Rajakokemus

Aikoja sitten hyvä ystäväni, Sokerivaltakunta -blogin kirjoittaja, Sonja A. esitteli blogissaan ruuan, joka ei ole sieltä tavallisimmasta päästä. Muulla forumilla sitten esitti provosoivan kommentin, että odottaa minun joskus kokeilevan. Olen kuulemma outojen ruokien ystävä. Ei tiennyt, että minua ei moiseen tarvitse isommin yllyttää. Kipinä jäi elämään. Erinäisistä syistä kokeilu on vain jäänyt ja jäänyt. Nyt kuitenkin kaikki palikat loksahtivat kohdalleen, ja Marin kaverin Eveliinan kanssa kokkasimme tänään

Uunissa paistetut lampaan päät

(ohje kahdelle)

2 lampaan päätä

suolaa

Nylje ja huuhdo päät huolella. Erityistä tarkkuutta noudata suun puhtaudessa. Siellä on kuitenkin heinää, mikä ei tunnu mukavalta syödessä. Eli huuhdo heinät suusta. Hiero suolaa päihin ja pane päät öljyllä voideltuun vuokaan. Peitä vuoka foliolla ja paista kaksi tuntia 200 asteisessa uunissa. Poista folio ja paista vielä sen verran, että pintaan tulee kaunis ruskea väri. Tarjoile.

Oliko ruoka hyvää? Vastaus lienee jossain määrin kiinni makumaailmasta, johon on tottunut. Kieli ja alaleuka olivat parhaat. Posket yllättävän rasvaisia. Kokanaisvaikutelmana totesimme, että ei ole hirmuista hinkua löytää lisää lampaan päitä. Ehkä se johtui siitä, että jätimme parhaat palat eli aivot ja silmät suosiolla syömättä. Mutta kokeilkaa ihmeessä joskus itsekin.

Tilintekoa

Iskä kokkaa -blogi syntyi eräässä elämäni kriittisimmistä vaiheista. Vaimo oli pari vuotta sitten sairastunut vakavasti ja minusta oli tullut omaishoitaja. Nuorimmilla lapsilla oli pahin murrosikä menossa. Ja siinä lisämausteena kaikki tilanteesta aiheutuneet ongelmat. Elämä oli hektistä. Fyysisen tekemisen kohteeksi valikoitui ruuanlaitto käytännön pakosta. Sitä voi tehdä kotona. Ja henkisellä puolella blogin kirjoittaminen toimi hyvänä henkisenä purkautumisväylänä. Siitä, että homma toimi näin, olen suuresti kiitollinen kaikille teille lukijoilleni. Osasta on jo tullut naamakirjaystäviäkin ja osan kanssa on soiteltu puhelimella. Kirjoittaminen vaatii aiheita ja niitä tuo muutaman vuoden takainen elämäni tarjosi lähes jokaiselle päivälle jotakin. Onneksi aika kuitenkin muuttuu ja elämä tasoittuu. Ja aiheet vähenevät.

Nyt on tultu siihen vaiheeseen, että Iskä kokkaa -blogi siirtyy säästöliekille. Tähän saakka olen pyrkinyt kirjoittamaan edes yhden ruokajutun viikossa, ja siihen itselleni tyypillisen alkutekstin. Tästä eteenpäin kirjoitan elämäni kuulumiset Et-lehden Sinua en jätä -blogissa, toivon mukaan kerran viikossa. Ruokajuttuja kirjoittelen pelkkinä resepteinä sitä mukaa kuin tuntuu, että ruuassa on jotain kirjoittamisen arvoista. Käytännössä saattaa olla aika harvoin.

Joten kiitos kaikille, Aila, Sanja, Hiikkis, Salix, Aili Inkeli, Laali, Cebic, Heli, Anu ja kaikki muut, jotka olette Some-ystävinäni kaikki nämä vuodet kulkeneet. Niin, ja tietysti Musta Leski.

Siitä ali, missä aita on korkeimmalla!

Täällä sosiaalisessa mediassa kiertää milloin mitäkin haasteita. On vitutushaastetta, kahvikuppihaastetta, liharuokahaastetta, kasvisruokahaastetta ja niin edelleen. Minä olen aina vastannut, että haaste käräjille on ainoa, jonka otan vastaan. Ja senkin varsin vastentahtoisesti. Nyt olen kuitenkin löytänyt yhden teeman, johon voisin jopa harkita lähteväni mukaan. Se olisi reseptin muuttamishaaste. Kaikkihan muistavat lapsuudesta sen leikin, missä kuiskattiin tarina kaverille, ja sitten tarina eteni kuiskaamalla läpi koko ison pourukan. Lopuksi viimeinen  ja ensimmäinen kertoivat tarinansa. Sitten ihmeteltiin, kuinka paljon juttu olikaan muuttunut. Tämä saattaisi toimia ruokaresepteilläkin, kunhan vain joku ideoisi, kuinka haaste käytännössä järjestettäisiin.

Innoituksen tähän ideointiin sain Kaikki äitinin reseptit -blogin Nannalta. Etsin nimittäin reseptiä ankan valmistukseen. Nanna oli hieman yksinkertaistanut yksinkertaistamisen kuningattaren Nigella Lawsonin Pekingin ankka -reseptiä. Minä sitä sitten hetken katselin, yksinkertaistin ja valmistin. Osin yksinkertaistin laiskuuttani, osin vajavaisen maustevarastoni takia.

Pekingin ankka Iskän tapaan

1 pakasteankka (tuorekin käy, jos sattuu pihalla juoksentelemaan)

pätkä tuoretta inkivääriä

4 tähtianista

iso teelusikallinen kanelia

iso teelusikallinen jauhettua neilikkaa

iso teelusikallinen fenkolia

iso teelusikallinen mustapippurirouhetta

2 isoa teelusikallista suolaa

4-5 tähtianista

viimeistelyyn

0,5 dl siirappia

4 cl votkaa

2 rkl soijakastiketta

kastike

1 prk hoisin-kastiketta (löytyy ihan tavan marketista)

Lisäkkeeksi riisiä

Sulata ankka jääkaapissa. Minulla on kylmäosaston lämpötila +3 astetta, ja sulamiseen meni puolitoista vuorokautta. Poista sisältä kurkkuputken ja sisäelimet sisältävä pussi. Tuoretta ankkaa käytettäessä tätä ei tarvitse huomioida. Kuivaa hyvin talouspaperilla niin sisältä kuin ulkoa. Raasta inkivääri. Murskaa huhmarissa tähtianikset ja sekoita joukkoon kaikki muut mausteet. Hiero ankan sisä- ja ulkopinnalle raastettu inkivääri ja mausteseos. Ota kurkkuputki ja sisäelimet muovipussista ja survo takaisin ankan sisään.

Lämmitä uuni 170 asteiseksi. Laita uunin pohjalle syvä pelti, johon rasva pääsee tippumaan. Paista ankkaa ritilän päällä neljä tuntia. Ja ankka selälleen ritilälle. Viimeisen puolen tunnin aikana sivele pintaa siirappiliuoksella. Viimeisen 10 minuutin ajaksi voi lämpötilan nostaa vielä 220 asteeseen, jotta nahka tulisi mahdollisimman rapeaksi. Yksi tämän ruokalajin isoista ideoista on juuri tuo mausteinen rapea nahka. 

