Kukonjalkoja

Tuossa vähän ennen joulua sain tuttavaltani neljä kukkoa. Tuttavan kanat olivat munineet kesällä hyvin ja tarkoitus oli haudottaa puolenkymmentä munaa kanoiksi. Kävi kuitenkin niin, että kaikki olivat kukkoja. Kukkopojat tulivat kyllä hyvin toimeen keskenään, mutta yhteiseen suosioon päässyt kana joutui liian koville. Ja kun kaveri ei syö lihaa ollenkaan, niin minä sain kukot, kun ensin kävin ne omakätisesti teurastamassa. Koko päivä menikin äkkinäiseltä sitten kynimiseen ja muuhun siivoamiseen. Varsinaisten kukkojen lisäksi pakasteeseeni päätyivät jalat, sydämet, maksat ja kivipiirat. Sydämet tulivat jo aikoja sitten paistetuksi ja herkkupaloina nautituiksi. Nyt oli sitten kokeiluvuorossa ne varpaat.

Kukonjalat

tarjolla oleva määrä kukonjalkoja - minulla oli neljät jalat
3 rkl suolaa
3 rkl etikkaa
2 rkl sokeria
1/2 dl soijakastiketta
2 rkl kalakastiketta tai kalafondia
2 rkl öljyä - sesamöljy olisi parasta, mutta minä käytin ihan oliiviöljyä
1 rkl tulista chilitahnaa - eihän minulla sitä ollut, joten käytin La Anita -habanerokastiketta
1 rkl savustettua paprikajauhetta
1 kpl puristettu valkosipulinkynsi
vähän inkivääriä

Huuhdo jalat hyvin. Laita ne kattilaan ja kaada kiehuvaa vettä päälle niin paljon, että jalat peittyvät kokonaan. Anna kiehua poreilevassa vedessä neljä minuuttia. Kaada vesi pois, ja kun jalat vähän jäähtyvät, nylje ne. Katkaise myös kynnet.

 

Laita kulhoon jalat, suola ja etikka. Hiero seosta huolellisesti jalkoihin ja jätä tekeytymään siksi aikaa kun valmistat marinadin. Sekoita loput ainekset keskenään marinadiksi. Huuhdo kylmällä vedellä etikka-suola -sekoitus jaloista. Hiero marinadi huuhdottuihin kukonjalkoihin. Anna tekeytyä hetkisen. Asettele jalat uunipellille ja paista 190 asteisessa uunissa 20 minuuttia.

No, tulipahan kokeiltua. Itse jaloista ei paljon muuhun ole kuin kaljan kanssa imeskeltäviksi. Marinadi sen sijaan sai kaikkien maistelleiden varauksettoman hyväksynnän. Tultiin yksimielisesti siihen tulokseen, että kannattaa kokeilla grillatun lihan ja broilerin kanssa.

Täällä taas

Jaha, se melkein pääsi kokonainen vuosi vierähtämään ilman ensimmäistäkään blogipostausta. Kokkaamatta ei sentään ole oltu. Vähintään kerran viikossa pitää jotain rakennella. Lapset ovat poistuneet omiin asumuksiinsa ja elelemme Äiskän kanssa tässä kaksistaan. Viikolla Äiskä ja avustaja huolehtivat ruokahuollosta, lauantaina hemmottelemme itseämme ja käymme ulkona syömässä kantapaikassamme ravintola Aadassa. Sunnuntai on ollut pääsääntöisesti minun kokkauspäiväni, mutta totuuden nimissä on sanottava, että välillä en viikolla kestä pois keittiöstä.

Viime vuonna tuli kokkailtua Australiassa. Pääsin lomamatkallani tutustumaan paikallisiin erikoisuuksiin entisen naapurini keittiössä. Mukavaa oli. Vaan niin oli tänäkin vuonna, kun Venäjän TV1:n Karjalan toimitus halusi tehdä matkoistani ja kokkailuistani muutaman ohjelman. Kokkailupätkiä tehtiin kaksi, jotka molemmat toimitus halusi ladata YouTubeen. Ensimmäisessä laitoin hapankaalia valkosuklaan kera

 ja toisessa Rautjärven perinneruokaa mustikkaräättiä.

Mukava kokemus tuollainen tv-työskentely. Onpahan jotain, mitä vanhana muistella.

Vuoden mieleenpainuvin ruokakokemus taisi olla gratinoitu viipaleperunalaatikko, jonka reseptin löysin K-ryhmän "K-ruoka"-lehdestä, mistä myös suoraan kopioin tuon alla olevan ohjeen.

Gratinoitu viipaleperunalaatikko 

1 1/2 kg jauhoisia perunoita

600 g kiinteitä, kypsiä päärynöitä

100 g voita

2-3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

3 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

2 tl sormisuolaa

rouhittua mustapippuria

2-3 rkl parmesaaniraastetta

Kuori perunat ja suikaloi ne ohkaisiksi suikaleiksi. Tee sama myös päärynöille - pituussuunnassa. Jätä päärynöiden siemenkodat käyttämättä. Sulata voi ja voitele uunivuoka voisulalla. Asettele peruna- ja päärynäviipaleet vuokaan limittäin. Kaada päälle voisula ja ripottele mausteet. Kypsennä uunissa 200 asteessa noin 45 minuuttia eli kunnes perunat pehmenevät. Ota vuoka uunista ja nosta uunin lämpötila 225 asteeseen. Ripottele perunoiden päälle juustoraaste ja jatka paistamista vielä 5-10 minuuttia uunin ylätasolla, kunnes pinta rapeutuu ja on kullanruskea.

