lauantai 29. syyskuuta 2012

Kuu vaihtuu - ympyrä sulkeutuu

Alkaa syyskuu olla lopuillaan. Tämän kuun teeman piti olla müncheniläinen keittiö. Niinhän se olikin, mutta uunin hajoamisen aiheuttama hässäkkä sotki aika pahasti ja müncheniläiset reseptitkin jäivät aika vähäiselle kokeilulle. Tästä johtuen yritän vielä maanantaina valmistaa yhden syyskuun teemaan kuuluvan aterian. Sitten siirrymme takaisin juurille eli alkaa suomalaisen kotiruuan kuukausi. Tänään kuitenkin namittelimme. Päivällä ruokana oli

avokado-lohipastaa
4 annosta
(lähde: Sirpa Talka, Midi Vuorela: Me-lehden Ruokakirja, Hansaprint Oy, 2006, isbn 952-92-1308-5)

1 kypsä avokado
1 sipuli
1/2 sitruuna
suolaa, mustapippuria
250 g pinaatti fettuccineä 
vettä, suolaa
oliiviöljyä
300 - 400 g lohta
4 rkl maustamatonta tuorejuustoa
parmesaania
tilliä

Laita uunin grillivastus päälle. Halkaise avokado. Irrota siemen. Leikkaa avokado neljään osaan ja poista kuori. Siivuta neljännekset. Kuori ja siivuta sipuli. Leikkaa lohi sentin leveiksi siivuiksi. Jätä nahka kiinni. Asettele suikaleet uunipellille. Ripottele pinnalle suolaa ja tilliä. Laita pelti uuniin. Keitä tuorepastaa ohjeen mukaan. Sillä aikaa kun lohi ja pasta valmistuvat laita lämpöiselle pastalautaselle avokadosuikaleita ja päälle sipulia. Ripottele päälle sitruunamehua, suolaa ja mustapippurirouhetta. Nosta kypsät lohiviipaleet lautasen reunalle. Valuta vesi pois pastasta ja lisää hieman oliiviöljyä. Jaa pasta lautasille. Ja pastan päälle lusikallinen tuorejuusto. Viimeistele annos muutamalla parmesaanilastulla. Tajoile.



Hyvää äänin 4 - 0. Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kakkoseen, vaikka pasta olikin hankalaa saada suuhun.

Ja kun vauhtiin päästiin, niin illalla innostuin vielä paistamaan Marille ja kaverilleen elokuvaillan iloksi vihreitä tomaatteja. Alkupalana ruoka on tullut laajemmin tunnetuksi elokuvasta Paistetut vihreät tomaatit. Ruokaan löytyy netistä kuitenkin useita hieman toisistaan poikkeavia reseptejä. Minä yhdistelin reseptejä vähän sen mukaan, mitä satuin komeroistani löytämään ja mitä englanninkielisistä resepteistä ymmärsin.

Paistetut vihreät tomaatit kuten Iskä asian ymmärtää

3 kiinteää vihreää tomaattia
suolaa
2 dl vehnäjauhoja
1 rkl cayennea
1 dl piimää
1 muna
3/4 dl maissijauhoja
1 dl korppujauhoja
maapähkinäöljyä paistamiseen (mikä tahansa ruokaöljy käy)

Leikkaa tomaatit reilun puolen sentin paksuisiksi siivuiksi. Ripottele suolaa siivuille ja laita syrjään viideksi minuutiksi. Sillä aikaa sekoita vehnäjauhot ja cayenne yhteen kulhoon. Vispaa piimä ja muna sekaisin toiseen kulhoon ja sekoita maissijauhot ja korppujauhot kolmanteen kulhoon. Kasta tomaattisiivut ensin piimä-munaseoksessa. Pyöräytä ne seuraavaksi vehnäjauhoissa. Kasta taas munaseoksessa ja lopuksi pyöräytä vielä korppujauho-maissiseoksessa. Paista öljyssä paistinpannulla viisi minuuttia puoleltaan. Älä käytä liian kuumaa pannua, jotta tomaatti ehtii kypsyä. Asteikolla 0 - 12 seitsemän tuntui aika hyvältä. Nosta kypsät tomaatit hetkeksi talouspaperin päälle valumaan. Jaa lautasille ja ripauta vähän Tabascoa kastikkeeksi. Tarjoile.



