Murrosikäiset ja ruuan määrä

On täysin mahdoton tehtävä valmistaa ruokaa juuri oikea määrä, jos perheessä on murrosikäisiä. Erityisesti murrosikäisiä poikia. Jos ruoka ei ole hyvää, sitä syödään juuri sen verran, että suurin nälkä lähtee. Ja sitten hypätään koko loppuilta jääkaapilla. Oisko täällä jotain hyvää? No sitten kun olet arvioinut tämän mukaan ruuan määrän ja sattuukin olemaan mieleistä ruokaa, murrosikäinen syö edelliseen verrattuna nelinkertaisen määrän ruokaa ja katselee, että olisiko kattilassa vielä lisää. Sitä joutuu jo vähän toppuuttelemaan, että tästä oli tarkoitus syödä muidenkin eikä pelkästään sinun. Jos taas teet tämän herkkumäärän mukaan vähemmän hyvää ruokaa, niin sitä riittää moneksi päivää. Ja ainakin minulle 95 prosenttia ruuista on sellaisia, että en voi sanoa kumpaan ryhmään kuuluisivat. Eli teet miten teet, niin aina menee pieleen määrän suhteen. Vaan kylläpä se jossain vaiheessa alkaa tasaantumaan.

Tänään sattui vahingossa kohdalleen. Ruokana oli 

makarottoa pekonin ja herneiden kera

(lähde: Paras keittokirja nro 4, Tanska 2004)

5 dl maroneja

1 pieni purjo

500 g pekonikuutioita

2 - 3 dl säilykeherneitä

3 - 4 dl mozzarella-emmental-juustoraastetta

2 dl ranskankermaa

Laita makaronit kiehumaan. Paista pekonikuutiot rapsakoiksi kuumassa paistokasarissa. Poista kuutiot, jätä rasva. Kuullota hienoksi silputtu purjo pekonin rasvassa. Lisää säilykeherneet, pekonikuutiot ja kypsäksi keitetyt makaronit. Lisää juustoraaste ja ranskankerma. Sekoita hyvin. Tarjoile.

Hyvää ja erittäin täyttävää äänin 3 - 0. Äiskä rankeerasi kakkoseen. Aikaa valmistukseen meni noin 15 minuuttia.

Elämän pieniä iloja ja broileriletšoa

Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä täytyy ilot löytää pienistä asioista. Isoja ilon aiheita sattuu ihmisen elämässä kohdalle niin helkkarin harvoin. Jos niitä jää odottamaan, elämä muuttuu aika kelvottomaksi. Pienistä aisoista on osattava iloita. Olen aina ollut tätä mieltä, mutta Äiskän sairastumisen myötä asian merkitys on vain korostunut. Kuten tänään sain taas todeta. En enää muista tarkkaan miksi, mutta Äiskä on viimeiset 20 vuotta ollut sitä mieltä, että erään tunnetun elintarvikekonsernin tuotteita tulisi välttää. Olisiko ollut joku Afrikan maitojauhejuttu syynä. No joka tapauksessa, tänään ostin Lidlistä kaakaota sellaisen täyttöpussin. Äiskä ja lapset tykkäävät tosi paljon kuumasta kaakaosta ja pullasta. Äiskä näki pussin ja samassa alkoi hirmuinen hörpötys. Eihä siitä puheesta mitään selvää saanut, mutta viesti oli täysin selvä, kun näytti sormella pussin kuvetta. Silloin muistin taas tuon vanhan boikotin ja olin tosi iloinen. Äiskä on entisellään vaikka kaiken näköistä riesaa aivoinfarktista jäikin. Sitä iloa hehkuteltiin koko ilta.

Ja koska nämä perjantai-illat ovat sellaisia kieli vyön alla -iltoja, niin ruokana oli nopeaa 

letšobroileria ja makaronia

500 g letšoa (voit valmistaa sen itse. Ohje löytyy tekstistä Perse edellä puuhun. Tai voit ostaa Etelä-Suomessa myös kaupasta: minä käytin Salon City-marketista ostettu ja tietääkseni myös Hesasta löytyy virolainen kauppa, mistä voi ostaa letšosäilykettä)

450 g broilerisuikaleita

makaronia tarpeellinen määrä

Laita makaronit kiehumaa. Kypsennä kanapalat pannulla. Lisää letšo ja kuumenna. Kun makaronit ovat kypsät, tarjoile. Aikaa menee noin 15 minuuttia. Kaikki tykkäsivät. Junioria taas vitutti, kun yritin ystävällisesti keskustella eli ei saatu yleistä mielipidettä mausta.

Ja viikon ruokalistakin tuli tehtyä

Lauantai      lihapataa tirolilaisittain

Sunnuntai    maksalaatikkoa, piiraita ja lohimoussea

Maanantai   papupata Kahvi-Kaisan tapaan

Tiistai          viime viikkoista kaalikeittoa pakasteesta

Keskiviikko pasta primavera

Torstai         potatit ja makkarakastike

Perjantai      mustapekkapastaa

Ja sitten taas uudet metkut kehiin. Jos jollakin on hyvä siankieliresepti, niin laittakaa tulemaan tuonne s-postiin (cooking.snowman@gmail.com). Lidlissä nimittäin oli liha-allas täynnä siankieliä á 5,90 kilo. En ostanut, kun  ei ollut mielessä, mitä hyvää siitä voisi tehdä.

Lähiruokaa pöytään?

