perjantai 30. syyskuuta 2011

Uudenlaista tonnikalakastiketta

Levoton olo. Juniori kotiin tulossa ja pitäisi vähän selvitellä näitä asioita. Oli Juniorin porukan vetäjille sattunut paha moka. Junaliput nuorten parissa kiertävän huhun mukaan päivää liian myöhäiseen junaan. Olivat meinanneet jäädä Moskovaan. Juniori kertoi puhelimessa, että kuusi tuntia odotelleet Moskovan rautatieaseman laiturilla. Että silleen. Ja sitten minä olen ihan väsynyt. Odotan vain lomaa. Sitten annetaan ensiksi pään huilata ja loppulomasta kropan vuoro.

Tänään syötiin Äiskän kanssa makaronia ja 

tonnikalakastiketta (kolmelle)

1 sipuli hienoksi silputtuna
1 valkosipulin kynsi murskattuna
1 prk herkkusieniviipaleita
1 rkl öljyä
1/2 prk tomaattimurskaa
1 pikkupurkki tomaattipyreetä
1 prk tonnikalaa
1 dl vettä
1/2 tl paprikajauhetta
1/2 tl sitruunapippuria
ripaus chilijauhetta
1 tl sokeria
1 rkl kuivattua basilikaa

mozzarellaraastetta
makaronia

Kuullota sipuli ja valkosipuli pannulla öljyssä. Lisää herkkusieniviipaleet, tomaattimurska- ja pyree, tonnikala ja vesi. Lisää myös mausteet. Sekoita hyvin ja keitä pienellä teholla kymmenisen minuuttia.

Keitä kaveriksi makaronia ja ripottele annoksen päälle mozzarellaraastetta. 2 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kolmonen, johon voin kyllä minäkin yhtyä. Perusruokaa.

Ja tämän kuun ruokamenot (lue: talousmenot) olivat yhteensä 790 euroa! Ja tuolla rahalla saatiin aikaiseksi yhteensä 180 ateriaa eli yhden aterian hinnaksi tuli noin 4,30 euroa. Minulle oli yllätys, kuinka paljon aterian hinta on keväästä noussut. Silloin se oli 3,65 euroa per ateria. Nousua lähes viidennes! No, hinnat ovat nousseet ja kyllä meillä on materiaalien tasokin noussut.

torstai 29. syyskuuta 2011

Anjovispannupizza po-russki

Elämä ja ruuanlaitto ovat ihmeitä täynnä - molemmat. Ensin elämän ihmeet. Oltiin Voken kanssa keskikoulussa viisi vuotta samalla luokalla. Kevään -75 jälkeen ollaan oltu tekemisissä puolenkymmentä kertaa puhelimitse eli ei juuri ollenkaan. Nekin jonkun toisen yhteystietojen etsimisen takia. No nyt kun minä olen tämän Juniorin kasvatuksen ja Moskovan matkan tiimoilta vouhkannut, niin Voke lähestyi sähköpostilla. Oli ihmeekseni vahingoissa löytänyt blogini ja tunnistanut kirjoittajan. Huomautti kirjeessään, että "Tänä aamuna satuin taas kurkkaamaan (blogia), ja alkoi itse asiassa hieman hymyilyttää. Älä nyt sitä juniorin Moskovan hommaa ota kuoleman vakavasti, kyllähän aikanaan Pietarin luokkareissullakin oli jotain…Ei vaan taidettu jäädä siitä ainakaan pahasti kiinni " Näinhän se on. Ja suurin ongelma onkin, että muistaa oman nuoruutensa ja ymmärtää Juniorin toilailuja. Mutta kun sitten toisaalta tietää, että jos niihin ei reagoi, niin hommalla on hyvin suuri mahdollisuus karata käsistä. No koetetaan tasapainoilla.

Ruuaksi tasapainoiltiin venäläisestä keittokirjasta katsotun reseptin mukaista anjovispannupizzaa. Ja tässä on se toinen ihme. Pizzan alkuperä on Italiassa, mutta kun tätä pizzaa söi, niin oli aivan kuin olisi ollut jossakin Verhnojen kylässä Aunuksen Karjalan takamailla. Niin venäläinen oli ruokailukokemus!

Anjovispannupizza venäläisittäin

Pohja
7 dl vehnäjauhoja
25 g hiivaa
4 rkl öljyä
0,5 tl suolaa
2,5 dl vettä

Mittaa jauhot ja suola kulhoon. Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Kaada vesi sekoittaen jauhojen päälle. Vaivaa yhtenäinen ja kiinteä taikina. Lisää loppuvaiheessa öljy ja vaivaa taikinaa kunnes ei tartu kulhoon eikä käsiin. Jätä kannen alle lämpimään paikkaan kunnes on kohonnut kaksinkertaiseksi kooltaan.

Täyte

rasia (100 - 185 g) anjovisfileitä
800 g tomaatteja
pieni sipuli
2 valkosipulin kynttä
18 kpl mustia oliiveja
2 laakerinlehteä
12 tuoretta basilikan oksaa
4 rkl oliiviöljyä
300 g mozzarella-emmentalraastetta
0,5 tl suolaa
0,5 tl mustapippurirouhetta

Leikkaa tomaatit pieniksi palasiksi. Samoin sipuli ja valkosipuli. Kuullota sipulia ja valkosipulia hieman öljyssä. Lisää paloitellut tomaatit ja murskatut laakerinlehdet. Lisää suola ja pippuri. Keitä viitisen minuuttia. Laita isolle uunipellille leivinpaperi, jota hieman jauhotat. Kauli taikinasta levyn kokoinen levy. Levy saa hieman nousta levyn reunoille. Levitä pohjalle ensin tomaattisipuliseos. Sitten oliivit ja anjovisfileet. Silppua basilika ympäri pizzaa. Ja lopuksi runsaasti juustoraastetta - alkuperäinen resepti tosin käski laittamaan siivuina. Sitten uuniin 220 asteeseen 15 - 20 minuutiksi.
Hyvää ja täyttävää äänin 3 - 0. Äiskän asteikolla kakkonen.

PS. Toivottavasti Pajun vesojen hyvinvointi ei kärsi Nokian toimenpiteistä.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Lehmon Laptoni on fiksu mies!