Hyvää äänin 2 - 1. Itse tomaatti ei maistu juuri miltään, joten ajan kanssa makua voi vaihdella muuttamalla cayennen tilalle jotain muita mausteita.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Ensimmäisen luokan sipulit

Minä tykkään käyttää ruuanlaitossa runsaasti valkosipulia ja sipulia. Valkosipulin kanssa ei ole ongelmia. Laadukkaita kotimaisia on runsaasti saatavilla. Mutta tuo niin sanottu tavan sipuli, hyviä on vaikea löytää! Lidlissä on ihan laadukkaita. Luokkamerkinnöistä ei ole tietoakaan, mutta koko on hyvä eli riittävän iso. Eikä niissä muutenkaan ole laadun suhteen valittamista. Mutta kun ovat saksalaisia! Ei minulla mitään saksalaisuutta vastaan ole, päinvastoin. Mutta tuntuu niin hassulta, että minun pitää ostaa isolla hiilijalanjäljellä Suomeen rahdattuja sipuleita, kun ihan varmasti niitä täälläkin kasvatetaan. Siitä todisteena kauppojen notkuvat sipulihyllyt. "Sipuli. Suomi. 2. luokka. 1,96€/kg"! Missä hemmetissä ovat isot, kullankeltaiset, kotimaiset, ensimmäisen luokan sipulit? Olen asiaa myyjiltä kysynyt saamatta kelvollista vastausta. Ensimmäisen luokan sipuleita ei kuulemma vaan ole. Voisiko asia tosiaan olla näin? Jos jollakin on parempaa tietoa, niin kertokaa kommenteissa minullekin.

Tänään on vielä ollut mökki, talous ja ajatus uunirempan takia sekaisin, joten ruokailimme hyvin tavanomaisesti naudanlihastroganovia ja tattaria. Tattarin valmistuksessa kokeilin uutta viritelmää ja korvasin suolan puolikkaalla lihaliemikuutiolla. Ei ollut hyvä ratkaisu. Lihaliemen maku peitti melko paljon hienoa tattarin makua. Stroganov sen sijaan onnistui täydellisesti ja näin ollen kokonaisuus oli herkullinen. Reseptejä en tämän kummemmin käy selvittelemään, koska molemmat olen esitellyt jo aiemmin teksteissä Uunikalaa ja tattaria ja Nakkistoganoffia ja tattaria.

Sen verran sain kuitenkin aikaiseksi, että pitkästä aikaa rakensin viikon ruokalistan kerralla valmiiksi.

Maanantai      Mama's nuudeleita
Tiistai             perunoita ja jauhelihakastiketta
Keskiviikko   currybanaanit ja riisiä
Torstai           jauhelihapannari
Perjantai        Jokeripurkki pakasteesta = jotakin keittoa, jota on jäänyt aikaisemmin tähteeksi.
Lauantai         lohiavokadopastaa
Sunnuntai       kuminalihaa ja perunakroketteja

Eli näillä mennään. Äiskä sitten huseeraa päiväruuan kanssa. On ihan liekeissä, kun löysin Opikkeen verkkokaupasta kaksi keittokirjaa, joissa on helpotetut kuvalliset ohjeet. Toinen on enempi sellainen herkkuleipomuskirja ja toinen täynnään ruokareseptejä. Äiskällä kun tuo lukutaito osittain katosi sairastumisen myötä, niin kirjat selkeine kuvaohjeineen ovat loistava apu ja piristys. Äiskä Avustajan kanssa suunnittelee oman päiväruokalistan koko viikoksi, minä ostan tarvikkeet, ja Äiskä sitten Avustajan auttamana valmistaa itse päiväruokansa. On mieltä lämmittävää nähdä, kun ihminen tuntee itsensä tarpeelliseksi ja tuntee pystyväntä taas tekemään asioita, joita teki aiemminkin.

