keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Kova jätkä ja Mersu

Tänään oli tilipäivä ja sitä sitten juhlistettiin pullolla kokista ja Pizzapoikien pizzoilla. Lapset ja Äiskä ihastuksissaan. Minä koko illan janoissani. No ruokailun jälkeen sitten käytiin Äiskän kanssa asioilla. Apteekin pihassa oli kaksi invapaikkaa. Niihin oli sellainen kaksvitonen koijari parkeerannut Tercelinsä niin mukavasti, että meidän auto ei mahtunut kuin puoliksi invaruutuun. No sillä aikaa kun olimme apteekissa, olivat edessä olevat autot vaihtuneet. Nyt siinä seistä kökötti vanha Mersun reuhka. Ja ratissa 5-kymppinen siilitukka nahkatakki päällä. Autoin Äiskän autoon ja otin invapysäköintiluvan käteeni. Menin Mersun vierelle ja näytin lupaa kysyäkseni, että herra ei varmaan ole huomannut pysäköineensä invapaikalle. kun otti niin kovasti moinen päähän. Raahaisivat perkeleet itse vaivaisia ihmisiä sohjossa paikasta toiseen, niin tietäisivät mitä varten ne paikat ovat. Kuski vilkaisi minuun, ilme muuttui vihaiseksi ja puna lisääntyi naamalla ja niskassa. Kaveri avasi oven ja lähti nousemaan penkiltä ärähtäen "mikä vitun liikennepoliisi luulet olevasi". En viitsinyt jäädä selittämään vaan poistuin pikaisesti paikalta. Se,  mitä olisin halunnut sanoa oli, että Ranskassa on joissain paikoin kylttejä invapysäköintipaikan yhteydessä: "Jos viet paikkani, niin ota myös sairauteni." Keskustan invapaikoilla olisi käyttöä moisille kylteille!

Huomenna taas palataan tavalliseen ruoka-aiheeseen. Listalla on kalaa angolalaiseen tapaan.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kyljys on kotletti saksaksi

“What day is it?"
It's today," squeaked Piglet.
My favorite day," said Pooh.”
― A.A. Milne

On aika pistämättömästi sanottu. Eilinen on mennyt, mitä sitä enää pohtimaan. Huominen on edessä, sitä ei vielä pysty suremaan. On siis parasta nauttia tästä päivästä ja elää se niin kuin se olisi elämän viimeinen. Ei niin hillittömästi, mutta niin hyvin. Minulla oli tänään oikein hyvä päivä. Soitin jopa terveyskeskuksen ajanvaraukseen omahoitajalle. Iloinen omahoitaja kertoi, että kolme ja puoli viikkoa sitten aloittamani lääkärinajan odotus päättyy 8.12. Hienoa, sekin järjestyi lopulta. Kyllä systeemi pelaa kun ei hätäile turhia.
Ruuaksi söimme saksalaisittain valmistettuja porsaan ulkofileeleikkeitä. Tuo otsikko johtuu siitä, että oli aikamoinen arpominen lihatiskillä, että mitähän lihaa se saksalaisten kotletti on. Resepti oli nimittäin muokattu saksalaisesta reseptivihkosesta. Arveltiin, että ulkofileestä tulee ihan hyvä. No kotona sitten vaivaiduin katsomaan sanakirjasta. Schweinekotlett tarkoittaa porsaan kyljys.

4 punasipulia
4 siankyljystä (kuten edellä kerroin, ulkofileistä tulee tosi hyviä)
3 rkl öljyä
suolaa
mustapippurirouhetta
2 rkl vehnäjauhoja
50 g parmesania raastettuna
2 rkl Dijon sinappia


Laita pari rkl öljyä pannulle ja kuumenna tosi kuumaksi. Paahda lihat nopeasti molemmilta puolilta umpeen. Nopeasti tarkoittaa noin 45 sekuntia puoleltaan. Mausta lihat suolalla ja pippurilla ja siirrä uunivuokaan. Lopussa rasvassa kuullottele lieden keskilämmöllä silputtu punasipuli. Kun sipuli alkaa pehmetä, lisää pannulle noin teelusikallinen suolaa ja mustapippurirouhetta maun mukaan (vajaa teelusikallinen on hyvä aloitus) samoin vehnäjauhota, parmesaani ja sinappi. Sekoita aina aineosan välillä. Levittele valmis sipulisörsseli lihojen päälle, tasoittele ja paista 200 asteisessa uunissa reilu 20 minuuttia.



Minä keitin kaveriksi laiskana makaroneja. Arvelisin sattuvan ihan älyttömän hyvin perunamuussin kera. Äänin 3 - 1 hyvää. Äiskän asteikolla ei tullut kuin nelonen, mutta aika lahjomatonta on meidän nuorisokin.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Deliciest pelmenit - makutesti

No niinpä niin. Päivällä kun ei kunnolla syönyt, niin illalla tuli nälkä. Nuoriso kulkee kylillä, syö kun ehtii. Äiskä ei tykkää pelmeneistä, joten syö sovinnolla sämpylöitä ja suklaapähkinälevitettä. Minä sen  sijaan keitin itselleni annoksen Deliciest lihapelmenejä. Deliciest on Helsinkiläinen firma, joka valmistuttaa pelmenit Virossa. En tiedä, kuinka kauan tuotetta on ollut saatavana, mutta minä löysin nämä noin viikko sitten sekä Lidlistä että City-marketista. Lihatäytteisten lisäksi on tarjolla myös kasvistäytteisiä.

Markkinoillahan on ollut jo vuosia Imatralla valmistettuja Siperian pelmenejä. Firma on niin venäläinen, että kun sinne soitin, niin puhe piti kääntää venäjäksi. Suomea eivät ymmärtäneet. No nyt Deliciestin maistelu kääntyy väkisinkin kahden eri tuotteen vertailuksi. Ja tämän vertailun minun suussani voittaa kyllä Deliciest. Ja syykin on selvä. Deliciestin reseptiin kuuluu valkosipulijauhe, joka antaa pelmenille juuri sen hienon maun, johon olen Venäjällä tottunut ja oppinut. Pisteet 6 - 0 Viroon.

Siperian pelmenitkin ovat muuten aivan hyviä, mutta minusta niistä puuttuu se jokin. Mieli tekisi sanoa, että oikeissa venäläisissä pelmeneissä on valkosipulia. Mutta kun asia ei ole niin! Minulla on tuossa keitokirja "Pelmenit, mantyt ja varenikit", jossa on varmaan lähemmäs sata erilaista reseptiä. Ja kyllä se vaan niin on, että puolet ja puolet menee jako valkosipulillisten ja valkosipulittomien kesken. Eli makuasia! Kokeilkaa kumpiakin.

Ja kertokaa hyvät ihmiset, mikä ihmeen pelmenivillitys nyt on menossa? Blogistani on viimeisen kuukauden aikana etsitty juttuja hakusanalla "pelmenit" enemmän kuin edeltävän puolen vuoden aikana yhteensä. Onko jossakin telkkariohjelmassa kerrottu pelmeneistä, vai mistähän moinen villitys johtuu. Karppaus laantumassa ja venäläinen ruokavalio (paljon suolaa, rasvaa ja votkaa) astumassa tilalle?

Kaikennäkösiä paskiaisia!

Ollaan Äiskän kanssa aina tykätty käydä kirppareilla. Voisin sanoa Äiskän säästäneen ison läjän rahaa sillä, että kävi säännöllisesti kirppariostoksilla. Nykyään se on sitten halpaa ja hyödyllistä ajankulua. Äiskä ja Avustaja käyvät, jos ei ihan viikottain niin joka toinen viikko vähintään, kirppareilla. Äiskä tykkää shoppailla, samalla tulee käveltyä huomaamatta ja bonuksena vaatevarasto uusiutuu. Yleensä selviää kahdella kolmella kympillä per reissu. Myyjiä on monenlaisia. Yksi ryhmä lähtee aivan selvästi tekemään bisnestä: tuotteet ovat selkeästi ylihinnoiteltuja. Sitten ovat realistit, jotka myyvät aivan kelvollista tavaraa kohtuuhinnalla. Näille tiskeille täytyy vain osua oikeaan aikaan, sillä tavara liikkuu. Sitten ovat ne paskiaiset. Tuovat hajallista tavaraa myyntiin. Hinta on kohtuullinen, mutta jos et onnistu tosi tarkasti katsomaan tavaraa, niin kotona odottaa pettymys. Ei minua se rahan meno harmita, mutta kun minä näen Äiskän pettyneen ilmeen totuuden paljastuttua. Tavara ostettu ja sen hankkimesesta on tullut hyvä mieli. Tämä on nätti ja minä haluan laittaa tämän päälleni. Ja sitten kun huomataan, että vaatekappale on valmis lumppukeräykseen, niin mielipahahan siitä seuraa. Olisipa ihan hyvä, kun tällaisen skeidan myyjät joskus olisivat itse näkemässä sairaan ihmisen pettymyksen...

Varsinainen ruokailu meni ketuille. Appiukko kutsui jouluglögille. Aina on yhtä arvailua, mitä se tarkoittaa. Voi nimittäin aivan yhtä hyvin tarkoittaa täyttä ruokaa tai lasillista glögiä ja joulupiparia. Riippuen siitä millä tuulella vaimonsa on. Veikattiin, että tällä kertaa olisi ruokaglögi. Ei ollut. No, ruokaahan ei oltu ihmeemmin suunniteltu tälle päivälle, joten paistoin ensi hätään pannukakun. Jos vielä illemmalla nälkä yllättää, niin sitten otetaan käyttöön suunnitelma b ja keitetään pelmenejä.

Pannukakku tehtiin äitini kaverin Hilkan reseptin mukaan. Terkkuja vaan Simpeleelle.

