maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ohi on

Pääsiäinen alkaa olla lopuillaan. Itse asiassa harvinaisen mukava pidennetty viikonloppu. Ei ollut isoja kärsimysnäytelmiä, eikä muutenkaan isommin pääsiäisen henkeä tavoiteltu tai merkitystä pohdiskeltu. Oltiin vain koko perheen voimin yhdessä. Ei suureen juhlan henkeen muuta tarvitse, kuin kahdeksan läheistä ihmistä pöydän ympärille. Siitä se tunnelma ja hyvä olo syntyy. Koko pääsiäisenä emme syöneet perinteisiä pääsiäisruokia muuta kuin mämmiä. Sinänsä ihmettelen vuodesta toiseen tuota perinteistä lammasta. Ei se meillä Etelä-Karjalassa ainakaan mitenkään hirmuisen perinteinen ollut. Muistan ensimmäisiä kertoja törmänneeni pääsiäislampaaseen vasta 80-luvun puolivälissä. Mutta näinhän ne perinteet syntyvätkin.

Lauantaina söimme oluessa haudutettua ankkaa. Oli sellainen peruseväs, ettei vaadi erityistä tarinaa. Ja kaiken lisäksi kokonaisen ankan paloittelu on sen verran vaativa toimenpide, että vaatii ainakin minulta vielä harjoittelua. Sunnuntaina sen sijaan ruokalistalla oli

Cotechino-makkaraa ja linssejä

500 g cotechinoa
loraus oliiviöljyä
1 pieni sipuli
1 laakerinlehti
2 valkosipulin kynttä
300 g linssejä
3 runsasta ruokalusikallista tomaattimurskaa
5 dl kasvislientä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria

Liota linssejä runsaassa kylmässä vedessä 12 tuntia.

Kypsennä cotechino vedessä ohjeen mukaan. Minun käyttämäni vaativat 15 minuutin keittämisen. Raakamakkarana ostettuna kaksi tuntia on hyvä aika.

Silppua sipuli. Kuumenna kattilassa keskiteholla loraus oliiviöljyä. Kuullota siinä sipulisilppu ja silputut valkosipulin kynnet. Älä kuitenkaan ruskista. Lisää valutetut linssit. Kuumenna minuutin verran hämmennellen. Lisää tomaattimurska. Ei haittaa, vaikka heität mukaan muutaman oikeankin tomaatin. Sekoita ja lisää pari kolme desiä kasvislientä. Keitä 20-30 minuuttia aina välillä hämmentäen eli niin kauan kunnes linssit ovat pehmeitä, mutteivät hajoa. Tarpeen mukaan lisää kasvislientä. Lopuksi lisää suola ja pippuri. On tärkeää, että suola lisätään vasta tässä vaiheessa. Jos se lisätään heti alussa, linssit jäävät koviksi.

Tässä vaiheessa linssien pitäisi olla valmiita ja makkara kiehunut kypsäksi. Poista makkarasta kuori ja leikkaa se noin tuumaa paksuiksi viipaleiksi. Asettele mielesi mukaan lämmitetyille lautasille siivu tai kaksi makkaraa ja annos linssejä. Tarjoile.


Ennakoin tilanteen ja tein myös makaronilaatikkoa siltä varalta, ettei pääruoka maistu kaikille.

Linssit hyvää äänin 7 - 1. Äiskän asteikolla meni viidennen luokan ruuaksi. Vanhimman pojan 6-vuotias tytär tykkäsi hurjasti. Cotechino jakoi mielipiteet äänin 4 - 4. Äiskän asteikolla edelleen viidenteen luokkaan. Liputan tämän vanhan italialaisen herkun puolesta varauksetta. Linssit ilman makkaraa sattuvat myös kasvisruokavaliota noudattavan lautaselle ihan sellaisinaan.


Cotechino ja muutkin raakamakkarat ovat melkoisen hankalasti saatavia herkkuja täällä susirajalla, mutta onneksi meitä lähellä olevaan Pilkon Cittariin kauppa-kaupassa-tyylisen Juustopisteen, jonka tuotevalikoimaan kuuluu myös erikoismakkaroita ja lihajalosteita. Sieltä satuin löytämään tuon cotechinon. Sain myös paljon hyviä neuvoja makkaran valmistamisesta. Hienoa, että myös täällä syrjäseudun pikkukaupungeissa löytyy yrittäjiä, jotka edistävät suomalaista ruokakulttuuria.