maanantai 17. syyskuuta 2012

Payable Nordea Bank Finland PLC


Kyllä se vaan on sillä lailla, että kunnollinen ruuanlaitto vaatii sekä aikaa että keskittymistä. Niin ja tietysti vähän rahaa. Nyt tahtoo olla, ettei mitään näistä oikein ole riittävästi. Tuon uunin kanssa sählääminen on vienyt viimeisen viikon aikana kaiken ajan. Ja kun köyhä mies laittaa viimeiset säästöt uuteen uuniin, niin kyllä siinä tahtoo keskittymiskyky olla koetuksella. Niinpä tässä on sitten syöty Lidlin pakastepizzoja ja muuta hyvin helppoa ja nopeaa ruokaa, josta ei juuri jutun aihetta löydy. Tähän ei kuitenkaan jämähdetä, vaan uunin rakentamisen jälkeen alkaa ruokalistojen kunnollinen suunnittelu ja säästäminen. 


Ei tässä nytkään olla ihan laakereilla levätty. Äiskä saa näet nuoruusvuosiensa ansiosta myös Norjasta pientä työkyvyttömyyseläkettä. Ja maksaa siitä Norjaan veroja, sillä Norjassa työkyvyttömyyseläkkeestä peritään automaattisesti 20 prosentin kiinteä vero. Kesäkuussa tuli sitten Norjan Kelalta eli NAV:lta Deutche Bankin shekki ja saatekirje, että eläke on niin pieni, että kaikki viime vuonna maksettu vero palautetaan. Shekissä lukee ihan selvällä englannin kielellä: Payable Nordea Bank Finland PLC.

Viime viikolla sitten muistui mieleen, että shekkikin pitäisi lunastaa. Niinpä suunnistimme toivorikkaina paikallisen Nordean konttoriin, jossa kassapalvelut pelaavat kolme tuntia päivässä - 10.00 - 13.00. Sisällä meitä odotti iso joukko ukkoja ja mummoja. Eihän siinä muu auttanut kuin suunnistaa kohti vuoronumeroautomaattia. Automaatin päällä oli selkeä opaste, joka kertoi tilinavausten ja laina-asioden hoitamisen tapahtuvan toisessa kerroksessa. Muut kassa-asiat, kuten tililtä otot ja tilille panot ensimmäisessä kerroksessa.  Koska emme aikoneet pyytää lainaa emmekä avata tiliä, jäimme odottamaan. Odotusta kestikin 45 minuuttia. Kun vihdoin pääsimme kassalle, ilmoitti kassaneiti ystävällisesti, että kaikki ulkomaan asiat hoidetaan toisessa kerroksessa. Asiasta on kyllä kerrottu tuossa sinesessä taulussa. Katsokaa vaikka: tuolla vähän nurkan takana takaseinällä. No niinpä näkyykin, totesin. En jäänyt kuitenkaan enempiä urputtamaan, sillä kassaneiti ystävällisesti lähti opastamaan meitä henkilökohtaisesti toiseen kerrokseen.

Ja taas saatiin vuoronumero! Tällä kertaa jono ei ollut kuin puoli tuntia. Hetken aikaa kassarouva pyöritteli papereitamme. Kysyi sitten, että onkos teillä tiliä pankissamme. Eihän meillä ollut, mutta eikös rahaa sitten saa käteisenä. Ei kuulemma saa. Ensin pitää lähettää shekki tarkistettavaksi ja sitten raha laitetaan tilille. Eikö sitä sitten voi laittaa toisen pankin tilille, kysyin. Ei voi! Alkoi minulta pikkaisen kärsivällisyys loppumaan. Kassa kertoi olevan yksinkertaisinta mennä pankkiin, jossa on tili. Minä kysyin, että mitenkä, kun tässä lukee ihan selvästi, että Payable Nordea bank Finland? No en minä tiedä, vastasi kassa. Kysyin vielä, että mikä oikein on Nordean ja Deutsche Bankin suhde. Kassa kertoi pankkien olevan yhteistyökumppaneita. Pyysin häntä välittämään vietiä eteenpäin, ettei Deutsche Bank juoksuttaisi ihmisiä turhaan moisilla kirjoituksilla shekkien maksusta Nordean kautta. Kassa ilmoitti, että asia ei kuulu oikeastaan pankille vaan meidän pitää valittaa shekin asettajalle eli NAV:lle! Voi hyvänen päivä, totesin. Eihän se teksti ole NAV:n kirjoittama, vaan kyseessä on Deutsche Bankin vakio shekkilomake, jossa automaattisesti tuo teksti lukee. Siinä vaiheessa kassakin tajusi olleensa väärässä. Ilmoitti vain, että oman etumme takia meidän kannattaa mennä omaan pankkiimme.

