tiistai 28. helmikuuta 2012

Ei huvita!

Tämä viikko on ollut jotenkin alavireinen. Töisssä vielä menee, mutta kotona tuntuisi kaikkein mukavalta ryhtyä viinan juontiin ja tupakan polttoon! Mutta eihän siitä noin mitään tule. Kun alavireisyydelle antaa vallan, se alkaa syödä miestä sisältä päin. Jostakin se on loppuviikkoon mennessä ilo pintaan revittävä. Joo, joo. Tiedän minä sen viinan juonninkin, se auttaa ihan yhtä vähän kuin vedenkin juonti. Eli sitäkään emme kokeile. Ja tupakasta on juuri päässyt eroon. 20 kiloa tuli painoa lisää lopettamisen jälkeen. Ei uskalla enää alottaa, koska hetken päästä taas pitäisi rimpuilla eroon. Ja polvet eivät enää kestä uutta painon nousua.

Mutta ruokaa pitää laittaa, vitutti tai ei. Tämänpäiväisen ohjeen nappasin Raisa Vuohelaisen (toim.) Eurooppalaisessa keittiössä -kirjasta (WSOY 1994). Alkuperäinen resepti puhui vasikanlihasta ja vasikan osista, mutta kun minulla nyt sattuu sitä lammasta olemaan, niin käytin sitä.

Lihakastike zurichiläiseen tapaan

400 g lampaan lihaa
200 g lampaan munuaisia
loraus ruokaöljyä
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
50 g voita
1/2 sipulia hienonnettuna
200 g viipaloituja herkkusieniä
ruilautus sitruunamehua
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl lihalientä (minä laitoin teelusikallisen riistafondia ja desin vettä. Ihan hyvä tuli niinkin.)
2 dl kermaa
1 rkl perunajauhoja
kuivattua persiljaa

Liota munuaisia noin vuorokausi väljässä vedessä. Voit vaikka pari kertaa vaihtaa veden. Suikaloi liha ja munuaiset ja ruskista ne pienissä erissä pannulla kuumassa öljyssä. Sekoita suola ja pippuri jauhoihin ja lisää  seos lihojen joukkoon. Siirrä lihat syrjään.

Kuullota sipulisilppu voissa ja lisää herkkusienet. Lisää pannulle sitruunamehu, viini, lihaliemi ja kermaan sekoitettu perunajauho. Anna kastikkeen hieman sakeutua. Kaada liha- ja munuaispalat kastikkeeseen. Anna kiehua mahdollisimman pienellä teholla parikymmentä minuuttia. Ripottele pinnalle koristeeksi kuivattua persiljaa. Tarjoile vaikkapa lohkoperunoiden kera kuten minä tein. Myös röstiperunat sattuvat hyvin.


Hyvää äänin 4 - 1. Juniori ei maistanutkaan, kun näki sienet. Yllätys oli, että Mari, joka ei yleensä tykkää sienistä, tykkäsi tästä ruuasta. Äiskä luokitteli asteikollaan kakkoseen.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Maaliskuun teema

Äänestys on päättynyt. Niukkaakin niukemman voiton vei DDR eli maaliskuun teemamaa on edesmennyt Saksan demokraattinen tasavalta eli Itä-Saksa. Hieman minua ihmetyttää noiden äänien jakaantuminen hyvin voimakkaasti kahden maan kesken...

Näillä kuitenkin jatketaan.

Maaliskuu DDR
Huhtikuu Ranskalainen talonpoikaisruoka
Toukokuu Virolainen keittiö
Kesäkuu Saksalainen keittiö
Heinäkuu Georgialainen keittiö
Elokuu Namibialainen keittiö
Syyskuu Muncheniläinen keittiö
Lokakuu Suomalainen kotiruoka
Marraskuu Portugalilainen keittiö
Joulukuu  Venäläinen keittiö
Tammikuu Wieniläinen keittiö

lauantai 25. helmikuuta 2012

Neuvostoliitto kaikki

Neuvostoliitto päättyi aikamoiseen sekamelskaan parikymmentä vuotta sitten. Minun Neuvostoliitto-teemakuukausi päättyi isoon sähellykseen. Tuli siis oltua loppuun saakka teemalle uskollinen. Neuvostoliitto-teeman ulkopuolelta innostuin tänään, tai oikeastaan jo eilen, leipomaan. The New York Times -sanomalehti julkaisi reilut pari vuotta sitten jutun manhattanilaisen Jim Laheyn leipomon leipomasta no-nead-breadista eli vaivaamattomasta leivästä. Menetelmä sai jauhopeukalot ympäri maailman innostumaan. Suomeksi nimi vakiintui kattilaleiväksi. Ei se sen leipominen yhtään vaivattomampaa ollut kuin tavan leivänkään. Ja piti touhussa kiinni paljon kauemmin. Mutta maku oli tosi hyvä, ja lisäksi amerikkalaisilta nettisivuilta löytyy tuhottomasti variaatioita.

kattilaleipä
(oudot, pilkuntarkat ainesmäärät johtuvat jenkkiläisten tilavuusmittojen muuntamisesta meikäläisiksi)

7,2 dl vehnäjauhoja
2 tl suolaa
1/4 tl kuivahiivaa
3,6 dl vettä (minä kyllä laitoin varmasti ainakin 5 dl ja tässä tuli ensimmäinen sählinki: ei meinannut taikina kestä missään leipomisen vaiheessa käsissä kun oli niin vetelää)

Sekoita kuiva-aineet astiassa. Lisää myös vesi ja sotke kädellä nopeasti. Älä vaivaa. Peitä kulho kalvolla ja laita tasalämpöiseen paikkaa 12 - 18 tunniksi - vaikka yön yli. Seuraavana päivänä kaada taikina runsaasti jauhotetulle pöydälle. Taputtele kuplat pois eli taikina melko littanaksi. Seuraavaksi kääntele taikinan reunat sisäänpäin, ikäänkuin laskostaisit vaikkapa nenäliinaa. Pane puuvillainen pyyheliina kulhon tai syvän lautasen päälle. Jauhota pyyheliina runsaalla jauhomäärällä. Karkeat ruisjauhot ovat hyviä tähän hommaan. Nosta taikinanyytti pyyheliinan päälle ja kääri pyyhe köntin ympärille. Anna kohota tasalämpöisessä paikassa pari tuntia. 

