Sanon aina, että jos ensi yönä kuolen, niin voin ainakin sanoa eläneeni. Olen nimittäin oikeasti ollut aika monessa mukavassa ja vähemmän mukavassa jutussa mukana. Niin kuin nyt noissa työhommissa. Kerran huvikseni laskin lapsille, mitä kaikkea olen elämässäni työkseni tehnyt: letkuapinana Unionilla, kassana huoltamolla (Union), apulaisena rakennustyömaalla, kuljetuslavan tekijä, pakkaajana kartonkitehtaalla, salaojaputkitehtaalla hihnalla ja remonttimiehenä, piippumuurarin apulainen, kukkien vastaavana tukkumyyjänä kauppapuutarhalla, traktorien ja puimurien myyjänä, päällikkönä Finnoilin huoltoasemilla, autojen maahantuontiliikkeen johtajana Venäjällä, trukkikuski-varastomiehenä, puhelinmyyjänä, puhelinmyynnin myyntipäällikkönä, rakennusmiehenä, kielenkääntäjänä ja tutkijana. Ja ajanut pimeätä taksia, jolloin Äiskä sanoi: Pirhonen perkele, sie olet liian monitoiminen mies! Homma loppui siihen.
Mutta hurjin vaihe oli -94 kesällä. Äiskä oli Joensuussa jatkokoulutuksessa. Minä työttömänä Varkaudessa Vanhimmaisen kanssa. Maanantaina Äiskä lähti Joensuuhun. Minä maksoin laskut. 173 markkaa jäi kolmelle viikolle. Onneksi tuli Ismo ja keksi, että lähdetään mustikkaan. Mustikoita poimimalla ja niitä myymällä sitten sain tuon rahan riittämään ja kestettiin ihan kivasti ruuassa. Keräsin kolmessa viikossa noin 250 litraa mustikoita. Siinä sivussa sitten löytyi tosi paljon variksenmarjoja. Antonsenin Sirpa (nimeä ei muutettu), joka oli asunut pohjois-Norjassa, neuvoi mitä niistä voi tehdä. Terkkuja vaan Sirpalle. Tänään sitten taas tein Sirpan reseptin mukaan
Variksenmarjamehua
8 l variksenmarjoja
5 l vettä
50 g viinihappoa
1/2 - 3/4 kg sokeria mehulitraa kohti
1. Survo marjat.
2. Sekoita kylmä vesi ja viinihappo marjoihin.
3. Anna seisoa kaksi vuorokautta.
4. Siivilöi.
5. Lisää sokeri ja sekoita kunnes sokeri on liuennut.
6. Pullota.
Säilyy viileässä. Seossuhde löytyy kokeilemalla. Pohjoisen ihmiset yleensä tuntevat marjan ja juoman, mutta Oulun alapuolella alkaa käydä tuntemus vähiin. Marjoja olen nähnyt Lappeenrannan tasalta ylöspäin - etelämpänä en ole metsään sotkeutunut.
Kerätkää ihmeessä aromit talteen! On tosi hyvää. Ihan kuin mustikkaa, mutta paljon nopeampi kerätä.
No löytyihän ihminen joka on tehnyt suurin piirtein yhtä monen ammatin töitä kuin minäkin! :D
VastaaPoistaEli minäkin olen monessa liemessä keittynyt!
Tässä lista minun duuuneistani:
Lapsenlikkana kesäisin teini-iässä, maatalouslomittajana teini-iässä (en ole edes maatalon tytär!),rakennussiivooja, sahuri Veitsiluodon tehtaalla, timpurin apulainen samalla tehtaalla, ompelijana rintsikkatehtaalla Ruotsissa, pankkivirkailijana Suomessa ja Ruotsissa, toimistoapulaisena Kalixin lukiolla, oppilasavustajana samaisen lukion talouslinjalla, välillä talousopettajan sijaisenakin, opettajan sijaisena Ruotsissa (ruotsinkielisille kakkosluokkalaisille lapsille, poikani oli samaan aikaan suomenkielisellä luokalla samassa koulussa), johtavan lääkärin sihteerinä, sairaalan kassanhoitajana, potilastoimistossa, arkistonhoitajana sairaalassa, yksityisyrittäjänä rakennusalalla, avustanut neuvostoliittolaisia (Virossa) hankkimaan säilyke-elintarvikkeita Euroopasta, tyylihuonekaluliikkeen myymälänhoitajana Vantaalla, kolmen huonekaluliikkeen johtajana Ruotsissa, työnjohtajana rautatieasemalla Ruotsissa, toimistonhoitajana/koordinaattorina elokuvayhtiössä Ruotsissa, kylpylänjohtajana Maarianhaminan kaupungilla, vapaa-aikatoimen johtajana samassa työpaikassa, K-kaupan toimitusjohtajana, lakitoimiston toimistonhoitajana/sihteerinä/asistenttina.
Johan niitä tulikin!
Ei tuo marjanpoiminta kyllä ole helpoin ammatti eikä siitä tule rahat helpolla, ainakaan täällä! :D
VastaaPoistaToisaalta moneen ammattiin tutustuminen tuo tietynlaista rikkautta elämään ja ajatteluun.
