Lomaillen

Äiskä kävi Kuopiossa KYS:n neurokirurgisella osastolla kontrollikuvauksissa. Eilen ennen lähtöä luin kutsun kolmeen kertaan läpi. Ja aina sama lopputulos. Jos ei ole diabetesta, ei tarvitse mennä mihinkään kokeisiin. Niin sitten mentiin tasan tarkalleen kello 13 paikalle, niin kuin oli kutsuttu. Hyvä päiväkävely tuli Äiskälle, kun pitkiä käytäviä harppoi. Onko verikokeessa käyty? oli ensimmäinen kysymys, kun ilmoittautumiseen päästiin. Kerroin, että ei ole käyty, kun ei ole diabetesta. Hoitsu tiskin takana kertoi ystävällisesti, että kyllä se pitää ja oli muuten kutsussakin. Deja vu! Nyt muistin, edellisellä kerralla oli aivan sama juttu. Ja minulla alkoi hermo käryämään. Oltiin nimittäin kävelty aivan näytteenoton oven editse tullessa ja nyt olisi pitänyt lähteä uudelle reissulle. Minä olin suunnitellut koko illan täyteen tekemistä eli en millään olisi malttanut. Kiukuttelin siinä asiasta ja kyselin pyörätuolia, että päästäisiin nopeammin. Vaan sitten alkoi tapahtua. Viereisestä potilashuoneesta tuli hoitaja, antoi pyörätuolin. Kysyi, että mihin se näytteen ottaja tulee. Kun kuuli tilanteen, totesi iloisesti hymyillen: Minä voin lähteä käyttämään, pääsette lähtemään asioillenne. Ja minä olin myyty! Iloisesti rupatellen hoitaja lähti käyttämään Äiskää ja minä samaa matkaa kotiin. Joskus erinomainen ystävällinen palvelu yllättää äkkiarvaamatta ja tuo hyvää mieltä kohteelleen pitkäksi aikaa. Tänään sitten varjoainekuvailivat Äiskän jäljelle jääneet verisuonen pullistumat ja myöhemmin kesällä ilmoittelevat, ovatko kestäneet entisen kokoisina vai alkaneet pullistelemaan.

Mitä näihin kokkailujuttuihin tulee, niin ei ole huvittanut yhtään. Odotan vain loman alkua. Ruokana on ollut milloin sika-nautaterriiniä eli nötköttisäilykettä makaroniin sotkettuna milloin nakkeja ja perunoita. Lienee rehellisempää todeta, että minä olen nyt kesälomalla ainakin tämän kesäisen motskarireissun loppuun saakka. Maisteri Siiskosen kanssa sitten lihoja grillaillessa päätän, jäänkö vielä hoitovapaalle - itseäni hoitamaan. Päivittelen blogia, jos aihetta ilmaantuu eli elämässä tapahtuu jotain mainitsemisen arvoista tai tulee laitettua mielenkiintoista ruokaa, joka ansaitsee tulla esiin. Hyvää juhannuksen odotusta kaikille.

Elon merkki!

En minä minnekään ole kadonnut enkä lopettanut bloggaamista tai ruuanlaittoa. Nyt on vaan ollut tuhottoman paljon ihan pieniä asioita, joita on ollut mukava tai pakko tehdä. Niin pieniä, ettei niistä ole ollut paljon maailmalle kerrottavaksi, mutta ovat vieneet kuitenkin kaiken ajan. No sellainen pieni asia tietysti on ihan kertomisen arvoinen, että olen vihdoin saanut itseni revittyä sen verran tästä tietokoneen vierestä irti, että nähtävästi ehdin lukemaan ennen kesälomaretkeä suunnittelemani kaksi kirjaa: Arto Mustajoen "Kevyt kosketus venäjän kieleen" ja Klaus Bednarzin "Das Kreuz des Nordens". Lisäksi on ollut kaikenlaista pientä turhaa kulunkia, joka on pakottanut sopeuttamaan kulutusta. Ja kun kulutusta sopeutetaan nopeasti, on syömisen laatu kieltämättä helpoin tapa. Sattuu vielä yksiin tuon tiukan ajankäytön kanssa. Kun ruokana on makaronia ja ketsuppia ruisleivän ja piimän kera, ei ruuanlaittoon mene paljoa aikaa eikä rahaa. Painokaan ei pääse enää nousemaan.

