sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Päivä ennen vapun aattoa (F)

29. huhtikuuta. Telkusta tulee Idols. Nuoret laulavat tosi hyvin. Äiskä katsoo ja tykkää. Minä viikkaan viikon kirjopyykkejä. Huomenna on vapun aatto. Ennen se oli iso juhla. Aattona riehuttiin Punkaharjun Kultakivessä hulluna kännissä. Vapun päivänä sitten yritettiin ehtiä johonkin torijuhliin. Aatetta oli mukana - kenellä minkäkin väristä. Myöhemmin alkoi tulla vaikutteita myös ylioppilaiden vapusta. Joka tapauksessa vappu oli iso juhla. Ei ole enää. Aate on liudentunut kaikilta. Ja ylioppilaatkin ryyppäävät ja bilettävät pitkin vuotta siinä määrin runsaasti, että eiköhän tuo ole vappukin vain muun humun jatketta. Minusta ei tunnu yhtään päivältä ennen isoa juhlaa. Minusta tuntuu sunnuntaille. Siivooja tulee aamulla kasilta. Pestään ylimääräisenä ohjelmanumerona sauna.

Tänään oli vihoviimeinen Ranska-päivä. Resepti oli alunperin kanille, mutta kun Äiskä ilmoitti, ettei ole hyvä ajatus ryhtyä pihasta kaava-alueella jalkajousella ikkunasta rusakoita ampumaan, niin käytin broileria. 

Broileria ja oliiveja - Poulet aux olives

400 g broilerin rintaleikkeitä
2 rkl voita
1 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
2 sipulia
1 rkl vehnäjauhoja
2 laakerinlehteä
4 dl kuivaa valkoviiniä
noin 100 g vihreitä oliiveja

Leikkaa rintaleikkeet reilun kokoisiksi paloiksi. Ruskista voi-öljyseoksessa. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää hienonnetut sipulit. Ripottele jauhot lihojen päälle, kääntele ja lisää viini. Lisää laakerinlehdet ja hauduta 30 - 40 minuuttia. Pane joukkoon oliivit ja anna vielä kiehahtaa. Oliivit lisäävät lihan ja liemen suolaisuutta, joten käytä suolaa harkiten ruskistusvaiheessa. Tarjoa lisäkkeenä keitettyjä kasviksia ja patonkia.

3-1 syötävää perusruokaa. Juniori ei suostunut syömään kasviksia.

Alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980. Iskän tämän ohjeen pohjalta muokkaama.  

Tomaatin taimet opiskelevat ulkona elämistä.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Kuuleeko Montpellier (F)

On se tämä sosiaalinen luonne jännä mukana kuljetettava. Valtion virastossa on kaikenlaisia jänniä käytäntöjä. Kuten nyt tämä vuosilomasääntö meidän putiikissa. Vanhat lomat on pidettävä huhtikuun loppuun mennessä pois. No sehän tarkoittaa, että tällä viikolla ei ole ollut töissä väkeä kuin murto-osa normaalimäärästä. Eihän se varsinaiseen työntekoon vaikuta, kun kaikki omissa keljoissaan tutkimusta vääntävät. Vaikka meikeläisen työtehoon vaikuttaa. Nimittäin talo huokuu tyhjyyttään kahvi ja ruokatunneilla. Ei ole ketään kenen kanssa suutaan pieksäisi. Metla on nimittäin siitä hauska paikka, että 12 minuutin kahvitunteja ei pääsääntöisesti tuhlata työasioista puhumiseen. Ne ajat käytetään henkiseen rentoutumiseen ja jonnin joutavien puhumiseen. Nyt, kun kaikki ovat lomalla viimeisiä vanhoja lomiaan pois pitämässä, ei synny puutaheinää  puheitakaan. Eikä nuppi rentoudu taukojen aikana. Ja työteho laskee entisestään. Onneksi ensi viikolla taas on väkeä vinoilemassa toisilleen.

Otsikolla viittaan siihen, että ranskan teema alkaa vedellä viimeisiään. Jos agenttimme ranskassa lukevat näitä F-tarinoiden reseptejä, niin olisi kiva kuulla jokunen ihan ranskalaisuuteen perehtynyt kommentti. Muualtakin kuin Montpellierin kulmilta, mutta erityisesti sieltä.

Sunnuntaina on viimeinen Ranska-päivä. Tänään oli toiseksi viimeinen ja ruokana oli

Keitettyä parsaa ja kinkkua - Asperges au jambon

500 g tankoparsaa, vihreää
2 pientä sipulia
200 g kinkkua
suolaa
voita
viinietikkaa
2-3 dl kuohukermaa
mustapippuria
persiljaa

Keitä parsaa suolalla maustetussa vedessä lähes kypsäksi. Kuullottele hienonnettua sipulia 1 - 2 rkl:ssa voita, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Kuutioi kinkku ja lisää pannuun.  Lisää 1 - 2 tl valkoviinietikkaa, kiehauta ja lisää kerma. Mausta suolalla (1/2 tl) ja mustapippurilla (1/4 tl). Nosta parsat vedestä, valuta hyvin ja pane lämpimälle vadille. Kaada päälle kinkkukastike. Ripottele pinnalle komistukseksi persiljaa. Tarjoile.

Hävisin äänin 1 - 3. Juniori ei edes koskenut parsaan. Mari kohteliaisuudesta söi yhden, mutta kehui kastiketta. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmoseen. Minulle taitaa maistua kaikki! Itse asiassa kastike jäi niin luiruksi, että tuli mieleen muutta seuraavaan kertaan reseptiä: Pätkitään parsat keittovaiheessa tuumaa pitkiksi, niin saadaan kätevästi lusikalla syötävää ruokaisaa keittoa. Nyt ei oikein tiennyt, että olisiko lusikka- vai haarukkaruokaa.