Laita kattila (jossa ei ole sulavia osia) uuniin ja uuni lämpiämään 225 asteiseksi. Kun uuni on saavuttanut tavoitelämpötilan, ota kattila uunista. Kumoa taikinaköntti kattilaan, kansi päälle ja takaisin uuniin. Paista kannen alla 30 minuuttia. Ota kansi pois ja paista vielä 15 - 30 minuuttia, jotta pinta saa kauniin ruskehtavan värin. Ota kattila uunista ja kumoa leipä johonkin jäähtymään.

Äänin 5 - 0 tosi hyvää, Äiskän asteikolla kakkonen.

Ja sitten se viimeinen Neuvostoliitto-teemaan kuuluva kokkailu. Hyvä ystäväni opiskeli 70-luvulla Neuvostoliitossa. Kysyessäni neukkuruuista hän mainitsi tattikeiton, jonka valmistukseen opastava häneltä saamani resepti oli varsin suurpiirteinen:

"Tattikeittoon keitetään tatit ja ryynit (riisiä, ohraa tai kauraa), sitten aikanaan ruskistetut porkkanat ja sipulit. Perunalohkot sekaan ja näön vuoksi punaista paprikaa. Maustevihanneksia ja ranskankerman kanssa piiloon."

Toinen sähläys sattui siinä, että eilen sulamaan ottamani tattipussi osoittautui tänään suolatuiksi rouskuiksi. Hirmuinen homma oli puolessa tunnissa poistaa suola, mutta onnistui viimein. Aikani reseptiä tuijotettuani päätin vielä virittää sitä lihalla. Kauppareissun jälkeen suoritettu kokeilu meni seuraavasti:

Neuvostoliittolainen tattikeitto (riittää varmasti kuudelle)

1,5 litraa vettä
1/2 l tatteja (pakastetut käy, ellei satu olemaan tuoreita käsillä. Ja niinkuin jo kerroin, myös sienet menevät.)
1 dl kokojyväkauraryynejä
2 porkkanaa
2 sipulia
3 perunaa
1 punainen paprika
auringonkukkaöljyä
1/2 tl mustapippuria
1 tl persiljaa
1 tl ruohosipulia
5 katajanmarjaa
1 tl suolaa
(100 - 150 g naudanlihasuikaleita)
(100 - 150 g poronkäristylihaa)

Pöytään ranskankermaa.

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Käy muuten taloudellisimmin vedenkeittimellä. Laita ryynit pienellä tulella kiehumaan. (Jos käytät lihaa, ruskista suikaleet tässä vaiheessa kahdessa erässä nopeasti kuumalla pannulla ja lisää ne kattilaan.) Paista sienet pannulla öljyssä ja lisää kattilaan. Pilko sipulit ja porkkanat pieniksi ja kuullota pannulla öljyssä. Lisää ne kattilaan. Lohko perunat sopivan kokoisiksi ja lisää keittoon. Samoin paprika. Anna kiehua pienellä tulella kunnes kaikki kasvikset vaikuttavat kypsiltä ja pehmeiltä. Mausta ja tarjoile. Ranskankermaa lusikallinen keiton kaveriksi ja sekoitus. 

Kyllä oli hyvää. Äänin 5 - 0. Äiskältä edelleen kakkonen.

Neuvostoliitto-kuukausi päättyi tähän. Huomenna julkaisen ensikuun teemamaan. Vielä ehdit vaikuttaa.

torstai 23. helmikuuta 2012

Pikkuhiljaa helpottaa

Tänään oli sitten aidosti sellainen tunne, että kyllä tämä elämä tästä pikkuhiljaa helpottaa. Juniori lähti kolmen junalla Vantaalle kaverinsa luo viikonlopuksi. Minulla oli joitan jo kauan roikkuneita asioita mielessä, kun tultiin Marin kanssa samaan aikaan kotiin. Iskin Marin kouraan keittokirjan (Midi Vuorela (toim.), 2006, 40 kaupunkilaisten kauhanvarressa) ja sanoin:"Laittaisitko noita kirjolohinuudeleita sillä aikaa kun käyn asioilla. Minä voin sitten lenkittää koiran." "Käyhän se" sanoi Mari. Homma toimi oikein hyvin. Asiat tulivat hoidettua. Ruoka tuli tehtyä - oli vieläpä oikein hyvää. Ja lopuksi vielä Mari vaihtoi koiran lenkityksen keittiön siivoamiseen. Näin tämän täytyy toimia. Yhteistyössä.

Kirjolohi-nuudeliwokki (neljälle)
lähde: ym. kirja, reseptiä muokattu vain sen verran, kuin ruokakaapin sisältö on vaatinut.

2 l vettä
1 tl suola
250 g nuudeleita
300 g marinoituja lohisuikaleita 
2 tl currya
1 tl kuivattua korianteria ja toinen ruohosipulia
ruilautus sitruunamehua
maun mukaan soijakastiketta

Kiehauta nuudelit suolavedessä. Siirrä kattila sivuun. Ruskista lohisuikaleet paistokattilassa. Lisää curry, korianteri, ruohosipuli ja sitruunamehu. Valuta nuudelit ja sekoita ne lohisuikaleiden kanssa. Mausta soijakastikkeella. Tarjoile salaatin kera.

Hiton hyvää äänin 3 - 0. Ja Äiskän asteikolla kakkonen. Tehkää ihmeessä itsekin.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Noususuhdanne?