Minä nyt en suuremmin perusta näistä minkäänlaisista ruokaismeistä. En myöskään ole ostopäätöksiä tehdessäni isommin pohtinut, ovatko ostamani elintarvikkeet kotoisin Egyptinkorvesta vai Egyptistä. Mutta kun eilen oikein paikallisen maakuntalehti Karjalaisen pääkirjoituksessa puhuttiin lähiruuasta ja sen saatavuudesta, alkoi asia askarruttaa minuakin. Näillä kulmilla PKO eli Pohjois-Karjalan osuuskauppa on kirjoituksen mukaan tehnyt paljon töitä lähiruuan hyväksi, mutta ihmiset kokevat saatavuuden vieläkin ongelmaksi. Näin kirjoituksen sanoma tiivistettynä. Kävin viime syksynä kaverini häissä Berliinissä. Tarjoilut olivat mahtavat, mutta pitihän sitä käydä kauppoihinkin tutustumassa - jos ei muuta, niin olutvalikoimia ihastelemassa. En muista varmasti, mutta olisikohan ollut Kaufland-ketjun puoti, missä silmään sattuivat hyllynreunan hintalaput. Osa oli keltaisia ja niissä oli tyylitelty karhun (?) pää. Kysyin kaveriltani, miksi osa on erilaisia. No ne keltaisen karhunpäähintalaput kertovat asiakkaille, että kyseessä on tällä alueella tuotettu elintarvike. - vastasi kaveri. 

Näin helppoa se on. Sanokaa te, johtajat Pellikka ja Kivelä, jos tätä luette, miksi se ei toimisi meillä Suomessakin. Ei tehdä hommasta liian kankeaa. Ihan sama onko kyseessä yhden miehen luomuvalkosipulia tuottava yritys Suhmurasta, vai 150 työntekijä teollisesti maksalaatikkoa tuottava tehdas jossakin muualla Pohjois-Karjalassa. Ruoka on joka tapauksessa Pohjois-Karjalassa tuotettua. Suositaan alueen tuotantoa ja tehdään valintoja helposti jonkin edellä kuvatun kaltaisen tunnistuksen avulla. Ei välttämättä täytä kaiken maailman ituhippien kriteerejä, mutta on helppo toteuttaa, ei rajoita tuotteiden markkinointia muualle maailmaan ja on joka tapauksessa askel lähellä tuotetun ruuan suuntaan. Ja miksipä mallia ei voisi levittää täältä susirajalta muuallekin Suomeen.

Tulipahan paasattua. Hyvä oli hörpöttää, kun maha oli täynnä Marttaliiton ohjeiden (Penninvenyttäjän keittokirja, Marttaliitto 2006) mukaan valmistettua 

Nopeaa makkaramakaronipataa

8 dl vettä

1 liha- tai kasvisliemikuutio

3 dl makaronia

2 sipulia

400 g lenkkimakkaraa (käytin kananliha-uunilenkkiä)

1 pss pakasteherneitä

1/2 dl tomaattisosetta

2 tl yrttimausteseosta

Lisää kiehuvaan veteen lihaliemikuutio, makaronit ja silputtu sipuli. Keitä viisi minuuttia. Lisää kuutioitu makkara ja pakastusherneet. Keitä edelleen 5 - 10 minuuttia. Mausta ja tarjoile.

Äänin 4 - 0 tavallista perusruokaa eli odotusarvo täyttyi. Äiskäkin antoi asteikollaan sen perinteisen kolmosen. Ja kuvia ei sitten kahteen viikkoon tule. Kamera lähti takuuhuoltoon.

PS. Terkkuja Valiolle Berliinistä. Kaveri kiroili päivällä soitellessaan, että kyllä sieltä Hyla-maitoa saa, muttei koko kylässä ainoatakaan paikkaa, mistä saisi laktoositonta maitojuomaa. Edusta siinä sitten pieruperseenä kunnialla suomalaisia, että kun saatte Ameriikan valloitettua, niin myykää laktoositonta maitojuomaa vähän Berliiniinkin.

Pohjakosketus

20. syyskuuta 2008, lauantai. Äitini oli eilen soittanut, kun olimme matkalla Kuopioon. Lupasin soittaa lauantaina. Velimiehen kanssa sovimme, että hän menee tueksi. Soitto: "Äiti! Jaana elää! Mistään muusta ei varmaa olekaan. Se meinaa kuolla käsiin." Enempää en pystynyt sanomaan. Meni itkuksi. Siinä olen aina ollut hyvä. Se helpottaa. Jotenkinhan se sekin puhelu loppui. En vain muista miten.

Puolilta päivin vanha tuttu pappi Varkaudesta, Päivärinnan Pekka, oli luvannut tulla Kuopioon voitelemaan Äiskän ja rukoilemaan hänen puolestaan. Samaan aikaan perheystävämme Ismo, joka toimi kirkkoherrana Inkerin kirkossa, oli järjestänyt rukousrenkaan rukoilemaan Äiskän puolesta. Minun usko siihen hyvään, mitä perheemme Luojalta sai osakseen, oli loppumassa. Äiskä kuitenkin oli aina ollut seurakunnan toiminnassa mukana, ja tiesin hänen hyväksyvän ystäviemme tarjoaman avun. Eipähän siinä meillä sen enempää ollut tehtävissä. Äiskä koomassa, käsijarru päällä. Lähdettiin kotiin. Sinä päivänä Saarioisten einespizzan ostaminen 200 metrin päässä olevasta lähikaupasta tuntui vaativan ponnistuksia. Tänään, pohjakosketuksen 3-vuotismerkkipäivänä asiat ovat kuitenkin onneksi aivan toisin. Iskässä oli virtaa kuin pienessä biokaasuvoimalassa. Niinpä laitoin ruuaksi nopean 

Hirvikäristysrisonnon

250 g Risonnoa (risonno on yksijyvävehnää kukka- ja mausteseoksessa. Ostin alennusmyynnistä paikallisesta ituhippikaupasta)

paistinpannullinen hirvikäristyslihoja

Keitä vehnä ohjeen mukaan. Paista lihat pannulla. Sekoita keskenään. Tarjoile. Aikaa menee noin 20 minuuttia. Äänin 3-1 syötävää. Pikkuhoitsu ja minä tykkäsimme. Äiskä pystyi syömään ja Juniori ilmoitti, ettei toiste tarvitse tehdä. No ei ole vaaraa, ei se niin hyvää ollut.

