Uudet ystävät tervetulleita

On se tämä maailma muuttunut. Lapsuudessani ihmisten elinpiiri koostui suurinpiirtein niistä ihmisistä, jotka asuivat samalla kylällä tai olivat samassa tehtaassa töissä. Ja sukulaisista, jotka asuivat yleensä myös samalla kylällä. Yhteyttä pidettiin kauempana asuviin sukulaisiin kirjeillä, korteilla ja muutaman kerran vuodessa puhelimella soittaen. Oli suuri tapahtuma, kun mekin Simpeleeltä lähdimme isävainaan serkkujen (evakkona muualle Suomeen muuttaneita) luo Kuopioon tai Turun tienoille. Jos ihminen oli naapureiden kanssa pahoissa väleissä eikä sukulaisia asunut samoilla kulmilla, hän oli todella yksin.

Toista on nykyään. Suvut ovat hajaantuneet ympäri maata ja maailmaa. Työn perässä juostessa kaveritkin vaihtuvat. Mutta meillä on sosiaalinen media. On skype, mese, facebook, twitter ja mitä niitä kaikkia onkaan. Ja sitten on nämä blogijutut. Periaatteessa minä olen aika yksin. Vaimoni sairastuttua ihmiset katosivat ympäriltä ja uusien tuttavuuksien luontikin on vähän niin ja näin. Mutta minulla on facebook ja blogi. Facebookissa on kaikki vanhat ja nykyiset kaverit. Ja täällä blogissa näkee laskureista teitä lukijoita olevan. Ja kommentit, ne ovat koko homman suola. Kiitos kaikille, jotka jaksatte kommentoida näitä jaarituksiani ja sörsselisepustuksiani. Teistä on tullut anonyymejä ystäviäni. 

Tämänpäiväinen ruokailu oli taas nopean aikataulun juttu Äiskän puheterapian johdosta:

Makaroni puttanesca alá Iskä

Ainekset viidelle

Makaronia 5 dl

6 tomaattia

plöräys oliiviöljyä

2 sipulia

5 valkosipulin kynttä

1/4 tl cayennepippuria

4 rkl kapriksia

100 g anjovisfileitä

puolenkymmentä rkl mustia oliiveja

puoli ruukkua tuoretta persiljaa

parmesaanijuustoa

Laita makaronit kiehuvaan veteen ja keitä ohjeen mukaan kypsäksi. Kuumenna öljy pannulla. Lisää pieneksi pilkottu sipuli ja valkosipuli ja kuullota ne pehmeäksi. Lisää cayenne. Jatka kuumentamista.

Lisää kaprikset, anjovikset ja pieniksi pilkotut tomaatit. Keitä 5 - 10 minuuttia. Lisää oliivit ja silputtu persilja.

Valuta makaronit ja sotke ne kastikkeen kanssa. Tarjoile. Pöytämausteena parmesaania reilusti.

Luokiteltiin hyväksi äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kakkosen ja kolmosen välillä.

Tänään oli tilipäivä. Ostin kameran. Huomisesta eteenpäin alkaa taas kuvitus pelaamaan. Niin, ja tänään sillä aikaa kun Äiskä oli puheterapiassa, löysin ihan mahottoman hyvän paikan: Joensuun Punnitse ja säästä -myymälän. Todella paljon kaikkea kivaa ruuanlaitossa tarvittavaa. Toki Venäjän hintoihin verrattuna monessa tuotteessa vähän kalliin karvakka, mutta asiointiin ei tarvitse neljää tuntia aikaa eikä viisumia.

Gruusia vai Georgia

Kaukasiassa on maa, jonka nimeksi olen oppinut Gruusia. Neuvostoliiton hajottua olen jossain yhteydessä jopa leukaillut, että Gruusia se on, Georgia on uutta läntistä hapatusta. No, tulipa tässä joku viikko sitten taas lohkottua asiasta facebookissa yliopiston aikaisen venäjän lehtorini seinällä. Sieltäpä joku lehtorin asiantunteva kamu, näpäytti oitis. Ja perustellusti. Maan nimi on nimenomaan Georgia, ja Gruusia liittyy taas neuvostoaikaiseen venäläistämispyrkimykseen. Siksi siis Suomessakin puhuttiin 70-luvulla Gruusiasta ja 2000-luvulla Georgiasta. Venäjän kielessä maan nimi toki on edelleen Gruusia.

Tänään kuitenkin söimme nykyaikaisesti georgialaista kanakeittoa, vaikka kyllä se oikeasti mielessäni on vieläkin gruusialaista.

Ainekset

450 g broilerisuikaleita (pakko tehdä näin, koska Suomesta ei saa kanan maksaa, munuaisia, sydäntä eikä vatsalaukkua, jotka kuuluisivat alkuperäiseen reseptiin)

1 lasillinen pieneksi kuutioitua porkkanaa

1 lasillinen pieneksi kuutioitua varsiselleriä

1 lasillinen hienoksi silputtua persiljaa

8 - 10 valkosipulin kynttä

2 tl suolaa

1/2 lasillista riisiä (ensi kerralla kyllä kokeilen tattarilla tai ohraryyneillä)

Laita broilerin suikaleet kylmään veteen. Minä halusin aika kiinteää keittoa, lähes pataa, ja käytin kuusi lasillista vettä. Jos haluat enemmän keiton kaltaista, laita enemmän vettä. Kiehauta sen verran, että saat enimmät vaahdot pois veden pinnalta. Lisää porkkanat, sellerit ja persilja. Keitä sen aikaa, että porkkanat ovat lähes kypsiä. Lisää valkosipulin kynnet viipaloituina, suola ja riisi. Hauduta pienellä teholla keitellen sen aikaa, että riisi kypsyy. Tarjoile smetanan kera. 

Me tosin syötiin ilman smetanaa. Äänin 4 - 0 hyvää. Erityisesti Juniori tykkäsi. Äiskän asteikolla meni kolmosen ja kakkosen väliin, vaikka ulkonäön perusteella Äiskä oli vähällä kieltäytyä syömästä.

Nachohässäkkää ja uunichilejä

Normiviikonloppu takana. Illalla Äiskä katsoi Bondin, minä chattailin kamujen kanssa facebookissa. Aamulla nukuttiin pitkää eli yhdeksään. Aamupala, aamutoimet ja päivän Karjalainen. Äiskällä tv:tä, minulla ruuanlaitto. Ruokailu. Mari siivosi jäljet ja me lähdettiin Äiskän kanssa Ankille kylään. Mukavaa jutustelua. Tultiin kotiin ja minä pesin Äiskän hiukset. Lääkkeiden laitto ensi viikoksi, apteekissa käynti. Iltapala. Iltatoimet ja nukkumaan. Jaaha. Näin kun sen kirjoittaa, niin ihan normipäivältähän tuo vaikuttaa. Läpi elettynä oli kylässä käyntiä lukuun ottamatta aika tylsä päivä. Ehkä siihen vaikuttaa se, ettei oikeastaan mihinkään voi vaikuttaa vaan päivä koostui täysin pakollisista kuvioista. No, elämäähän tämä vain on.

Ruokana oli päivällä Nachohässäkkää. Perusidea Ankilta, variaatio Iskän keittiöstä

Ainekset, ja riittää ainakin kymmenelle

700 g sikanauta jauhelihaa

4 pilkottua sipulia

5 isoa valkosipulin kynttä pilkottuna

köntti voita

2 tlk tomaattimurskaa à 400 g

prk tomaattipyreetä (sellanen ihan pieni tavan kaupasta tai vähän isompi Lidlistä)

runsas rkl kutakin: oreganoa, basilikaa ja timjamia

2 lihaliemikuutiota

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

450 g maissilastuja

Juustokastike

1/2 dl vehnäjauhoja

0,75 l maitoa

4 dl juustoraastetta

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä paistinpannulla. Kippaa kattilaan. Ruskista jauheliha ja kaada sekin kattilaan. Lisää tomaattimurska ja kuumenna kiehuvaksi. Mittaa joukkoon muut ainekset (mutta ei maissilastuja) ja anna kiehua pienellä teholla kannen alla noin viisi minuuttia. 

Valmista juustokastike. Vatkaa jauhot puoleen maitomäärästä ja lisää loppu maito. Kuumenna kiehuvaksi koko ajan hämmentäen vispilällä kunnes kastike sakenee ja kiehuu. Anna kiehua noin kolme minuuttia. Sekoita puolet juustoraasteesta kastikkeen joukkoon. Täytä isohko uunivuoka seuraavasti: jauhelihatäytettä, maissilastuja, jauhelihatäytettä, juustokastiketta, maissilastuja jne. Ihan kuin lasagnea tehdessä. Pintaan juustokastiketta, jonka päälle ripottelet loput juustoraasteet.

