Sitruunakanaa ja pyykinpesua

Vappu alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa. Nuoruudessa se olisi tiennyt tässä vaiheessa iltaa krapulan sekaista laskuhumalaa. Nyt se tietää hirmuista vuorta puhtaita pyykkejä. Onneksi ei tarvinnut enää mopoja korjailla väliaikoina. Sillä tavalla alkaa elämä helpottamaan, että vielä reilu kymmenen vuotta sitten piti lasten ollessa pieniä, pestä koneellinen pyykkiä lähes joka päivä. Tein sen silloinkin, vaikka Äiskä oli vielä pelissä mukana. Nyt pärjää normaalioloissa koneellisella tai parilla viikossa. Viime viikonloppu vain meni räkätaudin kourissa, ja pyykittelyt jäivät. Oikeastaan hieman harmittikin, sillä minulla olisi ollut omaishoitajan vapaat eli Äiskä oli koko viikonlopun hoitopaikassa. Ja minä makasin taudin kourissa kotona sohvalla. No, olihan se toisaalta parempi lepäillä itsensä kuntoon. Vaan tänään on sitten saanutkin pyykätä koko päivän. Että työn juhlaa vain kaikille.

Ruokana tänään nautimme vappuperinteistä poiketen 

Wokattua fenkolikanaa

350 g broilerin suikaleita

2 appelsiinia

2 limettiä

2 rkl balsamiviinietikkaa

4 rkl öljyä

1/2 dl mantelilastuja

1 fenkoli

1 tl suolaa

Raasta toisen appelsiinin ja toisen limetin kuori kulhoon. Purista toisen appelsiinin ja molempien limettien mehu kuoriraasteen päälle. Lisää balsamiviinietikka ja puolet öljystä. Lisää kulhoon broilerisuikaleet, sekoita ja anna marinoitua huoneenlämmössä reilu puoli tuntia. 

Sillä aikaa kun broilerisuikaleet marinoituvat, paahda mantelilastut kauniin ruskeaksi kuivalla pannulla. Laita lastut syrjään. Suikaloi fenkoli. Kuori ja lohko jäljellä oleva appelsiini. Poista ainakin valkea kuoriosa, mielellään jopa kalvot. Kun broilerisuikaleet ovat marinoituneet, kuumenna isolla paistinpannulla tai wokkipannulla loput öljyt. Paista kuumalla pannulla broileri- ja fenkolisuikaleita viitisen minuuttia. Mausta suolalla ja lisää suola. Lisää vielä appelsiinilohkot ja sekoita hyvin. Tarjoile riisin ja makean chilikastikkeen kera.

Hyvää äänin 2 - 1. Juniori totesi fenkolia maistaessaan, ettei ole koskaan tykännyt, että ruuassa on näin paljon sipulia! Äiskän asteikolla meni kakkosluokan ruuaksi.

Kaverit katoaa, ystävät jää

Olen keskustellut usean sellaisen ihmisen kanssa, jolta on joku perheenjäsen sairastunut vakavasti. Lähes poikkeuksetta elämän muutosta suhteessa muihin ihmisiin on kuvattu siten, että ne jokapäiväisessä elämässä mukana pyörineet kaverit jotenkin katoavat pois. Nähtävästi se jokin kaveruuden pohjalla ollut yhteinen tekijä lakkaa olemasta, kun toimintakyky ratkaisevasti muuttuu. Ihan mukavia ja sydämellisiä ihmisiähän ne vieläkin ovat, kun kaupungilla näkee, mutta se joku vain näkyy puuttuvan. Sen sijaan ne ystävät, joiden kanssa on pidetty yhteyttä vuosikymmenet, aina kerran pari vuodessa nähtykin. Ne eivät katoa mihinkään. Ja kesä on siitä kivaa aikaa, että silloin liikutaan kesälomalla ja tavataan ystäviä. Jouluna sitten tavataan ystävien lähettämiä kortteja, mutta ne eivät lämmitä läheskään niin paljoa, kuin aito tapaaminen ja kuulumisten vaihtaminen. Tänään vietimme taas yhtä tämän kesän tosiystävän päivää, kun vanhat perhetuttumme Porvoosta poikkesivat päiväseltään vieraisilla.

