lauantai 30. maaliskuuta 2013

Perinteinen pääsiäislammas?

Minä joka pääsiäinen pohdin sitä, että miten monen vuoden jälkeen jostakin tulee perinteinen. Jääkiekossa vastaavaan ei tarvita ensimmäistäkään vuotta. Aletaan vaan puhua talviklassikosta, joka ymmärtääkseni käsitteenä tarkoittaa, että tapahtuma olisi toistunut niin monena talvena, että siitä olisi tullut klassikko eli pysyvän, tunnustetun aseman saavuttanut tapahtuma. Perinteiseksi pääsyyn sentään tarvitaan hieman aikaa, mutta suurin osa jututtamistani ihmisistä kertoo, että heillä ei lapsuuden kodissa syöty pääsiäisenä lammasta. Vielä 80-lukukin vierähti pelkän mämmin lumoissa. Kunnes sitten 90-luvulla alettiin puhua pääsiäislampaasta ja vuosituhannen vaihteeseen päästäessä siitä olikin muodostunut jo perinne. Niinpä meilläkin syötiin perinteisesti lammasta, ja ihan oman reseptin mukaan kokeiltuna. Kaveriksi laitoin 

salaattia ja viinietikkakastiketta

salaatti oli tavallista perheemme perussalaattia: salaattia, tomaattia, kurkkua, paprikaa ja purjoa.

salaattikastike

2 kovaksi keitettyä munankeltuaista
1 raaka munankeltuainen (säästä valkuainen)
8 rkl öljyä
4 rkl viinietikkaa
1 tl Dijon-sinappia
1/2 tl jauhettua valkopippuria
1 tl hienoksi silputtuja kapriksia
2 tl kuivattua rakuunaa
2 tl kuivattua persiljaa
2 rkl punaviiniä

Sekoita ainekset hyvin vaikkapa sauvasekoittimella. Alkuperäinen saksalaisesta keittokirjasta luettu ohje neuvoi, että vatkaa se munanvalkuainen kovaksi vaahdoksi ja nosta valmiin kastikkeen päälle. En joko ymmärtänyt kieltä tai ohjetta, mutta idea ei minulle auennut. Kaadoin kastikkeen salaatin päälle ja lunttasin vaahdot pintaan. Komiaa oli ja syötyä tuli. Maku miehisen voimakas. Hipelöivä.


Niin, Vanhimmainen oli käymässä, joten kaikki herkut meillä valmistettiin jo pitkäperjantaina, kun oli sitten koko perhe kasassa eli syöjiä riittävästi. Sen verran piti kiirettä, että näihin kirjoitushommiin pääsin vasta lauantai-iltana.

Iskän pääsiäispässi 

Lampaanviulu, joka on ollut kaksi vuorokautta 15 prosenttisessa suolavedessä suolaantumassa.

Kuori

2 paahtoleipää (siis ei 2 palaa, vaan 2 kokonaista viipaloitua paahtoleipää)
10 murskattua valkosipulin kynttä
10 tl kuivattua timjamia
oliiviöljyä
1/2 dl sitruunamehua
suolaa
mustapippurirouhetta

Nosta lampaan viulu pois vedestä. Kuivaa. Sekoita kuoren ainekset ja kaada sekaan niin paljon öljyä, että vaivaamisen tuloksena syntyy notkea yrttitaikina. Nosta liha leivinpaperin päälle syvälle uunipellille ja taputtele taikina ympäri viulua. Pane paistolämpömittari viulun paksuimpaan kohtaan. Varo kuitenkin, ettei tapaa luuhun, silloin mittari ei näytä oikein. Paista 200-asteisessa uunissa, kunnes mittari näyttää 85 astetta. Minä olin varautunut paistamaan noin seitsemän tuntia, mutta yllättäen kolmen tunnin kuluttua mittari huitoi jo 90 asteessa, joten kypsää sen ainakin piti olla.


Vaan eipä palanut, vaikka aluksi vähän ehdin säikähtämäänkin. Kuoren rapsin pois, ja koska lammas valmistui kolme tuntia etuajassa, käärin sen ensin folioon, sitten sanomalehtiin, pariin froteepyyhkeeseen ja lopuksi kietaisin vielä kylpytakin ympärille. Lihalle ja ja perunoille valmistin sitten hunajakastikkeen. Aikanaan kun muu ruoka oli valmista kolmen tunnin kuluttua ja porukka kasassa pöydän ympärillä, oli yllätys suuri, kun viulu oli vielä täysin kuuma.


Sitten se tärkein. Yhteen ääneen totesimme, että parasta lammasta, jota olemme koskaan syöneet! Mureaa ja mehukasta. Maistui lampaalle! Ja silti oli erotettavissa hyvin vieno yrttisyys, joka oli kuoresta tarttunut. Superhyvää äänin 6 - 0. Ja Äiskän asteikolla kakkosluokkaa. Kiitos junassa ollut Miellyttävän Oloinen Nuori Nainen, joka annoit innoituksen tähän kokeiluun.