Yleinen taloudellinen tilanne taitaa lähennellä laskusuhdannetta. Toisin kuin perheen kulut! Äiskä sanoi joskus, että minä varmasti käyn vaa'allakin, jotta saan johonkin kirjoitella salaista tilastoa. Ja sitten tutkia sitä. En nyt sentään, mutta oikeilla jäljillä Äiskä oli. Olen viimeiset neljä vuotta tallentanut kaikki perheen maksamat laskut taulukko-ohjelmaan. Kuukausittain maksettujen laskujen kokonaissumma on tämän ajan kasvanut keskimäärin kahdeksan prosenttia vuodessa. Alkaa yksinhuoltaja-pätkätyöläisen taloudessa näkyä! Kyse ei toki ole pelkästään hintojen ja taksojen noususta. Neljä vuotta sittenhän lapset olivat 14- ja 12-vuotiaita. Ja sen ikäisten menot ovat aivan toisenlaiset kuin 18- ja 16-vuotiaiden. Ei kelpaa nykyään enää kahden kympin halpispuhelin! Vaikkakin meidän lapset tyytyvät tosi edullisiin ratkaisuihin. Ja mitä toisaalta olen näitä kuukauden ruokamenojakin seurannut, niin taidetaan nykyään  syödä hieman kalliimpaa sapuskaa kuin pari vuotta sitten. Joten näin loppukuusta ovat puuropäivät joskus ihan paikallaan. 

Olen jo aikaisemmin esitellytkin meillä silloin tällöin syödyn hirssipuuron, jonka resepti on otettu suoraan venäläisen hirssiryynipussin kyljestä. Tämänpäiväisen puuron resepti löytyi www.food.com:sta. En tiedä minkä maan reseptiikkaan kuuluu.

Hirssipuuro viidelle

4 dl hirssiryynejä eli kokojyvähirssiä
9 dl vettä
6 dl maitoa
2 tl kanelia (tasaisia lusikallisia)
1 1/2 rkl vaniljaa (tasaisia lusikallisia)
1 tl suolaa (korkeintaan ja tasaisia lusikallisia)
1 1/2 dl rusinoita
 pöytään hunajaa

Laita hunajaa lukuun ottamatta ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Pane kansi kattilan päälle ja käännä virta ihan pienelle. Hauduta/keitä pienellä tulella 25 minuuttia. Sekoita. Nosta kattila pöytään ja huuda porukat syömään. Hunajaa tai vaahterasiirappia pinnalle ja ruokajuomaksi kylmää maitoa.


Hyvää äänin 5 - 0. Äiskän asteikolla kolmonen.  Kuvan ottaminen oli unohtua!

maanantai 20. helmikuuta 2012

Ai että minä odotan!

Ai että minä odotan (tai niin kuin meillä sanotaan: vuotan), että nuo lapset aikuistuvat! Saavat omia lapsia ja tulevat luoksemme. Sanovat, että miten lapset ovat murrosikäisenä ihan mahdottomia. Minulla saattaa olla jotain kommentoitavaa. Tämänpäiväiset jutut ovat lyhkäisiä, sillä viime yönä harrastettiin Marin kanssa isä-tytär-keskustelua kahden ja kolmen välillä yöllä. Puhelimessa. Aiheena kotiin tulo silloin, kun kouluun on mentävä aamulla puoli kymmeneksi. Eli minä sitten neljän tunnin unilla töihin. Ei kovin paljoa juttu lennä. Säästetään jutut tästä aiheesta siihen päivään kun minulle valitetaan, että lapsenlapsista on tullut ihan mahdottomia.

Tänään oli Neuvostoliitto-päivä. Ja ruokana Open Kiovassa opiskeluaikoinaan syömää perineuvostoliittolaista perusruokaa, joka on itse asiassa aika lähellä meikäläistä pyttipannua.

Neuvostoliittolainen perunapannu (neljälle)

8 keskikokoista perunaa. Kuori ja suikaloi pieniksi suikaleiksi.
3 isoa porkkanaa. Kuori ja suikaloi pieniksi suikaleiksi.
1 keskikokoinen sipuli. Kuori ja silppua
400 g lauantaimakkaraa. Kuori ja kuutio. (Open ohjeen mukaan halpaa makkaraa - особая колбаса)
iso loraus auringonkukkaöljyä
1 tl suolaa

Kuumenna öljy pannulla. Lisää peruna- ja porkkanasuikaleet. Paistele niitä kunnes alkavat olla lähes kypsiä. Lisää sipulisilppu. Jatka seoksen kypsentämistä käännellen silloin tällöin. Toisella pannulla ruskista kevyesti makkarakuutiot. Kun perunapannulla tavarat alkavat olla kypsiä, lisää ruskistetut makkarakuutiot ja sekoita. Ateria on valmis tarjoiltavaksi. Ope kirjoitti vielä: "Vihannekseksi porkkanaraastetta, jonka päälle on pantu läntti smetanaa ja siihen riputeltu sokeria. Tai sama punajuuriraasteena. Tai kesemmällä avomaankurkusta ja nuoresta sipulista [kaislasta] tehty salaatti smetanan kera - pirun hyvää!"


Me syötiin venäläisittäin säilöttyjä vihreitä tomaatteja salaatin korvikkeena. Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kakkonen, vaikka Äiskä aluksi epäili koko ruuan syötävyyttä.

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Hampaattomat opettajat ja muita hankaluuksia

Eräs nimeltä mainitsematon isä sai poikansa koulun uskonnon opettajalta sähköpostia. Poika oli koulussa tehnyt jotain täysin idioottimaisia hölmöilyjä. Kun asiasta oli ryhdytty kyselemään, poika oli kieltänyt kaiken. Luokkatoveri oli ilmoittanut nähneensä tapahtuman, ja kertoi pojan olevan syypää siihen, mistä häntä syytettiin. Uskonnon opettaja oli keskustellut asiasta pojan luokanvalvojan kanssa. Olivat yhdessä tulleet siihen tulokseen, että näillä eväillä ei pojalle pystytä antamaan jälki-istuntoa! Opettaja purki katkeruuttaan pojan isälle ja pyysi keskustelemaan kotona. No isä puhui pojan kanssa ja poika totesi häpeävänsä tekemisiään ja joutuvansa jälki-istuntoon. Isä ei kertonut pojalle, että ei tule mitään jälki-istuntoa. Ajatteli vain, että kyllä täytyy olla opettajien hampaattomia. Ensin niiltä on viety kaikki työkalut ja lopulta meidän vanhempien pelossa ovat myyneet vielä jäljelle jääneetkin Keltaisessa Pörssissä. Vanhempien pelossa kommentti siksi, että tiedän meistä vanhemmistakin löytyvän kaikenlaisia. Myös niitä, jotka eivät usko mitään pahaa lapsistaan ja ovat koko ajan viemässä opettajia suurin piirtein oikeuteen.

