Yksinkertainen on kaunista rev. 1.n+1 - tee-se-itse-grilli

Entinen grilli paloi parahiksi puhki, kun vanhempi poika tuli perheensä kanssa kylään. Päätettiin tehdä uusi. Tai siis minä tein, ja poika kuvasi.

Grillin valmistukseen tarvitaan oikeastaan vain Mies ja kaksi kättä. Hyvänä lisänä ovat pieni öljytynnyri, pyykinkuivausteline, tussi, mittanauha, suojalasit, rälläkkä ja jatkojohto. 

Piirrä tussilla tynnyriin merkkiviiva siten, että viivaa pitkin leikkaamalla syntyy kaksi yhtäsuurta puoliskoa. Tähän tarvitset sitä metrimittaa.

Leikkaa rälläkällä viivaa myöten tynnyri kahtia. Älä arastele, vaan paina menemään.

Vie toinen puolisko varastoon.

Käännä pyykinkuivausteline alassuin ja nosta jäljelle jäänyt tynnyrin puolikas telineen päälle.

Toiselle pitkälle sivulle olisi pitänyt vielä leikata senttiä syvät lovet (sellaisen rälläkän laikan paksuiset), mutta rälläkästä loppui laikka. Nämä lovet ovat hyvät olemassa, jos grillissä valmistetaan varraslihoja eli shashlikkeja.

Polta grillissä vielä ennen käyttöön ottamista kunnon roihut, että öljyjäämät palavat sisäpinnoilta pois.

Ja sitten ei muuta kuin grillaamaan. Tässä syntyvät shashlikit karjalanpaistilihoista.

Ja lopuksi syömään hyvässä seurassa.

Jälkiruokanamme oli

Harlulainen rusinasoppa

1 l vettä

2 dl marjamehua (minä käytin mustaherukkamehua, kotona keiteltyä)

3 dl rusinoita

3/4 dl sokeria

3 rkl perunajauhoja

1 dl vettä

Yhdistä vesi ja mehu. Kuumenna kiehuvaksi. Keitä rusinoita viitisen minuuttia. Lisää sokeri ja sekoita. Mittaa vesidesiin perunajauhot ja kaada seos yhtenä nauhana keittoon koko ajan sekoittaen. Kuumenna vain sen verran, että soppa hieman kirkastuu. Peitä kannella ja anna jäähtyä. Tarjoile kylmänä tuoreen pullan kera.

Hyvää äänin 6-0. Äiskän asteikolla toisen luokan ruokaa.

Kokkaa jälleen

Kesällä kaikki grillaavat. Tai ainakin niin meille halutaan uskotella. Minä en ole ollut oikein innokas grillaaja, mikä taas johtunee siitä, että en ole osannut grillata lihaa oikein. Tänä kesänä olen alkanut päästä siitä jyvälle, ja niinpä on tullut grillailtuakin. Vaan kun kaikki grillaavat, niin siitä menee hohto. Ihan niin kuin nyhtöpossusta ja muusta nyhtölihasta. Meillä Joensuussa kuitenkin toimii kesäisin torilla Ison D:n grilli eli oikeammin Big D's hamburger grill. Joku jenkkikaveri on asettunut Joensuuhun asumaan, ja valmistaa aitoja amerikkalaisia hampurilaisia torilla grillissään. Avotulella! Aina on sanottu, että täytyy malttaa odottaa, että grillissä on kunnon hiillos. Jos puut tai hiilet ovat vielä liekeissä, ainoastaan pinta palaa. Mutta kun poikien tekemät pihvit ovat puilla ja avotulella kypsentämisestä huolimatta todella hyviä, niin pitihän se opetella minunkin.

Naudanlihapihvit neljälle

1 kg naudan ulkofileetä

karkeaa suolaa

mustapippurirouhetta (saa laittaa myllystä)

1 sitruuna

Leikkaa lihaklöntti neljäksi yhtä suureksi pihviksi. Purista sitruunan mehu astiaan ja pyörittele pihvejä mehussa. Jätä pariksi tunniksi jääkaappiin tekeytymään. Ripottele pihvien pinnalle suolaa ja pippuria ja jätä reiluksi puoleksi tunniksi huoneenlämpöön. Laita grilliin koivuklapit palamaan ja kypsennä avotulella. Liekit eivät saa olla liian suuret, mutta selkeä tuli pitää olla kuitenkin.

Jos haluat pihvin raakana, riittää kun heität sen grilliin ja grillaat minuutin puoleltaan. Valmis! Halutessasi kypsemmän pihvin, kypsennä sitä liekeissä koko ajan käännellen. Tärkeintä tässä on nyt tuo koko ajan käänteleminen. Jos liha jää liian pitkäksi aikaa liekkeihin, se tosiaan palaa, mutta kun sitä yhtenään käännellään, se kypsyy ja saa itseensä perinteisestä grilliruuasta poikkeavan savun maun. Sopiva kypsyysaste tulee sormituntumasta. Ja sen oppii vain tekemällä. Ja kun pihvit ovat kypsiä, ei muuta kuin syömään.

Hyvää äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkosluokkaan. Sienikastike viimeisteli kokonaisuuden. Appiukon vaimo teki sen, joten reseptistä en osaa sanoa mitään.

Yksinkertainen on maukasta

Vietettiin laatuaikaa Äiskän kanssa eli oltiin juhannus ihan kaksistaan kotona. Itse asiassa aika mukavaa. Voi valita, että onko tekemättä mitään vai tekeekö jotain. Ja sittenkin, jos päättää tehdä jotain, niin voi aika pitkälle itse valita, mitä tekee. Pääsääntöisesti valitsin tuon tekemättömyyden ja nautin olemisesta. Vaikeaa oli, kun koko ajan olisi mieli tehnyt lähteä jotakin touhuamaan. Ruokakin oli vähän sellaista tähteistä kasattua, mutta yllättävän hyvää.

Saslikit ja Iskän kasvispannu

Perussaslikit

700 g karjalanpaistilihoja valmiiksi kuutioituina

2 sitruunan mehu

2 tl suolaa

mustapippurirouhetta

Ota lihat huoneen lämpöön runsas tunti ennen käyttöä. Purista niiden joukkoon sitruunoiden mehu ja lisää suola. Sekoita hyvin. Kun lihat ovat mureutuneet noin tunnin, pujottele palaset vartaisiin. Ripottele mustapippuria lihojen päälle. Kypsennä grillissä miedolla lämmöllä kypsiksi. Tarjoile vaikka pannulla paistettujen kasvisten kera.

Iskän kasvispannu

öljyä

perunoita

paprikaa

parsan nuppuja

purjoa

chiliä

kurkkua

herkkusieniä

suolaa

Tarveaineissa ei ole sanottu määriä, koska kuorin, palastelin ja mätin paistinpannulle kaikkea mitä jääkaapista sattui kasvisten jämiä löytymään. Ennen tätä olin kuumentanut pannulla kunnon lorauksen öljyä, mihin laitoin kasvikset luettelon mukaisessa järjestyksessä. Sitä mukaa kuin tarvara lisääntyi pannulla, kääntelin sitä lastalla. Kun sain kurkun ja herkkusienet palasteltua ja lisättyä pannulle, lisäsin suolan ja katkaisi virran levyltä. Peitin koko komeuden kannella ja lähdin saslikkeja paistamaan. Kun saslikit olivat valmiit, tarjoilin lounaan kahdelle.

