lauantai 27. joulukuuta 2014

Rajakokemus

Aikoja sitten hyvä ystäväni, Sokerivaltakunta -blogin kirjoittaja, Sonja A. esitteli blogissaan ruuan, joka ei ole sieltä tavallisimmasta päästä. Muulla forumilla sitten esitti provosoivan kommentin, että odottaa minun joskus kokeilevan. Olen kuulemma outojen ruokien ystävä. Ei tiennyt, että minua ei moiseen tarvitse isommin yllyttää. Kipinä jäi elämään. Erinäisistä syistä kokeilu on vain jäänyt ja jäänyt. Nyt kuitenkin kaikki palikat loksahtivat kohdalleen, ja Marin kaverin Eveliinan kanssa kokkasimme tänään

Uunissa paistetut lampaan päät
(ohje kahdelle)

2 lampaan päätä
suolaa

Nylje ja huuhdo päät huolella. Erityistä tarkkuutta noudata suun puhtaudessa. Siellä on kuitenkin heinää, mikä ei tunnu mukavalta syödessä. Eli huuhdo heinät suusta. Hiero suolaa päihin ja pane päät öljyllä voideltuun vuokaan. Peitä vuoka foliolla ja paista kaksi tuntia 200 asteisessa uunissa. Poista folio ja paista vielä sen verran, että pintaan tulee kaunis ruskea väri. Tarjoile.




Oliko ruoka hyvää? Vastaus lienee jossain määrin kiinni makumaailmasta, johon on tottunut. Kieli ja alaleuka olivat parhaat. Posket yllättävän rasvaisia. Kokanaisvaikutelmana totesimme, että ei ole hirmuista hinkua löytää lisää lampaan päitä. Ehkä se johtui siitä, että jätimme parhaat palat eli aivot ja silmät suosiolla syömättä. Mutta kokeilkaa ihmeessä joskus itsekin.

torstai 4. joulukuuta 2014

Tilintekoa

Iskä kokkaa -blogi syntyi eräässä elämäni kriittisimmistä vaiheista. Vaimo oli pari vuotta sitten sairastunut vakavasti ja minusta oli tullut omaishoitaja. Nuorimmilla lapsilla oli pahin murrosikä menossa. Ja siinä lisämausteena kaikki tilanteesta aiheutuneet ongelmat. Elämä oli hektistä. Fyysisen tekemisen kohteeksi valikoitui ruuanlaitto käytännön pakosta. Sitä voi tehdä kotona. Ja henkisellä puolella blogin kirjoittaminen toimi hyvänä henkisenä purkautumisväylänä. Siitä, että homma toimi näin, olen suuresti kiitollinen kaikille teille lukijoilleni. Osasta on jo tullut naamakirjaystäviäkin ja osan kanssa on soiteltu puhelimella. Kirjoittaminen vaatii aiheita ja niitä tuo muutaman vuoden takainen elämäni tarjosi lähes jokaiselle päivälle jotakin. Onneksi aika kuitenkin muuttuu ja elämä tasoittuu. Ja aiheet vähenevät.

Nyt on tultu siihen vaiheeseen, että Iskä kokkaa -blogi siirtyy säästöliekille. Tähän saakka olen pyrkinyt kirjoittamaan edes yhden ruokajutun viikossa, ja siihen itselleni tyypillisen alkutekstin. Tästä eteenpäin kirjoitan elämäni kuulumiset Et-lehden Sinua en jätä -blogissa, toivon mukaan kerran viikossa. Ruokajuttuja kirjoittelen pelkkinä resepteinä sitä mukaa kuin tuntuu, että ruuassa on jotain kirjoittamisen arvoista. Käytännössä saattaa olla aika harvoin.

Joten kiitos kaikille, Aila, Sanja, Hiikkis, Salix, Aili Inkeli, Laali, Cebic, Heli, Anu ja kaikki muut, jotka olette Some-ystävinäni kaikki nämä vuodet kulkeneet. Niin, ja tietysti Musta Leski.