Paista 200 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia elin sen aikaa, että pinta alkaa nätisti ruskistua.

Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla 2.

Iltapalaksi sitten tein itselleni ja Marille Jaskan ohjeen mukaan chilejä:

4 chiliä

juustoa

Poista chilin kanta. Avaa sivusta. Rapsuttele siemenet pois. Täytä juustolla. Kypsennä uunissa 200 asteessa kunnes juusto sulaa kunnolla.

Emme ole mitään chili-harrastajia, mutta tykkäämme maustetusta ruuasta. Hyvää oli.

Pähkinäkanaa

Kerroin tekstissäni Rahasta, rakkaudesta ja kalakeitosta paniikkivaiheesta, joka seuraa puolison vakavaa sairastumista. Se kesti vähän laskentatavasta riippuen kahdesta neljään viikkoon. Saarioisten pizzan hakukin lähi-Siwasta tuntui välillä raskaalta. Mutta sitten alkoi kyllä me selvitään -vaihe. Kaikki piti ylisuorittaa. Kämppäkin taidettiin siivota kahdesti viikossa (no ei onneksi oikeasti, mutta melkein). Piti näyttä itselle ja kaikille muillekin, että ei maailma tähän kaadu. Ja että elämä jatkuu. Toistelinkin ensimmäisen kuukauden Tuntemattoman sotilaan kapteeni Kaarnan lausetta: "Ei saa jäädä tuleen makaamaan". Viime itsenäisyyspäivänä kävin viemässä esikuvansa kapteeni Kärnän haudalle kynttilän. Mutta väsyhän siitä tuli - ylettömästä yrittämisestä. Vaihe päättyi siihen, kun otin puhelimen käteen ja soitin siivoojalle: Alkaisitko käymään meillä kerran viikossa? Ja siivooja alkoi. Oli muuten paras juttu, mitä olen viime vuosina itselleni housut jalassa tehnyt.

Tänään söimme afrikkalaisittain valmistettua Pähkinäkanaa

Ainekset

450 broilerin suikaleita

2 dl pähkinärouhetta (resepti neuvoo käyttämään maapähkinöitä, mutta minulla sattui olemaan vain hasselpähkinöitä)

1 hyvin silputtu sipuli

4 pieniksi pilkottua perunaa (tai yksi bataatti, minä käytin kuitenkin kotimaista perunaa)

suolaa ja pippuria maun mukaan (1 tl suolaa ja 1 tl pippuria on aika hyvä)

uskalluksen mukaan korianterin lehtiä silputtuna (jos laitat liikaa, niin maistuu tiskivedelle. tai siis sille, mille tiskivesi haisee)

1 tl currya

4 kovaksi keitettyä munaa

riisiä

Hauduta kanapaloja pienessä määrässä vettä noin puoli tuntia. Lisää pähkinät, sipuli, perunat, suola, pippuri ja korianterin lehdet. Laita kansi päälle ja hauduta kunnes perunat ovat kypsät. Lisää vettä, jos alkaa mennä kuivaksi. Lopuksi lisäsin vielä teelusikallisen currya. Tarjoile siten, että laitat lautaselle vähän keitettyä riisiä, keitetyn ja viipaloidun kananmunan, ja sitten päälle kanamössöä.

Hyvää-pahaa-äänestys: 1 - 3. Mari tykkäsi, muut olimme sitä mieltä, että ei tarvitse toiste tehdä. Äiskän asteikolla meni kolmosen ja nelosen väliin. Kokeilkaa itse, mäne ja tiijä vaikka tykkäsittä.

Niin. Tulihan sitä eilen illalla ahkeroitua taas viikon ruokalista:

Lauantai: afrikkalainen pähkinäkana

Sunnuntai: nacho-hässäkkä ja uunissa paistettuja chilejä

Maanantai: Georgialainen kanakeitto (gruusialainen on neuvostoaikaista venäläistämispolitiikkaa)

Tiistai: spagetti puttanesca

Keskiviikko: makkaraa ja paprikakastiketta saksalaisittain. Kukkakaalimuussia.

Torstai: papuja tomaattikastikkeessa

Iskä Kokkaa löytyy nyt myös facebookista. Tulkaa tekemään yhdessä sisältöä. 

Terkkuja ravintoneuvojalta

Tänään sitten sain kommentit Suomen aivotutkimus- ja kuntoutuskeskus Neuronin ravintoneuvojalta syömästämme ruuasta. Ymmärsin, että noin pääpiirteissään syömme ihan terveellisesti. Joihinkin detaljeihin voisin toki kiinnittää huomiota. Leipä, jos sitä haluaa välttämättä syödä, pitäisi olla kokojyväleipää. Tummaa vai vaaleata, sillä ei niin iso väli ole. Toisaalta kasviksia pitäisi lisätä vieläkin. Ei ole väliä, ovatko ne raakoja vai kypsennettyjä. Pääasia, että niitä syödään runsaasti. Ja peruna on selkeästi mainettaan parempi - paljon vähemmän energiaa kuin monissa muissa lisäkkeissä. Eikä ole kuulemma hyvä, että Äiskä ja Avustaja syövät päivisin pelkkiä puuroja ja vellejä. Pitää tehdä illalla sen verran paljon, että on mistä seuraavana päivänä lämmittää. Summa summarum: pientä fiilaamista ja kyllä se siitä.

Tänään emme syöneet kasviksia, söimme tonnikalamakaronilaatikkoa.

Ainekset

2 prk tonnikalaa 

4 dl makaronia

2 - 2,5 dl ruokakermaa

2 rkl tomaattipyreetä tai ketshuppia

1 tl suolaa

2 tl currya

1 tl sitruunapippuria

juustoraastetta

Keitä makaronit. Valuta vedet pois. Sekoita makaronien sekaan tonnikalat, tomaattipyree, suola, curry ja sitruunapippuri. Kaada seos voideltuun uunivuokaan, kaada kerma tasaisesti päälle ja lopuksi juustoraastetta pintaan. Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.

Ihan hyvää. Juniorin mielestä liian mausteista. Äiskän asteikolla 3.

Kesän käyntiin päristäjäiset

Kesä, moottoripyörä ja rock'n roll. Se on elämää parhaimmillaan. Perheemme ympärillä pyörii eri nimikkeellä lähes kymmenen eri ihmistä. Siinä ei sinänsä ole Äiskän sairaus huomioiden mitään erikoista. Erikoista sen sijaan on se, että yhtä lukuun ottamatta kaikilla on perheessä moottoripyörä. Omasta takaa meillä on kaksi motskaria, mopo ja polkupyöräriksa. Lisäksi joillakin tuttavilla on motskari. Ja koska Äiskä nuoruudessaan paljon motskarilla ajaneena tykkää prätkistä, on luontevaa aloittaa kesä pitämällä motskarijuhlat. Tänään vietimme jo toisen kerran kesän käyntiin päristäjäisiä, joihin olimme kutsuneet koko henkilökunnan puolisoineen sekä joitakin tuttavia.

Kesän käyntiin päristäjäisten menu.

Venäläistyylinen hapankaalikeitto smetanan kera

Pallogrillissä grillattua Kotiteollisuus-makkaraa

Kahvia ja mansikkakääretorttua

Kaalikeitto hapankaalista, riittää noin viidelletoista

2 l lihalientä

500 g naudanlihaa kuutioina tai suikaleina

(jos kaupassa kohdalle sattuu, niin lisäksi 200 g:n ydinluu)

770 g hapankaalia (vähempikin riittää, mutta Lidlin purkissa sattuu nyt olemaan tuon verran)

2 porkkanaa

1 sipuli

nauris tai pala lanttua

1/2 juuriselleri

1/2 palsternakka

kohtuu iso pala piparjuurta

2 rkl ketshuppia

1 rkl vehnäjauhoja

2 rkl öljyä

laakerinlehti

pippuria

suolaa (minulta se persana unohtui, mutta ei tuo suuresti haitannut)

persiljaa tai tilliä

smetanaa

Keitä liha. Samaan keitinveteen voit valmistaa myös lihaliemen. Kuori kuitenkin keittämisen aikana syntynyt vaahto pois. Huuhtele hapankaali lävikössä. Pane pataan tai uuniruukkuun. Lisää ketshuppi ja pari desiä lihalientä. Pane ensin 15 - 20 minuutiksi 200 asteiseen uuniin, laske sitten lämpö 120 asteeseen ja hauduta kannen alla kaksi tuntia. Minkä kauemmin haudutat, sen parempi lopputulos.

