. Sitten kun rahat alkavat oikeasti olla vähissä, on aivan sama,  missä elintarvike on tuotettu. Pääasia, että rahat riittävät niiden ostoon kunnes uutta tulee. Ja viime aikoina on kyllä enenevässä määrin käytyä ostoksilla kaupassa, jonka tuotteita pidän keskimääräisesti edullisimpina. Eikä muuten löydy tästä kaupasta kovin montaa pohjois-karjalaista tuotetta Polar-juustoa lukuun ottamatta. Mutta näillä mennään, kunnes taas töitä löytyy ja pääsen periaatteitani esittelemään.

Vaan se on ollut aikamoinen yllätys, kuinka vähällä rahalla olemme tässä kuussa saaneet aikaan suhteellisen vaihtelevaa ruokaa. Einesruokia ei muistaakseni ole ollut kertaakaan! Nyt kieltämättä alkaa tämä viimeinen viikon ruokalista olemaan aikamoista 

persaukisten purtavaa

Perjantai: Makaronia ja sinihomejuustokastiketta sinihomejuustokastiketta. Yksinkertainen, halpa ja    maittava.
Lauantai: Tattaria ja maksastroganoffia. Tattari on maukasta ja Venäjältä tuotuna halpaa. Maksaa nyt sattuu sitten olemaan pakasteessa valmiina, kun sen pässin ostin. Lisäksi tämä ruoka on pitänyt jo kauan  aikaa sitten tehdä, mutta aina on jonkin syyn takia siirtynyt.
Sunnuntai: Lammaskaali. Lampaanlihaa valmiina pakasteessa ja kaali halpaa.
Maanantai: Makaronia ja makkarapalleroita. Makaroni halpaa ja viimekertaisesta makkaran teosta jäi täytettä litran purkki yli, kun kuorisuoli loppui kesken. Paista sitten ilman kuorta uunissa ja makaronille ketsuppia kaveriksi.
Tiistai: Hapankaalikeittoa pakasteesta. Kaali- ja hapankaalikeittoa tulee lähes aina tehtyä niin paljon, että litra pari joutuu lopulta pakastimeen odottamaan käyttöään. 
Keskiviikko: Tillilihaa ja perunoita. Aito tilliliha tehdään lampaan lihasta, ja sitähän nyt sitten on. Potut halpoja.
Torstai: Besermanilainen maksakeitto. Yksinkertainen keitto, jonka Ville Haapasalo esitteli sarjassa Suomensukuiset 30 päivässä. Pääainekset perunaa, kaalia, maksaa. Tähän menee se pässin maksan toinen puoli, lammaskaalin kaalin toinen puolisko ja perunoita minä olen aina yrittänyt pitää jääkaapissa. Halpaa ja mielenkiintoista.
Perjantai: "Tilipäivä", kauppareissu, ja uuden alku.

Hyvää viikonloppua kaikille lukijoille. Käykäähän kommentoimassa uudetkin lukijat. Siitä syntyy suola tähän kirjoittamisen keittoon.

torstai 24. tammikuuta 2013

Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään...

Maanantai ei mittään, tiistai ei mittään, keskiviikko torstai ei mittään. Näin lauloi Hector 70-luvulla. Laulu kertoi työttömän arjesta, josta se antoi melko lohduttoman kuvan. Minä olen ollut nyt pari kuukautta työttömänä, eikä onneksi ole vielä kovin lohduton olo. Kaikennäköisiä matoja on tullut koukkuihin laitettua, ja jokunen yhteydenottokin on tullut sillä ajatuksella, että olenko käytettävissä, jos hanke toteutuu. Eli toivoa on vielä rutkasti jäljellä, vaikkei minusta verotarkastajaa tullutkaan. Siihen hommaan nimittäin kävin haastattelussa.

Mutta muuten tämä on aikalailla mielenkiintoista aikaa. Tietynlainen passivoituminen on uhkana koko ajan. Ei niinkään, että jäisin kotiin sohvalle makaamaan ja telkkaria tuijottamaan. Minulle ei ole koskaan ollut ongelma täyttää aikaani mielekkäällä tekemisellä. Niin on käynyt nytkin. Koko ajan on jotakin mukavaa menossa. Mutta kun aina löytyy joku tekosyy, kun pitäisi jotain tärkeää ja asiallista ryhtyä tekemään! Eli Tuntematonta sotilasta kääntäen lainaten Ellun kanat tulevat kyllä kynittyä, mutta asiallisten hommien ajan vain maataan. Pian on otettava itseään niskasta kiinni, mutta ei vielä tänään. Ehkä huomenna tai ensi viikolla.

Tänään on ollut varsin ruokapainotteinen päivä. Äiskällä oli tänään allasterapiapäivä, joten päiväruuan piti olla kevyt. Niinpä söimmekin lounaaksi

Lauran salaattia

2 hapahkoa omenaa
1 lehtisalaatti
1 vihreä paprika
1 keltainen paprika (ohje sanoi 2 vihreää, mutta oli paketissa näin, niin oikaistiin vähän.)
1/2 dl rypsiöljyä
100 g majoneesia
2 rkl kuivattua persiljaa
2 rkl tomaattiketshuppia

Kuori omenat, poista siemenkodat ja kuutio omenat. Pane kuutiot salaattikulhoon. Revi lehtikaali kulhoon. Poista paprikoista siemenet ja leikkele kuutioiksi. Lisää kulhoon. Sekoita loput aineet ensin erillisessä astiassa ja kaada sitten seos salaattikulhoon. Sekoita hyvin. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkosluokkaan.

-------

Joskus työkavereista ja kavereistakin ilmenee yllättäviä piirteitä eikä aina edes ole kyseessä samanlainen tilanne kuin joulun alla eräällä motskariharrastuskamullani. Luin hänen facebook-seinälle kirjoittamansa päivityksen, jossa hän kertoi vuolaan monisanaisesti, kuinka mukava harrastus pitsin nypläys on. Tunnusti vaimolleenkin aplikoineensa monta mukavaa juttua. Minä luin päivityksen ja totesin, että näin sitä oppii tuttavistaan uusia puolia, joita ei olisi aiemmin pystynyt arvaamaan millään. Jälkeen päin sitten ilmeni, että kaveri oli jättänyt läppärinsä facebook-tili auki keittiön pöydälle. Eihän siinä ollut kuulemma kauaa mennyt, kun emäntä oli käynyt pyöräyttämässä käytännön pilan. Mutta asiaan, kerran erään kollegan kanssa kahvipöydässä puhe kääntyi ruuan laittoon. Kollega kertoi valmistaneensa spätzlelaatikkoa, ja valmistaneensa myös spätzlen itse. Yllätyin, sillä en ollut häntä ruuanlaiton harrastajaksi tiennytkään. Eihän siinä auttanut muu kuin pyytää reseptiä, joka tänään illalla sitten tuli korkattua.