Vaikka Laptonilla onkin kitara, ei se taida olla hullumpi kaveri. Minä kun sille aina välillä näistä lasten kasvatuksesta puhun ja kehityksestä iloitsen, niin Laptoni aina toppuuttelee. Sanoo, että varaudu takaiskuihin. Lasten kehitys on kuin Leninin uusi talouspolitiikka NEP. Askel taakse, kaksi eteen. Olen tässä hehkutellut, kuinka Juniori on kesän aikana miehistynyt. No nyt sitten on tullut eilisen aikana sitä taka-askelta useammalta suunnalta. Seuraus: Kun Juniori tulee Moskovan matkalta, on mopo kuukauden käyttökiellossa. Kevarikortin hankinta siirtyy kesään. Tai ainakin näistä lähdetään liikkeelle, onpahan sitten jotain, mistä antaa periksi. Ja mies toistaiseksi kotiarestissa. Viikon hyvällä käytöksellä saa yhden päivän viikossa vapaaksi eli kahden kuukauden kuluttua arestin pitäisi olla taakse jäänyttä. Ja pieniä rajoituksia kuukausirahan käyttöön. Miksikö? No kuulkaa kerrankin on sellainen fiilis, että en persana vieköön viitsi ryhtyä repostelemaan. En julkisesti enkä yksityisesti! Kyllä osasi taas kerran Laptoni olla oikeassa!

Ja ruuankin Äiskä veti pitkästä aikaa vitoseen:

Tatti-pekonikastiketta

1/2 l tatteja
2 sipulia hienoksi silputtuna
paketti amerikanpekonia
2 rkl vehnäjauhoja
8 dl lihalientä
2 dl ruokakermaa
vähän ruohosipulia

Paista tatteja ja sipulisilppua kuivalla pannulla kunnes neste alkaa kadota. Lisää pekonisilppu ja jatka paistamista koko ajan hämmentäen kunnes pekoni alkaa saada väriä. Lisää jauhot. Sekoita. Lisää lihaliemi ja anna kiehua pienellä teholla kymmenisen minuuttia. Lisää kerma. Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi, mutta älä enää keitä. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Ja lopuksi ruohosipulisilppua pinnalle. Kaveriksi voi keittää vaikka perunoita.

Minusta oli oikein hyvää perusruokaa, mutta Äiskä ei tosiaan tykännyt. Muita meitä ei ollutkaan syömässä, ja kuvia ei otettu, kun kamera on Juniorin mukana Venäjällä.

Äiskällä oikeassa kädessä sormet liikkuivat jonkin verran. Muistan ikuisesti, kuinka Äiskä ylpeänä esitteli Nassulle sormien liikettä. Sitten tulikin keväällä 2009 käteen joku ihmeen tulehdus. Helvetilliset kivut. Ja kun kivut hävisivät, hävisi myös liike. Viimeinen runo kertoo fiiliksistä kivun kohdatessa. Tähän runoon loppui runosuoneni pulputus.

Runo 7, 3. huhtikuuta 2009

Itket .
Ota pois tämä lepolasta,
Kertovat tuskaiset silmäsi.
Itket.
Ota rakas pois tämä kipu.
Pyytää epätoivoinen ilmeesi.
Annan tonnisen Buranan
 ja voidan kylmävoiteella kipeää kättäsi.
Rauhoitut. Nukahdat vihdoin.
 Minäkin nukahdan – joskus aamuöystä.

maanantai 26. syyskuuta 2011

Ruplia saa pankista!

No voi helkkari. Viisi päivää vouhkasin niiden ruplien kanssa ja sitten joku kertoo minulle, että mene pankkiin! Pankissa voi vaihtaa ulkomaan valuuttaa. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä liikkeelle. Ja toden totta: maailma on muuttunut ja ruplia voi vaihtaa suomalaisessa pankissa. Minä vain en ole kyseistä palvelua koskaan tarvinnut, niin oli jäänyt aukko sivistykseen.

Äiskälle tuli taas tänään paha mieli saunassa. Kuntolomalle lähtö? Ei. Juniorin Venäjän reissu? Ei. Oma tilanne? Joo-o! Siinä sitten keskusteltiin ja lohduttelin ja yritin auttaa näkemään tilanteen valoisat puolet. Iloisella mielellä lopuksi saunasta pois lähdettiin. Se vaan on jännä, että nämä paha mieli -fiilikset tulevat aina saunassa, pesuhuoneessa tai vessassa. Sitä varmaan Äiskä tuntee noissa tilanteissa oman avuttomuutensa kaikista konkreettisimmin. Olettaisin...

Ennen saunaan menoa syötiin kuitenkin 

kanttarellipiirasta

380 g valmista murotaikinaa suolaisille piiraille
200 g kanttarelleja
1 rkl öljyä
pieni kesäkurpitsa
noin 20 kirsikkatomaattia
150 g yrttimaustettua tuorejuustoa
2 munaa
2 dl ruokakermaa
2 porkkanaa
1 1/2 dl emmental-mozzarellaraastetta
2 tl yrttimaustesekoitusta
1/2 tl suolaa
Lämmitä uuni 200 asteiseksi. Taputtele taikina piirakkavuokaan. Raasta toinen porkkana ja taputtele se taikinan pintaan. Laita vuoka uuniin 10 minuutiksi. Sillä aikaa paista kanttarelleja kuivalla pannulla kunnes neste katoaa. Lisää öljy ja pyörittele vähän aikaa sieniä pannulla. Kuutioi kesäkurpitsa ja lisää pannulle. Kuumenna sen aikaa, että öljy näyttää katoavan. Ei se mihinkään katoa, vaan kesäkurpitsa imee öljyn. Siirrä sivuun. Sekoita keskenään toinen raastettu porkkana, tuorejuusto, munat, kerma, juustoraaste, yrttimaustesekoitus ja suola. Tässä vaiheessa on varmasti kymmenen minuuttia kulunut, joten ota se esipaistettu pohja pois uunista. Levittele kesäkurpitsa-kanttarelliseos taikinan päälle. Kaada äsken sekoitettu mössö päälle. Lopuksi pudottele kirsikkatomaatit pinnalle ja paista 200 asteisessa uunissa puoli tuntia.

Äänin 4 - 0 ihan syötävää. Äiskältä taas kolmonen. Merkillepantavaa oli, että Marin kaveri Saara, joka ei ole vuosiin syönyt sieniä, söi palan. Kehui ihan hyväksi. Kuulemma ei kotona parane kertoa.

Runon nro 5 fiilikset taitavat seurata minua vielä kauan. Ainakin ajoittain.

