maanantai 21. heinäkuuta 2014

Loma loppuu!

Se on sitten loma loppu. Mutta ei se mitään, maisteri Siiskosen loma loppui jo eilen. Mutta olipahan mukava loma. Ensinnäkin tämä oli moneen vuoteen ensimmäinen täyspitkä loma. Pätkätyöläiselle harvinaista herkkua. Toiseksi, hyvä reissu motskarilla Venäjällä. Tuli tavattua vanhoja pietarilaisia tuttuja reissun aikana eri paikoissa matkan varrella. Äiskäkin sai viettää mukavat kaksi viikkoa kuntolomalla Punkaharjun Kruunupuistossa. Vanhin poika vaimoineen ja tyttärineen kävi kylässä, samoin serkku-Tiina Norjasta. Ja pisteenä i:n päälle: viikko laatuaikaa Äiskän kanssa käytännössä kahdestaan. Huomenna kuitenkin töihin, ravinteliruuat on sitten tältä erää loppu. Arkiruokanamme oli tänään listalla

Potlohko antrealaisittain

2 l perunalohkoja
500 g sianlihaa (niskaa/kassleria tai lapaa)
2 tl suolaa
4 dl vettä
2 sipulia
10 kokonaista maustepippuria

Kuori ja lohko perunat sekä sipulit. Paloittele sianliha. Voitele uunivuoka. Pane vuokaan ensin perunoita, sitten lihat ja viimeksi sipulilohkot. Lopuksi vielä loput perunalohkot. Lisää mausteet ja vesi. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 2 - 2 1/2 tuntia. Silloin kun menee putkeen, niin päällimmäiset ainekset ovat ruskistuneet rapsakoiksi, mutteivät palaneet. Tarjoile vaikkapa puolukka-porkkanaraasteen kera.

Hyvää perusruokaa äänin 2-0, Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Ulkona mittari näytti 27 astetta lämmintä ja täytyy myöntää, potlohko pääsee paremmin oikeuksiinsa, jos ulkona on 27 pakkasta. On sen verran tuhtia ja rasvaista evästä.

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Iskä panee parastaan!

Tänään olemme murtaneet ainakin kaksi myyttiä. Myytti numero yksi: Kaikki norjalaiset rakastavat turskaa ja kalaa ylipäätään. Syövät kalaa päivittäin ja ovat taitavia kalankäsittelijöitä. Tässä on tämän viikkoa Trondheimissa asuvan serkkutytön kanssa vaihdettu kuulumisia ihan naamakkain. Yhteenveto: sisämaassa asuvat eivät ole mitään erityisiä kalafriikkejä. Rannikollakin suhde kalaan muotoutuu lähinnä sen mukaan, että osallistuuko perhe pyyntitoimintaan. Muut ovat pääsääntöisesti normaalin pakasteallaskalan kuluttajia. Eivätkä kaikki ole virtuoosimaisia kalankäsittelijöitä. No, onneksi serkkutyttö on suomalainen ja kuuluu enemmänkin noihin turskanorskeihin, vaikkei kalastakaan. Edes virvelillä saati sitten troolarilla. Tykkää kuitenkin kokata kalaa.

Ja sitten se toinen myytti, jonka olemassa oloa olen sitkeästi pitää yllä: en osaa oikeasti kokata eli laittaa omien mielihalujen mukaan ruokaa ilman ohjeita. Tarvitsen aina jonkun tekemän reseptin tuekseni. Tämän myytin murtaminen antoi jo pari viikkoa sitten viitteitä murtumisestaan, kun tein tajuttoman hyvän makuisen makkarakeiton cotechino-makkarasta ja kasviksista. Oli vain niin paljon touhua, ettei siitä ehtinyt kirjoittaa postausta aikanaan ja nyt se on jo unohtunut. Lopullisesti myytti murtui, kun tänään panin parastani ja serkkutytön lähdön kunniaksi kokkasin 

Iskän mitä kaapista löytyy -kalakeitto

1,5 l vettä 
1 rkl suolaa (arvioi itse määrä, sillä minä käytin venäläistä puhdistamatonta suolaa, joka antaa vähän erilaisen täräyksen ruokiin)
perunoita
juuripersiljaa
purjoa
muutama valkosipulin kynsi
1 tl mustapippuria
1/2 tl chilihiutaleita
5 tähtianista
1-2 dl appelsiinimehua
1-2 rkl valkoviinietikkaa
300 g aurinkovihanneksia (ainakin CM:stä löytyy)
kymmenkunta miniluumutomaattia
paketti kahden kalan kuutioita
1 pss isoja katkarapuja
loraus oliiviöljyä