Ruokapöytään sitten rakensin alkukeiton eilisestä viinisuolaheinäkeitosta puoli litraa vettä lisäämällä. Vielä jäi ihan riittämiin sattumia. Varsinaisena pääruokana oli 

Tonnikalarisottoa wokkipannussa (neljälle)

(lähde: Cecilla Lundin, 2004, Wokki-herkkuja, Helmi-kustannus, Helsinki)

1 purjo

2 valkosipulin kynttä

2 rkl öljyä

1/2 dl kapriksia

ruukku tilliä

6 dl keitettyä riisiä

10 aurinkokuivattua tomaattia

2 tlk (à 185 g) tonnikalaa vedessä

1 tl sitruunapippuria

Huuhtele, puhdista ja viipaloi purjo. Kuori ja hienonna valkosipuli. Kuullota sipulit öljyssä. Lisää kaprikset ja hienonnettu tilli. Kääntele joukkoon riisi. Suikaloi tomaatit. Valuta tonnikala. Sekoita wokin joukkoon ja kuumenna. Mausta sitruunapippurilla. Tarjoile tonnikalawokki salaatin kera.

Hyvää äänin 6 - 0. Äiskän asteikolla meni kolmoseen.

PS. Alkukeitto sai edelleen ylistäviä kommentteja osakseen.

Terveyskeskuksessa

Kävin viime viikon torstaina terveyskeskuksen ajanvarauksessa. Tiesin, että ajanvaraus aukeaa kahdeksalta. Puhelimella on ihan turha yrittää. Niinpä olin heti aamusta vartin yli kahdeksan paikalla. 15 henkeä jonossa! Kuulemma toinen ihminen oli jo aikaa varaamassa. Nopeasti laskin, ettei minulla ollut aikaa jäädä kahdeksi tunniksi jonoon istumaan. Kuulin myös, että ovet aukeavat puoli kahdeksalta. Niinpä päätin siirtää käynnin tälle viikolle.

Tänä aamuna Äiskän avustaja tuli normaalia aiemmin eli seitsemälle. Niinpä minä olin terveyskeskuksen pihassa jo 7.10! Yllätyksekseni ulko-ovi aukeni sitä lähestyessäni. Vilkaisin oven pielessä olevaa taulua palveluajoista. Ei ollut mitään mainintaa ajanvarauksen aukeamisesta. Niinpä astuin sisään ja arvelin ajanvarauksen oven olevan lukittu. Vaan eipä ollut! Kutsuvasti auki! Ajattelin, että tänään ehdin ennen mummoja jonotusnumeroautomaatille. Ei muuta kuin rohkeasti sisään. Minä olin ihan ensimmäinen! Jeee!!!

Puoli kasilta tuli ensimmäinen hoitaja. "Milläs avaimilla sitä on sisään tultu?" kysyi yrmeästi. Minä hiukan nostin katsetta lehdestä ja vastasin muina miehinä: "Yleisavaimella." Täti alkoi naamaltaan muuttua siinä määrin merkittävästi, että päätin valaista asian oikeaa laitaa: "Ovet olivat auki, joten kävelin sisään. Olen tympääntynyt kahden tunnin jonoihin." Hoitaja selitti vihaisena, että ei tänne saa ennen avaamista tulla. Vastasin, etten tiennyt virallista sisäänlaskuaikaa, kun ei ollut ilmoitettu ja ovet olivat auki. Meni koppiinsa.