Äänin 3-0 hemmetin hyvää. Äiskän asteikolla ykkösluokan ruokaa. 

Lykynlammen olympialaiset 2017

Pitkä aika on vierähtänyt edellisestä jutusta. Syitä on monia, enkä niitä isommin ala käsittelemään. Syöty kuitenkin  koko ajan. Ja liikuntaa harrastettu. Kuten otsikkokin kertoo, niin tämäkään ei ole varsinainen ruokajuttu. Viisi vuotta sitten nimittäin järjestimme maisteri Siiskosen kanssa kahteen pekkaan Lykynlammen olympialaiset. Homman nimihän oli, että juostiin käytöstä poistetun hyppyrimäen alastulorinteen 169 porrasta viisi kertaa ylös ja alas. Yhteensä 845 porrasta hapotusta. Hävinnyt maksoi illan kaljat sun muut juomat. Pappa betalar päti silloin eli Iskähän siinä maksumieheksi jäi kirkkaasti.

Tarkoitus oli uusia kisa seuraavana vuonna, mutta erinäisistä syistä johtuen homma siirtyi aina viiden vuoden päähän tähän kesään. Ei minulla ole ollut tämä porrasasia mielessä, kun aloitin kolme vuotta sitten crossfitin harrastamisen. Harrastuksen nimi tosin muuttui lisenssiasioista johtuen crosstrainingiksi tässä jokunen aika sitten. Mutta kun kisaa alettiin uudelleen suunnitella, niin heti tuli mieleen, että onpa mukava nähdä, mitä aktiivinen kuntoilu on saanut aikaan.

Lykynlammen portaat. Kuva: Willimiehen jäljillä -blogi

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna sitten kokoonnuttiin Lykynlammelle. Maisteri Siiskonen saapui Lappeenrannasta ja joukkoon uutena jäsenä liittyi myös opiskelukaverimme Mauri. Mauri on juossut maratoneja, mutta kaljan juonnissa on harjoittelunsa jäänyt vähemmälle. Edellisestä kerrasta oli muutosta sen verran, että ainakin minä tein kunnon lämmittelyt.

Kisaajat. Vas. Maisteri Siiskonen, Iskä ja Mauri
 Kuva: Willimiehen jäljillä -blogi

Ja kisa alkoi. Mauri säntäsi nuoruuden innolla (35v.) kärkeen. Sen jälkeen en häntä pystynyt omien kiireiden vuoksi seuraamaan. Seuraavana maisteri Siiskonen, ja viimeisenä minä, joukkueen ikäpresidentti (57v.). Siiskonen taitaa olla 52. Eli monenlaista kokemusta oli liikkeellä. Yllätyksekseni pystyin oikeasti juoksemaan ensimmäiset 80 rappua eli puoliväliin. Maisteri Siiskosen ohitin jo ensimmäisten parinkymmenen rapun paikkeilla. Hapoillehan se alkoi mennä. Mutta nyt tuli treenaamisen merkitys ensimmäisen kerran näkyviin. Hapoille menoa osasi paremmin varoa ja hallita. Ylhäällä pulssi huitoi 165 tietämillä, eli vielä ei menty ihan tappiin.

Toisenkin kierroksen pystyin vielä puoleen väliin juoksemaan, mutta sen jälkeen olikin kyseessä kävelykilpailu. Taidettiin viimeiset kierrokset jokainen enemmän tai vähemmän kävellä. Viimeinen kierros menossa, Siiskonen on koko ajan kestänyt sellaisen minuutin matkan verran takana. Ensimmäisen kerran viimeisellä kiekalla henkeä vetäessäni havaitsin maisterin yrittävän kiinni ottoa. Ja tässä tuli treenaamisen merkitys toisen kerran esiin. Kun tiesi kierroksen olevan viimeinen, pystyi vetämään itsensä ihan tappiin ja hapoille. Lisäsin vauhtia ja Siiskosen yritys hyytyi. Itsellä oli ylhäällä pulssi lähellä 190 ja jalat ihan tukossa. Mutta ne kestivät hapoille menon ja alas mentiin vielä hallitun ripeästi.

Kisan jälkeen

Mauri oli nopein, aika 13.17. Minä toisena aikaan 24.42, mikä oli melko tarkkaan kaksi minuuttia nopeampi kuin viisi vuotta sitten. Maksuvuoroisena ajan 25.55 saavutti maisteri Siiskonen. Sinänsä maisteri teki koko joukon kovimman suorituksen. Viisi vuotta ikää lisää ilman liikunnan harrastamista ja sekunnilleen sama aika kuin edellisellä kerralla!