Hilkan pannukakku

8 dl maitoa
1 tl suolaa
2 - 3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl sokeria
1 dl sulatettua voita

Sekoita ainekset hyvin. Anna taikinan tekeytyä eli jauhojen turvota sellaiset 4 - 6 tuntia. Sekoita vielä ja kaada uunipellille. Paista 200 - 225 asteisessa uunissa 20 - 30 minuuttia. Nauti hillon kera.

Oli hyvää. Äiskä söi lähes puoli pellillistä ja rankkasi asteikollaan kakkoseen.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Lihapullailua

Eilen illalla klo 23 soi puhelin. Juniori kyseli, että saako mennä Jullen luo yökylään. No et kyllä varmasti tällä tavalla. Alkoi kauhea hyökkäävä perustelu: Marikin aina sai minun ikäisenä. Ei tarvinnut koskaan kysellä etukäteen. Miksi minä en koskaan pääse. Ja kaikenlaista lähes painokelvotonta. Vihaista puhetta. Minä taas kerran onnistuin luonteeni vastaisesti säilyttämään rauhallisuuden ja olemaan lähtemättä mukaan väittelyyn. En kiellä sinulta kavereiden luo menoa. Ne on vain sovittava päiväsaikaan etukäteen. Niin tehtiin sinun iässäsi Marinkin kanssa. Miksi minulle on eri säännöt kuin Marille? Ei tehty ja ihan samat säännöt molemmille. Sinä olet sellainen vitun niuho. No joo joo, pitää paikkansa, että sieltä olen tullut, mutta kotiin sovittuna aikana. Klik. Piip piip. Meni kymmenen minuuttia. Puhelin soi ja äskeinen keskustelu toistui. Lähdettiin Äiskän kanssa nukkumaan, vaikka yhtään ei nukuttanut. Sen että pääsin sänkyyn pitkälleen, niin taas soi puhelin. Moi iskä, tulen sitten sovittuna aikana. Kerroin, kuin iloiselle mielelle tulin. Nyt voin nukkua yöni rauhassa. Saat tunnin lisäaikaa jos haluat. Ei isä, minä tulen niin kuin sovittiin. Nukahdan. Herään, kun ovi käy. Katson kelloon. Minuutilleen sovittuna aikana poika tuli kotiin. Joskus nämä menevät putkeen.

Tänään sitten ruokaillessa käytiin Juniorin läsnä ollessa Marin kanssa läpi Marin säännöt rippikouluiästä nykyisyyteen. Näin epäsuorasti kerroimme Marin kanssa Juniorille, että eiliset jutut olivat juuri niin kuin olin kertonut. Juniorin toteamus: mutta kun minä en olekaan Mari! Voi tätä teini-ikäisen logiikkaa! Aina ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Tämänpäiväiseen ruokaan nappasin idean Mimmin keittiöstä -blogista ja reseptin vanhasta keittokirjasta.

Viinirypälelihapullat

700 g jauhelihaa
4 dl maitoa
2 dl korppujauhoja
2 munaa
2 tl suolaa
2 sipulia
1 tl valkopippuria
viinirypäleitä

Raasta sipulit hienoksi. Yhdistä maito ja korppujauhot ja anna korppujauhojen turvota sellainen varttitunti. Sekoita muut ainekset maito-korppujauhoseoksen kanssa sitkeäksi taikinaksi. Taikina on silloin hyvää, kun väri vähän vaalenee ja alkaa tarttua kulhon reunoihin. Pyörittele taikinasta pyöreitä pallukoita, joiden sisään aina laitat yhden viinirypäleen. Asettele lihapullat uunipellille ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Tarkista kypsyys leikkaamalla yksi pulla halki. Jauhelihan pitää olla tasaisen harmaata eikä punaista saa lihassa näkyä. Silloin se on kypsä.


Syötiin perunamuussin kera. Perusidea oli hyvä, mutta laitoin liian vähän suolaa ja unohdin kananmunat kokonaan, joten pullat olivat harvinaisen mauttomia. Viinirypäleet sinänsä sopivat tosi hyvin lihapullan sisään.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Viikon ruokalista vko 48

Tuo lääkäriajan touhuamiseni on saanut sen verran kommentointia aikaiseksi, että sanottakoon noin selvyyden vuoksi, jotta enhän minä mitään aikaa vielä ole saanut. Se ensimmäinen viikko meni siihen, että ystävällinen ja oikeasti iloinen omahoitaja lupasi lähettää sen ajan minulle postissa sitten kun sen saa! Minulla on lupaus! Nyt on viikko menty sen lupauksen voimalla. Luotan edelleen järjestelmäämme. Naapurimaassa joutuivat luottamaan 70 vuotta siihen, kun aina sanottiin, että huomenna on paremmin. Pieniä nämä meidän murheemme. Kyllä se sieltä tulee.

Vanhoja lohi-juureslaatikon tähteitä nokittiin tänään. Uutta tuli tehtyä vain viikon ruokalista:
Lauantai          Lihapullat ja muussi
Sunnuntai        Appiukolle adventtiglögille, jos ei tarjoa syömisiä, niin keitetään pelmenejä
Maanantai      Kokolihakotletit
Tiistai             Kokojyväkaurapuuro
Keskiviikko   Tilipäivä: pizzaa
Torstai           Kalaa ja pinaattia afrikkalaisittain
Perjantai        Hapankaalipataa saksalaisittain

Hyvää viikonloppua kaikille.

PS. Sähköpostilla on käyty monen lukijan kanssa keskustelua testosteronista. Tarkoittaa muutakin kuin seksihalujen katoamista. Elämä muuttuu tosiaan sellaiseksi käsijarru päällä köröttelyksi.

torstai 24. marraskuuta 2011

Tulkoon valkeus!

Lunta saisi jo tulla. Viisi senttiä lunta ja viisi astetta pakkasta. Se olisi minulle sopiva talvi. Sitten maaliskuun jälkeen voisi alkaa lämpiämään. Nyt on vaan tätä Helsingin herkkua: vettä, loskaa, lämpötila nollan kahta puolta ja pimeää. Välillä oli jo oikein mukavan valoisaa kun oli vähän lunta, mutta mutta nyt nekin sulivat pois.

Ruokarintamalla kävi niin köpelösti, että kahtena päivänä peräkkäin tein liikaa laatikkoruokaa. Liikaa pakastettavaksi. Niinpä sitten laitettiin loppuviikon menu uusiksi ja syödään tähteitä. Tänään oli vuorossa tiistainen venänäläinen kaalilaatikko. Käristin 400 g Mattilan lisäaineettomia nakinpätkiä pannulla ja lisäsin siihen kaalilaatikon jämät. Lämmityksen jälkeen voisi sanoa olleen jopa parempaa kuin alkuperäinen. Maistui kaikille.

Muuten oikein lutunen päivä.

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Ennen lohilaatikkoa aika oikealle lääkärille

Jeeeeeeeeeeeeeeeeeee! Tänään pääsin lääkärin ajanvarauspuhelimeen läpi jo vartin yli kahdeksan. Iloinen omahoitaja taisi jo muistaa minut. Ei kysynyt enää mikä vaivaa, vaan kysyi suoraan henkilötunnuksen ja syntymäajan. Kertoi, että haluamalleni lääkärille ei juuri nyt ole aikoja, mutta muille lääkäreille kyllä olisi. Ilman isompia selittelyjä ilmoitti, että hän voi laittaa minulle ajan kirjeellä kotiin. Hieno homma. Kyllä meillä täällä Pohjois-Karjalassa hommat pelaa. Ei vienyt kuin viikon ja minulla on jo tieto siitä, että saan lähipäivinä ajan lääkäriin. Jospa sitä sitten saisi tämän käsijarrun pois päältä ja voisi ryhtyä aktiiviseksi. 

Tämän päiväinen aktiivisuus kohdistui lohilaatikon tekoon. Resepti muunneltu hieman Hyvä terveys/Kevyt kokki -lehden huhtikuun 2011 numerossa olleesta reseptistä.

Lohi-juuresvuoka (riittää kahdeksalle. perkule toinen päivä peräkkäin, kun ruokaa tuli kahden päivän tarpeet)

7 perunaa
300 g palsternakkaa
3 porkkanaa
150 - 200 g mukulaselleriä
400 - 600 g pakastelohikuutioita
2 rkl sitruunamehua
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
4 dl ruokakermaa
1 rkl kuivattua tilliä
1 rkl kuivattua ruohosipulia
3 munaa
juustoa esim. Polar 15 %
öljyä

Uuni lämpiämään 225 asteiseksi. Kuori perunat ja juurekset ja suikaloi ne ohuiksi tikkumaisiksi suikaleiksi. Voitele uunivuoka öljyllä. Laita vuoan pohjalle juureksia/perunoita ja sitten lohikuutiot. Ja lohen päälle taas loput juures-/perunasuikaleet. Sekoita kulhossa tai kannussa loput ainekset juustoa lukuun ottamatta. Kaada vuokaan juures-lohi-systeemin päälle tasaisesti. Laita vuoka uuniin 30 minuutiksi. Ota vuoka hetkeksi pois uunista ja leikkaa juustohöylällä siivuja paistoksen pintaan. Älä laita liikaa juustoa - yhden viipaleen kerros riittää. Laske uunin lämpötila 200 asteeseen ja paista vielä puolisen tuntia. Tarjoile.