PS. Alkuperäisessä reseptissä luki Keitettyä purjoa ja kinkkua - Poireaux au jambon, mutta kuvissa oli aivan selvästi parsaa - asperges. Niinpä meillä oli ruokana parsaa eikä purjoa.

Vähän pirttiviljelyä:


Kirsikkatomaatin taimet altakasteluämpärissä. Ämpäreiden pohjassa reikiä, joista vesi pääsee multaan. Näitä alkaa olla ympäri mökkiä!
Parsan alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980. Iskän tämän ohjeen pohjalta muokkaama.
 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Läpyskähäntää

Jokunen viikko sitten, kun tein itä-saksalaisia kebakoita, joku kehui materiaalilistan lyhyyttä. Äiskän kamun kanssa katseltiin tämän päiväistä majava-reseptiä. Pitkä lista tavaraa ja suurin osa sellaista, että aiheuttaa kamulle allergisia reaktioita. Aikamme pohdittuamme päädyimme varsin filosofiseen ratkaisuun: Ruuanlaitossa pyritään liian usein peittämään varsinaiset maut runsaalla maustamisella ja muilla vastaavilla kikoilla. Majavaakin kehotetaan liottamaan päiväkausia piimässä tai maidossa. Päätimme yksinkertaistaa reseptiä mahdollisimman paljon, mutta ei yhtään enempää. Tarkoituksemme oli päästä maistamaan aito majavan maku. Niinpä alunperin ruokala.net -sivustolta kopioidusta reseptistä muotoutui ihan omamme.

Liekitetty majavapata

800 g majavaa
1,4 kg juureksia (porkkanaa, lanttua, perunoita ja palsternakkaa)
10 - 15 katajanmarjaa
2 tl suolaa
5 cl giniä
voita

Kuutioi majavanliha. Kuori ja kuutioi juurekset. Ruskista lihat runsaassa voissa kuumalla pannulla kevyesti. Mausta suolalla ja katajanmarjoilla. Paista myös juureksia hetki pannulla voissa. Pane juurekset uunivuokaan pohjalle, ja pinnalle lihat. Lisää kolme desiä kiehuvaa vettä vuokaan. Hauduta kannen alla 175 asteisessa uunissa 1,5 tuntia. Painele välillä lihoja pinnalta ja tarkkaile, etteivät pääse kuivamaan. Tosin kansi vaikutta sen verran, ettei kuivumista pitäisi päästä tapahtumaan.


Tarjoile sellaisenaan pääruokana. Kun alat nostaa vuokaa pöytään, kaada gini lihojen päälle ja sytytä palamaan. Liekitys antaa hyvän loppusilauksen lihan voimakkaalle maulle. Äänin 5 - 1 yllättävän hyvää. Mari piti vain syötävänä - ressukka kun tiesi, mistä eläimestä on kysymys. Juniori taas piti erittäin hyvänä.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Pieni oivallus (F)

Äiskän lapsuuden ystävä tuli käymään. Päivä on mennyt varsin rattoisasti. Erityisesti Äiskä on ollut onnessaan. Ruokapuoli hoidettiin kyllä ajallaan, mutta tämä kirjoituspuoli jäi niin myöhään, että tarinaa ei kovin kummasti enää irtoa.

Ruokana oli 

Porkkanoita ja siansivua - Carottes au lard

1/2 kg porkkanoita
10 salottisipulia
noin 400 g vähärasvaista sian kylkeä
3 rkl voita
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
3 dl vettä
1,5 rkl riistafondia
hienonnettua persiljaa

Paloittele porkkanat ja sipulit. Kuutioi liha ja ruskista kevyesti paistinpannulla. Rasvaa ei tarvitse. Lisää porkkanat ja sipulit, anna paistua hetken aikaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vesi ja riistafondi. Anna kypsyä osittain kannella peitettynä, kunnes liemi on haihtunut. Lisää voi ja persilja. Tarjoile.


Äänin 4 - 1 hyvää. Äiskä ei tykännyt sipuleista, rankkasi asteikollaan neljännen luokan ruuaksi!

Äiskän kamulla on monenlaisia ruoka-aineallergioita. Muun muassa porkkana ja sipuli ovat pahoja. Niinpä sitten tein hänelle ranskalaisen munakkaan, jonka täytteeksi käristin pekonikuutioita.

Ranskalainen munakas, perusohje - Omelette naturelle

4 munaa
1 rkl voita
1/2 tl suolaa
(hiven valkopippuria, tätä ei allergian takia laitettu, ei haitannut)

Lämmitä paistinpannu. Sekoita munat ja suola haarukalla. Kuumenna voi kullanruskeaksi. Kuun vaahto katoaa, kaada pannuun munaseos. Lisää lämpöä. Vedä munaseosta haarukalla muutamia kertoja ristiin rastiin, samalla kun kallistat ja ravistelet pannua. Väin valuva munaseos hyytyy tasaisesti. Munakas on valmis, kun pohja on kullanruskea ja päälys juuri ja juuri hyytynyt. Tässä vaiheessa kumoa toiselle laidalle täyte, meidän tapauksessa paistetut pekonikuutiot. Liu'uta se puoli munakkaasta, jolla täyte on, lautaselle. Käännä paistinpannun reunan avulla toinen reuna munakkaasta täytteisen reunan päälle. Tarjoile.

Oli kuulemma ihan hyvää.