Kun ankka on kypsä, leikkaa rinta pituussuunnassa auki. Revi haarukalla lihaa tarjoiluastiaan. Lopuksi leikkaa nahan retaleet ohkaisiksi suikaleiksi ja pane nekin tarjoiluastiaan. Äläkä unohda sitä kurkkutorvea ja sisäelimiä, nekin tarjoiltaviksi. Ovat namia - jos sattuu niistä tykkäämään. Liha ei ole kuivaa, mutta vähän sen päälle voi lorauttaa pelliltä ankan paistorasvaa. Kuumenna mikrossa hoisin kastike. Tarjoile riisin kera. Hoisinia ankan päälle, ja riisin kastikkeeksi vaikka makeaa chilikastiketta.

Koristeeksi voi ripotella vaikka silputtua kevätsipulia.

Tajuttoman hyvää äänin 4 - 0, Äiskä rankeerasi asteikollaan vahvaksi kakkosluokan ruuaksi.

Hemmetin helppo ruoka!

Nykyaikainen toimittaja olisi ehkä kirjoittanut, että helpointa ruokaa ikinä! Mutta kun se ei ole suomea, niin sanotaan sitten, että tänään tuli valmistettua kaikkien aikojen helpointa ruokaa.

Kiuaslenkki

1 lenkki

4 tlk hyvää saunaolutta

Lämmitä sauna. Ota jääkaapista olut ja makkarapaketti. Avaa oluttölkki, mutta älä ota makkaraa paketista. Juo olut ja vie makkara paketissaan kiukaalle. Paketti ei sula eikä haise palaneelle muoville, älä pelkää. Ota olut ja sauno normaalisti. Saunassa käynnin päälle ota olut ja siirrä makkara kiukaalta tarjoiluastiaan tai lautaselle. Avaa paketti ja kuori makkara. Syö sinapin kera. Juo päälle olut. Minkä parempaa makkaraa käytät, sen vähemmän menee sinappia. Sinappi kannattaa joskus kokeilun vuoksi korvata piparjuuritahnalla.

Laiskuutta liikkeellä

Minä olen sellainen periodi-ihminen. Löydän jonkin aiheen, johon paneudun 110 prosenttisesti kolmesta viiteen vuoteen ajaksi. En ole ajatellut, kuinka kauan olen tätä blogia pitänyt, mutta aivan selvästi on ollut pientä innon hiipumista ollut havaittavissa. Ruokaa on pitänyt siitä huolimatta laittaa - ainakin viikonloppuisin. Kulunut viikonloppu oli varsin hyvä esimerkki normiviikonlopustamme. Lauantaina syötiin kylässä, ja sunnuntaina menin siitä ali, missä aita oli korkeimmalla. Ruokana oli Ritva Lehmusoksan  "99 suomalaista kotiruokaa" -kirjasta napatun reseptin mukaan valmistettuja

jauhelihapihvejä

500 g naudan paistijauhelihaa

2 sipulia

1 muna

2 rkl voita

1 tl timjamia

1/2 tl mustapippuria

1 tl suolaa

vehnäjauhoja

voita ja öljyä

Kuori ja silppua sipulit. Ruskista sipulisilppu kevyesti pannulla. Ja nimenomaan ruskista äläkä pelkästään kuullota. Sekoita keskenään jauheliha, sipulisilppu, muna, voi, mausteet ja suola. Taputtele pyöreän pulleita pihvejä puolenkymmentä kappaletta. Kuumenna voin ja öljyn seos pannulla. Pyörittele pihvit vehnäjauhoissa ja paista noin kolme minuuttia puoleltaan pannulla. Laita sivuun ja pidä kuumana.

kastike

1 dl vettä

1/2 lihaliemikuutio

2 dl ruokakermaa

veitsen kärjellinen muskottia

ruilautus sitruunamehua

1 rkl kuivattua persiljaa

1 rkl kuivattua ruohosipulia

Kaada pihvien paistamisen jäljiltä rasva pois pannulta. Lisää vesi ja liemikuutio. Keitä vähän kasaan. Lisää kerma ja keitä reilulla tulella sen aikaa, että alkaa hieman saostua. Lisää sitruunamehu ja mausteet. Siirrä pihvit kastikkeeseen ja tarjoile vaikka perunamuussin kera.

Hyvää äänin 3-0, Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa.

Movember

Kollega ilmoitti tässä pari viikkoa sitten, että hänellä on eturauhassyöpä. Ei kuulemma vielä ole tietoa, onko ärhäkkää vai parannettavaa lajia. Eturauhassyöpä on suomalaisten miesten yleisin syöpämuoto. Vuonna 2012 Suomessa sairastui eturauhassyöpään yli 4600 miestä, joista kuoli 855 henkeä. Siinä, missä eturauhassyöpä on vanhojen, yli 50-vuotisten, miesten vaiva, on kivessyöpä nuorten miesten sairaus. 2012 siihen sairastui 148 keskimäärin 35-vuotiasta miestä. Kivessyöpään sairastuneista 96 prosenttia on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista. Movember-kampanjaan kuuluu, että miehet kasaavat joukkueita ja kasvattavat porukalla viiksiä marraskuun ajan. Ja tietysti yrittävät samalla kerätä rahaa eturauhas- ja kivessyövän tutkimukseen. Osoittaaksemme henkistä tukeamme ja kertoaksemme kaverillemme myötäelämisestämme, kokosimme oman joukkueen. Voit tukea hyvää asiaamme lahjoittamalla  Puutalonpoikien tai oman profiilini kautta. Ja pienellä rahalla saa ostettua oman firman hatun tuohon profiilikuvaan päiväksi! 

Viiksien lähtötilanne 1.11. aamulla. 

Mutta viikonloppuna syötiin helpon kaavan mukaan jääkaapista viimeinen köntti Suomen kotitilan naudan ulkofileetä, joka oli nyt asiallisesti raakakypsynyt jääkaapissani. Laiskuuksissani päätin jättää kaiken kikkailun.

Naudan ulkofile uunissa

n. 1 kg naudan ulkofileetä

2 rkl karkeaa suolaa

2 tl Santa Marian Forest Blend -mausteseosta

vähän öljyä

Ota liha puoli tuntia ennen valmistamista huoneenlämpöön. Lämmitä uuni 180 -asteiseksi. Poista liha vakuumista, huuhdo ja kuivaa se talouspaperilla. Levitä hieman öljyä pintaan, jotta suola ja mausteseos tarttuvat paremmin. Hiero keskenään sekoitetut suola ja mausteseos lihan pintaan. Tuikkaa vielä paistolämpömittari lihaan ja liha uuniin. Paista, kunnes sisälämpötila on noin 70 astetta. Poista liha uunista ja anna vetäytyä kymmenkunta minuuttia. Leikkaa lihasta siivuja ja tarjoile vaikka kermaperunoiden kera.

Hyvää äänin 4-0. Äiskän asteikolla meni toisen luokan ruuaksi.