Äänin 3 - 1 oikein hyvää. Äiskältä nelonen - suuttui, kun ruuan valmistuminen vei lähemmäs seitsemää. Palsternakka toi ruokaan sellaista täyteläistä pehmeyttä ja mukulaselleri aavistuksenomaisen särmän. Mukulasellerin kanssa kannattaa olla tarkkana, ettei laita liikaa, mutta toisaalta ei kannata poiskaan heittää.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Kaalilaatikkoa venäläisittäin

Saa nähdä, mitä tästä ajan mittaan tulee. Äiskällä kuntoutukset pyörivät ja minun kannalta tärkeintä on, että kahdesti vuodessa Äiskä pääsee Kelan maksamalle laitoskuntoutusjaksolle. Ne ovat varmasti minulle yhtä tärkeitä kuin Äiskällekin. Toistaiseksi kaikki on hyvin, mutta entä sitten, kun Kela alkaa vähentää kuntoutuksia. Tällainen aika nimittäin vääjäämättä joskus koittaa. Pystynkö perustelemaan jaksojen tarpeellisuuden? Pystynkö itse kustantamaan omat lomani? Tuleeko yhteiskunta millä tavalla vastaan? Tällaisia juttuja pyörii päässä tällä hetkellä, sillä taas on se aika vuodesta, jolloin tehdään uusia kuntoutushakemuksia. Vielä kaikki pelaa, mutta kyllä se tulevaisuus vaan mielessä pyörii. Ei sille mahda mitään.

Mutta syömättä ei selviä, vaikka kuinka murehtisi. Tänään syötiin vaihteeksi venäläiseen tapaan valmistettua 

Kaalilaatikkoa (капустный пудинг с фаршем)

1 - 2 kg kaalia
2 rkl öljyä
suolaa, jauhettua maustepippuria

400 g jauhelihaa
3 dl vettä, maitoa tai ruokakermaa
1 tl suolaa
1/2 tl valkopippuri

Silppua kaali. Paista kaalisilppu pannulla öljyssä lähes kullankeltaiseksi. Laita kuullotettu kaali uunivuokaan, mutta jätä pikkaisen pintakoristukseksi. Mausta suolalla ja maustepippurilla. Sotke kulhossa jauheliha, neste, suola ja valkopippuri velliksi. Kaada jauhelihavelli vuokaan kaalin päälle. Tasoittele. Ja nyt ripottele ne loput kaalit pinnalle. Tasoittele nätiksi ja paista 175 asteisessa uunissa 45 minuuttia.


Alkuperäinen ohje neuvoi syömään keitettyjen perunoiden ja puolukkasurvoksen kanssa. Jätimme perunat pois ja oikein oli hyvää.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Papuja - ei testosteronia

Soitin viime viikon torstaina eli 17.11. paikalliseen terveyskeskuksen ajanvarausta hoitavalle omahoitajalle. Sallittu aika on 8.00 - 9.00. Klo 8.00 - 8.15: hälytys ja sen jälkeen hiljaista. Klo 8.15 - 8.25: "Ajanvarauksessamme on nyt ruuhkaa. Soittakaa hetken kuluttua uudelleen." Klo 8.25 - 8.35: "Olette jonossa, odottakaa sulkematta puhelinta." Klo 8.35 iloinen omahoitaja vastaa. Kertoo kaikkien aikojen menneen. Perjantai 18.11.: Sama proseduuri toistuu yhdellä poikkeuksella. Omahoitaja toteaa tilanteen aika huonoksi ja vuoron saannin olevan aikamoista arpapeliä. Toteaa vielä, että tosi valitettavaa. Kuulemma parin viikon kuluttua tilanne korjaantuu. Tänään 21.11. sama peli. Omahoitaja aina yhtä iloisesti kysyy minulta vaivani ja minä yhtä kärsivällisesti selostan kaikki. Se hyvä tässä on, että kun vaivat riittävän usein selostaa, niin loppuviimeksi alkaa muistamaan pienemmätkin vaivat, jotka eivät alunperin olleet mielessäkään. Huomenna ei kannata kuulemma soittaa, koska kahden viikon kuluttua on itsenäisyypäivä. Silloin ei ole jaettavia aikoja, jotka loppuisivat. Yritetään keskiviikkona uudestaan. Ja torstaina. Jne. Kyllä se vielä joskus tärppää.

Kahvi-Kaisa alias Tuija Saarinen kirjoitti tässä joku aika sitten tosi mielenkiintoisen kahvin juonnin perinnettä käsittelevän kirjan Pannu kuumana. Voisi kirjoittaa seuraava kirjan omasta ruuanlaitostaan. Nimittäin niin monta hyvää kasvisruokareseptiä olen häneltä saanut. Tämänpäiväistä Tuijalta saamaani reseptiä hieman viritin paremmin makumaailmaamme sattuvaksi. Alkuperäiset määrät suluissa.

Tuliset kikpavut intialaisittain (kun ei tehnyt riisiä lisukkeeksi, riitti perunasalaatin kera juuri neljälle)

0,5 dl öljyä
2 sipulia silputtuna
4 murskattua valkosipulin kynttä
1 rkl jauhettua korianteria
2 tl kuminansiemeniä (2 tl jauhettua kuminaa)
1/4 tl cayennepippuria (1/2tl)
1 tl kurkumaa
3 tomaattia pilkottuna (6 rkl)
5 dl keitettyjä kikherneitä
(2 tl paahdettuja kuminansiemeniä)
2 tl paprikajauhetta
1/2 tl garam masalaa (1tl)
1/2 tl suolaa
yhden sitruunan mehu (1 rkl)
(tuoretta tai säilöttyä vihreää chiliä)
2 tl raastettua inkivääriä

Kuumenna öljy, hauduta sipulia ja valkosipulia miedolla lämmöllä kunnes ovat kuultavia. Lisää korianteri, kuminat, cayenne ja kurkuma. Sekoita hetki ja lisää tomaatit, hauduta kunnes mausteet ovat sekoittuneet kunnolla. Lisää kikherneet ja 1 dl vettä. Sekoita. Lisää paprika, garam masala, suola ja sitruunan mehu. Hauduta kannen alla noin 10 minuuttia. Lopuksi lisää raastettu inkivääri (ja chili). Sekoita ja hauduta vielä hetki. 

Alkuperäinen ohje neuvoo syömään riisin, vaalean leivän ja ruoka-annoksen päälle kaadetun jogurtin kera. Valittiin helpompi tapa. Papuja lautaselle ja Lidlin perunasalaattia päälle pyöristämään makua. Hyvin meni. Äiskä ei syönyt ensinkään. Mari, joka yleensä ei syö papuja söi mielellään. Samoin minä ja Juniori.


Kuva piti ottaa paistinpannulle jääneistä tähteistä.

Jälkkäriksi nautin venäläisestä keittokirjasta napatun reseptin mukaan tehtyä 

hunajakiisseliä (ohjeen nestermäärillä syntyi paremminkin hunajamehukeittoa eli puolita veden määrä, jos kokeilet)

2,5 dl hunajaa
3 rkl sokeria
2 rkl sitruunamehua
3 rkl perunajauhoja
1,75 l vettä

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Jätä kuitenkin desi sivuun. Lisää puolet hunajasta ja sokeri. Kiehauta uudelleen. Lisää vesidesiin sekoitetut perunajauhot, loppu hunaja ja sitruunamehu. Sekoita hyvin ja siirrä sivuun jäähtymään. Tarjoile kylmänä.

Venäläisen keittiön varassa pariin otteeseen eläneenä tykkäsin ja voin kuvitella venäjällä olevan suosittukin juttu. Meillä minä olin Äiskän avustajan lisäksi ainoa, joka tykkäsi. Maku ei ole paha, mutta suomalaiseen suuhun aika outo. Ensi kerralla kokeilen keittää samalla reseptillä maitoon - tietysti puolta pienemmällä nestemäärällä, jotta saan kiisseliä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Viikon ruokalista

Käytiin Äiskän kanssa Simpeleellä äitiäni tervehtimässä. Kun yön yli oltiin, niin jo perjantaina piti pitää hirmuiset madonluvut nuorisolle. Olkaa kunnolla! Kunnolla oleminen tarkoittaa neljää asiaa! 1. Älkää polttako mökkiä. Sisällä ei tupakoida ollenkaan ja, jos tupakoidaan ulkona, niin sen verran kaukana talosta, ettei tuli tartu missään tapauksessa. 2. Ei bileitä ja kavereitakin korkeintaa 3 - 4 per nuppi kerrallaan. 3. Älkää kiusatko naapurin emäntää (Naapurin emännällä on huonot välit perheemme kanssa, joten pitää yrittää olla siten, ettei se häiriinny). 4. Olkaa siten, ettei poliisi soittele minulle.

Joo joo, kyllähän me osataan. Ollaan oltu ennenkin. Ja hyvinhän se menikin. Poliisi ei soittanut kuin kerran. Minä oikeasti alan tympääntyä tähän nollatoleranssiin. Juniori oli kavereiden kanssa koputellut jotakin ikkunoita. Mummot luulivat murtovarkaiksi ja soittivat poliisit. Poliisi minulle. Kyseli, että miten saadaan poika kestämään tämän iltaa pois kyliltä. Vastasin, että jos se on jotain pahaa tehnyt, niin pidättäkää. Minä tulen huomenna kuittaamaan pois. No lopulta sitten Juniori lupasi minulle puhelimessa, että kestää kotona. En minä tiedä, potuttaa tämmönen turhan vatvominen. Olisi Junnun aika ryhtyä käyttämään omaa päätään ja pitäisi poliisinkin pystyä toimimaan muutenkin kuin vain vanhemmille soittelemalla. 16-vuotias on ihan riittävän vanha yön yli putkaan laitettavaksi. Oppisivat perkeleen luupäät jotakin muutakin kuin rymyämään.

No, syömättä ei selviä kukaan. Minä Äiskän kanssa söin koko viikonlopun hyvää etelä-karjalaista perinneruokaa. Lapset vähän kokkailivat yhdessä suunniteltuja. Ensi viikon listakin tuli tuossa perjanai-illan humussa tehtyä.