Spätzle laatikko eli spätslelouta eteläkarjalaisittain

Spätzleen

350 g vehnäjauhoja
4 munaa
1 tl suolaa
noin 2 dl vettä, tässä pitää käyttää omaa arviointia

Sekoita taikinakulhossa ensin suola ja jauhot. Lisää munat ja aloita kääntelemään sekaisin vaikka lusikalla. Lisäile vettä pikkuhiljaa koko ajan sekoittaen. Kun taikina alkaa olla vähän sellaista valuvan sorttista, vaihda lusikka taikinakaapimeen. Sekoita taikinaa voimakkaasti vatkaten, jotta saat sinne ilmaa mukaan. Jonkin minuutin kuluttua pane kaavin pois ja jatka vielä tuokio kädellä vatkaten. Lopputulosken pitäisi olla melko sitkoisen valuvaa. Laita kulho jääkaappiin kannen alle tunniksi tai kahdeksi.


Kun taikina on tekeytynyt sen tunnin pari, keitä laaja-alaisessa kattilassa vettä, johon on lisätty suolaa. Ota kuvan osoittaman mallinen makaronilävikkö, jossa on noin kolmen millimetrin halkaisijaltaan olevat reiät, ja sellainen silikoninen notkea taikinakaavin. Kun vesi kiehuu kattilassa, nosta osa taikinasta siivilään. Nosta siivilä kuvan osoittamalla tavalla kattilan päälle ja kaaviloi taikinaa siten, että sitä vähän kerrassaan tippuu reikien läpi kiehuvaan veteen. Seuraavaksi pyöräytä vaikka lastalla spätzlejä, etteivät kiehu klöntiksi. Laita kulhoon kylmää vettä. Sitä mukaa kuin spätzlet nousevat kiehuvan veden pintaan, nostele niitä reikäkauhalla kylmään veteen. Kun ne ovat hieman jäähtyneet, nosta ne reikäkauhalla pois kylmästä vedestä ja pane johonkin kulhoon odottamaan. Toista tätä niin kauan, kunnes taikina on loppu. Tässä vaiheessa on hyvä pestä välineet, sillä parin tunnin kuluttua työ on moninkertainen. Nyt on spätzle valmista, ja päästään varsinaisen laatikon tekoon.

Spätzlelaatikko

Edellä valmistettu annos spätzleä
noin 400 g palvikinkkua
1 sipuli
10 cm pätkä purjon vihreää osaa väriä antamaan
noin 500 g hapankaalia, minä sitä Lidlin halpaa käytin, mutta muukin varmasti kelpaa. 
200 g juustoraastetta
voita

Öljyä vuoka ja laita uuni lämpiämään 200 asteiseksi. Kaada äsken tehdyt spätzlet voideltuun uunivuokaan. Leikkaa palvikinkku pieniksi kuutioiksi ja paista ne voissa. Kaada paistetut kinkkukuutiot vuokaan. Kuori ja silppua sipuli. Silppua myös purjo. Kuullota molemmat pannulla voissa ja kaada sitten vuokaan. Seuraavaksi paista hapankaali pannulla voissa ja kaada vuokaan. Sekoita hyvin. Tässä vaiheessa yleensä huomaa, onko valinnut oikean kokoisen vuuan! Lisää vielä kaksi kolmasosaa juustosta vuokaan ja sekoita vielä kerran. Lopuksi ripottele loput juustot pinnalle ja paista koko komeutta uunissa kunnes juusto sulaa. Tai minä oikeastaan tykkään, että se hieman ruskistuu. Tarjoile.

Todettiin hyväksi äänin 3 - 0. Äiskä ilmoitti, että kakkosluokan ruokaa, mutta hirmu täyttävää.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä 534,47 euroa.

Ja lopuksi onnittelut Campasimpukka -blogille! Cision Finland rankkasi Campasimpukan kakkosijalle vuoden 2013 ruokablogien arvioinnissa. Voitto meni Pastanjauhantaa -blogille, onnea Ouluunkin, vaikken kirjoittajia tunnekaan edes näin virtuaalisesti.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Iskä väärentää

Väärentäjäksi piti ryhtyä, jotta elämän vauhdissa mukana kestää. Niinpä eilinen postauskin jäi tänään kirjoitettavaksi. Eilen laitoin lampaan pakkaseen, ja siinähän se ilta vierähtikin. Kuten aiemmin jo mainitsinkin, ostin Sammallahden lampurilta pässin. Eilen sitten oli toimituspäivä. Pässillä oli toissapäivänä ollut tuomiopäivä. Onneksi näin päin. Koko 40 kilon painoinen ruho oli teurastomalla sahattu siististi kuuteen eri osaan. Neljä tuntia meni, kun pienin lihat pienempiin käyttäjäystävällisiin osiin. Ja vasen käsi oli tämän jälkeen täynnään veitsen viiltoja. Kyllä oppi arvostamaan lihamestarin ammattitaitoa. Toki täytyy olla myös ylpeä itsestään, sillä onnistuin irrottelemaan osia haluamallani tavalla. Omissa paketeissaan ovat niin ulkofileet, seläkkeet, niskapalat kuin kylkiluutkin. Lavat ja viulut pakastin kokonaisina. Ja bonuksena sain kahden kilon kivespussin. Siis pussin, jossa oli kymmenen pässin kivekset. Ruualla ei saa leikkiä, mutta luulen kevään aikana hauskuuttavani itseäni monta kertaa laittamalla niistä jotain maittavaa vierasruokaa. Terve tuloa sukulaiset ja ystävät käymään!

Ennen lampaan paloittelua kuitenkin väärensin hanhipaistin. Resepti on Kotikokki.net -sivustolta napattu Köyhän hanhi hieman muunneltuna, mutta kun olen tähän väärien eläinten keittiöön nyt innostunut, niin minulla se kulkee nimellä

väärennetty hanhi (kolmelle)

6 - 8 keskikokoista perunaa (uuniruuissa Rosamunda on aikalailla paras)
200 g sian kylkeä siivutettuna
350 g naudan maksaa siivutettuna
vehnäjauhoja
1/2 tl jauhettua maustepippuria
tujaus valkopippuria jauhettuna
2 tl suolaa 
sipuli
voita 
5 dl lihalientä (jos tekee lihaliemen kuutioista, jättäisin tuon suolan kokonaan pois. Minä käytin itse keiteltyä melko suolatonta lientä.)

Laita uuni lämpiämään 200 asteiseksi. Voitele vuoka. Kuori ja siivuta vuokaan 3 - 4 perunaa. Kaada jauhoja isoon kulhoon. Lisää kulhoon maksa- ja kylkisiivut. Pyörittele tai hömpsyttele, kunnes ovat kunnolla jauhotettuja. Nosta siivut vuokaan perunoiden päälle. Ripottele pippurit ja suola tasaisesti vuokaan. Kuori ja silppua sipuli. Kuullota se pannulla voissa ja lisää vuokaan. Päällimmäiseksi taas kerros 3 - 4 perunaa kuorittuna ja siivutettuna. Lopuksi kaada lihaliemi vuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa vajaa kaksi tuntia. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 1. Juniori ei tykkää maksasta. Äiskä rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi. Minä ja omaishoitajan vapaapäivän tekijä söimme itsemme ähkyksi, kun oli niin hyvää.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 498,69. Hieman kustannuksia seuraavan viikon aikana saattaa laskea se, että jos käytän lampaan lihaa, se ei näy tuossa seurannassa. Vaikutus on kuitenkin niin pieni, että jätän sen huomiotta.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Vieraita

Ollut vieraita koko päivän ja kestävät aina maanantaihin saakka. Joten pientä vipinää aamusta iltaan. Ruokakin oli sitten sen mukaisesti melko nopeatekoinen.