Kallista evästä

Kävin viime viikolla työmatkalla Moskovassa. Tiedän toki, että kaupunki on monta kertaa rankattu maailman kalleimpien joukkoon, mutta nyt tuli kokeiltua käytännössä. Asuin noin viiden kilometrin päässä Kremlistä eli aivan keskustassa sijaitsevassa Expocenterin viereisessä Crown Plaza Center -hotellissa. Hotelliruuista kun en ole koskaan ollut kiinnostunut, niin etsimme aina iltaisin jonkun pikkuravintolan illallistamme varten. Meinasi Suomi-poikaa nikotuttaa, kun ensimmäistä kertaa menua tutki! Ilman isompia pröystäilyjä ateriaan sai varustaa 40 - 60 euroa. Esimerkiksi aivan tavallinen lammasplov -annos, votka-aperitiivi ja olut, lasi pakistanilaista piimän kaltaista alkoholitonta ruokajuomaa ja kämmenen kokoinen pakistanilainen leipä: hinta 55 euroa. Tähän saakka olen ollut siinä uskossa, että lentokenttäruoka on kallista. Nyt tuli siihenkin poikkeus. Kuvan aivan kelvollinen lulja-kebab ja grillatut kasvikset kivennäisveden kera maksoi vain 1347 ruplaa eli 26 euroa.

No tänään sitten otin vahinkoa takaisin. Päätin kikkailla Suomen kotitilalta tilaamastani hereford kulmapaistista jotain hieman erilaista. Yleensähän kulmapaistista tehdään erilaisia pataruokia, koska se vaatii pitkähkön kypsennysajan ollakseen mureaa. Tämän köntin olin kuitenkin tilannut jo kolme viikkoa sitten. Se oli teurastettu edellisenä päivänä, joten se vaati raakakypsennyksen. Eli 40 astepäivää jääkaapissa, mikä tarkoittaa sitä, että oman jääkaappini 2-asteisella kylmäosastolla sen piti mureutua vakuumissa 20 päivää. Nyt se oli valmis ruuaksi. Halusin jollain tavalla hyödyntää tuon raakakypsennyksen tuoman mureuden. Uunissa pataruokana valmistettaessa mureus saadaan kyllä riittävän pitkällä ja miedolla kypsytyksellä aikaiseksi. Kokonaista könttiä on vaikeampi kypsyttää pitkään, sillä sehän pyrkii kuivumaan. Päätin siis risteyttää vanhanaikaisen joulukinkun ja naudanlihan - hieman helpotettuna versiona.

Kuoreen paistettu naudan kulmapaisti

800 g Hereford kulmapaistia

2 kpl ruis-kaura-piirakkataikinaa (parempi tulee, jos viitsii itse valmistaa karjalanpiirakoiden kuorena käytettävän taikinan ja käyttää sitä)

1 rkl karkeaa suolaa

2 tl mustapippurirouhetta

50 g voita huoneenlämpöisenä

2 isoa valkosipulin kynttä murskattuna

2 rkl Dijon sinappia

1 rkl kuivattua persiljaa

1 rkl timjamia

1 rkl rosmariinia

Hiero pippuri-suola-seos lihan pintaan. Kaulitse piirakkataikinasta kaksi ohuehkoa levyä. Sekoita loput aineet keskenään tasaiseksi massaksi. Levitä toisen taikinalevyn päälle puolet seoksesta. Pane liha voidellulle alueelle. Taputtele loput voit lihan ympärille ja lopuksi pyörittele se toinen taikinalevy lihan päälle. Taikinan saumakohdat olisi hyvä taputella melko hyvin kiinni, että herkut kestäisivät kuoren sisässä. Työnnä paistolämpömittari lihan paksuimpaan kohtaan ja paista 125 asteisessa uunissa kunnes lihan sisälämpö on 70 astetta. Poista paistos uunista ja anna vetäytyä pyyheliinan alla 15 - 20 minuuttia. Tällä aikaa ehtii hyvin vaikka kypsentää uunissa bataattikuutiot lisäkkeeksi. Poista liha kuoren sisältä, leikkaa siitä siivuja ja tarjoile paahdettujen bataattien ja salaatin kera.

Hemmetin hyvää äänin 4 - 0, Äiskän asteikolla kakkosluokan ruokaa.

Mititei - laiskan nakit

Ulkomailla asuvat kertovat joskus tulevan hirmuinen halu saada jotakin suomalaista, kuten salmiakkia tai ruisleipää. Minut valtasi aina joskus Pietarissa asuessani pullan himo, tai piimän. Vaan osaa se kova mieliteko tulla kotimaassakin. Viime viikonloppuna minuun iski aivan mahdoton makkaran himo. Sunnuntaille ostin valmiita raakamakkaroita, mutta lauantaina päätin tehdä makkarat itse. Olenhan minä niitä tehnyt ennenkin, mutta tällä kertaa oli rajoittavana tekijänä laiskuus ja vähäiset raaka-aineet. Pelastukseksi löytyi moldavialainen resepti, jossa varsin pelkistetysti kerrottiin kuinka valmistetaan

Mititei - moldavialainen kuoreton makkara

500 g naudan paistijauhelihaa, Kotitilan paistijauhelihaa löytyi jääkaapista, käytin sitä. Ohjeesta riippuen voi käyttää sika-nauta-lammas-sekoitusta vaihtelevassa suhteessa.

1 tl suolaa

1 tl mustapippurirouhetta (Ja jälleen reseptistä riippuen mausteeksi voi valita myös minttua, korianteria, anista, paprikaa)

1/2 tl ruokasoodaa

(ohje neuvoi käyttämään myös ruokalusikallisen perunajauhoja, mutta kun paistijauheliha kestää kasassa ilmankin, jätin pois.)

1/2 - 1 dl maitoa

1/2 kpl silputtua sipulia

ainakin 5 valkosipulinkynttä murskattuna

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna taikanan tekeytyä jääkaapissa pari tuntia, niin maut tasaantuvat. Jos tykkäät liata lihamyllyn, niin laita makkarasuppilo paikoilleen ja tee taikina makkaroiksi. Älä kuitenkaan käytä kuorta, se ei oikeaoppiseen mititeihin kuulu. Minua laiskotti, ja taputtelin taikinan märillä käsillä pyöreiksi pötkylöiksi. Paista uunissa 200 asteessa noin 15 - 20 minuuttia. Tarjoile.

Lisäkkeenä tarjosin riisiä, johon olin sekaan keittänyt wokkivihanneksia. Hyvää äänin 3 - 1. Äiskä rankeerasi asteikollaan neljännen luokan ruuaksi. Itse luulen seuraavalla kerralla käyttäväni tuota mausterepertuaaria vähän laajemmin. Muutoin varsin onnistunut kokeilu.

Ei toimi, mutta hyvin menee!

Kun kesällä siirryttiin kerran päivässä ruokailuun, arvelin painon putoavan. Entenkin, kun elokuussa aloitin käymään crossfitissä. Ei ole pudonnut! Ei! Mutta ei se mitään, olo on paljon parempi. Vyötärön ympärysmitta on pienentynyt ja käsivarret kasvaneet paksuutta. Jaksaa touhuta paremmin, eivätkä paikatkaan tule kipeäksi, jos käyn viikonloppuna tekemässä reilun tuhannen kilometrin reissun Venäjällä. Tuli kokeiltua. Retken hauskin kohta löytyy Yle Areenasta. Mutta tänään kuitenkin syötiin pitkästä aikaa jotain aikaisemmin kokeilematonta ja minun tekemää.

