sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Dramatiikan puutetta ja rumaa ruokaa

Kävin viime viikolla poppamiehen luona kontrollikäynnillä. Sanoi, että olen parantunut taudin laajuus ja vakavuus huomioiden yllättävän hyvin ja nopeasti. No hyvä niin. Vaan vielä on matkaa jäljellä. Olen pitkin syksyä ihmetellyt, kun aika ei riitä mihinkään. Itsenäisyyspäivänä sitten päätin, että nyt touhuan tosi räväkästi ja pistä hommia pakettiin. Mitä vielä! Kun viisi minuuttia touhusin kotona ihan tavallisia jokapäiväisiä hommia vauhdilla, niin perään piti toiset viisi istua ja odottaa hengityksen tasaantumista. Olen sitten hyväksynyt, että tänä talvena touhutaan rauhallisesti. Kun tähän lisätään se, että Juniori on aikuistunut viimeisen vuoden aikana, niin välillä on aika pitkiä aikoja, että ei ole oikein tapahtunut elämässä mitään mainitsemisen arvoista. Ruokapuolellakin olen yrittänyt pitäytyä vanhoissa kasvisruokaresepteissä, jotta saisi tuon painon perkeleen putoamaan. Ei parane joka päivä syödä juhlaruokia. Näin ollen täällä blogin puolellakin olen ollut aika hiljaa. Tänään kuitenkin söimme Äiskän kanssa kahdestaan roheesti liharuokaa eli vasikanleikettä tai saksalaisittain paprikaschnitzeliä.

Vasikanleike

2 vasikanleikettä (á 150g)
vehnäjauhoja (täysjyvä hyvä)
2 rkl paprikajauhetta
öljyä
2,5 dl lihalientä
125 g jugurttia
6 rkl kermaa
suolaa
5 valkosipulin kynttä murskattuna
1 rkl kuminaa

Ota lihat puoli tuntia aikaisemmin lämpiämään. Nuiji littanoiksi. Ripottele pinnalle suolaa ja hiero yksi valkosipulin kynsi puolelleen. Leivitä vehnäjauhoilla. Paista pannulla öljyssä 1 - 1,5 minuuttia puoleltaan ja laita lämpimään uuniin odottamaan muiden valmistumista.

Laita pannulle vähän lisää öljyä ja lisää paprika ja kumina. Pyöräytä sekaisin ja lisää lihaliemi. Samoin jugurtti, johon on sekoitettu pari ruokalusikallista vehnäjauhoja. Sekoita ja lisää loput aineet eli kerma, viimeinen valkosipulin kynsi ja maun mukaan suolaa. Kuumenna sekoittaen kiehuvaksi. Tarjoile riisin tai spagetin kera. Meillä oli tarjolla riisiä ja 

norjalaista hernemuussia

500 g herneitä
vettä
1 tl suolaa
3 - 4 rkl sokeria
50 g voita

Liota herneitä väljässä vedessä yön yli. Keitä puolitoista tuntia. Siivilöi vesi pois. Älä kuitenkaan heitä vettä pois. Murskaa herneet esim. sauvasekoittimella. Jos tuntuu kovasti jäykältä, lisää hieman keitinvettä. Jos taas menee liian veteläksi, suurusta vehnäjauhoilla. Lopputuloksen pitäisi olla sellaista aikalailla puuron jäykkyistä tai vähän jäykempää. Lisää lopuksi suola, sokeri ja voi. Sekoita ja tarjoile. Sopii tosi hyvin joulupöytään tavanomaisten keitettyjen herneiden korvaajaksi etenkin, jos pöydässä on lipeäkalaa. Hyvin meni kyllä vasikanleikkeenkin kanssa.

Ruoka oli rumaa, mutta maukasta. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Onnellinen mies

Arto Paasilinnan romaaniin perustuva elokuva Onnellinen mies ilmestyi 1979. Minä olin Paajasen Hanskin ja Kososen Tuomon kanssa kesäkuun alussa 1980 viettämässä Imatran valtionhotellissa inttiin läksiäisiäni. Oli keskiviikkoilta ja samaan ravintolaan oli sattunut muutama Immolan SissiKomppanian alikessuja. Samoja kavereita, joista seuraavana päivänä tuli esimiehiäni. Pari ensimmäistä viikkoa menivät ihmetellessä, kun kantahenkilökuntaa myöten kyselivät ensin ammattiani ja sitten ikääni. Vastattuani ihmettelivät, että enkö olekaan 27-vuotias siltainsinööri. En ollut olin 21-vuotias merkonomi. Ensimmäistä kertaa lomille päästyäni asia selvisi. Hanski ja Tuomo olivat päättäneet elokuvan innoittamina tehdä pienen käytännön pilan. Tarinoineet niiden kapakan alikessujen kanssa ja kertoneet minun olevan siltainsinööri ja tulevan suorittamaan palvelustani viimeisessä mahdollisessa vaiheessa eli 27-vuotiaana. No, siitähän tuo asia pikkuhiljaa selvisi.

Siltainsinööri Jaatinen oli kuitenkin onnellinen mies. Minulla on tällä hetkellä töitä. Itse olen terve ja naimisissa rakastavan vaimoni kanssa. Lapsetkin alkavat murrosiän kuohunnan jälkeen rauhottumaan. Elämä kulkee rataansa. Voisi jopa sanoa sen olevan ajoittain tylsää. Minä kuitenkin koen enemmänkin olevani kuin Jaatinen. Onnellinen mies. Asiat ovat aikalailla kohdallaan. Pitäisi vain oppia olemaan joskus ihan jouten - tekemättä mitään. Siinä sitä on haastetta tulevalle vuodelle.

Tänään en kuitenkaan ollut jouten, vaan tein ruuaksi

herkullista pastaa (neljälle)

500 g juustotäytteistä  tuoretta raviolia
500 g isoja katkarapuja
puolikas iso sipuli
1 punainen paprika
(1 chili)
tilliruukku
2 dl ranskankermaa
2 dl kuohukermaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Leikkaa sipuli kuorimisen jälkeen ohuiksi siivuiksi. Poista paprikasta siemenet, samoin chilistä. Kuutioi molemmat.  Kuumenna öljyä pannulla ja kuullota sipulirenkaat ja kypsennä samalla paprika. Samoin chili. Minä kypsensin chilin erikseen, koska meillä siitä eivät muut tykkää. Lisää ranskankerma ja kuohukerma pannulle. Sekoita ja lisää katkat. Kiehauta. Lisää silputtu tilli, suola ja mustapippuri. Pidä kuumana. Keitä ravioli kattilassa ohjeen mukaan kypsäksi runsaassa suolalla maustetussa vedessä. Kun ravioli on kypsä, kaada vesi pois ja kumoa raviolit pannulle. Sekoita ja tarjoile. Vaikkapa vaalean leivän ja valkoviinin kera.




Hyvää äänin 2 - 1. Äiskän asteikolla meni kakkoseen. Juniori tykkäsi muuten, mutta raviolin sisässä ollut parsa-ricottajuustotäyte maistui kuulemma ihan liimalle! Ihan sama. Minä ja Äiskä tykättiin niin paljon, että joskus varmasti tulee tehtyä toistekin. Ja kannattaa kokeilla esimerkiksi lohen kanssa.