Toisenlainen makaronilaatikko

400 g makaronia
400 g jauhelihaa
pippuria
paprikaa
meiramia
1 paketti Koskenlaskijaa (tuntuisi savukosken laskija sattuvan hyvin. Ensimmäinen kerta kun oli, niin käytin ihan perinteistä.)

2 lihaliemikuutiota
1 l vettä

Paista ja mausta jauheliha. Voitele vuoka. Sekoita vuuassa keittämättömät makaronit ja paistettu jauheliha. Kiehauta litra lihalientä ja sulata siihen paketti Koskenlaskijaa. Kaada seos makaroni-jauhelihaseoksen päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 45 - 60 minuuttia. Jossain vaiheessa pinnalle voi ripotella juustoraastetta, joka sitten sulaa siihen hyvän makuiseksi.

Äänin 4 - 0 oikein hyvää. Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa. Helppotekoinen ja vähän aikaa viepä.

Ja kuukauden talousmenot tähän mennessä € 458,97.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Äiskä yllättää

Äiskällä, niin kuin kaikilla muillakin, jäi monta asiaa kesken. Minusta tuntui aluksi pahalta siivota esimerkiksi Äiskän käsilaukusta kaikkia työhön liittyviä asioita pois. Se oli kait sitä luopumisen tuskaa. Äiskällähän on oikea jalka halvaantunut, ja näin ollen nilkassa joutuu käyttämään aina jonkinlaista tukea, jos haluaa kävellä. Eikä kengässä saa olla korkoa. Itkuhan siinä minultakin pääsi, kun kaikki kauniit korkokengät jätesäkkiin siivosin. En tosin raaskinut niitä pois viedä, vaan laitoin varastoon. Siellä ne olivat kolme vuotta, jonka jälkeen aloin pikkuhiljaa lahjoitella niitä pois. Vaan Äiskän kirjoittamat tekstit ovat vieläkin rakkaampia. Ne tuovat niin elävästi mieleen ajan ennen sairastumista, joka vei myös kirjoitustaidon lähes kokonaan. Esimerkiksi keittokirjojen välissä on vaikka mitä muistilappuja, joita olen liimaillut paperille ja sitten laittanut paperin reseptimappiin talteen. Tänään löysin keittokirjan välistä tällaisen lapun: 

Avustaja kirjoitti tuohon lapun alakulmaan tuon ISO! ja puolitti reseptin, silti ei tahtonut vuuassa tilavuus riittää.

Näytin lappua Avustajalle. Avustaja totesi, että piimäkakkuhan tästä syntyy. Lupasi vieläpä tehdä Äiskän kanssa meille semmoisen viikonlopuksi. Minä touhusin viereisessä huoneessa omiani, kun naiset ryhtyivät paistohommiin. Hetken kuluttua kiinnitin huomiota keittiön ääniin. Menin ja kysyin: "Onko Äiskä ottanut täällä päälliköleipurin asemana?" Avustaja kertoi, että näin on käynyt. Asia ei ollutkaan niin yksinkertainen, kuin olimme luulleet. Jo lappua näyttäessäni Äiskä ilmaisi muistavansa lapun. Nyt sitten kaivoi pitkästä keittokirjarivistä yhden vanhan kirjan esiin (kuitenkin eri kirja kuin se, minkä välistä lappu löytyi) ja etsi sieltä reseptin. Onnistui selittämään avustajalle, että kakun perusidea on esitetty kirjassa ja ainekset lapulla! Ei muuta kuin naiset toimeen. Minulle oli yllätys, että Äiskä pystyi minimaalisella avulla tekemään kaiken muun itse paitsi vuuan voitelun.

Äiskän salainen piimäkakkuresepti

250 g voita tai margariinia, sulana
3,75 dl sokeria
3,75 dl piimää
6,25 dl vehnäjauhoja
2 tl soodaa
1 dl kaakaojauhetta (tämän voi jättää poiskin, Äiskä tykkää niin kovasti suklaasta, että laittoi mukaan)

Sulata rasva. Sekoita sooda jauhoihin. Lisää aineet rasvan sekaan. Jauhot viimeiseksi. Sekoita hyvin ja kaada kakkuvuokaan. Laita kakku kylmään uuniin. Luukku kiinni. Säädä lämpötila 180 asteeseen ja virta päälle. Anna kakun paistua uunissa 45-50 minuuttia. Katkaise virta uunista ja anna kakun olla loppulämmössä vielä kymmenisen minuuttia.

Kakku oli oikein hyvän makuinen. Avustaja määritteli sen neljällä sanalla: halpa, helppotöinen ja hyvän makuinen. Kakun voi halutessaan maustaa myös seuraavalla maustecocteililla:

1 tl inkivääriä
1 tl neilikkaa
2 tl kanelia
2 tl kaardemummaa

Mutta sillä aikaa kun naiset olivat kakunpaistossa, minä veivasin blinitaikinaa. Lounaaksi olimme nimittäin päättäneet syödä blinejä. En ole ollut kovin suuri blinien ystävä. Suomessa ravintolassa syömäni blinit ovat olleet pieniä ja paksuja. En ole tykännyt. Venäjällä ne taasen ovat olleet yksi yhteen samanlaisia kuin meikäläiset letut ilman sokeria. Olen jopa tarkistanut sikäläisiltä reseptin. Ovat samalla kertoneet, että vehnäjauhoon tehdyt blinit ovat paljon maukkaampia kuin tattariin tehdyt. Tattaria blinitaikinan osana käytetään enää korkeintaan jossakin syrjäkylillä. Olen ymmärtäväisesti ollut samaa mieltä vehnäjauhoblinin paremmuudesta, sillä jostakin olen suomalaisen tattariblinin reseptin itselleni ennen tietokoneaikaa kopioinut, ja ne ovat kitkeriä, sillä tattaria on liikaa ja taikinaa käytetään tosi kauan. Nyt kuitenkin Riitta Käppi ja Tero Koistinen Makustelijat -blogissaan kehuivat tattareita sisältäviä blinejä maasta taivaaseen. Pitihän se kokeilla. Ohje on edellä mainitusta blogista kopsattu. Blogipostauksen mukaan kysen on alunperin Elena Gorschkow-Salorannan suvun perinteisestä reseptistä, joka on tuotu Venäjän vallankumouksen myrskyissä Suomeen suvun mukana.

blinit kolmelle

8 dl lämmintä maitoa
50 g hiivaa
1/2 tl suolaa
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl tattarijauhoja
4 munan keltuaista
4 munan valkuaista
60 g voita sulatettuna
350 g voita paistamiseen

Hiero hiiva ja suola kulhosa nesteeksi ja lisää lämmin maito. Vispilöi joukkoon puolet jauhoista ja anna nousta lämpimässä liinan alla noin tunti. Lisää joukkoon munan keltuaiset, voisula ja loput jauhoista. Sekoita hyvin ja anna taas muhia lämpimässä liinan alla tunnin verran. Vatkaa lopuksi munan valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele ne varovasti taikinaan. Nosta taikinakulho vielä yhdeksi tunniksi lämpimään nousemaan. Kun tämä viimeinen nostatus on kestänyt tunnin, on aika ottaa voipaketti esille ja alkaa paistaminen. Olennainen osa blinien paistamista on, että pannu on kuuma ja siinä riittävästi voita. Ihan tavallinen paistinpannu käy. Etenkin jos tykkää ohuista blineistä kuten minä. Mutta jos taas on paksujen blinien ystävä, lienee blinipannu tai vanhanaikainen lettupannu paikallaan.