Minä olen kohdannut hankaluuksia aikuisten maailmassa. On tosi hankalaa saada nopeasti työntekijä yhdeksi päiväksi. Se tuli jo käsiteltyä, että työppärin sivuilla ihmiset eivät näytä puhelinnumeroitaan. Nyt on sitten ilmennyt seuraava taso hankaluuksissa. Jos joku uskaltaa ilmoittaa nimensä, niin puhelinnumeroa ei löydy mistään hakupalvelusta! Ja ennen kuin sähköpostilla löytyy tekijä, on tilanne jo mennyt ohi. Ja ylipäätään yhdeksi päiväksi töihin tulo on monta kertaa taloudellisesti hyvin arveluttava teko. Saattaapi käydä niin, että talous menee ihan sekaisin.

Urputukset olivat siinä. Viime aikoina on jäänyt muutaman kerran ruokaa aika paljon yli tarpeen. Onneksi on voinut heittää kattilan pihalle suureen sosiaalipakastimeen. Tänä viikonloppuna olen sitte pitänyt helppoa ja sulatellut niitä tähteitä. Vähän viritellyt eteenpäin. Niinpä tänään ei suoranaista reseptiosiota tule ollenkaan. Helmikuu alkaa kuitenkin olla lopuillaan. Se tarkoittaa Neuvostoliitto-teeman vaihtumista joksikin muuksi. Tutkailin tuossa päivemmällä vaihtoehtoja: minulta löytyy 14 eri maan, kaupungin tai maanosan ruokaan paneutunut keittokirja. Niinpä tuossa oikealla sivupalkissa on viikon ajan äänestys siitä, millä teemalla jatketaan. Käykää vaikuttamassa tulevien kuukausien sisältöön!


torstai 16. helmikuuta 2012

Kiitos

Voi teitä mahtavia ihmisiä. Tuossa ystävänpäivän postauksessa kerroin tästä haastejutusta, jossa suositellaan oman blogin lukijoille joitain toisia sivuja. Minä olen ihan otettu! Tänään tuli kolmas kannustava linkitys Kirjeitä keittiöstä blogin Pinealta. Tuntuu tosi hyvältä aikuiseen ikään ehtineestä miehestäkin, kun saa tuollaisia huomionosoituksia. Ja neljäntenä tämän viikon kohokohtana sain eräältä suomalaisia arkiruokablogeja tutkineelta gradun tekijältä valmiin gradun, jossa blogini oli ollut mukana. Ei kuulemma syödä meidän perheessä arkiruokaa vaan vaihtelevaa liharuokaa. No, tuon liharuoka-arvion ymmärtää, kun ottaa huomioon gradun perustumisen 20 peräkkäiseen reseptijuttuun.

Mari on touhunnut tämän viikkoa vanhojen tanssien parissa. Lehdessä oli juttu lukiolaistytöstä, joka on odottanut eskarista lähtien pääsevänsä tanssimaan vanhojen tansseja. On kyllä minusta karannut mopo lapasesta ja koko touhu noussut suhteettomiin mittasuhteisiin. Paljon parempi minusta oli se vanha Parikkalan lukion meininki 70-luvulla, jolloin kaksi ja puoli vuotta keskityttiin opiskeluun. Ja sitten pidettiin penkkarit. Päivällä yritettiin kestää sen verran selvin päin, ettei tule sanomista. Ja illalla sitten ravintola Kaakonrannassa vedettiin perskännit. Pääsee paljon vähemmällä, kun keskittyy olennaiseen!

Tällä viikolla sitten on syöjiä ollut edellä mainitusta syystä vain kolme, ja tähteeksi on jäänyt normaalia enemmän ruokaa. Viikonloppu syödäänkin tähteitä ja Iskä pääsee helpommalla! Tänään kuitenkin oli vielä kokkipäivä. Pohjana käytin Kevytkokki lehdessä huhtikuussa 2011 ollutta sauvolaisen Kaisa Sillanpään reseptiä Raparperi-lihapata. Eihän minulla sitten juuri tänä talvena ollutkaan raparperia pakkasessa, ja muutenkin tein padan periaatteella sitä mitä ei ole, ei ole (vanha neuvostoliittolainen sanonta). Ja sitä mitä on, käytetään, vaikkei lukisi reseptissäkään. Syntyi

Lammaspata Iskän tapaan (taitaa riittää kuudelle ainakin)

400 g lampaan selkää (en minä tiedä, mikä se on oikealta nimeltään, mutta siinä selkärangan vieressä pitkittäin)
loraus auringonkukkaöljyä
1 sipuli
2 isoa valkosipulin kynttä (niitä kuivia kiinalaisia voi laittaa vaikka neljäkin)
1 tl paprikajauhetta
1/2 tl chilirouhetta
400 g tomaattimurskaa
3 dl vettä
2 rkl kasvisfondia
3 isoa porkkanaa
2 - 3 silputtua sellerin vartta 
2 rkl hunajaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
1/2 tl suolaa
200 g aurinkokuivattu tomaatti -tuorejuustoa

Kuutioi liha ja ruskista se kuumalla pannulla öljyssä. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipuli. Lisää ne lihojen joukkoon. Käännä liesi puolelle teholle ja kuullottele hetki sipuleita. Kaada lihat ja sipulit kattilaan. Lisää paprikajauhe, chili, tomaattimurska, vesi ja kasvisfondi. Kuori ja paloittele porkkanat ja sellerin varret. Lisää ne kattilaan. Keitä pienellä teholla kunnes porkkanat ovat kypsiä ja liha mureaa eli noin puolisen tuntia. Lisää loput ainekset ja kuumenna. 