Alakerrassa kassaneiti vielä kysyi, kuinka homma onnistui. Kerroin suuresta hämmästyksestäni: Nordeasta ei voida lähettää rahaa toisen pankin tilille, vaikka shekissä lukee, että Nordeasta lunastettavissa oleva shekki. Kassaneiti valitteli tapahtunutta.

Eihän siinä mitään. Kävellä köpöttelimme Tapiolaan. Ei jonoa. Minuutin odotuksella sisään. Kassa katseli papereita ja totesi, että nyt tuli kyllä ihan uusi asia eteen. Täytyy soittaa. Soitti ja homma selvisi. Oman mausteensa soppaan toi Äiskän henkilöllisyyden varmistavan todisteluketjun rakentaminen. NAV oli nimittäin onnistunut hukkaamaan Äiskän tyttönimestä yhden kirjaimen! Homma kuitenkin onnistui, sillä dokumentit todisteluun olivat mukana, koska olin huomannut asian jo kotona. Paperit täyttyivät pikavauhtia. Sitten tuli yleisten shekin lunastusehtojen esittely. Ulkomaan shekin lunastusaika on 70 vuorokautta, jos shekki on Euroopan ulkopuolelta ja 20 vuorokautta, jos Euroopan alueelta! Voi hemmetti! Norja on Eurooppaa, ja vaikkei olisikaan, oli päiväyksestä kulunut jo 74 vuorokautta!

Kassatäti lohdutteli: Älkäähän hätäilkö. Laitetaan shekki varmennettavaksi ja katsotaan kuinka käy. Saattaa hyvinkin olla, että vielä maksavat. No sitä tässä sitten odotellaan. Jotain kuitenkin olemme pankeista oppineet. Jokainen päätelköön itse, mitä. Oli reissussa hyvääkin. Nordeassa ehdimme tutustua nepalilaiseen opiskelijapariskuntaan, jonka kanssa sovimme tapaavamme ainakin kahdesti. Kerran tehdään suomalaista ruokaa ja kerran nepalilaista!


Uuni on purettu!

perjantai 14. syyskuuta 2012

...kertoo miehemme Berliinistä.

Nyt on Iskällä niin kiire uuniremontin kanssa, että piti turvautua ulkomaankirjeenvaihtajamme Nissen seikkaperäiseen selontekoon saksalaisesta ruokakulttuurista. Kiitokset Nisselle. Meillä syödään tänään makaronia ja eineslihapullia ketsupin kera. Ja puretaan helvetillisen pölyn keskellä uunia.

Ellei elokuussa vuonna 9 jKr., Roomassa kasvanut ja sen kouluja käynyt, sen arvot ja kulttuurin omaksunut, Cherusci germaaniheimoon kuuluva ja lupaavaa sotilasuraa tehnyt Arminius, olisi Teutoburgin metsässä paikallisten germaanien johtajana kahdessa ja puolessa päivässä  puukeihäin, talikoin, kirvein ja miekoin  sotkenut lehtometsän hiekkamaahan roomalaisen Germaniaan nimitetyn senaattori Publius Quintilius Varuksen 17., 18. ja 19 legioonat, syötäisiin varmaan Saksan maalla toisin kuin nykyään. Ja tästä huolimatta viheliäisemmässäkin Saksalaisessa kylässä viimeinen toiminnassa oleva huikopalaa myyvä paikka on  turkkilaisten pyörittämä döner kebab -kiska. Mutta tässä ei ole ainoastaan kyse siitä mitä ja miten saksalainen nälän ja janon tappajan suuhunsa tuppaa vaan myös siitä mistä hänet syöjänä ja juojana tunnetaan.