Matkailu avartaa

Nykyiseen varsin lyhytkestoiseen työhön kuuluu melko paljon asiantuntijoiden haastatteluja. Se tarkoittaa matkustamista, ja matkustaminen taas tarkoittaa ongelmia. Päivämatkat pieniä ja yön yli matkat isoja. Onneksi ovat olleet päivämatkoja. Ja ongelmat tarkoittavat sitä, että Äiskä pystyy olemaan vain alle kaksi tuntia yksinään eli joku on aina hommattava kaveriksi. Onneksi oli käyttämättömiä omaishoitajan vapaapäiviä. Niillä neljän tunnin pätkillä sai tämän työrupeaman aikaongelmista suurimman osan hoidettua. Sen aukon, mihin vapaat eivät riittäneet, paikkasi Mari. Mukavaa, kun lapset kasvavat ja haluavat olla edes joskus avuksi. Tulevaisuudessa täytyy sitten keksiä jotain muuta, sillä kaupunki pudotti omaishoitajan vapaat kuudesta neljän tunnin pätkästä kuukaudessa kolmeen neljän tunnin pätkään. Ja kolme kertaa kuukaudessa on niin vähän, että niitä en tuhlaa työn tekoon.

No, viime viikon tiistaina sitten istuin junaan Helsingistä Joensuuhun. Käytävän toisella puolella istui Miellyttävän Oloinen Nuori Nainen. En muista mistä se oikein lähti alulle, mutta ei kait siihen paljoa tarvita, kun kaksi sosiaalista ja puheliasta ihmistä saa tarinan aikaiseksi. Löydettiin vielä yhteisiä tuttujakin. Sellainen pari tuntia piti haastella (itäsuomalaiset haastelee ja muut juttelee) ennenkuin tarina lipsahti ruokaan. Miellyttävän Oloinen Nuori Nainen kertoi olleensa joskus töissä paikassa, jossa valmistettiin Lemin särää, tuota lemiläistä lammasherkkua. Selvisipähän särän valmistuksen salaisuudet ja muutenkin oli varsin miellyttävä junamatka - aina Lappeenrantaan saakka.

Vaan mukavaa oli tulla kotiinkin. Junamatkan keskustelujen innoittamana painuin ensin lähikauppaan ja ostin kolme kiloa suolaa. Kotiin päästyäni tein 30 litran ämpäriin 15 prosenttisen suolaliuoksen (150 grammaa suolaa per yksi litra vettä) johon upotin viiden kilon painoisen lampaan viulun. Kansi päälle ja ämpäri eteisen nurkkaan. Ruuaksi valmistin

Currymunakkaan

6 kananmunaa
6 munanvalkuaista (kätevä emäntä keksii aina jotakin käyttöä keltuaisille, kätevä Iskä syötti ne koiralle)
2,5 dl ruokakermaa
150 g mozzarellajuustoraastetta
1 rkl kuivattua persiljaa
2 rkl curryjauhetta
1/2 tl mustapippuria
voita

Voitele uunivuoka. Sekoita kaikki ainekset ja kaada uunivuokaan. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Tarjoile vaikkapa salaatin kera.

Ihan hyvää perusruokaa äänin 3 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmannen luokan ruuaksi.

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Ei tässä näin pitänyt käydä!

Sattui menneellä viikolla työreissu kulkemaan läheltä ensimmäistä vakituista työpaikkaani, kauppapuutarhaa Imatran kupeessa. Kun näin tienviitan, päätin tehdä sen kolmen kilometrin ylimääräisen lenkin ja käydä vilkaisemassa kirkonkylän taajamaa. Matkalla tulivat kaikki nuoruuden ihmiset ja asiat mieleen. Tuossa punaisessa mökissä asui Peko, joka vain täpärästi vältti syksyllä -49 sylivauvana Venäjälle loikkauksen. Tuossa on puutarhan tontti. Hehtaari kasvihuoneita ja huolto- ja toimistorakennukset ovat kadonneet. Yllättäen vanha kollegani Yrjö kävelee sukset olalla vastaan. Pysäytän. Tervehdykset vaihdetaan. Pyytää kahville ja kertoo pankin purattaneen konkkaan menneen puutarhan rakennukset. Tilalle tulee omakotitaloja. Kieltäydyn kahvista ja kyselen vanhoista tutuista. Naapurini on eronnut jo vuosia sitten. Samoin konttoristimme, asuu yksin omakotitalossaan eikä vastaa puheluihin. Se terhakka itseäni joitakin vuosia vanhempi tyttö, joka on paras työkaveri, mikä minulla on koskaan ollut, on myös eronnut. Oli kollega kymmenen vuotta sitten kuullut, että viina vei vahvasti. Oli loppujen lopuksi joutunut jättämään työnsäkin. Toivottavasti nykyään menee paremmin, yhteen ääneen toivoimme. Yrjöltäkin oli vaimo kuollut vähän yli kuusikymppisenä syöpään. Yrjö alkoi kysellä uskon asioitani. Minä kerroin kiireen vaivaavan ja lähdin eteenpäin. Teen tuossa pienen lenkin ja lähden ajelemaan kotiin päin. Tutut puut, tutut talot ja kaikki ympärillä vallitseva tuttuus toi loputkin nuoruusmuistot mieleen. Muistelin äsken kuulemaani. Ajattelin Äiskää. Katsoin itseäni auton taustapeilistä. Pala tuli kurkkuun, alkoi ahdistaa. Ei helvetti! Ei elämän näin pitänyt mennä! Silloin 30 vuotta sitten olivat aivan toisenlaiset suunnitelmat. Meillä kaikilla. Halusin pois. Halusin kotiin.