Kaveriksi keitin perunoita. Kuvat unohtuivat ottamatta. Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmonen.

PS. Viikonloppuna yritän saada selvän, minkä maalaisia keittokirjoja hyllystäni löytyy. Sitten äänestetään, minkä maan teemalla mennään maaliskuu.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Haasteita ystävänpäivänä

Hyvää ystävänpäivää kaikille. Myös teille, jotka olette sitä minulle sähköpostilla henkilökohtaisesti toivottaneet. Olen aina ollut vähän tällaisia ulkomaalaisia hapatuksia vastaan, mutta täytyy sanoa, että hyvältähän se tuntuu, kun ihmiset, joita ei ole koskaan tavannut, lähettävät ystävänpäivätoivotuksen sähköpostiin. Toki tuttujen yhteydenototkin ovat aina mukavia.

Ennen vanhaan kiersi kaikenlaisia ketjukirjeitä. Täällä blogimaailmassa näkyy pyörivän kaikenlaisia haasteita. En ole niistä innostunut, koska minulle tämä jokapäiväinen arki tuo ihan riittävästi haastetta. Nyt teen kuitenkin poikkeusen, koska kaksi bloggaajaa on lähestynyt minua saman aiheen kanssa. Tarkoituksena lienee esitellä oman blogin lukijoille kirjoittajia, joista itse tykkää ja joita lukee. Taisipa kriteereihin kuulua vielä vähäinen lukijamääräkin. Minä en jouda kovin paljoa blogeja lukemaan, mutta haluan esitellä teille muutaman blogin:


Lukijoita näille blogeille kovasti toivotan ja lukukokemuksista kiitän!!

 


No niin. Nyt on Iskä hömpötellyt tarpeeksi. Tämän päiväinen ruoka on saksalaisesta makkararuokavihkosesta. En kuitenkaan viitsinyt kääntää kunnolla ja oikeasti en saksaa osaa, joten tuloksena ihan oma versio:

Riisimakkaralaatikko (8 ihmiselle)

noin 300 g säilöttyjä vihreitä papuja
2 tl suolaa
1 sipuli
3 isoa porkkanaa
2 pientä purjoa
öljyä
250 g (noin 3 dl) risotto-riisiä
7,5 dl vettä + puolitoista lihaliemikuutiota
kunnon tömpsäys kuivattua persiljaa
400 g makkaraa (Savuhovin Hovinarri tuntui sopivan oikein hyvin)
mustapippurirouhetta
150 g gouda-juustoraastetta
ja vähän kuivattua basilikaa

Laita reilu loraus öljyä paistokasariin kuumenemaan. Kuori porkkanat ja pätki ne vajaan sentin paksuisiksi kiekoiksi ja lisää pannulle. Pätki myös pujot ja lisää pannulle. Kuullottele keskiteholla ja kääntele. Kuori ja silppua sipuli. Lisää pannulle. Kuullota. Kun  sipulit alkavat olla kuullottuneita, lisää riisi. Kuullottele vielä muutama minuutti koko ajan käännellen. Lisää vesi ja liemikuutiot. Keitä kannen alla varttitunti. Lisää suola, pippuri ja basilika. Keitä pienellä teholla vielä vartti. Sillä aikaa kun tavarat paistokasarissa hautuvat, laita uuni lämpiämään 200 asteiseksi, kiertoilmauuni 175 asteiseksi. Pätki makkarat ja säilötyt pavut. Voitele uunivuoka. Pane vuokaan kerroksittain riisi-kasvisseosta paistokasarista, sitten makkaroita ja papusilppua. Joka väliin tömpsäytys persiljaa. Lopuksi pinnalle riisi-kasvisseosta. Raasta goudaa pinnalle ja kypsennä vielä 20 - 25 minuuttia uunissa. Tarjoile.


Tykättiin. Äiskä tosin siirti makkarat tyylikkäästi sivuun. Muutoin rankkasi ruuan tyypilliseen kolmoseen.

Ai niin. Se toinen haaste oli unohtua. Mitä söisin viimeisellä aterialla. En ota haastetta vastaan. Tällä ikää sitä alkaa jo siirtää tuollaisia ajatuksia sivuun, jos joskus mieleen juolahtavat. Ehkä polttaisin tupakan ja joisin pullollisen hyvää belgialaista olutta päälle...

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Mahtava viikonloppu ja uusia innostuksia

Olipahan mukava viikonloppu. Pesoset kävivät. Naiset värkkäsivät Marille ihan mahtavan hienon vanhojentanssipuvun. Ja minä Pesosen kanssa vähintään yhtä mahtavia makkoroita. Niinhän sitä sanotaan, että ei pidä höperöä yllyttää. Minun tapauksessani yllytykseksi voidaan laskea myös prosessin opettaminen. Oli nimittäin niin mahtavan haasteellista ja hienoa touhua, että pitää tehdä joskus ihan itsenäisestikin. Kipinä on jäänyt kytemään! En muistanut kaiken touhun keskellä ottaa kopiota makkaran reseptistä, joten laitan tuonne loppuun vain joitakin kuvia aiheesta. Makkarat syötiin tänään paistettujen perunoiden ja rakuunaporkkanoiden kera.

Eilen makkaratehtailu aloitettiin nauttimalla mahat täyteen venäläistä perusruokaa eli shtshi, jonkan reseptin sain opiskeluaikoinani erään venäläisen Mashan äidiltä. Masha ei oppinut suomen ja venäjän kielten hienouksia eli keskeytti opinnot. Minä sen sijaan opin tekemään hiton hyvää keittoa.