Kuullota pilkottu sipuli ja muut kuutioidut juurekset öljyssä. Lisää ne, laakerinlehti, lihat ja loppu lihaliemi hapankaalin joukkoon. Hauduta uunissa tai liedellä vielä 40 minuuttia. Noin 15 minuuttia ennen keiton valmistumista lisää kylmään vesitilkkaan sekoitettu jauhosuurus. Maistele ja mausta tarpeen mukaan pippurilla ja suolalla. Tässä vaiheessa minä pakastin keiton (tein sen nimittäin valmiiksi viime sunnuntaina). Valmiin keiton pinnalle ripottele persiljaa tai tilliä. Jos tykkäät valkosipulista, se vain parantaa lopputulosta.

No, kun kerran olin pakastanut keiton, piti se ottaa tänään aamulla sulamaan. Puolilta päivin Avustaja laittoi jääkohmeisen keittokattilan levylle ja levyn ykköselle. Minä lisäsin lievästi kuplivaan keittoon neljältä kokonaisen valkosipulin ja tilliä. Kuudelta nautittiin porukalla smetanan kera. Oikein hyvää. Eivät edes suolan puutteesta tohtineet valittaa.

Kotiteollisuus-grillimakkara oli juuri niin hyvää grillattuna, kuin talvisessa testissä epäilinkin. Ei tarvitse sinappia, oli yleinen mielipide.

Jälkiruuaksi juotiin kahvit ja syötiin Laitilan leipoman sikamakeata mansikkakääretorttua.

Aina ei tarvitse isoa syytä juhlaan, juhlat voi pitää ihan vaan tavatakseen ystäviä. Meillä oli mukavaa.

Ensi viikolla on tilipäivä, aletaan taas saamaan valokuvia juttuihin.

VHH - elkää naurako!

Olen viimeisen vuoden aikana saanut kuulla tosi monen kohtaamani ihmisen siirtyneen noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota. Mielestäni se on periaatteessa ihan hieno juttu. Mutta kun Hoitsu tulee jonkun dieettimehupullon kanssa meille neljäksi tunniksi, niin se on kyllä pyrkinyt hymyilyttämään minua. Joskus on jopa tullut leukailtua asiasta. Nyt kun sitten tuli tuo Äiskän painonpudotusasia ajankohtaiseksi, niin piti minunkin nöyrtyä. Jotenkin tuntui luontevalta käydä ostamassa "Hyvän olon keittokirja". Enkä muuten varmasti aio ryhtyä miksikään vhh-friikiksi. Vähän kerrassaan. Vaikka yksi ateria viikossa. Katsotaan, minkä verran täytyy muuttaa tottumuksia, että jotain alkaa tapahtua.

Tänään kuitenkin söimme vanhan vallan aikaista soijakanaa:

Ainekset neljälle,

450 g broilerisuikaleita

öljyä

3 - 4 valkosipulin kynttä

1 dl soijaa

1 dl vettä

2,5 dl ruokakermaa

1/2 tl mustapippuria

1tl (runsas) currya

1/2 tl inkivääriä

100 g valkosipulilla maustettua tuorejuustoa

Viipaloi valkosipuli. Kypsennä pannulla öljyssä broilerisuikaleet ja valkosipuli. Sekoita kattilassa soija, vesi, kerma ja mausteet. Lisää kypsät broilerinsuikaleet valkosipuleineen. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää vielä tuorejuusto ja sekoita sen verran, että juusto leviää tasaisesti kastikkeeseen.

Keitä kaveriksi riisiä. 4 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla 3.

PS. Soija teki kastikkeesta melko suolasen. Koko illan sai mättää vettä kitaan.

PS.2 Olisi tosi kiva juttu, jos sieltä USA:sta, Briteistä, Tanskasta ja Saksastakin joku aina välillä kommentoisi tai laittaisi sähköpostiin hyviä ja suomalaisittain outoja reseptivinkkejä. Suomesta ja Ruotsista tämä jo pelaakin. 

Johan nyt myrkyn lykkäs

Nyt tuli Iskälle paha rasti! Äiskän paino on noussut liikaa. Kyllähän minä sen tiesin ja vähin erin on yritetty asialle jotakin tehdäkin. Nyt kuitenkin olivat laitoskuntoutusjaksolla sopineet Äiskän kanssa seuraavan puolen vuoden jakson päätavoitteeksi painon pudottamisen tai ainakin nousun pysäyttämisen. Sinänsä ihan hyvä, sillä olen ollut jo jonkin aikaa huolissani asiasta. Äiskä painoi sairastuessaan 63 kiloa ja nyt 81. Pituutta 165 senttiä. Liika paino alkaa pikkuhiljaa haittaamaan kuntoilua ja kuntoutumista. Eikä enää voi käyttää niin nättejä vaatteita kuin ennen. Osa painonnoususta selittyy nestettä kerryttävillä lääkkeillä. Äiskä syö erittäin pieniä annoksia. Eli tiukka tehtävä edessä, mutta yritetään kuitenkin. Tänään söimme kuitenkin vanhalta pohjalta laaditun listan mukaan 

Pinaatti-juustopastaa

Ainekset, viidelle

500 pinaatti fettucine-tuorepastaa

kastike:

150 - 250 g pinaattia

200 g maustettua tuorejuustoa (esimerkiksi yrtti tai ruohosipuli)

ripaus mustapippuria

ripaus suolaa

lisäksi parmesaaniraastetta pöytään

Keitä pasta kypsäksi eli pari kolme minuuttia. Sulata sillä aikaa kun pasta kiehuu, pinaattipalat kattilassa ja sekoita joukkoon tuorejuusto. Mausta kastike mustapippurilla ja vähän voit ripsauttaa myös suolaa. Jos kastike menee oikein jäykäksi, ohenna sitä pastan keitinvedellä. Valuta keitetty pasta ja sekoita kastike kuuman pastan joukkoon. Tarjoa välittömästi parmesaaniraasteen kanssa.

4 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla 3 ja vähän päälle.

Broilerimunakas

Hain Äiskän tänään kotiin. Elämä on palannut normaaleihin uomiinsa. Kuluneen kahden viikon paras juttu oli, että taisin päästä eroon nikotiinivalmisteista. Lopetin nimittäin Äiskän pyynnöstä vuosi sitten vappuna tupakan polton. Juniorin kanssa oli tuossa talvella kuitenkin sen verran hankalat ajat, että tietoisesti koukutin itseni nikotiinitabletteihin. Reilu kuukausi sitten muutin tableteista nikotiinipurukumiin, sillä en ole koskaan tykännyt purkan jauhamisesta. Käy leukoihin. No nyt sitten oli viikko sitten lauantaina sen verran paha krapula, etten uskaltanut laittaa edes purukumia suuhun. Kun sitten oli yksi päivä pärjäilty ilman, alkoi se siitä sitten sujumaan. Nyt ei tarvitse mitään. On hyvä ja puhdas olo.

Talvella söimme afrikkalaista banaanimunakasta. Juniori totesi, että kuule Iskä, jos banaanit korvaisi broilerilla, niin sekin voisi olla tosi hyvää. Tänään sitten kokeiltiin.

Ainekset, neljälle

6 munaa

2 tl suolaa

2 tl currya

2 silputtua sipulia

3 lohkottua tomaattia

2 vihreää paprikaa kuutioituna

300 g broilerisuikaleita

öljyä

Kuullota sipulit, paprika ja tomaatit pannulla öljyssä. Kun alkavat olla lähes valmiit, lisää broilerisuikaleet. Paista kunnes broileri on kypsynyt ja tomaatit hajonneet. Lisää curry ja suola. Sekoita hyvin. Riko munat, lisää puoli desiä vettä ja vatkaa sekaisin. Kaada pannulle kasvisten ja broilerin suikaleiden päälle. Kypsennä normaalin munakkaan tapaan pienellä teholla.

4 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla 3.

Muikkuperunalaatikko

Sunnuntai. +21 varjossa. Motskarista pesty reissun pölyt pois. Elämä hymyilee.

Muutin lapsuudenkodistani opiskelemaan vuonna -78. Yksi ensimmäisiä hankintoja oli punainen ruutuvihko, jonka kanteen kirjoitin otsikon: "Ruuanlaitantaohjeita poikamiehelle". Vihkoon ehti kertyä joitakin kymmeniä reseptejä, jokunen tosin ukkomiehenä kirjoitettuja. Eräs nuoruuteni lempireseptejä oli muikkuperunavuoka.

Ainekset kahdeksalle

1/2 kg muikkuja

1 l perunoita

2 porkkanaa

2 omenaa

2 munaa

6 dl maitoa 

100 g siankylkeä

suolaa

2 sipulia

Perkaa ja huuhdo muikut. Kuori perunat ja leikkaa ne viipaleiksi. Samoin omenat, porkkanat ja sipulit. Lado suureen vuokaan ensin kerros perunoita, sitten muikkuja, omenoita, sipulia ja porkkanoita. Muikkujen päälle aina ripsautus suolaa. Lado vuoka kerroksittain täyteen ja leikkaa siankyljestä ohkasia siivuja pinnalle. Sekoit maito ja munat ja kaada seos vuokaan. Kypsennä 200 asteessa reilu tunti.