Sulata etukäteen kalakuutiot ja katkaravut. Keitä suolalla maustettu vesi. Lisää pestyt ja silputut kasvikset. Anna kiehua hetken aikaa. Lisää aurinkovihannekset ja mausteet. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää tomaatit ja lopuksi kalat ja katkaravut. Kuumenna kiehuvaksi. Lorauta vielä joukkoon oliiviöljyä ja tarjoile.



Hyvää äänin 5 - 1. Eli kaikki aikuisen tykkäsivät. Porukan tokaluokkalaisen mielestä oli liian paljon outoja elementtejä ruuassa, jota kutsuttiin kalakeitoksi. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmannen luokan ruuaksi, mikä on kalalta ja keitolta tosi kova saavutus. Otti jopa lisää.

PS. Mitä tuohon norjalaisiin tulee, niin serkkutyttö varmaan korjaa kommenteissa asiavirheet.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ei tulisi ensimmäisenä mieleen!

Kesä on mukavaa aikaa. Etenkin, jos on lämmin ja vähän lunta. Parasta kesässä minusta kuitenkin on kaukana asuvien ystävien ja sukulaisten tapaaminen. Kuten jo grillin teon yhteydessä mainitsinkin, vanhin poika oli perheineen kylässä useamman päivän ajan. Mukava fiilis vierailun jälkeen kaikkinensa. Seuraavaksi sitten tuli serkku-tyttö Trondheimista, Norjasta useamman päivän visiitille. Serkku-tytön kanssa on reseptejä vaihdettu ennenkin. Niinpä päätimme jatkaa ruokateemalla tälläkin kertaa. Kaiken muun keskustelun lomassa minulle syntyi peukalonhangallinen mielenkiintoisen kuuloisia norjalaisreseptejä. Tänään kuitenkin päätimme valmistaa

norjalaisia läskilettuja

lettutaikina (ihan tavallinen suomalaistyylinen)

1 l maitoa
3 munaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
5 dl vehnäjauhoja
voita paistamiseen

Vatkaa ainekset sekaisin. Anna tekeytyä puolisen tuntia. Paista pannulla voissa letuiksi.

lisukkeet

3 pkt á 170 g pekonia
1 l mustikoita (tai mustikkahilloa purkillinen)
sokeria
vaaleaa siirappia

Murskaa mustikat ja mausta sokerilla. Paista pekonit heti lettujen paistamisen jälkeen tosi kuumalla pannulla rapeiksi. Ja sitten eikun syömään.

Käännä lettu rullalle. Laita lautaselle. Viereen läjä pekonia ja toinen mustikkasurvosta. Kaada kaikkien päälle siirappia. Syö - siten, että suuhun tulee kerralla sekä lettua, pekonia että mustikkaa. Namia!

Ei tulisi tämä yhdistelmä ensimmäisenä mieleen - edes minulle.
Hyvää äänin 3 - 1. Äiskän asteikolla meni pienen houkuttelun jälkeen neljänteen luokkaan. Äiskä ei ylipäätään tykkää pekonista. Serkku-tytön mukaan tämä on Norjassa aivan tavallinen arkiruoka. Kiitos taas kerran hyvästä vinkistä ja kädestä pitäen opastamisesta.

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Yksinkertainen on kaunista rev. 1.n+1 - tee-se-itse-grilli

Entinen grilli paloi parahiksi puhki, kun vanhempi poika tuli perheensä kanssa kylään. Päätettiin tehdä uusi. Tai siis minä tein, ja poika kuvasi.

Grillin valmistukseen tarvitaan oikeastaan vain Mies ja kaksi kättä. Hyvänä lisänä ovat pieni öljytynnyri, pyykinkuivausteline, tussi, mittanauha, suojalasit, rälläkkä ja jatkojohto. 

Piirrä tussilla tynnyriin merkkiviiva siten, että viivaa pitkin leikkaamalla syntyy kaksi yhtäsuurta puoliskoa. Tähän tarvitset sitä metrimittaa.