Shtshi (10 - 15 hengelle)

vettä
suolaa
keittolihaa (minä käytin karjalanpaistilihat 700 g ja noin puoli kiloa lampaan kylkeä)
noin 3/4 kg kaalia
4 - 5 porkkanaa
6 - 7 perunaa
2 punasipulia
mausteita maun mukaan (laitoin tl basilikaa ja mustapippuria sekä rkl timjamia)
3 - 4 laakerinlehteä
5 - 6 valkosipulin kynttä
auringonkukkaöljyä (venäläisessä keittiössä öljy on aina auringonkukkaöljyä)
smetanaa

5 l:n kattila

Keitä lihoja aluksi kovalla tulella, poista vaahto. Kun liemi kiehuu kunnolla, keitä pienellä tulella tunti. Lisää kaali suikaloituna ja perunat kuorittuna ja lohkottuna. Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla rasvassa. Raasta kuoritut porkkanat karkeaksi raasteeksi ja lisää kuullotettujen sipulien sekaan. Kuullottele viitisen minuuttia ja kumoa kattilaan. Pilko mukaan myös valkosipulit. Keitä vielä varttitunti. Kun keittäminen alkaa olla lopuillaan, lisää suolaa maun mukaan, laakerinlehdet ja muut mausteet. Tarjoile. Pöytämausteeksi smetanaa, jota jokainen lisää omalle lautaselleen sopivaksi katsomansa määrän.


Shtshi on perinteinen venäläinen keitto, joka vain paranee uudelleen lämmitettäessä.

Kuvia makkaranteosta:

Aluksi lihat jauhetaan lihamyllyllä

Seuraavaksi ainekset sekoitetaan, me teimme sen yleiskoneen taikinakoukulla.

Mausteet kannattaa mitata tarkasti

Suoli pujotetaan lihamyllyn lisävarusteisiin kuuluvan makkarataikinasuuttimen päälle. Jos ei onnistu, kannattaa pyytää vaimo apuun.

Ensimmäinen itse tehty makkara saa hymyn irtoamaan.

Ja sitten uuniin

Tarjoiluehdotus

perjantai 10. helmikuuta 2012

Työnantajana

Henkilökohtaisen avustajan palkkaaminen on aika jännä kuvio. Juridisesti avustettava toimii työnantajana, jolle kaupunki antaa avustuksena avustajan palkkaa ja palkansivukuluja vastaavan määrän rahaa. Lisäksi kaupunki hoitaa kaikki lakisääteiset maksut avustettavan lukuun sekä huolehtii palkanmaksuun liittyvän paperisodan hoitamisesta. Esimerkiksi avustussumma ei kulje avustettavan tilin kautta, vaan raha menee suoraan kaupungin tililtä avustajan tilille. Eli jos asiaa lähemmin tarkastellaan, niin kyllä se avustaja tosiasiallisesti on kaupungilla töissä. Eipä siinä mitään, toimii se näinkin, ja kaiken lisäksi kaupungille menettely lienee jossain määrin edullisempaa tällä tavalla hoidettuna. Ja ainakin meidän kohdalla asia on pelannut tosi hyvin.

Äiskän avustaja oli pitkästä aikaa sairaana. Vielä kaksi vuotta sitten homma hoitui siten, että Työvoimatoimiston cv-netti auki ja soittelemaan sopiville ehdokkaille. Vaan ei toimi enää! Pari vuotta sitten nimittäin ihmiset uskalsivat laittaa cv-nettiin puhelinnumeronsa ja näin ollen olivat nopeasti tavoitettavissa äkillisissä tapauksissakin. Mutta eikös mitä, jotkut helvetin läähättelijät soittelivat niin paljon epäasiallisia puheluita naisille, että kukaan ei nykyään laita numeroitaan näkyviin - hyvä jos nimensä. Ei muuten onnistu pelkän sähköpostiosoitteen avulla kysyä, että olisitko valmis tulemaan tunnin kuluttua töihin. Olin sitten eilisen ja tämän päivän kotona. Olihan meillä Äiskän kanssa ihan mukavaa kahdeltaankin - on muuten tänä viikonloppuna ollut jo 25 vuotta.

Tänään oli sitten Ruokapäivä - oikein isolla R:llä. Ja tänään syötiin 

Makkaraspagettilaatikkoa
(Lähde: Maku 2/2011)
300 g spagettia
250 g krakovanmakkaraa tai nakkeja
1 rkl pullomargariinia (no joopa joo. en varmasti lähtenyt ostamaan. Laitoin lorauksen oliiviöljyä.)
2 tlk (á 380 g) chili-tomaattimurskaa
2 dl ruokakermaa
1/2 tl suolaa

Pinnalle ruohosipulia hienonnettuna.

Keitä spagetti kypsäksi. Valuta. Paloittele makkarat. Paista makkarapalat kuumalla pannulla rasvassa kauniin ruskeiksi. Sekoita tomaattimurskan joukkoon kerma ja suola. Kaada spagetti voideltuun uunivuokaan. Lisää makkaranpalat ja kaada päälle tomaattiseos. Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia. Ripottele pinnalle salaattia ja tarjoile. Meidän tapauksessa voisi tuohon loppuun vielä lisätä, että koiralle. Ei tykätty kukaan. Syötiin puolet ja loput säästettiin Lulu-koiralle.



No huomenna sitten tulee Pesonen perheensä kera kylään. Pesonen on Äiskän ensimmäinen avomies ja Vanhimmaisen isä. Hieno  kaveri. Tehdään yhdessä makkaroita. Minä tuossa tein jo venäläistyylisen kaalikeiton valmiiksi, niin jää enemmän aikaa muulle mukavalle. Käydään se keitonkin resepti huomenna tai sunnuntaina läpi. Mutta en ole unohtanut sitä Neuvostoliittoteemaa. Tein nimittäin Viru-hotellin reseptiikalla

Viru suupisteen eli Virun alkupalan
(ja taas on resepti kopsattu siitä Ilta-Sanomien  Neuvostoliitto-erikoislehdestä)

500 g paistettua nauta-sikajauhelihaa
250 g tehosekoittimessa hienonnettua savukinkkua (ja hitto, että osasi olla veivaaminen sauvasekoittimella)
50 g voita
1/2 dl konjakkia

Voilevy

150 g pehmeää voita (minä kun en ole näissä tällaisissa jutuissa mikään virtuoosi, niin käytin varmuuden vuoksi 300 g. Kesti paremmin hallinassa.)
50 g (= nippu) tilliä

