Taas lipesi

Vuosi on lähtenyt rauhallisesti alulle. Pidän ilotulituksista, etenkin isoista ja näyttävistä. En niinkään pelkästä paukkeesta. Niinpä nykyinen lainsäädännöllä ruotuun pakotettu ilotulituskäytäntö on mieleeni. Ei nimittäin Joensuun Noljakassa ennen kello 18 kuulunut yhtään paukkua, ja meno hiljeni kuin leikaten 24 jälkeen. Vartin yli koirakin veteli jo sikeitä, vaikka pauke olikin pelottanut koko illan. Hyvä näin. Ihan mukavaa, että tämä kaksi töitä yksi vapaa kaksi töitä kolme vapata jne. rytmipompottelu loppuu. Tulisi vain lunta edes vähän. Minulle on nimittäin muodostunut sellainen tapa, että kun Äiskä katsoo lauantaina telkusta Avaraa luontoa, minä käyn sillä aikaa heittämässä tunnin lenkin motskarilla. Joskus lipeää puoleentoista tuntiin. Nyt vaan on pyörässä jo nastarenkaat alla, ja niillä ei viitsi ihan asfaltilla ajella. Eivät oikein pidä ja kuumenevat ja tippuvat sitten pois. Niinpä odottelen lumen tuloa kuin lehmä laitumelle pääsyä.

Vaan tuo lipsahdus tapahtui keittokirjan valinnassa. Minulla on WSOY:n 1980 julkaisema Ranskalaisia talonpoikaisruokia -kirja. Ranskalaista ruokaa tuntevat ovat sanoneet aiemmin, että kovasti on suomalaistettuja ohjeita. No, sehän sattuu vielä 80-luvun henkeen, mutta ei oikein tähän päivään. En vaan muistanut, kun käsi lipsahti kirjaan ja otin siitä tämän päiväisen lounaan reseptin.

Arkinen kalapata - Colin aux petits pois

1/2 kg ahvenfileetä

500 g pakasteherneitä

25 - 50 g voita

2 tl paprikajauhetta

suolaa

2 naurista

1 dl vaaleita rusinoita

1 dl kuivaa valkoviiniä

Mausta kalafileet suolalla ja anna tekeytyä jääkaapissa vajaa varttitunti. Kuori ja kuutio lantut ja keitä suolalla maustetussa vedessä vajaa varttitunti. Sulata herneet mikrossa kuumaksi asti. Ruskistä kalapalat padassa voissa. Mausta paprikalla. Paprikaa kannattaa ehkä laittaa huomattavasti enemmän. Lisää nauriskuutiot, rusinat, viini ja desi vettä ja keitä pienellä tulella kypsäksi. Ei vie kuin muutaman minuutin. Lisää herneet, mausta suolalla ja sekoita. Tarjoile.

Pahaa äänin 2 - 1. Äiskän asteikolla neljännen luokan ruokaa. Söi kuitenkin. Juniori maistoi ja antoi loput koiralle. Minä söin mahan täyteen. Söihän tuota, vaikkei ollut kyllä missään nimessä hyvää.

Päivä ennen vapun aattoa (F)

29. huhtikuuta. Telkusta tulee Idols. Nuoret laulavat tosi hyvin. Äiskä katsoo ja tykkää. Minä viikkaan viikon kirjopyykkejä. Huomenna on vapun aatto. Ennen se oli iso juhla. Aattona riehuttiin Punkaharjun Kultakivessä hulluna kännissä. Vapun päivänä sitten yritettiin ehtiä johonkin torijuhliin. Aatetta oli mukana - kenellä minkäkin väristä. Myöhemmin alkoi tulla vaikutteita myös ylioppilaiden vapusta. Joka tapauksessa vappu oli iso juhla. Ei ole enää. Aate on liudentunut kaikilta. Ja ylioppilaatkin ryyppäävät ja bilettävät pitkin vuotta siinä määrin runsaasti, että eiköhän tuo ole vappukin vain muun humun jatketta. Minusta ei tunnu yhtään päivältä ennen isoa juhlaa. Minusta tuntuu sunnuntaille. Siivooja tulee aamulla kasilta. Pestään ylimääräisenä ohjelmanumerona sauna.