Runo 5, 4. maaliskuuta 2009

Ikävä.
Ikävä. Ikävä.
Ikävä. Ikävä. Ikävä.
Mieletön ikävä entistä sinääsi.

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Kärpäsen tappajat

Lasten Nuorison kokkailut alkavat oikeasti toimia. Suurin vaikeus on olla saatavilla, mutta silti kestää pois keittiöstä. Voin kuvitella, että jos olisin koko ajan säksättämässä selän takana ja antamassa neuvoja, niin mielenkiinto loppuisi nopeasti. Omat virheet täytyy saada tehdä - keittiössäkin. Olen ollut tähän sunnuntaikokkailujärjestelmään todella tyytyväinen, sillä näen siinä useita hyviä puolia. Lapset oppivat työskentelemään yhdessä, oppivat tekemään itse, oppivat arvostamaan toisten tekemää ja kaiken lisäksi minulla on hauskaa, kun kuuntelen heidän sanailuaan. Tänään oli nuorison ruokalistalla pestopastaa kaupan pestosta ja Marin kikkailemaa salaattia. Oikein oli hyvää perusruokaa.

Viikon ruokalistasta (tässä on nyt sitten eilinenkin mukana) tuli seuraavanlainen:

Lauantai                 punajuuripaisti
Sunnuntai               pestopasta
Maanantai              päivä   lettuja ja hilloa
                             ilta        kanttarellipiirakka
Tiistai                    päivä   kalapuikkoja ja muussia
                             ilta        uunikaurapuuro
Keskiviikko          päivä     vispipuuro
                            ilta         pekonitattikastike ja perunat
Torstai                  päivä     tähteitä
                            ilta         anjovispizza venäläisittäin
Perjantai              päivä      tähteitä
                           ilta          makaronia ja tonnikalakastiketta

Kuukauden talousmenot tähän mennessä 717 euroa,  155 ateriaa.

Niin. Oli vähällä tuo otsikon asia unohtua. Kuulin, että omenaviinietikalla voi tappaa banaanikärpäsiä. Pilkon Citymarketissa sitten satuin etikkaa ostaessani jäämään suustani kiinni Lehmon tytön kanssa. Siis noin kuvaannollisesti. Lehmon tyttö sanoi siinä minun etikkaputelia katsellessaan, että hänenkin pitäisi kokeilla samaa konstia. Sovittiin, että kokeillaan kuinka toimii ja vaihdetaan tuossa kommenteissa kokemuksia. Resepti on seuraava:

1/3 vettä
1/3 astianpesuainetta
1/3 omenaviinietikkaa

Seos laakeaan astiaan ja odottamaan. Pitäisi kaverikokemusten mukaan vetää ihan älyttömästi banaanikärpäsiä puoleensa. Minun on nyt sitten tuotettava pettymys kaikille. Kokeilin, eikä yhtään ötökkää ilmestynyt lautaselle. Ihmettelin aikani, kunnes totesin, että alettuani pesemään kaikki hedelmät heti kotiin tuotuani, ovat banaanikärpäsetkin kadonneet.

Runo 4, 4. maaliskuuta 2009

En tiedä,
olenko iloinen vai surullinen.
Sinä olet siinä,
mutta silti ikuisesti poissa.
Minun on hyvä olla,
sillä sinä olet luonani – se
mitä sinusta on jäljellä.




Edellinen runo on kirjoitettu, kun Äiskä oli viimeistä kertaa viikonlopun kotona sairaalasta. Seuraavana viikonloppuna tuli kotiutus.

lauantai 24. syyskuuta 2011

Ruplat vähissä ja jännittää

Juniori lähtee maanantaina koulun retkelle Moskovaan. Perjantaina tulevat pois. Minun pitäisi vaihtaa käyttörahaa rupliksi, mutta asia juohtui mieleeni vähän myöhään. Nyt on sitten soiteltu kavereita ympäriinsä, että kuka olisi menossa käymään Venäjällä. Voisin tietysti käväistä itsekin, mutta kun sitten olisi löydettävä joku Äiskän kaveriksi neljäksi viideksi tunniksi. Mutta ruplat eivät jännitä, niitä saa varmasti jostakin. Juniori jännittää. Kun Mari kävi samalla reissulla kaksi vuotta sitten, veti perskännin ja siitäkös mekkala nousi. Ei niinkään siitä kännistä, vaan siitä, ettei tyttö osoittanut katumusta. Se tuntui olevan kansankynttilöille kova pala! En millään viitsisi lähteä kuuntelemaan taas sitä lässytystä. Ja se jännittää, että kestääkö Juniori erillään viinaksista. Sanktiot ovat kyllä kovat. Jos kaikki menee kunnolla, pääsee kevarikortin ajoon heti ensimmäiselle kurssille ensi vuonna. Jos ei mene, niin vasta kesäkuun alussa. Ja kuukausi ilman mopoa. Saa nähdä miten käy. Viikon kuluttua ollaan osaa viisaampia.

Tänään kokkailin oman äitini kanssa 
punajuuripataa (kuudelle)

4 punajuurta
1 sipuli
1 punasipuli
miehen nyrkin kokonen pala lanttua
3 porkkanaa
700 g karjalanpaistilihoja
1 1/2 tl suolaa
8 kokonaista valkopippuria
2 laakerinlehteä
5 - 6 dl kiehuvaa vettä
1 rkl hunajaa
2 rkl etikkaa
1 ruukku persiljaa
2 valkosipulisuolakurkkua
smetanaa

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Laita liha uunivuokaan ja paista noin viisitoista minuuttia. Kuori ja paloittele krouveiksi paloiksi punajuuret, sipulit, lanttu ja porkkanat. Laita palaset lihojen kaveriksi, samoin mausteet, vesi, hunaja ja etikka. Sekoita vähän. Työnnä vuoka uuniin ja laske lämpötila 150 asteeseen. Anna hautua kaksi tuntia. Jos tykkäät mössökypsistä juureksista, niin kaksi ja puoli tuntia on kohdallaan. Kummassakin tapauksessa sekoita pari kertaa kypsentämisen aikana. Ja samalla tarkista nesteen määrä. Lisää tarvittaessa.


Kuutio kurkku ja silppua persilja. Levittele ne kypsän paistin päälle ja tarjoile. Smetanakupista sitten annoksen päälle maun mukaan smetanaa.