Kyllähän nuo lapset söivät siinä missä minäkin, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että makutottumukset muuttuvat. Ei ollut läheskään niin hyvää kuin nuorena.

Äiskällä loppuu huomenna kuntoloma. Hyvä. Nyt on nähtävästi ollut liikaa aikaa ajatella kaikenlaista jonnin joutavaa.

Seljankaa Salmissa - Селянка в Салми

Kuten tunnettua, me vanhemmat miehet heräilemme yöllä mikä mistäkin syystä. Minäkin heräsin aamulla klo 4.40. Hoidettuani tarpeelliset askareet totesin, että on tulossa tosi hieno päivä. Ei muuta kuin testaamaan internetin reittihakuohjelmia.

www.viamichelin.com kertoo, että Joensuusta Venäjälle, Leningradin alueen Podporozheen eli Koskenalaan on matkaa 406 km ja sinne ajoon menee aikaa 5t57min. Kysymys: kuinka todellisuus? No senhän saa selville kun ajaa moottoripyörällä kuusi tuntia kohti itää ja Podporzhea. Kun kuusi tuntia on täynnä, katsotaan ympärille missä ollaan. Eli tällaista kivaa minulla oli tänään.

Ja vastaus esitettyyn kysymykseen: 6 tunnissa ehti ajaa 290 km eli 22 km Salmin jälkeen sijaitsevaan Manssilan kylään. Vielä olisi ollut jäljellä suunnitelmasta 116 km, mutta käännyin kotiin. Piti ehtiä grillaamaan. Mukavaa oli - etenkin rekkamiesten baarissa Salmissa. Näkyi olevan paikallisten suharien vakkariannos lautasellinen seljankaa smetanalla ja läjä leipää. Sitähän minunkin piti kokeilla. Meillä seljanka on perinteisesti mielletty kalaruuaksi, mutta Venäjällä käsite on hieman laajempi. En tarkkaan tutkinut, mutta jotain lihaa ja makkaraa keitossa hapankaalin lisäksi oli. Ja mahottoman hyvää.

Kotona sitten grillattiin Marin ja Juniorin kanssa Kotiteollisuus-grillimakkaraa. Sekin oli hyvää - parempaa kuin pannulla.

Että tämmönen päivä tänään. Huomenna sitten kokkaillaan perinteinen muikkuperunalaatikko.

Raakaa kalaa

Minulla oli tuossa 90-luvulla kymmenkunta vuotta barokkimusiikkibändi. Soiteltiin vanhat miehet nokkahuiluilla barokkimusiikkia. Huiluja oli sopraniinosta bassoon. Soittajien keski-ikä vähän yli 50. Meitä oli neljä vakituista setä-miestä ja sitten aina yksi tai kaksi lukioikäistä tyttöä tai poikaa. Nuoret tulivat ja menivät, me vanhat pysyimme. Yksi nuori oli Sirje. Soitti tosi hyvin korvakuulolta ja nuoteista. Ihan sama oliko soittimena nokkahuilu, viulu, piano, harmooni vai chembalo. Hyvän kodin kiltti tyttö.

Sirje kirjoitti ylioppilaaksi ja kertoi jättävänsä bändimme, koska lähtee Boliviaan vuodeksi vapaaehtoistyöhön. Vanhempiensa järjestämissä läksiäisissä minä sitten varoitin, että älä vaan rakastu niihin inkkareihin niin paljoa, ettet muista takaisin tulla. Höh höh, eihän meidän Sirje!  hymistelivät vanhempansa. Sirje lähti. Kahden kuukauden kuluttua tuli kortti: Perkkuja Terusta eli terkkuja Perusta. Rakastuin. Erosin ohjelmasta. Menemme naimisiin. Näin se elämä vie. Sirjen toi tosin kyllä myös takaisin. On elänyt jo toistakymmentä vuotta onnellisena perulaisen miehensä kanssa Suomen ja Perun väliä surffaillen.

Sirjeltä sitten kysyin hyviä perulaisia perunaruokareseptejä. Suositteli Cheviche Peruanoa. Perunaa ruuassa on suht vähän, mutta ihan mukava oli tutustua.

Cheviche Peruano, ainekset neljälle

4 perunaa

2 pientä bataattia

1 punasipuli

2,5 dl limemehua

1/2 varsisellerin varsi

1 dl silputtua tuoretta korianteria

1 tl kuminaa

1 valkosipulin kynsi

1 punainen chili (ohje sanoo habanero, en uskaltanut laittaa, mutta ehkä olisi pitänyt uskaltaa)

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

400 g kalaa (ohje suosittelee tilapiaa tai muuta valkoista kalaa, mutta Sirjen suosituksesta laitoin lohisuikaleita)

400 g katkarapuja

keräsalaatti

Keitä kuoritut perunat ja kuoritut ja lohkotut bataatit kypsäksi. Poista vesi ja aseta sivuun. Kuori ja silppua sipuli krouviksi silpuksi. Laita kymmeneksi minuutiksi lämpimään veteen. Kaada vesi pois, valuta sipulit ja aseta sivuun. 

Laita tehosekoittimen kulhoon (hitto, miun pitäs oikeesti ostaa se tehosekoitin. sauvasekoittemella meinaa männä hermot) limemehu, pieneksi silputtu selleri, silputtu korianteri ja kumina. Sekoita kunnes tasaisen samettista mössöä tai lientä. Kaada liemi kulhoon. Silppua valkosipuli ja chili pieneksi ja lisää litkuun. Mausta suolalla ja pippurilla. Sotke hyvin. Sekoita joukkoon kalasuikaleet ja katkaravut. Sekoita hyvin. 

Laita liemi kaloineen tunniksi marinoitumaan. Sekoittele välillä. Kala on valmista kun se on muuttunut kiinteäksi ja läpikuultamattomaksi.

Tarjoiluvaiheessa pilko perunat ja bataatit suupalan kokoisiksi palasiksi. Sekoita sipulisilppu kalaliemiseokseen. Asettele salaatin lehtiä tarjoilukulhoon siten, että salaatinlehdet muodostavat ikäänkuin pesän, jonka keskelle sitten lusikoit kala-katkarapu-mössöä. Ja pinnalle sitten lisäkkeeksi perunoita ja bataattia.

Todettiin hyväksi äänin 3 - 2. Ruoka ei ollut tulista, mikä puoltaa habaneron käyttöä ensi kerralla. Perussa tämä on suosittu kylmä alkuruoka. Erityisesti miehet pitävät siitä, sillä sen sanotaan parantavan mieskuntoa. Syötiin pari tuntia sitten ihan pääruokana. Ei ainakaan vielä huomaa mitään eroa.

Linssimooni

Eilisessä tekstissä lupailin tälle päivää ravitsemusterapeutin näkemystä ruokavaliostamme. Ei tule ainakaan tänään. Oli nimittäin sattunut informaatiokatkos ja terapeutti ei ollut tutustunut aiheeseen ollenkaan. No, sellaista sattuu.

Eilen sattui ihmeellinen asia. Äiskä kotiutui reilut kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen tässä ollaan menty aika lailla positiivisilla fiiliksillä eteenpäin. Minkäs sille voi, elämässä sattuu kaikenlaisia ikäviäkin asioita. Täytyy vain sopeutua ja yrittää pitää potutus ja katkeroituminen kaukana. Ne ovat vaarallisia tunteita, syövät miestä sisältä päin. Mutta myöhään eilen illalla kaikki sitten iski yhdellä kertaa päälle. Kaikki tuntui aivan turhalta ja mieliala äärettömän katkera. Miksi tämä on sattunut minulle? Aikani asiaa märehdittyäni pääsi itku ja silloin tajusin, että nyt on toimittava nopeasti. Kello on niin paljon, etten voi soittaa kenellekään. Facebook. Skype. Messenger. Jonkun on pakostakin oltava online-tilassa. Facebookista löytyi nykyisin Bonnin lähellä asuva entinen naapurin tyttö ja koulukaveri. Ei muuta kuin chattaamaan. "Litki, miulla on hirmu paha olla!" Voin kuvitella, että toisessa päässä ajatus laukkasi, että mistä on kysymys. Siinä kuitenkin vartti tuumailtiin ja olo helpotti. Aina kun on paha olla, on hyvä purkaa sitä oloa jollekin. Puhuminen auttaa aina. Kiitos Litki.