Metlan Joensuun toimipaikan ravintolatoimintaa pyörittää Visiitti-ravintolat. Käsittääkseni Visiitti on kulmakunnan suurin yksityinen työpaikkaruokailua järjestävä yritys. Muut ovat sitten valtakunnallisia. En ihmettele yhtään, että näin on, sillä ruuat ovat viimeisen päälle. Oma ihastukseni on ravintolapäällikkö Jennin reseptin mukaan tehty

Visiitin maustevoi
(rautaiset ammattilaiset tekevät näköjään sormituntumalla, joten mitatkin ovat varsin ylimalkaisia.)

Floraa
punaviinietikkaa (varovasti) 
suolaa (varovasti)
pestoa
murskattua rosepippuria
Sweet chili saucea
(hyvä lisä on valkosipulimurska, jos tykkää)

Määrät oman maun mukaan. Sekoita ainekset. Minä olen tottunut laittamaan leivän päälle, kun sitä on leipäpöydässä ollut tarjolla. Kun maustevoin rullaa kelmun sisään ja jäähdyttää pakasteessa, se toimii todella hyvin myös pihvin päälle leikattuna nappina. Äiskä tykkää laittaa ruisleivän päälle ensin ohuelti maustevoita ja sitten kananmunasiivuja. Nam.

Tänään olimmekin kahden kotona ruoka-aikana. Yritin toteuttaa periaatetta vähemmän, mutta parempaa. Onnistuin vain puolittain. Maku oli kohdallaan, mutta määrä sattui liian iso. Ruuan kanssa söimme

Paprikasalaattia

2 napakkaa tomaattia
2 punaista paprikaa
10 pientä maustekurkkua (niitä sellaisia pikkusormen kokoisia)
1/2 tl piparjuurta
1/2 tl vaaleaa, vahvaa sinappia (Dijon)

Poista paprikoista siemenet. Leikkaa ohuiksi suikaleiksi tomaatit ja paprikat. Pätki maustekurkut. Pane kaikki kulhoon. Sekoita salaattikastikkeeseen piparjuuri ja sinappi. Kaada seos salaattikulhoon. Sekoita hyvin ja tarjoile. Tykättiin Äiskän kanssa molemmat.


Pääruokamme pohjalla oli lammaspastan resepti, mutta kun pääsiäisenä tulee joka tapauksessa syötyä lammasta, niin päätin kokeilla reseptin toimivuutta naudanlihalla.

Naudanlihapasta (2-3 hengelle)

150 g  ruusukaalia
200 g penne-pastaa
300 g naudanlihasuikaleita
1 dl sinihomejuustoa murusina
1 rkl pestoa
auringonkukan siemeniä
suolaa
öljyä

Kypsennä naudanlihasuikaleet nopeasti öljyssä paistinpannulla. Mausta suolalla ja siirrä sivuun. Leikkaa ruusukaalit neljään osaan. Jos käytät pakastettuja, sulata ne ensin. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. 

Sillä aikaa kun pasta kiehuu, leikkaa paistetut lihasuikaleet pieneksi silpuksi. Kaada ne kattilaan ja kippaa juustomuruset kaveriksi. Samoin pesto. Kuumenne kunnes juusto alkaa sulamaan. Lisää pastan keitinlientä desin verran. Kuumenna kiehuvaksi, mutta älä enää keitä. Kaada vesi pois pastasta ja sekoita kastike ja pasta. Tarjoile. Tarjoiluvaiheessa ripottele kuorittuja auringonkukansiemeniä pinnalle koristeeksi.

Tykättiin molemmat. Äiskä rankeerasi kakkosluokkaan asteikollaan.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Minäkin opin!

Hitsiläinen sentään. Nyt on Iskä ihan täpinöissään kahdestakin syystä. Ensinnäkin, tuossa joku viikko sitten yritin tehdä haukiquenellejä, joista sitten loppujen lopuksi tuli haukimureketta. Onneksi Heleen's hobbies -blogin kirjoittaja Aila syöksyi apuihin ja opetti minulle rautalankamallin avulla, kuinka onnistuu. Ihan kiva sillä kyseisestä blogista olin reseptin napannutkin. Nyt sitten kestivät pallerot kasassa.

haukiquenellit

2 dl kermaa
haukea
1/2 tl suolaa
teelusikan kärjellinen valkopippuria

Kaada kerma mittakannuun. Jauha lihamyllyllä pienimmällä rasterilla kahteen kertaan hauki, pieni sellainen. Paseeraa kalajauheliha tiheäsilmäisen siivilän lävitse. Lisää paseerattua kalaa vähän kerrassaan mittakannuun niin kauan, että kannun mitta-asteikko näyttää neljää desiä. Eli paseerattua kalaa ja kermaa tulee yhtä paljon. Lisää mausteet. Pyöräytä sauvasekoittimella kunnolla sekaisin. Keitä mieleisesi liemi kattilassa. Minä käytin tällä kertaa aivan tavallista kuutioista tehtyä kalalientä, mutta liemeen kannattaa satsata, sillä liemi antaa quenelleillekin makua. Kun liemi alkaa miedosti kuplimaan, nostele kahdella lusikalla varovasti taikinapalleroita liemeen.  Huuhtaise aina jokaisen palleron välissä lusikat kylmällä vedellä, niin lähtee seuraava pallero helpommin irti. Keitä pallerot helmeilevässä liemessä kypsiksi (muutama minuutti). Tarjoile.