Harvinaisia herkkuja susirajalla!

Yleensä minä vältän tällaisia mainoksen kaltaisia postauksia, mutta kun tuo Mustajuuri jo toi asian esille, niin menköön nyt tämän kerran - ilman oman hyödyn tavoittelua.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Pitkäperjantai - pitkä perjantai

On se jännää, miten suhtautuminen kaikkeen ympärillä tapahtuvaan muuttuu elämäntilanteen mukaan. Nuorempana tuli odotettua kaikenlaisia juhlapyhiä. Vierailtiin kavereiden tai sukulaisten luona, tai sitten järjestettiin kotiin juhlia. Mukavaa yhdessä oloa. Hyvää ruokaa, seurustelua, joskus vähän väittelyäkin, silloin tällöin ilta saattoi mennä lauluksikin. Aina löytyi porukasta kaksi tai kolme soittotaitoista ja muut lauloivat minkä osasivat. Eikä käy kieltäminen, välillä nautittiin ruokajuomana jotain muutakin kuin maitoa. Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa, ja Niinistö kansanedustaja vain. Nykyään on hieman toisin. Ensinnäkin ei oikein jaksa innostua mistään juhlasta. Minusta olisi ihan paras, kun pitkät pyhät vain menisivät nopeasti ohi. Nimittäin pyhien jälkeen tulee taas Äiskälle avustaja ja koittaa huilihetki. Ja muutenkin, Äiskän sairastumisen jälkeen nuo kutsutkin ovat aika paljon vähentyneet, ja vaikkeivät olisikaan, niin oma hankaluutensa on siinä lähtemisessä. Toispuoleisesti halvaantuneen afaatikon kanssa lähteminen on ihan oma juttunsa. 

Tänään on kuitenkin ollut oikein mukava pitkäperjantai. Vanhin poika tuli 6-vuotiaan tyttärensä kanssa pääsiäisen viettoon. Toimintaa ja tarinaa onkin sitten riittänyt koko päiväksi. Kyllä on mukavaa olla isoisä, tai ukko, niin kuin meillä Etelä-Karjalassa sanottiin. Ja erityisesti Äiskästä säteilee iso ilo, kun hän katselee ensimmäisen lapsenlapsensa touhuja. Ja touhuaa itse mukana sen minkä pystyy. Pääsiäiseen liittyy kaikenlaisia syötäviä juttuja - onhan se paaston päättymisen aikaa. On pääsiäismunia, suklaapupuja, suklaatipuja jne. Onneksi ei kaupoissa vielä myydä suklaamarsuja, vaikka marsun jo pääsiäiskortissa bongasinkin. Meillä ei ollut tänään ruokalistalla lammasta, vaan 

Suklaapupu

1 jänis (en tiedä, antoiko kollega kokonaisen jäniksen, mutta lihat painoivat 1,5 kg) paloiteltuna
1,5 dl oliiviöljyä
1 kuorittu ja murskattu valkosipulin kynsi
2 kpl keskikokoisia sipuleita
2 sellerin vartta silputtuna
1 porkkana, kuorittuna ja viipaloituna
1/2 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl cayennepippuria
1,5 dl portviiniä
150 g morcillo-makkaraa (Tapolan musta makkara on eräs morcillon variaatio)
60 g tummaa leivontasuklaata
3/4 dl vehnäjauhoja
1 l lihalientä
1/2 rkl karkeaa suolaa
1 1/2 rkl tuoretta silputtua timjamia

