Vanhaksiko tässä alkaa tulla, vai mikä on, kun ei enää tahdo omassa vauhdissa kestää! Perjantaille oli taas kertynyt sen verran touhuamista, että tämä blogin päivityskin jäi lauantain puolelle. Toki epäilen, ettei tällainen ikinuori voi tulla vanhaksi. Syyn täytyy olla enemmänkin siinä, että on järjestänyt itselleen liikaa touhuamista. Eilistä rasitti jonkin verran se, että Hannele toi variksenmarjoja, jotka piti käsitellä. Siitä kuitenkin myöhemmin tänään oma postaus.
Yleensä itse ruokareseptiin ei sisälly tarinaa, mutta eilen kokeiltuun ja Kahvi-Kaisalta saatuun reseptiin kuuluu tarina:
Tästä reseptistä on maailmalla useita versioita liikkeellä. Kaikkia kuitenkin yhdistää se, että moskeijan Imaamin syötyä tätä ruokaa hän pyörtyi. Miksi? Siitä on kaksi versiota (ruuasta useampia). Yhden version mukaan tuoksu ja hyvä maku saivat Imaamin syömään niin paljon, että hän pyörtyi. Toinen versio kertoo, että kuultuaan kuinka paljon tämän yksinkertaisen ruuan valmistukseen oli käytetty öljyä, Imaami pyörtyi.
Joten tee valintasi! Kokeile rohkeasti!
Miksi Imaami pyörtyi?
1 kg munakoisoja
1 iso sipuli
5 dl tomaattimurskaa
2 lasillista oliiviöljyä
5 - 10 valkosipulin kynttä
suolaa ja pippuria maun mukaan
Leikkaa munakoisot reilun sentin paksuisiksi siivuiksi. Ripottele pinnalle reilusti suolaa. Odota puoli tuntia. Huuhdo suola pois ja kuivaa siivut. Tätä kutsutaan munakoison hikoiluttamiseksi, ja sen tarkoitus on poistaa munakoison kitkeryyttä. Minä en moista ole havainnut, mutta hikoilutin kuitenkin. Pilko siivut kuutioiksi. Silppua sipuli ja kuullota sitä isossa kattilassa. Murskaa myös valkosipulit sekaan.
Kaada lasillinen öljyä pannulle. Paista puolet munakoisoista - niin kauan, että öljy imeytyy munakoisoihin. Ja sitten toinen lasillinen ja loput munakoisokuutiot. Lisää munakoisot kattilaan. Samoin tomaattimurska, suola ja pippuri. Anna hautua pienellä teholla parikymmentä minuuttia.
Kaveriksi keitin yksijyvävehnää eksoottisessa kukka- ja mausteseoksessa!
Äiskä söi ison lautasellisen mustikoita. Niin, Kaisan antama resepti suositteli kaveriksi pilahvia. Elkää kysykö minulta, mitä se on!
Lopputulos: Minä tykkäsin molemmista.
Äiskä ja lapset eivät kummastakaan.
Äiskä söi ison lautasellisen mustikoita. Niin, Kaisan antama resepti suositteli kaveriksi pilahvia. Elkää kysykö minulta, mitä se on!
Oli pakko googlata mikä se Pilahvi oli ja tämän tiedon löysin: http://monkeyfood.net/2007/07/page/2/
VastaaPoistaHyvät hyssykät, Iskä! Etkös ole Venäjällä pilahvia saanut?? Плов по-русски. Siellä sitä osataan tehdä, kuten myös Aasian maissa. Pilahvi on kuin meidän pyttäri, mutta riisistä tai, kuten olen Venäjällä antiikin aikoina saanut, ohrasta tms. saatavilla olleista ryyneistä. Seuraavan kerran kun käyt rajan takana niin pyydä ihmeessä pilahvia! Nannaa!!!
VastaaPoistaJaha. Taas oppi jotakin uutta. Juniori tänään (su 6.8.) totesi Marille, että mistä ihmeestä tuo Iskä näitä reseptejä oikein vetää! Näitä mistään näköjään tarvitse vedellä. Rakkaat ystävät lähettävät niitä!
VastaaPoistaEn ole koskaan pyörtynyttä imaamia uskaltautunut tekemään juurikin tuon runsaan öljyn takia. Maistuuko suussa kovinkin lipevän öljyiseltä?
VastaaPoistaYllättävää kyllä: EI! Ja se mikä oli yllättävää, vaikka söin mahan oikein kunnolla täyteen, ei olosta tullut tönkköä kuten yleensä rasvaista syödessä. Kokeilkaa ihmeessä. Ei välttämättä tarvitse mitään härpäkkeitä kaverikseen. Ja kun kokeilette, kertokaa ihmeessä Iskällekin kokemuksista.
VastaaPoista