Esimerkkinä kuluvan viikon ruokalista:

Maanantai  jauhelihakeitto

Tiistai        makaronit ja jauhelihakastike

Keskiviikko riisihiutalepuuro ja mustikkakeitto

Torstai       perunamuussi ja makkarakupit

Perjantai    nuudelit

Lauantai    kyläreissu, valmiit sapuskat.

Sunnuntai  jotain valmiita tähteitä pakasteesta

Ja aina väliin salaattia, hedelmiä ja marjoja. 

Vobla - Laptonin lahnat

Vobla (Rutilus caspicus), suomeksi vobla, on Kaspian meressä ja siihen laskevissa joissa elävä kala. Venäläisten "kansalliskala".  Syödään suolattuna ja sisälmyksinenn kuivattuna. Esimerkiksi oluen kanssa. Samalla periaatteella valmistetaan myös muita kaloja. Lähes yhtä suosittu on villakuore. Olen nähnyt myös särkeä, kampelaa ja lahnaa myytävän samalla periaatteella valmistettuna.

Maaliskuun puolivälissä Lehmon Laptoni soitti keskeltä Pyhäselän jäätä, puolivälistä Rääkkylää. Kysyi, että otanko sellaisia kahta puolta kilon olevia lahnoja. Olisi kuulemma parikymmentä tarjolla ja vaihtoehdot ovat, että otanko minä vai jättävätkö variksille. No minähän otin. Laitoin saavin pohjalle kolme senttiä karkeaa suolaa, sitten kerroksen lahnoja, joista oli pää ja suolet poistettu. Sitten taas suolaa, lahnoja, suolaa, ja niin edellee kunnes kaikki lahnat olivat suolassa. Päällimmäiseksi kerros suolaa ja hieman saavia pienempi kansi päälle. Kannen päälle kymmenen kilo kiviä ja saavin sulkeva kansi vielä päälle. Siellä ne suolautuivat kunnes tänään päätin naapurin Tuomon kanssa katsoa, mitä niille kuuluu.

Harvoin menee homma yhtä hyvin putkeen kuin tällä kertaa. Olen kerran ostanut Pietarissa Ligovon torilta tuoreita kuivaksi suolattuja villakuoreita eli snitokkeja ja kerran kaverini Sergei löysi tuoreita voblia. Ne olivat hyviä, mutta tämä lahna oli vielä parempi! Kokeilkaa ihmeessä.

Matalalentoa!

Ihan mahdotonta matalalentoa on tämä omakotitalossa asuvan elämä näin keväällä. Vaikkei sinänsä ole isommin mitään pihahommia tullut tehtyäkään. Toisaalta tästä voisi vetää johtopäätöksen, että hulina-aikaa asumismuodosta riippumatta. Mistä johtunee? Välillä olen jopa pohtinut tekemisten karsimista. Ehtisi paremmin lukemaankin. Vaan ei kait sitä vanha koira temppujaan unohda eikä uusia opi. Mennään näin. 

Touhutessa se meni äitienpäiväkin. Sen verran helpotin touhuamista, että tilasin täytekakun Visiitti-ravintoloiden ravintola Puistosta. Kakkumestarina toimi Decapitated Foodblogin Insanity. Sen verran esitin toivomusta, että kerroin Äiskän olevan vähän päälle viisikymppinen rokkimimmi. Tulos miellytti niin näöllään kuin maullaankin. Ja maku parani ajan myötä.

Viikonloppuna tuli myös grillailtua. Tällä kertaa grillailimme poikkeuksellisesti pelkkiä kasviksia.

Marinoidut halloumi-kasvisvartaat 

2 munakoisoa

2 kesäkurpitsaa

2 punaista paprikaa

2 valkoista suippopaprikaa

2 rasiaa kirsikkatomaatteja

3 pakettia (noin 750 grammaa) halloumijuustoa

Marinadi

3 dl oliiviöljyä

4 valkosipulin kynttä murskattuna

4 tl paprikajauhetta

2 tl juustokuminaa

2 tl rosmariinia

2 tl oreganoa

1 tl cayennea

1 tl mustapippurirouhetta

2 tl suolaa

Pilko kasvikset edellisenä iltana grillivartaaseen sattuvan kokoisiksi palasiksi. Pane palaset isoon kulhoon ja marinadin ainekset päälle. Sekoita hyvin ja jätä viileään. Paloittele myös halloumi vartaaseen sattuvan kokoisiksi paloiksi. Älä tee liian pieniä, sillä murtuvat helposti ja putoavat sitten aikanaan grilliin eivätkä grillaajan mahaan. No niin, nyt on siis juustokin paloiteltu. Koska halloumi on suolaista, laita palaset kylmään veteen likoamaan ja odottamaan seuraavaa päivää. 