Lauantai       pelmenit (kaupasta ostetut pakastepelmeenit ovat tosi helpot, nopeat ja maistuvat ketsupin kera)
Sunnuntai     nakkeja ja lihaliemessä keitettyjä makaroneja (Juniorin spesiaali)
Maanantai    papuja ja jälkiruuaksi hunajakiisseliä
Tiistai           kaalijauhelihapaistos
Keskiviikko  lohi-juuresvuoka
Torstai          risonnoa ja makkaraa
Perjantai       lihapullat

Ps. terkkuja kaikille poliiseille, niille kenen lapset eivät koskaan tee mitään tuhmia, ja sitten myös meille huono-osaisille syrjäytyneille, joiden lapset aina välillä työllistävät myös virkavaltaa.

perjantai 18. marraskuuta 2011

Musta-Pekka-pastaa

Musta-Pekka tässä yrittää jäädä käteen muutenkin kuin ruokaa laittaessa. Eilisen ja tämän päivää olen yrittänyt saada vuoroa lääkäristä. Omahoitaja antaa aikoja klo 8.00 - 9.00 ja 13.00 - 14.00. Heti kasin jälkeen ensin tuuttaa ja sitten menee hiljaiseksi. Vartin yli alkaa automaatti ilmoittaa, että palvelussa on ruuhkaa - soittakaa hetken kuluttua uudestaan. Puoli yhdeksältä sitten omahoitaja iloisesti vastaa ja ilmoittaa, että eipä ole enää vuoroja, kaik mänj. No sinänsä ei  paha. Aiemmin tämä tarkoitti, että kuluvan kuun vuorot on jaettu ja seuraavan kuun vuoroja ei voi vielä antaa. Nyt ovat Joensuussa siirtyneet käytäntöön, jossa aina kahden viikon päähän avataan yksi päivä kerrallaan. On kuulemma tehokkaampi näin. Ja ensi viikolla saadaan uusien lääkärien vapaita vuoroja, että kyllä se siitä järjestyy. Omahoitaja on ilmiselvästi vaivautunut tilanteesta. Mukavahan tuon kanssa on aina aamu tarinoimalla aloittaa ja kyllä se vielä Iskällekin vuoro kohdalle napsahtaa. Ei menetetä toivoa. Niin kauan kuin elimistössä on tippakin testosteronia jäljellä ja sairaanhoitajat heleä-äänisiä naisia, on vielä toivoakin.

Joensuun  kaupungilla on muuten fiksuja naisia. Niin kuin Maliskaisen Hellu. Laitoin eilen illalla eräästä Äiskää koskevasta asiasta sähköpostia, jossa ihmettelin, että onkohan menettely ihan oikein. Hellu väitti koko aamupäivän kestäneessä kirjeenvaihdossa vastaan ja sanoi olevansa oikeassa. Sitten minä älysin sanoa, että totta kai te teette ohjeittenne mukaan. En minä sitä epäile. Epäilen, että ohje ei taida olla aivan oikein. En ainakaan löydä siihen mitää lakia perusteeksi ja, että minun tietämäni laki käskee taas tekemään hieman toisin. Meni viisi minuuttia, kun Hellulta tuli vastaus: "Nyt ymmärrän. En minäkään löydä mitään lakia perusteeksi. Taidetaan tehdä jonkun ikivanhan tavan mukaan näin, kuten on aina ennenkin tehty. Otan selvää ja ilmoittelen, mitä viisaat asiantuntijat sanoivat." Voi hitsi. Minä soitin Hellulle, että olet ihana ihminen. Kanssasi voi selvitellä asioita asiallisesti. Olisipa yhteiskunnassa enemmän tuollaisia ihmisiä.

Ei sitten jäänyt taistelussa yhteiskunnan kanssa kuitenkaan tuo Musta-Pekka käteen, mutta ruokaa laittaessa kyllä. Tänään nimittäin söimme 

Musta-Pekka-pastaa (seitsemälle)

2 pkt (á 140 g) pekonia
1 sipuli
öljyä
3 valkosipulin kynttä
1 pkt (100 g) Musta-Pekka-juustoa
500 g makaronia

Laita makaronit kiehumaan väljään veteen. Pilko mukaan yksi valkosipulin kynsi. Silppua sipuli ja kuullota sitä pannulla öljyssä. Lisää pieneksi leikelty pekoni joukkoon. Lisää myös silputut kaksi valkosipulin kynttä. Paista melko kuumalla pannulla kunnes kosteus alkaa kadota pannulta. Lisää Musta-Pekka ja sekoittele kunnes juusto on sulanut tasaiseksi. Kun makaronit ovat kypsät, kaada niistä vesi pois. Lisää pekonisipulipaistos pannulta kattilaan makaronien seuraksi. Tarjoile salaatin kera.


Äänin 6 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kolmonen taas kerran. Erityisesti lapset pitivät.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Testosteronia

Mikään ei huvita. Eikä varsinkaan työn teko. Mikään ei tunnu enää mukavalta. Nukuttaa pätkissä. Ja väsyttää. Vyötärön ympärys kasvaa samalla kun paino nousee. Ja aamulla ei enää ole terhakkana muu kuin herätyskello. Minä kun olen koko ajan luullut, että kyse on normaalista iän tuomasta laiskistumisesta ja paljon nähneen ihmisen tympääntymisestä. Ja ihmisen luontaisesta laiskuudesta. Mutta ei! Tänään luki lehdessä, että me vanhemmat miehet emme useinkaan tunnista hiljaa hiipivää testosteronitason puutetta. Hitto vieköön! Tätä se hoivavietin lisääntyminen sitten olikin! Heti huomenna lääkärivuoroa tilaamaan. Vielä olisi kymmenen vuotta tasojen pysyttävä kohdallaan, ettei puhti ennen aikojaan lopu.

Huomenna siirrymme maskuliinisempaan ruokaan eli lenkkimakkaraan. Tänään söimme vielä kuitenkin alhaisen testosteronitason ituhippiruokaa eli

Pasta primavista viidelle (nimi tulee siitä, että alkuperäinen ohje "Pasta primavera" on napattu Maku 2/2011 -lehdestä. Vähän ruuvailin komeroitteni sisältöön paremmin sopivaksi sitä mukaa kuin valmistus eteni - prima vista eli ensi näkemältä)

1 nippu kevätsipulin varsia
300 g kesäkurpitsa
1 nippu eli noin 450 g vihreää parsaa
1 rkl öljyä
noin 100 g pakasteherneitä
200 g:n rasia ruohosipulituorejuustoa
1,5 dl vettä
1 rkl kuivattua minttua
kunnon ruilautus sitruunamehua
1/2 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria (lipsahti vahingossa - alkuperäinen resepti ehdotti mustapippuria)

500 g penne rigate -pastaa

Laita pasta kiehumaan. Silppua sipulin varret. Kuutioi kesäkurpitsa. Pätkäise tuuma parsan tyvestä pois, kuori varsiosa ja sen jälkeen pätki pieniksi. Kuumenna paistokasarissa öljy, johon lisäät parsan ja kesäkurpitsat. Kuumenna ihan rauhassa. Lisää sipulisilppu. Anna hautua 5 - 10 minuuttia keskilämmöllä välillä käännellen. Lisää herneet, tuorejuusto, vesi ja mausteet. Sekoittele edelleen välillä ja kuumenna kunnes parsat ja kesäkurpitsat ovat pehmeitä.

Mari ja Juniori söivät ihan kelvollisesti. Tosin ilmoittivat kohteliaasti, että toiste ei olisi niin väliksi. Minusta ja Äiskästä oli ihan kelvollista perusruokaa. Marin kaveri ilmoitti, että ihme on tapahtunut: "En yleensä voi sietää kesäkurpitsaa, mutta tämä oli todella hyvää!" Iskä iloitsee. Mukavia nuo nuoret naiset.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Tupakat lopussa

Kyllä se tästä. Pari päivää oltu hiljaa. Syynä ei ole ollut lauantaiset pikkujoulut, vaan muutokset sunnuntain ruokalistassa ja vanhan miehen pitkä toipuminen. Nuorena sai ryypätä kaksi iltaa ja yön kun nukkui hyvin, niin kaikki oli kunnossa. Nykyään kun ryyppää yhden illan kunnolla, niin kaksi yötä on varattava toipumiseen. Eli ei oikein ole ollut mitään sanottavaa, kun on pitänyt keskittyä omaan hyvän olon etsintään. Eilinen ilta syötiin sitten sitä maksalaatikkoa ja tänään sitten listan mukaisesti vanhaa hapankaalikeittoa pakkasesta.

Kovasti ihmettelin, miksi Juniori on ollut viime päivinä niin älyttömän kiukkuinen. Ei ole mitään uskaltanut sanoa. Koko ajan on tuntunut, että räjähtää. Eilen sitten tajusin, että tupakathan sillä on lopussa. Olen minä sen tietänyt jo pitemmän aikaa, että poika polttaa. En sitä hyväksy, mutta minkäs sille teet. Mies kun on koukussa, niin on koukussa. Nyt on sitten erinäisten syiden takia kuukausirahat loppu, niin alkaa hermostuttamaan. Ei voi kun toivoa, että järkiintyisi. Lupasin maksaa vieroituslaastarit, mutta ei ole vielä sanonut, että lähdetään ostamaan. Kärvistelköön!

Pilkon Sittarilta saatiin hyvää palvelua tänään. Vaihteeksi kenkäosastolta. Ostin syyskuun puolessa välissä molemmille lapsille uudet talvikengät. Nyt ne olivat täysin lopussa. Hyvittivät täysimääräisesti ja saatiin uudet erilaiset kengät tilalle. Tuntui mukavalta, kun ei edes tarvinnut taistella asiasta.