Yksinkertainen kanakeitto

7dl vettä

kanaliemikuutio

3 porkkanaa paloiteltuna

450 g broilerisuikaleita

150 g pakastemaissia

Koskenlaskija-sulatejuusto

Keitä vesi ja lisää liemikuutio. Lisää porkkanat ja, kun ne alkavat osoittaa pehmenemisen merkkejä,  broilerisuikaleet ja maissi. Sulata lopuksi Koskenlaskija keittoon ja tarjoile. Tässä vaiheessa ripottelin vähän ruohosipulia koristeeksi.

Ei niin kauniin näköistä. Mutta hyvää äänin 3-0. Äiskä rankeerasi kolmannen luokan perusruuaksi.

Enemmän kuin valkosipulia

Minut tunnetaan aika monessa yhteisössä siitä, että jään suustani kiinni mitä ihmeellisimpiin paikkoihin. Vasta viime viikolla Mari oli käymässä kotona ja totesi minulle, kun olin kauppaan lähdössä, että älä sitten jää sinne suustasi kiinni! Lupasin käydä nopeasti ja ihmettelin, että mistä moinen ajatus. No kun sinä iskä tunnet kaikki ja jäät sitten niiden kanssa tarinoimaan. Totta toinen puoli, mutta vain toinen. Se toinen puoli on sitä, että käyn aikalailla samoissa paikoissa. Tietysti silloin tulevat ihmisetkin tutuiksi. Minä kun tykkään tarinoida tuttujen kanssa. Siinä saa ikään kuin enemmän. Niin kuin nyt tuo otsikon valkosipulijuttukin. Joensuussa on monena vuonna järjestetty syksyllä valkosipulitapahtuma. Olen ostanut aina samalta myyjältä vuoden valkosipulit kerralla. Tänä vuonna ei erillistä tapahtumaa järjestetty, vain yleinen sadonkorjuumarkkinatapahtuma. Yllätyksekseni ei tuttu myyjä ollutkaan paikalla. Soitin, että missä sitä ollaan? Tuletteko vasta jälkimmäiselle päivälle. Sain kuulla, että eivät tänä vuonna tule. Tarinoitiin puhelimessa puoli tuntia ja vaihdettiin vuoden aikana kertyneet kuulumiset. Toisillemme sinänsä täysin vieraat ihmiset! Ja valkosipulitkin saisin seuraavana päivänä. Tein tilauksen, vaikka tori oli täynnään myyjiä,  joilta olisin saanut varmasti ihan yhtä hyvää tavaraa. Mutta seuraavana päivänä torin reunassa tavatessamme meni taas se puoli tuntia tarinoidessa. Sain valkosipulit - ja niiden lisäksi olin jo vuosia sitten saanut yhden hyvän tuttavan lisää. Tuttuja ja ystäviä ei minulla ole koskaan liikaa.

Tänään sitten söimme valkosipulilla maustettua

Porsaan paahtokylkeä 

650 g porsaan paahtokylkeä (minä käytin Kotitilan Lihaa parhaimmillaan -blogikilpailuun saamaani Leppälän tilan lähettämää luomuporsasta)

1,5 dl soijakastiketta

3 dl sherryä

1 omena soseeksi raastettuna

3 rkl sinappiöljyä (varmasti joku muukin öljy käy)

2 rkl sokeria

parin sentin pätkä inkivääriä raastettuna

2-3 valkosipulin kynttä murskattuna

Leikka liha luiden välistä palasiksi. Pane kattilaan omenasose, inkivääriraaste ja murskattu valkosipuli. Lisää lihoja lukuunottamatta kaikki muut aineet. Kuumenna kiehuvaksi ja hauduta pienellä tulella kymmenisen minuuttia. Jäähdytä. Laita lihat marinoitumaan kastikkeeseen vähintään neljäksi tunniksi, mieluummin yön yli. 

Paista marinoituja lihoja 175 asteisessa uunissa puolisen tuntia. Nosta lämpö 225 asteeseen ja paista vielä puoli tuntia. Kummassakin vaiheessa sivele aina välillä lihoja marinadilla. Tarjoile vaikka riisin ja salaatin kera.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa, mikä on tämäntapaiselle liharuualle melkoisen hyvin. Lihana voi käyttää myös lammasta, ja uunin voi korvat grillillä.

Iskän pieni sekainen keittiö

Tasan vuosi sitten makasin sairaalan teho-osastolla kuoleman kielissä, ja Mari päivitti blogikuulumiset. Kertoi, etten bloggaa vähään aikaan. Nyt on olo monin verroin parempi ja niinpä rohkenin vihdoin kertomaan, millaista on olla keuhkokuumeessa. Juttu löytyy Sinua en jätä -blogistani,  jota kirjoitan ET-lehteen. Käykää joutoaikoina lukemassa, mutta älkää ahdistuko. Mutta nyt asiaan. Viime talvena esiteltiin jossain vaiheessa jääkaappien sisältöjä. Viime viikolla Peggyn pieni punainen keittiö -blogin Peggy esitteli kotiaan. Lukiessani tuli mieleeni, että monikaan ei varmaan lukiessaan arvaa, kuinka pienessä keittiössä touhuilen. Niinpä päätin kopioida Peggyn idean ja esitellä keittiöni. Sen kalusteista vapaa lattiapinta-ala on noin 3x4 neliömetriä.

Tällä seinustalla on mikron yläpuolella kaappi, joka sisältää käytetyimmät keittokirjani ja joitakin leivontaan liittyviä purnukoita. Itse asiassa leivon erittäin harvoin.

 Tällä seinustalla on keittiöni parhaat työskentelytilat. Keittiökalusteet ostimme Äiskän kanssa keirrätyskeskuksesta 300 eurolla. Pienensin varmasti 100 neliön keittiöön tarkoitetuista kalusteista keittiöömme sopivat. Kiviset tasot on Äiskä työhommissaan joskus hankkinut. Vasempi yläkaappi sisältää kuivat raaka-aineet. Alakaappi ruuan valmistuksessa tarvittavat astiat. Jääkaapin vasemmalla oleva laatikosto kätkee sisäänsä aterimet ja muut vastaavat työkalut.

Hermokeskus. Hellan yläpuolella käytetyimmät mausteet. Tiskipöydän yläpuolella tavanomaisesti astiakaappi. Tilaa oli niin vähän, että astianpesukone on normaalia kapeampaa mallia. Ja helvetin kallis. Neljännellä seinustalla on ovi, joka johtaa yhdistettyyn olohuoneeseemme ja ruokailutilaan. Ruokapyötämme on esitelty postauksessa Pöytä on valmis.

Äiskä ehti suunnittelemaan kaiken ennen sairastumistaan. Ja minä toteuttamaan. Noin yleisesti ottaen, mitä olen kavereideni kanssa keskustellut, olen tullut siihen tulokseen, että yksi nainen suunnittelee sisustusratkaisuja enemmän kuin kaksi miestä ehtii toteuttamaan. No, minä ehdin kuitenkin toteuttamaan kaikki Äiskän suunnittelemat jutut ennen hänen sairastumistaan. Jokunen lista jäi uupumaan, mutta nyt olen niitäkin alkanut naputtelemaan paikoilleen. Viime aikoina tuo lopussa oleva kommentointi-ikkuna on ollut melko tiukasti kiinni. Tämä johtuu siitä, että olen yrittänyt saada yhtä hemmetin häirikkörobottia kuriin eli hiljenemään. Nyt ikkuna toimii ainakin tämän viikonlopun. 