Tästä eteen päin homma onkin helppoa. Virittele seuraavana päivänä grilliin tulet,  ja pujottele kasvikset ja juustot vartaisiin. Kun hiillos alkaa olla sopiva, nostele vartaat grilliin ja grillaa koko ajan käännellen kypsiksi. Eivät ne oikeastaa kaivanneet mitään kaverikseen. Hyviä olivat - paitsi Juniorin mielestä. Kävi grillin vieressä nälissään vilkaisemassa ja söi päälle läjän voileipiä! Äiskän asteikolla meni kakkosluokan ruuaksi, ainakin melkein.

Iltanäkäräiset

Tietokoneen kello näyttää 0:19 lauantai-aamuna. Äiskä kävi hetki sitten nukkumaan. Minä sekoittelin pienen yömyssyn itselleni. Lasillinen Saaremaata ja rusina. Oli tippunut pöydälle kiisseliä keitellessä. Se rusina. Kiisselin keittelin aamupalaksi eilisestä omenoiden keitossa käyttämästäni siideristä.

omenainen siiderikiisseli

omenoiden keittämisestä  tähteeksi jäänyt siideriliemi
1 omena kuorittuna ja kuutioituna
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 rkl perunajauhoja

Keitä omenat liemessä pehmeiksi. Lisää sokeri ja vaniljasokeri. Sekoita perunajauhot tilkkaan kylmää vettä ja kaada koko ajan sekoittaen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja poista liedeltä. Anna jäähtyä ja tarjoile. Lämpimänä maistui ihan hyvälle. Aamulla kuullaan tarkemmat kommentit.

Kasvistellen

Tuossa vuosi sitten joku kotitalousopettajaksi valmistuva gradun tekijä määritteli blogini liharuokia laittavan perheenisän blogiksi. Siinä mielessä juuri noin onkin, että en koe olevani mikään virtuoosi erikoisruuissa, miksi puhtaan kasvisruuan lasken. Äiskän pitkäaikaisen lapsuudenystävän tytär tuli pariksi viikoksi käymään ja hän on kasvissyöjä. Etukäteen olin tosi innoissani, että mitähän tässä keksisi. Vaan näin on käynyt, että viikko onkin mennyt siinä, kun olen esitellyt ateria kerrallaan vieraalle kummallisia kasvisruokiani. Yllätyin itsekin, kuinka paljon on tullut kasvisruokia tehtyä. Toki minun kasvisruokani saattavat sisältää vähäisessä määrin kananmunaa.

Tällä viikolla on sitten syöty mannapuuroa ja mehukeittoa, sysmäläisiä viljapihvejä ja metsäsienitattaria, maksatonta laatikkoa, linssimoonia ja huomenna vielä nautitaan kikhernewokista. Viikonloppuna sitten kokeillaankin jotain uutta, josta kaikesta minäkään en vielä tiedä. Golden Cap -siiderien markkinointiyhtiö lähetti laatikollisen siideriä. Olisihan tuon voinut juodakin, mutta kun sitä tämän ikäinen mies saa juosta yöllä vessassa muutenkin. Niinpä päätin tehdä sitten ainakin tänään iltapalaksi

siideriomenoita

4 - 5 omenaa

2 tl kanelia

1 l omenasiideriä

1 prk vaahdottuvaa vaniljakastiketta

Kuori omenat. Paloittele kahdeksaan osaan ja poista siemenkodat. Pane omenaviipaleet kattilaan. Ripottele päälle kanelit ja lopuksi kaada kattilaan siiderit. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kunnes omenat ovat pehmenneitä. Minulla keittämisvaiheeseen meni parikymmentä minuuttia. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi ja tarjoile omenalohkojen kera. Säästä keitetty siideri. Siitä voi seuraavana päivänä tehdä kiisselin. 

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkosluokkaan että helähti.

Kylän ainoa televisio

Meillä oli 60-luvun alussa kylän ensimmäinen televisio. Siihen aikaan oli tapana kokoontua koko naapurusto television ääreen sinne missä sellainen oli. Katsottiin sitten missikisoja, urheilua tai jotakin muuten vain kiinnostavaa ohjelmaa. Käytännössä kaikki kiinnosti. Viimeisenä kylään lähtevä sammutti valot. Talonväki oli mennyt nukkumaan jo aiemmin. Yhdessä sitten hurrattiin - yleensä hiihtokisojen yhteydessä. Lätkässä Neuvostoliitto voitti kuitenkin 10 - 1. Tai sitten taivasteltiin Peyton Placen oikeudenkäyntien juonenkäänteitä. 