Sekoita paistettu jauheliha, hienonnettu savukinkku, sula voi ja konjakki keskenään. Sekoita voi ja tilli hyvin. Levitä tillivoi leivinpaperille ja levittele sen päälle lihamössö. Seuraavaksi pyöräytä leivinpaperin avulla sellainen kääretortun tapainen jööti. Helpommin sanottu kuin tehty: minä nimittäin sekoittamisen ja levittämisen  helpottamiseksi sulatin voin. Sitten kun se oli siinä leivinpaperilla, vein sen ulos -25 asteeseen jäähtymään. Ja otin liian aikaisin sisälle! Kun lämpimähkön lihamössön levitteli siihen pinnalle, pyrkivät ainesosat pyöräyttämisvaiheessa sekoittumaan keskenään. Joka tapauksessa; kun jööti on saatu aikaiseksi, pane se kylmään jähmettymään. Minun jöötin näkö ei ollut kaksinen, mutta maku on hyvin neuvostoliittolainen. Leipä alle ja votkaa päälle, niin hyvä tulee.

Alkuperäisessä reseptissä kerrottiin, että neukkulainen aitouskerroin kasvaa, jos lihat korvaa halvalla makkaralla, jättä konjakin pois ja käyttää makua antamaan sipulia.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Murrosikäiset ja ruuan määrä

On täysin mahdoton tehtävä valmistaa ruokaa juuri oikea määrä, jos perheessä on murrosikäisiä. Erityisesti murrosikäisiä poikia. Jos ruoka ei ole hyvää, sitä syödään juuri sen verran, että suurin nälkä lähtee. Ja sitten hypätään koko loppuilta jääkaapilla. Oisko täällä jotain hyvää? No sitten kun olet arvioinut tämän mukaan ruuan määrän ja sattuukin olemaan mieleistä ruokaa, murrosikäinen syö edelliseen verrattuna nelinkertaisen määrän ruokaa ja katselee, että olisiko kattilassa vielä lisää. Sitä joutuu jo vähän toppuuttelemaan, että tästä oli tarkoitus syödä muidenkin eikä pelkästään sinun. Jos taas teet tämän herkkumäärän mukaan vähemmän hyvää ruokaa, niin sitä riittää moneksi päivää. Ja ainakin minulle 95 prosenttia ruuista on sellaisia, että en voi sanoa kumpaan ryhmään kuuluisivat. Eli teet miten teet, niin aina menee pieleen määrän suhteen. Vaan kylläpä se jossain vaiheessa alkaa tasaantumaan.

Tänään sattui vahingossa kohdalleen. Ruokana oli 

makarottoa pekonin ja herneiden kera
(lähde: Paras keittokirja nro 4, Tanska 2004)
5 dl maroneja
1 pieni purjo
500 g pekonikuutioita
2 - 3 dl säilykeherneitä
3 - 4 dl mozzarella-emmental-juustoraastetta
2 dl ranskankermaa

Laita makaronit kiehumaan. Paista pekonikuutiot rapsakoiksi kuumassa paistokasarissa. Poista kuutiot, jätä rasva. Kuullota hienoksi silputtu purjo pekonin rasvassa. Lisää säilykeherneet, pekonikuutiot ja kypsäksi keitetyt makaronit. Lisää juustoraaste ja ranskankerma. Sekoita hyvin. Tarjoile.


Hyvää ja erittäin täyttävää äänin 3 - 0. Äiskä rankeerasi kakkoseen. Aikaa valmistukseen meni noin 15 minuuttia.

lauantai 4. helmikuuta 2012

Ostaisin yhden puhelimen

Keväällä Viipurissa taskuvarkaat veivät vanhan kamerakännykkäni. Siitä lähtien olen sitten pärjäillyt omasta mielestäni oikein hyvin vanhalla Nokia 3308:llani. Appiukon mielestä en. On hänellä perustelunsakin: nimensä on aakkosissa ensimmäisenä ja näin ollen kaikki taskupuhelut ohjautuvat hänelle. Joulun alla sitten appiukko puhui minut ympäri. Lupasi ostaa joululahjaksi Nokian Meegon. Vähän ennen joulua sitten alkoi puhe, että jos sittenkin odottaisit sen uudemman mallin, joka alkuvuodesta julkaistaan. Kysyi vielä, että jos mitenkään malttaisin odottaa! No maltoinhan minä, kun olisin sillä vanhallakin ihan hyvin soitellut.

Minä sitten käskettynä menin 1. helmikuuta kello 10.00 paikalliseen Giganttiin puhelimen ostoon. Nuori myyntimiehen alku tervehti ylituttavallisesti. Vastasin tervehdykseen ja kerroin, että ostaisin yhden mustan Nokia Lumia 800 -puhelimen. Kaveri aloittaa innokkaan tivaamisen, että olenko Dna:n vanha asiakas. Arvelin jo, että muille ei myydä, kun noin kovasti kiinnostaa. Äkkiä kuitenkin selvisi, että olisi kuulemma joku tarjous vanhoille Dna:n asiakkaille. Kysyin, että kuinka vanha asiakas pitäisi olla? Ja kelpaako, jos on vain tällä hetkellä asiakkaana? Kelpaa, jos on tällä hetkellä. Ei siis tarvitse ollakaan vanha asiakas. Ja sitten alkoi hirveä selittäminen, kuinka Dna:n asiakkaat saavat puhelimen puhelinlaskussa erissä maksettuna. Tuli ihan sellainen olo, että minulla ei olisi rahaa ostaa tuotetta kertamaksulla, koska olen Dna:n asiakas. Ilmoitin välttäväni osamaksusopimuksia, mutta olevani kiinnostunut siitä tarjouksesta. Ai mikä tarjous? No sinähän sanoit, että sinulla on joku tarjous, jos on Dna:n asiakas. Selvisi, että osamaksumahdollisuus oli se tarjous. Ok. Ostan puhelimen kertamaksulla. No entä tuoteturva? kysyi myyjä. Mikä se on? kysyin minä. Ja taas kaveri selittämän: No kun tässä puhelimessa on niin heikko tämä runko, ettei se kestä mitään putoamisia ja takuu ei sellaisia rikkoutumisia korvaa. Ei se kyllä oikein korvaa mitään muutakaan. Ja pelkkä tarkastuskin maksaa paljon rahaa. Asia selvä, en tarvitse tuotetakuuta. Kait siihen tulee mukana joku suojus, jos se noin heikko on? kysyin. Ei siihen tule kuin sellainen silikoni suojus, mikä ei paljoa suojaa. Loppujen lopuksi ostin vielä suojakotelon - johon puhelin ei sen silikonisuojuksen kanssa sitten sopinut. Ellen olisi ollut vahvasti päättänyt ostoksesta jo etukäteen, niin kyllä olisi jäänyt puhelin ostamatta. Nyt sen sijaan voisin sanoa ostaneeni puhelimen myyjän vastakkaisista yrityksistä huolimatta.