Paloittele jänis. Kuumenna öljy pannulla ja paista lihoja noin kaksikymmentä minuuttia. Kääntele välillä ja lopuksi siirrä lihat sivuun odottamaan. Älä poista öljyä pannulta, vain lihat. Kuullota öljyssä silputtuja sipuleita ja valkosipulia kymmenisen minuuttia. Lisää pannulle selleri, porkkana, neilikka, kardemumma ja cayenne. Lisää myös portviini. Hauduta niin kuan kunnes viini on haihtunut pannulta. Palastele makkara joukkoon ja hauduttele hetkinen. Lisää suklaa ja hämmentele kunnes suklaa on sulanut, ripottele jauhot joukkoon ja kuumenna koko ajan sekoitellen vielä minuutin verran. Lisää noin puoli litraa lihalientä ja suola. Anna kiehahtaa. Vähennä lämpöä ja hauduta 25 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Jos seos alkaa muuttua liian kiinteäksi, lisää lihalientä. Lisää lihapalat. Jos käytät kokonaista eläintä, niin lisää tässä vaiheessa myös maksa, munuaiset ja sydän pannulle - paloiteltuina. Keitä mahdollisimman pienellä teholla tunti ja 15 minuuttia. Sekoittele silloin tällöin ja lisää tarpeen vaatiessa lihalientä tai vettä. Kun kastike alkaa keittämisen loppupuolella sakeuta sopivasti, tarjoile se pastan kera. Ennen pöytään nostamista ripottele pinnalle timjamisilppu. Ei se maussa isommin tunnu, mutta on nätimmän näköinen!



Hyvää äänin 6 - 0! Äiskän asteikolla meni toisen luokan ruuaksi. Äiskä itsekin yllättyi. Juniori totesi, että tee iskä ihmeessä joskus toistekin. Ja kaverinsa, parikymppinen nuorimies, pyysi reseptiä! Kiitos Robert jäniksestä.


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Elämän esikuvia

Ville Haapasalo ja Benka Pulko, vastasin empimättä, kun Syktyvkarilainen nuortenlehden toimittaja kysyi elämäni idoleista. Eihän tällaisella vanhalla ukolla enää isommin esikuvia ole. Omia teitäni olen tottunut kuljeksimaan ja välillä tuntuu, että aika usein valinnut väärän polun, mutta vielä useammin sen oikean. Ja aika monesti myös hauskan ja mielenkiintoisen. Mutta takaisin noihin idoleihin. Benka Pulkossa minua viehättää hänen rohkeutensa, seikkailunhalunsa ja intohimonsa nähdä ja tehdä huomenna jotain uutta. Villeä en ole koskaan henkilökohtaisesti tavannut, mutta asuessani vuonna 2005 Pietarissa, hänen naamaansa törmäsi joka paikassa. Milloin missäkin mainoksessa. Se ei toki ole minun arvoasteikossani kovinkaan tavoiteltavaa. Esikuvieni joukkoon hänet nostavat nuo Ville 30 päivässä milloin sitä milloin tätä. Haapasalo tekee isossa mittakaavassa matkoja, joita minäkin haluaisin tehdä ja teenkin pienemmässä mittakaavassa. Ja sitten tulee tuo hänen intohimonsa hyvään ruokaan. Blogissani olen kerran aiemminkin tehnyt ruokaa Villen matkojen innoittamana. Niin myös tänään.

Pestokuhaa ja sinihomejuusto-merilevää

Pestokuha (Pikku-Myy teki tällä tavalla haukea)

1 kg kuhafileitä
suolaa
vihreää pestoa
voita

Voitele uunivuoan pohja voilla, ettei kala tartu siihen kiinni. Aseta fileet vuokaan, ripottele hieman suolaa päälle ja lopuksi levittele pesto kalan päälle. Paista 200 asteisessa uunissa 15 minuuttia. Tarjoile.

Sinihomejuusto-merilevä

500 g merileväsalaattia (saa ainakin venäläisistä kaupoista, Haapasalo käytti merestä itse nostamaansa, kokeilen heti, kun joku tuo. Kuulemma Suomenlahdessa kasvaa samaa lajia.)
1 paketti Aura-juustoa
klöntti voita

Huuhdo lävikössä merilevästä marinadit kuumalla vedellä pois. Sulata voi pannulla, lisää huuhdeltu levä ja lopuksi murenna juusto joukkoon. Kuumenna koko ajan käännellen kunnes juusto on sulanut kokonaan ja levä kuumaa. Tarjoile.