Helkkarin hyvää äänin 2 - 0. Äiskän asteikollakin meni toisen luokan ruuaksi! Tuo kasvispannu menisi kyllä ihan ilman lihojakin - kasvisruokana.

PS. Iskä lähtee nyt lomalle pariksi viikoksi. Ruokajutut ovat siis tauolla. Tarina jatkuu ensi tiistaista alkaen tuolla Konepyöräilyä-sivulla (linkki löytyy tuosta vasemmalta yläreunasta Blogiarkisto-sanan yläpuolelta). 

PS2. Olen aloittanut ETlehden vakituisena blogikirjoittajana osoitteessa http://www.etlehti.fi/alue/sinuaenjata. Blogin nimi on Sinua en jätä, ja se kertoo samoista asioista kuin Iskä kokkaan alkutekstit, mutta laajemmin. Käykää nyt ainakin kerran vilkaisemassa.

Ei saanut Iskä piirakkaa festareilla!

Eikä sen puoleen Äiskäkään. Käytiin nimittäin Äiskän kanssa tuossa naapurikaupungissa Karjalanpiirakkafestivaaleilla. Siis Sortavalassa. Meille on viimeisen vuoden aikana kehittynyt mukava yhteinen harrastus. Kerran tai kaksi kuukaudessa lähdetään käymään Venäjällä niin sanotusti tankilla. Yksin jos kävisin, sehän olisi jopa kannattavaa, mutta Äiskän kanssa kulut nousevat, kun käydään syömässä ja ostellaan kaikenlaista tarpeetonta kivaa ja hyvää. Mutta säästäminen ei olekaan se pohjimmainen tarkoitus, vaan vaihtelu viikonloppujen usein yksitoikkoiseen elämään. Nyt käytiin sitten vähän kauempana Venäjän puolella, kun kuultiin, että Sortavalassa 60 kilometrin päässä rajalta on karjalanpiirakkafestivaalit. Eikä petytty. Paikalla oli taidokkaita tanssi ja lauluesityksiä - esiintyjät esikoululaisista isoäiteihin. Ja kaikki viimeisen päälle harjoiteltuja ja osa jopa hyvällä suomen kielellä esitettyinä. Lisäksi paikalla oli kaikenlaisia käsityöläisiä myymässä tuotteitaan. Ainoa pettymys oli, että piirakkabaari toimi niin hitaasti, että emme jaksaneet odottaa. Paikalla oli satoja ihmisiä, ja piiraita ei ollut paistettu etukäteen ensimmäistäkään! Uunista sitten tuli aina muutama kymmenen piirakkaa kerralla, ja kolme tai neljä asiakasta osti ne kaikki. Sitten taas odotettiin kymmenen minuuttia, ennen kuin seuraava satsi valmistui. Minä en edes nähnyt piirakkaa, mutta Äiskän kaveri kertoi nähneensä, kun aina pellillisen toivat myyntiin. Minä seisoin puoli tuntia jonossa ja lopulta totesin, että pidä perkele tunkkis!

                           

Ruskealan mummokuoro valmistautui laulamaan sillä aikaa kun pikkutytöt vertailivat herkullisia ostoksiaan.

Tänään kuitenkin grillailin. 

Maksaiset jauhelihapihvit grillissä

400 g naudan jauhelihaa
70 g maksapasteijaa
vajaa desi maitoa
1 valkosipulin kynsi murskattuna
60 g eli kourallinen purjon vihreää osaa silputtuna hienoksi
1 muna
3/4 dl korppujauhoja
25 g sulatettua voita
1 tl mustapippurirouhetta (saa laittaa myllystä, minä otin purkista)
2 tl suolaa
1 tl paprikaa

Sekoita ainekset ja vaivaa niistä notkea taikina. Muotoile neljä vajaan parin sentin paksuista pihviä. Paista grillissä kypsäksi. Eikä grillin taaskaan tarvitse olla hirmuisen kuuma. Tarjoile vaikka uusien perunoiden ja voin kera.

Grillin ei tarvitse olla mikään insinöörityön taidonnäyte. Minä tykkään grillata hiilillä.

Hyvää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla toisen luokan ruokaa. Minulle oli ensimmäinen kerta, kun grillasin jauhelihaa. Yllättävän hyväähän tuo oli.

Heureka!

Mukava pitkä viikonloppu takana. Pihahommia, proppujen polttoa, motskarin sisärenkaiden puhkomista. Ja lopulta tänään leppoisa tankkausreissu ulkomailla Äiskän kanssa. Saatiin kolmen tunnin reissuun kulumaan kokonaiset kuusi tuntia. Syötiin ja kahviteltiin ihan rauhassa. Moikkailtiin tuttuja. Oikeastaan ei leppoisampaa päivää olisi voinut olla.

Ja päivän kruunasi se, että tajusin vihdoinkin oppineeni grillaamaan lihaa. Joku viikko sitten sianlihaa grillatessa arvelin olevani oikeilla jäljillä, mutta nyt lampaan kylkiluut onnistuivat niin hyvin, että olen varma. Toki marinadikin sattui kohdalleen. Valmiina purkissa olevaa hunajan ja mausteiden sekoitusta. Mutta koko homman juju on käsitykseni mukaan tulen hallinnassa. Grillin pitää olla riittävän kuuma, jotta liha kypsyy, mutta ei yhtään enempää. Eli liha on grillattava miedolla lämmöllä. Sen tajuamiseen ja opetteluun minulta on mennyt aika monta vuotta, mutta nyt tuntumaltaan alkaa onnistua! Siksi on aika tuulettaa.

Näistä tykkäsivät kaikki. Vain voiperunaa ja salattia kaveriksi. Nam.

Äitienpäivälahja

Ostin Äiskälle äitienpäivälahjaksi Aino-tohvelin. Yhden. Vasempaan jalkaan. Oikeassa on Dafo-nilkkatuki, joten oikeassa jalassa ei voi sisällä pitää kenkää. Eli, jos satut tarvitsemaan oikean jalan 38 numeron Aino-tohvelia, saat sen maksamalla postikulut. Osoitteen voit lähettää tuohon yllä näkyvään sähköpostiosoitteeseen.

Eilen tuli paketti porsaanlihaa postissa. Suomen kotitila Oy myy nettikaupassaan erilaisia lihoja kotiin toimitettuna. Ennakkoon ajateltuna aika outo ajatus ostaa lihaa nettikaupasta, mutta ihan kelvollisesti tuo tuntui toimivan. Niinpä meillä sitten grillattiin marokolaisten uusien perunoiden kaveriksi

Jugurttimarinoitua porsaankassleria

700 g porsaankassleria

4 dl maustamatonta jugurttia

kahden sitruunan mehu

6 tl inkivääriä

2 tl kurkumaa

5 hyvin pilkottua valkosipulin kynttä

4 hyvin pilkottua sipulia

3 tl suolaa

1 tl mustapippurirouhetta

Sotke aineksista marinadi. Leikkaa kassler puolestatoista kahteen senttimetrin paksuisiksi pihveiksi. Piilottele pihvit marinadiin. Laita jääkaappiin marinoitumaan vähintään kahdeksi tunniksi, mieluummin yön yli tai seuraavaan iltaan. Kun alat grillaamaan, pyyhi sormilla marinadi mahdollisimman tarkkaan pois lihoista. Säästä marinadi. Sitten ei muuta kuin grillaamaan. Minä tein vuosia aina saman virheen, grillasin liian kuumalla grillillä. Liha saa olla ihan huoletta puolisen tuntia ensin huoneenlämmössä lämpenemässä, ja vasta sitten grilliin, joka ei ole liian kuuma. Sopivan oppii vain grillaamalla. Pihvi on silloin kypsä, kun sormella tai lastalla painettaessa liha ei enää painu kunnolla kuopalle. Ja tässä kohtaa kannattaa olla tarkkana, ettei grillaa liian kypsäksi. Kuiva liha ei ole hyvää.