No sitten kun illalla oli olevinaan aikaa, kun omaishoitajan vapaapäivän tekijä eli tällä kertaa Pikkuhoitsu oli käymässä, niin värkkäsin vielä huomiselle välipalruuaksi georgialaisen sienijuustopiiraan eli 

Herkkusienihatsapurin

500 g voi- tai lehtitaikinaa

2 sipulia hienoksi silputtuna

2 rkl öljyä 

400 g tuoreita herkkusieniä

125 g juustoraastetta (minun jääkaapista löytyi mozzarellan ja parmesaanin jämät. Raastoin molemmat.)

1 tl suolaa

0,5 tl mustapippurirouhetta

1 tl persiljaa (kuivattua)

Kuullota sipulit. Hienonna herkkusienet. Sekoita keskenään herkkusienisilppu, kuullotetut sipulit, juustoraaste, suola, pippuri ja persilja. Kauli taikina matalareunaisen vuoan kokoiseksi. Levitä taikinakakkara vuokaan (kait sitä voisi voidella öljyllä tai vedellä. Minä en muistanut, mutta ihan hyvin irtosi.). Sitten kumoa se sienimössö taikinalevyn päälle. Paista uunissa 225 asteessa puoli tuntia.

Tätä kirjoitettaessa vain minä olen maistanut. Äänin 1 - 0 helvatun hyvää. No, ei se mitään. Huomenna lapset kyllä palauttavat minut maan pinnalle.

JK. Lapset kieltäytyivät kategorisesti maistamasta. Kaikki ketkä maistoivat, kehuivat hyväksi. Elina on töissä idäntutkimuksen ryhmässämme ja hatsapurien spesialisti. Kehui alkuperäisen makuiseksi. Jeeeeeeeeeeeeeeeee.

Mikrossa voi laittaa ihan oikeaa ruokaa!

Voi hyvänen aika! Minä olen aina ollut kaikkea mielipiteen ehdottomuutta vastaan. Olipa sitten kyse rodusta, uskonnosta tai politiikasta. Tai ruuasta! Mutta nyt kyllä lipsahdin jokunen kuukausi sitten omaan vipuuni, sillä hyvin ehdottomaan sävyyn ilmaisin mielipiteenäni, että mikrossa ei voi valmistaa karjalanpaistia. Niin siinä vain sitten uhoamisen kanssa kävi, että joku päivä sitten löysin omasta kirjahyllystäni Suomalaisia mikrouuniherkkuja -kirjan (Seija Mäkinen, Soili Soisalo, Helsinki, 1987). Ja kirjassa kaksi ravitsemustieteilijää neuvoo kuinka homma toimii. Se menee seuraavasti (suora lainaus):

"Karjalanpaisti neljälle

200 g naudanlihaa (paistia)
200 g sianlihaa (esim. porsaanfileetä) [minä ostin karjalanpaistilihoja 400 g]
6 maustepippuria
vajaa 1 tl suolaa
noin 1 tl soijakastiketta [laitoin kaksi]
1/2 dl vettä

1. Paloittele liha kuutioiksi
2. Kypsennä ensin naudanlihapaloja pienessä kannellisessa vuoassa täydellä teholla 2 minuuttia.
3. Lisää vuokaan sianliha ja mausteet sekä 1/2 dl vettä. Sivele soijakastiketta lihojen pinnalle. [Minä kyllä pyörittelin lusikalla vielä lihat kunnolla sekaisin.]
4. Kypsennä karjalanpaistia täydellä teholla kannen alla 6 minuuttia. Hauduta ruokaa vielä 180 W:n teholla 10 minuuttia."


Uskomatonta mutta totta. Siitä tuli ihan syötävää. Ei ihan niin mureaa kuin uunissa tehtynä, mutta en osaa sanoa oliko kyse menetelmästä vai siitä, etten vielä tunne mikroni käyttäytymistä. Aikaa koko hommaan meni kuitenkin Vain reilu 20 minuuttia. Menetelmä tuntuisi soveltuvan myös erinomaisesti 2 - 3 hengen kerta-annoksen valmistamiseen. Enää en tuomitse mikroa ruuanlaittovälineenä.

Ja sitten hieman myöhässä kuluvan viikon ruokalista:

Lauantai     grillattua possua ja perunoita
Sunnuntai   unkarilainen perunalaatikko
Maanantai  karjalanpaistia mikrossa, makaronia
Tiistai         pinaatti-feta-spagetti
Keskiviikko saksalainen makkarakeitto
Torstai        riisipuuro (georgialaisesta keittokirjasta. en ole tarkemmin katsonut, vaikka olisi sama kuin kotoinen)
Perjantai     jauhelihakeitto (Ruotsista saatu resepti "hamburgersup")

Kolme vuotta sitten oltiin toivoa täynnä ja tupakat ja sikarit oli jätetty pois ruokavaliosta. Äiskä toipui tosi hyvin leikkauksen jälkeen.

Ja tänään oli käytävä kaupassa: kuukauden ruokalasku yhteensä 160 euroa, 28 ateriaa.