Kala oikealla, levä vasemmalla. 


Minä olen meidän perheen kolmesta hengestä ainoa, joka pitää kalasta. Kala oli ihan hyvää, mutta uskoisin ohjeen soveltuvan paremmin esimerkiksi lohelle tai nieriälle. Ihan hyvää äänin 2 - 2, Äiskä ja Juniori eivät tykänneet. Minä ja Juniorin afgaanikamu tykkäsimme. Ville arvioi merilevää, että ihan kuin kahteen kertaan käytettyä kondomia pureskelisi. En voi ottaa kantaa, sillä olen aina käyttänyt ihan toisella tavalla kyseisiä välineitä. Mutta mitä tulee merilevään, niin menee ainakin tuolla minun tavallani tehtynyä kategoriaan "ei mikään kielen mukanaan vievä erikoisuus". Jälleen ihan hyvää äänin 2 - 2. Ja samat henkilöt puolesta ja vastaan. Äiskän asteikolla kala neljänteen luokkaan ja levä viidenteen - piti tehdä perunamuussia Äiskälle.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Valmistautumista pääsiäiseen

Sukellusvenemummo tuli ja meni viime viikonloppuna. Oli varsin mielenkiintoista seurata ystäväni 77-vuotiaan äidin ensimmäistä vierailua Venäjän rajojen ulkopuolella. Ilmiselvästi nähtävää ja ihmeteltävää oli enemmän kuin vastaanotto pystyi tallentamaan. Tuli hyvä mieli, kun oli pystynyt antamaan vanhalle ihmiselle ilmeisen ikimuistoisen kokemuksen. Ja kuulemma Ligovon kaupunginosassa Pietarissa on tästä eteenpäin aina tarjolla maailman parasta borssia, jos satun kulmilla kulkemaan. Ruokapuolta piti miettiä etukäteen melkoisesti. Lopulta päädyin tarjoamaan yksinkertaista ja suomalaista. Ehdoton suosikki harvinaisten vieraideni mielestä oli kermainen lohikeitto. Lähes samalle viivalle ylsi aprikoosivispipuuro. Sattui nimittäin juolahtamaan puolivälissä ruokailua mieleen, että minullahan on jääkaapissa torstaisen vispipuuron jämät. Ei muuta kuin nätisti pienellä lusikalla jälkiruokakulhoihin ja pöytään. Yllätyksekseni ruokalaji oli venäläisille vierailleni täysin uusi! Myös lohimousse karjalanpiirakoiden päällä tuntui kelpaavan. 

Nyt ollaankin sitten jo laskeutumassa pääsiäiseen. Seuraavan seitsemän päivän ruokalista yltää jo pääsiäisen puoleen väliin:

Lauantai       perunat ja makkarakastike
Sunnuntai     pestokuhaa ja merilevää sinihomejuuston kera
Maanantai    perunat ja jauhelihakastike
Tiistai           lohikiusaus
Keskiviikko makaroni ja nakkikastike
Torstai         jotain tähteitä pakasteen uumenista
Perjantai      suklainen pääsiäispupu
Lauantai      ankkaa, valmistustapa vielä hakusessa. 

On muuten jännä juttu. Kun paasto päättyy pääsiäiseen, niin tosi moni pääsiäisrekvisiitta liittyy ruokaan. On Pääsiäistipuja ja pääsiäismunia munivia pääsiäispupuja! Vai olisiko se sittenkin niin, että ne puput heittelevät ympäri metsiä niitä tipujen kanojen munimia munia? No, ihan sama. Tänään kuitenkin Äiskä löysi pääsiäkortin, jossa oli pääsiäiskoristeltu marsu. Taas ruokajuttu! Perulainen. 