Lisukkeet blinin sisään tai päälle on mukava valmistaa sillä aikaa, kun taikina nousee useaan kertaan. Jokainen tekee mieleisensä täytteen, ja ne kaikki ovat ihan oikeita valintoja. Me kuitenkin päädyimme keitettyjen ja kuorimisen jälkeen murskattujen kananmunien ja pieneksi silputun kylmäsavulohen sekoitukseen. Toiseen kulhoon sitten hunajaa kaksi lusikallista. Hunaja kuumennettiin juoksevaksi ja siihen lisättiin reilusta kuutioiksi leikattua suolakurkkua. Kolmannessa kupissa oli smetanaa. Näistä sitten saatiin aikaiseksi kuusi erilaista yhdistelmää käytettäväksi. 

Ja täytyy ihan rehellisesti sanoa. En ole eläissäni syönyt näin hyviä blinejä. En Suomessa enkä Venäjällä! Peittoavat myös kotimaiset letut mennen tullen. Samaa mieltä olivat myös Äiskä, Avustaja ja Juniori, joka sai yhden tähteeksi jääneen blinin koulusta tultuaan välipalaksi. Äiskän asteikolla meni kakkoseen. Njam!

Lisäys: Päivikki kävi kommentoimassa tätä artikkelia ja mielestäni esitti varsin pätevän selityksen mieltäni vaivanneeseen erilaisten blinien ongelmaan, joten nostan blinejä koskevan osan kommentista tänne tekstin puolelle.

"Mie luin vuosi pari sitten jonkun moskovalaisen kokin haastattelun. Tämä kokki halusi palauttaa venäläisen keittiön siihen loistoon, joka sillä oli ennen vallankumousta. Hän sanoi, että tattariblinit ovat aitoja blinejä. Neuvostoaikaan oli vaikeaa löytää hiivaa ja tattarijauhoja, joten ruvettiin tekemään lettuja blinien sijaan. Hän oli tullut Helsinkiin opettelemaan perinteisten blinien tekoa. "

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Lähiruokaa pöytään, toinen otto




Vuoden 2011 syksyllä kirjoitin blogipostauksen otsikolla "Lähiruokaa pöytään?". Kirjoitusta seuranneeseen kommentointiin osallistui myös Pohjois-Karjalan Osuuskaupan eli PKO:n edustaja. En tiedä, mikä on käydyn keskustelun vaikutus ollut lopputulokseen, mutta viime viikon lauantaina saimme lukea paikallisesta maakuntalehti Karjalaisesta, että  Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja ProAgria Pohjois-Karjala lanseerasivat perjantaina 11. tammikuuta pohjoiskarjalaisille elintarvikkeille oman logon. Uusi merkki kertoo kuluttajalle, että kyseisen elintarvike on valmistettu Pohjois-Karjalassa.

Ilman turhia pilkun viilaamisia, sillä se ei ota kantaa raaka-aineen alkuperään. Näin homma säilyy mielestäni yksinkertaisena ja kustannuksiltaan kohtuullisena hallinnoida. Silti se tukee maakunnan omaa tuotantoa. Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän julkaiseman tiedotteen mukaan pohjois-karjalaisen ruoan logoa voivat käyttää kaikki maakunnan kauppaketjut omassa mainosmateriaalissaan. PKO ottaa merkin kattavasti käyttöön kaupoissaan, merkki tulee käyttöön myös Pilkon Citymarkettiin sekä useisiin Siwa ja Valintatalo –myymälöihin Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjalan osuuskaupan liikkeissä logoja laitettiin hyllyjen reunoihin jo perjantaina 11. tammikuuta 26 S-marketissa, Salessa, Prismassa ja ABC-marketissa. Pilkon K-Citymarketissa merkkejä laputetaan näkyviin kuluvalla viikolla.



Merkki voi siten näkyä mm. hyllyreunassa tuotteiden hinnan vieressä, julisteissa ja lehtimainonnassa. Myös paikalliset tuottajat voivat halutessaan käyttää merkkiä omissa pakkauksissaan. Mielestäni tämä on oikeanlaista toimintaa. Ollaan ylpeitä siitä, mitä maakunnassa tuotetaan. Varsinkin maakunnan omat erikoisuudet ovat asioita, joita meidän tulee vaalia. Tämänkaltaiseen oman kulmakunnan suosimiseen ei edes EU:n direktiivit tartu. Toisin kuin vanhaan tuttuun "Suosi suomalaista, osta kotimaista" -kampanjaan ja avainlippumerkintöihin. Liekö syy siinä, että Saksassa on jo kauan ollut vastaavanlainen käytäntö. Tästä eteen päin Iskän ostoskärryyn päätyy valintatilanteessa todennäköisemmin se Pohjois-Karjalassa valmistettu tuote.



Tänään syötiin tosi pahan näköistä ruokaa. Tuossa viikonloppuna tuli syötyä tandoorikanaa, ja marinadi vaikutti tosi hyvän makuiselta. Joskus kuitenkin tekisi mieli hieman nopeampaa ruokaa ilman marinointikierroksia. Ei muuta kuin kokeilemaan:

Kanaa jugurttikastikkeessa (neljälle)

450 g broilerisuikaleita
5 dl maustamatonta jugurttia
1 dl sitruunamehua
1 tl kuivattua minttua
1 rkl suolaa
1 tl kuivattua ja jauhettua punaista chiliä (tietysti chiliä voi laittaa 2 - 3:kin lusikallista, jos tulisemmasta tykkää)
1 rkl garam masalaa
1 rkl valkosipulijauhetta
1 tl inkiväärijauhetta

Kypsennä broilerisuikaleet pannulla. Anna pannun jäähtyä melkoisesti. Kaada jugurtti ja sitruunamehu pannulle. Pannun pitää antaa jäähtyä siksi, ettei jugurtti kiehuisi, sillä kiehuessaan se kokkaroituua. Lisää mausteet joukkoon ja hämmentele sekaisin. Kuumenna kastike melkein kiehuvaksi, mutta älä keitä. Tarjoile kaverina riisiä.



Ruoka oli melko epäilyttävän näköistä, mutta äänin 3 - 0 todettiin hyväksi. Yllätyksekseni Äiskä rankeerasi asteikollaan kakkosluokkaan! On sellainen vartissa valmiiksi kastike.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 372,72.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Väärennetty jänis - Falscher Hase

Yleensä kirjoitan juttuni itse. Tänään teen kahdesta perustellusta syystä poikkeuksen. Ensinnäkin, minulle kävi vanhanaikaisesti ja varustin itselleni liikaa tekemistä tälle päivää ja sain virolaiset makkarat suoleen vasta lähempänä puoliyötä. Eli ihan takki tyhjä. Toiseksi, miehemme Berliinissä eli hyvä ystäväni Nisse kirjoitti tuonne väärennetyn porsaanfileen kommentteihin niin valmiin tekstin, ettei siihen oikeastaan tarvitse lisätä mitään (kerrankin Nisse kirjoitti lyhyesti ja tiivistetysti!). Nissen teksti lainausmerkeissä.