Minä tykkäsin ihan mahdottomasti. Juniori totesi, että syötäviä. Söi ihan useampia, kun lupasin tuoda kaupasta energiajuomaa ja karkkia. Äiskä maistoi, ja jätti siihen eli meni melkein viidenteen luokkaan. Mutta ei varmasti olleet meidän perheen viimeiset quenellit. Kiitos Aila.


Ja se toinen oppiminen! Minä olen joskus sanonut, että en minä mitään kokata osaa. Osaan vain laittaa toisten reseptien pohjalta ruokaa. No, kyllähän se aika pitkälti vieläkin on näin, mutta ihan selvästi olen huomannut, että viiden vuoden harrastaminen on alkanut tuoda jonkinlaista sormituntumaa. Tämän sormituntuman pohjalta sitten tuli kehiteltyä mielestäni aika uusi ruoka:

mätitattari

3 dl tattaria
2 dl hauen mätiä
5 dl vettä
25 g voita
1 tl suolaa

Huuhdo tattari. Paahda tattaria kuumalla paistinpannulla kunnes ne alkavat tuoksua nenään. Lisää voi. Kun voi on sulanut, ja kaikki tattarit pyöritelty voissa, lisää vesi. Anna kiehua pienellä tulella kymmenisen minuuttia. Lisää suola ja mäti. Vatkaa vispilällä kunnolla sekaisin siten, että mäti ei paakkuunnu isoiksi könteiksi, vaan on tasaisesti kaikkialla. Siis sekoittunut tasaisesti tattarin kanssa. Keitä vielä sen aikaa, että vesi haihtuu kokonan pois. Koristele ripottelemalla pinnalle ruohosipulia tai persiljaa. Tarjoile. 

Syötävää perusruokaa äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Afaattinen hanhiemo

Aivoinfarktin oheistuotteena Äiskä sai vaikean afasian. Afasia tarkoittaa yksinkertaisimmillaan puheen tuottamisen ja tai ymmärtämisen vaikeutta. Äiskällä on onneksi mennyt vain puhekyky. Siinä mielessä onneksi, että jos ihminen ei ymmärrä toisten puhetta eikä osaa itse puhua, niin silloin elämä muuttuu tosi yksinäiseksi. Vanhimmainen teki opiskeluaikoinaan kesätöitä ohjaajana eri vammaisjärjestöjen kesäleireillä ja heti kuultuaan äitinsä afasiasta kertoi, että afaatikot ovat tosi taitavia näyttelemään ymmärtämistä. Niinpä onkin ollut tavallaan tosi mielenkiintoista seurata, kuinka paljon Äiskä oikeasti ymmärtää puhetta. Välillä väittäisin jopa, että 99 prosenttia puhutusta puheesta menee perille. Näin varmasti pitkässä juoksussa onkin. Mutta hetkittäin sitten onkin aivan toisin. Ympärillä olevat ihmiset minä mukaan lukien luulevat Äiskän ymmärtävän kaiken puhutun ja olevan täysillä keskustelussa mukana. Sitten, jostakin aivan pienestä yksittäisestä asiasta, minä huomaan, että Äiskä ei ole ymmärtänyt puhutusta tuon taivaallista!  Eli tarkkana täytyy olla.

Äiskä on siis afaatikko. Ja hanhiemo. Aina kun Mari tulee käymään, Äiskä käy komerot ja jääkaapin läpi, mitä sieltä löytyisi, että saisi Marille muovikassin täyteen omaan jääkaappiinsa vietäväksi. Kait sitä sanotaan äidinvaistoksi. Minä olen enemmänkin sen linjan kannalla, että koitahan pärjäillä, jos nälkä tulee, niin ruoka-ajat tiedät. Tänään tosin ihan kutsuin Marin syömään, kun Juniori oli ilmoittanut syövänsä kylillä. Ruuaksi olin viritellyt pääsiäistä ennakoiden

yrttisen lammasrullan

1 kg lampaanlihaa
1 tl suolaa
1 tl rosmariinia
1 tl timjamia
1 tl minttua
1 tl mustapippuria
1 tl valkosipulijauhetta 
sitruunamehua
puolikas Aura-pala
voita

Leikkaa lampaanlihapala mahdollisimman isoksi levyksi. Minä tein seuraavasti: kolme senttiä paksu lihaköntti leikkuulaudalle, leikkaa vasemmalta alkaen noin sentin paksuinen siivu melkein oikeaan reunaan saakka, jätä kuitenkin kiinni könttiin, sitten oikealta alkaen sama uusiksi, nyt pitäisi syntyä lähes kolme kertaa alkuperäisen kokoinen lihalevy. Nuiji levy tasaiseksi lihanuijalla. Sekoita yrtit kupissa. Levittele kolme teelusikallista seosta lihan päälle. Ruilauta lopuksi hieman sitruunamehua lihalle. Jäljelle jääneen yrtti-suolaseoksen voit viskata tai säästää seuraavaan kertaan. Murustele Aura-palan puolikas lihan pinnalle. Rullaa lihalevy kääretortun tapaan ja köytä puuvillanarulla kiinni. Paista rulla nopeasti joka puolelta pannulla voissa. Laita rulla uunivuokaan, lämpömittari paksuimpaan kohtaan, ja paista 150 asteisessa uunissa kunnes mittari näyttää 82 astetta. Ota rulla pois uunista ja anna vetäytyä folion sisällä 15 minuuttia. Tarjoile perunamuussin, kastikkeen ja salaatin kera.

lampaan kastike

1 dl paistin paistolientä
1 lihaliemi fond cup
2 rkl smetanaa
1 dl maitoa
1 rkl ruskeaa maizena-kastikesuurustetta
1 rkl mustaviinimarjahyytelöä

Sekoita ainekset ja kuumenna kattilassa kiehuvaksi. Älä kuitenkaan keitä. Kaada tarjoilukannuun ja tarjoile lampaan ja muussin kera.