Kaikesta huolimatta söimme tänään

Lampaan valkosipulisydäntä ja fenkolirisottoa

Näistä se syntyy

Valkosipulisydän

300 g eli pari lampaan sydäntä (myös muu sydän käy ihan hyvin)

2 valkosipulinkynttä murskattuna

2-3 rkl oliiviöljyä

suolaa 

mustapippuria

Poista sydämestä näkyvä rasva. Huuhtele sydän ja leikka se noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Sekoita kaikki muut ainekset sydänviipaleiden kanssa samaan astiaan. Anna maustua varttitunti. Paista pannulla 4-5 minuuttia koko ajan lastalla käännellen. Tarjoile fenkolirisoton kera.

Fenkolirisotto

1 dl oliiviöljyä
puolikas sipuli, silputtuna
1/4 pienestä fenkolista, silputtuna
6 valkosipulin kynttä murskattuna
pieni purkillinen tomaattipyreetä
3 dl risottoriisiä

2 dl valkoviiniä
1 kasvisliemikuutio
1 tl mustapippuria
1 dl kermaa
vettä

Kuumenna oliiviöljy kattilassa. Lisää sipuli- ja fenkolisilppu, valkosipulimurska, tomaattipyree ja riisit kattilaan ja kuullota aineksia koko ajan hämmennellen kunnes sipulit alkavat olla läpikuultavia. Lisää murennettu liemikuutio ja pippuri. Kaada myös viini kattilaan. Keittele hiljakseen kunnes riisi on kypsää. Lisäile aina vähän kerrallaan vettä, jos alkaa mennä liian kuivaksi ja palaa pohjaan. Loppuvaiheessa lisää vielä loraus kermaa. Kun riisi on kypsää, tarjoile valkosipulisydänten kera.

Risotto normaalia kotiruokaa äänin 3-0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Sydän hyvää äänin 2-1. Äiskä suostui jälkiruualla lahjonnan jälkeen maistamaan yhden palan. Ymmärtääkseni ei ollut pahaa, mutta ajatus sydämestä sai Äiskässä puistatuksen aikaan!

Selittelyn makua

Kuten tässä kesän mittaan on käynytkin jo ilmi, olen ollut aika laiska täällä blogistaniassa. Alkukesä meni tosiaan kaikennäköisissä kiireissä ja lomaillessa, ja kokkailuja sekä juttuja niistä syntyi harvakseltaan. Kesän aikana siirryimme sitten kerran päivässä ruokailuun. Äiskä kokkaa Avustajan kanssa ja minä syön seuraavana päivänä töissä tähteitä - siis niitä, mitä on Äiskältä ja Avustajalta jäänyt. Junioria ei ruoka-aikana näy kotona kuitenkaan, syödään sitten mihin aikaan tahansa. Jos sattuu, että ollaan käymässä jossakin viikonloppuna kylässä, niin minun kokkailut saattavat jäädä pariltakin viikolta hyvin helposti. Nyt oli kuitenkin aikaa, ja ruokalistalla 

Keitettyjä perunoita, ihan tavallisia

Keitettyä turskaa norjalaisittain ja

Sandefjordsmör-kastiketta

Keitetty kala norjalaisittain, tällä kertaa turska

1kg kalaa

3 l vettä

2 tl merisuolaa

2 pullon korkillista etikkaa

4 laakerinlehteä

noin 10 kokonaista maustepippuria

Anna kalan lämmetä jotakuinkin huoneenlämpöiseksi. Pane kaloja lukuun ottamatta kaikki muut aineet kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Kun vesi kiehuu, ota kattila pois liedeltä ja lisää kalat veteen. Kalat kypsyvät nyt vedessä muutamassa minuutissa ja voit annostella ne perunoiden viereen lautaselle. 

Sandefjordsmör-kastike

2 dl kuohukermaa

250 g voita

ruukullinen lehtipersiljaa

1 sitruunan mehu

ripaus suolaa

ripaus maustepippurijauhetta

Keitä kerma kasaan siten, että sitä on korkeintaan puolet jäljellä. Vispaan voi joukkoon. Samoin sitruunan mehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Juuri ennen tarjoilua silppua persilja kastikkeen pinnalle. Annostele kalan ja perunoiden päälle.

Minä en ole koskaan osannut tuota kaunista esille laittoa.

Kastike hyvää äänin 2 - 0. Kastike Äiskän asteikolla perunoiden kaverina kakkosluokkaa. Kalasta ei Äiskä nykyään tykkää missään muodossa. Minä tykkäsin tästäkin. Itse asiassa tuota kastiketta voisi suositella jouluksi lipeäkalallekin.

Läksiäishamppari

Marin kaveri sai opiskelupaikan Helsingistä. Muuttaa sinne viikonloppuna. Menestystä vain opintoihin. Tytöillä oli toiveena, että jos vielä olisi kerran voitu grillata tai laittaa meillä ruokaa yhdessä. Se kun on ollut yhteinen hauskuutemme jo vuosia. No kävihän se. Toiveena oli, että "lihaa, erikoista ja tulista". No enhän minä mitään erikoista osannut keksiä. Tavallisen ruuan ystävä kun olen. Hampurilaiset kuulemma kelpaavat. Niinpä nautimme eilen illalla

Chorizo-hampurilaisia Iskän tapaan 

(salaatin ohjeen nappasin Onko nälkä? -blogista.)

1,4 kg karkeaksi jauhettua sian kylkeä

2 prk tomaattipyreetä

35 g suolaa

3 rkl viinietikkaa

3 rkl tulista savustettua paprikajauhetta

1 valkosipuli

4 chiliä (käytin Aji cristalia, kaupan hollantilaisia saa laittaa varmasti enempi)

3 runsasta teelusikallista oreganoa

2 tl mustapippurirouhetta

6 kpl isoja hampurilaissämpylöitä 

Thousand islands -salaattikastiketta

salaattia

cheddar-juustoa viipaleiksi leikattuna

Murskaa valkosipulin kynnet. Poista chileistä siemenet ja pilko pieneksi silpuksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään hyvin. Anna taikinan vetäytyä huoneen lämmössä puolisen tuntia. Taputtele taikinasta kuusi pihviä. Pihvit voi toki taputella heti, mutta havaitsin niiden kestävän paremmin kasassa, kun saivat hieman vetäytyä. Sillä aikaa kun jauheliha odottelee vuoroaan, voi tehdä salaatin.

Limellä & inkiväärillä maustettu varhaiskaalisalaatti

1/2 varhaiskaali raasteena

peukalon kokoinen pala inkivääriä raastettuna

1 limen mehut

2 rkl omenaviinietikkaa

1 tl sokeria

ripaus sormisuolaa

Sekoita kaikki aineet ja anna maustua kylmässä hetki.

Kun kaikki on valmista, kypsennä pihvit joko grillissä avotulella tai hiilillä. Itse olen ihastunut tänä kesänä tuohon tulella kypsentämiseen. Kypsentäminen kannattaa tehdä pihvi tai korkeintaan kaksi kerrallaan. Ainakin minulta loppuvat kädet jo yhden pihvin jälkeen! Kun pihvi on lähes kypsä, heitä sämpylän puolikkaat sisäpinta alaspäin hetkeksi grilliin paahtumaan.