Jotenkin tahmea viikko

Tämä on ollut jotenkin tahmea viikko. Olen ollut koko ajan mielestäni jossakin asiallisessa touhussa kiinni, mutta tuntuu, etten ole saanut mitään aikaiseksi. Kolme vuotta sitten olin täpinöissäni. Olin syönyt lähes kaksi viikkoa Champix-tabletteja. Ylihuomenna pitäisi sitten lopettaa tupakointi. Sellaiset olivat suunnitelmat, eikä yhtään oikeastaan enää tehnyt mieli tupakkaa, mutta tavan vuoksi piti polttaa. Äiskän pomo kertoi jälkeen päin, että Äiskä oli valitellut kärsineensä koko viikonlopun päänsärystä. Ei kuitenkaan pitänyt sitä minään erikoisena. Häntä aina välillä vaivasi migreeniksi diagnosoitu päänsärky. Tänään ei taisteltu tupakan kanssa, eikä Äiskän päätä sarkenyt. Oltiin kaikki hyvillä mielin ja syötiin 

Pikapizzoja

tortillaleipiä

ketsuppia tai chilikastiketta

ananasmurskaa

pizzasuikaleita

mozzarellajuustoa

mozzarellaraastetta

oreganoa

Levitä leiville ketsuppia tai chilikastiketta. Sitten levittelet ananasmurskaa (kannattaa valuttaa ylimääräinen neste pois, muuten valuu kaikki näpeille ja pöydälle kuten meillä) ja pizzasuikaleita mieleisesi määrän. Lopuksi siivuta mozzarellaviipaleita jokunen per pizza. Ja raastetta pinnalle. Paista 200 asteisessa uunissa noin viisi minuuttia eli kunnes juusto pinnalla sulaa. Päälle ripottelet sitten oreganoa.

Äänin 4 - 0 oikein hyvää. Äiskän asteikolla kakkosen ja kolmosen väliin. Ei oikean pizzan veroista, mutta tosi paljon parempaa kuin kaupan einespizzat.

Tämähän alkaa kääntyä syksyksi

Lapset ovat taas kotona. Juniori tuli reissusta eilen ja Mari tänään. Illalla oli Juniorin kanssa kova tahtojen taistelu. Juna oli toista tuntia myöhässä ja Juniori kotona vartin yli kymmenen illalla. "Iskä, saanko lähteä kavereita moikkaamaan kaupungille?" Ei enää näin myöhään! Siitä seurasi tiukka väite-vastaväite keskustelu. Juniorin suurimmat argumentit olivat, että hän on kohta jo kuusitoista ja, että hän on kaveripiirin ainoa, joka ei ole notkumassa kaupungilla. Yritä siinä sitten perustella, että jos on ollut viikon reissussa, niin on aivan kohtuullista viettää edes puoli tuntia kotonakin. Ja, että näin myöhällä 15-vuotiaan oikea paikka on koti. Kiltti poikahan se on. Vittuili minulle minkä kerkesi ja uskalsi, mutta jäi silti kotiin! Ja kesti myös. Luin nimittäin tunnin kirjaa ja kävin vaivihkaa tarkistamassa. On se tuo mopon virta-aivaimen voima ihan uskomattoman suuri! Siinä on nimittäin pelko, että se tietyissä olosuhteissa joutuu määräajaksi minun taskuuni. Tähän päivään mennessä mieli oli jo lauhtunut, ja porukalla arvioimme

Helppoa kalakeittoa

8 dl vettä
4 perunaa kuorittuna ja pilkottuna
2 - 4 porkkanaa kuorittuna ja pätkittynä
2 kalaliemikuutiota
400 g pakastekalaa esim. seitä (toki parasta tulee jos käytät puolet seitä ja puolet lohta)
suolakurkku kuutioituna
250 g katkarapuja
tilliä
1 prk smetanaa

Keitä perunat ja porkkanat kalaliemikuutiolla terästetyssä vedessä melkein kypsiksi. Lisää kala ja suolakurkku. Kuumenna, mutta älä keitä. Tarkkaile kalapaloja maistelemalla, milloin on kypsä. Kala nimittäin kypsyy huomattavasti alle sadassa asteessa. Lisää katkaravut, tilli ja smetana. Sekoita hyvin. Kuumenna juuri ja juuri kiehuvaksi. Valmistukseen kului aikaa vajaa 20 minuuttia. Tarjoile.

Äänestimme ruuan äänin 3 - 0 hyväksi. Äiskän asteikolla kakkonen. Kiitokset Kahvi-Kaisalle reseptistä. Niin. Siinä ruokaillessa huomasimme, että jo kahden viikon ja kolmen päivän kuluttua lapsilla alkaa koulu. Syksy on ovella.

Naapurin tytön mies

Naapurin tyttö tykkäsi lukion jälkeen nähdä maailmaa. Kävi kauppaopiston ja sen jälkeen pääsi koulutukseen, joka vei työharjoitteluun Keski-Eurooppaan. Tietäähän sen nuoren mielen. Mieshän sieltä löytyi. Ovat olleet jo 25 vuotta onnellisesti naimisissa Bonnin lähellä. Piipahtivat lomalla käydessään kylässä. Totesin, että mies rakastaa vaimoaan tosi paljon: ummikkosaksalainen oli opetellut puhumaan suomea lähes täydellisesti! Virallinen selitys tosin oli, että kaveri halusi ostaa kaljansa itse eikä tykännyt, kun suomalaisten sukulaismiesten kanssa saunoessakin piti jonkun olla tulkkina höpöttämässä vierellä. Opetteli sitten puhumaan itse. Jotenkin minulle jäi vain kuva miehestä, joka rakastaa vaimoaan ja arvostaa myös tämän kieltä ja kulttuuria. 

Eli löytyi tosi fiksu poliisi, sillä mies on poliisipäällikkönä kotikaupungissaan. Opetti minulle kuinka tehdään

Saksalainen poliisipäällikön vieraskeitto

400 g jauhelihaa

noin 500 g purjosipulia

lihaliemikuutio

8 dl vettä

rasia yrttimaustettua tuorejuustoa

rasia maustamatonta tuorejuustoa (tai sulatejuustoa)

5 valkosipulin kynttä

Ruskista jauheliha. Samalla kun alat jauhelihan ruskistamisen, aloita silppuamaan purjoa. Sitä mukaa kuin valmista syntyy, lisää jauhelihojen joukkoon. Kuumenna koko ajan käännellen kunnes purjot alkavat vähän pehmentyä. Kaada kaikki kattilaan. Keitä vesi vedenkeittimessä. Kaada myös vesi kattilaan. Heitä lihaliemikuutio sekaan. Keitä sen aikaa, että purjot tuntuvat kypsiltä. Lisää juustot ja murskatut ja pieniksi leikatut valkosipulin kynnet. Kuumenna ja sekoita juustot tasaisesti keittoon. Älä kuitenkaan enää keitä, sillä läheskään kaikki tuore- ja sulatejuustot eivät siedä keittämistä. Tarjoile.