En yleensä veivaile jälkiruokia, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen.  Ostin viime kesänä jäätelökoneen, sillä olen aina tykännyt tosi paljon jäätelöstä. Olin päättänyt, että jos nyt ei onnistu, niin vien koneen kirpparille.

Mustikkajäätelö

300 g mustikoita
120 g sokeria
1 rkl appelsiinitäysmehua
4 dl kahvikermaa
1/2 tl vanilliinisokeria

Kuumenna mustikat, sokeri ja appelsiinimehu pannulla kiehuvaksi koko ajan lastalla hämmennellen. Litistele samalla niitä mustikoita hajalleen. Anna kiehua välillä sekoittaen viitisen minuuttia. Laita seos korkeareunaiseen astiaan jäähtymään. Kun se on jäähtynyt jääkaappikylmäksi, sekoita vielä sauvasekoittimella. Lisää kerma ja vanilliinisokeri, sekoita hyvin. Valmista jäätelöksi jäätelökoneesi ohjeen mukaan.

Ei tarvinnut lähteä viemään konetta kirpparille. Hyvää äänin 3 - 0. Vieläkin oli hieman sorbetin oloista, mutta kyllä se jo jäätelönä meni.

Ja se pieni oivallus

Äsken kuvattu jäätelömassa toimii todella hyvin sellaisenaan jälkiruokana ilman jäätelökoneella kylmänkuohkeaksi veivaamista. Itse asiassa, kun massa oli jääkaappikylmää, siinä tuntuivat kaikki maut paljon täyteläisemmin, kuin jäätelössä. Vielä kun ripauttaa pinnalle muutaman sokeroidun sulan mustikan, niin oiva jälkiruoka on valmis.

Mustikkajäätelöä lukuun ottamatta  alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980. Iskän tämän ohjeen pohjalta muokkaama.

perjantai 20. huhtikuuta 2012

Pirttiviljelyä 2 ja viikon ruokalista

On se tämä maailman meno vaan mielenkiintoista. Vajaa neljä vuotta sitten, kun Äiskä sairastui, perheemme pankin kautta maksettavat laskut olivat yhteensä keskimäärin 1250 euroa kuukaudessa. Lapset olivat 12- ja 14-vuotiaita. Kuukausiraha 20-30 euroa kuukaudessa. Lapsilla ei isommin ollut maksullisia harrastuksia. Perheellä oli kaksi autoa ja läjä polkupyöriä. Autoista toinen myytiin heti Äiskän sairauden vakavuuden valjettua. Rahat riittivät tosi hyvin.

Nyt palkkani on pari sataa kuukaudessa pienempi, kuin silloisissa hommissa. Lasten kuukausiraha satasen per nuppi per kuukausi. Ja muutenkin 16- ja 18-vuotiaiden kulut ovat toista luokkaa kuin neljä vuotta sitten. Polkupyöriä toki on, mutta lisäksi on yksi mopo, josta pitäisi pyrkiä heinäkuussa eroon. Kaksi kevytmoottoripyörää ja yksi moottoripyörä ovat tulleet lisäksi pihaan. Lapsilla ei edelleenkään ole maksullisia harrastuksia, paitsi tietysti tuo pyörien kanssa touhuaminen. Ja perheen kuukausittain maksamat laskut ovat keskimäärin 1550 euroa! Vaikka lasten kuukausirahan ja lisääntyneiden ajoneuvojen vaikutuksen korjaisikin, niin eläminen on kallistunut. Joskus laskin, että kahdeksan prosenttia vuodessa. En tiedä tämän hetkistä tilannetta. Ei tarvitse kovin kummoista satunnaista menoa, kun kuukauden viimeinen viikko syödään puuroa ja makaronia ilman hifistelyä. Ja nyt niitä poikkeustapaus kuukausia on kolme kappaletta peräkkäin. Tässähän pitää ryhtyä huolestumaan omasta taloudenhoitokyvystä!

Joka tapauksessa, ovat ranskalaiset ruuat, joihin tarvitaan valkoviinejä ja muita herkkuja, jääneet enemmänkin pyhäpäivien iloksi. Ja toukokuussa on tavoite nuukailla virolaisia ruokia kokkaillen. Ja samalla syödä pakastinta tyhjäksi, jotta päästään kesällä ennen uutta täyttöä sulattamaan. Jospa tuo toukokuu menisi, ettei tarvitse viimeisellä viikolla puurolinjaan turvautua!

Toinen asia, joka on ihmetyttänyt minua, on tuo pirttiviljelmäni. Luulin, että aihe ei isommin kiinnosta ketään. Väärässä olin - kerrankin. Joten jatketaan asian esittelyä sitä mukaa kuin aihetta ilmaantuu. Ykkösosassa esittelin ensimmäisen vaiheen purkkikasvatuksessa olevat paprikat ja pisimmällä olevan chilin. Nyt kuvakavalkadina loput:

Purkkivaihetta seuraa maitotölkkivaihe. Kuvassa paprikan ja suippopaprikan taimia.

Pidemmälle ehtineitä terttu- ja kirsikkatomaatin taimia. Niitä pitkiä ja honteloita.

Ja seuraavaksi kolmen litran ruukkuihin tai muovisiin majoneesiämpäreihin. Vasemmalla habanero ja oikealla chili.

Se iso chili kukkii jo.