Paljon on muuttunut. Neuvostoliittoa ei ole ja Venäjällekin Suomi pärjää jääkiekossa. Eikä nykyajan Peyton Placen korvike Kauniit ja rohkeatkaan enää jaksa kiinnostaa. Vaan urheilu kiinnostaa. Eletään sitä samaa kylän ainoan telkkarin aikaa - sosiaalisessa mediassa. Kun Suomi tekee MM-kisoissa maalin, 47 kaveria tekee yht'aikaa tilapäivityksen: Maaliiiiii!!!!!!!!!!! Ihan niinkuin olisi kylän ainoa telkkari ja tapahtumat pitäisi kertoa kaikille. Tulee ihan lapsuuden onnelliset päivät mieleen. Vielä kun pärjäisivät hiihdossakin...

Mutta hurraamisen välissä syötiin tänäänkin. MarLin lähettämää sysmäläistä lähiruokaa:

Olen aina luullut, että pussiruuat ovat lisäaineita täynnä olevaa mössöä. Käsitys muutettu. Pihvit olivat tosi hyviä tattarin ja metsäsienien kera. Paitsi Äiskästä ja Juniorista.

Jälkikirjoitus: Jos joku tuntee Puksu-Pekan Sysmästä, niin sanokaahan Pekalle, että olisi mukava kuulla, mitä miehelle kuuluu.

Hitaampi muutos

Nuorena miehenä kävin Vakuutusyhtiö Kansan toimistossa kysymässä, minkä verran pitäisi maksaa kuukaudessa, että pääsisi viisikymppisenä täydelle eläkkeelle. Ei onnistunut. Vakuutusedustaja kohteliaasti totesi, että pitäisi jaksaa 55-vuotiaaksi. Minä olin silloin 29! Että ajoissa olen kyllä asiaan paneutunut. Vaan homma kaatui vakuutusmaksun suuruuteen. Oli Äiskän kanssa juuri otettu elämämme ensimmäinen asuntolaina ja kuukausierät laskettu niin ylös kuin suinkin mahdollista. Eihän siinä mitään, asia unohtui yli 20 vuodeksi. Kun sitten 50 tuli täyteen, niin ryhdyin laskemaan vuosia eläkeputkeen pääsemiseksi. Sitten tuli Katainen ja korotti tavoitetta vuodella. 

No, sehän tarkoitti vain vuotta lisää. Vaan nyt, pari kuukautta sitten tajusin asian hieman syvällisemmin. Todennäköisesti tapahtuu niin, että kun eläkkeelle jäämiseni jälkeen seuraavan kerran harkitaan Äiskän avustajan tarvetta, todetaan minun olevan täysipäiväisesti kotona. Ja näin ollen käytettävissä omaishoitajana ympäri vuorokauden. Eli uutta avustajapäätöstä ei sitten enää tule. Ei hittolainen, siihän minä en ala. Sehän tarkoittaisi, että olen sidottu kotiin käytännössä kellon ympäri. Kolme lakisääteistä neljän tunnin omaishoitajan vapaapäivää kuukaudessa! Ja kerran vuoteen kahden viikon huili, kun Äiskä pääsee laitoskuntoutusjaksolle. Niin kauan kuin on alle 65-vuotias. Minähän nääntyisin sosiaalisten kontaktien puutteeseen! Niinpä onkin parempi, että pyrin löytämään näiden pätkätöiden tilalle jotain sellaista, mitä voin tehdä niin kauan kunnes on pakko lähteä eläkkeelle. Eli vakityöpaikka pannaan hakuun - vaikka vähän huonommin koulutusta vastaava. Tosin nyt on sinänsä hyvä tilanne, että töitä on reiluksi vuodeksi eteenpäin, mutta saapahan rauhassa kyttäillä.

Ruokapuolen aloitimme Äiskän kanssa syömällä aamupalaksi ystävämme Matin tuomaa ankkaterriiniä voileipien päällä. Tosi hyvää oli, mutta sitä jäin ihmettelemään, että miksi sikanautasäilyke ei ole terriiniä? Sehän on hyvin samantapaista. No, kaipa siihenkin syynsä lienee.