Huomenna taas palataan ruuan laiton kanssa tarkemmin asiaan.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Krapula

Arvasin. Tein eilen valmiiksi maksalaatikon. Lapsillahan se kokkauspäivä tänään varsinaisesti, mutta lupasivat tehdä lohimoussea ja piiraita. Arvelin jonkin vähän tukevamman ruuan olevan paikallaan. Maksalaatikkoa on hyvä sitten mikrossa lämmittää. Ohje löytyi Ulpu Järvisen kirjasta "Joka kodin keittokirja" (WSOY, 1980).

2 dl riisiä (ostin ihan tavallista puuroriisiä)
7,5 dl vettä
3 tl suolaa
5 dl maitoa
50 g voita
1 sipuli
300 g jauhettua maksaa (ohje neuvoi käyttämään sian maksaa, mutta minulle jäi kaupasta käteen naudan maksaa)
1,5 dl rusinoita
3 rkl siirappia
1 tl inkivääriä
meiramia (2 tl tuntui aika sopivalle määrälle)

Laita riisi suolalla maustettuun veteen kiehumaan 10 - 15 minuutiksi. Ota kattila liedeltä ja lisää siihen kylmä maito. Kuori, silppua ja kuullota sipuli. Lisää se kattilaan. Sekoita joukkoon kaiki muutkin ainekset. Tuloksen pitäisi olla aika löysä velli. Löysyydestä ei kannata huolestua, sillä huttu kyllä jäykkenee uunissa. Kaada velli uunivuokaan ja jokunen voinokare pinnalle. Sitten vuoka 1 - 2 tunniksi 160 asteiseen uuniin. Minä paistoin tunnin ja kolme varttia. Hyvää oli, kun illalla lämpimänä maisteltiin.

Mutta tänään meni sitten pieleen. Minulla hirveä elämä. Ei maistu ruoka, ei mikään. No eihän ateria yhtä syöjää kaipaa, ajattelin. Syökööt Äiskä ja lapset. Eihän se vielä riittänyt. Appiukko soitti. Lähdetään porukalla isänpäivälounaalle! Eihän siitä viitsinyt kieltäytyä. Vanha mies kun pyytää, sitä on lähdettävä niin kauan kuin on pyytämässä. Tulee hyvä mieli kaikille. Erityisesti appiukolle ja Äiskälle.

Niinpä sitten suuntaamme iltapäivästä Aadaan syömään. Joensuussa on kaksi hyvää ruokapaikkaa Aada ja Astoria. Käykää testaamassa kun pyöritte täällä päin. Ai niin: Äiskä saa huomenna avustajansa kanssa lounaaksi maksalaatikkoa. Mitä eivät jaksa syödä, pakastetaan odottamaan seuraavaa tilaisuutta.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Pikkujoulujen alle pyttipannua

On tullut tässä pitkin matkaa urputettua noiden lasten varttumiseen liittyvistä lieveilmiöistä. Nyt on sitten positiivisuuden vuoro. Lapset ovat Äiskän sairastumisen jälkeen olleet enemmän tai vähemmän pakotettuina aina silloin tällöin tunnin puolitoista Äiskän kaverina sillä aikaa kun minä olen käynyt esimerkiksi kaupassa. En tarkoituksellisesti ole halunnut vastuuttaa enempää, alaikäisiä kun ovat. No nyt kun Mari sitten on virallisesti täysi-ikäinen, hän on luvannut olla Äiskän apuna kotona tänä syksynä kaksien pikkujoulujen ajan. Hienoa toimintaa nuorelta naiselta. Iskä iloitsee ja lähtee tämän jutun kirjoittamisen jälkeen motskarimiesten pikkujouluihin, jotka MP-Mestan Heikkinen talvisäilytysasiakkailleen järjestää.

Ennen lähtöä söimme 

Saksalaista pyttipannua

8 keskikokoista perunaa
300 g porsaan sisäpaistia
100 g ylikypsää kylkeä
2 sipulia
2 rkl voita
1 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
2 tl punaista paprikajauhetta
150 g kirsikkatomaatteja
100 g tirolilaista alppijuustoa (varmasti ihan edam tai emmentalkin käy. Tirolilaista löytyy Lidlistä.)

Kuori perunat ja leikkaa ohkaisiksi suikaleiksi. Suikaloi porsaanliha ja kylki. Kuori ja silppua sipuli. Sulata köntti voita pannulla ja paista sipulia, lihaa ja kylkeä viitisen minuuttia pannulla. Siirrä sivuun. Sulata toinen voiköntti. Paista perunoita 10 - 15 minuuttia pannulla. Mausta suolalla, pippurilla ja paprikalla. Sekoita paistokset voidellussa uunivuoassa. Halkaise tomaatit kahtia ja levittele paistoksen pinnalle. Ja lopuksi raasta juusto koko komeuden päälle. Gratinoi uunissa 175 asteessa 20 minuutti.

Hyvää oli, aluksi äänin 4 - 0, mutta sitten Äiskä tajusi minun lähtevän illalla pikkujouluihin ja ruoka muuttui pahaksi. Ehdin jo säikähtää, mutta puoli tuntia ruuan jälkeen oli jo täysiään sitä mieltä, että mene vaan, kyllä me Marin kanssa pärjäillään. Etenkin kun kuuli lankomiehen lähtevän mukaan. Voi hitsi, ollaan palattu entiseen järjestykseen tässäkin asiassa.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Elämän pieniä iloja ja broileriletšoa

Olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä täytyy ilot löytää pienistä asioista. Isoja ilon aiheita sattuu ihmisen elämässä kohdalle niin helkkarin harvoin. Jos niitä jää odottamaan, elämä muuttuu aika kelvottomaksi. Pienistä aisoista on osattava iloita. Olen aina ollut tätä mieltä, mutta Äiskän sairastumisen myötä asian merkitys on vain korostunut. Kuten tänään sain taas todeta. En enää muista tarkkaan miksi, mutta Äiskä on viimeiset 20 vuotta ollut sitä mieltä, että erään tunnetun elintarvikekonsernin tuotteita tulisi välttää. Olisiko ollut joku Afrikan maitojauhejuttu syynä. No joka tapauksessa, tänään ostin Lidlistä kaakaota sellaisen täyttöpussin. Äiskä ja lapset tykkäävät tosi paljon kuumasta kaakaosta ja pullasta. Äiskä näki pussin ja samassa alkoi hirmuinen hörpötys. Eihä siitä puheesta mitään selvää saanut, mutta viesti oli täysin selvä, kun näytti sormella pussin kuvetta. Silloin muistin taas tuon vanhan boikotin ja olin tosi iloinen. Äiskä on entisellään vaikka kaiken näköistä riesaa aivoinfarktista jäikin. Sitä iloa hehkuteltiin koko ilta.

Ja koska nämä perjantai-illat ovat sellaisia kieli vyön alla -iltoja, niin ruokana oli nopeaa 

letšobroileria ja makaronia

500 g letšoa (voit valmistaa sen itse. Ohje löytyy tekstistä Perse edellä puuhun. Tai voit ostaa Etelä-Suomessa myös kaupasta: minä käytin Salon City-marketista ostettu ja tietääkseni myös Hesasta löytyy virolainen kauppa, mistä voi ostaa letšosäilykettä)
450 g broilerisuikaleita
makaronia tarpeellinen määrä

Laita makaronit kiehumaa. Kypsennä kanapalat pannulla. Lisää letšo ja kuumenna. Kun makaronit ovat kypsät, tarjoile. Aikaa menee noin 15 minuuttia. Kaikki tykkäsivät. Junioria taas vitutti, kun yritin ystävällisesti keskustella eli ei saatu yleistä mielipidettä mausta.

Ja viikon ruokalistakin tuli tehtyä

Lauantai      lihapataa tirolilaisittain
Sunnuntai    maksalaatikkoa, piiraita ja lohimoussea
Maanantai   papupata Kahvi-Kaisan tapaan
Tiistai          viime viikkoista kaalikeittoa pakasteesta
Keskiviikko pasta primavera
Torstai         potatit ja makkarakastike
Perjantai      mustapekkapastaa

Ja sitten taas uudet metkut kehiin. Jos jollakin on hyvä siankieliresepti, niin laittakaa tulemaan tuonne s-postiin (cooking.snowman@gmail.com). Lidlissä nimittäin oli liha-allas täynnä siankieliä á 5,90 kilo. En ostanut, kun  ei ollut mielessä, mitä hyvää siitä voisi tehdä.


torstai 10. marraskuuta 2011

100 prosenttia on kaikki

Hesarissa kertoivat aamulla, että Ruotsissa kohistaan makkaran lihapitoisuudesta. Lyhyesti riita kulkee siten, että makkaratehtaat sanovat makkaran sisältävän lihaa 104, jopa 125 prosenttia. Ja kuluttajaviraston juristi sanoo, ettei mikään tuote voi sisältää jotain aineosaansa enempää kuin 100 prosenttia. 100 prosenttia on kaikki. Ja me senkun luemme ja naureskelemme, että kaikennäköistä ne ruotsalaiset. Minä sain samalla väittelyllä Tokmannin lihamestarin Varkaudessa suuttumaan kymmenen vuotta sitten. Tarkistin tänään Suomen tilanteen. Ei muutosta, pakettien kupeessa lukee edelleen reteesti, että lihapitoisuus 104 prosenttia. Toki tiedän, että kyse on siitä, että kiloon makkaraa on käytetty yli kilo lihaa. Ei makkara silti yli sataa prosenttia sisällä lihaa. Tilannehan on ihan sama kuin, jos meillä on kahden desin lasissa desi vettä. Siihen sitten kaadetaan neljä desiä pirtua. Tietysti kolme desiä valuu maahan. Todellisuudessa meillä on noin 50 prosenttista viinaa kaksi desiä lasissa. Makkaratehtailijan logiikalla meillä on lasissa kaksi desiä 200 prosenttista viinaa, sillä kahden desin valmistukseen on käytetty neljä desiä pirtua. Kaikki vähänkin viinasten kanssa tekemisissä olleet ymmärtävät, ettei 200 prosenttista viinaa voi olla. Mutta kun on kyse makkarasta, mussutetaan tyytyväisenä, että onpa paljon lihaa - yli sata rosenttia. Kyllä olisi Suomessakin jollakin viranomaisella syytä opettaa/opetella prosenttilaskun perusteet!