Ettei menisi ihan kasvitieteilyksi ja valittamiseksi, niin julkaistaan myös tulevan viikon ruokalista:

Lauantai       Porsaankylkeä ja porkkanoita (Ranska-teema)
Sunnuntai     Ginillä liekitettyä majavaa (sattui pakasteessa olemaan kolme kiloa läpyskähäntää)
Maanantai    makaronia ja nakkeja
Tiistai           hirven maksaa ja perunamuussia
Keskiviikko lettuja ja mansikoita
Torstai         ohrapuuro
Perjantai      keitettyä purjoa ja kinkkua (Ranska-teema)

Konepyöräilyä-sivuakin olen vähän päivitellyt. Kaveri reissulle on edelleen hakusessa.


keskiviikko 18. huhtikuuta 2012

Pirttiviljelyä 1


Tämä on sitten puhdas kasvi(tieteellinen) juttu vain ja ainoastaan rouva "Pajun" toivomuksesta.

Minä olen sellainen innostuva ihminen. 80-luvun lopulla innostuin venäjän kielen opiskelusta, vaikka koulussa kielet olivatkin aina nelosia vitosia. Kolme vuotta ja olin opetellut hirmuisen innostuksen avustamana käyttökielen, jonka turvin pääsin Pietariin töihin. Sittemmin on tullut opiskeltua ihan enemmänkin, mutta se on toinen juttu. Seuraavaksi innostuin soittamisesta. Kovalla harjoittelulla käänsin työttömyysajan hauskaksi ja opettelin soittamaan nokkahuiluja ja klarinettia. Monet vuodet menivätkin sitten joko soittokunnan tai oman bändin kanssa keikkaillessa. Ja sitä rataa. Aina viiden vuoden periodeissa: opiskelu, talon remontointi, moottoripyöräily ja nyt tämä taimenkasvatus. En ymmärrä, kuinka tässä näin kävi!? Marilla on vuosia ollut aina kaksi tomaatin tainta tuossa talon etelä-seinustalla. Viime kesänä oli jokunen chili. Satoa on saatu vaihtelevasti. Yleensä ei, kun hoito on jäänyt vähän puolinaiseksi. Mutta tänä talvena tämä jotenkin karkasi lapasesta. Keittiössä on jokainen vähänkin valoisampi paikka tomaatin, paprikan tai chilin taimia. Ja kun purkin kokoa täytyy taimien kasvaessa kasvattaa, tullee vielä ennen toukokuun loppua olemaan meidän keittiö aikamoinen pirttivilmä. Sananmukaisesti.

Kylvin tomaatit ja paprikat samaan aikaan eli maaliskuun puolivälissä. Samaan aikaan sain vanhalta lukiokamulta pari chiliä ja yhden habaneron, jotka olivat jo isolla taimella. Pienimpiä ovat tällä hetkellä paprikat, ja suurin osa niistäkin suippopaprikoita. Vasta osa on siirretty puolen litran purkkeihin. Jokunen on vielä kertakäyttömukeissa:


Paprikassa kiinnostaa ajan myötä kokeilla eri lajikkeita, joita voisi sitten käyttää erilaisten ruokien laitossa. Saa nähdä, mitä pitävät Suomen kesästä ja ulkoilmasta.


tiistai 17. huhtikuuta 2012

Chili ja ähvä

Kesää kohti mennään. Keittiötaimitarhani alkaa pikkuhiljaa täyttyä taimista. Suippopaprikat ovat viisisenttisiä, paprikat tuplasti samanpituisia, terttu- ja kirsikkatomaatit alkavat lähennellä kolmeakymmentä senttiä ja chilit ja habanerotkin ovat jo samoissa mitoissa. Mutta kaikkein pitkällä on criolla sella -chili, jolla on pituutta jo noin metri ja vähän päälle ja kukatkin ovat jo herneen kokoisella nupulla. Onpahan Iskällä jotain, mitä eteläseinustalle kesän tullen laittaa kasvamaan. 


Maisteri Siiskonen soitti tänään. Kysyi, että mitä hemmettiä ne ähvät noiden tekstien perässä tarkoittavat. Anteeksi vain kaikki lukijat. On unohtunut logiikka selvittää: maaliskuun teema (DDR), huhtikuun teema Ranska (F) ja toukokuun teema muistaakseni Viro (EST). Siitä ne tulevat.

Tänään kuitenkin syötiin Pirkka-lehdestä (4/2011) kopsattua 

Tomaatti-ruisleipägratinoituja broilerinfileitä 

5 broilerin rintafileetä
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 ruisleipää
vähän öljyä
1 tlk (4-500 g) tomaattimurskaa
1 rkl balsamiviinietikkaa
1 - 2 tl yrttimausteita maun mukaan 
1/2 tl suolaa
ripaus mustapippuria

Aseta broilerifileet voideltuun uunivuokaa. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kuori ja hienonna sipulit. Kuutioi leivät. Kuumenna tilkka öljyä pannussa. Kuullota siinä valkosipulit ja lisää leivät. Siirrä sivuun.

Kuullota hienonnettu sipuli pannulla tilkassa öljyä. Lisää tomaattimurska ja loput mausteet. Keitä noin viisi minuuttia. Kaada tomaattikastike fileiden päälle. Ripottele pintaan leipäkuutioita. Paista 200-asteisen uunin alimmalla tasolla 20 - 25 minuuttia eli kunnes broileri on kypsää. Tarjoa lisäksi riisiä.

Hyvää äänin 5 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkoseen, että kilahti!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Meikkilankku (F)

Nyt se on vihdoin valmis. Äiskän meikkilankku nimittäin. Kaksi ja puoli vuotta sitten se oli minulla ideana päässä. Alunperin ajattelin tehdä sen kivestä. Äiskän entiset kollegat ja oppilaat auliisti lupasivat tehdä. Yhdelle lähetin materiaalinkin. Eipä ole kenestäkään mitään kuulunut. Taitaa olla kiviseppänä touhuaminen niin kannattavaa bisnestä, että ei yksittäiskappaleita kannata ryhtyä tekemään, vaikka asiakas lupaisi maksaakin! No onneksi on olemassa Äiskän eksä, joka teki sen sitten tammesta. Toimintaterapeutti sitten viimeisteli.