Äiskä irvisti, kun näki keiton. Maistoi. Rankeerasi kakkoseen! Eli keitto erinomaista äänin 3 - 0. Valmistui noin 15 - 20 minuutissa.

Ensimmäinen viritelmä?

Olen joskus sanonut, että en osaa kokata. Osaan vain laittaa ruokaa ohjeiden mukaan. No tietysti sekin on jotakin, etenkin kun ottaa huomioon sukupuoleni. Ylipäätään olen ollut aika huono kokeilemaan mitään ihan uutta ja omaa. Joskus on ollut ihan pakko vähän viritellä, kun ei ole ollut jotakin ainetta. Tänään kuitenkin aloitin omieni kokeilun. Ajatuksena oli saada jollakin konstilla kala kelpaamaan ja löytää makkaraa terveelisempi vaihtoehto. Vaikka mistä näitä tietää, kohta joku kommentoi, että vanha juttu. No ei se mitään, minulle uusi.

Sei pyttipannu

Paketti seitä

Eiliseltä tähteeksi jääneitä keitettyjä perunoita (toki kelpaa, vaikka ihan tätä varten keittäisit)

Iso sipuli

öljyä loraus

tujaus ruohosipulia

suolaa

Kuumenna öljy pannulla. Lisää siihen silputtu sipuli ja ala kuullottelemaan. Sitä mukaa kuin ehdit, lisäile joukkoon seikuutioita ja perunakuutioita.

Kun sipuli on kuullottunut ja sei kypsää, mausta suolalla ja koristele ruohosipulilla.

Yksinkertaista mutta hyvää. Äänin 4 - 0. Äiskä rankeerasi kolmoseen. Syksymmällä tehdään sitten seistä vanhan miehen soppaa!

Pyttipannun kaveriksi valmistin yksinkertaistetun version rakuunaporkkanoista: kuumensin keitettyjä porkkanakuutioita voissa ja lisäsin niihin rakuunaa tupsauksen. Hyvin näkyivät kelpaavan, vaikkeivät ihan niin hyviä olleetkaan, kuin pääsiäisen aluksen versio.

Huomenna on sitten tiukka päivä. Pitäisi auttaa Maria motskarin kytkinremontissa. Kumpikaan ei ole ikinä mokomaa remonttia tehnyt. Siinähän sitten rakennetaan isä-tytär-suhdetta kestävämmäksi! Mutta se on jo toisen jutun aihe.

.

Johan nyt myrkyn lykkäs

Nyt tuli Iskälle paha rasti! Äiskän paino on noussut liikaa. Kyllähän minä sen tiesin ja vähin erin on yritetty asialle jotakin tehdäkin. Nyt kuitenkin olivat laitoskuntoutusjaksolla sopineet Äiskän kanssa seuraavan puolen vuoden jakson päätavoitteeksi painon pudottamisen tai ainakin nousun pysäyttämisen. Sinänsä ihan hyvä, sillä olen ollut jo jonkin aikaa huolissani asiasta. Äiskä painoi sairastuessaan 63 kiloa ja nyt 81. Pituutta 165 senttiä. Liika paino alkaa pikkuhiljaa haittaamaan kuntoilua ja kuntoutumista. Eikä enää voi käyttää niin nättejä vaatteita kuin ennen. Osa painonnoususta selittyy nestettä kerryttävillä lääkkeillä. Äiskä syö erittäin pieniä annoksia. Eli tiukka tehtävä edessä, mutta yritetään kuitenkin. Tänään söimme kuitenkin vanhalta pohjalta laaditun listan mukaan 

Pinaatti-juustopastaa

Ainekset, viidelle

500 pinaatti fettucine-tuorepastaa

kastike:

150 - 250 g pinaattia

200 g maustettua tuorejuustoa (esimerkiksi yrtti tai ruohosipuli)

ripaus mustapippuria

ripaus suolaa

lisäksi parmesaaniraastetta pöytään

Keitä pasta kypsäksi eli pari kolme minuuttia. Sulata sillä aikaa kun pasta kiehuu, pinaattipalat kattilassa ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Mausta kastike mustapippurilla ja vähän voit ripsauttaa myös suolaa. Jos kastike menee oikein jäykäksi, ohenna sitä pastan keitinvedellä. Valuta keitetty pasta ja sekoita kastike kuuman pastan joukkoon. Tarjoa välittömästi parmesaaniraasteen kanssa.

4 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla 3 ja vähän päälle.

Lehtipihvitortilloja

Nuorempana sitä aina ihmetteli, kun eläkeläisillä on niin kiire. En minä sitä vieläkään täysin ymmärrä, mutta hajulla alan olla. Äiskä on huomenna vietävä Kuopioon aivoverisuonten varjoainekuvaukseen. Toivon mukaan perjantaina pääsee hakemaan pois. Ja heti ensi tiistaina taas uudestaan vietävä Kuopioon laitoskuntoutusjaksolle. Jotenkin nämä asiat ovat kasaantuneet ja kaikki liittyy kaikkeen. Ostettiin tuossa uusi auto, jonka rekisteröintitiedot myyjä tyri. Niitä onkin sitten hankala oikoa. Ja pakko oikoa, jotta saadaan ajoneuvoverovapautus. Entinen auto, jossa on koukku, lähtee pojalle Helsinkiin samalla reissulla kun vien Äiskän kuntoutusjaksolle. Eli pihan siivous on vietävä loppuun ennen lähtöä. Ja sitten on kaikki Äiskän lähtöihin liittyvien paperien täyttely. Jotenkin vaan tuntuu, että lyhyellä aikaa meinaa kiirettä pukata.