Illalla sitten grillattiin, niistä ei sen enempää. Kunhan tässä kesän kiireet helpottavat, tulee myös ruokajuttuja. Liikunnallista kesää kaikille.

Madekeiton aikaan

Nyt eletään parasta madeaikaa. Vai olisiko se jo kääntymässä lopuilleen. Sinänsä minulle ei asialla ole väliä, sillä kalassa en ehdi käydä ja kaupasta en pihinä miehenä raaski kalaa ostaa. Kuten jo monessa kohtaa olen kertonutkin, käyn paljon tuossa rajan takana Venäjällä. Siellä kala on halpaa, 2-5 euroa kilolta, ja valikoima on ihan toista kuin kotoisissa kaupoissa. Esimerkiksi viimeksi käydessäni ostin tuoreita kalmareita hintaan kolme euroa kilo! Ja navagaa. Navaga on turskan sukuinen kala, joka elää Jäämeressä jään ja rannikon tuntumassa. Ja kun sain ystävältäni Sokerivaltakunta-blogin kirjoittajalta Sanjalta herkullisen oloisen madekeittoreseptin, päätin kokeilla, millainen siitä tulisi navagasta valmistettuna. Äiskä ei tykkää keitoista, koska niiden kestämine lusikassa vaatii hyvää hienomotoriikan hallintaa, joten laitoin nestettä niin vähän, että keiton sijaan syntyi pataa.

Navaga-pata aka bosnialainen madekeitto

1 sipuli

1 valkosipuli

n. 700 grammaa kalaa (pataan navagaa, keittoon madetta)

1 prk tomaattimurskaa

1 tomaattimurskapurkillinen vettä

11 tl mustapippuria

suolaa maun mukaan

1 rkl paprikajauhetta

chiliä

laakerinlehti

pari kolme keskikokoista perunaa kuutioituna

öljyä

Kuullota sipuli ja valkosipuli öljyssä. Lisää tomaattimurska ja vesi. Paljon mustapippuria, suolaa, paprikajauhetta, chiliä, laakerinlehti, kuutioidut perunat ja viimeksi kala. Kun perunaan alkaa hammas pystymään (noin 20 minuutin keittämisen jälkeen), on keitto valmis tarjottavaksi.

Navagapata.                                                             Madekeitto. Kuva: Sanja Alisic

Jotenkin näyttää siltä, että kännykkäni kameran värimääritykset eivät olleet kohdallaan. Joka tapauksessa, minusta keitto oli hirmu hyvää. Söin kaikki kalat keitosta ja kärsin ähkystä koko illan. Äiskä maistoi perunoita ja päätyi syömään juustovoileipiä ja jäätelöä. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan vaihteluksi perinteiselle madekeitolle. Mausteiden määrät ovat likimääräisiä, niitä, joita itse käytin. Kannattaa säätää oman maun mukaiseksi.

Kauheaa kalaruokaa

En pidä Halloweenistä. Olen Kekri-mies. Mutta Marin kaverin Empun kanssa keksimme nauttia todellista Halloween-ruokaa, ruotsalaisia hapansilakoita, joita kumpikaan ei ollut aiemmin maistanut. Kuulemma vain karaistuneimmat exctreme-ruokailijat syövät hapansilakoita suoraan purkista. Me olemme nyt sitten karaistuneita!

Epäilin jo ennakkoon, ettei tuo olut riitä pahan maun huuhtomiseen. Siksi hyödynsin sen tosiasian, että kaupassa oli todella hyvä kurpitsatarjonta viime viikolla. Niinpä keitin silakoiden jälkiruuaksi

Kana-kurpitsakeittoa

1 keskikokoinen kurpitsa
2 hapahkoa omenaa
4 valkosipulin kynttä
3 keskikokoista perunaa
1 porkkana
1 litra kanalientä
1 sellerinvarsi tai pala juuriselleriä
1 rkl persiljaa ja tai nippu tuoretta
400 - 500 g broilerinlihaa
1 rkl ketsuppia
1 tl suolaa
2 tl currya
1 rkl basilikaa

Keitä litra kanalientä ja kiehauta kanapalat liemessä. Nosta lihat erilleen.

Kuori ja pilko kurpitsa noin 2x2x5 cm kuutioiksi ja levittele uunipellille leivinpaperin päälle. Tee samoin omenoille. Kuori sekaan vielä valkosipulin kynnet. Paista uunissa 200 asteessa kunnes kurpitsa alkaa pehmenemään.

Pilko perunat ja porkkana ja keitä ne pienessä määrässä kanalientä. Lisää loppuvaiheessa selleri ja persilja. Kun kaikki ovat pehmeitä, ota lihamylly esiin. Jauha lihamyllyllä ensin keitetyt kanapalat ja sitten kaikki kasvikset pienimmällä reikäkoolla. Lisää joukkoon ketsuppi, suola, curry ja basilika. Kaada vielä kaikki kanaliemi samaan astiaan ja soseuta loppuun sauvasekoittimella.

Kiehauta vielä kerran ja tarjoile parmesanraasteen ja krutonkien kera. Hyvää äänin 3-1. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Kuvaa ei kukaan muistanut ottaa. Sen verran tohkeissaan oltiin noista silakoista.