Äiskällä kun ei pelaa kuin toinen käsi, niin kaikki meikkipurkit ovat tarrateipillä lankussa kiinni. Näin Äiskä saa ne itse auki. Kun kaikki muutkin tykötarpeet ovat kätevästi lankussa pystyssä, onnistuu meikkaaminen ilman apua. Ripsiväri on kiilattu yhteen reikään sen verran tiukkaan, että sekään ei ole ongelma. Oli Äiskä tosi onnellinen tänä aamuna, kun pystyi hoitamaan meikkihommat ihan itse ilman apuja.

Ruokana tänään

Provenselainen kalakeitto

300 g lohikuutioita
400 g seikuutioita
1/2 tl fenkolinsiemeniä
(1 rkl suolaa)
10 kpl maustepippuria
1 laakerinlehti
oliiviöljyä
sitruunamehua
4 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1 rkl persiljaa
1 tl kurkumaa
3 tomaattia
500 g keitettyjä pakastettuja simpukoita
1 l vettä
4 rkl kalafondia

Kiehauta hienonnetut sipulit ja murskatut valkosipulit kattilassa öljyssä. Lisää kurkuma, pieniksi silputut tomaatit, kalafondi ja kuuma vesi. Keitä noin kymmenen minuuttia. Lisää kalat keittoon. Keitä kypsäksi. Lisää simpukat. Kuumenna, mutta älä enää keitä. Tarkista maku ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu. Tarjoile.


Minä ja appiukko tykättiin, Äiskä ja Juniori eivät tykänneet. Minä sitten varmaan syön alkavan viikon töissä jämiä!

Tänä viikonloppuna tuli suunniteltua liikaa mukavaa tekemistä. Makkaratkin tuli tehtyä, kuten kaikki mahdolliset virheet, joita siinä hommassa voi tehdä. Opettelen ensin itse ja sitten kerron muille. Mutta joka tapauksessa, elämäni ensimmäiset täysin itse tekemäni makkarat ovat nähneet tänään päivänvalon ja minä olen oikein tyytyväinen. Tai onnellinen mies, niin kuin siltainsinööri Jaatinen. Vielä kun saisi samanlaisen lisäsiiven taloon kuin Jaatisella!...

Keiton alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980. Iskän tämän ohjeen pohjalta muokkaama.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Smetana on smetanaa myös suomeksi

1993, Pietari. Olin AOZT Avtomotorsin johtajana Pietarissa. Käytettyjen autojen myyjänä oli Sergei. Historian jatkotutkinto-opiskelija Herzenin yliopistosta. Asui äitinsä ja tyttöystävänsä kanssa Ligovossa omakotitalossa. Talosta oli yläkerta tuhoutunut tulipalossa ja Sergeillä oli hirmuinen rahantarve, joten tuli meille töihin. Minä olen aina ollut kiinnostunut historiasta, joten tutustuimme nopeasti pitkillä automatkoilla, joita jouduimme usein tekemään.

2005, Pietari. Minä olin tympääntynyt muutamaa vuotta aiemmin ajamaan trukkia konepajalla ja aloittanut opiskelun yliopistossa. Venäjän kielen opintojen takia olisi pitänyt lähteä puoleksi vuodeksi vaihtoon. Eihän siitä mitään tullut; velkainen mökki remontoitavana ja Äiskä pienten lasten kanssa kotiin jäämässä. Onneksi löytyi kiertotie eli korvaavat kurssit Suomessa ja kolme kuukautta Venäjällä töissä. Niinpä kesällä 2005 sitten käänsin Norvica-Finlandin matkatoimistossa valmismatkaehtoja venäjäksi ja rakentelin nettisivuja. Sergein ja Annan luota löytyi asunto. Eipä ollut tullut välivuosina pidettyä yhteyttä, mutta sellaista on venäläinen ystävyys, että voi joku vuosi jäädäkin väliin eikä se haittaa.

2012, Joensuu. Sergein ja Annan poika tuli Joensuuhun pariksi kuukaudeksi jonkun post-graduated -ohjelman tiimoilta. Vanhempansa tulivat sitten meille viikoksi kylään. Tarjosin mämmiä! Anna katsoi ja totesi, että äiti Ukrainassa teki samannäköistä zopanegra-kakkua, siihen tuli suklaata. Kerroin mämmistä, ja yhdessä todettiin, ettei ole edes kaukausta sukua Ukrainan kakulle. Anna lupasi soittaa Kiovaan Pietarista ja kysyä reseptin. Mämmin syönti sinänsä oli varsin mielenkiintoista seurattavaa katseluineen ja haisteluineen. Ja lopussa oli hauskaa huomata, kuinka epäilys muuttui ihastukseksi: tämähän on paljon paremman makuista, kuin miltä näyttää!

Kääntäminen on jännää. Toisille sanoille ei ole vastinetta, toiset siirtyvät lainasanana kielestä toiseen ja toiset ovat vain muuten parempi jättää kääntämättä. Keittiön oven yläpuolella olevalle pienelle komerolle eli andresolille ei ole varsinaista vastinetta suomenkielessä, smetana on smetanaa niin suomeksi kuin venäjäksi. Ja tämänpäiväinen torttu kääntyy parhaiten suomeksi, kun sen jättää alkuperäiseen asuunsa.