Tänään sitten syötiinkin nopeaa ja yksinkertaista.

Lehtipihvitortillat neljälle

Ainekset

noin 10 porsaan filepihviä (tai lehtipihviä)
12 tortillaleipää
purkki tacokastiketta
purkki jalapenoviipaleita
purkki cuacamole-kastiketta (tai niin kuin me lasten kanssa sanomme: kuokkamolokastiketta)
jääsalaatti
suolaa
mustapippuria

Nuiji kevyesti filepihvit littanoiksi. Ripottele pinnalle suolaa ja pippuria. Paista kuumalla pannulla molemmilta puolilta pari minuuttia. Suikaloi pihvit. Kuumenna tortillat mikrossa. Ja sitten salaatin lehti, läjä lihasuikaleita, kunnon ripaus jalapenoviipaleita ja lopuksi taco- ja kuokkamolokastikkeita. (Kuokkamolon voi tehdä itsekin, mutta joskus nopeus on valttia. Reseptiä en tähän kirjoittele, kun en sitä itse värkännyt.) Torttu rullalle ja syömään. Lehtipihvi antaa kivan vaihtelun normaalisti jauhelihasta tehtyyn ruokaan. Ja ainakin tietää, mitä osia lihassa on.
Nopeaa, vaivatonta - ja äänin 4 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla 2.

Hapankaalia ja makkaraa

Taas hirmunen kiire. Onneksi oli listalle suunniteltu vartissa valmiiksi ruokaa. Ihmiset aina kysyvät miten minä aina ehdin touhuamaan kaikenlaista. Huonosti. Välillä on niin kiire, ettei ehdi edes maahan asti sylkemään. Mutta tämä on vain ajoittaista. Kaiken avain on suunnittelu. Kun asiat on suunniteltu etukäteen, ehtii paljon enemmän. Ja kiireen jälkeen on sitten taas paljon rauhallisempaa. Tämän päivän kiireen aiheutti se, että piti käydä kaupassa loppuviikon ostokset (rahat oli vähän vähissä ja piti passailla tätä isoa ostosreissua).

No, ruokana oli kuitenkin hapankaalia ja krakovanmakkaraa.

Ainekset

700 - 800 g hapankaalia (Lidlin peruspurkki)
400 g krakovanmakkaraa tai bratwurstia (muukin A-luokan makkara käy)
kuminaa

Kumoa hapankaali pannulle. Kuumenna ja pöyhi. Lisää kuminaa aika reilusti. Kumina ei ole voimakas mauste, mutta saksalaisen ystäväni mukaan vähentää piereskelyä kaaliruuan syönnin jälkeen. Pilko makkarat sekaan. Kääntele kaali ja makkarat sekaisin. Laita pannulle kansi päälle. Anna hautua pienellä tulella sen aikaa, kun katat pöydän. Pannu pöytää ja syömään.

Enhän minä tänäänkään muistanut ottaa semmoista mahottoman hienoa valokuvaa, niin kuin nuo hienompien courmet-blogien pitäjät. Kuvittele mielessäsi, miltä näyttää pannulla lämmitelty kaali ja makkara - ei oikein miltään, mutta maku on hyvä.

Haita thaimaalaisittain

Tänään oli taas pikaruokapäivä. Tein haita thaimaalaisittain. Ihan aluksi on sanottava, etten ole koskaan käynyt thaimaassa tai edes nähnyt elävää thaimaalaista. Myöskään maan keittiötä en tunne yhtään. Joten älkää tulko minulle sanomaan, ettei ruoka ole tyypillinen thaimaalainen. Minä luotan tässä reseptissä aivan täysin rakkaaseen vaimooni. Hän oli vähän päälle parikymppisenä kuukauden Thaimaassa ja osin Burmassa. Kun sitten aikanaan tutustuimme, hän hurmasi minut äärettömän yksinkertaisella ja maittavalla kalaruualla. Eikä hohto ole 25 vuoteen laimennut yhtään. Kummastakaan. Ei vaimosta eikä ruuasta.

Ainekset

400 g tuoretta haita (ellei tuoretta haita ole saatavilla, käy myös pakastettu, hätätilassa myös sei)
loraus öljyä
4 dl riisiä
8 dl vettä
1 tl suolaa
2 pikkupurkkia ananaspaloja omassa liemessään
cayennepippuria tai chiliä
soijakastiketta

Pilko kala kuutioiksi. Jos käytät pakasteseitä, anna ensin vähän sulaa, ja sitten leikkaa sentin sivultaan oleviksi kuutioiksi. Kuullota riisi öljyssä (silloin on hyvä, kun jyvät ovat kirkkaan läpikuultavia eivätkä valkoisia). Siirrä pannu pariksi minuutiksi sivuun ja sitten lisää vesi. Tämä siksi, että etenkin halvat pannut kupristuvat pilalle, jos heität kuumalle pannulle kylmää vettä. Anna kiehua niin pitkään, että vesi on imeytynyt pannulta riiseihin. Tarkista, että riisit ovat kypsiä. Ellei, niin lisää desi vettä ja keitä se pois.

Sillä aikaa kun riisit kiehuvat pannulla, ota toinen pannu, jolla paistat ensin kalakuutiot. Kun kalakuutiot alkavat olla lähes kypsiä, lisää ananaspalat pannulle. Nesteen voit ananaspurkeista antaa vaikka  lapsille juotavaksi. Pannulle sitä ei tarvitse. Kun myös ananakset ovat sopivasti lämminneet, mausta suolalla ja cayennella/chilillä. Ole cayennen kanssa ensimmäisellä kerralla varovainen. Kun sitten riisit ovat kypsät, lisää kala ja ananakset samalle pannulle ja eikun pöytään.