Harmonyn lapsille oli vaikeaa sanoa makaroni. Siksipä linssimakaroniruoka kääntyikin muotoon linssimooniruoka. 

Ainekset neljälle

Juomalasillinen vihreitä linssejä

2 sipulia

4 dl makaroneja

lihaliemikuutio

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

1 tl currya

Keitä linssejä puolisen tuntia lihaliemessä. Keitä makaronit. Kuullota pieneksi silputtu sipuli pannulla öljyssä. Lisää pannulle kypsät linssit, joista on valutettu vesi pois. Seuraavaksi valutetut makaronit pannulle. Mausta suolalla, pippurilla ja currylla. Sekoita hyvin. Pöytämausteeksi sattuu oikein hyvin ketsuppi.

Minusta ja Juniorista oli oikein hyvää, Mari ja kaverinsa eivät tykänneet.

Nopea vorschmack

Alkaa käydä kunnon päälle tämä Äiskän kuntoloma. Ei enää näillä kymmenillä jaksa touhuta niin paljon kuin mieli tekisi ja vuorokaudessa ehtisi. Huomenna on kiva päivä. Kuulen nimittäin oikean ravitsemusterapeutin arvion ruokailutottumuksistamme. Äiskällä pyrkii tuo paino nousemaan. Joko se johtuu lääkkeiden nestettä kerryttävästä vaikutuksesta tai sitten minä laitan lihottavaa ruokaa. Ottakoon asiantuntija kantaa. Menen huomenna Kuopioon Äiskää moikkaamaan ja kuulemaan tuomion.

Työkaverin setä on innokas hirvimies. Oli antanut kaverillekin niin paljon viime syksynä hirvenlihasäilykettä, että kaveri sanoi tympääntyneensä sen syöntiin ja toi viimeisiä purkkeja minulle. Sanoi, että kokeile josko näitä voisi käyttää muutenkin kuin lihakeitossa ja voileivän päällä. Soppakauha.comista löytyi hirvivorschmack-resepti, mikä oli viedä kielen mennessään.

Ainekset

1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
öljyä
400 g:n purkki säilykehirvenlihaa
5-6 anjovisfileetä (ei mahottomasti heilauta lopputulosta, vaikka lipsauttaisit kymmenenkin)
vähän anjoviksen lientä
1 dl smetanaa
 räpsäys mustapippuria

Silppua sipuli ja valkosipuli ihan pieneksi. Kuullota pannulla. Tyhjennä säilykelihapurkki uunikulhoon. Survo se haarukalla ihan pieneksi mössöksi. Lisää smetana, kuullotetut sipulit ja valkosipulit, lautasella mössätyt anjovisfileet, anjoviksen lientä ja vähän mustapippuria (soppakauha sanoo 1 tl). Sotke hyvin, tasoittele pinta ja paista 225 asteisessa kiertoilmauunissa noin 20 minuuttia.

Marski tykkäsi syödä vorschmackia lohkoperunoiden tai perunamuussin kera, mutta me nautimme siitä rahvaan omaisesti makaronin kaverina. Lapset pyysivät, että Iskä voitaisko tätä tehdä toistekin. Kyllä voidaan. Oli älyttömän nopea ja helppo, ja lisäksi vielä aidosti hyvän makuinen säilykeruoka.


Iskä on nyt myös facebookissa. Älkää kysykö miksi. En tiedä itsekään, mutta katsotaan mitä se tuo tullessaan. Löytyy kaverihaun sanoilla: Iskä Kokkaa.

Ruotsalainen makkaraherkku

Suomi on jääkiekon maailmanmestari! Jeeeeeeeeeeeeeee! That's it. Hieno homma ja pelikin oli tosi hyvää kiekkoa, mutta jotenkin tuntuu, että olisimme selvinneet häviön aiheuttamasta shokista helpommin kuin tästä voiton aiheuttamasta. Minun pitää lähteä taas loman jälkeen töihin ja laittaa joka päivä perheelle ruokaa eli mikään olennainen ei ole muuttunut. Ja mielihalutkin ovat säilyneet ennallaan. Sen verran kuitenkin innostuin, että päätin kokeilla voiton kunniaksi jotain ruotsalaista. Eräs lukija oli lähettänyt Ruotsin matkan tuliaisena reseptin. Ihan kiva, kiitoksia Ouluun.

Ainekset

lenkki - kysy marketista huonointa tarjolla olevaa, sillä alkuperäinen resepti vaatii ruotsalaista falukorvia.

purkillinen ruokakermaa

purkillinen tomaattipyreetä

Kuori lenkki. Pätki sentin paksuisiksi siivuiksi. Kaada kerma kulhoon ja sekoita siihen hyvin tomaattipyree. Lado makkarasiivut uunivuokaan. Kaada kerma-tomaattipyreeseos makkaroiden päälle. Paista uunissa 200 asteessa suurin piirtein sen aikaa kuin pottumuussi valmistuu. Minä tosin käytin ajan mittauksessa makaronien keittoa ja ihan hyvää tuli niinkin eli tärkeintä on, että makkarat ovat läpeensä kuumat.

Maistui oikeasti lähes yhtä hyvältä kuin lätkän maailmanmestaruus.

Verta, lettuja ja syyllisyyttä

Jänniä juttuja tekee tuo yli 20 vuoden avioliitto. Viime syksystä lähtien olen odottanut, että Äiskä pääsee laitoskuntoutusjaksolle ja minä vähän vetämään henkeä. No, nyt sitten on tilanne päällä: Äiskä Kuopiossa ja minä lomalla. Kuten jo kerroin, käytiin poikien kanssa Pietarissa. Tehtiinhän me siellä vähän töitäkin, mutta minulle se oli enemmänkin sellainen humputtelumatka. Kavereiden tapaamista ja viinan juontia illalla. Päivät menivät kaupoissa kiertäessä. Tästä minä onneton tunnen kauheaa syyllisyyttä. Olen käynyt juopottelemassa!!! Järki sanoo, että mitä sitten? Järki on oikeassa, mutta tunne haraa vastaan. Ja jos Äiskä pystyisi puhumaan, tiedän että hän kannustaisi rentoutumaan. Mutta ei auta, syyllisyys kalvaa. Minulla on ollut mukavaa.

Me syötiin Äiskän kanssa usein kaupasta ostettuja verilettuja. Sitten Äiskä alkoi ajattelemaan asiaan uskonnon kannalta, ja päätti ettei syö verta. No sehän tarkoitti, ettei meillä sen jälkeen syöty verilettuja. Kunnioitan hänen vanhoja periaatteitaan sen verran, etten ole edes tarjonnut verilettuja syötäväksi sairastumisen jälkeen. Mutta tänään niitä oli!

Ainekset

0,5 l verta

0,5 l maitoa

2 munaa

5 rkl ohrajauhoja

8 rkl ruisjauhoja

vajaa rkl suolaa

pieni hienoksi silputtu sipuli

1 rkl meiramia

öljyä

Kuullota sipuli. Kaada kulhoon veri ja maito. Lisää sitten munat, jauhot, suola, kuullotettu sipuli ja meirami. Sotke aina välillä vispilällä. Laita kulho jääkaappiin tunniksi, jotta taikinan jauhot saavat turvota rauhassa. Paistamiseen sopii sama kikka kuin lettuihinkin: kunnon loraus öljyä taikinan sekaan ja sekoitus. Ja sitten ei muuta kuin paistamaan. Pannu saa olla kohtuullisen kuuma (asteikolla 0 - 12 parhaalta tuntui 8) ja vähän ensimmäisille letuille öljyä pannuun. Tarjoile sokeroidun puolukkasurvoksen kera. 

Minä söin itseni niin täyteen, että ei taida tänään tarvita enää mitään. Lapset katsoivat keittiöön: Ai, meillä on verilettuja. Minä söin juuri koulusta lähtiessäni, ei ole nälkä. Että silleen.

Iskä kokkaa taas!

Aloitetaan näin tauon jälkeen hieman varovasti, olo on sen verran säikky. Pietarissa tuli käytyä, laivan osat ja ampiaistarhausjutut löydettyä. Sotalaivatehtaassakin käytiin, eivät myyneet meille mitään. Neuvoivat kyllä missä myydään. Ruoka oli hyvää, yhden reseptinkin sain. 

Tänään kuitenkin syötiin vanhojen ohjeiden antimia.

Banaaneilla ja kookosmaidolla maustettu lihapata. Kaveriksi voit keittää riisiä.