Aikanaan kello tuli kahdeksan, ja minut kutsuttiin numerolla sisään. Uusi hoitaja: "Sinä tulit luvatta! Mitä vaivaa?" "En tullut luvatta. Tämä on julkinen laitos, ovi oli auki, eikä tuloa ollut kielletty!" "No jos on joku aika aukeamiselle sanottu, ei sitä kauppaankaan mennä ennen aukaisemista!" "Vaan kaupoissapa on ovessa aukioloaika sanottu, ja ovet avataan silloin, kun kauppa aukeaa. Täällä oli ovet auki eikä mitään mainintaa kellonajasta." Siihen se päättyi - kinaaminen. Aika saatiin varattua tyylikkäästi niin Äiskälle kuin minullekin. Lähtiessäni ilmoitin seuraavalla kerralla tulevani seitsemän jälkeen sisään, jos ovet ovat auki. Kuvan palveluajoista kertovasta taulusta otin pois lähtiessäni. (Joo joo. Sinne se taulu jäi seinälle. Kuvan otin siitä taulusta poislähdön hetkellä.)

Illalla sitten syötiin Maku-lehdestä kopioidulla reseptillä tehtyä

Possuwokkia

400 g porsaanlihasuikaleita

loraus öljyä

n. 450 g vokkivihanneksia

1 prk inkivääri-sitruunaruoho vokkikastiketta

Kuumenna öljy pannulla ja paista lihat kauttaaltaan kypsäksi. Kaada pannulle jäiset kasvikset. Kuumenna sekoitellen. Lisää vokkikastike ja anna kiehahtaa. Tarjoa lisänä täysjyväriisiä.

Hyvää. Äiskän asteikolla juuri ja juuri kakkosluokkaa.

Olisiko 48 tuntia vuorokaudessa parempi

Tänään piti touhuta ruokareseptien kanssa vaikka mitä, mutta eihän se niin mennytkään. Eilen illalla kävin jo puoli yhdeltätoista nukkumaan, mutta nukahdin vasta puoli yhdeltä. Jälkeen päin tajusin, että ei olisi pitänyt juoda töistä tultua kahvia! Näin sitä muututaan. Nuorena ei nukuttanut, jos ei saanut iltayhdeksältä iltakahvia. Töissä oli sen verran vilkasta, että päivä meni ongelmitta. Illalla sitten teen taas viikon ruokalistan ja vähän kokkailen venäläistyylistä lecsóa huomiselle valmiiksi ja käyn aikaisin nukkumaan. Ja paskan marjat! Johonkin se aika vain katosi. Kello tulee yksitoista, ja sain juuri hommat siihen malliin, että pääsin päivittämään tätä blogia. Ensiviikon ruokalista kyllä jäi huomiseen.

Tänään kuitenkin kaiken höseltämisen keskellä kokkailin perheellemme 

Wokkivihanneksia

150 g parsakaalia

150 g kukkakaalia

150 g minimaissia

1 paprika

1 pienehkö sipuli

1/2 purjo

pieni rasia herkkusieniä

öljyä

kastike:

1 iso valkosipulin kynsi murskattuna

1 rkl raastettua inkivääriä

1 tl sambal oelek -tahnaa

1 tl basilikaa

2 rkl hunajaa

1/2 tl perunajauhoja

1/2 dl viinietikkaa

1/2 dl soijakastiketta

Sekoita kastikkeen ainekset.

Pilko kasvikset ja sienet suht' saman kokoisiksi palasiksi ja paista pannulla sellaisiksi al napakoiksi. Suurin piirtein yllä lueteltu järjestys on hyvä. Kypsyvät sitten jotakuinkin samaan aikaan. Niin, minä käytin kahden pannun tekniikkaa. Pikkupannulla wokkasin nopeasti alkuun aina laji kerrallaan ja sitten isolle pannulle kokosin kaikki sekaisin kypsymään. Kun kaikki on saatu isolle pannulle, kaada hyvin sekoitettu kastike sekaan. Kuumenna ja tarjoile saman tien.