Lado hampurilainen kasaan lautaselle. Sämpylän puolikas, pihvi, juustosiivut, salaatti, kastike ja päällimmäiseksi taas sämpylän puolikas. Nauti.

Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla chilitön versio pääsi kakkosluokkaan!

Loma loppuu!

Se on sitten loma loppu. Mutta ei se mitään, maisteri Siiskosen loma loppui jo eilen. Mutta olipahan mukava loma. Ensinnäkin tämä oli moneen vuoteen ensimmäinen täyspitkä loma. Pätkätyöläiselle harvinaista herkkua. Toiseksi, hyvä reissu motskarilla Venäjällä. Tuli tavattua vanhoja pietarilaisia tuttuja reissun aikana eri paikoissa matkan varrella. Äiskäkin sai viettää mukavat kaksi viikkoa kuntolomalla Punkaharjun Kruunupuistossa. Vanhin poika vaimoineen ja tyttärineen kävi kylässä, samoin serkku-Tiina Norjasta. Ja pisteenä i:n päälle: viikko laatuaikaa Äiskän kanssa käytännössä kahdestaan. Huomenna kuitenkin töihin, ravinteliruuat on sitten tältä erää loppu. Arkiruokanamme oli tänään listalla

Potlohko antrealaisittain

2 l perunalohkoja

500 g sianlihaa (niskaa/kassleria tai lapaa)

2 tl suolaa

4 dl vettä

2 sipulia

10 kokonaista maustepippuria

Kuori ja lohko perunat sekä sipulit. Paloittele sianliha. Voitele uunivuoka. Pane vuokaan ensin perunoita, sitten lihat ja viimeksi sipulilohkot. Lopuksi vielä loput perunalohkot. Lisää mausteet ja vesi. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 2 - 2 1/2 tuntia. Silloin kun menee putkeen, niin päällimmäiset ainekset ovat ruskistuneet rapsakoiksi, mutteivät palaneet. Tarjoile vaikkapa puolukka-porkkanaraasteen kera.

Hyvää perusruokaa äänin 2-0, Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Ulkona mittari näytti 27 astetta lämmintä ja täytyy myöntää, potlohko pääsee paremmin oikeuksiinsa, jos ulkona on 27 pakkasta. On sen verran tuhtia ja rasvaista evästä.

Iskä panee parastaan!

Tänään olemme murtaneet ainakin kaksi myyttiä. Myytti numero yksi: Kaikki norjalaiset rakastavat turskaa ja kalaa ylipäätään. Syövät kalaa päivittäin ja ovat taitavia kalankäsittelijöitä. Tässä on tämän viikkoa Trondheimissa asuvan serkkutytön kanssa vaihdettu kuulumisia ihan naamakkain. Yhteenveto: sisämaassa asuvat eivät ole mitään erityisiä kalafriikkejä. Rannikollakin suhde kalaan muotoutuu lähinnä sen mukaan, että osallistuuko perhe pyyntitoimintaan. Muut ovat pääsääntöisesti normaalin pakasteallaskalan kuluttajia. Eivätkä kaikki ole virtuoosimaisia kalankäsittelijöitä. No, onneksi serkkutyttö on suomalainen ja kuuluu enemmänkin noihin turskanorskeihin, vaikkei kalastakaan. Edes virvelillä saati sitten troolarilla. Tykkää kuitenkin kokata kalaa.

Ja sitten se toinen myytti, jonka olemassa oloa olen sitkeästi pitää yllä: en osaa oikeasti kokata eli laittaa omien mielihalujen mukaan ruokaa ilman ohjeita. Tarvitsen aina jonkun tekemän reseptin tuekseni. Tämän myytin murtaminen antoi jo pari viikkoa sitten viitteitä murtumisestaan, kun tein tajuttoman hyvän makuisen makkarakeiton cotechino-makkarasta ja kasviksista. Oli vain niin paljon touhua, ettei siitä ehtinyt kirjoittaa postausta aikanaan ja nyt se on jo unohtunut. Lopullisesti myytti murtui, kun tänään panin parastani ja serkkutytön lähdön kunniaksi kokkasin 

Iskän mitä kaapista löytyy -kalakeitto

1,5 l vettä 

1 rkl suolaa (arvioi itse määrä, sillä minä käytin venäläistä puhdistamatonta suolaa, joka antaa vähän erilaisen täräyksen ruokiin)

perunoita

juuripersiljaa

purjoa

muutama valkosipulin kynsi

1 tl mustapippuria

1/2 tl chilihiutaleita

5 tähtianista

1-2 dl appelsiinimehua

1-2 rkl valkoviinietikkaa

300 g aurinkovihanneksia (ainakin CM:stä löytyy)

kymmenkunta miniluumutomaattia

paketti kahden kalan kuutioita

1 pss isoja katkarapuja

loraus oliiviöljyä

Sulata etukäteen kalakuutiot ja katkaravut. Keitä suolalla maustettu vesi. Lisää pestyt ja silputut kasvikset. Anna kiehua hetken aikaa. Lisää aurinkovihannekset ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää tomaatit ja lopuksi kalat ja katkaravut. Kuumenna kiehuvaksi. Lorauta vielä joukkoon oliiviöljyä ja tarjoile.

Hyvää äänin 5 - 1. Eli kaikki aikuisen tykkäsivät. Porukan tokaluokkalaisen mielestä oli liian paljon outoja elementtejä ruuassa, jota kutsuttiin kalakeitoksi. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmannen luokan ruuaksi, mikä on kalalta ja keitolta tosi kova saavutus. Otti jopa lisää.

PS. Mitä tuohon norjalaisiin tulee, niin serkkutyttö varmaan korjaa kommenteissa asiavirheet.

Ei tulisi ensimmäisenä mieleen!

Kesä on mukavaa aikaa. Etenkin, jos on lämmin ja vähän lunta. Parasta kesässä minusta kuitenkin on kaukana asuvien ystävien ja sukulaisten tapaaminen. Kuten jo grillin teon yhteydessä mainitsinkin, vanhin poika oli perheineen kylässä useamman päivän ajan. Mukava fiilis vierailun jälkeen kaikkinensa. Seuraavaksi sitten tuli serkku-tyttö Trondheimista, Norjasta useamman päivän visiitille. Serkku-tytön kanssa on reseptejä vaihdettu ennenkin. Niinpä päätimme jatkaa ruokateemalla tälläkin kertaa. Kaiken muun keskustelun lomassa minulle syntyi peukalonhangallinen mielenkiintoisen kuuloisia norjalaisreseptejä. Tänään kuitenkin päätimme valmistaa

norjalaisia läskilettuja

lettutaikina (ihan tavallinen suomalaistyylinen)

1 l maitoa

3 munaa

1 tl suolaa

1 tl sokeria

5 dl vehnäjauhoja

voita paistamiseen

Vatkaa ainekset sekaisin. Anna tekeytyä puolisen tuntia. Paista pannulla voissa letuiksi.

lisukkeet

3 pkt á 170 g pekonia

1 l mustikoita (tai mustikkahilloa purkillinen)

sokeria

vaaleaa siirappia

Murskaa mustikat ja mausta sokerilla. Paista pekonit heti lettujen paistamisen jälkeen tosi kuumalla pannulla rapeiksi. Ja sitten eikun syömään.