Kun marinadiin lisää neljä desiä vettä ja keittää sitä niin kauan, että sipulit ovat pehmeitä, saa vielä hyvä kastikkeen. Ja uusia perunoita kaveriksi.

Hyvää oli äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla meni toisen luokan ruuaksi, mikä on aina melko kova juttu.

Ravintolapäivän harjoittelua

Kesä ei ole mennyt missään nimessä hiljaiselon merkeissä. Päinvastoin. Touhua on ollut niin paljon, että ei ole millään ehtinyt kokeilemaan mitää uusia ruokajuttuja. Ellei nyt sitten uutena pidetä makaronia ja Saarioisten lihapullia. Ja jos on jotain kokeiltukin, niin kesävieraiden kanssa on ollut sitten ruokailun päälle sen verran ohjelmaa, että enää ei ole ehtinyt kirjoittelemaan aiheesta blogiin. Tai sitten kun on ehtinyt, niin useamman saunaoluen jälkeen. Eli ei ole kirjoiteltu.

Syksy kuitenkin lähestyy, samoin syksyn ravintolapäivä 18.8. eli ensi sunnuntaina. Monena kertana aiemmin olen aiheesta Marin kakkuloita -blogin Marien kanssa puhetta pitänyt, ja nyt sitten löimme voimavarat yhteen ja päätimme kokeilla millaista on pop up -ravintoloitsijana toimiminen. Eilen sitten testailin shaverman tekoa. Resepti poikkesi tuon linkin jutussa mainitusta, mutta julkaistaan se sitten samalla, kun kerron ravintolapäivän kokemuksista. 

Juuri kun olin saanut grillin tulille, alkoi vesisade. Touhu oli pikapikaa siirrettävä pyöräkatokseen. Kokonaisvaikutelmasta tulikin sitten varsin itämaisen elämää myötäilevä. Sunnuntaille on rakennettava oma katos hieman lähemmäs kadun reunaa.

 

Matalalentoa!

Ihan mahdotonta matalalentoa on tämä omakotitalossa asuvan elämä näin keväällä. Vaikkei sinänsä ole isommin mitään pihahommia tullut tehtyäkään. Toisaalta tästä voisi vetää johtopäätöksen, että hulina-aikaa asumismuodosta riippumatta. Mistä johtunee? Välillä olen jopa pohtinut tekemisten karsimista. Ehtisi paremmin lukemaankin. Vaan ei kait sitä vanha koira temppujaan unohda eikä uusia opi. Mennään näin. 

Touhutessa se meni äitienpäiväkin. Sen verran helpotin touhuamista, että tilasin täytekakun Visiitti-ravintoloiden ravintola Puistosta. Kakkumestarina toimi Decapitated Foodblogin Insanity. Sen verran esitin toivomusta, että kerroin Äiskän olevan vähän päälle viisikymppinen rokkimimmi. Tulos miellytti niin näöllään kuin maullaankin. Ja maku parani ajan myötä.

Viikonloppuna tuli myös grillailtua. Tällä kertaa grillailimme poikkeuksellisesti pelkkiä kasviksia.

Marinoidut halloumi-kasvisvartaat 

2 munakoisoa

2 kesäkurpitsaa

2 punaista paprikaa

2 valkoista suippopaprikaa

2 rasiaa kirsikkatomaatteja

3 pakettia (noin 750 grammaa) halloumijuustoa

Marinadi

3 dl oliiviöljyä

4 valkosipulin kynttä murskattuna

4 tl paprikajauhetta

2 tl juustokuminaa

2 tl rosmariinia

2 tl oreganoa

1 tl cayennea

1 tl mustapippurirouhetta

2 tl suolaa

Pilko kasvikset edellisenä iltana grillivartaaseen sattuvan kokoisiksi palasiksi. Pane palaset isoon kulhoon ja marinadin ainekset päälle. Sekoita hyvin ja jätä viileään. Paloittele myös halloumi vartaaseen sattuvan kokoisiksi paloiksi. Älä tee liian pieniä, sillä murtuvat helposti ja putoavat sitten aikanaan grilliin eivätkä grillaajan mahaan. No niin, nyt on siis juustokin paloiteltu. Koska halloumi on suolaista, laita palaset kylmään veteen likoamaan ja odottamaan seuraavaa päivää. 

Tästä eteen päin homma onkin helppoa. Virittele seuraavana päivänä grilliin tulet,  ja pujottele kasvikset ja juustot vartaisiin. Kun hiillos alkaa olla sopiva, nostele vartaat grilliin ja grillaa koko ajan käännellen kypsiksi. Eivät ne oikeastaa kaivanneet mitään kaverikseen. Hyviä olivat - paitsi Juniorin mielestä. Kävi grillin vieressä nälissään vilkaisemassa ja söi päälle läjän voileipiä! Äiskän asteikolla meni kakkosluokan ruuaksi, ainakin melkein.

Hitaampi muutos

Nuorena miehenä kävin Vakuutusyhtiö Kansan toimistossa kysymässä, minkä verran pitäisi maksaa kuukaudessa, että pääsisi viisikymppisenä täydelle eläkkeelle. Ei onnistunut. Vakuutusedustaja kohteliaasti totesi, että pitäisi jaksaa 55-vuotiaaksi. Minä olin silloin 29! Että ajoissa olen kyllä asiaan paneutunut. Vaan homma kaatui vakuutusmaksun suuruuteen. Oli Äiskän kanssa juuri otettu elämämme ensimmäinen asuntolaina ja kuukausierät laskettu niin ylös kuin suinkin mahdollista. Eihän siinä mitään, asia unohtui yli 20 vuodeksi. Kun sitten 50 tuli täyteen, niin ryhdyin laskemaan vuosia eläkeputkeen pääsemiseksi. Sitten tuli Katainen ja korotti tavoitetta vuodella. 

No, sehän tarkoitti vain vuotta lisää. Vaan nyt, pari kuukautta sitten tajusin asian hieman syvällisemmin. Todennäköisesti tapahtuu niin, että kun eläkkeelle jäämiseni jälkeen seuraavan kerran harkitaan Äiskän avustajan tarvetta, todetaan minun olevan täysipäiväisesti kotona. Ja näin ollen käytettävissä omaishoitajana ympäri vuorokauden. Eli uutta avustajapäätöstä ei sitten enää tule. Ei hittolainen, siihän minä en ala. Sehän tarkoittaisi, että olen sidottu kotiin käytännössä kellon ympäri. Kolme lakisääteistä neljän tunnin omaishoitajan vapaapäivää kuukaudessa! Ja kerran vuoteen kahden viikon huili, kun Äiskä pääsee laitoskuntoutusjaksolle. Niin kauan kuin on alle 65-vuotias. Minähän nääntyisin sosiaalisten kontaktien puutteeseen! Niinpä onkin parempi, että pyrin löytämään näiden pätkätöiden tilalle jotain sellaista, mitä voin tehdä niin kauan kunnes on pakko lähteä eläkkeelle. Eli vakityöpaikka pannaan hakuun - vaikka vähän huonommin koulutusta vastaava. Tosin nyt on sinänsä hyvä tilanne, että töitä on reiluksi vuodeksi eteenpäin, mutta saapahan rauhassa kyttäillä.