"Kuolleitten eläinten kerho. Kaikenlaista väärää keittiöissä vilisee. Niin myös Saksassa. Eräs näistä omituisista otuksista on väärä jänis, Falscher Hase:

500g jauhettua nautaa
250g jauhettua sikaa
2 sämpylää tai sitä vastaava määrä valkoista leipää
1-2 munaa
1 sipuli
suolaa
1 sitruunan kuoriraaste
1tl sinappia (ihan millaista vaan)
hyppysellinen muskattipähkinää
meiramia ja
mieltymysten mukaan syvyyttä makuun
paprikalla, tomaattipyreellä ja pippurilla tai millä muulla tahansa

30-40g rasvaa vuoan voiteluun
pekonisuikaleita sekä
1 sämpylä tai sitä vastaava määrä valkoista leipää
toinen sipuli ja
1 tomaatti

Kastikkeeseen
hapankermaa ja
jauhoja suurukseksi

Silpu ja turvota ne 2 sämpylää. Nesteen voit valita vapaasti. Sitten silpu sipuli pieneksi ja jos haluat kuullottaa niin tee se. Resepti ei ota kantaa asiaan. Pistä kaikki tyköaineet yhteen ja vaivaa märin käsin tasaiseksi massaksi. Ota pitkä vuoka, esim. leipävuoka, ja voitele se. Taputtele massa siihen. Minä olen sen rennolla ranneliikkeellä vuokaan plätännyt. Tiiviyteen resepti ei ota kantaa. Ei myöskään kylmäkäsittelyyn. Peitä pinta tykkänään pekonisuikaleilla. Pistä sämpylä ja tomaatti pieneksi silpuksi ja ripottele suikaleitten päälle. Silppua sipuli, kuullota ja levitä edellisten kaveriksi. Lorauta lopuksi 2 ruokalusikallista vettä pinnalle. Minä olen ollut tällä kohtaa reseptiä rohkeampi ja laittanut sillai sopivasti enemmän.

Reseptin uuni on sähköllä lämpiävä. Kirja (Das elektrische Kochen, Elisabeth Meyer-Haagen, Verlags- und Wirtschaftsgesellschaft der Elektrizitätswerke m.b.H - VWEW 38 Auflage, 1979)ei kiertoilmaa mainitse. Paisto-ohje kuuluu:

esilämmitetyssä uunissa keskitasolla 20-30 minuuttia 225-240 lämmössä,
kylmään uuniin laitettuna 35-45 minuuttia ja termostaattivipu 240-250 asteeseen.

Pastamisen aikana irtoaa paistoliemi, joka käytetään kastikkeeseen. Ota se kypsennyksen jälkeen talteen, lisää hapankerma, haluttaessa pyrettä ja muita makuja sekä suurusta jauhoilla.

Ja sit eiku syömään."



Tein aikalailla ohjeen mukaan. 700 g sikanautajauhelihaa, 2 tl suolaa, 1 tl muskottipähkinää, 2 tl meiramia, 2 tl paprikajauhetta, pieni purkki tomaattipyrettä ja 2 tl mustapippurirouhetta. Sipulin raastoin raakana mukaan. Periaatteessa tykättiin, mutta sitruunan makua tuli liikaa,  sillä sitruuna tuli häiritsevästi läpi. Perusidea hyvä, ja varmasti tulee tehtyä joskus toistekin. Kokeilkaa ihmeessä.

Ja jos kellä on reseptiä, johon liittyy joku väärä tai väärennetty, niin laittakaa vihjettä. Kokeillaan.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Ruokaa, ruokaa, ruokaa!

Tämä päivä sitten meni käytännössä ruuanlaiton merkeissä. Tai ei nyt aivan kokonaan. Käytiinhän me Äiskän kanssa lankomiehen luona kylässä ja ehdin minä pesemään kolme koneellista pyykkiä. Vaan heti aamutoimien jälkeen aloitin riisipuuron keitolla. Aamutoimiin meidän perheessä menee pari tuntia. Se on normaali kiireetön aika, joka menee siihen, että ollaan Äiskän kanssa molemmat saatu aamurutiinit tehtyä. Joka tapauksessa, kun keittää kahden maitolitran satsin riisipuuroa, menee siihenkin hyvän matkaa toista tuntia. Maitoa ei saa lämmittää liian nopeasti tai se palaa pohjaan. Kun ysiltä oli aamulla noustu ylös, niin oltiinkin jo iltapäivässä ja kiire ruokaa tekemään. Ruokailun, kylässä käynnin ja koiran lenkityksen jälkeen kello olikin jo iltaseitsemän. Sitten vain piiraiden pyörittelyyn. Ja aina, kun puhun piiraista, tarkoitan karjalanpiirakoita.

Piirakoiden teon opin 19-vuotiaana elämän pakosta. Olin muuttanut Simpeleeltä Riihimäelle kauppaopistoon. Kotona olin tottunut syömään vain ja ainoastaan äitini tekemiä piiraita. Vuokraemäntäni Apilakatu 6:ssa oli äitini täti, joka karjalaisnaisena teki piiraita hänkin. Mutta kun kotona olin tottunut pieniin ja ohutkuorisiin, niin täti teki Nokian neljäkolmosen kokosia paksukuorisia. Ja kaupan piiraita ei siihen aikaan suu suvainnut ei sitten millään. Eihän siinä muu auttanut kuin opetella itse tekemään. Ensimmäiset piti pimeässä syödä, ettei nauruun tukehtunut. Olivat sen verran pahan näköisiä. Maku tosin oli kohdallaan! Vaihtelevalla intensiteetillä niitä sitten olen tässä vuosien mittaan tehnyt. Tänään oli toinen kerta kymmeneen vuoteen, ja kyllä oli homma hieman hakusessa tuon piiraan ulkonäön kanssa. Tällä kertaa tein ihan perusriisipiiraita, joten en sen enempää käy hommaa kuvailemaan. Kommentoikaa, jos prosessi vaatii mielestänne oman jutun. Otetaan sitten vaikka ohra- tai porkkanapiiraiden yhteydessä vähän tarkemmin. Tällaisia niistä tuli:

Ja koiranleukojen on ihan turha kysellä, mistä olen mallin katsonut. Jos kukaan asianomaisista ei kommentteihin asiasta kirjoita, kerron seuraavassa piirakkapostauksessa, miten piiraat, lauantaimakkara ja pontikan keitto liittyvät toisiinsa.