Meillä oli grillauspäivä tänään. Lankomiehen poika lupasi tulla tyttöystävänsä kanssa käymään, jos tehdään jotain vähän erikoisempaa ruokaa. Eihän minua tarvinnut kahdesti yllyttää. Olen vähän kerrassaan lopettanut grilliruokien kanssa varsinaisten lämpimien lisäkkeiden tarjoamisen. Niinpä nytkin tehtiin Juniorin tyttöystävän kanssa shaslikkien kaveriksi katkarapusalaattia. 

Shaslikit valmistettiin tällä kertaa tuosta linkin reseptistä poiketen lampaan lihasta. Ainoastaan kaksi vaaleampana näkyvää varrasta oli sianlihasta.

Edellä mainitut nyt ovat varsin tavanomaisia ruokia, mutta ei sitä lankomiehen pojan kaipaamaa vähän erikoisempaakaan tarvinnut kauaa tuumata. Hyvä bloggaajaystäväni Adrianmeren rouva, aloitti grillikauden grillaamalla pässin kiveksiä. Siinähän se oli nuorisolle erikoista!

 

Kivekset on helppo valmistaa grilliin. Leikkaa kalvot varovasti pois ja halkaise rauhanen kahtia. Mausta suolalla ja pienellä ripauksella pippuria. Grillaa kypsäksi. Tarjoile.

Maku muistuttaa lähinnä hyvänlaatuista makkaraa. Samoin suuntuntuma on lähellä lenkkimakkaraa. Kaikki maistoivat. Erittäin hyviä: ääniä neljä. Yllättävän syötäviä: kaksi ääntä. Meni alas: yksi ääni. Äiskän asteikolla kolmannen ja toisen luokan välillä. Seuraavaksi sitten opetellaan grillaamaan maksaa.

Ruoto kurkussa

Äiskä sai aivoinfarktin jälkeen riesakseen muun muassa afasian ja appraksian eli tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminnan. Jotenkin nämä yhdessä tai erikseen vaikuttavat siten, että Äiskä ei pysty aktiivisesti yskäisemään. Yskäisy tulee ainoastaan tavalliseen yskään liittyvän kurkun ärsytyksen kautta. Sen sijaan silloin, kun kurkkuun tuntuu jäävän jotakin, mikä pitäisi yskäistä pois, homma ei onnistukaan. Seuraa tunne, ettei saa henkeä, kun kurkussa on jotain ylimääräistä. Ja lopuksi pieni paniikki. Tällainen on sattunut muutaman kerran, ja voin vakuuttaa, että tilanne ei ole miellyttävä. Tästä syystä olen ollut erittäin varovainen kalaruokien valmistuksen suhteen. Pikkuhiljaa rohkeus ja taito ovat lisääntyneet. Tänään sitten onnistuin valmistamaan pakasteesta kaivamistani hauen perkuutähteistä meitä molempia miellyttävän kalakeiton:

kalakeitto kolmelle

8 dl vettä

2 tl suolaa

6 dl kuorittuja ja lohkottuja perunoita

1 sipuli hienoksi silputtuna

jokunen kokonainen maustepippuri

hauen fileoinnista tähteeksi jääneet ruodot, evät ja anopinleike

1 rkl ruohosipulia

1 tl persiljaa

1 tl tilliä

1 tl timjamia

1 rkl vehnäjauhoja

pieni köntti (15 - 20 g) voita

Kaksi kattilaa, molempiin neljä desiä vettä ja teelusikallinen suolaa. Kun vesi kiehuu kattiloissa, pane toiseen kattilaan perunalohkot ja sipulisilppu sekä pippurit. Toiseen kattilaan pane hauenperkeet. Keittele molempia pienellä teholla kunnes perunat alkavat olla pehmeitä. Lisää mausteet, vehnäjauho ja voi perunakattilaan. Nouki liian isoksi jääneet vehnäjauhopallerot pois. Sekoita kunnolla. Siivilöi tiheällä siivilällä kalan keitinliemi perunoiden kaveriksi. Tarjoile molemmat. Kuka ei halua kalaa ruotoineen, syö kalakeittoa ilman kalaa. Ja kuka taas tykkää syleksiä hauen ruotoja, palastelee kalanlihat lautaselleen keiton sekaan. Anopinleikkeen kyllä laitoin suosiolla kompostiin.

Ihan hyvää tuli äänin 2 - 0. Ja Äiskä rankeerasi kolmannen luokan ruuaksi, mikä on kalaruualle aika hyvin.