Salaatti oli jo syöty, kun muistin, että kuvahan se pitää tästä finedining-ateriasta ottaa.

maaliskuun salaattikastike:

Pariisilainen courmet-salaattikastike

6 rkl öljyä
2 kovaksi keitettyä munankeltuaista
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuria
1 tl vahvaa sinappia
6 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl sitruunamehua
2 tl sokeria
1 tl valkosipulijauhetta

Murskaa munankeltuaiset hyvin. Lisää muut aineet. Sekoita hyvin. Tarjoile salaatin kera. 

Meillä oli tuon kastikkeen kanssa ihan perussalaattia: jääsalaattia, tomaattia, paprikaa, kurkkua ja purjoa. 

Kokonaisuus oli hemmetin hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kokonaisuus meni kolmanteen luokkaan ja kastike kakkoseen.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Pikku-Myyn pitaleivät ja muita hauskuuksia

Olen useassa aiemmassa tarinassani kertonut kollegastani Pikku-Myystä. Äiskän sairastumisen jälkeen ennen minun sairaslomalle jäämistä Pikku-Myy oli se ihminen, joka osasi tukea minua aktiivisella kuuntelemisellaan siten, että jaksoin niinkin pitkään käydä töissä. Ja toisaalta sitten kahden viikon sairasloman jälkeen palata takaisin töihin. Nykyisin työskentelemme eri työryhmissä, mutta näemme aina silloin tällöin. Viimeksi kun näimme, Pikku-Myy kertoi tehneensä hyviä ja helppotekoisia pitaleipiä. Eihän siinä muu auttanut, kuin pyytää resepti. Mutta ennen kuin menen pitaleipiin, on kerrottava myös Äiskän iloista.

Äiskän avustajana on viime syksystä saakka toiminut erittäin pätevä sijainen. Äiskä on hauska, kun toisaalta pilke silmäkulmassa kiroilee, että avustaja komentaa tekemään kaiken itse. Toisaalta Äiskä on sitten todella iloinen, kun pystyykin tekemään asioita itse. Eli vammaisen ihmisen kanssa työskenneltäessä on todella tärkeää, että nimenomaan avustaa eikä tee toisen puolesta. Nyt sitten sijainen pystyttiin vakinaistamaan, ja Äiskä on onnessaan. Tytöillä on nimittäin yhteinen intohimo! Molemmat ovat persoja makealle ja tykkäävät yhdessä rakennella kaikenlaista kivaa tämän makeannälkänsä tyydyttämiseksi. Onneksi Avustajalla on harkinta kohdillaan, että tulee muistettua myös päivän aikainen ravitseva ja monipuolinen ruokailu. Tänään tytöt olivat keksineet laittaa

marjahillaa

5 dl puolukkasurvosta
1 dl sokeria
2 rkl hunajaa
1/2 dl grahamjauhoja
2 dl vispikermaa vaahdoksi vatkattuna

Sekoita kaikki ainekset hyvin ja viimeksi kermavaahto vähän varovaisemmin. Tarjoile. Vähän olivat säästäneet minullekin maisteltavaksi ja tosi on, että toistekin tehdään. Oli se vaan niin hyvää.

Äiskä ja herkut.


Minulla on edelleen kesken yhteenveto tammikuussa käytetyistä elintarvikkeista. Sen kuitenkin huomasin jo alkuvaiheessa, että leipä vie ison läjän euroja. Niinpä olenkin sitten yrittänyt paistella leipää itse. Leivistä otetut kuvat ovat olleet niin huonoja, että en ole niitä suuremmin esitellyt. Kyllähän kaikki nyt tietävät, minkä näköinen on leipä. Taikinankin lämpötiloineen päivineen olen tehnyt enemmänkin niin sanotulla mututuntumalla. Leivän haju tai valmistusprosessi ei ole herättänyt minussa minkäänlaisia maailmaa syleileviä intohimon tunteita, mutta leivästä on tullut hiton hyvää.

Iskän auringonkukkaleipä

3 dl vettä
1/2 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä
1 pss (11g) kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 rkl hunajaa
noin 3 dl ruissihtijauhoja
noin 4 dl vehnäjauhoja
noin 1/2 dl oliiviöljyä

Mittaa kuivat ainekset vaikka mittakannuun. Pane alustuskulhoon reilusti käden lämpöinen vesi ja hunaja. Kumoa kuivat ainekset kulhoon ja alusta taikina tasalaatuiseksi. Lisää lopuksi oliiviöljy ja alusta kunnes öljy on imeytynyt taikinaan. Pane kulho liinan alle lämpimään kohoamaan noin puoleksi tunniksi. Pyörittele taikinasta sellainen puolen metrin jööti, joka on toisesta päästä paksumpi. Kierrä jööti rullalle siten, että paksu pää jää keskelle. Laita kieppi uunipellille ja taputtele suhteellisen matalaksi. Anna kohota 10 - 15 minuuttia. Paista aluksi 250 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 45 - 50 minuuttia. Anna jäähtyä liinan alla ja tarjoile aikanaan.