Ruokapuolen aloitimme Äiskän kanssa syömällä aamupalaksi ystävämme Matin tuomaa ankkaterriiniä voileipien päällä. Tosi hyvää oli, mutta sitä jäin ihmettelemään, että miksi sikanautasäilyke ei ole terriiniä? Sehän on hyvin samantapaista. No, kaipa siihenkin syynsä lienee.

Meillä oli grillauspäivä tänään. Lankomiehen poika lupasi tulla tyttöystävänsä kanssa käymään, jos tehdään jotain vähän erikoisempaa ruokaa. Eihän minua tarvinnut kahdesti yllyttää. Olen vähän kerrassaan lopettanut grilliruokien kanssa varsinaisten lämpimien lisäkkeiden tarjoamisen. Niinpä nytkin tehtiin Juniorin tyttöystävän kanssa shaslikkien kaveriksi katkarapusalaattia. 

Shaslikit valmistettiin tällä kertaa tuosta linkin reseptistä poiketen lampaan lihasta. Ainoastaan kaksi vaaleampana näkyvää varrasta oli sianlihasta.

Edellä mainitut nyt ovat varsin tavanomaisia ruokia, mutta ei sitä lankomiehen pojan kaipaamaa vähän erikoisempaakaan tarvinnut kauaa tuumata. Hyvä bloggaajaystäväni Adrianmeren rouva, aloitti grillikauden grillaamalla pässin kiveksiä. Siinähän se oli nuorisolle erikoista!

 

Kivekset on helppo valmistaa grilliin. Leikkaa kalvot varovasti pois ja halkaise rauhanen kahtia. Mausta suolalla ja pienellä ripauksella pippuria. Grillaa kypsäksi. Tarjoile.

Maku muistuttaa lähinnä hyvänlaatuista makkaraa. Samoin suuntuntuma on lähellä lenkkimakkaraa. Kaikki maistoivat. Erittäin hyviä: ääniä neljä. Yllättävän syötäviä: kaksi ääntä. Meni alas: yksi ääni. Äiskän asteikolla kolmannen ja toisen luokan välillä. Seuraavaksi sitten opetellaan grillaamaan maksaa.

Purkkalihaa

Jossakin mainoksessa sanottiin, että aina on sopiva sää grillata. Itse asiassa olen aika pitkälti tuon mainoksen sanoman linjoilla. Juniorin erittäin hyvä ystävä tuli Etelä-Suomesta syysloman jämillään käymään ja arvelin valmistaa shashlikkeja. Porsaanlihasta olen jo onnistunutkin tekemään oikein maittavia. Eli ei muuta kuin lihat pari tuntia aiemmin marinoitumaan ja grilli tulille. Itse asiassa lihat ehtivät marinoitua neljä tuntia. Marinadin reseptin nappasin venäläiseltä nettisivulta.

yksinkertainen shashlik-marinadi

(riittää 1,5 kilolle lihaa)

1,5 dl etikkaa

1 dl vettä

silputtu sipuli

2 murskattua laakerinlehteä

2 tl suolaa

2 tl mustapippurirouhetta

persiljaruukku hienoksi silputtuna

Laita lihat kulhoon ja sekoita marinadin ainekset lihojen kanssa. Anna marinoitua ainakin kaksi tuntia. Seuraavaksi lihat vartaisiin ja grilliin. Kaveriksi vaikka lohkoperunoita ja salaatti. 

Muuten meni ihan hyvin, mutta minä ja Äiskä oltiin sitä mieltä, että sitkeäksi jäi. Nuoriso veti 300 g per nuppi lihaa ja perunat päälle. Hyvän makuiseksi sanoivat! Toki myönsivät, että mureampaakin lihaa on joskus tarjoiltu.

Jos joku osaa neuvoa, miten valmistetaan mureaa naudanlihaa, niin kertokaa minullekin.

Nuoruus on voimaa!

Käytiin pikkuveljen kanssa Lykynlammella. Vaikkei veli ole kuin kolme vuotta nuorempi ja 20 kiloa kevyempi, pisti se portaat ihan uuteen ojennukseen. Siinä kun me maisteri Siiskosen kanssa rämmimme portaita viisi kertaa ylös ja alas ajassa noin 25 minuuttia, pikkuveli vetäisi ne aikaan 13.03! Ensimmäiset minuutteja, toiset sekunteja. Ja ensimmäiset kaksi kierrosta oikeasti juosten. Minulla olisi ollut vielä kaksi kierrosta jäljellä, kun velimies sai urakan suoritettua. Keskeytin. 

Ilta sitten vietettiin Äiskän suostumuksella shaslikkeja grillaillen ja kaljaa juoden. Shaslikkeihin löytyi taas ihan uusi marinadi - hemmetin hyvä kaiken lisäksi.

shaslikit majoneesimarinadissa

1600 g porsaanlihaa, joko niskaa tai karjalanpaistilihoista kuten meillä

2 rkl sinappia

4 rkl majoneesia

1 tl mustapippurirouhetta

4 sipulia

1 sitruuna

4 laakerinlehteä

(hienoksi jauhettua humalaa, meillä sitä ei ollut, joten jätettiin pois. Yritettiin illalla löytää lähiö-pubista.)

2 tl suolaa

Paloittele liha suupalan kokoisiksi paloiksi. Pane kulhoon lihat, sinappi, majoneesi, pippuri, viipaleiksi silputtu sipuli ja laakerinlehdet. Halkaise sitruuna ja puristele mehut mahdollisimman tarkkaan kulhoon. Sekoita hyvin. Laita kansi päälle ja pane kulho jääkaappiin marinoitumaan seuraavaan päivään. Kun grillaussessio alkaa muuten olla valmis aloitettavaksi, lisää suola lihojen joukkoon ja sekoita hyvin. Pujottele lihat shaslikvartaisiin ja grillaa kypsäksi. Tarjoile KGB-salaatin ja lohkoperunoiden kera.

Hyvää äänin 6 - 0. Pikkuveli laittoi eteen vielä etuliitteen superhyvää. Meillä muut ovat sen verran tottuneita näihin Iskän outouksiin, että Äiskäkin rankeerasi ainoastaan kakkosluokan ruuaksi. Ei sen puoleen, aika hyvin sekin.