Lankomies oli kylässä. Tykkäsi kovasti eli äänin 3 - 2 hyvää. Äiskältä kolmonen.

PS. Äiskä muuten täyttää huomenna 52 vuotta.

Äijäluokan vegeruokaa

Aina ei kaikki mene niin kuin on suunniteltu. Niin kuin nyt tämä mennyt viikko. Koko ajan on tullut muutosta muutoksen perään. Ja tässä suhteessa nämä valmiiksi tehdyt viikon ruokalistat ovat huonoja. Minäkin olin tehnyt tälle päivää päättyvän listan, mutta kaikkien ennakoimattomien touhujen seurauksena tälle päivää suunniteltua lasagnea syödään vasta sunnuntaina. Eihän siinä sinänsä mitään, suunnitelmaa voi aina siirtää päivällä eteenpäin tarpeen vaatiessa. Ongelmaksi tulee vain raaka-aineiden säilyvyys. Esimerkiksi eiliselle suunniteltuun broileripastaan tarvittavan kermapurkin parasta ennen päiväys on jo tänään. Se kun tuli ostettua jo viime perjantaina. No mennessä oppii. Tämä kaikki vain vahvistaa tekemäni taktiikkamuutoksen oikeellisuutta: kahdesti viikossa kaupassa on parempi kuin kerran viikossa.

Kaikesta huolimatta tänään tehtiin kikhernewokkia. Äijäluokkaan sen vievät kikherneet - ovat nimittäin sen verran tuhtia kamaa, että tulee miehinen mieskin kylläiseksi.

Ainekset, sopiva satsi neljälle

1 purjo

1 munakoiso, keskikokoinen

loraus öljyä

1 rkl fariinisokeria

1/2 rkl currya

1 tl suolaa

1/4 tl mustapippuria

4 - 5 tomaattia

800 g kikherneitä

2 dl bulgarian jugurttia

Pilko purjo, munakoiso ja tomaatit palasiksi. Huuhdo ja valuta kikherneet. Kuumenna öljy isolla pannulla. Kuullota purjo ja munakoiso. Lisää fariinisokeri, curry, suola ja mustapippuri. Lisää pannulle tomaatit ja kikherneet. Kuumenna koko ajan käännellen seosta kunnes kuumenee kauttaaltaan. Tarjoile. Lautasella annoksen päälle kunnon tömpsäys jugurttia pyöristää makua.

Äiskän asteikolla 3.

Ja tämän kuun ruokamenot tällä hetkellä 525 euroa.

Sieni-kasvishöystö

Mikähän se lienee wokkiruuan määritelmä. Tämän päiväinenkin resepti oli alunperin Finfoodin keittokirjassa nimellä aasialainen sieni-kasvisvokki. Äiskä teki aikoinaan hyvin samanlaisia ruokia, ja niitä kutsuttiin kasvishöystöiksi. En sitten tiedä, missä on ero. Ja sitten näissä resepteissä on usein joku ihme aine, jota tarvitsee vain hyvin harvoin. Tarkoittaa käytännössä, että putelin sisus ehtii mennä pilalle ennenkuin sitä seuraavan kerran tarvitsee. Niin kuin tässä ruuassa alkuperäisen reseptin mukaan tarvitut yksi ruokalusikallista thaimaalaista kalakastiketta. Niinpä olen vähän ruuvannut ohjetta enempi itselleni sopivaksi.