Leikkaa rälläkällä viivaa myöten tynnyri kahtia. Älä arastele, vaan paina menemään.

Vie toinen puolisko varastoon.

Käännä pyykinkuivausteline alassuin ja nosta jäljelle jäänyt tynnyrin puolikas telineen päälle.

Toiselle pitkälle sivulle olisi pitänyt vielä leikata senttiä syvät lovet (sellaisen rälläkän laikan paksuiset), mutta rälläkästä loppui laikka. Nämä lovet ovat hyvät olemassa, jos grillissä valmistetaan varraslihoja eli shashlikkeja.

Polta grillissä vielä ennen käyttöön ottamista kunnon roihut, että öljyjäämät palavat sisäpinnoilta pois.

Ja sitten ei muuta kuin grillaamaan. Tässä syntyvät shashlikit karjalanpaistilihoista.

Ja lopuksi syömään hyvässä seurassa.

Jälkiruokanamme oli

Harlulainen rusinasoppa

1 l vettä
2 dl marjamehua (minä käytin mustaherukkamehua, kotona keiteltyä)
3 dl rusinoita
3/4 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
1 dl vettä

Yhdistä vesi ja mehu. Kuumenna kiehuvaksi. Keitä rusinoita viitisen minuuttia. Lisää sokeri ja sekoita. Mittaa vesidesiin perunajauhot ja kaada seos yhtenä nauhana keittoon koko ajan sekoittaen. Kuumenna vain sen verran, että soppa hieman kirkastuu. Peitä kannella ja anna jäähtyä. Tarjoile kylmänä tuoreen pullan kera.

Hyvää äänin 6-0. Äiskän asteikolla toisen luokan ruokaa.

torstai 10. heinäkuuta 2014

Kokkaa jälleen

Kesällä kaikki grillaavat. Tai ainakin niin meille halutaan uskotella. Minä en ole ollut oikein innokas grillaaja, mikä taas johtunee siitä, että en ole osannut grillata lihaa oikein. Tänä kesänä olen alkanut päästä siitä jyvälle, ja niinpä on tullut grillailtuakin. Vaan kun kaikki grillaavat, niin siitä menee hohto. Ihan niin kuin nyhtöpossusta ja muusta nyhtölihasta. Meillä Joensuussa kuitenkin toimii kesäisin torilla Ison D:n grilli eli oikeammin Big D's hamburger grill. Joku jenkkikaveri on asettunut Joensuuhun asumaan, ja valmistaa aitoja amerikkalaisia hampurilaisia torilla grillissään. Avotulella! Aina on sanottu, että täytyy malttaa odottaa, että grillissä on kunnon hiillos. Jos puut tai hiilet ovat vielä liekeissä, ainoastaan pinta palaa. Mutta kun poikien tekemät pihvit ovat puilla ja avotulella kypsentämisestä huolimatta todella hyviä, niin pitihän se opetella minunkin.

Naudanlihapihvit neljälle

1 kg naudan ulkofileetä
karkeaa suolaa
mustapippurirouhetta (saa laittaa myllystä)
1 sitruuna

Leikkaa lihaklöntti neljäksi yhtä suureksi pihviksi. Purista sitruunan mehu astiaan ja pyörittele pihvejä mehussa. Jätä pariksi tunniksi jääkaappiin tekeytymään. Ripottele pihvien pinnalle suolaa ja pippuria ja jätä reiluksi puoleksi tunniksi huoneenlämpöön. Laita grilliin koivuklapit palamaan ja kypsennä avotulella. Liekit eivät saa olla liian suuret, mutta selkeä tuli pitää olla kuitenkin.

Jos haluat pihvin raakana, riittää kun heität sen grilliin ja grillaat minuutin puoleltaan. Valmis! Halutessasi kypsemmän pihvin, kypsennä sitä liekeissä koko ajan käännellen. Tärkeintä tässä on nyt tuo koko ajan käänteleminen. Jos liha jää liian pitkäksi aikaa liekkeihin, se tosiaan palaa, mutta kun sitä yhtenään käännellään, se kypsyy ja saa itseensä perinteisestä grilliruuasta poikkeavan savun maun. Sopiva kypsyysaste tulee sormituntumasta. Ja sen oppii vain tekemällä. Ja kun pihvit ovat kypsiä, ei muuta kuin syömään.


Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkosluokkaan. Sienikastike viimeisteli kokonaisuuden. Appiukon vaimo teki sen, joten reseptistä en osaa sanoa mitään.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Terveisiä lomalta

Olen lomalla. En kokkaa. Ainakaan niin kauan kuin rahat riittävät syödä muiden tekemää. Aloitin loman tutustumalla itäisen naapurimaamme Venäjän ruokatarjontaan. Valitettavasti ihan kaikista jutuista ei tullut otettua kuvia. Milloin oli kamera niin hankalassa paikassa, etti viitsinyt vesisateessa mootoripyötän laukuista käydä kaivamaan, milloin taas yksinkertaisesti unohtui.


Ensimmäisenä päivänä syötiin Podporozhessa hotelli U Maksimitsan ravintolassa lihaa ja perunoita. Pyydettiin tarjoilijaa suosittelemaan jotakin. Ihan sama mitkä reunaehdot asetettiin, niin aina suositteli lihaa kreikkalaisittain. Sitä sitten syötiin. Yllä olevassa kahvilassa käytiin kahvilla Lotinanpellon lähellä valtatie M18 varrella.


Toisena päivänä syötiin kantatie R37 varrella Oshtassa venäläistä suolakurkkukeittoa eli rassolnikkia lounaaksi. Noin 2,5 euroa kivennäisveden kanssa. Yleensäkin, kun tien varrella näki ruokapaikan pihassa rekkoja, niin tiesi saavansa hyvää ruokaa tajuttoman edullisesti.


Illalla sitten ystäväperheen Sveta-rouva tarjoili ensin tuloruuaksi borssia, leipää ja votkaa. Myöhemmin illalla sitten syötiin varsin ovelaa ruokaa. Dima keitti ensin kuoriperunat, jotka sitten murskattiin, mutta ei niin hyvin kuin perunamuussiin. Sitten aikaansaatu muussi paistettiin pannulla. Syötiin majoneesikastikkeessa olevan salaatin ja paistoksen päälle ripoteltavan ruohosipulisilpun kera. Ja votkan.


Kolmantena päivänä jätimme lounaan väliin ja söimme illalliseksi Novgorodiin saavuttuamme ruukulliset villisikaa. Pohjalle oli laitettu perunoita kypsymään.


Neljäntenä päivänä nautin japanilaisessa ravintolassa Novgorodissa lohta nuudelipedillä. Namia, mutta illalla piti vielä hakea kaupasta hiukopalaa.


Viides päivä kului lämpimän aurinkoisessa säässä tien päällä. Kahvi ja Jessentuki 17 -kivennäisvesi riitti.


Illalla ruokailimme Pietarhovin lähellä Nizinossa eli inkeriläisittäin Teppolassa sijainneen hotellimme terassilla sianlihashsashslikkeja. Yksinkertaista, mutta todella hyvää. 


Kuudennen päivän lounas oli 400 ruplaa eli vajaan kympin maksanut kupillinen kalakeittoa Pietarhovin puistossa. Hyvää oli, mutta hinta kirpaisi sielua.


Iltapalan suhteen sitten pihtailtiin. Ostettiin hotellin vieressä sijainneesta kaupasta leipää, makkaraa, juustoa, majoneesia ja lenkkimakkara. Ja vähän kaljaa.



Seitsemäs päivä meni tienvarsikioskista ostetulla kananlihashavermalla. Illalla oli juhlan tuntua, kun Willileidi oli valmistanut minulle Willimiehen kanssa pehmeän laskun kotimaahan. Illalliseksi paria eri laatua venäläisiä piirakoita ja pisteenä iin päälle: itse leivottuja karjalanpiirakoita ja Willimiehen pyydystämästä lohesta kraavattua lohta piiraiden päällä. Jälkiruokana kahvia ja Viipurin konditoria n:o 1:stä ostettua ihanaa sitruunapiirakkaa. Saunan päälle paistettiin vielä takan hiilloksella makkarat. Kiitos vieraanvaraisuudesta Willimiehelle ja Willileidille.

Kahdeksantena päivänä ajelin kotiin ja söin savustettuja muikkuja matkan varrella. Hyvä ruokamatka itään. Suosittelen.