Tänään oli vihoviimeinen Ranska-päivä. Resepti oli alunperin kanille, mutta kun Äiskä ilmoitti, ettei ole hyvä ajatus ryhtyä pihasta kaava-alueella jalkajousella ikkunasta rusakoita ampumaan, niin käytin broileria. 

Broileria ja oliiveja - Poulet aux olives

400 g broilerin rintaleikkeitä

2 rkl voita

1 rkl oliiviöljyä

suolaa

pippuria

2 sipulia

1 rkl vehnäjauhoja

2 laakerinlehteä

4 dl kuivaa valkoviiniä

noin 100 g vihreitä oliiveja

Leikkaa rintaleikkeet reilun kokoisiksi paloiksi. Ruskista voi-öljyseoksessa. Mausta suolalla ja pippurilla ja lisää hienonnetut sipulit. Ripottele jauhot lihojen päälle, kääntele ja lisää viini. Lisää laakerinlehdet ja hauduta 30 - 40 minuuttia. Pane joukkoon oliivit ja anna vielä kiehahtaa. Oliivit lisäävät lihan ja liemen suolaisuutta, joten käytä suolaa harkiten ruskistusvaiheessa. Tarjoa lisäkkeenä keitettyjä kasviksia ja patonkia.

3-1 syötävää perusruokaa. Juniori ei suostunut syömään kasviksia.

Alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980. Iskän tämän ohjeen pohjalta muokkaama.  

Tomaatin taimet opiskelevat ulkona elämistä.

Kuuleeko Montpellier (F)

On se tämä sosiaalinen luonne jännä mukana kuljetettava. Valtion virastossa on kaikenlaisia jänniä käytäntöjä. Kuten nyt tämä vuosilomasääntö meidän putiikissa. Vanhat lomat on pidettävä huhtikuun loppuun mennessä pois. No sehän tarkoittaa, että tällä viikolla ei ole ollut töissä väkeä kuin murto-osa normaalimäärästä. Eihän se varsinaiseen työntekoon vaikuta, kun kaikki omissa keljoissaan tutkimusta vääntävät. Vaikka meikeläisen työtehoon vaikuttaa. Nimittäin talo huokuu tyhjyyttään kahvi ja ruokatunneilla. Ei ole ketään kenen kanssa suutaan pieksäisi. Metla on nimittäin siitä hauska paikka, että 12 minuutin kahvitunteja ei pääsääntöisesti tuhlata työasioista puhumiseen. Ne ajat käytetään henkiseen rentoutumiseen ja jonnin joutavien puhumiseen. Nyt, kun kaikki ovat lomalla viimeisiä vanhoja lomiaan pois pitämässä, ei synny puutaheinää  puheitakaan. Eikä nuppi rentoudu taukojen aikana. Ja työteho laskee entisestään. Onneksi ensi viikolla taas on väkeä vinoilemassa toisilleen.

Otsikolla viittaan siihen, että ranskan teema alkaa vedellä viimeisiään. Jos agenttimme ranskassa lukevat näitä F-tarinoiden reseptejä, niin olisi kiva kuulla jokunen ihan ranskalaisuuteen perehtynyt kommentti. Muualtakin kuin Montpellierin kulmilta, mutta erityisesti sieltä.

Sunnuntaina on viimeinen Ranska-päivä. Tänään oli toiseksi viimeinen ja ruokana oli

Keitettyä parsaa ja kinkkua - Asperges au jambon

500 g tankoparsaa, vihreää

2 pientä sipulia

200 g kinkkua

suolaa

voita

viinietikkaa

2-3 dl kuohukermaa

mustapippuria

persiljaa

Keitä parsaa suolalla maustetussa vedessä lähes kypsäksi. Kuullottele hienonnettua sipulia 1 - 2 rkl:ssa voita, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Kuutioi kinkku ja lisää pannuun.  Lisää 1 - 2 tl valkoviinietikkaa, kiehauta ja lisää kerma. Mausta suolalla (1/2 tl) ja mustapippurilla (1/4 tl). Nosta parsat vedestä, valuta hyvin ja pane lämpimälle vadille. Kaada päälle kinkkukastike. Ripottele pinnalle komistukseksi persiljaa. Tarjoile.