Mutta ennen kuin tähän päästiin, ehdittiin valmistaa myös päiväruoka. Piti olla väärennettyä jänistä, mutta sattuneesta syystä vähän muutin järjestystä, ja tänään söimmekin

Porsaanfilepihvejä ja aprikoosijuureksia
(ruoka pohjautuu Pirkka-lehdessä 4/2011 julkaistuun ohjeeseen porsaankyljykset ja aprikoosijuurekset)

3 porsaanfilepihviä
suolaa
mustapippurirouhetta
rosmariinia
600 g palsternakkaa (2 isoa)
600 g:n pala lanttua
4 isoa porkkanaa
2 isoa punasipulia
öljyä
1/2 lihaliemikuutio
1 rkl kasvisfondia
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl hunajaa
4 dl vettä
200g pehmeitä aprikooseja
persiljaa


Kuori ja kuutioi juurekset ja sipulit. Paista pihvejä kuumassa paistokasarissa kolme minuuttia puoleltaan. Mausta suolalla, pippurilla ja rosmariinilla. Nosta pihvit lautaselle. Pienennä tehoa ja kaada paistokasariin kunnon loraus öljyä ja lisää sipuli ja juurekset. Kuumentele niitä viitisen minuuttia koko ajan käännellen. Lisäile joukkoon tässä vaiheessa murennettu lihaliemikuutio, fondi, valkoviinietikka ja hunaja. Nosta pihvit takaisin paistokasariin juuresten päälle. Lisää vielä puolikkaiksi pilkotut aprikoosit. Lopuksi kaada joukkoon vesi ja pane kansi päälle. Keitä pienellä tulella eli hauduttele parikymmentä minuuttia eli kunnes juurekset ovat syötävän pehmeitä. Ripottele ennen pöytään nostamista pinnalle persiljaa. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Ja minä olin tällä kertaa ainoa, joka tykkäsi palsternakasta.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Kesän kaikuja

Tuolla moottoripyörämatkoista kertovassa Pirhonen RC -blogissa kesällä kerroinkin, kävin viime kesänä motskarilla Kargopolissa. Matkalla tapasin nuorehkon venäläisen miehen, jolla oli suomalainen sukunimi. Kaveri kertoi olevansa sukujuuriltaan suomalainen, muttei enää puhu suomea. Tiesi isoisänsä tulleen jostakin päin Suomea Neuvostoliittoon. Lisäksi isoisän nimi ja syntymävuosi olivat tiedossa. Joku miehen tuttu oli muuttanut Suomeen ja yrittänyt löytää tietoa, josko olisi sukulaisia elossa. Ei ollut onnistunut. No minä vanhana sukututkimuksen harrastajana otin yhteystiedot ylös ja lupasin katsoa, mitä olisi tehtävissä. Syksyn joutoajat menivät maakunta-arkistossa ja jokunen puhelu tuli soitettua ihan summan mutikassa. Mutta vihdoin tärppäsi. Ensin löytyi säkäripuhelulla miehen äidin pikkuserkut - mies kulki äitinsä sukunimellä, ja sitten vihdoin digiarksitosta äidin serkut. On ollut Suomessa mielenkiintoisia puheluita, kun olen soittanut ja kysynyt, että tiesittekö teillä olevan Venäjällä serkkuja? Ilahtuneita ihmisiä on ollut molemmin puolin rajaa. Minut mukaan lukien.

Mutta takaisin tähän päivään. Tänään oli Joensuussa markkinat. Äiskä osti kassillisen tajuttoman isoja lihapiiraita ja minä pari palaa herkullista virolaista metsästäjän juustoa. Eihän siihen tarvinnut muuta kuin paistaa jokunen kananmuna ja kinkkumakkaraa kaveriksi, niin oli kasassa taatusti täyttävä ja herkullinen päiväruoka. Ei muuten ollut viikon ruokalistalla. Se onkin tällaisen suunnitelmatalouden puute. Järjestelmä on jäykkä muutoksille. Olen ratkaissut asian siten, että jos nyt on jo ostettu ne tälle päivälle suunnitellun ruuan ainekset, niin siirretään listaa pykälällä eteenpäin. Jos taasen ei ole vietä tarvikkeita hankittu, niin kylmän viileästi listan hännille. No tänään ei päiväruuan kanssa tullut kumpaakaan ongelmaa. Viikonlopulle on suunniteltu niin paljon kaikkea kivaa ruokaan liittyvää harrastamista, että aina on olemassa riski, että paino ei kestä kurissa, ja pitää välillä pitää itsellä keittopäivä. Samalla siinä kyllä saa muukin perhe jotain hieman kevyempää. Huomenna on listalla piiraiden paistoa ja sunnuntainan virolaistyylisten makkaroiden tekoa. Ensi viikolle sitten tähtäillään pelmenejä pakasteeseen -päivää. Viikon ruokalistasta tuli tällainen:

Perjantai päivä     lihapiiraita 
             ilta        perusnuudeleita
Lauantai             falsher hase eli väärennetty jänis
Sunnuntai           porsaanpihvit, aprikoosijuurekset ja salaatti
Maanantai päivä  mustikkapiirakka
               ilta      tattaria ja maksastroganoffia
Tiistai       päivä  salaattia ja vispipuuroa
               ilta      makkarakeittoa
Keskiviikko päivä päärynät suklaassa
                 ilta    riisiä ja kanasuikaleita tandorikastikkeessa
Torstai       päivä omenamuru
                 ilta    fyssarin kaaliwokki
Perjantai     päivä tattariblinit
                 ilta    makaronia ja sinihomejuustokastiketta

Eli näillä mennään. Talousmenoihin on tähän mennessä uponnut €282,34. 

torstai 10. tammikuuta 2013

Vuoden 2012 postaus nro 1

Viime vuoden ykköspostauksen äänestys herätti yllättävän vilkasta mielenkiintoa. Äänestyksen voittajahan selvisi jo tuossa muutama päivä sitten. Arvonnan voitti Sanna Hellman, ja pelmennitsa lähtee matkaan heti, kun ehdin kääntämään ne luvatut viisi reseptiä vaihteluksi peruspelmeneille. Äänet jakaantuivat kolmentoista eri postauksen kesken. Erillisenä aihepiirinä varsin moni ilmoitti tykkäävänsä venäläisiä ruokia käsittelevistä postauksista. Perusteluissa tuli jälleen ilmi myös lukijakunnan kahtiajakaantuneisuus; toiset lukevat reseptejä, toiset alkutekstejä ja osa tietysti on kiinnostunut molemmista. Voittajapostauksen lisäksi ääniä saivat muun muassa Ennakkoluuloja ja etanoitaSyvärin kummitusRiemun päivä!Meikkilankku ja tietysti Lykynlammen olympialaiset. Näkyy maisteri Siiskosella olevan oma ihailijakaartinsa! Mutta tiukan äänestyksen voittajaksi selviytyi syksyisestä katastrofistani kertova


Kiitokset vielä kerran jutun aiheena olleelle Hirvosen Karille Joensuuhun. Mielestäni parhaat perustelut esitti Campasimpukka:

"Mieluisin viime vuoden postauksistasi oli 3.12. kirjoittamasi Kiitos avusta-postaus. Siinä ilmeni sellaista sydämen lämpöä, mikä nykymaailmassa tuntuu olevan liian harvinaista. Halusit ilahduttaa sinua auttanutta ihmistä tavalla joka on niin perustavaa laatua huolenpitävä ja sen lisäksi päivän ruokaohje oli kiinnostava."