Ja kun vauhtiin pääsin niin innostuin paistamaan rotinaviemisiä. Äiskän entinen kyty eli ensimmäisen miehensä veli sai pojan, ja mennään huomenna perikarjalaiseen tapaan katsomaan poikaa ja viedään samalla viemisiä helpottamaan tuoreen äidin olemista. Karjalassa tätä kutsutaan rotinoiden viemiseksi. Rotina sana tulee venäjän kielen sanasta, joka tarkoittaa syntymää. Minä kun olen huono noissa pullissa ja kakuissa, niin päätin tehdä yksinkertaisemman version entisen Nuijamaan pitäjäruuasta eli 

helpot lanttukukkoset

400 g porsaan suikalelihaa
400 g lanttulaatikkoa
1200 g rukiista piirakkataikinaa (esim. Pirkka)

Ruskista lihasuikaleet kuumalla paistinpannulla kevyesti. Kauli taikina noin kolme - neljä millimetriä paksuksi levyksi. Painele vaikkapa kattilan kannella levystä noin 16 senttimetriä halkaisijaltaan olevia kakkaroita. Kakkaroita pitäisi syntyä 10 - 12 kappaletta. Jaa lanttulaatikko ja ruskistetut lihat tasan jokaisen kakkaran toiselle laidalle. Jätä reunalle hieman vapaata tilaa. Käännä tyhjäksi jäänyt puolisko kakkarasta lihojen ja lanttulaatikon yli siten, että syntyy puolikuun muotoinen piirakka eli kukkonen. Painele reuna kiinni. Pyöräytä vielä taikinapyörällä reunasta suikale irti, niin kestää paremmin ummessa paistamisen ajan. Paista 225 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä. Molemmat ovat hyviä.



Ja sitten urakan lopuksi huomisen ruuan tärkein osanen eli 

Pikku-Myyn pitaleivät

3 dl vettä
50 g hiivaa
2 tl sokeria
1/2 tl suolaa
noin 8 dl vehnäjauhoja
2 rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut kuivat aineet ja alusta taikina joustavaksi. Lisää lopuksi öljy. Kohota puolisen tuntia. Taputtele taikinasta sellaisia senttiä paksuja kakkaroita. Pikku-Myy sanoi, että pitäisi tulla 16 kappaletta. No tulihan niitä, mutta ensi kerralla teen kahdeksan ja saan meidän makuun sopivamman kokoisia. Non niin, nyt sitten on pöytä täynnä kakkaroita. Laita kakkarat kuumalle uuninpellille. Ja pelti 10 - 15 minuutiksi 250 asteiseen uuniin. Komiasti kohoavat uunissa ja jäähdyttyään ovat oivallisia täytettäväksi herkullisella liha-kasvis-kastike-seoksella. 


Kiitos Pikku-Myy.

Minä juon nyt yhden Kukko-lagerin ja lähden nukkumaan.

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Tyhjän kattilan kammo

Olen kuullut tai paremminkin lukenut, että kirjailijoilla ja muuten työkseen kirjoittavilla saatta joskus esiintyä niin sanottua tyhjän paperin kammoa. Tarkoittaa sitä, että kun se on se tyhjä paperi edessä ja jotain pitäisi kirjoittaa, että leivässä kestäisi, mutta ei niin millään synny edes sitä ensimmäistä sanaa. Minä nyt olen siinä määrin kirjoittamiseni suhteen kritiikitön, että ei liene moisesta viruksesta kysymys. Kuitenkin jollain tavalla on jutut vähissä. Olen aikani asiaa pohtinut ja tullut siihen tulokseen, että lienee kyse kevämasennuksesta. Ei minua syksy ja sen pimeys masenna. Sehän on ihan luonnollista, että syksyllä on pimeää. Pääasia, että mieli on valoisa. Mutta kevät! Se on aikaa nuoruudet. Rusakot ja nuoriso laukkaavat kevään hurmiossa toistensa perässä. Auringon lämmön lisääntyessä kasvit luonnossa alkavat heräämäämään eloon. Paprkikan ja tomaatin taimet kasvavat silmissä ikkunalaudalla. Kevät on uuden syntymisen ja luomisen aikaa. Ja minä en ole enää leikissä mukana! Minä onneton edustan itse asiassa jo keväällä syksyn lakastuneita lehtiä. Ja se masentaa. Vaikka kuinka yritän olla nuorekas ja menossa mukana, niin sen jälkeen kun täytin 50 vuotta, ovat keväät olleet vaikeita. Liekö aika saanut minusta yliotteen?