Mies joka ei osannut sanoa ei

Viime viikolla havaitsin nettimot.comissa ilmoituksen: myydään moottoripyörä Yamaha xtz 660 Tenere, vm. -92, ajettu 54000 km. Myös vaihto customiin tai matkapyörään! Pyörä on Oulussa. Tämäpä sattui. Minulla on juuri saman hintainen ja saman verran ajettu customi myynnissä ja tarvitsen itselleni enduroa. Soitin ja tarjosin päittäin vaihtoa. Kaveri lupasi katsoa illalla, kun pääsee töistä. Illalla sitten soiteltiin. Ihan siistiltähän tuo pyöräsi näyttää, vaihtoa voisi ajatella. Enhän minä tajunnut, että kaverin mieli olisi tehnyt sanoa, että siisti pyörä, muttei häntä varten. Ei vaan osannut sanoa ei. Toisitko omasi Sotkamoon, olisi mukavasti puolivälissä? kysyin. Taas piti vähän selvittää asiaa. Seuraavana päivänä oli selvitelty: En minä pääse Sotkamoon, kaverin paku ei ole katsastettu. Osallistun kyllä kuluihin, jos Ouluun ajat. Minähän lupasin ajaa, meillä kun Joensuussa on vuokra-autoja. En vain tajunnut, että kaveri halusi sanoa, että en minä nyt oikeasti halua vaihtaa, mutta kun en osaa sanoa ei. Vaihtopäiväksi sovittiin sunnuntai-ilta. Minä vuokrasin pakun - 200 euroa viikonloppu plus polttoaineet. Torstaina sitten tuli puhelu: kyllä meidän varmaan täytyy perua se vaihto tältä viikonlopulta. Minun pitää lähteä vaihtamaan kaverin motskaria Tampereelle. No voi hitsi, ajattelin. Monelta lähdette? kysyin. Kuulemma kahdeksalta olisi tarkoitus lähteä kohti etelää. Ehdotin, että olisin kahdeksalta aamulla Oulussa, se kun sopisi minullekin paremmin. En todellakaan tajunnut, että kaveri halusi perua koko vaihdon, mutta ei vaan osannut sanoa ei. Menettely sopi tervakaupungin motoristillekin. Minä sitten lauantaina lastasin oman pyöräni pakuun ja laitoin kellon kolmelta yöllä soimaan. Kellon soitua keitin kahvit ja puin vaatteet päälle. Puhelinta taskuun laittaessani vilkaisin näyttöä - tekstiviesti: Kyllä meidän varmaan täytyy perua tältä viikonlopulta se vaihto. Tämä työpäiväni venähti. Olen vasta menossa kuorman kanssa Siilinjärvelle! Nyt tajusin, että kaveri ei osaa sanoa ei! Laitoin viestin, että homma sopii minulle. Kehoitin soittamaan, jos vaihto vielä kiinnostaa. Sitä en tosin sanonut, että minä en enää Ouluun ajoa suunnittele. Ei ole soittoa kuulunut. Ja ilmoituksestakin oli alkuviikon aikana kadonnut maininta halukkuudesta vaihtoon.

Eihän siinä mitään, menin takaisin nukkumaan ja heräsin aamulla todella pirteänä. Ja aamulla laitoimme karjalanpaistilihat shaslik-marinadiin.

shaslikit

1,4 kg karjalanpaistilihoja (tai muita palasteltuja lihoja)

3 sipulia

2 tl suolaa

1 tl mustapippurirouhetta

4 dl etikkaa (voit toki korvata osan balsamietikalla, jos haluat peittää lihan omaa makua marinadilla)

6 dl vettä

Silppua sipuli viipaleiksi. Sekoita kaikki ainekset astiassa. Anna marinoitua noin neljä tuntia. Töki lihat shaslik-vartaisiin ja kypsennä vaikka grillissä. Varovasti ja hellävaraisesti! Jos tykkäät kasviksista, kypsennä ne eri vartaissa. Kypsyvät niin paljon eri aikaan lihoihin verrattuna.

Ai niin, hyvää äänin 5 - 0, Äiskän asteikolla edelleen kakkonen! Iskällä menee lujaa.

Porukka katosi ympäriltä eli grilli-ilta

Touhua riittää niin, ettei tahdo näihin kirjoitushommiin ehtiä ollenkaan. Johtuu lähinnä siitä, että olen yrittänyt suurella sydämellä ja isolla sykkeellä tehdä kaikkia niitä juttuja, joita en oikein silloin pysty tekemään, kun Äiskä on kotona. Se on jännää, että kun oppii jollekin väen määrälle ruuan laittamaan, niin tällaiselta noviisilta vaatii todella paljon muuttaa sitten laitetun ruuan määriä, kun yksi eli tällä kertaa Äiskä on pois rivistä. 

Pakastinta olen yrittänyt tyhjennellä, ettei sinne jäisi mitään vuosiksi roikkumaan. Marilla oli toissailtana kaveri yökylässä ja kaivoin pakastimesta kaikenlaisia jämiä, joita eilen illalla olisimme voineet grillailla. Ajatuksissani mätin sulamaan grillattavaa sen verran, että se olisi riittänyt viidelle. Eilen sitten Mari ilmoitti lähtevänsä kaverinsa kanssa ulos syömään. Äiskä Kuopiossa kuntolomalla. Jäimme siis Junioirin kanssa kahden syömään viiden hengen sapuskoja. Onneksi naapurin Ismo tuli apuun ja vietimme oikein mukavan miehisen grilli-illan.

Grillissä tirisi ensin lampaan kieli. Keitin kieltä ensin tunnin vedessä. Sen jälkeen poistin nahkan ja halkaisin kielen. Ja ei muuta kuin grilliin ja suolaa ja mustapippuria myllystä päälle. Ei ollut kovin kummoinen elämys.

Sitten oli vuorossa hirven vasan sydän. Leikkasin sydämen samanlaisiksi siivuiksi kuin maksan pihveiksi paistettaessa. Grilliin ja suolaa ja mustapippuria myllystä päälle. Yllättävän hyvää. Hieman tuntui sellainen pistävä jälkimaku, mutta se ei haitannut. Juniorikin kehui hyväksi kunnes kuuli, mitä syö. Mutta silti söi loppuun. 

Seuraavaksi yritettiin vähän tavanomaisempaa eli ihan vaan lampaanlihapaloja shaslik-puikkoon ja grilliin. Muuten samat mausteet kuin aiemmissakin, mutta loppuvaiheessa sivelin vielä Venäjältä tuomallani shaslikkiketsupilla. Maltoin kerrankin grillata riittävän varovasti ja pitkään. Kärsivällisyys palkittiin ja liha oli mureaa ja maukasta.

Lihat ovat vartaissa melkein valmiita. Sydämet vasta grilliin menossa.

Ja viimeiseksi vielä kaksi lampaan sydäntä. Molemmat keskeltä kahtia leikattuna eli muistuttivat pihvejä. Samat pippuri ja suola mausteena kuin edelläkin. Ylivetojuttu! Maukasta ja pehmeää. Parempaa kuin hirven sydän. Oltiin muuten pojat aika kylläisiä.

Ruokajuomana vain vesijohtovettä ja kivennäisvettä. Keskityttiin oleelliseen.

Karrelle kärähti! (D)

Blogissa on ollut viimepäivinä vähän hiljaisempaa. Tilanteeseen on pari hyvää syytä. Ensinnäkin painon perkele pyrkii vain nousemaan. Olen yrittänyt laittaa vähän huonompaa ruokaa, josta ei isommin ole ollut kertomista. Toisaalta olen täysin kyllääntynyt tähän arkeen. Huomaan odottavani kesälomaa. Lomaa töistä tarkoittaa samaa kuin työttömäksi jääminen, mutta onpahan lomaa kuitenkin. Eiköhän sitä sitten syksymmällä taas jotakin keksi. Ja toisaalta lomaa omaishoitajuudesta. Sekin järjestyy, kun Äiskä lähtee laitoskuntoutusjaksolle tai niin kuin meillä sanotaan - kuntolomalle. Vielä täytyy vain viikko pari pinnistellä.