Saksalainen on ollut ja on edelleenkin karnivori, Baijerilainen eritoten. Miten hänestä on sellainen tullut ja sellaisena pysynyt ei kuulu tämän kirjoituksen piiriin, vaikkakaan muuttoliikehdintää ei pidä ohittaa olankohautuksella. Ennen 1800-luvun loppua alueen sisäinen muuttoliike oli selvästi suurempaa kuin rajat ylittävä muutto. 1800-luvun lopulla Müncheniin tuli valtavasti väkeä sitä ympäröivän alueen väestömäärän pysyessä jotakuinkin vakiona. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Münchenin väkiluku kasvoi entisestään. Syntyi termi "Gastarbeiter" (Gast = vieras, Arbeiter = työntekijä), sillä tulijoiden joukossa oli ulkomaalaisia enemmän pakotettuina kuin vapaaehtoisina. Toinen maailmansota tyhjensi Münchenin asukkaita maalle, Saksan talousihme täytti sen jälleen. Muuttoliike oli pohjoisesta etelään. Idästä länteen muutettiin DDR:n luhistumisen jälkeen kummankin muuttosuuntien ollessa nyt arkea.

Liikehdinnöistä huolimatta Baijerilainen keittiö tunnetaan Saksassa voimakkaan perinteisenä ja sitä tulee tarkastella kahdesta suunnasta, mitä se tarjoilee syötäväksi että juotavaksi ja mitä ei. Ensiksi, müncheniläinen keittiö ei poikkea baijerilaisesta. Toiseksi ja muiden saksalaisten mukaan, se ei ota vaikutteita muualta. Siitä otetaan mallia. Sian potkaa (Eisbein) hapankaalin ja perunapullien kera tarjoillaan paikallisena appeena Minskissä, Klaipedassa, Lvivissä, Krakovassa, siinä missä Berliinissä, Oberstdorfissa ja sen itävaltaisessa umpisuolessa Kleinwalzertalissa. Eisbein baijerilaisten mielestä kuuluu enemmän Baijeriin kuin muun saksalaisen kielialueen ruokaperinteeseen, mutta varsinainen baijerilaisen keittiön erikoisuus on Obazda (myös Obatzter, Obatzda).

Oikeaa Obazdaa ei saa muualla kuin Baijerissa. Kyseessä on levite, joka koostuu kypsyneestä juuston jämästä ja vaahdotetusta voista. Alkuperäisin resepti on 1920-luvulta: kypsää Camembertiä, vaahdotettua voita, erittäin hienoksi hakattua sipulia, suolaa, pippuria, kuminaa kunnolla, runsaasti punaista makeaa paprikaa ja Weissbieriä (myös Weitzenbier, Weizen = vehnä). Kaikki ainekset sekoitetaan tasaiseksi tahnaksi ja nautitaan ruisleivän, eritoten Bretzelin kera. Jos Obazdaan halutaan lisäpotkua, limburgin tai romadur -juusto korvaa camembertin ja näin on syntynyt variaatio, joita löytyy Saksan Hessenistä, Limburgista, Mainzista, Harzista, ja Frankfurt am Mainista. Itävallassa, Sveitsissä ja Slovakiassa on omansa. Variaatioissa juustojen pääpaino ja kostuke vaihtelevat kuminan vähentyessä tai poistuessa kokonaan alkuperän pysyessä alati Baijerissa.

Brezel on ns. Laugenbrot (Laugen = lipeä, Brot = leipä) ja se on kooltaan kahden miehen kouran kokoinen Viipurin rinkelin muotoinen ei-makea vehnäleipä, jonka pinnalle on siroteltu karkeaa merisuolaa. Jos leivän muoto poikkeaa taikinareseptin pysyessä samana, lähdealue vaihtuu. Se kuuluu joka tapauksessa eteläsaksalaiseen ruokaperinteeseen laajassa geologisessa merkityksessä. Näin ollen myös eri svaabiheimot tunsivat laugenbrotin. Berliinissä saa sekä Brezeliä että Laugenbortia.