Zopanegra eli ukrainalainen suklaakakku


1. 2,5 dl smetanaa, 1 tl soodaa, 1,5 dl sokeria, 1/2 tl suolaa, 1 tl vaniljasokeria, 4-5 dl vehnäjauhoja. Sotke ainekset taikinaksi ja jaa kahtia.

2. Muutoin sama kuin kohta yksi, mutta lisää vielä 3 rkl kaakaojauhetta. Ja taas sotke taikinaksi ja jaa kahtia.

3. Taputtele taikinaköntit uunipellille pyöreiksi kakkaroiksi.

4. Paista 200 asteisessa uunissa kypsiksi. Noin 20 minuuttia.

5. Tee kuorrute: pane kattilaan 9 tl sokeria, 3 rkl kaakaota, noin 6-8 tl smetanaa (tai maitoa) ja 200 g voita. Kuumenna sekoitellen, mutta älä kuitenkaan keitä. Riittää kun voi sulaa.

6. Aseta paistetut kakkarat päällekkäin siten, että tumma ja vaalea vuorottelevat. Ja joka väliin kunnolla smetanaa. Minun kakkaroista tuli niin paksuja, että leikkasin ne horisontaalisesti kahtia ja käytin vain osan. Päällimäiseksi kuitenkin pyöräkkä kakkara, jonka pintaa leikataan terävällä veitsellä lovi. Tämän päälle ei enää laiteta smetanaa.

7. Kaada kuorrute kakun päälle ja sivuille.

 Ulkonäkö ei ole minun vahvuuteni - siis leivonnaisissa.

6 - 0 helkkarin hyvää, mutta myös täyttävää. Ei liian makeaa. Äiskän asteikolla ensiluokkaista syötävää.

Спасибо Анна.

Торт "жопа негра" (можешь выбрать более политкорректное название)

1. 250г. сметаны, 1 ложка соды, чашка сахарного песка, немного соли, ваниль, примерно 2 стакана муки  - замесить тесто, разделить на 2 комка.
2. То же самое + примерно 3 столовые ложки какао, замесить разделить на 2 комка.
3. Раскатать комки на 4 коржа.
4. Выложить коржи разного цвета послойно.
5. Последний  корж (без сметаны) полить шоколадной помадой, так, чтобы залило бока.

Каждый слой, кроме последнего - промазать сметаной.

Помада: 9 чайных ложек сахара, 3 столовые ложки какао, примерно 8 чайных ложек молока или сметаны, добавить 150-200гр. сливочного масла, мешать 2-3 минуты (до кипения не доводить, но сливочное масло должно растаять).
Залить этим торт.

Приятного аппетита, целую, Аня

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Gochujang bulgoki - mausteista porsaanlihaa korealaisittain

Vanhimmainen opiskeli aikoinaan vuoden vaihto-opiskelijana Etelä-Korean Taegun yliopistossa. Tykkäsi kyllä mausteisesta ruuasta jo sinne mennessään, mutta kotiin palattuaan oli kehittynyt oikeaksi mestariksi. Pääsiäisenä olimme, kuten jo kerroinkin vierailulla hänen ja perheensä luona Helsingissä. Minä pääsin hurmioitumaan aasialaiseen kauppaan. Kaikennäköistä kivaa tuli ostettua, kuten pakastettuja kanan sydämiä, jotka sitten unohdin Helsinkiin. Mutta parasta reissussa oli, kun Vanhimmainen lahjoitti minulle tuubin jotakin korealaista tököttiä. Neuvoi vielä, miten käytetään. Tökötin nimi on Gochujang ja pojan opettama ruoka on nimeltään

Gochujang bulgoki

1 kg porsaanlihasuikaleita
1 porkkana - kuori ja leikkaa tulitikun tapaisiksi suikaleiksi
1 iso siivutettu sipuli
4 - 5 valkosipulin kynttä murskattuna
3 rkl soijakastiketta
4 rkl Gochujang -chilitahnaa (minä tein puolen kilon satsin, johon laitoin 1 rkl. Oli niin mieto, että jopa Juniori ja Äiskäkin söivät). Tahnaa myydään aasialaista ruokaa myyvissä etnisissä kaupoissa.
2 rkl hunajaa
1 1/2 tl sokeria

Sekoita isossa kulhossa kaikki ainekset hyvin keskenään. Vanhimmainen neuvoi, että tässä vaiheessa kannattaa jättää vähintään viideksi tunniksi tekeytymään, eikä haittaa vaikka olisi seuraavaan iltaankin. Aina paremmalta maistuu, kun mausteet tasoittuvat lihassa. No minä en neuvoa muistanut, ja annoin marinoitua huikaisevat 15 minuuttia. Ei haitannut yhtään! 

Joka tapauksessa, kun lihat ovat seisoneet kulhossa mielestäsi riittävän kauan, paista seosta kuumalla pannulla ilman lisättyä rasvaa, kunnes lihat ovat kypsiä. Jos näyttää, että menee liian kuivaksi, voit lisätä ihan pikkuisen kuumaa vettä. Kyseessä ei kuitenkaan ole kastike, eli aika kuivaksi saakin mennä. Kun lihat ovat kypsiä ja porkkana al dente, on ruoka valmista tarjoiltavaksi keitetyn riisin kera.

Hyvää: 2 - 2. Syötävää 4 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmoseen. Juniori söi mukisematta. Minä ja Mari todettiin, että seuraavalla kerralla tehdään oma satsi täysillä tahnamäärillä eli tykättiin tosi paljon.