Ainekset

400 g naudanlihasuikaleita

3 dl vettä

1 tl suolaa

muutama valkopippuri

1 sipuli

öljyä

2 tomaattia

1 rkl tomaattipyreetä

2 dl kookosmaitoa

3 banaania

1/4 tl valkopippuria

Laita vesi kiehumaan kattilaan. Lisää siihen suola ja pippurit. Kun vesi kiehuu, lisää vielä lihat. Anna kiehua pienellä teholla kannen alla 45 minuuttia. Viipaloi kuorittu sipuli ja lohko tomaatit palasiksi. Kuumenna öljy pannulla. Kuullota sipulit. Lisää joukkoon tomaattilohkot, tomaattipyree ja lihat sekä pari desiä lihan keitinlientä. "Kaada" joukkoon kookosmaito ja hauduta vielä 10 minuuttia. Kuori banaanit ja leikkaa ne sentin pätkiksi. Lisää juuri ennen tarjoilua pannulle ja mausta koko komeus teelusikan kärjellisellä valkopippuria ja ripauksella suolaa.

Äänin 3 - 0 tosi hyvää. Äiskä on siellä kuntolomalla, niin asteikko ei ole käytössä. 

Niin. Valokuvia ei tule nyt sitten ennen kuun vaihteen tilipäivää. Taskuvarkaat veivät kamerakännykkäni Viipurin metrotunnelin suulla.

Lähtövalmisteluja

Jos tästä vielä taso laskee, niin täytyy muuttaa luokittelu ruokablogista joksikin muuksi. Sen verran paljon oli touhuamista Äiskän kahden viikon tavaroissa, että ruokapuoli piti jättää sovinnolla sivuosaan. Kaikki vaatteet sisä- ja ulkohommiin, puhtaudenpitovälineet, meikit, jalan tukilastat, käden lepolasta, lääkkeet, lääkeluettelo jne. Ja etenkin vaatteista piti kovasti neuvotella. Tiukat farkut eivät ole niin hyvät liikuntajutuissa kuin collegehousut. Eivät yhtään helpot pukea itsekseen yhdellä kädellä. Aikaa siihen vain tärvääntyi, mutta nyt on kaikki valmista. Ellei sitten aamulla tule joku ajatusjumi, minkä selvittämiseen menee tunti ja mikä vaatii koko matkalaukun uudelleen pakkaamisen. Sellaistakin on tapahtunut.

Ruokana meillä oli ihan paketin sivussa olleen ohjeen mukaan valmistettua porsaan marinoitua sisäfilettä. Juniori oli kyllä sitä mieltä, että muistutti elävästi erästä osaa orihevosessa. Söi kuitenkin. Ja kaverina makaronia ja ketsuppi. Kuten joskus aiemminkin olen todennut, joskus täytyy antaa järjen kulkea hifistelyn ja periaatteiden edellä.

Tehdään sitten taas jotain kivaa, kun tilanne rauhoittuu. Blogi rauhoittuu nyt 3 - 4 päiväksi. Kaveri lähtee Pietariin ostamaan laivan osia ja mehiläistarhaustarvikkeita. Minä lähden mukaan oppaaksi ja tulkiksi. Teen sitten kiinteästä ruuasta jonkin laisen matkakertomuksen. Keittoruuista en niin viitsi kirjoitella - ainakaan tämän matkan yhteydessä.

Äitienpäivä

Ihminen osaa monasti iloita asioista aidosti vasta, kun niiden menettäminen on ollut riittävän lähellä. Olen aidosti iloinen, että lapsillani on äiti. Ja lapsetkin muistavat, kun yhdessä olohuoneen sohvalla istuttiin ja itkettiin, kun Äiskän aivoverisuoni lytistyi kasaan kesken puhelun ja puhe alkoi sammaltaa. Silloin tosiaan pelkäsimme, että joudumme tyytymään pelkän isäinpäivän viettoon. Viimeinen selvä sana, minkä Äiskän suusta puhelimessa kuulin, oli Hämeenlinna. Tarkoitti kyllä varmasti sanoa jotakin ihan muuta.

Puhetta ei tule vieläkään, mutta kommunikointi pelaa muilla konsteilla jo tosi hyvin. On palattu vanhaan isävainaani määrittelemään järjestelmään: mies on perheen pää, mutta nainen on kaula, joka sitä päätä kääntelee. Tämä päivä oli täydellinen osoitus asiasta. Aamukahvi juotiin kakun kera. Kakku marketista ostettu. Äiskä oli iloisesti yllättynyt, kun huomasi molempien lahjaksi saatujen Aino-tohvelien olevan vasempaan jalkaan.

Päiväruuaksi olin suunnitellut jotakin yksinkertaista ja kaunista. Hyvin monesti yksinkertainen ruoka on myös maultaan parasta. Kun aloin mainita ryhtyväni ruuan laittoon, Äiskä esitti eriävän mielipiteensä. Ravintolaan, on äitienpäivä. Eihän siinä auttanut kuin sapattivermeet niskaan ja liikkeelle. Normaalisti Äiskä ohjaa porukkamme Rossoon, mutta tänään tehtiin poikkeus. Äiskä ohjasi meidät Aadaan, Joensuun kahdesta parhaasta ruokaravintolasta toiseen. Mikäs siinä, Äiskällä on aina ollut maku kohdallaan ruuan ja miesten suhteen.

Kyllä kannatti. Aadassa oli chef porukkoineen pistänyt parastaan. Alkupalat olivat runsaat ja herkulliset. Juniori söi pelkkiä alkupaloja niin paljon, että pääruoka jäi jo vähemmälle, kunnes taas jälkiruokaa mahtui. Mari ja Äiskä söivät portviinissä haudutettua häränfileetä timjami-voikastikkeessa perunajuurespaistoksen kera. Maistoin Äiskän härkää. Oli herkullista ja mureaa kuin hyvin valmistettu maksa. Itse söin kalan ystävänä paahdettua nieriää tilli-hollandaisekastikkeella peruna-parsakakulla täydennettynä. Harvoin sattuu kohdalle juuri oikean aikaa kypsytettyä kalaa. Nyt sattui. Ei ole sattumaa, että Aada on Joensuun hyvistä ruokaravintoloista toinen - tai ensimmäinen, ihan miten vaan.

Äitienpäivän kunniaksi vielä runo

herään kellon sointiin.
sinä nukut vielä.
olet kaunis, terve.
heräät kohta ja tulet kanssani aamiaiselle.
nyt avasit silmäsi ja katsot minua hellän rakastavasti.
sanot ”too-to-too-too”.
se tarkoittaa hyvää huomenta.

Kazanilaiset jauhelihakotletit

Vaihteeksi rauhallinen päivä. Sain ihan mahottoman paljon asioita tehtyä. Talvella puutohtori kävi kaatamassa pihasta lahon koivun. Tänään minulla oli Lehmon Laptonilta moottorisaha lainassa ja pätkin koivun klapipituuteen. On muuten kuntoa vaativaa hommaa. Pokasaha vaatii enemmänkin sitkeyttä. Pyykkiä on sivussa pesty monta koneellista, jotta on Äiskällä puhtaita vaatteita kuntolomalle lähtiessä. Ensi viikolla sitten tuleekin jonkin asteinen tauko. Äiskä lähtee tiistaina kuntolomalle, ja minä lähden Äiskän ensimmäisen avomiehen  ja tämän veljen kanssa Pietariin. Mennään ostamaan mehiläistarhaustarvikkeita ja laivan osia. Minä lähden tulkiksi ja oppaaksi. Ja katsastamaan Pietarin ruokapaikkoja.

Tänään söimme venäläisestä keittokirjasta napatun reseptin mukaan tehtyjä kazanilaisia jauhelihakotletteja. Jotenkin kotletit muistuttivat kyllä ihan kotoisia jauhelihakotletteja. Kommentoikaa nyt ihmeessä, ereovatko ne mitenkään. Minä kun en näistä kotlettikulttuureista niin tiedä. Teen vaan mitä kirjoissa neuvotaan.

Ainekset, riittää neljälle

400 g naudanjauhelihaa

2 pientä sipulia

3 munaa

korppujauhoja

pari desiä öljyä

1 tl mustapippurirouhetta

1 tl suolaa

4 siivua tummaa vuokaleipää. Itse käytin Venäjältä ostettua sihtiruisleipää.