Weisswurst (Weiss = valkoinen, Wurst = makkara) on väriltään valkea. Se on valkoisempi kuin siskonmakkara, joka on Saksassa Bratwurst (braten = paistaa). Weisswurst valmistetaan oikeaan suoleen ja tarjoillaan suolavedessä kuumennettuna. Se nautitaan ottamalla sormenpäillä makkaran päästä tukeva ote, kastamalla se sinappiin ja imaisemalla suoli tyhjäksi. Oikea Weisswurst on suomalaista nakkia hieman lyhyempi ja paksumpi ja hieman grillimakkaraa ohkaisempi. Näitä baijerilainen ottaa mielellään muutaman kerrallaan välipalaksi ja ennen kirkkoon menoa, haukkaa Brezelistä palasen sekä siemaisee baijerilaista olutta kyytipojaksi, joka on humalapitoisempaa kuin pohjoisemmat lajitoverinsa.

Saksassa on alueellisia ruokia ja juomia. Iskän taannoin valmistama hääkeitto kuuluu tiukasti itäfriisinmaalaiseen keittiöön ja syksyllä Märzen-olut baijerilaiseen kolpakkoon. Märzen on punaista, makeahkoa ja tukevaa olematta kuitenkaan bock. Berliinissä ei tunneta kumpaakaan, Münchenissä vain jälkimmäinen. Baijerilainen tuskin viiniä juo.

Ja Iskä jatkaa: Se mitä miehemme Berliinistä ei kertonut kovin selvästi on, että Saksanmaalla alueellisuutta korostetaan huomattavasti enemmän kuin meillä Suomessa. 

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Sateen jälkeen paistaa aurinko! (Munchen)

Tänään oli Joensuun valkosipulikestit. Minä kävin vakioviljelijältäni Purolan tilalta ostamassa puolitoista kiloa ensiluokkaisia valkosipuleita. Riittävät taas vuodeksi, viimevuotisesta satsista on kaksi kappaletta jäljellä. Äiskä innostui ostamaan marinoituja valkosipuleita. Ilma suosi kestipäivää, mutta syksyä oli selvästi ilmassa. Ja ensi yölle ennustetaan vielä tosi kylmää. Kävin ostamassa pakkasharsoa tomaattien ja paprikoiden suojaksi. Tämän kerran vielä peittelen, mutta kun seuraavan kerran nollakelit uhkaavat, niin katson kauden päättyneeksi, nostelen sisälle niin monta ämpäriä kuin mahtuu ja lopuista kerään sadon raakana. Kyllä niille joku resepti löytyy.

Iltapäivästä kuitenkin jatkettiin sinnikkäästi Munchen-teemalla. Syötiin makaronia ja 

Jauhelihamureketta muncheniläisittäin

700 g jauhelihaa
2 dl lihalientä
2 sämpylää
2 munaa
1 sipuli
2 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
50 g voita
1 rkl kuivattua persiljaa
ruilautus tomaattiketsuppia


Kastele sämpylät vedellä läpeensä. Rutista liika vesi pois siten, että sämpylät jäävät märiksi, mutteivät lilluvan vetisiksi. Pane kulhoon jauheliha, sämpylät, munat, hienoksi silputtu sipuli, suola, pippuri ja persilja. Vaivaa ainekset käsin sekaisin tasaiseksi massaksi. Muotoile taikinasta mieleisesi pötkö, jonka asetat uunipellille tai -vuokaan. Sulata voi ja voitele mureke voilla. Ruilauta lihaliemen sekaan kunnon ruilautus ketsuppia ja kaada myös se vuokaan. Paista uunissa 225 asteessa noin tunti. Valele välillä mureketta liemellä. Kun mureke on kypsä, voit valmistaa liemestä kastikkeen lisäämällä siihen hiukkasen kermaa. Tarjoile vaikkapa perunoiden kera. Me söimme makaronin kaverina.

Sikahyvää sanoivat lapset. Kuvaa ei muistettu ottaa. Mitään ette hävinneet!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Valmistautukaa! (München)

Intissä huudettiin aina valmistautukaa, kun ryhdyttiin aloittamaan jotain toimintaa. Alkoi aina hirmuinen koheltaminen, kun piti saada itsensä nopeasti valmiiksi, että ehti odottamaan. Minun on pitänyt viime päivinä ajatuksissa huutaa itselleni useasti, että valmistautukaa. Pitäisi valmistautua siihen uunin vaihtoon. On muuten hirmuinen revohka! Nyt eletään viikon 36 loppua. Sain uunin toimituksen niinkin nopeasti kuin viikolle 38 ja asennuksen viikolle 39. Sitä ennen pitäisi tyhjentää koko olohuone kaikesta pölyä keräävästä tavarasta ja suojata lattiat ja vähän muitakin paikkoja. Ja ennen kaikkea: purkaa uuni ja kantaa uusi sisälle. Tuleepahan kuntoiltua.