Aina ei voi voittaa - ei edes joka kerta, sanoo vanha sanonta. Tänään oli sellainen päivä. Grillailin perheelle makkaroita ja hedelmiä, sellaista peruskauraa. Alkupalaksi tein saksalaisen keittokirjan välistä löytyneelle paperinpalalle saksaksi kirjoitetun ohjeen mukaan 

Kolumbussalaattia

puolikas jäävuorisalaatti

puolikas punainen paprika

2 keitettyä munaa

puolikas puntti retiisejä

2 rkl oliiviöljyä

suolaa

mustapippurirouhetta

1 rkl etikkaa

ruilautus sinappia

täytettyjä oliiveja

Pilko kasvikset ja munat pieniksi, laita kulhoon. Lisää öljy ja mausteet sekä oliivit. Sekoita. Tarjoile.

Hyvää äänin 4 - 0. Äiskä rankeerasi kakkosluokkaan!

Ai, että miksi ei voi aina voittaa? Ja mikä kärähti karrelle? No lampaan kylki, jota yritin grillata. Minä sitä makkaroiden jälkeen oikein hellyydellä vaalin. Voitelin hickorykastikkeella. Kääntelin. Jos syttyi rasva palamaan, kuuppa päälle. Yritin kaikkeni! Lopputulos: sitkeää ja mautonta lihaa. Pinta palanut ja maistui karrelle palaneelta. 

Kertokaa, kuinka grillataan maukkaita ja rapsakan mureita bribsejä?

Ihana pakkanen - grilliherkkuja

On se tämä omakotitalossa asuvan murrosikäisen pojan isän elämä ristiriitaista. Omakotitalossa asuja toivoo, että talvi jatkuisi lauhana. Tämä talvi on ollut niin lauha, että energiansäästö on ollut todennäköisesti merkittävä. Talonomistaja iloitsee, mutta samaan aikaan isä toivoo, että tulisi kovat pakkaset. Tällä viikolla on toisenkin kerran ollut pinnalla kysymys, että iskä lähdetkö viemään keskustaan. Ja Iskä perustelee, että mopo on perustellusta syystä puoli vuotta parkissa ja fillari varastettu, kun ei ole viitsitty lukita. Molemmat uskomatonta piittaamattomuutta. Ei huvita. Mene kävelemällä. Vielä tammikuun alkupuolella keskustelu aiheutti kiukunpuuskan Juniorissa. Nyt ei aiheuta. Pelailee useimmiten kiltisti kotona. Luistelemaan olen vienyt ja todennut, että pojat tosiaan tykkäävät luistella. Mutta pakkaseen takaisin; minkä kylmempi, sen varmemmin Juniori istuu kotona. Pakkaskävely ei kiinnosta. Sopii minulle.

Tänään grillattiin. Tosin ainoastaan uunin grillissä, mutta kuitenkin. Listalla oli

souvlaki

www.kotikokki.net

700 g karjalanpaistilihoja (ohje sanoi, että lammasta tai porsasta)

5 punasipulia

1 punainen paprika

oliiviöljyä

sitruunamehua

4 valkosipulin kynttä

2 rkl kuivattua oreganoa

2 tl kuivattua timjamia

suolaa n. 1 tl

rouhittua mustapippuria

Sekoita öljy, noin kahden sitruunan mehua vastaava määrä sitruunamehua, valkosipuli, yrtit ja mausteet. Lisää liha marinaadiin ja pane jääkaappiin kannelliseen astiaan valmistusta edeltävänä iltana. Sekoita aina muistaessasi. 

Lohko punasipulit ja leikkele paprika sopivankokoisiksi palasiksi. 

Nosta lihat pois marinadista, pistele ne vartaisiin vuorotellen paprikan ja sipulin kanssa. 

Kypsennä vartaat kuumassa uunissa tai grillissä kypsiksi. Kääntele välillä ja sivele aina kääntämisen yhteydessä marinadilla. Meidän uunin grillivastuksella kypsentämiseen meni puolisen tuntia.

Tarjoile vihreän salaatin ja vaikkapa makaronin kera. 

Hyvää paitsi sipulit äänin 4 - 0. Äiskäkin antoi asteikollaan nuukan kakkosen. Alkaa koulutus tehdä tehtävänsä. Juniori nimittäin totesi, että tähän pitäisi olla nyt sitä minttuhyytelöä. Ja toden totta: meillä syödään lampaan kera usein minttuhyytelöä, ja koska mausteet olivat lampaan mausteita, olisi minttu sattunut kuin nyrkki silmään.

Elämäni muuttui täysin kun täytin 49 vuotta!

Tässä on tullut hehkutettua sitä, että tänään on syntymäpäiväni. Niinhän se oli kolme vuotta sittenkin - täytin 49. Lähdettiin Äiskän kanssa samalla autolla töihin ja sovittiin, että töiden jälkeen syödään vähän kakkua. Auto jäi Äiskän työmaalle ja minä siitä kävelin viimeiset 300 metriä. Sattui vielä niin hassusti, että vaikka olin ollut Metlalla puolitoista vuotta töissä, ei keskuksella ollut minusta mitään tietoa. Koko aamu muuten oli mennyt sujuvasti ilman tupakkaa. Yhdeksältä sitten työkaveri kiikuttaa omaa puhelintaan hädissään minulle. Amikselta soittaavat, että vaimosi on sairastunut. Otin puhelimen ja sain nopean tilanne kuvauksen. Ambulanssia odotetaan. Aivoverisuoni, oli ensimmäinen ajatukseni. Kädet kouraisivat taskuja, ei tupakkaa! No eipä tietenkään. Eilenhän minä sen lopetin. Kiireellä juoksemaan Äiskän työpaikalle, jotta saan auton avaimet! Siitä sitten ensiapuun, jossa tietojen kirjaamiseen tuntui kuluvan tuskallisen pitkä aika. Äiskällä koski päätä asteikolla 1 - 10 kympin tasoisesti. Minä jäin odottamaan, kun veivät kuviin. Sitten lääkäri kutsui minut luokseen. Selitti hyvin tarkasti aivoverisuonen pullistuman puhjenneen. Siirretään Kuopioon leikattavaksi.

Eihän siinä mitä. Minä menin kauppaan ja ostin askin sikareja, sillä tupakasta ei enää saanut kiksejä. Poltin sikarin ja aloin soitella sukulaisille. Ja sitten töihin. On jännä, miten ihmisen pää tajuaa vain sen verran kuin psyyke on valmis kantamaan. Minäkin tajusin tilanteen vakavuuden vasta siinä vaiheessa, kun Pikku-Myy purskahti itkuun. Hänen miehelleen oli muutama vuosi aiemmin tapahtunut ihan sama. Oli kuulemma niin tutun oloinen tilanne, että itku tuli. Silloin minäkin havahduin, että taitaa olla isompi vahinko tapahtumassa!

Työt olivat sitten siltä päivää tehdyt. Koulun jälkeen asian selitys lapsille ja illalla Äiskää katsomaan Kuopioon. Kertoi itse olevansa todennäköisesti aikamoisessa lääkepöllyssä. Kuulemma aamulla leikataan. Sanoin, että olen aina tiennyt hänen tykkäävän synttäriyllätyksistä, mutta tämä meni kyllä hieman liioittelun puolelle! Pois lähtiessä minulta pääsi itku, kun sanoin, että älä pelkää. Kävi miten kävi, minä rakastan sinua ja yhdessä mennään elämän tappiin.