Muiden tekstien perusteluista poimin mielestäni parhaimmat:

Ehdottomasti maksagulassi. Koska maksa vaan on mielettömän hyvää. Oon aina tykänny vähemmän käytetyistä ruhonosista kuten munuaiset,maksa,kieli ja sydän. Kyseiset ruhonosat ovat halpoja,mutta herkullisia ja ravintoarvoiltaan rikkaita. Kaiken muodikkaan juppailun sijasta voisimme enemmän hyödyntää kaikkia ruhonosia ja opettaa jälkikasvulle että oikeastaan kaikki ruhonosat on hyviä jos ne osaa valmistaa. Näin saadaan maut,perinteet ja taidot jatkumaan. Työssäni näen kuinka ruoka menettää merkityksen,kuinka ulkonäkö on makua ja laatua tärkeämpi,ja hävikki on suurta. Halpa ei tarkoita huonoa. Ei olla ronkeleita,maksa on Rock!

Ehdottomasti helmikuinen "Mahtava viikonloppu ja uusia innostuksia".
Uuden taidon oppimisen ilo välittyi tekstistä hienosti. Tuo ruokaohjepuolihan tuli kommentoitua jo heti tuoreeltaan :-) .

 Lykynlammen olympialaiset

Tämä sen takia että mä oikeasti pidin tuosta haasteesta ja siitä että kaksi "tuon ikäistä" ukonkellukkaa uskaltaa olla rohkeita ja repäistä kunnolla. Joskus pitää olla rohkea ja ylittää itsensä. Tehdä mahdottomasta mahdollinen. Ihan vaan leikkimielisessä kisassa. Elämä on liian lyhyt että kaikki pitäisi ottaa turhan vakavasti. Jotenkin mä epäilin että te lyötte hanskat tiskiin ennen viimeistä koitosta mutta te teitte sen sittenkin.

Aili Inkeli: Meikkilankku (15.4.) oli kokonaisuutena aivan kalkkiviivoilla, mutta valitsin kuitenkin Ennakkoluuloja ja etanoita (25.1.). Mahtava johdanto herkulliseen reseptiin, sen kokkaamiseen, ja vaikka perheelle ei ennalta arvatusti maistunut, niin kokki-Iskä sai päätöksenä upean yllätyksen ja kiitoksen Marin kavereilta, kun heille maistui ja sattuivat olemaan paikalla! Kamut saivat elämyskokemuksen ja ilo jakaantui. Ja saivathan muutkin tietysti syödäkseen, kun olit siihen varautunut.

Tässä jutussa tuli hienosti esille myös se, että teet ruokia, joista tiedät jo etukäteen, etteivät ne maistu perheelle. Sen suhteenhan on tullut monta positiivista yllätystä vuoden varrella, kun on sitten maistunut kuitenkin!! Ruoanlaittovastuu on sinulla ja omia kokeilu- ja mielihaluja pitää saada toteuttaa. Varanakkipaketti jääkaapissa on juuri sitä varten.

Eli tämmöinen juttu oli äänestyksen tulos. Huomenna sitten taas viikon ruokalista.




keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Hyytävän kylmää koko Suomessa

Johan tämä on vanha juttu, mutta silti se jaksaa yhä huvittaa ja ärsyttää. Nimittäin se, että joskus Suomi tuntuu loppuvan kehäkolmoseen. Ainakin, jos seuraa tv:n uutisia ja iltapäivälehtien kirjoittelua. Tällä viikolla on ollut otsikoissa, että ilma muuttuu koko Suomessa hyytävän kylmäksi. Kun asiaa tarkemmin tutkii, niin sääennusteet lupaavat suurimpaan osaan Suomea noin 15 astetta pakkasta ja tuulta! Ei hemmetti, ei se ole vielä hyytävän kylmä. Se on tavallinen talvisää. Tottakai, jos Helsingissä on 15 astetta pakkasta ja tuulee, se on hyytävän kylmää. Kahdestakin syystä. Ensinnäkin Helsingissä harvoin lienee noin kylmää ja ihmiset eivät siksi ole tottuneet kylmyyteen. Ja toiseksi, kun Hesassa tuulee, tekee meren läheisyys tuulesta kostean ja todella kylmän oloisen. Mutta ei se sitä tarkoita, että koko Suomessa olisi hyytävän kylmää. Ainakin Pohjois-Karjalassa on toistaiseksi ollut normaalia leudompaa. Nyt sitten ennusteet lupaavat normaalia talvisäätä. Toivottavasti ei tule oikeasti kylmää, useamman viikon parissakymmenessä pakkasasteessa pyörivää sydäntalvea. Jos näin kävisi, se rokottaisi turhan kovasti sähköllä puulämmitystä tukevaa omakotitaloasujaa. Tänä reaaliaikaisen laskutuksen aikana sähkölasku nousee hyvin nopeasti pilviin, jos todella kylmää on vähänkään pidempään. 

Toisaalta uuninlämmityksellä on hyvätkin puolensa. Niin kuin tänään. Hauduteltiin vähän erilaista 

kaali-jauhelihalaatikkoa

1 l keitettyä, hienonnettua kaalia
400 g jauhelihaa
2 1/2 dl vettä
1 iso sipuli
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 dl kauraryynejä
4 dl maitoa
1 muna
2 rkl tomaattiketsuppia

Kiehauta kauraryynejä parikymmentä minuuttia vesitilkassa. Vaivaa jauhelihasta, sipulisilpusta ja kauraryyneistä taikina. Mausta valkopippurilla ja suolalla. Sekoita maidosta, munasta ja ketsupista munamaito. Lado voideltuun uunivuokaan kerroksittain kaalia ja jauhelihaa, päällimmäiseksi kaalia. Kaada munamaito vuokaan. Paista 175 asteisessa uunissa kypsäksi. Paistoaika on ilmoitettu noin epämääräisesti, koska itse laitoin vuo'an hieman alle 200 asteiseen leivinuuniin ja otin sen pois kolmen tunnin kuluttua reilusta 100 asteisesta uunista. Tarjoile puolukkasurvoksen kanssa.

Kelvollista perusruokaa äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkoseen.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 157,06.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Tammikuun salaattikastike

Joulu meni. Ja samalla oli mennä myös hyvin alkanut dieetti. Viikossa tuli saman verran painoa takaisin, mikä oli viimeisen kuukauden aikana tippunut. Niinpä tänään oli jo toinen keittopäivä tämän vuoden puolella. Tai oikeastaan olen antanut sen verran periksi, että pelkän leseillä terästetyn pussikeiton ja raakojen kasvisten lisäksi saan keittopäivänä syödä salaattia, jossa on salaattikastiketta. Tänään päivällä nautimme Äiskän ja Avustajan kanssa

Bermuda-salaattia

1 jäävuorisalaatti
400 g vihreitä papuja suolaliemessä (ellet viitsi itse keitellä tuoreista)
1 tl suolaa
1 punainen paprika
1 dl salaattikastiketta (ohje alla)
2 rkl kuivattua kirveliä

Revi salaatti kulhoon, lisää valutetut pavut ja suola. Poista paprikasta kanta ja siemenet ja suikaloi ohuiksi suikaleiksi. Lisää kulhoon. Kaada salaattikastike joukkoon ja viimeksi kirvelit. Sekoita ja tarjoile. 

Äänin 3 - 0 ihan kelvollinen perussalaatti. Tympääntymisen ehkäisemiseksi kannattaa joskus kokeilla. Minä tein pitkään yhtä ja saamaa, alunperin herkullista, salaattia, kunnes joukot lopettivat sen syönnin. Nyt on sitten vaihtelua tuutin täydeltä!