Laita uuni lämpiämään 200 asteiseksi. Kuori sipulit. Raasta toinen raastinraudalla tai tee niinkuin minä eli pilko se veitsellä pieniksi. Laita kulhoon jauheliha, silputtu sipuli, kaksi munaa, pippuri ja suola. Vaivaa taikinaksi. Silppua toinen sipuli pieniksi. Ruskista kevyesti pannulla. Sotke ruskistettu sipuli vielä taikinan sekaan. Älä polta sipulilla näppejäsi. Kuumenna pari desiä öljyä pannulla kuumaksi. Ota kolmas muna ja riko se lautaselle. Toiselle lautaselle laita korppujauhoja. Muotoile taikinasta piirakan, veneen tai jonkun muun vastaavan muotoisen tutun vekottimen näköisiä kakkaroita neljä kappaletta. Pyöräytä kakkarat ensiksi rikotussa munassa molemmilta puolilta. Sitten sama korppujauhon kanssa. Laita kakkarat kuumalle pannulle ja ruskista nopeasti molemmilta puolilta. Siirrä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista kypsiksi. 15 - 20 minuuttia riittää. Kaada öljy kannuun. Mausta suolalla ja yrttiseoksella. Voit käyttää sen perunoiden kastikkeena, jos keität perunoita kaveriksi. Paista öljyssä (tai voissa niinkuin minä) leipäviipaleet. Kun kaikki on tehty. Laita kotletti leipäviipaleen päälle. Tarjoile perunoiden kera. Jos innostusta riittää, voit vielä pyöräyttää salaatin kaveriksi. On terveellistä ja näyttää nätille.

Äänin 4 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla meni kolmoseen. Minä jäin kaipaamaan majoneesia kotletin päälle. Sen verran on tuo venäläisyys näköjään tarttunut. Ketsuppipurkki oli ohjeen mukaisesti pöydässä, muttei sitä kukaan tarvinnut.

Kiirettä pittää - pikaruokaa baarissa

Kävin tänään töiden jälkeen hakemassa Äiskän varjoainekuvauksesta Kuopiosta. Neljältä töistä ja kaksi tuntia per sivu ja lisäksi vielä sairaalalla noin tunti. Ei muuten ehtinyt kokkailemaan. Piti käydä Toivalan Essolla hampurilaisella. Esso on ollut jo monta vuotta uuden lipun alla, mutta omistajakin kertoi puhuvansa vielä vanhalla nimellä. Hampurilainen oli ihan hyvä.

Paljon kuulee puhuttavan huonosti menneistä sairauksien hoidosta ja hankalasta byrokratiasta. Meillä on kaikki mennyt oikein hyvin. Näkisin tärkeänä onnistumisen tekijänä oman perehtymisen. Ensinnäkin on syytä pitää paperit järjestyksessä. Itse otin heti Äiskän sairastuttua käyttöön mapin, johon välilehdellä erottelin eri paikoista tulleet paperit. Toiseksi on erittäin tärkeää tietää, mikä viranomainen hoitaa mitäkin asiaa, ja asioida juuri oikean ihmisen kanssa. Moni viranomainen tai virkailija haluaa auttaa ja kertoo oman näkemyksensä esitettyyn kysymykseen. Ja jos kyseessä ei ole kyseisen asian suhteen toimivaltainen virkailija, niin tässä kohtaa mennään pieleen, jos niihin uskotaan. Mutta kun on vaikka paperille kirjoitettu, kuka vastaa mistäkin, asiat etenevät sujuvasti.

Ja jos joku juttu menee pieleen, ei kannata ensimmäiseksi hyökätä. Siellä toisessa päässäkin on ihminen inhimillisine tunteineen. Parempi vaan lähteä nöyrästi liikkeelle asenteella "Onkohan tässä tapahtunut joku virhe". Ja pisteenä i:n päälle. Itselle kannattaa tehdä selväksi mistä puhuu. Se virkailijakin tajuaa, että tuo kyllä tietää mistä puhuu. 

Tämmöisiä tuli tämän päiväisellä automatkalla mieleen. Huomenna palataan taas ruokateemaan.

Rahasta, rakkaudesta ja kalakeitosta

Vein Äiskän tänään Kuopioon aivoverisuonten varjoainekuvaukseen. Pääsee huomenna pois, sillä kyseessä rutiinioperaatio. Mutta siitä huolimatta minuun iski ikävä. Se on jännä juttu, sillä toisaalta tuntuu hyvältä vähän hengähtää ja huolehtia vain itsestään. Mutta sama se oli jo ennen Äiskän sairastumista: jos tiesin, että tulee yöllä kotiin, kaikki oli ok. Mutta jos oli tiedossa, että tulee vasta huomenna, niin minua ei nukuttanut ja koti tuntui kylmältä.

Äiskä oli samalla osastolla Kuopion yliopistollisessa sairaalassa silloin kun verisuoni puhkesi ja se operoitiin. Tämän päiväinen Kuopion reissu avasi taas monia vanhoja muistoja ajalta, jolloin Äiskän kuoleman mahdollisuus oli suurempi kuin eloon jäämisen todennäköisyys. Yksi niistä on raha ja tarkemmin sanottuna pankkitilit. Silloin kun meillä on kaikki hyvin, on aivan yksi hailee, onko pariskunnalla molemmilla omat tilit vai yksi yhteinen. Mutta kun kuolema kolkuttaa ovella, on asialla merkitystä. Jos rahat ovat yhteisellä tilillä, menee tili välittömästi kiinni puolison kuoltua. Ja rahaa et saa omaan käyttöösi, vaikka itkisit ja vaikka kyseessä olisivat omat palkkarahasi, ennen perunkirjoitusta. Joten kannattaa pitää huolta, että aina on omalla henkilökohtaisella tilillä rahaa sen verran, että saa ruokaa seuraavaan tilipäivään saakka. Meillä oli onneksi omat tilit, joille palkka meni, ja yhteinen säästötili. Yhdessä vaiheessa siirsin varmuuden vuoksi säästötilin varat omalle tililleni siksi aikaa, kunnes selvisi, että Äiskä jää henkiin.

Se rahasta. Tänään oli taas nuukan laisesti aikaa ruuan laitolle. Joten Rudolfin kalakeitto oli poikaa. Rudolf oli inkiriläismies Petroskoista. Kävi Äiskän korukivihiomon aikaan meillä melko usein. Toi kiviä Venäjältä. Soitti taas kerran: Oletko kotona, jos tulen? Lämmitätkö saunan? No olinhan minä ja lämmitin saunankin. Äiskä ei ollut. Eikä ollut rahaakaan ihmeemmin vieraita kestitä. Jääkaapista löytyi kuitenkin maitoa, pakasteesta perunasipulisekoitusta ja kalapuikkoja. Siitä se lähti:

Kalakeitto 

vettä

maitoa

kalaliemikuutio

kalapuikkoja

perunasipuliseospussi

voita

Laita pari desiä vettä kattilan pohjalle kiehumaan - ja puolisen litraa veden keittimeen. Kun kattilan vesi kiehuu, kaada perunasipuliseos joukkoon. Paloittele kalapuikkoja tarpeellinen määrä ja kumoa ne myös kattilaan. Tässä vaiheessa vedenkeittimen vesi kiehuu. Kaada sekin, siis vesi, kattilaan. Ja kalaliemikuutio myös. Odota, että vesi alkaa kiehua. Lisää sitten sen verran maitoa, että perunasipulit ja kalapuikon palaset peittyvät juuri ja juuri maitoon. Kuumenna välillä hämmentäen kunnes kiehuu. Lisää kunnon voinokare. Viimeksi voit tietysti ripotella vaikkapa tilliä tai ruohosipulia. On komiamman näkönen. Ja sitten pöytään. Koko operaatioon menee aikaa noin 15 minuuttia. 

Äänin 3-0 hyvää perusruokaa. Äiskä söi sairaalan sapuskoita.

Nyt Iskä lähtee lähiöpubiin kaljalle!

Lehtipihvitortilloja

Nuorempana sitä aina ihmetteli, kun eläkeläisillä on niin kiire. En minä sitä vieläkään täysin ymmärrä, mutta hajulla alan olla. Äiskä on huomenna vietävä Kuopioon aivoverisuonten varjoainekuvaukseen. Toivon mukaan perjantaina pääsee hakemaan pois. Ja heti ensi tiistaina taas uudestaan vietävä Kuopioon laitoskuntoutusjaksolle. Jotenkin nämä asiat ovat kasaantuneet ja kaikki liittyy kaikkeen. Ostettiin tuossa uusi auto, jonka rekisteröintitiedot myyjä tyri. Niitä onkin sitten hankala oikoa. Ja pakko oikoa, jotta saadaan ajoneuvoverovapautus. Entinen auto, jossa on koukku, lähtee pojalle Helsinkiin samalla reissulla kun vien Äiskän kuntoutusjaksolle. Eli pihan siivous on vietävä loppuun ennen lähtöä. Ja sitten on kaikki Äiskän lähtöihin liittyvien paperien täyttely. Jotenkin vaan tuntuu, että lyhyellä aikaa meinaa kiirettä pukata.

Tänään sitten syötiinkin nopeaa ja yksinkertaista.