Hävisin äänin 1 - 3. Juniori ei edes koskenut parsaan. Mari kohteliaisuudesta söi yhden, mutta kehui kastiketta. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmoseen. Minulle taitaa maistua kaikki! Itse asiassa kastike jäi niin luiruksi, että tuli mieleen muutta seuraavaan kertaan reseptiä: Pätkitään parsat keittovaiheessa tuumaa pitkiksi, niin saadaan kätevästi lusikalla syötävää ruokaisaa keittoa. Nyt ei oikein tiennyt, että olisiko lusikka- vai haarukkaruokaa.

PS. Alkuperäisessä reseptissä luki Keitettyä purjoa ja kinkkua - Poireaux au jambon, mutta kuvissa oli aivan selvästi parsaa - asperges. Niinpä meillä oli ruokana parsaa eikä purjoa.

Vähän pirttiviljelyä:

Kirsikkatomaatin taimet altakasteluämpärissä. Ämpäreiden pohjassa reikiä, joista vesi pääsee multaan. Näitä alkaa olla ympäri mökkiä!

Parsan alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980. Iskän tämän ohjeen pohjalta muokkaama.

 

Pieni oivallus (F)

Äiskän lapsuuden ystävä tuli käymään. Päivä on mennyt varsin rattoisasti. Erityisesti Äiskä on ollut onnessaan. Ruokapuoli hoidettiin kyllä ajallaan, mutta tämä kirjoituspuoli jäi niin myöhään, että tarinaa ei kovin kummasti enää irtoa.

Ruokana oli 

Porkkanoita ja siansivua - Carottes au lard

1/2 kg porkkanoita

10 salottisipulia

noin 400 g vähärasvaista sian kylkeä

3 rkl voita

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

3 dl vettä

1,5 rkl riistafondia

hienonnettua persiljaa

Paloittele porkkanat ja sipulit. Kuutioi liha ja ruskista kevyesti paistinpannulla. Rasvaa ei tarvitse. Lisää porkkanat ja sipulit, anna paistua hetken aikaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää vesi ja riistafondi. Anna kypsyä osittain kannella peitettynä, kunnes liemi on haihtunut. Lisää voi ja persilja. Tarjoile.

Äänin 4 - 1 hyvää. Äiskä ei tykännyt sipuleista, rankkasi asteikollaan neljännen luokan ruuaksi!

Äiskän kamulla on monenlaisia ruoka-aineallergioita. Muun muassa porkkana ja sipuli ovat pahoja. Niinpä sitten tein hänelle ranskalaisen munakkaan, jonka täytteeksi käristin pekonikuutioita.

Ranskalainen munakas, perusohje - Omelette naturelle

4 munaa

1 rkl voita

1/2 tl suolaa

(hiven valkopippuria, tätä ei allergian takia laitettu, ei haitannut)

Lämmitä paistinpannu. Sekoita munat ja suola haarukalla. Kuumenna voi kullanruskeaksi. Kuun vaahto katoaa, kaada pannuun munaseos. Lisää lämpöä. Vedä munaseosta haarukalla muutamia kertoja ristiin rastiin, samalla kun kallistat ja ravistelet pannua. Väin valuva munaseos hyytyy tasaisesti. Munakas on valmis, kun pohja on kullanruskea ja päälys juuri ja juuri hyytynyt. Tässä vaiheessa kumoa toiselle laidalle täyte, meidän tapauksessa paistetut pekonikuutiot. Liu'uta se puoli munakkaasta, jolla täyte on, lautaselle. Käännä paistinpannun reunan avulla toinen reuna munakkaasta täytteisen reunan päälle. Tarjoile.

Oli kuulemma ihan hyvää.

En yleensä veivaile jälkiruokia, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen.  Ostin viime kesänä jäätelökoneen, sillä olen aina tykännyt tosi paljon jäätelöstä. Olin päättänyt, että jos nyt ei onnistu, niin vien koneen kirpparille.

Mustikkajäätelö

300 g mustikoita

120 g sokeria

1 rkl appelsiinitäysmehua

4 dl kahvikermaa

1/2 tl vanilliinisokeria

Kuumenna mustikat, sokeri ja appelsiinimehu pannulla kiehuvaksi koko ajan lastalla hämmennellen. Litistele samalla niitä mustikoita hajalleen. Anna kiehua välillä sekoittaen viitisen minuuttia. Laita seos korkeareunaiseen astiaan jäähtymään. Kun se on jäähtynyt jääkaappikylmäksi, sekoita vielä sauvasekoittimella. Lisää kerma ja vanilliinisokeri, sekoita hyvin. Valmista jäätelöksi jäätelökoneesi ohjeen mukaan.