Kyllä on hyvää. Meillä luokiteltiin 5 - 0 äänin erinomaiseksi. Äiskän asteikolla meni kakkoseen.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Padan pohjalta ylöspäin

Kolme vuotta sitten syyskuun 23. päivä oli tiistai. Äiskä alkoi vähän kerrassaan heräillä. Käytiin teholla katsomassa. Muistan ikuisesti ne pupillit laajana katsovat silmät: "Ilkka, mitä minulle tapahtuu? Älä jätä minua yksin! Pidä minusta huolta!" Näin minä silloin tuon katseen tunnistin. Myöhemmin tajusin, että mimmi oli niin täynnä kaikkia mömmöjä, että pupillit olivat luonnottoman laajat ja se korosti mielikuvaa hätääntyneestä ihmisestä. No, minun tunteeni oli kuitenkin aito. Iloitsimme myös, kun Mari sanoi jotakin, niin Äiskä kääntyi heti katsomaan äänen suuntaan ja hymyili. Tunnistaa läheiset, iloitsimme. Seuraavana päivänä sitten ei työnteosta enää tullutkaan mitään, ja kävin kuittaamassa työterveydestä kahden viikon sairasloman. Töissä ei tosin kovin isoja tainnut saada aikaiseksi koko syksynä. Sen verran kova pysäys oli. Tällainen oli Äiskän sairastuminen. Käydään vielä ne runot loppuun, mutta muuten palaillaan normaaliin päiväjärjestykseen. Toki aiheesta voisi vaikka kirjoittaa kirjan, mutta eiköhän tässä tullut tuo perusasetelma selväksi. Palataan sitten pala kerrallaan sitä mukaa kuin tulee mieleen.

No, tänään sitten sai aikaiseksi sitäkin enemmän. Töissä tuli tehtyä päivässä enemmän kuin joskus koko viikossa. Ja kotona touhusin ruokapöytään

uunissa paahdettuja punajuuria viidelle (ohje kopioitu Bernerin julkaisemasta Rajamäen mainoslehtisestä)

1 kg pieniä punajuuria
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippurirouhetta
timjamia (ohje sanoo 2 rkl tuoretta hienonnettua, mutta minä laitoin kuivaa niin paljon kuin uskalsin)
Rajamäen tummaa Classic kastiketta

Kuori punajuuret ja leikkaa lohkoiksi. Kaada lohkot leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan. Valuta niille oliivöljy ja mausta suolalla, mustapippurilla sekä timjamilla. Kypsennä lohkoja 200 asteisessa uunissa reilu 30 minuuttia tai kunnes ovat pehmeitä.  Valuta paahdetuille punajuurille tummaa Classic-kastiketta ja tarjoile esimerkiksi Lidlistä ostettujen lampaan sisäfileepihvien kera (ps. perkeleet huijaavat: paketissa lukee 5-6 pihviä, oikeesti niitä on neljä. Kyllä potutti, koska syöjiä oli viisi.)



Kuvaa ei muistettu syömisistä ottaa, oli niin kiire. Äänin 5 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kakkonen. Ja ovat ihan tajuttoman hyviä ilman tuota kastikettakin. Vaikuttaa vain paljon ammattimaisemmalta, kun on ruilautellut tummaa kastiketta sinne tänne. Ja antaa se ihan hyvän lisäsäväyksen makuunki - ei sen puoleen. Kokeilkaa ihmeessä nyt, sillä punajuuret ovat syksyllä halpoja.

Ja vielä runo numero kolme. "Runon" pohjalla oleva miete on huudettu hiljaa mielessä kotimme pihalla  päivinä, jolloin Äiskä kamppaili elämästään.

Runo 3

Ota hyvä Luoja pois omasi,
jos kerran olet olemassa,
äläkä tällä tavalla kiusaa ihmisparkoja.
Minä en enää jaksa tällaiseen hyvyyteesi uskoa.

torstai 22. syyskuuta 2011

Virkistyspäivä

Tänään oli työpaikan virksityspäivä. Käytiin Suonenjoen yksikössä urheilemassa ja saunomassa. Mukavaa oli. Ruokapuolella ei sitten mitään kerrottavaa syntynytkään. Syötiin hyvää hernerokkaa ja pannaria. Avustaja oli Äiskän kanssa pitkän päivän ja laittoi iltaruuan. Minä sain sitten olla valmiilla ruualla koko päivän. Mukavaa oli sekin.

Kolme vuotta sitten alettiin kysellä Kuopiosta päin, josko Äiskä alkaisi heräillä. Kuulemma pikkuhiljaa prosessia aloitellaan. Ehkä huomenna hereillä. Odottelua. 

En muista, olenko kertonut aiemmin omasta prosessin omaisesta sairauden kohtaamisesta. Niin tai näin, nyt tulee vähän tarinaa siitä:

Ensimmäiset päivät olivat shokkia. Kun sairaudesta kerrottiin, en aina ihan heti tajunnut sanottua. Siis sitä, mitä se käytännössä tarkoittaa. No sitten meni tämä seuraava pari viikkoa tyyliin "säikähdyksellä selvittiin". Tässä vaiheessa, kun Äiskä kolkutteli kuoleman ovia, tuli uusi shokki tai paniikki. Äiskä tosiaan heräsi 23.9., siitä kerron laajemmin huomenna, mutta nähtyäni Äiskän lääkityt silmät ja yleiskunnon, olin valmis kahden viikon sairaslomalle. Diagnoosi: akuutti stressireaktio. 

Kaksi viikkoa meni, stressi helpotti. Alkoi uusi vaihe: "kyllä minä selviän". Piti todistaa niin itselle kuin ympäristölle, että elämä on niin normaalia kuin olla ja voi. Kaikki piti ylisuorittaa. Selviytyihän siitä aikansa, mutta sitten koitti väsymys. Tammi-helmikuun vaihteessa palasin taas Tuntemattoman sotilaan tekstiin. Tällä kertaa lainausvuorossa oli Koskela: "asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat." Eli tajusin asioiden tärkeysjärjestykseen laittamisen tärkeyden. Kaikkea ei voi jaksaa, on siis tehtävä tärkeimmät. Ja tärkeimmistäkin voi osan ulkoistaa. Ulkoistaminen tapahtui siten, että kun kaupunki lupasi ryhtyä maksamaan minulle maaliskuun alusta eli Äiskän kotiuttamisesta alkaen omaishoidon tukea, päätin käyttä osan rahasta siihen, että palkkasin siivoojan käymään kerran kahdessa viikossa. Parasta mitä olen itselleni viime vuosina tehnyt. 