Lehtipihvitortillat neljälle

Ainekset

noin 10 porsaan filepihviä (tai lehtipihviä)
12 tortillaleipää
purkki tacokastiketta
purkki jalapenoviipaleita
purkki cuacamole-kastiketta (tai niin kuin me lasten kanssa sanomme: kuokkamolokastiketta)
jääsalaatti
suolaa
mustapippuria

Nuiji kevyesti filepihvit littanoiksi. Ripottele pinnalle suolaa ja pippuria. Paista kuumalla pannulla molemmilta puolilta pari minuuttia. Suikaloi pihvit. Kuumenna tortillat mikrossa. Ja sitten salaatin lehti, läjä lihasuikaleita, kunnon ripaus jalapenoviipaleita ja lopuksi taco- ja kuokkamolokastikkeita. (Kuokkamolon voi tehdä itsekin, mutta joskus nopeus on valttia. Reseptiä en tähän kirjoittele, kun en sitä itse värkännyt.) Torttu rullalle ja syömään. Lehtipihvi antaa kivan vaihtelun normaalisti jauhelihasta tehtyyn ruokaan. Ja ainakin tietää, mitä osia lihassa on.
Nopeaa, vaivatonta - ja äänin 4 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla 2.

Kaksi vasemman jalan Aino-tohvelia ja Niinku-rahkaa

Jos kyseessä olisi sukkahousut, niin helpoin ratkaisu olisi niksi-Pirkan lukeminen. Mutta kun ei! Äiskä voi pitää Aino-tohvelia vain vasemmassa jalassa. Oikeassa on aina sellainen nilkkatuki, että joko on oltava ilman kenkää tai kunnon nauhakengän kanssa. Aino ei käy. Mutta kun Äiskä tykkää Ainosta sisätohvelina. Niinpä meillä sitten on ongelma nimeltä oikean jalan Ainot. On kokeiltu karkkiastiana, kukkaruukun suojaruukkuna, pienten esineiden säilytysastiana. Muun muassa. Nyt minä sitten tympäännyin. Soitin Aino ja Reino tehtaalle Lieksaan. Lupasivat myydä samanjalkaisen parin. Mikäs siinä. Joensuusta on Lieksaan 100 kilometriä ja mukavat motskarilla ajettavat tiet. Ei kun hakemaan. Sanoi tyttö tehtaan myymälässä, että harvemmin tulee tällaisia tilauksia. No minkäs minä sille mahdan. Äiskä kuluttaa vain kaksi vasemman jalan Ainoa vuodessa. Nyt ne ovat nätissä Aino-laatikossa odottamassa äitienpäivää.

Päivän ruokana syötiin tuikitavallista makaronia ja makkarakastiketta. Jälkiruuaksi laitoin Niinku-rahkaa. Nimi tulee siitä, että sen piti olla päärynä-tiramisurahkaa, mutta kun tiramisurahkaa ei ollut kaupassa, eikä tiramisu oikein auennut minulle, niin tein mukaellulla reseptillä niiinku-tiramisurahkaa eli Niinku-rahkaa.

Niinku-Rahka, ainekset kuuteen annokseen

1/2 dl vahvaa kahvia, mieluusti kylmää

3 rkl konjakkia, osta sellainen 5 cl pullo, niin kestät paremmin selvin päin valmistuksen ajan

3 rkl kaakaota

2 rkl sokeria

1 kypsä päärynä

2 dl kuohukermaa

250 g purkki maitorahkaa

2rkl sokeria

1 tl vaniljasokeria

 suklaarouhetta

Sekoita kahvi, konjakki,kaakao ja sokeri. Vatkaa kerma. Lisää joukkoon kuorittu ja kuutioitu päärynä, maitorahka, sokeri, vaniljasokeri ja kahvi-konjakki-kaakao-sokeri-seos. Sekoita hyvin. Annostele jälkiruoka kulhoihin ja laita jääkaappiin hetkeksi vetäytymään. Koristele suklaarouheella juuri ennen tarjoilua. Minttusuklaa on erityisen hyvää.

Äänin 4 - 1 hyvää. Äiskän asteikolla kakkosta.

Hapanimeläkastiketta

Kottarainen ilmaisi tänään olemassa olostaan! Oli tosi kiva kuulla sen ääntä pitkästä aikaa. Muutoinkin viikko alkoi oikein rattoisissa merkeissä. Äiskä kävi botoxpiikillä. Laittavat botoxia spastiseen käteen jäykistymistä estämään. Tässä asiassa ammattilaisia on monenlaisia: toisten piikki sattuu tosi paljon, toisten pistämä taas ei tunnu paljon missään. Näin Äiskä ainakin on asian ilmaissut. Ja Albina on Äiskän vakkaripistäjä - tekee täysin kivutonta työtä. Lisää asiansa osaavia maahanmuuttajalääkäreitä Suomeen. Mutta ei Albinakaan kaikkeen ole valmis. Botoxia jäi vähän jäljelle. Kerroin Äiskän aina ennen motkottaneen, että minulla on aina otsa kurtussa. Voisiko lopun survaista otsanahkaani? Ei kuulemma voi. No ei sitten.

Kurttuisen otsanahkan murhetta yritimme lievittää broilerilla hapanimeläkastikkeessa riisin kera.

Ainekset, riittää ainakin kahdeksaan annokseen riisiä

4 dl ananasmehua
1 dl valkoviinietikkaa
3 rkl sokeria
4 tl hienoksi raastettua tuoretta inkivääriä
3 dl kanalientä
3 rkl perunajauhoja

Kaada kattilaan 3 dl vettä, kanaliemikuutio, ananasmehu, valkoviinietikka, sokeri ja inkivääriraaste. Kiehauta. Sekoita desiin vettä perunajauhot ja kaada kattilaan. Kiehauta sen verran, että kastike saostuu ja kirkastuu.

Kun kastike oli valmis, kippasin kattilaan pannulla kypsentämäni broilerin suikaleen ja kaveriksi basmatiriisiä.

Äänin 4 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla meni kakkoseen.

PS. Ripsiväreistä sen verran, että maahantuojan valikoimista poistunut pallopäinen L'Oreal ei tahrannut koko naamaa ja lähti illalla pesussa helpommin irti kuin nyt käytössä oleva Givenchy.

Poliiseja ja broileripataa

No tätä se minun eilinen tuumailuni tiesi. Juniori tuli eilen illalla kymmenen aikaan illalla kruunun kyydillä kotiin. 0,7 promillea veressä. Oli poika ottanut ekat kännit. Sinänsä en asiasta yllättynyt. Enemmänkin olen jo odotellut, milloin homma sattuu kohdalleen. Poliisit kertoivat, että oli Juniori ressukka itkenyt koko matkan kotiin, että kun Äiskä on sairas ja hän tällä tavalla tuottaa Äiskälle huolta. Oli illalla tosi hädissään - ja myöhemmin illalla tosi nöyränä, kun luuttusi oksennuksia lattialta. Äiskän kanssa siinä sitten tuumailtiin, että mitä tehdään. Aamun koittaessa Juniori tuli itkien kertomaan, että ei mennyt putkeen ja että on tosi pahoillaan. No mikäs siinä tiukka puhuttelu ja elämä jatkuu. Vielä kun saisi pari vuotta menemään, niin eiköhän tämä Iskäily sitten alkaisi vähän helpottamaan.

Ruokapuolella touhuttiin mantelista broileripataa tai -risottoa, ihan kummaksi häntä nyt tahtoo sanoa.

Ainekset, kahdeksalle

400 g broilerisuikaleita

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

4 rkl voita

4 dl riisiä

8 dl vettä

400 g jauhelihaa

1/2 tl maustepippuria

1/2 tl suolaa

100 g manteleita

50 g pistaasipähkinöitä

35 g pinjansiemeniä

Keitä vesi ja laita riisi kiehumaan. Ruskista broileripalat kahdessa ruokalusikallisessa voita, mausta suolalla ja pippurilla. Siirrä kattilaan. Ruskista jauheliha ruokalusikallisessa voita, mausta pippurilla ja suolalla. Kaada kattilaan broileripalojen päälle. Kun riisi on kiehunut kymmenisen minuuttia, kumoa sekin kattilaan. Jatka keittämistä niin kauan, että loputkin riisin mukana olleet vedet ovat kadonneet. Paista ruokalusikallisessa voita mantelit, pistaasit ja pinjansiemenet. Kaada kattilan sisältö tarjoiluastiaan ja siemenpaistos pinnalle. Ja sitten syömään.

Äänin 5 - 0 todettiin, että mautonta perusruokaa, joka tuskin on pahaa kenestäkään. Äiskä luokitteli kolmoseen. Oikeastaan nuo siemenpaistokset ovat ihan turhaa rahan menoa. Lopputulos ei isommin kärsi, vaikka jättää poiskin. Tuskin tulee heti huomenna uudestaan tehtyä.