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Sukellusvenemummo

Heinäkuu 2005 Pietarin esikaupunkialueella Ligovossa. Olin silloisen vuokraisäntäni ja pitkäaikaisen ystäväni Sergein ja hänen vaimonsa kanssa viettämässä viikonloppua Sergein äidin luona. Äiti, silloin 68-vuotias, Galina-mummo oli virkeä vanha rouva ja kova tarinoimaan. Illalla saunan jälkeen tv:stä tuli elokuva Sukellusvene U-96. Katsottiin sitä toisella silmällä. Juotiin Sergein kanssa votkaa ja välillä mitattiin verenpainetta. Käytiin kisaa siitä, kumman verenpaineeseen ja pulssiin nautittu juoma vaikutti enemmän. Jossain vaiheessa huomasin Galina-mummon seuraavan elokuvaa todella intensiivisesti. Ihmettelin, että kuinka vanhempi naisihminen voi olla noin kiinnostunut sotaelokuvasta! Galina kertoi olleensa vuosikymmeniä töissä sukellusvenetehtaalla. Ei häntä se elokuvan juoni kiinnostanut yhtään, mutta oli mukava nähdä, kuinka lännen sukellusveneet poikkesivat neuvostoliittolaisista. Aikamoinen mummeli!

Viikonloppuna Sergei soitti ja kysyi, josko voisivat tuoda Galina-mummon kylään luokseni. Mummo ei ole kuulemma koskaan käynyt ulkomailla. Iski paniikki! Mitä ihmettä tarjota ruuaksi? Pitäisi olla nimenomaan jotain perin suomalaista. Helppo valmistaa, ettei viikonloppuvierailun lyhyt aika tuhraantuisi keittiössä touhuamiseen. Silti sen pitäisi olla sellainen, että vieraat oivaltavat minun arvostavan paljon heidän käyntiään. Pikkaisen piti tuolta facebookin vertaistukiryhmästä vinkkiä hakea. Pienen pyörittelyn jälkeen homma selvisi. Vieraat tulevat vasta puolenpäivän jälkeen ja poistuvat sunnuntaina iltapäivästä, joten pärjäämme normaalilla viikonloppurytmillämme eli yksi ateria per päivä. Suomeksi sanottuna vaikuttaa jossain määrin ns. "viisumin avaus -matkalta". 

Lauantai: Aino-rouvan parempaa lohikeittoa ja hapahkoa liperiläistä ruisleipää
              illalle sitten ihmetellään kaupasta puolivalmisteena ostettuja riisipiiraita ja lohimoussea.

Sunnuntai: aamulla napostellaan mitä sattuu, päivällä syödään pottumuusia ja karjalanpaistia puolukkasurvoksen kera

Näillä pitäisi yksi viikonloppu pärjätä. Tänään katsoin reseptin kielitaitoa verestääkseni venäläisestä katukioskista ostetusta reseptivihkosesta:

Paahdettua riisiä (viidelle)

3 dl riisiä
2 munaa
3 rkl öljyä
1 sipuli
1 tl raastettua inkivääriä
1 valkosipulin kynsi
250 g katkarapuja
2 tl chili-valkosipulikastiketta
1 tl kuivattua ruohosipulisilppua
200 g pakasteherneitä
250 g porsaanlihasuikaleita
3 rkl soijakastiketta
suolaa
mustapippuria

Keitä riisi ohjeen mukaan. Kuumenna paistinpannu (tai mieluummin iso wok-pannu) ja kuumenna siinä tilkka öljyä. Vatkaa munat sekaisin ja paista niitä pannulla 30 sekuntia. Kumoa syntynyt munakas kulhoon ja pilko vaikkapa haarukalla palasiksi. Ruskista porsaanlihasuikaleet nopeasti pannulla ja siirrä sivuun. Kuumenna loppu öljy pannulla. Lisää pannulle silputtu sipuli, inkivääri, murskattu valkosipulin kynsi. Kypsennä pari minuuttia. Lisää herneet ja lopuksi katkat. Lisää pannulle chili-valkosipulikastike, ruohosipuli, ruskistetut lihasuikaleet ja soijakastike. Sekoita hyvin ja lisää keitetty riisi. Paahda kokonaisuutta keskilämmöllä reilu viisi minuuttia. Tarkista maku ja lisää maun mukaan suolaa ja mustapippurirouhetta. Koristele munasilpulla.



Ihan kelvollista perusruokaa äänin 3 - 0. Juniori erityisesti tykkäsi. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmannen luokan ruuaksi. Sinänsä minulle outoa, että oli katkarapuja ja lihaa samassa ruuassa!