Viimeinen vaihe eli uuden elämän opettelu tuli sitten siinä vaihessa, kun Äiskä kotiutui. Piti lopettaa turruttavien napanterien ottokin. Ihan kokonaan. Pelkäsin vähän, että olenkohan kuinka koukussa. Puoli vuotta on kuitenkin aika pitkä aika. Eihän siinä sitten ongelmia ollut. Vastuu oli niin suuri. Seuraava puoli vuotta menikin sitten ilman saunakaljaakaan. Nyt elämme jotakuinkin normaalia elämää. Sitä meidän normaalia.

Ja lopuksi se eilen luvattu "runo" ajalta, jolloin odottelimme Äiskän heräämistä koomasta:

Runo 2

Lapset nukkuvat.
Taivas on pilvetön. Tähtiä.
Toinen tupakka putkeen kiiluu kädessäni.
Voi kun joku pitäisi minuakin kädestä.


keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Sekavia aikoja

Kolme vuotta sitten nämä päivät olivat varsin sekavaa aikaa. Emme tieneet, jääkö Äiskä henkiin vai ei. Ja jos jää, niin minkä kuntoisena. Siltä ajalta, kun Äiskä oli koomassa, muistan oikeastaan vain ajatuksen, että jos jää henkiin, niin kuntoutuisi sellaiseen kuntoon, että voi elää ihmisarvoista elämää kotona. Silloin vielä ajattelin, että hän voisi olla yksikseen tässä kotisilla sen aikaa kun minä olen töissä. Eihän siitä mihin pääse, Äiskän sairastuminen oli tällaiselle herkkäluontoiselle ihmiselle kuin minä, aika traumaattinen kokemus. Seuraavan vuoden maalis-huhtikuussa tuli runotusaika eli aloin purkaa tuskaani runojen kautta. Kirjoitin yhteensä seitsemän "runoa", joista osa kuvaili juuri näiden aikojen synkkiä tuntoja. Yhden julkaisin viime Äitienpäivänä ja loput kuusi julkaisen nyt yhden per päivä. 

Runo 1
- Isä,
tarkoittaako tuo,
että äiti voi kuolla.
- Kyllä lapseni.
Kuoleman mahdollisuus on suurempi,
kuin eloon jäämisen mahdollisuus.
Anna käsi.

Tänään ei elelty enää noin synkissä aatoksissa, mutta pieleen meni silti. Ruokana oli 

ankanrintafilettä (2 annosta, ohje otettu 40 vuotta kaupunkilaisten kauhanvarressa -kirjasta, Kariston kirjapaino 2006, minä tein neljälle eli tuplana)

"1 ankan pakastettu rintafilee
suolaa, pippuria
omenakastike
1 pieni omena
1 pieni sipuli
2 dl omenatäysmehua
1 rkl kanafondia
rosmariininoksa
laakerinlehti
100 g ranskankermaa
2 rkl voita
suolaa, valkopippuria

Sulata ankan rintafilee pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori ja silppua omena ja sipuli. Pane silput kattilaan, lisää omenamehu, fondi, rosmariininoksa ja laakerinlehti. Keitä 10 minuuttia hiljaa oreillen. Poista rosmariininoksa ja laakerinlehti ja kaada kastike tehosekoittajaan. Lisää ranskankerma ja voi. Tehosekoita kastike sileäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Kuumenna kastike nopeasti juuri ennen tarjoamista.

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Leikkaa anakanrinnan nahkaan ristiviillot ja pane se kylmään pannuun nahkapuoli alaspäin. Kytke levy päälle ja paista molemmilta puolin kauniin ruskeaksi. Kääri suolalla j apippurilla maustettu ankanrinta folioon ja pane paketti uuniin. Kypsennä uunissa 12 - 14 minuuttia. Ota paketti pois uunista, anna olla suljettuna 5 minuuttia. Avaa paketti ja leikkaa ankan rintafilee vinottain viipaleiksi." Juuri noin tein. Pilkulleen. 14 minuuttia paistoin uunissa. 

 Ihan raakaa. 


Eihän siinä auttanut muu kuin leikata suikaleita ja paistaa pannulla lisää. Äänestystulos 2 - 2. Lapset vastaan aikuiset. Jälkeen päin tajusin, että ohje oli yhdelle fileelle ja minä valmistin kaksi. Eli paistoaikaa olisi pitänyt pidentää reilusti. Eihän sille enää mitään voinut muuta kuin todeta, että tehdessä oppii. Learning by doing, niin kuin hienosti sanotaan.

Kastike oli tosi hyvää. Samoin perunamuussi.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Pohjakosketus

20. syyskuuta 2008, lauantai. Äitini oli eilen soittanut, kun olimme matkalla Kuopioon. Lupasin soittaa lauantaina. Velimiehen kanssa sovimme, että hän menee tueksi. Soitto: "Äiti! Jaana elää! Mistään muusta ei varmaa olekaan. Se meinaa kuolla käsiin." Enempää en pystynyt sanomaan. Meni itkuksi. Siinä olen aina ollut hyvä. Se helpottaa. Jotenkinhan se sekin puhelu loppui. En vain muista miten.

Puolilta päivin vanha tuttu pappi Varkaudesta, Päivärinnan Pekka, oli luvannut tulla Kuopioon voitelemaan Äiskän ja rukoilemaan hänen puolestaan. Samaan aikaan perheystävämme Ismo, joka toimi kirkkoherrana Inkerin kirkossa, oli järjestänyt rukousrenkaan rukoilemaan Äiskän puolesta. Minun usko siihen hyvään, mitä perheemme Luojalta sai osakseen, oli loppumassa. Äiskä kuitenkin oli aina ollut seurakunnan toiminnassa mukana, ja tiesin hänen hyväksyvän ystäviemme tarjoaman avun. Eipähän siinä meillä sen enempää ollut tehtävissä. Äiskä koomassa, käsijarru päällä. Lähdettiin kotiin. Sinä päivänä Saarioisten einespizzan ostaminen 200 metrin päässä olevasta lähikaupasta tuntui vaativan ponnistuksia. Tänään, pohjakosketuksen 3-vuotismerkkipäivänä asiat ovat kuitenkin onneksi aivan toisin. Iskässä oli virtaa kuin pienessä biokaasuvoimalassa. Niinpä laitoin ruuaksi nopean 

Hirvikäristysrisonnon

250 g Risonnoa (risonno on yksijyvävehnää kukka- ja mausteseoksessa. Ostin alennusmyynnistä paikallisesta ituhippikaupasta)
paistinpannullinen hirvikäristyslihoja

Keitä vehnä ohjeen mukaan. Paista lihat pannulla. Sekoita keskenään. Tarjoile. Aikaa menee noin 20 minuuttia. Äänin 3-1 syötävää. Pikkuhoitsu ja minä tykkäsimme. Äiskä pystyi syömään ja Juniori ilmoitti, ettei toiste tarvitse tehdä. No ei ole vaaraa, ei se niin hyvää ollut.