Pöytämausteena voit sitten käyttää soijakastiketta. Nuorin poikani tosin tykkää enemmän makeasta chilikastikkeesta.

Suunnittelua ja makaronihässäkkää

Naiset on ihmeellisiä. Pääsääntöisesti positiivisessa mielessä. Meillä niitä hilppaa yhtenään. Vaimo tietysti vakiona kotona. Sitten täällä käy siivooja, henkilökohtainen avustaja, pari-kolme fysio- ja muuta terapeuttia ja omaishoitajan vapaapäivien tekijöitä. Vakavasti puhuttuna on todettava, että yhteiskunta pitää tosi hyvin huolta (siivoojan toki maksan itse omaishoidon tuella). Mutta naiset ja folio!!!!!!! Kaikki ketkä ovat jollain tavalla ruuan kanssa tekemisissä, vuoraavat ruuan tähteet ja muut vastaavat folioon. No minä kysymään miksi? No siksi, ettei kuivu! Eihän kulhon päälle pyöräytetty folio mitään kosteutta pidättele. Siihen tarvitaan tiiviimpi ratkaisu. Esimerkiksi muovipussi. Vanhat leipäpussit esimerkiksi ovat tosi hyviä. Ja suuremmille astioille käyttämättömät roskapussit. Ja vaikka minä kuinka selitän, että foliota vain silloin, kun laitetaan liha vetäytymään tai pitää saada joku kestämään lämpimänä, niin salaattikulhot löytävät tiensä foliokääreeseen! Minä poika piilotin foliot. Nyt on alkanut muovipussit kelpaamaan!


No niin, vähän tuli urputettua. Nyt on hyvä mieli. Tänään (tai jos ihan rehellinen olen niin eilen) suunnittelin taas viikon ruokalistan.

Sunnuntai                    Makaroni-jauheliha-hässäkkä
Maanantai                  Haita thaimaalaisittain (hai korvattu seillä, kun haita on hitsin hankala saada)
Tiistai                         Hapankaalia ja bratwursteja
Keskiviikko                Pelmenejä (niitä mitä joku aika sitten tehtiin)
Torstai                       Katkarapukastike + riisi
Perjantai                     Puutarhurin kasvisvuoka

Tänään syötiin tuttua makaronihässäkkää:

Noin 5 dl makaroneja
2 sipulia
400 g jauhelihaa
suolaa
mustapippuria
tilliä
meiramia
2 valkosipulin kynttä

Keitä makaronit. Viipaloi valkosipulin kynnet keitinveteen. Sillä aikaa kun makaronit kiehuvat, kuori ja silppua sipulit. Kuullota niitä pannulla. Lisää jauheliha. Kun jauhelihakin on kunnolla kypsynyt, mausta suolalla ja mustapippurilla. Keitä makaroneja "yli", jotta niistä tulee vähän semmosia löllöpehmeitä. Valuta lävikössä. Sotke kattilaan makaronit ja jauheliha-sipulipaistos. Lisää pari teelusikallista meiramia ja tilliä. Meirami sopii hyvin makaroniruokiin ja tilli tuo kesän maun keskelle talvea. Ploraus ketsuppia itse lautaselle annosteltuna viimeistelee aterian.

Yksinkertaista perusruokaa, mutta joskus on päästävä kokinkin helpolla. Ja sunnuntai on lepopäivä.

Shaverma tai shaurma

Työskentelin kesän 2005 Pietarissa kieliharjoittelussa (välähti vähän myöhään eli 43 vuotiaana päähän, että venäjää puhuvana kansantaloustieteilijänä pääsee fyysisesti helpommalla kuin konepajan trukkikuskina, joten pyrin ja pääsin yliopistoon opiskelemaan molempia). Siihen aikaan tuntui jokaisessa vähänkin suuremmassa kaupungissa olevan shaverma-kioskeja vähän joka kadunkulmassa.

Pietarissa puhutaan shavermasta, Moskovassa shaurmasta. Ruoka on alunperin kotoisin Libanonista. Venäjällä sitä valmistavat tyypillisesti kaukasialaiset. En tunne näitä kansainvälisiä keittiöitä, mutta epäilen, että eiköhän tuota jossakin Suomenkin kebab-kuppilassa valmisteta. Nimi vain saattaa olla joku ihan muu. Reseptivariaatioitakin lienee monia. Kastiketta voi virittää oman maun mukaisesti, samoin lihaksi käy periaatteessa mikä tahansa muukin pannulla paistettu liha. Seuraavassa minun versioni.

Ohjeella valmistuu 7 shavermaa. Nälkäisenä näitä syö 3 - 4 per nenu.

Ainekset:

Salaattia, mikä tahansa vihreä salaatti käy
Tomaattia
Kurkkua
Pari salottisipulia
Majoneesia (sitruunamaustettu sattuu hyvin)
Makeaa chili-kastiketta (minä käytin Pirkka Aasia Thai sweet chili -saucea)
Tortillaleipiä (tai pitaleipiä tai lavash-leipää)
Paketti kebab-lihaa

Pilko salaatti, tomaatti, kurkku ja sipulit salaatiksi. Laita kulho sivuun.

Kumoa toiseen pienempään kulhoon pari desiä majoneesia ja sekoita siihen 2 - 3 ruokalusikallista chili-kastiketta. Tarkista maku. Säädä suun mukaiseksi lisäämällä joko chili-kastiketta tai majoneesia. Pane kulho syrjään.

Paista liha paketin ohjeen mukaan.

Ota toinen pannu ja lämmitä siinä tortillaleipiä aina yksi kappale kerrallaan. Toki voit lämmittää leivät mikrossakin vaikka kaikki kerrallaan, mutta jotenkin pannulla lämmitetty maistuu vain paremmalta.