VastaaPoistaJa tosiaan. Tarkoitukseni ei niinkään ollut leveillä laajalla ammattikirjollani, vaan nimenomaan kertoa, että tiukimmillaan leivän löytäminen on ollut silloin kun se marjametsästä otettiin.
En käsittänyt tuota asiaa leveilyksi, enkä halunnut leveillä takaisin. Minusta se oli vain hauska juttu, kun yleensä ihmiset istuvat yhdessä ja samassa työpaikassa koko ikänsä ja siten saavat "putkinäön", varsinkin virkamiehet, jollaisena minäkin olen ollut. Pelätään muutosta. :D
VastaaPoistaMinun tapauksessani liian monet työpakat ovat itse asiassa olleet jopa esteenä uusien töiden saamiseksi, vaikka nuo monet "tärkeimmät" työpaikat ovat olleet pitkiä, osa sijaisuuksia.
Elämän tilanne on vain vienyt niin, että olen joutunut hakemaan uutta työpaikkaa, milloin miehen perässä muutto, milloin oma seikkailunhalu, tai kypsyminen määrätynlaisiin töihin, tai hyvältä kuulostava työtarjous, jonka vuoksi esim. muutin Ruotsista tänne.
Se ei yleensä ole oikein hyvä asia monen mielestä, kun sitä monipuolisuutta ja joustamis- ja oppimiskykyä ei välttämättä osata arvostaa.
Mutta se on muuttumassa, nykyajan nuoret eivät pysy "uskollisina" samalle työnantajalle koko ikäänsä.
Aika tutulta tuo tarinasi kuulostaa. Itse olen jossain vaiheessa tajunnut, että turha yltiöyrittäminenkään ei ole hyvä. Parhaat jutut tulevat hiljaa kuulostellen vastaan.
VastaaPoistaHuikeat ammattiskaalat Laalilla ja sinulla, Iskä! Laskeskelin omani ja tulos oli 12 erilaista työnkuvaa. Ilmankos me ei pienistä nipotetakaan! Rikkautta se on, kun katsantokanta avartuu eikä mitään ammattia aliarvosta tai mitätöi.
VastaaPoistaVariksenmarja eli kaarnikka on mulle aika outo marja. Joskus olen maistanut jopa mehua, mutta maastossa meinaan sekoittaa sen sianpuolukkaan, joka taitaa olla pikkusen myrkyllinen. Mainisit joku aika sitten myös juolukan. Siitä tykkään tosi paljon, vaikka mietoarominen onkin. Vielä kun saisin itseni metsään ämpärin kanssa... Eka este on totaalinen suuntavaiston puute ja toinen tietysti perinteinen lapsuuden pakkomarjastuspainajainen :) Tekosyitä...
Hyvä muistisääntö: Sianpuolukka punainen, variksenmarja mustansininen! http://fi.wikipedia.org/wiki/Sianpuolukka
VastaaPoistaOisko hyviä juolukkareseptejä? En ole eläissäni niistä mitään laittanut. Meillä sanottiin, että juolukoiden liiallinen syönti aiheuttaa päänsärkyä. Ei ole perää.
Joo, ei mene helposti sormi suuhun kun on ollut monessa mukana!
VastaaPoistaTästä löytyy mielenkiintoisia juolukkareseptejä Celtnetistä, englanniksi. Löytyy paljon muutakin!
http://www.celtnet.org.uk/recipes/ancient/wild-food-entry.php?term=Bilberry
Nyt meni mulla puurot ja vellit sekaisin: sianpuolukka on tietysti punainen! Johonkin muuhun variksenmarjan sekoitan...täytyy kysyä siskolta. Ilmotan, kun tiedän.
VastaaPoistaJuolukasta en ole koskaan ehtinyt valmistaa mitään, kun kaikki on mennyt suoraan suuhun - ilman minkäänlaisia päänsärkyjä!
Laali, löysin celtnetistä kilokaupalla vaikka mitä, mutten yhtään juolukkareseptiä. Toki sen verran olen tässä muutamassa päivässä oppinut, että juolukkaa voi käyttää kaikkeen siihen, mihin mustikkaakin. Niitä vain ei pidä sekoittaa, sanoi kamuni, sieni- ja marjaasiantuntija, vanhempi tutkija Kauko Salo.
VastaaPoistaNo onpa hassua!
VastaaPoistaTuolla sivulla sen alaosassa on otsikko:
Recipes Utilizing Bilberry
Siinä alla on monta reseptiä linkkeinä, esim.
Bilberry Lamb with Bilberry Sauce
Bilberry Pie
Myrtle and Blueberry Pudding
Bilberry Tart
Avasin nuo mainitut, niitä on paljon lisää.
En jaksanut avata kaikkia, kun minun kone on jostakin syystä tosi hitaalla päällä. Töitäkin pitää tehdä!
Penskana kerättiin juolukatkin parempiin suihin, muttei variksenmarjoja, kun ne eivät olleet niin hyviä! Kyllä maistettiin, tietenkin! :D
Hyvää päivän jatkoa!
Samoin. Kävin itse asiassa jo printtaamassa tuon jäätelöreseptin.Jos vaikka viikonloppuna testaisi juolukoilla.
VastaaPoistaYllättävän mietoa tuo variksenmarjamehu, luulin sitä voimakkaamman makuiseksi. Mutta hyvää joka tapauksessa.
VastaaPoistaKiitoksia pullosta.