Nyt kun asiasta on jo aikaa, voi taas keskittyä ystävien kanssa pikkujuhlaan. Juhlitaan synttäreitäni ja sitä, että Äiskä on kanssamme (olkoonkin, että viikolla kyllä oli Äiskä sairauden takia pieni masis). Ismo, Merja ja Ukrainan Lady kävivät luonamme syömässä. 

Salaatiksi laitoin Kotonatehtyä blogin Heliltä kopsaamaani kreikkalaista salaattia. Minä kun olen ihan tumpelo noissa salaateissa. Nyt kuitenkin löytyi yksi toimiva:

Ota kulho. Silppua siihen kerroksittain salaattia, tomaattia, kurkkua ja punasipulia. Pinnalle sitten oliiveja, fetakuutioita ja ripsautus suolaa sekä mustapippurirouhetta. Loraus oliiviöljyä ja se on siinä. Ei tuota kukaan ainakaan moittinut ja tykkäsin itsekin.

Lisäkkeeksi tein paistettuja perunoita. Ohje on jo kertaalleen käyty läpi ja löytyy täältä.

Aamutoimet tehtyäni laitoin porsaan fileeleikkeet marinoitumaan. Marinaadiksi tein Dansukkerin sivuilta löytyneen ja omiin komeroihini sovitetun litkun:

1/2 dl sitruunamehua

1/2 dl valkoviinietikkaa

1/2 dl oliiviöljyä

1/2 dl kaapista löytynyttä vaahterasiirappia

2 murskattua valkosipulin kynttä (laitoin tosin vain yhden, koska oli niin helkkarin iso)

1 tl Sambal Oelek -tahnaa

1/2 tl mustapippurirouhetta

Ainekset sekaisin. Litku paistopussiin. Lihat perään. Kerran tunnissa kääntelyä. Ja parin kolmen tunnin kuluttua grilliin. Oikein syötävää oli. Olkoonkin, etten tykkää yhtään tuosta kesän aikan kuvissa vilahdelleesta Lantmanin pikkugrillistä. Sopii makkaranpaistoon, mutta ei oikein tehot riitä kunnon lihalle.

Viikon ruokalistakin tuli tehtyä, mutta palataan siihen huomenna.

Kuukauden kuluseuranta: kävin ostamassa saunakaljat. 7,50 euroa. Aterioita tässä kuussa 18.

Saslik vai basturma?

No ei kumpikaan. Saslik tehdään perinteisesti lampaanlihasta ja bashsturma (ven. баштурма) naudanlihasta. Molemmat paistetaan metallisessa vartaassa hiilloksella. Bashsturmaa ei pidä sekoittaa basturmaan (ven. бастурма), joka on kaukasialainen leikkeleliha. Meidän tämän päiväinen lounas oli valmistettu perinteisen saslikin ohjeen mukaan, mutta lihana käytimme edellä mainittujen lisäksi vielä porsaan lihaa.

Viisi saslikkivarrasta

1 kg lampaan lihaa (minä käytin 500 g lammasta, 250 g possua ja 250 nautaa)
2 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
2 isoa sipulia
vajaa desi öljyä
1 rkl etikkaa

(ohjeen kohta, jonka skippasin:
Lisäksi:
5 tomaattia
viher- tai ruohosipulia
1 sitruuna)

 Shaslik-grillini jalustana toimii vitosella halpakaupasta ostettu pyykinkuivausteline. Kuvassa oikein päin, jalustana alassuin.

Varsinaisen grilliosan muodostaa MP-mesta Heikkisen lahjoittama vaihteistoöljytynnyrin puolikas. Heikkinen lahjoitti koko tynnyrin, mutta toinen puoli odottaa vielä vuoroaan. Ja persana heti alkoi satamaan vettä, kun sytytin grillin. Jo toinen kerta tänä kesänä.

Paloittele liha isohkoiksi kuutioiksi. Kuori ja lohko sipulit. Laita lihat ja sipulit kulhoon. Lisää suola, pippuri, öljy ja etikka. Kääntele varovasti niin kauan, että ainekset näyttävät olevan sekaisin. Jätä yön yli jääkaappiin tekeytymään. Kuitenkin vähintään 3 tuntia.

Laita grilliin hiillos tulemaan. Pujottele vartaisiin. Alkuperäisiin saslikkeihinhan tulee vain pelkkää lammasta, mutta koska meillä oli useammanlaista lihaa, laittelin kaikkea tasaisesti. Ja vielä ne marinaadiin kuuluneet sipulilohkot mukaan, vaikkei ohje komentanutkaan. Ja sitten ei muuta kuin grillailemaan. Aika äkäsellä tulella saa grillailla, että hyvä tulee.

Venäläiset perinteisesti paistavat saslikit ihan kypsiksi, ei mitään rose-hömpötyksiä.

Skippasimme perinteisen venäläisen tavan syödä saslikit tomaatin, viher- tai ruohosipulin ja sitruunalohkon kera. Sen sijaan keitimme uusia perunoita, ja Mari teki taas salaatin. Ja minä unohdin taas kysyä kastikkeen reseptin. Hyvää se kuitenkin oli, vaikka lammas vähän sitkeäksi jäikin.

Vilkas viikonloppu

Kyllä kesä ja kesäinen viikonloppu ovat ihan ylivetojuttu. Etenkin kun on hyviä ystäviä kylässä. On ajettu ajatuksissa ja puheissa ainakin kymmenen tuhatta kilometriä moottoripyörällä. On tehty töitä Kjöllefjordissa Pohjois-Norjassa. Ja ruoditty omaishoitajan arkea sekä aivoinfarktin olemusta. Sekä suunniteltu koskenlaskua kanootilla Uuksu-joella Venäjän Karjalassa. Välillä on kuunneltu Youtubesta Unitfiven 70-luvun lopun hittejä. Ja kaikkeen on tuonut ihan omanlaistaan hauskuutta tuo maan mainio google-mapsin katunäkymä- ja valokuvatoiminto. Niin mukavaa on ollut, että vaikka syöty on joka päivä, niin ei ole ehtinyt ylös kirjoittaa. Nyt sitten vedetään kolmen päivän sapuskat putkeen paperille.

Perjantaina vieraita odotellessa oltiin Äiskän kanssa kahdeltaan kotona. Syötiin kevyesti

Hirssipuuroa kahdelle

4 lasillista maitoa

1 lasillinen hirssiryynejä

1 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

pöytämausteeksi sokeria ja kanelia

Kiehauta maito kattilassa. Aina kun teet maitoruokia, muista hämmentää koko ajan äläkä poistu kattilan ääreltä. Muuten palaa pohjaan. Kun maito kiehuu, lisää ryynit. Keitä pienellä teholla viisitoista minuuttia. Mausta sokerilla ja suolalla. Laita kansi päälle ja anna puuron hautua toinen viisitoistaminuuttinen. 

Tarjoile voisilmän tai kanelin ja sokerin kera. Äiskä tykkäsi eli äänin 1-1 tuli tasapeli, sillä minä vierastin hirssin kuivaa jälkimakua. Äiskä rankeerasi kakkoseen.