Illalla sitten pyöräytin koko perheen suosikin

Meerin mustikkapiiraan (lienee varsin perusresepti, mutta meillä kulkee tällä nimellä ja nimen on saanut siitä, että äitini aina tätä tekee)

1 muna
3 dl sokeria
3,5 dl maitoa
6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhoa
100 g voisulaa tai 1 dl öljyä
1/2 l murskattuja ja sokeroituja mustikoita

Ainekset isoon kulhoon koko ajan sekoittaen. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200 asteisessa uunissa keskitasolla 10 minuuttia. Lisää marjat ja paista vielä 20 minuuttia. Ota pois uunista, anna jäähtyä ja tarjoile. Jos haluat, että marjat uppoavat piiraan sisään, laita ne pellille samalla kuin taikina.


Tästä tykkäävät meillä kaikki.

Ps. Viikonlopusta on tulossa tosi vilkas, sillä ennen maanantai-aamua pitäisi olla tehtynä englantilaisia maalaismakkaroita, ukrainalaista zopanegraa ja provenselaista kalapataa. Ja jotain kivaa pitäisi viikon päähän keksiä majavasta, jonka vaihdoin työkaveriltani lampaanviululla. Jos jollakin on hyvä resepti nimismiehen lehmän maksan valmistamiseksi, niin sekin olisi tervetullut.

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Hoitsu kokkaa soppaa

Oltiin pääsiäinen Äiskän kanssa reissussa. Käytiin Hesassa Vanhimmaisen luona. Mukava reissu ja kyllä täytyy sanoa, että VR hellii liikuntarajoitteista eläkeläistä. Eläkeläinen pääsee puoleen hintaan ja liikuntarajoitteisen saattaja ilmaiseksi. Liikuntarajoitteisen kriteeri on pyörätuolin käyttö. Äiskä pärjää normaalissa elossa ilman pyörätuolia, mutta matkustaa pyörätuolilla. Reissussa nimittäin joutuu liikkumaan moninkertaisesti normipäivän kävelymäärän ja väsymys valtaa kulkijan. Mutta kun mieli halajaa vielä liikkeelle, niin sitten kuljetaan pyörätuolilla.

Nuoriso oli kotona omin nokkineen. Eihän se nyt aivan putkeen minun kriteereilläni mitattuna mennyt, mutta ihan normaalia teinisähellystä vain. Ei soittanut poliisi, ei palokunta eikä terveyskeskuspäivystys. Ja mökki oli siivottu, kun tultiin kotiin. Eli taitavat ne sittenkin pikkuhiljaa järkiintyä. Nyt sitten pitää ryhtyä pelkäämään, että milloin ne sanovat muuttavansa pois kotoa!

Hoitsu oli tänään tekemässä omaishoitajan vapaapäivää. Yhdessä järkiperäistettiin vanhassa Maku-lehdessä (todennäköisesti Maku, pelkkä irtosivu oli jäljellä) ollutta reseptiä paremmin kotikokkaukseen sopivaksi. Ruokana oli 

Lohipinaattikeittoa 

300 g tuoretta lohta
1/2 tl suolaa
ripaus sokeria
ripaus fenkolinsiemeniä
300 g pakastettua pinaattia
2 rkl voita tai margariinia
2 rkl voita
1 sipuli
4 rkl vehnäjauhoja
9 dl vettä
2 kasvisliemikuutiota
2 dl kuohukermaa
ripaus cayennepippuria
2 - 3 rkl sitruunamehua

Paloittele lohi, ripottele palojen pinnalle suola, sokeri ja fenkolinsiemenet. Siirrä sivuun. 

Laita pakastettu pinaatti kattilaan pariin desiin kiehuvaa vettä. Kuullota silputtu sipuli pannulla rasvassa ja lisää kattilaan pinaatin kaveriksi. Lisää jauhot ja sekoita kuumentaen pari minuuttia. Kaada loput kylmästä vedestä joukkoon vähitellen, koko ajan sekoittaen siten, ettei keittoon muodostu paakkuja. Lisää liemikuutiot sekä kerma ja mausta ripauksella cayennea. Lisää myös lohipalat mausteineen. Anna kiehua hiljakseen viitisen minuuttia. Lisää lopuksi sitruunamehu. Kaveriksi sattuu tavallisen pinaattikeiton tapaan keitetyt munanpuolikkaat. Tarjoile.


Hyvää äänin 5 - 0. Äiskän asteikolla kakkonen.

torstai 5. huhtikuuta 2012

Hyvää pääsiäistä!

Tänään on kiirastorstai. Perinteisesti nautimme tänä päivänä pääsiäistipua. Suosittelen kokeilua.

Oheinen kuva on imuroitu facebookista. Oli siellä julkisesti jaossa, joten en usko kovasti loukkaavani kenenkään tekijänoikeuksia, jos käytän sitä toivottaakseni kaikille lukijoille oikein hyvää pääsiäistä.

Palataan asiaan ensi viikolla.