Urputukset sikseen, tänään syötiin makkaraa, jossa oli taatusti alle sata prosenttia lihaa.

Siskonmakkarakeitto neljälle

8 dl vettä
5 perunaa
1 porkkana
pätkä purjoa
1/2 tl mustapippurirouhetta
200 g:n pussi keittojuureksia
1 lihaliemikuutio
200 - 300 g siskonmakkaroita

Laita kuoritut ja suikaloidut perunat ja porkkanat kiehumaan veteen. Lisää suikaloitu purjo ja pippuri. Keitä kunnes porkkanat ja perunat ovat melkein pehmeitä. Lisää liemikuutio ja keittojuurekset. Keitä viitisen minuuttia. Puristele siskonmakkara kuoristaan pieninä palloina mukaan keittoon. Keitä vielä 10 - 15 minuuttia. Siskonmakkara on raakamakkara, joten on tärkeää, että annat makkaroiden kypsyä tosiaankin tuon lopussa mainitun keittämisen ajan.

Syötiin sujuvasti. Minä pännin Junioria niin maan vietävästi, joten ei käynyt mielessäkään kysyä ruuasta mitään. Me Marin kanssa syötiin ilman ihmeempiä reaktioita - keskivertoruokaa. Äiskä ei tykkää keitosta, koska joutuu keskittymään tosi paljon lusikan oikeassa asennossa pitämiseen. Muuten keitto valuu leualle ja ryntäille. Ja yleensä jossain vaiheessa valuu. Niinpä työnsi lautasen sivuun (ei kuitenkaan minulle) ja söi paljon ohrarieskaa ja piimää päälle. Että näin tänään. Huomenna uudet metkut.

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Elämä opettaa...

Elämä opettaa, jos ei muuta niin hiljaa kulkemaan. - sanottiin ennen aikaan Etelä-Karjalassa. Voi olla, että jossain muuallakin. Tämä on nyt sitten varmaan sitä opettelua. Muutimme kahdeksan vuotta sitten Joensuuhun. Elämä oli yhtä matalalentoa. Lapset pieniä, Äiskällä työllistävä pätkätyö. Minä opiskelin ja sivussa remontoin talomme lattiasta kattoon. Sellaisen asevelitalon, jota ei oltu paljon huollettu 60-luvun jälkeen. Ja joutoaikoina kävin aina jossakin raksalla rahaa tienaamassa. Ei ollut vapaa-ajan ongelmia. Nyt, kun lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja Äiskä sairastunut, on vauhtikin kovasti hiljentynyt. Yhä useammin käy niin, että teen töissä normipäivän, laitan ruuan ja porukalla syödään. Olen nimittäin pitänyt perheen yhteisistä ruokahetkistä melko tiukasti kiinni. Sitten lapset häipyvät teilleen, ja me jäädään Äiskän kanssa kykkimään kahdestaan kotiin. Katotaan telkkua ja lämmitetään uunia. Voi helkkari sentään! Kait se on myönnettävä, että elämän edessä on oltava nöyrä ja opeteltava sitten vaikka kulkemaan hitaasti, vaikka itseä vielä vähän aina silloin tällöin vielä juoksuttaisikin.

Tänään harjoitin kulinaarista kulttuurien kohtaamista. Suomalaisessa keittiössä norjalaisesta lohesta venäläisen keittokirjan reseptin mukaan ruokaa, joka ei taida olla alkuperältään venäjältä:

Fenkolilohta uunissa

1 - 2 fenkolia
600 g lohta, pakastekuutiot käy ihan hyvin
4 rkl sitruunamehua
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl soijakastiketta
2 rkl tuoretta raastettua inkivääriä
2 rkl mantelirouhetta

Pinnalle
1 dl vehnäjauhoja
4 rkl mantelirouhetta
2 tl tuoretta raastettua inkivääriä
vajaa desi oliiviöljyä
ripaus suolaa
korppujauhoja

Leikkaa fenkoli siivuiksi ja keitä vedessä viitisen minuuttia. Sekoita sitruunamehu, oliiviöljy, soijakastike, inkivääri ja mantelirouhe. Laita voideltuun uunivuokaan lohikuutiot, keitetyt fenkolit ja edellä tehty töhnä. Sekoita hyvin. Sekoita vehnäjauhot, mantelirouhe, inkivääri, öljy ja suola. Levittele vuoan pinnalle. Ja lopuksi ripottele reilusti korppujauhoja pintaan ja paista 180 asteessa puoli tuntia. Kalan kaveriksi tein vaihteeksi ihan pussiperunamuussia.

Äänin 3 - 1 hyvää. Juniori ei tykännyt fenkolin mausta. Äiskän asteikolla kakkonen.

Lähiruuasta

Eilinen lähiruokapostaus on saavuttanut aika suuren suosion. Kiitokset  Berliinin agenttimme Nipan puolesta  Valiolle nopeasta reagoinnista. 

PKO:sta lähestyttiin minua tänään sähköpostilla. Kommentointi on tulossa. Odotellaan rauhassa. Kävijätilastojen mukaan artikkeli on herättänyt mielenkiintoa myös osuuskauppaliikkeen serverin kautta blogia lukevien keskuudessa.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Lähiruokaa pöytään?

Minä nyt en suuremmin perusta näistä minkäänlaisista ruokaismeistä. En myöskään ole ostopäätöksiä tehdessäni isommin pohtinut, ovatko ostamani elintarvikkeet kotoisin Egyptinkorvesta vai Egyptistä. Mutta kun eilen oikein paikallisen maakuntalehti Karjalaisen pääkirjoituksessa puhuttiin lähiruuasta ja sen saatavuudesta, alkoi asia askarruttaa minuakin. Näillä kulmilla PKO eli Pohjois-Karjalan osuuskauppa on kirjoituksen mukaan tehnyt paljon töitä lähiruuan hyväksi, mutta ihmiset kokevat saatavuuden vieläkin ongelmaksi. Näin kirjoituksen sanoma tiivistettynä. Kävin viime syksynä kaverini häissä Berliinissä. Tarjoilut olivat mahtavat, mutta pitihän sitä käydä kauppoihinkin tutustumassa - jos ei muuta, niin olutvalikoimia ihastelemassa. En muista varmasti, mutta olisikohan ollut Kaufland-ketjun puoti, missä silmään sattuivat hyllynreunan hintalaput. Osa oli keltaisia ja niissä oli tyylitelty karhun (?) pää. Kysyin kaveriltani, miksi osa on erilaisia. No ne keltaisen karhunpäähintalaput kertovat asiakkaille, että kyseessä on tällä alueella tuotettu elintarvike. - vastasi kaveri. 

Näin helppoa se on. Sanokaa te, johtajat Pellikka ja Kivelä, jos tätä luette, miksi se ei toimisi meillä Suomessakin. Ei tehdä hommasta liian kankeaa. Ihan sama onko kyseessä yhden miehen luomuvalkosipulia tuottava yritys Suhmurasta, vai 150 työntekijä teollisesti maksalaatikkoa tuottava tehdas jossakin muualla Pohjois-Karjalassa. Ruoka on joka tapauksessa Pohjois-Karjalassa tuotettua. Suositaan alueen tuotantoa ja tehdään valintoja helposti jonkin edellä kuvatun kaltaisen tunnistuksen avulla. Ei välttämättä täytä kaiken maailman ituhippien kriteerejä, mutta on helppo toteuttaa, ei rajoita tuotteiden markkinointia muualle maailmaan ja on joka tapauksessa askel lähellä tuotetun ruuan suuntaan. Ja miksipä mallia ei voisi levittää täältä susirajalta muuallekin Suomeen.

Tulipahan paasattua. Hyvä oli hörpöttää, kun maha oli täynnä Marttaliiton ohjeiden (Penninvenyttäjän keittokirja, Marttaliitto 2006) mukaan valmistettua 

Nopeaa makkaramakaronipataa

8 dl vettä
1 liha- tai kasvisliemikuutio
3 dl makaronia
2 sipulia
400 g lenkkimakkaraa (käytin kananliha-uunilenkkiä)
1 pss pakasteherneitä
1/2 dl tomaattisosetta
2 tl yrttimausteseosta


Lisää kiehuvaan veteen lihaliemikuutio, makaronit ja silputtu sipuli. Keitä viisi minuuttia. Lisää kuutioitu makkara ja pakastusherneet. Keitä edelleen 5 - 10 minuuttia. Mausta ja tarjoile.

Äänin 4 - 0 tavallista perusruokaa eli odotusarvo täyttyi. Äiskäkin antoi asteikollaan sen perinteisen kolmosen. Ja kuvia ei sitten kahteen viikkoon tule. Kamera lähti takuuhuoltoon.