Tänään aloitimme müncheniläisen kuukauden. Valitettavasti.

Aidot müncheniläiset perunapullat - Die echten Müchner Kartoffelknödel

1 kg raakoja perunoita
375 g keitettyjä perunoita
2 vehnäsämpylää
2 munaa (ohje sanoi yksi, mutta varmuuden vuoksi laitoin kaksi)
noin 2,5 dl vettä
1 - 2 tl suolaa 
1 tl mustapippurirouhetta

Raasta raa'at perunat. Rutistele raastetta liinan sisässä, että liika neste valuu pois. Murustele sämpylät joukkoon, lisää kuuma vesi ja sotke. (Jotenkin minulle jäi auki, miksi ensi puristellaan neste pois ja sitten lisätään vettä!) Murskaa keitetyt perunat muussiksi kulhossa. Lisää joukkoon munat, suola ja pippuri. Sekoita hyvin. Yhdistä seokset ja sekoita tasaiseksi massaksi. Muotoile käsin taikinasta ison lihapullan kokoisia palleroita. Pane pallerot kiehuvaan veteen ja keitä niitä 25 - 35 minuuttia. Tarjoile - vaikkapa makkaroiden kera.



Ei ollut hyvää. Äiskän asteikolla meni vaihteeksi viidenteen luokkaan. Yllätyksekseni Juniori totesi, että oikein hyvää kun lisää vähän suolaa. Soitin agentillemme Nisselle Berliiniin. Vika ei ollut minussa. Perunapullat vain nyt eivät maistu oikein millekään ja tuntuvat suussa liisteriltä! Kotimainen Wilhelmi-makkara sen sijaan oli oikein hyvää.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Vierailuja

Meni tuo viikonloppu vierailujen parissa. Ensin tuli velimies lauantaina, ja sunnuntaina heti hänen junansa lähdettyä, tulivat vieraat Pietarista. Sama kaveri, jonka kesämökillä Syvärillä vietin pari päivää kesälomastani. Syötiinhän me lauantain jälkeenkin, mutta oli sunnuntai ja maanantai sen verran vauhdikkaita, ettei ole näihin kirjoitushommiin ehtinyt. Ja sitten eilen olisi ehtinyt, muttei vitutukseltaan kyennyt! Ostettiin tämä talo yhdeksän vuotta sitten. Ainoa uusi osa talossa oli muutamaa vuotta aiemmin muurattu uuni. Piti oleman hyvä vekotin, mutta katin kontit. Viime talvena alkoi uuninsuuluukku osoittamaan tippumisen merkkejä. Eilen sitten tuli muurarimestari katsomaan, josko luukun voisi korjata. Vilkaisi uuniin sisälle ja piti sen jälkeen viiden minuutin esitelmän siitä, miksi uuni on vaarallinen lämmittää. Kysyin, että teenkö väärän johtopäätöksen, jos arvelen rakentamisen aikana tehdyn pahoja virheitä. En kuulemma tee. Eikä tarvinnut olla kummoinen asiantuntija tajutakseen, että jos uunin sisäpuolelta yläosa tippuu käsin koputtelemalla alas, niin kyseessä ei ole pelkkä myyntipuhe. Harmittaa vaan, että uuden uunin hinta, kuusi tonnia, on suhteellisen iso raha. Etenkin, jos ei sitä ole taskun pohjalla pyörimässä.