Ei tarvinnut lähteä viemään konetta kirpparille. Hyvää äänin 3 - 0. Vieläkin oli hieman sorbetin oloista, mutta kyllä se jo jäätelönä meni.

Ja se pieni oivallus

Äsken kuvattu jäätelömassa toimii todella hyvin sellaisenaan jälkiruokana ilman jäätelökoneella kylmänkuohkeaksi veivaamista. Itse asiassa, kun massa oli jääkaappikylmää, siinä tuntuivat kaikki maut paljon täyteläisemmin, kuin jäätelössä. Vielä kun ripauttaa pinnalle muutaman sokeroidun sulan mustikan, niin oiva jälkiruoka on valmis.

Mustikkajäätelöä lukuun ottamatta  alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980. Iskän tämän ohjeen pohjalta muokkaama.

Meikkilankku (F)

Nyt se on vihdoin valmis. Äiskän meikkilankku nimittäin. Kaksi ja puoli vuotta sitten se oli minulla ideana päässä. Alunperin ajattelin tehdä sen kivestä. Äiskän entiset kollegat ja oppilaat auliisti lupasivat tehdä. Yhdelle lähetin materiaalinkin. Eipä ole kenestäkään mitään kuulunut. Taitaa olla kiviseppänä touhuaminen niin kannattavaa bisnestä, että ei yksittäiskappaleita kannata ryhtyä tekemään, vaikka asiakas lupaisi maksaakin! No onneksi on olemassa Äiskän eksä, joka teki sen sitten tammesta. Toimintaterapeutti sitten viimeisteli.

Äiskällä kun ei pelaa kuin toinen käsi, niin kaikki meikkipurkit ovat tarrateipillä lankussa kiinni. Näin Äiskä saa ne itse auki. Kun kaikki muutkin tykötarpeet ovat kätevästi lankussa pystyssä, onnistuu meikkaaminen ilman apua. Ripsiväri on kiilattu yhteen reikään sen verran tiukkaan, että sekään ei ole ongelma. Oli Äiskä tosi onnellinen tänä aamuna, kun pystyi hoitamaan meikkihommat ihan itse ilman apuja.

Ruokana tänään

Provenselainen kalakeitto

300 g lohikuutioita

400 g seikuutioita

1/2 tl fenkolinsiemeniä

(1 rkl suolaa)

10 kpl maustepippuria

1 laakerinlehti

oliiviöljyä

sitruunamehua

4 sipulia

2 valkosipulin kynttä

1 rkl persiljaa

1 tl kurkumaa

3 tomaattia

500 g keitettyjä pakastettuja simpukoita

1 l vettä

4 rkl kalafondia

Kiehauta hienonnetut sipulit ja murskatut valkosipulit kattilassa öljyssä. Lisää kurkuma, pieniksi silputut tomaatit, kalafondi ja kuuma vesi. Keitä noin kymmenen minuuttia. Lisää kalat keittoon. Keitä kypsäksi. Lisää simpukat. Kuumenna, mutta älä enää keitä. Tarkista maku ja lisää suolaa, jos siltä tuntuu. Tarjoile.

Minä ja appiukko tykättiin, Äiskä ja Juniori eivät tykänneet. Minä sitten varmaan syön alkavan viikon töissä jämiä!

Tänä viikonloppuna tuli suunniteltua liikaa mukavaa tekemistä. Makkaratkin tuli tehtyä, kuten kaikki mahdolliset virheet, joita siinä hommassa voi tehdä. Opettelen ensin itse ja sitten kerron muille. Mutta joka tapauksessa, elämäni ensimmäiset täysin itse tekemäni makkarat ovat nähneet tänään päivänvalon ja minä olen oikein tyytyväinen. Tai onnellinen mies, niin kuin siltainsinööri Jaatinen. Vielä kun saisi samanlaisen lisäsiiven taloon kuin Jaatisella!...

Keiton alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980. Iskän tämän ohjeen pohjalta muokkaama.