Provencen etikkainen salaattikastike

6 rkl oliiviöljyä
5 rkl viinietikkaa (käytin valkoviinietikkaa, mutta jälkeenpäin ajateltuna ehkä punaviinetikka olisi sopinut paremmin)
3 rkl punaviiniä (hanapakkauksen loput voi käyttää vaikka puolison kanssa takkatulen loimussa istuen)
1 tl valkosipulijauhetta
1/2 tl suolaa
1 kukkurallinen tl sokeria
1/2 tl rosmariinia (laita kuivattu rosmariini teesiivilään ja kaada muutama desi kiehuvaa vettä läpi ennen käyttöä salaattikastikkeeseen. maku irtoaa paremmin.)
1 pieni soseeksi raastettu sipuli

Sekoita ainekset hyvin ja pullota. Käytä tarvittaessa. Oli ainakin tuon Bermuda-salaatin kera hyvää.



Ja talousmenot tähän saakka € 127,52.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Raita kanankoivella

Johan meni päivä nopeasti. Voisi jopa sanoa, että aika meni kuin elokuvissa, sillä itse asiassa juuri elokuvissa kävimme. Käytiin katsomassa Metsän tarina. Äiskä kun tykkää noista luonto-ohjelmista, ja lisäksi oli lapsuuden tuttu kuvaajana. Mikäs siinä, ihan mukava filmi Suomen luonnon vuodenkierrosta. Se vaan on ihme, että kun Äiskän kanssa käydään katsomassa yksi tunnin elokuva ja piipahdetaan puolen tunnin pikakylässä Marin luona, niin mitään muuta ei sitten tänään ehtinytkään. Paitsi siivota kaikki jouluun liittyvä pois. Ja valmistaa 

tandoorikanankoipia ja raitakastiketta (älkää ihmeessä kysykö, miksi kastikkeen nimi on raita!)
neljälle

8 kpl broilerin koipipaloja eli noin kilo

Tandoorimarinadi 

5 dl maustamatonta jugurttia
1 dl sitruunamehua
1 tl kuivattua minttua
1 rkl suolaa
1 rkl kuivattua ja jauhettua punaista chiliä
1 rkl garam masalaa
1 rkl valkosipulijauhetta
1 tl kuivattua inkivääriä

Raitakastike

5 dl maustamatonta jugurttia
1 punasipuli
2 tl kuivattua minttua
1 iso valkosipulinkynsi

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Lisää joukkoon koipipalat. Anna marinoitua puolesta tunnista tuntiin. Levittele marinoituneet koipipalat uuninkestävään laakeaan astiaan. Paista 225 asteisessa uunissa noin 50 minuuttia ja aina varttitunnin välein voitele marinadilla.

Siinä vaiheessa, kun laitat kanankoivet marinoitumaan, niin tee myös raitakastike. Ehtivät maut tasaantumaan. (Ja kertokaa minulle, mistä tuo nimi tulee.) Kuori sipuli ja valkosipulin kynsi. Silppua sipuli hienoksi. Laita kulhoon jugurtti, sipulimurska, minttu ja puserra valkosipulin kynsi joukkoon. Sekoita ja pane syrjään tekeytymään.

Keitä vaikka riisiä kaveriksi. Kun koivet ovat kypsiä, tarjoile riisin ja salaatin kera. Jokainen saa sitten pöydässä mättää mieleisensä raitaklöntin riisin ja kanan päälle.



Äänin 4 - 0 hyväksi todettiin. Äiskä on niin tottunut näihin minun sörsseleihin, että rankeerasi asteikollaan kolmoseen.

Huomenna sitten arvotaan Pelmennitsa-arpajaisten voittaja.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Suksisauva lihamurekkeessa

Elettiin 60-luvun loppupuolta. Jostakin oltiin naapurin Merjan kanssa saatu talvisena päivänä erimielisyys aikaiseksi. Siinä sitten naapurin pihassa kinattiin. Merjan äiti oli tuonut jostain kumman syystä lihamurekkeen voipaperiin käärittynä lumipenkkaan tekeytymään. Tilanne lienee ollut siinä mielessä perinteinen mies-nainen-keskustelu, että minä alle kymmenvuotiaana en verbaalisesti pärjännyt samanikäiselle naissukupuolen edustajalle. Jotain kiusaa tehdäkseni tökkäsin suksisauvalla murekkeeseen. "Ei sitä saa tökkiä. Äiti on tuonut sen pihalle tekeytymään ja siitä tulee meidän iltaruokamme!" kielteli Merja. Enhän minä sitä uskonut, vaan kiellosta innostuneena tökin useita reikiä voipaperiin. Muistan vieläkin, kuinka perustelin, että kun se on tänne pihalle jätetty, niin se on tarpeeton ja saa tökkiä! Vaan ei saanut, ei. En muista tuliko selkäsauna vai ei, mutta kyllä oli noloa käydä pyytämässä tekoaan anteeksi.

Tämä lapsuuden tapahtuma tuli mieleeni tänään, kun kokkailin ruuaksemme "Pakkahuoneen flikan" lähettämän reseptin mukaan valmistamaani väärennettyä porsaanfilettä. Kyseessä on nimestä päätellen alunperin ruotsalainen resepti, sillä Pakkahuoneen flikka oli nimennyt sen 

"Falsk fläskfile" 

400 g porsaanjauhelihaa
1 rkl jauhelihamaustetta
1/2 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria

Sekoita hyvin taikinaksi ja muotoile fileen muotoon. Kääri tiukasti muovikelmuun ja pane pakastimeen vähintään kolmeksi tunniksi. Ota "file" pakastimesta ja leikkaa parin sentin paksuisiksi kiekoiksi. Ensin tietysti poistat sen kelmun! Paista kiekkoja kuumalla pannulla puolisen minuuttia puoleltaan eli sen verran, että pinta paistuu umpeen. Lado kiekot uunivuokaan.

rasia tuoreita herkkusieniä
3 sipulia
2,5 dl ruokakermaa
1 prk ranskankermaa
2 rkl soijaa

Viipaloi herkkusienet jauhelihakiekkojen päälle. Kuori, viipaloi ja kuullota sipulit. Lisää ne vuokaan herkkusienien päälle. Sekoita kerma, ranskankerma ja soija ja kaada seos vuokaan. Paista uunissa puolisen tuntia. Tarjoile sellaisenaan tai tumman riisin kera.

Ihan hyvää perusruokaa äänin 2 - 0. Tätä ruokaa syödessäni aloin ymmärtää tuota lapsuuden lihamureke-episodiakin paremmin. Jotenkin tuo pakastaminen vaikuttaa jauhelihan rakenteeseen, sillä liha oli yhtä aikaa yllättävän kiinteää ja samalla mehevää! Mutta siinä Pakkahuoneen flikan resepti kyllä liiotteli, kun se kertoi, että "on kuulemma ihan kuin oikea kokolihafile". Kyllä se jauhelihaiseksi vielä jäi. Silti aion pitää mielessä, että kun seuraavan kerran teen lihamureketta, niin pitäisi muistaa kokeilla tuota jäädyttämistä. Onko kellään tietoa tai kokemusta asiasta?

Kuukauden talousmenot € 100,82.

Vielä on vuorokausi aikaa osallistua Pelmennitsa-arpajaisiin.