Laita lämmin leipä lautaselle. Levitä siihen ensiksi salaattia, sitten kebab-lihaa ja viimeksi majoneesikastiketta.

Taittele leipä täytteen ympärille seuraavan kuvasarjan mukaan.

Taittelun jälkeen ei tarvitse työkaluja. Ei muuta kuin sapuska kouraan ja syömään.


Hyvää ruokahalua - Приятное апетита.

----------------------------------------------------------------------------------------
Minut on yllättänyt blogini saama huomio Suomen rajojen ulkopuolella. Koska tekstit ovat suomen kielellä, on teidän lukijoiden pitänyt ymmärtää suomea. Siltä varalta, että joku resepti kiinostaisi myös suomea osaamattomia, olen alkanut pikkuhiljaa kertoa Suomessa syötävästä ruuasta pitching-englannillani  osoitteessa http://cookingsnowman.blogspot.com/. En pahastu, jos jaatte osoitetta naapustoonne siellä maailmalla ja korjaatte kommenteissa karkeimpia kielivirheitä.

Suunnittelua ja pestopastaa

Rivissä jälleen. Koko viikonloppu meni reissussa ja tänään sitten kaikki kaatuu niskaan. Eli nopean toiminnan päivä käsillä. Ensiksi uuden listan suunnittelu.

Maanantai          Pestopastaa
Tiistai                 Maksaa ilman laatikkoa uunissa ja perunamuussia
Keskiviikko        Vegaanin maksaton maksalaatikko
Tosrstai              Shsaverma
Perjantai             Pestomunakoisovuoka
Lauantai             Piparjuuriuunikala

Ja sitten kauppalista ja kauppaan.

Pestopasta:

Ainekset

Makaronia
Pestoa
Parmesanjuustoa

Keitä makaronit. Valuta. Sotke pestoa sekaan. Tarjoile. Lisää parmesanraastetta maun mukaan.

Nopea sinihomejuustokastike

Se on tämä iskänä olo välillä aika kiireistä hommaa, kun pitää olla myös äiskänä. Koko viikonloppu meni niin tiivisti pyykkiä pestessä ja mopoa laittaessa (30 vuotta vanhan Solikan kaasari oli niin tukossa, ettei ole tosikaan). Viikon ruokasuunnitelman ehti tekemään vasta eilen illalla. Tämmönenhän siitä tuli:

Maanantai                   Makaronia ja sinihomejuustokastiketta
Tiistai                          Nuudeliwokki
Keskiviikko                Lohikiusaus (illalla tehdään sitten chilipipareita viikonlopun kyläreissulle tuliaisiksi)
Torstai                        Perunacurry ja bratwurstia
Perjantaista sunnuntaihin ollaan pyhiinvaellusmatkalla ja syödään joko junassa tai kylässä mitä tarjotaan.

Tänään sitten tehtiin sinihomejuustokastiketta. Opin tämän reseptin vaimoltani ennen hänen sairastumistaan. Perheessämme tämä on ollut vuosia kiireisten iltojen vakioruoka. Kastikkeen tekee sillä aikaa kun makaronit kiehuvat. Ja ruoka on joko taivaallisen hyvää tai sitten sitä inhoaa.

Ainekset

Sinihomejuusto (esim. Aura-pala)  150 - 200 g
Creme Fraiche 200 g

Murskaa ja sulata sinihomejuusto kattilassa. Lisää Creme Fraiche sekaan ja sekoita. Se on siinä.

Lisäksi voit lisätä esimerkiksi katkarapuja tai kinkkusuikaleita. Minä käytin tänään kinkkusuikaleita. Tekee vähän ruokasemman olosen. Kaveriksi sattuu tosi hyvin makaroni tai joku muu pasta. Koko homman valmistukseen menee aikaa noin 15 minuuttia.

Lanttukukko on pikaruokaa!

Niinpä ne suunnitelmat muuttuvat. Tänään piti mennä Heseen hampurilaiselle, mutta lopputulos oli pizzaa Rossossa. Kokeilin rohkeasti ruispohjaan tehtyä muikkupizzaa. Olen syönyt parempaa pizzaa monesti ja parempia mukkuja myös. Kokonaisuus muistutti pizzaa vain ulkoisesti. Ja muikut olivat vanhoja. Mutta perusidea minusta oli silti kunnioitettava: suomalainen versio globaalista ruuasta.

Tämä sai ajatuksen liikkeelle. Meidän perheessä on kaksi linjaa: 1. hyvää pienellä ajan satsaamisella tai 2. maittavaa ja nopeasti. Maittavaa ja nopeasti - sehän on juuri pikaruuan idea. Meillä se on usein tarkoittanut pikalanttukukkoja eli seuraava resepti on, kuten muutkin kirjoitelmani, käytännössä kokeiltu ja mielipiteet/havainnot perustuvat todellisiin kokemuksiin.

Ainekset

Paketti ruispaloja
Rasia lanttulaatikkoa
Pizzasuikaleita
(voita)

Avaa ruispalaleipä kahtia. Levitä pohjapuolelle lanttulaatikkoa. Ripottele vähän pizzasuikaleita päälle ja laita kansipala komeuden päälle. Mikroon niin pitkäksi aikaa, että koko systeemi lämpenee. Jos tykkäät rasvaisesta ruuasta, sipaise ennen lanttulaatikon laittoa pohjalle voita maun mukaan. Aikaa valmistukseen menee noin kolme minuuttia. Sattuu suomalaiseen makuun ja on todellista pikaruokaa. Ainoa ongelma on, että lanttulaatikkoa ei välttämättä aina ole kaupassa saatavilla.

Viikonlopuksi kävin ostamassa ainekset pelmenien tekoa varten. Katsotaan, tuleeko ryhdyttyä toimeen lauantaina vai sunnuntaina.