Lauantaihin mennessä olikin jo selvinnyt, että Tuuli miehensä kanssa oli sitten viime tapaamisen ryhtynyt karppaajaksi. Ei muuta kuin säveltämään jotakin kivaa. Kerroin viime viikolla kiireisenä päivänä Hoitsun tehneet herkullista vhh-ruokaa. Eikun opitut jutut kehiin:

Kaalijauhelihagratiini neljälle

700 g sika-nautajauhelihaa

1 kukkakaali

1 parsakaali

Aurajuusto

juustoraastetta

4 dl kahvikermaa

Paista jauheliha.

Murustele uunipellille kukkakaali, parsakaali ja melko reilusti jotakin juustoraastetta. Minä kumosin kaikki pussin pohjat ja raastoin jokusen kuivaneen juustonkannan.

Murustele sekaan myös Aura-juusto.

Lisää myös paistettu jauheliha. Sekoita hyvin. Kumoa kahvikermat tasaisesti pellille. Viimeiseksi ripottele vielä reilusti pinnalle juustoraastetta. Paista uunissa 180 - 200 asteessa tunti. Jos haluat kasvikset "ei niin pehmeenä mössönä" (joo, joo. en halua sanoa al dente), niin 45 minuuttia riittää.

4 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kakkonen. Taitaa oikeasti olla karppaajien perusruokaa, mutta ei se mitään.

Sunnuntai oli todella kuuma. Juuri oikea päivä seisoa kuuman grillin ääressä grillaamassa. Eli eikun karppaajan grilliherkkuja kehiin. 

Grillatut pekoniset tankoparsat

3 punttia tankoparsaa

5 pakettia à 140 grammaa pekonia 

grilli

iloinen mieli ja paljon vissyä

Kääri parsatangot pekoniin. Yksi pekonisuikale ja yksi parsatanko. 

Kuumenna grillissä koko ajan käännellen.

Ruoka on valmista, kun pekonit ovat käristyneet kauniin ruskeaksi. Kaveriksi teimme vain salaattia. Neljä henkeä tuli oikein hyvin kylläiseksi. Hyvää äänin 4 - 0, Äiskän asteikolla kakkonen.

Kaksi vanhaa trukkijätkää

Syksy 2003. Seison vesisateessa Joensuun yliopiston humanististen tieteiden tiedekunnan tupakkapaikalla. Olin juuri aloittanut opiskelut - 44 vuotiaana. Siinä tupakoidessani kiintyi huomioni hieman minua nuorempaan kaveriin, joka puhui tutun oloisesti. Iskeydyin juttusille. Kertoi olevansa Etelä-Karjalasta. No sieltähän minäkin alun perin olen maailmalle lähtenyt. Kaveri kertoi olevansa entiseltä ammatiltaan vaneritehtaan trukkikuski. No minä olin ennen opiskeluja ollut kymmenen vuotta konepajalla trukkikuskina. Meistä tuli heti hyvät kaverit ja monta mukavaa hetkeä yhdessä vietettiin seuraavien vuosien aikana.

Kevät 2008. Oltiin molemmat saatu tieto gradujen hyväksymisestä eli alettiin olla niin sanotusti muodollisuuksia vaille valmiita maistereita. Otettiin kolmas samassa tilanteessa oleva kaveri mukaan ja lähdettiin ulkoilukeskuksen kodalle. Kassit täynnä makkaraa, kaljaa ja venäläistä votkaa. "Ottakaahan makkaraa, maisteri Siiskonen." "Kiitos, kiitos. Ottaakos maisteri Pirhonen palan painikkeeksi votkaa vai kaljaa?" Tähän tapaan pelleillen jutustelimme. Pohjimmiltamme olimme tyytyväisiä ison urakan valmistumisesta. Vanhat trukkikuskit - nyt ihan oikeat maisterit. Ja molemmat lähes viisikymppisiä!

Opinnot loppuivat, tiet erkanivat, mutta ystävyys jäi. Ja pelleily. Joulukortteihin kirjoitetaan titteliksi maisteri ja etunimi jätetään kirjoittamatta. Ystävyys on myös yhteistä sisäänpäinkääntynyttä huumoria. Tänään sitten kaksi vanhaa trukkijätkää grillailivat:

Tämän jutun reseptit ovat poikkeuksellisesti kahdelle helvetin nälkäselle äijälle!

Röstiperunat

5 keskikokoista perunaa

1 sipuli

öljyä

juustoraastetta

suolaa

Kuori perunat ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Huuhdo raaste siivilässä ja valuta hyvin. Kuori ja silppua sipuli. Kuumenna öljy pannulla ja paista miedolla lämmöllä sekaisin sotkettuja perunoita ja sipulia kymmenen minuuttia paistosta koko ajan käännellen.

Lisää puolestatoista kahteen desiä juustoraastetta. Sekoita hyvin. Taputtele pinta tasaiseksi. Anna paistua viitisen minuuttia. Käännä paistos toisin päin. Jatka paistamista vielä kymmenen minuuttia.

Lopuksi ripottele pinnalle juustoraastetta, jonka annat vielä sulaa omia aikojaan ennen kuin nostat perunat pöytään.

Lihan kastikkeeksi valmistimme Lehmon Laptonin tuomista korvasienistä 

Korvasienikastiketta

1/2 - 1 l hyvin ryöpättyjä korvasieniä

1 sipuli

köntti voita (noin 50 g)

3 rkl vehnäjauhoja

2 dl maitoa

2 dl kuohukermaa

Sulata voi kattilassa. Kuullota silputtu (no tietysti se pitää myös kuoria) sipuli kattilassa. Lisää sienet. Hauduta keskilämmöllä kymmenen minuuttia. Lisää vehnäjauhot. Sekoita. Lisää vähän kerrassaan maito ja kerma. Anna hautua vielä kymmenisen minuuttia. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Suolaa reilusti ja valkopippuria varovasti. Tarjoile.

Ja koko grillituokion huipentumana nautimme kaksi kolmen sentin

T-luupihviä

2 kolme senttiä paksua t-luupihviä (eli noin 700 g per pihvi)

grillauskastiketta

mustapippurirouhetta

merisuolaa

valkosipuli kuorittuna ja silputtuna

Ota pihvit ainakin puoli tuntia ennen grillausta huoneenlämpöön. Varsinaiseen grillaukseen ihan perinteinen hiiligrilli on paras. Voitele pihvit kastikkeella.

Hiero pintaan mausteet. Paista hyvällä hiilloksella 10 - 15 minuuttia.

Kääntele pihvejä koko ajan ja voitele aina kastikkeella. Tarjoile.

Salaatittina käytimme lehtisalaattia naapurin salaattipenkistä. Kiitos Mailalle. Lisäksi nypimme omasta pihast voikukan lehtiä ja väriksi laitoin tomaattisiivuja. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Kyytipoikana tietysti olutta.

Dvornjagamme Lulu kiittää.

PS. Kiitokset Pilkon Citymarkettiin Tuulalle, joka ystävällisesti erikoistilasi meille kerrotut naudanlihaiset t-luupihvit ja leikkasi ne haluamaamme paksuuteen. Palvelua, joka ei pääsiäisen tienoissa onnistunut Joensuun kauppahallin lihamyymälässä. Ja aina kehutaan kauppahalleja ja moititaan marketteja! Himputti sentään.!