Maisteri Siiskonen käy vastaiskuun (F)

Olen tässä joku päivä sitten kertonut aloittamastani painonpudotus- ja kunnonkohotuskampanjasta. Suurimmat muutokset ovat lautasten vaihto pienempiin, kello 18 jälkeisen syömisen lopettaminen ja päivittäisen pitkät kävelylenkit. Pitkän aikavälin tavoite on tietysti oma hyvinvointi, mutta lyhyen aikavälin tavoitteista tärkein on maisteri Siiskosen kanssa lyöty veto Lykynlammen hyppyrimäen portaiden ylös nousemisesta. Maisteri Siiskonen, kun kuuli kuntoilustani, ryhtyi välittömästi vastaiskuun. Ei meinaa näemmä maksaa illan kaljoja. Mutta tapa, jolla iskuun ryhdyttiin, on varsin Siiskosmainen. Maisteri alkoi blogikirjoittamisen! Kävelee joka päivä jonkin Lappeenrannan historiallisesti merkittävän kohteen luo, valokuvaa sen ja kävelee takaisin kotiinsa kirjoittamaan blogitekstiä kohteesta. Omaksi onnekseen asuu itsekin Lappeenrannassa. Blogi on vielä alkumetreillä, mutta toivon sille pitkää jatkoa, joka taasen tietänee Siiskoselle mopon ostoa kohteiden siirtyessä kauemmaksi. Willimiehen jalanjäljillä -historiablogi löytyy täältä,

käykää ihmeessä tutustumassa, jos historia vähääkään kiinnostaa. Linkistä löytyy myös kuva portaista, jotka pitäisi viidesti ylös nousta.

Minä sen sijaan kävelin tänään 13000 askelta ja sen jälkeen tein

ranskalaisen herkkusieni-savukinkkumunakkaan (riittää neljälle - viidelle)

4 salottisipulia

2 valkosipulin kynttä

350 g tuoreita herkkusieniä

2 tl suolaa = 2 x 1 tl, tosin puolikkaat saattaisivat riittää

1 tl mustapippuria

8 munaa

voita

1 sitruuna

persiljaa

200 g savukinkkukuutioita (alkuperäinen ohje neuvoi tarjoamaan lisäkkeenä, mutta minä hilpasin sienien sekaan ja hyvin tuntui toimivan)

Keitä hienonnettua sipulia ja murskattua valkosipulia voissa 3-4 min. Lisää viipaloidut herkkusienet ja keitä voimakkaalla lämmöllä pari minuuttia. Lisää teelusikallinen suolaa ja sitruunan mehu. Lisää myös kinkkukuutiot. Sekoita hyvin. Siirrä sivuun.

Sekoita munat, suola ja pippuri kulhossa haarukalla ja kypsennä kuumalla pannulla voissa puolikypsäksi. Kaada herkkusieni-kinkku-seos pinnalle ja anna kypsyä valmiiksi. Tarjoile.

Tasapeli 2-2. Lapset eivät suostuneet muuta kuin vähän maistamaan, minä ja Äiskä sensijaan tykättiin. Itse asiassa Äiskä rankeerasi asteikollaan ykköseen! Ja Iskä iloitsee.

Alkuperäisen ohjeen lähde: Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980

Konsertti

Eilen sitten käytiin siellä Hectorin konsertissa. Olipa tunteiden myllerrystä minulle. Ensinnäkin se Äiskän sanoinkuvaamaton ilo, kun sai olla mukana ja nähdä Hectorin laulavan. Ensimmäisen puoli tuntia Äiskä vuoron perään halasi minua ja mukana ollutta kaveriaan. Tunsin hyvin konkreettisesti, että minun elämälläni on tarkoitus. Mutta sitten se toinen puoli. Nuoruudessa kuunneltiin Hectorin levyt puhki. Nyt tulivat kaikki muistot taas pintaan. Muistot ajalta, jolloin oli elämä edessä, tukka takana ja kaikki mahdollista. Pää täynnä unelmia. Kun "Ake, Make, Pera ja mä" alkoi soimaan, minä aloin kyynelehtimään. Ei vittu, eihän tässä näin pitänyt käydä. Näiden kahden ääripään välisessä ristivedossa vietin koko illan. Konsertti oli hyvä, meillä kaikilla oli kivaa, mutta silti jäi sellainen vähän haikea mieli...