Ainekset, sopiva satsi neljälle

1 sipuli
1/4 punainen chili
1 punainen paprika
2 porkkanaa
170 g herkkusieniä (no taas tuo määrä tulee siitä, että Lidlin purkissa sattuu olemaan juuri tuon verran)
noin 350 g kiinankaalia
loraus öljyä
1 dl vettä, johon on mikrossa kuumennettu sekaan puolikas kalaliemikuutio
2 tl hunajaa
tömpsäys purkista basilikaa
kuorittuja maapähkinöitä

Silppua kourittu sipuli. Aloita kuullottaminen kuumalla pannulla, johon olet lorauttanut vähän öljyä. Poista chilistä ja paprikasta siemenet, pilko palasiksi ja lisää ne pannulle. Kuori porkkanat, pilko pieniksi palasiksi, lisäää pannulle. Muista aina vähän pyöräyttää lastalla, etteivät tavarat pala. Pilko sienet pieneksi silpuksi. Lisää pannulle. Silppua myös kiinankaali ja lisää pannulle. Kääntele aineksia pannulla koko ajan kohtuullisella lämmöllä kuumentaen kunnes kasvikset pehmenevät napakan kypsiksi. Kumoa kalaliemi sekaan ja sekoita. Kalaliemi antaa tarvittavan suolan ateriaan. Pyöristä maku hunajalla. Lopuksi lisää pähkinät ja kun ne ovat vähän lämmenneet, niin lopuksi ripottele pinnalle basilikaa. Sekoita ja tarjoile. Kaveriksi voi keittää vaikkapa riisiä. Meillä tosin syödään ihan tämmöisenään kevyenä pääruokana.

Äänet menivät tasan 2 - 2 eli paha mennä sanomaan oliko hyvää vai huonoa. Makuasia tosiaan. Äiskän asteikolla meni luokkaan 4. 

Myöhemmin illalla piti vielä käydä täydentämässä leipä- ja pullavarastoa. Siihen meni vitonen. Kuukauden ruokamenot tähän saakka tasan 300 euroa.

Nuudeliwokki

Lapset aina pyytävät nuudeleita. Vanhin poika tosin piti pitkän tauon syötyään ensimmäisenä opiskelusyksynä lähes kaksi kuukautta pääasiassa nuudeleita. Nykyään kyllä taas kokkailee omassa keittiössään lapsuutensa herkkua - tosin vähän monimutkaisempana versiona. Minä kyllästyin parin kokeilun jälkeen kaupan valmispaketteihin. Tänään valmistin nuudeliwokkia, jota meillä useimmiten saa nykyisin, jos tilaa nuudeleita.

Ainekset

100 g riisinuudeleita
reilu ruiskautus sitruunamehua (esim. Sicilica)
250 g pakasteherneitä
1/2 tl cayennepippuria
3 suurehkoa salottisipulia
loraus (n.3 rkl) öljyä
2 rkl kasvisfondia
1 rkl fariinisokeria
1/2 dl pähkinärouhetta

Kypsennä nuudelit paketin ohjeen mukaan. Kannattaa vähän pätkiä ennen keittoa, niin on helpompi käsitellä niin valmistusvaiheessa kuin syödessäkin. Pätkiminen on kyllä aika siivotonta hommaa: pätkiä lentelee ympäri keittiötä.

Kuumenna öljy pannulla. Lisää jäiset herneet ja kuoritut, palasiksi silputut salottisipulit. Kääntele herneitä ja sipuleita pannulla, jotta kypsyvät tasaisesti. Ruilauta sitruunamehua sekaan. Lisää cayennepippuri. Cayennen määrää kannattaa säädellä oman maun mukaiseksi, mutta tästä on hyvä aloittaa. Valuta nuudelit ja kun sipulit alkavat olla kuullottuneet, lisää nuudelit sekaan. Jatka paistamista hetki. Mausta fariinisokerilla ja kasvisfondilla. Ripottele päälle pähkinärouhe.

Aika mitäänsanomattoman näköinen ruoka, mutta näinhän se usein on, että ulkonäkö pettää. Hellalla näkyvät ne aiemmin mainitut nuudelin pätkät.


Nuudeliwokki on aivan mainio kasvisruoka sellaisenaan makean chilikastikkeen tai soijakastikkeen kera. Toki ruokaisampi tulee, jos viitsit paistaa esimerkiksi broilerisuikaleita kaveriksi.