Mutta takaisin ruokaan. Isävainaani serkkuja joutui muuttamaan sodan jälkeen paljon muualle Suomeen. Kun he sitten tulivat lomillaan käymään Simpeleellä, oli kotimme usein vakiopaikka vierailla. Näin ollen vieraita saattoi joskus olla kesäaikaan muutaman viikon ajan siten, että kun yhdet lähtivät, niin toiset tulivat jo seuraavana päivänä. Äitini kertoo turvautuneensa ruokahuollossa keittoihin. Kertoi omaan positiiviseen tapaansa: "Eihän siinä mitään. Keitin ison kattilallisen makkarakeittoa, ja sitä mukaa kuin autot pihassa lisääntyivät, lisäsin vettä keittoon." Itse olen todennut äitini konstin toimivaksi. Keittoja voi tosiaan tehdä suurelle joukolle ison kattilallisen jo etukäteen. Aikaa säästyy vieraiden kanssa olemiseen, kun ei tarvitse muuta kuin lämmittää tarpeen mukaan. (Ja kun keitossa sattumat alkavat vähetä, ymmärtävät vieraatkin poistua!) Pietarin vieraiden varalle olin tehnyt 

lammaskaalia (riittä 12 hengelle)

1,5 kg lampaanlihaa paloina
öljyä
1 - 1,5 kg kaali suikaloituna
2 porkkanaa pätkittynä
2 sipulia silputtuna
3 tl suolaa
15 maustepippuria
2 tl meiramia
4 laakerinlehteä
6 valkosipulin kynttä silputtuna
2 l vettä (litrakin riittää)

Ruskista liha pienissä erissä pannulla öljyssä. Pane kaikki ainekset isoon kattilaan ja sekoita. Lisää vesi, kuumenna kiehuvaksi ja hauduta pienellä teholla pari tuntia. Tarjoile.

Minä keitin perjantai-iltana tunnin, jonka jälkeen vein kattilan ulos terassille. Sunnuntai-aamuna kahdeksalta nostin kattilan takaisin liedelle. Liesi (asteikko 0 - 12) kakkoselle. Jossain vaiheessa aamupäivää lammaskaali alkoi hiljakseen kuplia. Kolmelta iltapäivästä kiersin virran pois levyltä ja nostin kattilan pöytään. Hyvää äänin  8 - 0.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Nuoruus on voimaa!

Käytiin pikkuveljen kanssa Lykynlammella. Vaikkei veli ole kuin kolme vuotta nuorempi ja 20 kiloa kevyempi, pisti se portaat ihan uuteen ojennukseen. Siinä kun me maisteri Siiskosen kanssa rämmimme portaita viisi kertaa ylös ja alas ajassa noin 25 minuuttia, pikkuveli vetäisi ne aikaan 13.03! Ensimmäiset minuutteja, toiset sekunteja. Ja ensimmäiset kaksi kierrosta oikeasti juosten. Minulla olisi ollut vielä kaksi kierrosta jäljellä, kun velimies sai urakan suoritettua. Keskeytin. 

Ilta sitten vietettiin Äiskän suostumuksella shaslikkeja grillaillen ja kaljaa juoden. Shaslikkeihin löytyi taas ihan uusi marinadi - hemmetin hyvä kaiken lisäksi.

shaslikit majoneesimarinadissa

1600 g porsaanlihaa, joko niskaa tai karjalanpaistilihoista kuten meillä
2 rkl sinappia
4 rkl majoneesia
1 tl mustapippurirouhetta
4 sipulia
1 sitruuna
4 laakerinlehteä
(hienoksi jauhettua humalaa, meillä sitä ei ollut, joten jätettiin pois. Yritettiin illalla löytää lähiö-pubista.)
2 tl suolaa

Paloittele liha suupalan kokoisiksi paloiksi. Pane kulhoon lihat, sinappi, majoneesi, pippuri, viipaleiksi silputtu sipuli ja laakerinlehdet. Halkaise sitruuna ja puristele mehut mahdollisimman tarkkaan kulhoon. Sekoita hyvin. Laita kansi päälle ja pane kulho jääkaappiin marinoitumaan seuraavaan päivään. Kun grillaussessio alkaa muuten olla valmis aloitettavaksi, lisää suola lihojen joukkoon ja sekoita hyvin. Pujottele lihat shaslikvartaisiin ja grillaa kypsäksi. Tarjoile KGB-salaatin ja lohkoperunoiden kera.



Hyvää äänin 6 - 0. Pikkuveli laittoi eteen vielä etuliitteen superhyvää. Meillä muut ovat sen verran tottuneita näihin Iskän outouksiin, että Äiskäkin rankeerasi ainoastaan kakkosluokan ruuaksi. Ei sen puoleen, aika hyvin sekin.