Melkein kuin neuvostoliittolaista palvelua! Ja näin olemme taidokkaalla aasin sillalla päässeet tämänpäiväiseen ruokaan, joka on yksi neuvostoliittolaisen ravintolakeittiön helmiä:

Stolitsnyi salat eli pääkaupunkilainen salaatti, kuten se Tallinnan Viru-hotellissa valmistettiin
(resepti kopioitu suoraan Ilta-Sanomien Neuvotoliitto-teemalehdestä vuodelta 2011)

6 hengelle

300 g (=3 kpl) keitettyjä perunoita
50 g (= puolikas tai pieni) keitetty porkkana
300 g keitettyä broileria

Lisäksi:
60 g (n. 1/4 prk) säilöttyjä herneitä

Hienonna mukaan:

25 g tilliä = pieni nippu (laitoin 2 tl kuivattua)
25 g persiljaa = pieni nippu (laitoin 1 tl kuivattua)
25 g sipulinvarsia eli 1/4 yhden nipun varsista (laitoin 1 tl kuivattua ruohosipulia)

Sekoita ainekset ja jaa annoskulhoihin.

Kaada päälle sekoitettuna (oikeasti minä laitoin kaikki yhteen isoon kulhoon ja sotkin nämä smetanatkin sekaisin)

100 g majoneesia
200 g hapankermaa (smetanaa)

Koristeluun

1 kpl keitetty kananmuna
1/2 appelsiini


Kaalimakkarapadan kera syötiin. Juniorin kommentti oli hyvä, kun kysyin, että onko hyvää: Ihan hyvää, eihän tämä maistu miltään. Aika oikeassahan tuo oli. Ihan syötävää minustakin: tästä voisi tulla sairaalaruokien hitti. Äiskä rankeerasi kolmoseen.

perjantai 3. helmikuuta 2012

СССР - Neuvostoliitto

Minna tuolla pari viikkoa sitten toivoi DDR-teemaa blogiini. Minä sitten sitä ihmettelemään ja makustelemaan ajatusta. Päätin aikani tuumailtuani ryhtyä pitämään teemakuukausia. Olen kuitenkin siinä määrin Venäjä-friikki, että päätin aloittaa Neuvostoliitto-kuukaudella. Valinta on siinäkin mielessä perusteltu, että moni entisen itäblokin maa oli useita vuosikymmeniä Neuvostoliiton voimakkaassa vaikutuspiirissä. Tämä vaikutus näkynee jossain määrin myös näiden maiden nykyisessä ruokakulttuurissa. Kaiken lisäksi minulla ei ole muuta ns. neuvostoliittolaista keittokirjaa kuin Hesarin kuukausiliitteestä repäisty juttu, jossa on aikakauden reseptejä. Eli jos jollakin on hyviä neukkureseptejä, niin laittakaa testailuun. Joka viikonloppu on ruokalistalla jotakin neuvostoliittolaista. Toki on myönnettävä, että neuvostoliittolainen keittiö on yhtä eksakti käsite kuin afrikkalainen keittiökin. Joku on sanonut, että valitse resepti jostakin kansallisesta keittiöstä, huonoimmat mahdolliset raaka-aineet ja korvaa vielä liha makkaralla, niin siinä on neukkuruokaa. Mistä näitä tietämään.

Eipä sen puoleen. Tämänpäiväistäkin ruokaa saattoi Neuvostoliitossa saada eteensä. Laitoin nimittäin

Haudutettua lammasta riisin kera georgialaisittain (neukkuaikaan gruusialaisittain)

500 g rasvaista lammasta (minä leikkelin selkäfileitä puolisen kiloa ja laitoin rasvaksi rypsiöljyä)
3 - 4 punasipulia
2,5 dl riisiä
suolaa maun mukaan
noin 4 dl vettä
Lohko liha palasiksi. Paista pinta kiinni öljyisellä paistinpannulla. Ohje neuvoi tekemään tämän pienellä tulella! Ja vain pinta harmaaksi! Lihan pitää jäädä pehmeäksi. Laita valmiit lihapalat kattilaan. Kuullota kuorittuja ja silputtuja sipuleita pannulle jääneessä rasvassa hetkinen. Lisää ne kattilaan. Lisää kiehuvaa vettä sen verran, että liha ja sipulit juuri ja juuri peittyvät. Ripottele riisit pintaan, mutta älä sekoita. Lisää pinnalle tasaisesti noin teelusikallinen suolaa. Keitä pienellä tulella kannen alla niin kauan, että vesi lähes kokonaan imeytyy riisiin. Sellainen reilu puoli senttiä pitää jäädä pohjalle. Tarkista suolan määrä ja tarjoile.

Kun katsoin tätä reseptiä, ajattelin, että mikä ihme tästä tekee georgialaisen tai ylipäätään kaukasialaisen. En tiedä sitä vieläkään, mutta kyllä siihen oma kaukasialainen vivahteensa tuli. Annoksen pinnalle voisi laittaa vielä ruokalusikallisen maustamatonta jogurttia. Minulla kun ei sitä ollut, laitoin tilkan piimää ja hyvin sattui kohdalleen. Minä ja Juniori tykättiin tosi paljon. Äiskä rankeerasi kolmoseen.

Oli ihan mitäänsanomattoman näköistä, joten en ottanut kuvaa.