No, se ainakin on hyvä, että ilmiselvästi en pode tyhjän kattilan kammoa. Tänään nimittäin oli pitkästä aikaa sellainen päivä, että oli tosi kivaa riehua keittiö sekaisin ja yllättää itsensä ja perhe kunnolla. Meillä oli lammaspäivä, ja Äiskä irvisti tosi ruman näköisesti kuullessaan päivän menun:

Mustajuurisalaattia
Yrttikuoressa paistettua lammasta
Hunajaista kastiketta
Perunamuussipalleroita

Mustajuurisalaatti

500 g mustajuurta
2 rkl vehnäjauhoja
vettä
suolaa
2 tomaattia
kourallinen vihreitä papuja (pakaste)
Provencen etikkaista salaattikastiketta

Kaada kulhoon kylmää vettä ja sekoita siihen vehnäjauhot. Kuori mustajuuret ja pane ne heti vehnäjauhoveteen, etteivät muutu ikävän mustiksi. Kun kaikki on kuorittu, pätki ne parin sentin mittaisiksi ja laita suolalla maustettuun kiehuvaan veteen. Keitä noin 20 minuuttia. Leikkaa tomaattien toiseen päähän ristiviilto. Laita ne kattilaan ja kaada kiehuvaa vettä päälle niin paljon, että peittyvät. Odota pari minuuttia. Nosta tomaatit vedestä ja poista kuori. Halkaise ja poista siemenet sisältä. Pilko pieniksi palasiksi ja laita kulhoon. Keitä pavut ja pätki. Lisää tomaattien kaveriksi niin pavunpätkät kuin mustajuuretkin. Anna jäähtyä ja lisää salaattikastiketta sen verran, että salaatti saa sopivasti kosteutta. Tarjoile.

Lammasta yrttikuoressa

6 palaa paahtoleipää
3 murskattua valkosipulin kynttä
3 tl kuivattua timjamia
noin 8 rlk oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
suolaa
mustapippurirouhetta
1/2 kg köntti lampaan lihaa

Murenna paahtoleipäpalat kulhoon. Lisää valkosipulimurska ja timjami. Kaada joukkoon öljy ja sitruunamehu. Alusta mössöä käsin kunnes leipä on hajonnut ja muodostanut muiden aineiden kanssa tasalaatuisen massan. Paahda liha molemmilta puolilta melko kuumalla pannulla oliiviöljyssä nopeasti umpeen. Hiero lihan pintaa suolaa ja pippuria. Aseta liha paistoastiaan ja pane paistolämpömittari paksuimpaan kohtaan. Taputtele tekemäsi taikina lihan pintaan. Paista 200 asteisessa uunissa (kiertoilmalla riittää 180) kunnes mittari osoittaa lihan sisälämpötilaksi 82 astetta. Poista liha uunista ja anna vetäytyä viitisentoista minuuttia. Tarjoile.

Hunajakastike

2 1/2 dl vettä
1 lihaliemifondikuppi
2 rkl balsamiviinietikkaa
1 tl hunajaa
ruskeaa maizena-suurustetta

Kuumenna ja sekoita vesi, fondi, etikka ja hunaja pienessä kattilassa. Suurusta maizenalla. Kaada tarjoiluastiaan. Tarjoile.

Ranskalaiset perunamuussipallerot, joiden oikeaa nimeä en muista ja paketin heitin pois.

Osta kaupan pakastealtaasta paketti palleroita. Kuumenna uunissa tai pannulla paketin ohjeen mukaan. Tarjoile.


Etukäteen hieman arvelutti, että josko Äiskä komentaa minut viimeisillä killingeilläni pizzan ostoon. Siksi yllätys olikin suuri, kun Juniori kehui ensimmäiseksi medium-paistoisen lihan tosi maukkaaksi ja mureaksi. Jo tämä pelkästään lampaan kyseessä ollessa olisi riittänyt isoon onnistumisen iloon. Mutta kun vielä Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kokonaisuuden kakkosluokan ruuaksi, niin voi sanoa päivän olleen todella onnistunut. Eli hemmetin hyvää äänin 3 - 0.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Kevät


Kevät on kaunis
Kukat kesään puhkeaa
Lumi ja talven ihmemaa
Syksyllä lehdet leijuu
Maahan hiljalleen
Rakkaus sydämessä
Meitä kuljettaa
Arvaa kuinka paljon
arvaa kuinka paljon
suua rakastankaan
Arvaa kuinka paljon
arvaa kuinka paljon
suua rakastankaan
sua rakastankaan.

Yllä oleva on "Arvaa kuinka paljon sinua rakastan" -lastenohjelman tunnari. Kaveri nuorena miehenä lauloi sitä tytöille. Ja aina kävi säkä. Tytöt vain vaihtui. Ja vaihtuvat harvakseltaan vieläkin - 30 vuoden jälkeen. Minä en silloin laulellut, olin useimmiten kuskina. Vaan on tuon Äiskän kanssa katsottu jo kohta 30 kevättä yhdessä. Ja viimeiset viikot on tuo vanha laulun pätkä soinut korvamatona korvassani.  Äiskä tykkää, kun välillä sitä hänellekin laulan. Nyt ymmärrän paremmin tuota nuoruuden kaveriakin.


Tänään oli muutenkin kevätpäivä. Sain vihdoinkin koulittua paprikantaimet purkkeihin. Idätys alkoi jo tammikuussa. Kuvan keskellä olevassa mustassa laatikossa itävät puolestaan tomaatit. Chilit ja habanerot, joita myös ykköstaimia olen pitänyt, talvehtivat hyvin ja ensimmäiset kukkanuput ovat jo ilmaantuneet. Tulevan kasvukauden erikoisuuksia ovat täysin violetti paprika, suippo tomaatti ja jalapeno. Kyllä vaan saisi kevätaurinko paistaa enemmän!