Käännä lettu rullalle. Laita lautaselle. Viereen läjä pekonia ja toinen mustikkasurvosta. Kaada kaikkien päälle siirappia. Syö - siten, että suuhun tulee kerralla sekä lettua, pekonia että mustikkaa. Namia!

Ei tulisi tämä yhdistelmä ensimmäisenä mieleen - edes minulle.

Hyvää äänin 3 - 1. Äiskän asteikolla meni pienen houkuttelun jälkeen neljänteen luokkaan. Äiskä ei ylipäätään tykkää pekonista. Serkku-tytön mukaan tämä on Norjassa aivan tavallinen arkiruoka. Kiitos taas kerran hyvästä vinkistä ja kädestä pitäen opastamisesta.

Yksinkertainen on kaunista rev. 1.n+1 - tee-se-itse-grilli

Entinen grilli paloi parahiksi puhki, kun vanhempi poika tuli perheensä kanssa kylään. Päätettiin tehdä uusi. Tai siis minä tein, ja poika kuvasi.

Grillin valmistukseen tarvitaan oikeastaan vain Mies ja kaksi kättä. Hyvänä lisänä ovat pieni öljytynnyri, pyykinkuivausteline, tussi, mittanauha, suojalasit, rälläkkä ja jatkojohto. 

Piirrä tussilla tynnyriin merkkiviiva siten, että viivaa pitkin leikkaamalla syntyy kaksi yhtäsuurta puoliskoa. Tähän tarvitset sitä metrimittaa.

Leikkaa rälläkällä viivaa myöten tynnyri kahtia. Älä arastele, vaan paina menemään.

Vie toinen puolisko varastoon.

Käännä pyykinkuivausteline alassuin ja nosta jäljelle jäänyt tynnyrin puolikas telineen päälle.

Toiselle pitkälle sivulle olisi pitänyt vielä leikata senttiä syvät lovet (sellaisen rälläkän laikan paksuiset), mutta rälläkästä loppui laikka. Nämä lovet ovat hyvät olemassa, jos grillissä valmistetaan varraslihoja eli shashlikkeja.

Polta grillissä vielä ennen käyttöön ottamista kunnon roihut, että öljyjäämät palavat sisäpinnoilta pois.

Ja sitten ei muuta kuin grillaamaan. Tässä syntyvät shashlikit karjalanpaistilihoista.

Ja lopuksi syömään hyvässä seurassa.

Jälkiruokanamme oli

Harlulainen rusinasoppa

1 l vettä

2 dl marjamehua (minä käytin mustaherukkamehua, kotona keiteltyä)

3 dl rusinoita

3/4 dl sokeria

3 rkl perunajauhoja

1 dl vettä

Yhdistä vesi ja mehu. Kuumenna kiehuvaksi. Keitä rusinoita viitisen minuuttia. Lisää sokeri ja sekoita. Mittaa vesidesiin perunajauhot ja kaada seos yhtenä nauhana keittoon koko ajan sekoittaen. Kuumenna vain sen verran, että soppa hieman kirkastuu. Peitä kannella ja anna jäähtyä. Tarjoile kylmänä tuoreen pullan kera.

Hyvää äänin 6-0. Äiskän asteikolla toisen luokan ruokaa.

Kokkaa jälleen

Kesällä kaikki grillaavat. Tai ainakin niin meille halutaan uskotella. Minä en ole ollut oikein innokas grillaaja, mikä taas johtunee siitä, että en ole osannut grillata lihaa oikein. Tänä kesänä olen alkanut päästä siitä jyvälle, ja niinpä on tullut grillailtuakin. Vaan kun kaikki grillaavat, niin siitä menee hohto. Ihan niin kuin nyhtöpossusta ja muusta nyhtölihasta. Meillä Joensuussa kuitenkin toimii kesäisin torilla Ison D:n grilli eli oikeammin Big D's hamburger grill. Joku jenkkikaveri on asettunut Joensuuhun asumaan, ja valmistaa aitoja amerikkalaisia hampurilaisia torilla grillissään. Avotulella! Aina on sanottu, että täytyy malttaa odottaa, että grillissä on kunnon hiillos. Jos puut tai hiilet ovat vielä liekeissä, ainoastaan pinta palaa. Mutta kun poikien tekemät pihvit ovat puilla ja avotulella kypsentämisestä huolimatta todella hyviä, niin pitihän se opetella minunkin.

Naudanlihapihvit neljälle

1 kg naudan ulkofileetä

karkeaa suolaa

mustapippurirouhetta (saa laittaa myllystä)

1 sitruuna

Leikkaa lihaklöntti neljäksi yhtä suureksi pihviksi. Purista sitruunan mehu astiaan ja pyörittele pihvejä mehussa. Jätä pariksi tunniksi jääkaappiin tekeytymään. Ripottele pihvien pinnalle suolaa ja pippuria ja jätä reiluksi puoleksi tunniksi huoneenlämpöön. Laita grilliin koivuklapit palamaan ja kypsennä avotulella. Liekit eivät saa olla liian suuret, mutta selkeä tuli pitää olla kuitenkin.

Jos haluat pihvin raakana, riittää kun heität sen grilliin ja grillaat minuutin puoleltaan. Valmis! Halutessasi kypsemmän pihvin, kypsennä sitä liekeissä koko ajan käännellen. Tärkeintä tässä on nyt tuo koko ajan käänteleminen. Jos liha jää liian pitkäksi aikaa liekkeihin, se tosiaan palaa, mutta kun sitä yhtenään käännellään, se kypsyy ja saa itseensä perinteisestä grilliruuasta poikkeavan savun maun. Sopiva kypsyysaste tulee sormituntumasta. Ja sen oppii vain tekemällä. Ja kun pihvit ovat kypsiä, ei muuta kuin syömään.

Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkosluokkaan. Sienikastike viimeisteli kokonaisuuden. Appiukon vaimo teki sen, joten reseptistä en osaa sanoa mitään.

Terveisiä lomalta

Olen lomalla. En kokkaa. Ainakaan niin kauan kuin rahat riittävät syödä muiden tekemää. Aloitin loman tutustumalla itäisen naapurimaamme Venäjän ruokatarjontaan. Valitettavasti ihan kaikista jutuista ei tullut otettua kuvia. Milloin oli kamera niin hankalassa paikassa, etti viitsinyt vesisateessa mootoripyötän laukuista käydä kaivamaan, milloin taas yksinkertaisesti unohtui.

Ensimmäisenä päivänä syötiin Podporozhessa hotelli U Maksimitsan ravintolassa lihaa ja perunoita. Pyydettiin tarjoilijaa suosittelemaan jotakin. Ihan sama mitkä reunaehdot asetettiin, niin aina suositteli lihaa kreikkalaisittain. Sitä sitten syötiin. Yllä olevassa kahvilassa käytiin kahvilla Lotinanpellon lähellä valtatie M18 varrella.

Toisena päivänä syötiin kantatie R37 varrella Oshtassa venäläistä suolakurkkukeittoa eli rassolnikkia lounaaksi. Noin 2,5 euroa kivennäisveden kanssa. Yleensäkin, kun tien varrella näki ruokapaikan pihassa rekkoja, niin tiesi saavansa hyvää ruokaa tajuttoman edullisesti.