No sitten kun illalla oli olevinaan aikaa, kun omaishoitajan vapaapäivän tekijä eli tällä kertaa Pikkuhoitsu oli käymässä, niin värkkäsin vielä huomiselle välipalruuaksi georgialaisen sienijuustopiiraan eli 

Herkkusienihatsapurin

500 g voi- tai lehtitaikinaa
2 sipulia hienoksi silputtuna
2 rkl öljyä 
400 g tuoreita herkkusieniä
125 g juustoraastetta (minun jääkaapista löytyi mozzarellan ja parmesaanin jämät. Raastoin molemmat.)
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippurirouhetta
1 tl persiljaa (kuivattua)

Kuullota sipulit. Hienonna herkkusienet. Sekoita keskenään herkkusienisilppu, kuullotetut sipulit, juustoraaste, suola, pippuri ja persilja. Kauli taikina matalareunaisen vuoan kokoiseksi. Levitä taikinakakkara vuokaan (kait sitä voisi voidella öljyllä tai vedellä. Minä en muistanut, mutta ihan hyvin irtosi.). Sitten kumoa se sienimössö taikinalevyn päälle. Paista uunissa 225 asteessa puoli tuntia.


Tätä kirjoitettaessa vain minä olen maistanut. Äänin 1 - 0 helvatun hyvää. No, ei se mitään. Huomenna lapset kyllä palauttavat minut maan pinnalle.

JK. Lapset kieltäytyivät kategorisesti maistamasta. Kaikki ketkä maistoivat, kehuivat hyväksi. Elina on töissä idäntutkimuksen ryhmässämme ja hatsapurien spesialisti. Kehui alkuperäisen makuiseksi. Jeeeeeeeeeeeeeeeee.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Murheen päiviä, osa 2

Kolme vuotta sitten tänään oli perjantai. En muista oliko minulla vapaapäivä vai mikä, mutta joka tapauksessa olin ostamassa lapsille uusia kännyköitä, kun vanhimmainen soitti. Oli lähtenyt aamulla Hesasta avovaimonsa ja puolivuotiaan tyttärensä kanssa ajamaan Kuopioon. Olivat käyneet Äiskän luona. Äiskä oli ollut tosi väsyneen oloinen, mutta tajuissaan. Yksittäisillä sanoilla keskustellut. No hieno juttu, kyllä se siitä.

Sen että sain puhelimen Vanhimmaisen soiton jälkeen taskuun, niin soitti neurologi Kuopiosta. Äiskä kunto on taas romahtanut. Ei ole enää mitään tehtävissä - ei perinteisiä eikä kokeellisia kikkakolmosia. Äiskä on laitettava lääkkeillä koomaan ja annettava kylmähoitoa. Kylmähoidossa ruumiinlämpö lasketaan 34 asteeseen elintoimintojen hidastamiseksi. Sitten vain toivotaan, että tilanne rauhaantuisi ja vauriot jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. En tiedä, kertoiko neurologi jo puhelun aikana minulle, mutta jälkeenpäin kuitenkin selvisi, että Äiskä oli saanut useita aivoinfarkteja (leikkauksesta johtuen liuotushoitoa ei voinut käyttää) ja lisäksi keuhkokuumeen. Vaikka en silloin tiennytkään, että mitä oli tapahtunut, tajusin silti, että nyt Äiskä taistelee elämästä ja kuolemasta. Konkreettisesti.

Hain lapset koulusta. Juniori kysyi: " Isä. Onks nyt niiku mahollista, et äit kuoloo?" Voi helvetti mikä kysymys. Eihän siihen auttanut muu kuin vastata rehellisesti: "On. Ja oikeastaan on suurempi mahdollisuus, että äiti kuolee kuin, että jää eloon." Käytiin Kuopiossa teholla katsomassa. Siinä se rakas vaimoni makasi tiedottomana sängyllä. Letkuissa. Vähän aikaa siinä seisottiin. Komensin lapset pois. Istuin tuolille ja otin Äiskää kädestä. Itkin. "Jos nyt tulisi joku, ja sanoisi, että jos annat toisen kätesi, niin Jaana nousee tuosta terveenä istumaan, niin hetkeäkään en epäröisi. Käsi heti pölkylle. Ja vittu! Vaikka molemmat, jos se siitä olisi kiinni. Mutta kun ei taida tulla!" Tällaisia siinä pari minuuttia itkin ja höpöttelin. Sitten pois. Kun pääsin osaston aulaan, romahdin täysin. Hoitajat kahvia ja vettä tarjoamaan. Kyllä pitivät nätit tytöt kerrankin miestä hyvänä. Tehon lääkäri kertoi olleensa kyseisessä hommassa yli kymmenen vuotta. Sanoi, ettei ollut nähnyt tuona aikana kertaakaan neurologien tekevän potilaalle niin suurta ja hankalaa operaatiota kuin Äiskälle. Mielessäni takoivat koko ajan tuntemattoman kapteeni Kaarnan sanat: "Ei saa jäädä tuleen makaamaan." Eli ei saa mennä toimintakyvyttömäksi, minulla on oma ja lasten elämä vielä vastuullani.

Ja hirmuine polte oli kertoa, että Äiskä oli aina halunnut kuollessaan hyödyttää muita:"Äiskän käsilaukussa on rahapussi ja pussissa elinluovutustestamentti. Etsikää se, ja jos pahin toteutuu, niin toimikaa nopeasti. Teillä on kaikki valtuudet. Se on ollut Äiskän tahto. Ja jos tulee tilanne, että Äiskä näyttää jäävän elämään vain letkujen varaan, niin hänen tahtonsa on ollut, että ei keinotekoisesti pidetä yllä elämää!" Se on jännä, että kun nämä asiat olivat etukäteen puhuttu, niin ne oli helppo sanoa lääkärille. Ja helpotti, kun sai sanottua.