Ja haukikin kutee keväällä. Niinpä tuossa taannoin Lehmon Laptonilta saamani hauetkin olivat mätiä täynnään. Pakastin jokaisen mätipussin yksitellen. Niinpä meillä olikin tänään ruokana kuvassa lautasella näkyviä

mätilettuja

8 dl maitoa
2 munaa
1 tl suolaa
4 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
1 isohko hauen mätipussi

Ota mätipussi pakasteesta hyvissä ajoin sulamaan. Kun pinta alkaa vähän lämpenemään, on paras hetki irrottaa mätipussin kalvo pois. Lähtee tosi helposti, toisin kuin täysin sulaneesta tai tuoreesta pussista. 

Sekoita aineksista normaali lettutaikina, johon vatkaat sekaan myös mädin. Paista pannulla voissa. Tarjoile smetanan, suolakurkkukuutioiden ja juoksevan hunajan kera.

Hyvää äänin 4 - 0. Omaishoitajan vapaapäivän tekijä sanoi inhoavansa mätiä. Maistettuaan kehui todella hyväksi. Äiskä oli kaikista hauska. Rankeerasi ensin asteikollaan kakkosluokan ruuaksi, mutta kuultuaan mädistä lakkasi tykkäämästä! Joskus näinkin. Summa summarum: kannattaa ehdottomasti hyödyntä itse pyydettyjen kalojen mäti näin keväisin.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Uusavuttoman kalakukko

Maailmassa on paljon asioita, joiden järkevyyttä ihmettelen. Samoin omassa toiminnassani. Toki joku muu voi ihmetellä minun toimiani vielä enemmän kuin minä itse. Notkua nyt kaikki illat tietokoneen äärellä blogia hoitamassa ja sosiaalisessa mediassa laajemminkin kavereiden kanssa surffaille! Onko siinä nyt mitään järkeä. Eikö olisi järkevämpää vaikka lukea kirjoja sekin aika? Viime aikoina olen yhä useammin päättänyt, että pidän naamakirjan kiinni ja päivitän blogia vain viikonloppuisin. Vaan eikä ole onnistunut. Täältähän minä näppäimiltä itseni löydän.

Vaan ostosrintamalla on ollut onni myötä. Viime viikolla sattui työmatka kulkemaan Aino- ja Reino-tehtaan ohi. Kävin ostamassa Äiskälle vasempaan jalkaan uuden Aino-tohvelin. 


Halvaantumisen myötä Äiskältä on kävely muuttunut niin sanotusti leveäraiteiseksi. En tiedä, mistä leveäraiteisuus tarkalleen johtuu, mutta jokatapauksessa halvaantunut käyttää jalan lihaksia eri tavalla kuin terve. Äiskällä nilkka on periaatteessa täysin hervoton. Ulkona liikuttaessa hän käyttää nilkassa kevyempää tukea, joka mahtuu kengän sisään. Kotona sitten sisällä on käytössä jäykempi tuki, joka on tietyllä tapaa varmemma oloinen jalassa. Kun tuessa on pohja kulutusta vastaan ottamassa, pitää jalkojen pituuden tasaamiseksi toisessakin jalassa olla kenkä. Tämän vuoksi Äiskällä kuluu kaksi vasemman jalan Ainoa vuodessa. Keväällä on mukava aloittaa moottoripyöräilykausi käymällä Lieksassa tehtaanmyymälästä ostamassa yksi tohveli.

Ruokanautinto oli tänään kohdallaan, kun pöydässä kökötti

uusavuttoman kalakukko

2 kpl (380g) suolaiseen leivontaan tarkoitettu piirakkataikina
15 kpl kalapuikkoja
2 pkt pekonisuikaleita

Kauli taikina muutaman millimetrin paksuiseksi pyöreäksi levyksi. Nosta se uunipellille. Lado taikinan päälle ensin kalapuikot ja sitten pekonisuikaleet. Kauli toinenkin taikina samalla tapaa, mutta aavistuksen verran isommaksi kuin ensimmäinen. Nosta levy kalapuikkojen ja pekonisuikaleiden päälle. Kääntele reunat umpeen ja paista 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Tarjoile.


Tasapeli 1 - 1. Minä tykkäsin. Äiskä inhosi pekonia niin paljon, ettei suostunut maistamaankaan. Juniori oli kamuilemassa. Suosittelen kokeilemaan. Kuoreksi voisi sopia aivan yhtä hyvin myös voitaikina. Toki kuulemani alkuperäisreseptin mukaan kuori pitäisi tehdä ruskeasta piparkakkutaikinasta!

Jälkikirjoitus: Seuraavana päivänä Juniori tuli kotiin. Iskä, onko meillä mitään nopeaa syömistä? Ei ole iso nälkä, mutta kiire on. No, ohjasin kukon kimppuun. Poika maistoi vähän - otti lisää ja söi puolikkaan kukon, kun oli niin hyvää. Omaishoitajan vapaapäivän tekijä maisto illalla. Ihastui saatesanoin: kuulostaa tosi ällöttävälle, mutta maistuu ihanalle. Yrittäkää vain savolaiset päästä alle kolmekymppisten sarjassa samaan perinteisellä kukolla!