Tämä viikko on ollut jotenkin alavireinen. Töisssä vielä menee, mutta kotona tuntuisi kaikkein mukavalta ryhtyä viinan juontiin ja tupakan polttoon! Mutta eihän siitä noin mitään tule. Kun alavireisyydelle antaa vallan, se alkaa syödä miestä sisältä päin. Jostakin se on loppuviikkoon mennessä ilo pintaan revittävä. Joo, joo. Tiedän minä sen viinan juonninkin, se auttaa ihan yhtä vähän kuin vedenkin juonti. Eli sitäkään emme kokeile. Ja tupakasta on juuri päässyt eroon. 20 kiloa tuli painoa lisää lopettamisen jälkeen. Ei uskalla enää alottaa, koska hetken päästä taas pitäisi rimpuilla eroon. Ja polvet eivät enää kestä uutta painon nousua.
Mutta ruokaa pitää laittaa, vitutti tai ei. Tämänpäiväisen ohjeen nappasin Raisa Vuohelaisen (toim.) Eurooppalaisessa keittiössä -kirjasta (WSOY 1994). Alkuperäinen resepti puhui vasikanlihasta ja vasikan osista, mutta kun minulla nyt sattuu sitä lammasta olemaan, niin käytin sitä.
Lihakastike zurichiläiseen tapaan
400 g lampaan lihaa
200 g lampaan munuaisia
loraus ruokaöljyä
1 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
50 g voita
1/2 sipulia hienonnettuna
200 g viipaloituja herkkusieniä
ruilautus sitruunamehua
1 dl kuivaa valkoviiniä
1 dl lihalientä (minä laitoin teelusikallisen riistafondia ja desin vettä. Ihan hyvä tuli niinkin.)
2 dl kermaa
1 rkl perunajauhoja
kuivattua persiljaa
Liota munuaisia noin vuorokausi väljässä vedessä. Voit vaikka pari kertaa vaihtaa veden. Suikaloi liha ja munuaiset ja ruskista ne pienissä erissä pannulla kuumassa öljyssä. Sekoita suola ja pippuri jauhoihin ja lisää seos lihojen joukkoon. Siirrä lihat syrjään.
Kuullota sipulisilppu voissa ja lisää herkkusienet. Lisää pannulle sitruunamehu, viini, lihaliemi ja kermaan sekoitettu perunajauho. Anna kastikkeen hieman sakeutua. Kaada liha- ja munuaispalat kastikkeeseen. Anna kiehua mahdollisimman pienellä teholla parikymmentä minuuttia. Ripottele pinnalle koristeeksi kuivattua persiljaa. Tarjoile vaikkapa lohkoperunoiden kera kuten minä tein. Myös röstiperunat sattuvat hyvin.
Hyvää äänin 4 - 1. Juniori ei maistanutkaan, kun näki sienet. Yllätys oli, että Mari, joka ei yleensä tykkää sienistä, tykkäsi tästä ruuasta. Äiskä luokitteli asteikollaan kakkoseen.