Illalla käytiin vielä isä-vainaani Alpo-serkun luona syömässä. Ohjaili keskustelut ihan muihin aiheisiin. Sai mieli hetken levätä. Viisas mies. Entinen Minarin rehtori, ei ole näköjään lukeminen mennyt hukkaan. Yön olimme tuttavan opiskelijakämpillä. Oli ainoa yö, jolloin en nukkunut kunnolla. Itseäni nukuttaakseni hoin Pikku-Myyn lausumaa toteamusta: "Jaana ei jää tuollaiseksi, Jaana ei jää tuollaiseksi...." Siihen sitten kahden jälkeen nukahdin.

Tänään oli kuitenkin aika paljon rattoisampi päivä. Ei kuitenkaan ihan pelkällä muistelemisella eletty. Henkemme pitimiksi tein 

Kesäkurpitsamoussakaa (viidelle)[lähde: www.valioreseptit.fi]sen verran reseptiä viilasin minkä ruokakaappini sisältö vaati eli pieniä eroja voi tarkkaavainen lukija löytää.

Jauhelihakastike

400 g paistijauhelihaa
2 sipulia
2 rkl öljyä
400 g tomaattimurskaa
2 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 rkl yrttimausteseosta

Munamaito

1 dl maitoa
2,5 dl kolme juustoa  -ruokakermaa
3 munaa
0,5 tl suolaa

noin 800 g kesäkurpitsaa
mozzarellaraastetta

Ruskista jauheliha ja hienonnetut sipulit öljyssä. Lisää tomaattimurska, murskatut valkosipulin kynnet, suola ja yrttimausteseos. Anna kiehua pari minuuttia. Yhdistä munamaidon ainekset. Vatkaa munien rakenne rikki. Leikkaa kesäkurpitsat juustohöylällä suikaleiksi. Laita voideltuun uunivuokaa kerros jauhelihakastiketta, toinen kesäkurpitsasuikaleita jne. Kun puolet aineista on vuoassa, lisää puolet munamaidosta. Lado taas kerroksittain jauhelihakastiketta ja kesäkurpitsaviipaleita. Päällimmäiseksi kesäkurpitsaa. Kaada loput munamaidosta vuokaan ja ripottele pinnalle mozzarellaraastetta. Paista 200 asteisessa uunissa 45 minuuttia.


Maistuvuudessa tasapeli 2 - 2. Äiskän asteikolla kolmonen. Juniori ei tykkää tällä hetkellä kasviksista missään muodossa. Mari ei tykkää kesäkurpitsasta. Me Äiskän kanssa totesimme, että ei mitään erikoista, mutta ihan syötävää perusruokaa. Eikä muuten lapset valittaneet, totesivat vain tosiasian. Kunnon valituksella meillä saa kympin kouraan. Sillä kympillä sitten voi ostaa koko perheelle mieleisen aterian ainekset lähi-Siwasta. Ja huomenna kokata.

Tulipas hirmu pitkä juttu. Jatkuu huomenna. Kehissä pastori Pekka Päivärinta ja pyhä öljy.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Murheen päiviä, osa 1

Kolme vuotta sitten elettiin torstaita. Äiskän kanssa oli sovittu, että tänään soittelemme. Huomenna sitten mennään käymään. Minä olin prepannut lapset puheluun: "Kun äiti kysyy, mitä kuuluu, niin siihen ei vastata 'Ihan hyvää.' Kerrotte sitten kaikenlaisia kivoja juttuja, mitä tänään on koulussa tapahtunut. Ja kyselette, miten äiti on voinut." Istuimme työpäivän jälkeen olohuoneen sohvalla. Mari vasemmalla ja Juniori oikealla puolellani. Puhelu. "No Ilkka tässä moi." "No moi! Mitäs sinne kuuluu?" Aloitan kuulumisten kertomisen. Äiskä yrittää siihen jotain sanoa: "asjgaqwågjw. No!" Uusi yritys: "awqjgpwg. Hö!" "Jaana. Lopetetaan puhelu. Anna puhelin hoitajalle!" "agjpognsnvåoasgiHämeenlinnaveugnp..." Kops........Tajusin valtimon taas lytistyneen. Tiesin, että Äiskä on tehostetun valvonnan osastolla, jossa hoitaja on jo paikalla kuultuaan puhelimen putoamisen. Rauhoittelin lapsia ja hätyytin läksyjen tekoon. Tiesin Kuopiossa olevan täyden rähinän päällä. Turha minun on sinne soitella. Häiritsen vain. Odotellaan. Kyllä ne sieltä soittavat, kun on jotain kerrottavaa.

Klo 23 soi puhelin. "Neurologi Jokujonka Nimeäenmuista Kuopion yliopistollisesta sairaalasta iltaa!" Neurologi kertoi valtimon tosiaan taas lytistyneen. Kertoi myös sen, että perinteisen lääketieteen keinot ovat loppuun käytetty. Siirrytty kokeelliseen lääketieteeseen. Reisivaltimon kautta mikrokatedria pitkin syötetään lytistymiskohtaan ylisuurta määrää lääkettä. On kuulemma tehty muutaman kerran maailmalla aiemminkin. Ja tulokset olleet hyviä. Äiskän tilannetta neurologi piti erityisen hyvänä, koska muut tapaukset ovat olleet ennen ja jälkeen operaation melko sumeita. Äiskä sen sijaan oli pystynyt vastaamaan yksittäisillä sanoilla tilaansa koskeviin kysymyksiin sekä ennen että jälkeen operaation. Toki puhekyvyn palautumisen hän arvioi vievän nyt muutamia viikkoja.

Kysyin, onko menehtymisen riskiä. Neurologi kierteli ja kaarteli. Täsmensin: "Jos ykkonen tarkoittaa ei riskiä ja vitonen erittäin suuri kuoleman mahdollisuus, niin mille kohtaa janaa asettaisitte Äiskän tilan?" Hetken miettimesen jälkeen neurologi totesi liikuttavan kakkosen ja kolmosen välillä. Hyvä. Soitellaan huomenna tilanteesta lisää.

Menin keittiöön ja kaadoin juomalasin puolilleen pirtua ja loput vettä. Ja ääntä kohti. Parin kolmen toiston jälkeen tupakalle ja sitten nukkumaan. Huomenna Vanhimmainen menee käymään. Niin varmasti illalla mekin. Jospa se tästä lähtee kohenemaan. 