Mutta ennen kadotetun nuoruuden muisteluun syöksymistä söimme ranskalaisittain mustajuurta kermakastikkeessa  (June Heggenhougen toim., Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980)

"Salsifis noirs à la créme

500 g mustajuuria

1 tl suolaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

etikkaa

2 rkl voita

1,5 rkl vehnäjauhoja

3 dl lihalientä

persiljaa

1 dl smetanaa

Lorauta keitinveteen vähän etikkaa sekä suola ja laita kiehumaan. Kuori mustajuuret ja pilko palasiksi. Laita kattilaan kiehumaan. Valmista juurten kypsyessä kastike. Pane kattilaan voi ja vehnäjauhot, kiehauta, älä ruskista. Lisää lihaliemi voimakkaasti sekoittaen, anna kiehua pari minuuttia. Lisää smetana ja mausta. Pane valutetut mustajuuret lämpimälle vadille, kaada päälle kastike ja silppua pinnalle persiljaa." Ohje neuvoi vielä: "Tarjoa itsenäisenä ruokalajina tai liharuoan lisäkkeenä." No minusta näytti, että tarvitsee jotain vielä kaveriksi. Kuumensin mikrossa lihapullia. 

Lopputulos: älyttömän hyvän makuinen ruoka, mihin lihapulla eivät sopineet, vaikkeivät onnistuneet sitä pilaamaankaan. Menee tosi hyvin ihan keittona. Tai jos jotenkin saa vähän keitettyä enemmän kokoon, niin ihan sellaisenaan jonkun pihvin kera. Tai sitten pastan kastikkeena. Maku oli kuitenkin hyvä. Kokeilkaa ihmeessä.

Turnausväsymystä

Pian viikko kasassa sellaista aikaa, että joka ilta ollaan kylässä tai meillä on joku ilta- tai yökylässä. Ihan mahtavaa, että on ystäviä on sittenkin olemassa. Alkaa vain pikkuhiljaa Iskältä paukut loppua, kun joka ilta menee yli puolen yön touhutessa. No, kesä on vain kerran vuodessa eikä kestä kauaa. 

Tänään huomasin tehneeni virheen viikko sitten ruokalistaa kirjoittaessani: Olin kirjoittanut vain kaalikeitto. Olisi pitänyt kirjoittaa  Potage au chou. Molemmat toki tarkoittavat samaa, mutta Äiskä ei osaa ranskaa. Suomea osaa. Luki listan tekstin ja päätti, että kaalikeittoa en syö. Eikä syönyt. Minä, Mari ja kylässä käynyt Ismo-pappi söivät:

Ranskalainen kaalikeitto - Potage au chou neljälle

200 - 300 g kaalia

3 sellerin vartta

2 pientä sipulia

2 purjoa

2 isoa valkosipulin kynttä

oliiviöljyä

1 litra lihalientä (tietysti parasta tulee, jos tekee liemen itse, mutta minä käytin halpoja venäläisiä Maggi-kuutioita)

(1 laakerinlehti, en laittanut, koska oli päässyt loppumaan)

1 tl mausteyrttisekoitusta (sitä samaa kuin eilenkin)

1/4 tl kuivattua timjamia (no tääkin perkele oli päässyt loppumaan, eikä kukaan ollut ostanut lisää! Korvasin reilulla teelusikallisella kirveliä)

pari desiä makaroneja 

varovasti mustapippurirouhetta

persiljaa

ja pöytään smetanaa

Silppua kasvikset pieniksi. Kiehauta pienissä erissä oliiviöljyssä. (Vähän niinkuin kuullottaisit kevyesti). Keitä lihaliemi kattilassa. Lisää kasvikset ja makaroni. Jos haluat intohimoisesti karpata, niin jätä makaronit pois. Maku ei siitä ihmeemmin heikkene, mutta soppaa menee enemmän. Anna kiehua pienellä tulella kymmenisen minuuttia. Mausta. Keitä kypsäksi, mutta älä kuitenkaan mössöksi. Silloin kun kasvikset ovat suutuntumaltaan sellaisia rapsakoita, mutta pehmeitä, on keitto hyvä. Koristele lopuksi persiljalla. Tarjoile smetanan kera.

Äänin 3 - 1 hyvää. Äiskän asteikolla jäi alle vitosen.