Illalla sitten ystäväperheen Sveta-rouva tarjoili ensin tuloruuaksi borssia, leipää ja votkaa. Myöhemmin illalla sitten syötiin varsin ovelaa ruokaa. Dima keitti ensin kuoriperunat, jotka sitten murskattiin, mutta ei niin hyvin kuin perunamuussiin. Sitten aikaansaatu muussi paistettiin pannulla. Syötiin majoneesikastikkeessa olevan salaatin ja paistoksen päälle ripoteltavan ruohosipulisilpun kera. Ja votkan.

Kolmantena päivänä jätimme lounaan väliin ja söimme illalliseksi Novgorodiin saavuttuamme ruukulliset villisikaa. Pohjalle oli laitettu perunoita kypsymään.

Neljäntenä päivänä nautin japanilaisessa ravintolassa Novgorodissa lohta nuudelipedillä. Namia, mutta illalla piti vielä hakea kaupasta hiukopalaa.

Viides päivä kului lämpimän aurinkoisessa säässä tien päällä. Kahvi ja Jessentuki 17 -kivennäisvesi riitti.

Illalla ruokailimme Pietarhovin lähellä Nizinossa eli inkeriläisittäin Teppolassa sijainneen hotellimme terassilla sianlihashsashslikkeja. Yksinkertaista, mutta todella hyvää. 

Kuudennen päivän lounas oli 400 ruplaa eli vajaan kympin maksanut kupillinen kalakeittoa Pietarhovin puistossa. Hyvää oli, mutta hinta kirpaisi sielua.

Iltapalan suhteen sitten pihtailtiin. Ostettiin hotellin vieressä sijainneesta kaupasta leipää, makkaraa, juustoa, majoneesia ja lenkkimakkara. Ja vähän kaljaa.

Seitsemäs päivä meni tienvarsikioskista ostetulla kananlihashavermalla. Illalla oli juhlan tuntua, kun Willileidi oli valmistanut minulle Willimiehen kanssa pehmeän laskun kotimaahan. Illalliseksi paria eri laatua venäläisiä piirakoita ja pisteenä iin päälle: itse leivottuja karjalanpiirakoita ja Willimiehen pyydystämästä lohesta kraavattua lohta piiraiden päällä. Jälkiruokana kahvia ja Viipurin konditoria n:o 1:stä ostettua ihanaa sitruunapiirakkaa. Saunan päälle paistettiin vielä takan hiilloksella makkarat. Kiitos vieraanvaraisuudesta Willimiehelle ja Willileidille.

Kahdeksantena päivänä ajelin kotiin ja söin savustettuja muikkuja matkan varrella. Hyvä ruokamatka itään. Suosittelen.

Encore

Tuli niin hyvää lihakeittoa, että vielä innostuin koneen ääreen. Tämä päivä on mennyt pakkaillessa. On pakattu Äiskän kahden viikon kuntoloman tavaroita. Ja välissä olen yrittänyt katsella oman Venäjän reissun kamoja valmiiksi ja jakaa kotimieheksi jäävälle Juniorille ohjeita mökin pystyssä pitämiseksi. Itse asiassa hirmu mukavaa, kun Äiskä on innolla ja mielellään lähdössä Punkaharjun Kruunupuistoon. Touhua on kuitenkin riittänyt ihan koko päiväksi, vaan menihän se päivä iltaan näinkin. Jossain välissä kokkailin kattilallisen lihakeittoa.

Varsin perinteinen lihakeitto

1,5 l vettä

400 g naudanlihaa (keittoihin käy kylki, etuselkä tai potka parhaiten, minä laiskuuttani laitoin naudan palapaistilihat)

2 tl suolaa

2 -3 kokonaista maustepippuria

2 sipulia

300 g perunoita

300 g keittojuureksia (käytin ihan kaupan pakastealtaasta ostettuja)

10 cm pätkä purjoa

Pane liha kylmään suolalla maustettuun veteen. Lisää pippurit. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä tunti. Poista vaahto pinnalta sitä mukaa kuin sitä kertyy. Kuori ja pilko pieniksi perunat ja sipulit. Kun lihat ovat kiehuneet tunnin, lisää peruna ja sipulit. Seuraavaksi silputtu purjo ja keittojuurekset. Keitä kunnes kasvikset ovat kypsiä. Tarjoile.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni kolmannen luokan ruuaksi. Muuten olisi varmaan ollut Äiskästä parempaa, muttä hän ei tykkää näkyvästä sipulista ruuissa!

Yksinkertainen on maukasta

Vietettiin laatuaikaa Äiskän kanssa eli oltiin juhannus ihan kaksistaan kotona. Itse asiassa aika mukavaa. Voi valita, että onko tekemättä mitään vai tekeekö jotain. Ja sittenkin, jos päättää tehdä jotain, niin voi aika pitkälle itse valita, mitä tekee. Pääsääntöisesti valitsin tuon tekemättömyyden ja nautin olemisesta. Vaikeaa oli, kun koko ajan olisi mieli tehnyt lähteä jotakin touhuamaan. Ruokakin oli vähän sellaista tähteistä kasattua, mutta yllättävän hyvää.

Saslikit ja Iskän kasvispannu

Perussaslikit

700 g karjalanpaistilihoja valmiiksi kuutioituina

2 sitruunan mehu

2 tl suolaa

mustapippurirouhetta

Ota lihat huoneen lämpöön runsas tunti ennen käyttöä. Purista niiden joukkoon sitruunoiden mehu ja lisää suola. Sekoita hyvin. Kun lihat ovat mureutuneet noin tunnin, pujottele palaset vartaisiin. Ripottele mustapippuria lihojen päälle. Kypsennä grillissä miedolla lämmöllä kypsiksi. Tarjoile vaikka pannulla paistettujen kasvisten kera.

Iskän kasvispannu

öljyä

perunoita

paprikaa

parsan nuppuja

purjoa

chiliä

kurkkua

herkkusieniä

suolaa

Tarveaineissa ei ole sanottu määriä, koska kuorin, palastelin ja mätin paistinpannulle kaikkea mitä jääkaapista sattui kasvisten jämiä löytymään. Ennen tätä olin kuumentanut pannulla kunnon lorauksen öljyä, mihin laitoin kasvikset luettelon mukaisessa järjestyksessä. Sitä mukaa kuin tarvara lisääntyi pannulla, kääntelin sitä lastalla. Kun sain kurkun ja herkkusienet palasteltua ja lisättyä pannulle, lisäsin suolan ja katkaisi virran levyltä. Peitin koko komeuden kannella ja lähdin saslikkeja paistamaan. Kun saslikit olivat valmiit, tarjoilin lounaan kahdelle.

Helkkarin hyvää äänin 2 - 0. Äiskän asteikollakin meni toisen luokan ruuaksi! Tuo kasvispannu menisi kyllä ihan ilman lihojakin - kasvisruokana.

PS. Iskä lähtee nyt lomalle pariksi viikoksi. Ruokajutut ovat siis tauolla. Tarina jatkuu ensi tiistaista alkaen tuolla Konepyöräilyä-sivulla (linkki löytyy tuosta vasemmalta yläreunasta Blogiarkisto-sanan yläpuolelta). 

PS2. Olen aloittanut ETlehden vakituisena blogikirjoittajana osoitteessa http://www.etlehti.fi/alue/sinuaenjata. Blogin nimi on Sinua en jätä, ja se kertoo samoista asioista kuin Iskä kokkaan alkutekstit, mutta laajemmin. Käykää nyt ainakin kerran vilkaisemassa.