PS. Terkkuja Valiolle Berliinistä. Kaveri kiroili päivällä soitellessaan, että kyllä sieltä Hyla-maitoa saa, muttei koko kylässä ainoatakaan paikkaa, mistä saisi laktoositonta maitojuomaa. Edusta siinä sitten pieruperseenä kunnialla suomalaisia, että kun saatte Ameriikan valloitettua, niin myykää laktoositonta maitojuomaa vähän Berliiniinkin.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Arkipäivän afasiaa ja hapankaalikeittoa

Tänään oli ruokalistalla virolaista hapankaalikeittoa, kuten eilen jo heiman vihjailin. Onneksi oli, sillä tänään taas afasia astui tyypillisimmillään kehiin. Eilen oli hieman sellainen tyhjäkäyntipäivä. Ei oikein innostuttu mistään sen kirpparireissun lisäksi. Katselin, että Äiskän hiukset alkavat olla jo hieman likaiset. Yleensä käymme maanantaina saunassa, mutta päätin ehdottaa Äiskälle sunnuntaisaunaa. Ei halua. Selitän juurta jaksain, että jos nyt käytäisiin, niin ei sitten maanantaina tarvitsisi. Äiskä kertoo ymmärtäneensä - nyökyttelee. Maanantaina sitten ei lämmitetä saunaa kun tänään on siihen mahdollisuus. Onko ok? Joo, joo. Ja nyökyttelyt päälle. Eihän siinä mitään. Minä sitten kävin Juniorin kanssa saunassa. Äiskä on muuten aina inhonnut kaikkia rutiineja, silloin terveenä ollessaan. Siinä sitten keittelin tämänpäiväisen keiton valmiiksi ja suunnittelin tälle päivää vaikka mitä. Minulla on aikaa, kun ruoka on lämmittämistä vaille valmista ja käytännössä koko illan varastavaa saunassa käyntiäkään ei ole. Mutta annahan olla, kun päästiin tähän päivään ja saatiin syötyä, alkoi Äiskä innoissaan selittämään, että sauna lämpiämään! Voi elämän päivä! Selitin, että eikö sitä juuri eilen ollut ihan muut puheet. Nii-in! Laita sauna lämpiämään, selvitti Äiskä. Eihän siinä muu auttanut. Tänään oli taas saunailta. Eli summa summarum: jos aiot sairastua afasiaan, yritä ennen sitä etsiä itsellesi joustavaluontoinen puoliso. Siitä on arvaamatonta hyötyä!

No, muut hommat kyllä koiran lenkittämistä lukuun ottamatta jäivät. Piti muun muassa selvittää, miksi valokuvien siirtäminen kamerasta tietokoneelle ei onnistu. Ajankäytöllisesti tilanteessa auttoi kovasti se, että oli jo eilen valmiiksi kokattuna

Virolaista hapankaalikeittoa (hapukapsasupp)

 1 kg hapankaalia
1/2 - 1kg sianlihaa (käytännössä mikä kohta vaan käy)
2 - 3 l vettä
2 porkkanaa
2 rkl sokeria
2 tl suolaa
1 dl ohraryynejä
5 valkosipulin kynttä (ei välttämätöntä, mutta minä tykkään, että naapurin pihassakin pitää haista valkosipuli silloin kun minä teen kaalisoppaa. On se vaan niin hyvää.)
4 - 5 keitettyä perunaa

Pöytään smetanaa

Laita isoon kattilaan kylmä vesi, sianlihapalat, ohraryynit ja hapankaali. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä hiljaa poreillen 3 tuntia. Lisää paloitellut valkosipulin kynnet sekä porkkanat ja mausta suolalla ja sokerilla. Anna hautua vielä puolisen tuntia. Tässä vaiheessa lisää myös kuutioidut keitetyt perunat. Tarjoile smetanan kanssa. Kannattaa tehdä isompi satsi kerralla, sillä keitto paranee lämmittämisen myötä.

Äänin 6 - 0 ihan hyvää, mutta ei venäläistyylisen hapankaalikeiton veroista. Äiskän asteikolla kolmonen. Kuvaa ei kukaan muistanut ottaa eli ei ole siirron kanssa ongelmia.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Helppo sinihomejuustokastike

Tämä oli vähän sellainen välipäivä. Nukuttiin Äiskän kanssa pitkään ja luettiin päivän lehdet rauhassa. Animal Planet on Äiskän sunnuntai-aamun suosikki. Sen jälkeen alkoivat kädet käydä kuin pulun ruokkijalla. Kauppaan? Ei. Kylään? Ei. Kaupungille? Joo-joo! No kirpparillehan se meidät sitten vei. Äiskä on aina ollut innokas kirppareilla kävijä. Ja on varmaan säästänyt perheen vaateostoksissa tuhansia. Ensin markkoja ja sitten euroja. Totesi joskus ennen sairastumistaan, että hänen on vaikea ostaa uusia vaatteita, koska ovat ihan hävyttömän kalliita hyviin ja vähän käytettyihin verrattuna. Niinhän se on. Olen sieltä minäkin yhtä sun toista päälleni saanut - joko Äiskän ennen vanhaan kantamana tai itse löytämänä. No vähintään kerran viikossa käydään vieläkin terapiashoppailemassa. Joko Äiskä avustajansa kanssa viikolla tai minun kanssa viikonloppuna. Paitulit ja neuletakit tuntuvat olevan intohimo. Kaappi on entisiä ihan täynnä, mutta uusia vaan pitää etsiä. Ne on niin ihania! Välillä mieli tekee toppuutella ja joskus niin teenkin, mutta kokonaisuutena on pitänyt hyväksyä, että kirpparilla käynti on aika halpaa terapiashoppailua: Jos kahden-kolmen kympin viikko-ostoksilla tulee hyvä mieli ja tunne, että on saanut vaikuttaa omaan elämäänsä, niin silloin ei  ole raha hukkaan mennyt. Ja elääpähän karderoobin sisältö.

Kirpparilta tultua sitten syötiin

Pastaa ja broileria sinihomejuustokastikkeessa

400 g broileripaloja
1 sipuli
2 tl currya
200 g sinihomejuustoa (aura gold olisi hyvää, mutta Lidlistä löytyi joku tosi mieto vaihtoehto, jota käytin)
2 dl ruokakermaa (7%)
pastaa

Silppua sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää kanapalat. Paista kypsäksi käännellen. Mausta currylla (curry tuo tässä vaiheessa ruuan laittoa aina tosi hyvän tuoksun keittiöön, lapset kyselevät, että mitä hyvää sie isä laitat). Palastele juusto pannulle. Pyörittele lastalla kunnes juusto alkaa sulamaan. Lisää kerma ja sekoita. Vielä vähän mausteeksi mustapippuria. Kun juusto on kokonaan sulanut, on kastike valmis. Suolaa voi lisätä, jos sitä ei juuston mukana tarpeeksi tullut.


Tarjoa mieleisesi pastan kera. Äänin 4 - 0 tosi hyvää. Äiskän asteikolla kakkonen. Ja mikä parasta: koska Lidlin juusto oli melko mietoa, sain syntymään ensimmäistä kertaa sinihomejuustoruokaa, josta huomenna 16 täyttävä Juniorikin tykkäsi. Jeee.

Ps. Liedellä porisee huomiselle virolainen hapukapsasupp. Ja niin: tuo yllä oleva resepti on Kodin kuvalehdestä, vuosi ja numero hukassa.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Lammaskaali lipsahti

Minä olen hyväosainen. Hyväosainen siinä mielessä, että voin käydä kaupassa ruokaostoksilla pohtimatta hyvin tarkkaan, onko johonkin varaa. Olen elänyt ajan, jolloin Äiskän kanssa laskettiin rahat pussista. Sitten tehtiin kauppalista ja mentiin kauppaan. Koko ajan laskin päässäni, paljonko on ostosten summa. Ja kun rahojen riittävyys alkoi lähetä, alettiin passailemaan. Mikä on ihan välttämätöntä ja mitä ilmankin voidaan olla! Näin meidän piti tehdä, ja uskon monen joutuvan tekemään näin myös tänäkin päivänä. Mutta kuten sanoin, minä olen nyt hyväosainen. Jos en ihan hurjimaan ryhdy, niin voin ostaa ruokakaupasta juuri sen mitä tarvitsen. Niinpä en enää kaupassa aina muista olla niin tarkkana. Torstaina kävin City-Marketissa tekemässä viikon ruokaostokset. Listassa luki lammasta. Katsoin varmaan kilohinnan väärästä lapusta. Olin ostavinani 25 euron hintaista lihaa. Ei tolkku sanonut, että karitsan sisäfile ei ole niin halpaa. Vitsailin vielä ystävälliselle lihatiskin tytölle, että olisi paljon helpompi ostaa, jos muistaisi mitä aikoi lihasta tehdä.

Selvisihän se kotiin tultua. Listalla luki lammaskaalia. Ja karmea totuus sitten tänään: liha maksoi 60 €/kilo! Johan lipsahti. Onneksi ei tullut ostettua kuin reilu 300 gramman pala. Mutta silti! Kahden kympin lihat keittoon, joka syödään yhdellä aterialla. Kyllä tuli ala carte -laatua, vaikka seisovan pöydän laatu oli tavoitteena. Turha sitä enään oli rypistellä. Ei kun essu päälle ja hellan ääreen.

Sikakallis lammaskaali neljälle

350 lampaan lihaa, ei tarvitse välttämättä olla karitsan sisäfilettä, huonompikin kohta kelpaa
öljyä
sipuli silputtuna
1,3 l vettä
2 lihaliemikuutiota
5 - 10 kokonaista maustepippuria
5 - 10 kokonaista valkopippuria
pari laakerinlehteä
4 perunaa
noin 400 g kaalia
pari sellerin vartta
1 rkl etikkaa

Yrttismetana

1 prk smetanaa
2 murskattua valkosipulin kynttä
2 tl kuivattua tilliä
2 tl kuivattua minttua
2 tl juoksevaa hunajaa

Sekoita smetanan ainekset ja laita vaikka jääkaappiin tekeytymään. Kuullota sipuli pannulla öljyssä. Kaada kuullotetut sipulit kattilaan. Leikkaa liha palasiksi ja ruskista öljyssä kuumalla pannulla. Kaada lihat sipulin kaveriksi kattilaan. Virta päälle. Kaada vesi kattilaan kiehuvana. Kuuma pannu ja kiehuva vesi siksi, että ne sulkevat lihan solukon ja valkuainen ei keitettäessä karkaa veden pinnalle harmaaksi vaahdoksi. Lisää liemikuutiot, pippurit ja laakerinlehdet. Keitä hissukseen tunti. Palastele kuoritut perunat, suikaloi kaali ja pätki selleri. Lisää keittoon ja keitä hissuksiin vielä puolisen tuntia. Mausta lopuksi etikalla. Tarjoile smetatan kera.