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Maisteri Siiskonen käy vastaiskuun (F)

Olen tässä joku päivä sitten kertonut aloittamastani painonpudotus- ja kunnonkohotuskampanjasta. Suurimmat muutokset ovat lautasten vaihto pienempiin, kello 18 jälkeisen syömisen lopettaminen ja päivittäisen pitkät kävelylenkit. Pitkän aikavälin tavoite on tietysti oma hyvinvointi, mutta lyhyen aikavälin tavoitteista tärkein on maisteri Siiskosen kanssa lyöty veto Lykynlammen hyppyrimäen portaiden ylös nousemisesta. Maisteri Siiskonen, kun kuuli kuntoilustani, ryhtyi välittömästi vastaiskuun. Ei meinaa näemmä maksaa illan kaljoja. Mutta tapa, jolla iskuun ryhdyttiin, on varsin Siiskosmainen. Maisteri alkoi blogikirjoittamisen! Kävelee joka päivä jonkin Lappeenrannan historiallisesti merkittävän kohteen luo, valokuvaa sen ja kävelee takaisin kotiinsa kirjoittamaan blogitekstiä kohteesta. Omaksi onnekseen asuu itsekin Lappeenrannassa. Blogi on vielä alkumetreillä, mutta toivon sille pitkää jatkoa, joka taasen tietänee Siiskoselle mopon ostoa kohteiden siirtyessä kauemmaksi. Willimiehen jalanjäljillä -historiablogi löytyy täältä,
käykää ihmeessä tutustumassa, jos historia vähääkään kiinnostaa. Linkistä löytyy myös kuva portaista, jotka pitäisi viidesti ylös nousta.

Minä sen sijaan kävelin tänään 13000 askelta ja sen jälkeen tein

ranskalaisen herkkusieni-savukinkkumunakkaan (riittää neljälle - viidelle)

4 salottisipulia
2 valkosipulin kynttä
350 g tuoreita herkkusieniä
2 tl suolaa = 2 x 1 tl, tosin puolikkaat saattaisivat riittää
1 tl mustapippuria
8 munaa
voita
1 sitruuna
persiljaa
200 g savukinkkukuutioita (alkuperäinen ohje neuvoi tarjoamaan lisäkkeenä, mutta minä hilpasin sienien sekaan ja hyvin tuntui toimivan)

Keitä hienonnettua sipulia ja murskattua valkosipulia voissa 3-4 min. Lisää viipaloidut herkkusienet ja keitä voimakkaalla lämmöllä pari minuuttia. Lisää teelusikallinen suolaa ja sitruunan mehu. Lisää myös kinkkukuutiot. Sekoita hyvin. Siirrä sivuun.

Sekoita munat, suola ja pippuri kulhossa haarukalla ja kypsennä kuumalla pannulla voissa puolikypsäksi. Kaada herkkusieni-kinkku-seos pinnalle ja anna kypsyä valmiiksi. Tarjoile.


Tasapeli 2-2. Lapset eivät suostuneet muuta kuin vähän maistamaan, minä ja Äiskä sensijaan tykättiin. Itse asiassa Äiskä rankeerasi asteikollaan ykköseen! Ja Iskä iloitsee.

Alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kesän odotusta

Tänään oli tosi kaunis ja aurinkoinen päivä. Sananmukaisesti ja kuvaannollisesti. Junnu tuli illalla jo puoli kymmeneltä kotiin. Ei ollut kuulemma mitään tekemistä kaupungilla. Terve merkki. Kylmä on kuitenkin vielä ollut. Olin olevinani noheva kerrankin ja ilmoitin motskarihuoltoon, että haen pienemmän pyörän huomenna ajoon. Taitaa olla vielä vähän aikaista ajella, mutta on se haettava tuohon pihaan valmiiksi. Sen verran kovasti jo polttelee päästä liikkeelle. Kesän retken karttaharjoituksia on tehty jo ihan riittämiin. Viime viikolla varmistui myös, että Äiskä pääsee laitoskuntoutusjaksolle heinäkuussa. Kaikki palikat ovat nyt kohdallaan. Minä pääsen kerrankin motukalla Venäjälle kuivan ja lämpimän kelin aikaan. Tulisi nyt se kesä jo...

Ruokana tänään käännösvirheistä (resepti napattu vanhasta saksalaisesta lehdestä, jonka kansilehti on kadonnut)

lihamureketta

1 kuivanut sämpylä
3 silputtua sipulia
2 murskattua valkosipulin kynttä
700 g sikanautajauhelihaa
2 munaa
2 tl suolaa
1 tl mustapippuria
200 g fetajuustoa (ja minä perkules en viitsinyt katsoa sanakirjasta ja käytin tuorejuustoa!)
öljyä
1 punainen paprika
500 g vihreitä papuja (jos käytät tuoreita, keitä ne ensin suolavedessä 8 min eli al dente, minä käytin säilykkeitä)
250 g kidney-papuja
400 g tomaattimurskaa
tl kärjellinen chiliä
3 tl timjamia
3 tl persiljaa

Liota sämpylä märäksi. Vaivaa sämpylä, 2/3 sipulimurskasta, valkosipulit, munat ja jauheliha taikinaksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää taikinaan 150 murskattua fetaa. Muotoile murekejööti, jonka laitat öljyttyyn uunin kestävään astiaan. Paista 30 minuuttia 180 asteessa. Ripottele pinnalle loput fetat ja paista vielä 15 minuuttia.

Sillä aikaa kun mureke paistuu uunissa kuullota loput sipulit ja kuutioitu paprika pannulla öljyssä. Lisää valutetut pavut ja huuhdellut ja valutetut kidneypavut. Kaada tomaattimurska joukkoon. Jos näyttää, että jää niin kuivaksi, ettei seoksen keittämisestä voi puhua, niin lisää vähän vettä, mutta älä liikaa. Mausta suolalla, chilillä, timjamilla ja persiljalla. Anna kiehua sen verran, että neste katoaa.


Tarjoile. Ei tarvitse mitään muuta. Äänin 2 - 1 hyvää. Minä ja Juniori tykättiin lihasta. Äiskä ei, sillä sipulit maistuivat aika vahvasti, kun niitä ei ollut ennen taikinaan laittoa kuullotettu. Minä taasen tykkäsin nimen omaan tästä ominaisuudesta. Juniori inhoaa papuja, minä ja Äiskä tykättiin papusörsselistä.