4 - 0 hyvää. Erityisesti kiitosta sai yrttismetana erinomaisen sopivuutensa takia. Resepti on melko suoraan Kodin kuvalehdestä 1/2011.

Konsertti

Eilen sitten käytiin siellä Hectorin konsertissa. Olipa tunteiden myllerrystä minulle. Ensinnäkin se Äiskän sanoinkuvaamaton ilo, kun sai olla mukana ja nähdä Hectorin laulavan. Ensimmäisen puoli tuntia Äiskä vuoron perään halasi minua ja mukana ollutta kaveriaan. Tunsin hyvin konkreettisesti, että minun elämälläni on tarkoitus. Mutta sitten se toinen puoli. Nuoruudessa kuunneltiin Hectorin levyt puhki. Nyt tulivat kaikki muistot taas pintaan. Muistot ajalta, jolloin oli elämä edessä, tukka takana ja kaikki mahdollista. Pää täynnä unelmia. Kun "Ake, Make, Pera ja mä" alkoi soimaan, minä aloin kyynelehtimään. Ei vittu, eihän tässä näin pitänyt käydä. Näiden kahden ääripään välisessä ristivedossa vietin koko illan. Konsertti oli hyvä, meillä kaikilla oli kivaa, mutta silti jäi sellainen vähän haikea mieli...

Mutta ennen kadotetun nuoruuden muisteluun syöksymistä söimme ranskalaisittain mustajuurta kermakastikkeessa  (June Heggenhougen toim., Ranskalaisia talonpoikaisruokia, WSOY, Porvoo, 1980)

"Salsifis noirs à la créme

500 g mustajuuria
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippurirouhetta
etikkaa
2 rkl voita
1,5 rkl vehnäjauhoja
3 dl lihalientä
persiljaa
1 dl smetanaa

Lorauta keitinveteen vähän etikkaa sekä suola ja laita kiehumaan. Kuori mustajuuret ja pilko palasiksi. Laita kattilaan kiehumaan. Valmista juurten kypsyessä kastike. Pane kattilaan voi ja vehnäjauhot, kiehauta, älä ruskista. Lisää lihaliemi voimakkaasti sekoittaen, anna kiehua pari minuuttia. Lisää smetana ja mausta. Pane valutetut mustajuuret lämpimälle vadille, kaada päälle kastike ja silppua pinnalle persiljaa." Ohje neuvoi vielä: "Tarjoa itsenäisenä ruokalajina tai liharuoan lisäkkeenä." No minusta näytti, että tarvitsee jotain vielä kaveriksi. Kuumensin mikrossa lihapullia. 


Lopputulos: älyttömän hyvän makuinen ruoka, mihin lihapulla eivät sopineet, vaikkeivät onnistuneet sitä pilaamaankaan. Menee tosi hyvin ihan keittona. Tai jos jotenkin saa vähän keitettyä enemmän kokoon, niin ihan sellaisenaan jonkun pihvin kera. Tai sitten pastan kastikkeena. Maku oli kuitenkin hyvä. Kokeilkaa ihmeessä.

torstai 3. marraskuuta 2011

Hector

Hector tulee Joensuuhun ja minä vissiin vanhaksi. Ensimmäinen on tiedossa oleva tosiasia, sillä meillä on liput huomiseen konserttiin. Mukavaa, että alkaa jo iltakasilta, niin Äiskäkin pääsee mukaan. Täällä käy melko paljon hyviä artisteja klubikeikoilla, mutta eihän siitä Äiskän kanssa mitään tule, kun aloittavat vasta klo 23. Me mennään silloin jo nukkumaan. Nuo isommat konsertit ovat sitten asia erikseen. Toinen asia eli minun vanhaksi tulo liittyy kiireeseen. Vanhoilla ihmisillä on aina kiire. Eläkemies Ekilläkin oli kiire, eikä bändin harjoitukset sattuneet. Kun asiaa kysyttiin ilmeni, että seuraavan päivän kiireen aiheutti parturissa käynti. Minulla ei ihan noin paha vielä ole tilanne. Normaali arki menee ihan hyvin. Mutta nyt: lauantai on Pyhäinpäivä, perjantaina konsertti. Tästä seuraa, että saunassa ja kaupassa on käytävä jo tänään. Ja siihen muut normaalit hommat päälle. Kiireen lykkäsi - tupakin jäi lämmittämättä. Onneksi on Olkiluoto ja kaiken maailman tuulipuistot!


Syömään kuitenkin ehdittiin. Syötiin ohrauunipuuroa ja mustikkasoppaa. Niistä ei sen enempää, sillä puuron resepti löytyy pussin kupeesta ja sopparesepti perunajauhopaketin kyljestä. Mutta kun kaupassa piti käydä, niin piti tehdä myös viikon ruokalista.

Perjantai:          Mustajuurikastiketta ja pastaa
Lauantai:          Lammaskaalikeitto
Sunnuntai:        Broileria ja sinihomejuustopastaa
Maanantai:       Hapankaalikeitto
Tiistai:              Makkaramakaronipata
Keskiviikko:    Lohipaistos ja perunamuussia
Torstai:            Siskonmakkarakeittoa
Perjantai:         Letsobroileria ja riisiä

Näillä taas pitäisi viikko pärjäillä. Hyvää Pyhäinpäivän aattoa kaikille.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Miksi ei

Miksi hernekeittoa ei tehdä tuoreista herneistä? Aina vaan niistä kuivatuista. Tämä kysymys alkoi vaivata minua viime kesänä. Oli tosi vaikeaa ylipäätään löytää reseptiä, jossa neuvottaisiin keiton teko tuoreista herneistä. No sitten kun niitä vihdoin löytyi, selvisi syykin. Tuoreet herneet eivät soseudu niin hyvin  kuin kuivatut ja sen jälkeen liotetut. Tänään sitten päästiin testailemaan Outoa ruokaa -blogista löytynyttä reseptiä. Vähän virittelin, mutta perusidea on tuolta lainattu. Satsi riittää viidelle pieneen nälkään tai neljälle isoon.

800 g pakasteherneitä
5 dl vettä
2 tl suolaa
2 tl salviaa
2,5 dl ruokakermaa (7%)
140 g pekonikuutioita

Laita kattilaan herneet, vesi, suola ja salvia. Keitä 20 minuuttia tai kunnes herneet ovat pehmeitä. Survaise sauvasekoittimella tasaiseksi soseeksi. Lisää kerma ja jatka sekoittamista kunnes keitto on samettisen tasaista. Paista pekonikuutiot nopeasti kuumalla pannulla. Lisää keiton sekaan. Sekoita ja kuumenna keitto kiehuvaksi, mutta älä keitä. Tarjoile.


Äänin 5 - 0 ällöttävän myrkynvihreän ja luotaan työntävän näköistä. Äänin 4 - 1 ihan älyttömän hyvän makuista. Juniorin mielestä poikkesi liikaa odotusarvosta - purkkihernekeitosta. Äiskältä kakkosen ja kolmosen väliin. Erityisesti Dijon-sinappi tuntui sopivan makuun. Kannattaa kysyä aina joskus, että miksi ei!

tiistai 1. marraskuuta 2011

Facebook-täti

Tylsä päivä. Töissä rutiinia. Kotona kaikki ok. Eipähän jäänyt tästä päivästä paljoa taivasteltavaa. Päivän ilopilkku oli vanhan luokkakaverin tapaaminen. Edellisen kerran nähtiin -78 kesällä. Oltiin molemmat aikamoisen vauhdikkaita nuoria. Facebookissa ollaan oltu kamuja jonkin aikaa. Profiilikuvasta päättelin, että aika syönyt vauhdin pois. Ilokseni huomasin, että yksi kuva oli taas valehdellut enemmän kuin tuhat sanaa: sama vauhdikkaan räväkkä tyttöhän siellä oli tallella. Päivästä jäi oikein mukava mieli.

Illalla laitoin ruuaksi venäläisestä keittokirjasta kopsatun reseptin mukaan 

pihvilihaa emännän tapaan neljälle

400 g naudanlihaa (minä käytin palapaistilihoja)
öljyä
sipuli silputtuna
4 rkl jauhoja
4 munaa
2 tl suolaa
3 dl lihalientä
perunoita

Kuutioi lihat. Pyörittele ne suolassa ja jauhoissa. Kuumenna tilkka öljyä pannulla ja ruskista lihat nopeasti. Kumoa ne kulhoon ja laita noin puoleksi tunniksi uuniin - kiertoilmauunissa käytin 200 asteen lämpöä. Sillä aikaa kuullota sipulit. Paista munat ja keitä perunat - tai ehkä perunoiden keitto kannattaa aloittaa ensimmäisenä. Ota lihat uunista ja kaada paistin pannulle. Lisää kuullotetut sipulit ja vähän kerrassaan koko ajan sekoitellen lihaliemi. Keitä sen verran, että kastike hieman sakeutuu. Tarjoile: muna, perunoita ja lihakastiketta. Kaveriksi voit tietysti kikkailla jotain maukasta salaatti.


Äänin 3 - 1 hyvää. Äiskä ei tykännyt kokolihasta tälläkään kertaa.