Tällaisia muistellen vietimme syyskuista sunnuntaita 2011. Lapset kokkasivat uunissa ranskalaisia ja nakin pätkiä. Juniori teki vielä salaatin.

Minä tein viikon ruokalistan jo torstaina, mutta en ole ehtinyt sitä kirjoittelemaan. Tässäpä tämä:

Lauantai     Pastaa ja broilerikastiketta
Sunnuntai   Nakit ja ranskalaiset
Maanantai  Päivä       kalapuikkoja ja kasviksia
                  Ilta          kesäkurpitsamoussaka
Tiistai         Päivä       tonnikalasalaatti
                  Ilta          risonnoa ja riistakäristystä
Keskiviikko Päivä     marjapuuroa
                   Ilta         ankan rintaa omenakastikkeessa
Torstai        Päivä
                  Ilta          perunat ja jauhelihakastike
Perjantai     Päivä
                  Ilta          paahdettuja punajuuria ja lampaanlihaa

Ruokaan on tässä kuussa mennyt rahaa (käytännössä kaikki talousmenot [sis. terveyssiteet, pesuaineet, saunakaljat, yms.]) 545 euroa, aterioita meillä on naposteltu 107 kappaletta. Noin suurin piirtein.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Ei puistata, sanoi Insinööri

Tämä oli taas niitä päiviä, joista voi sanoa, että Loistopäivä. Vaikka koskaan ei pitäisi sanoa noin, sillä yleensä ennenkuin aurinko seuraavan kerran nousee, ehtii tapahtua jotakin tosi inhottavaa. Kuten nyt, että poliisit tuovat juopuneen lapsen kotiin näpistyksestä syytettynä. Noin niin kuin esimerkin omaisesti mainittuna. Meillä ei toki ole moista tapahtunut. Onneksi. Mutta tähän päivään: niin me sitten Insinöörin kanssa kokkailtiin. Ja turistiin kaikennäköistä mukavaa samalla kun kuunneltiin Conquestin uusinta älppäriä. Kyllä on Peter James Goodmanilla mahtava ääni. Tuli siinä sitten puheeksi myös hunajasimani. Insinööri kysyi mausta. Minä totesin, että mausta ei vielä tiedä, mutta saatta olla vielä enemmän hunajakiljun puolella. Hetken aikaa siinä kokkailtuamme asia alkoi vaivata minua. Eihän siinä muu auttanut kuin maistella. Insinööri maistoi: "Ei puistata! Hyvää on!" Ja todellakin! Sima oli tässä parin kuukauden aikana saanut rutkasti luonnetta ja makua. Ehkä tästä satsista ei ihan sitä tule, mitä lähdin hakemaan, mutta ensi syksyn sadosta osaan tehdä jo hyvää.

Hyvä ruoka oli kuitenkin päivän pääteema - ja laatuaika hyvien ystävien seurassa. Erinäisistä tässä mainitsemattomista syistä muutimme ruokalistaa alkuruuan osalta. Nieriächeviche korvattiin

Hunajassa keitetyillä retiiseillä

2 nippua retiisejä
2 rkl voita
1 rkl hunajaa
vaaleanpunaista Himalajan suolaa

Rapsi retiiseistä varret ja napajuuri pois. Huuhdo hyvin. Laita kattilaan voi ja hunaja. Kun voi on sulanut, lisää retiisit. Keitä niitä hunajavoiseoksessa, kunnes neste poistuu ja retiisit alkavat kristallisoitua. Aikaa tähän meni minulta noin 20 - 25 minuuttia. Ripottele pinnalle vaaleanpunaista suolaa ja tarjoile. 

Äänin 4 - 3 hyvää. Äiskältä kolmonen.

Pääruuan teki Insinööri. Opetti minulle pastan jauhannan jalon taidon ja sivutuotteena gorconzola-broileri-kastikkeen teon.

Pasta

2 dl vettä
2 munaa
durumvehnäjauhoja vajaa kilo

Riko munat kulhoon ja kaada vesi päälle. Riko rakenne vaikkapa lastalla. Sotke vehnäjauhoja sekaan ensin sillä lastalla hämmennellen, sitten kädellä vaivaten. Viimeksi sitten vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla. Lopputuloksen pitää olla reilusti pullataikinaa tiukempaa. Sellaista, että kun kädellä painaltaa, niin ei kunnolla mene kuopalle. Vähän niin kuin joulukinkkua tökkäisit. Laita köntti kannelliseen astiaa ja astia vähintään tunniksi jääkaappiin tekeytymään.

Kun taikina on tekeytynyt riittävästi, tee siitä puolenkymmentä erillistä könttiä.

 Mankeloi könteistä pastakoneella ensin vähän paksumpia levyjä ja toisella kerralla sitten jo melko ohuita. 


Ja sitten vain leikkuriosalla suikaleiksi. Keitä tosi väljässä vedessä muutama minuutti. Tarjoile. Me laitoimme keitetyn pastan broilerikastikkeen sekaan.

Gorconzola-broilerikastike (nimi voisi ihan yhtä hyvin olla sinihomejuustokastike ja broileria)

450 g broilerisuikaleita
2 keskikokoista sipulia
5 valkosipulin kynttä
öljyä
5 dl kuohukermaa
250 g goconzola-juustoa
3 rkl currya
0,5 tl mustapippurirouhetta
ruukku tuoretta persiljaa
pöytämausteeksi parmesan-juustoa


Silppua persilja ihan pieneksi silpuksi. Laita sivuun.

Silppua sipuli ja ala kuullotamaan sitä pannulla öljyssä. Lisää joukkoon puristetut valkosipulin kynnet. 


Seuraavaksi broilerin suikaleet. Hauduttele niitä sen aikaa pannulla, että kosteus alkaa pannun pohjalta kadota. Lisää kerma ja juusto. Pyörittele sekaisin. Lisää vielä curry ja mustapippuri. Ja taas sekoitus. 

Tässä vaiheessa sinulla on sitten valmiina pastaa ja siihen kastiketta. Voit toki tarjota ne erillisinä, mutta voin taata, että maukkaampaa on, jos sotket pastan kastikkeen sekaan ja tarjoilet valmiina kokonaisuutena. Ai, että mitäkö niille persiljasilpuille.


No niitä ripotellaan sitten sen pasta-kastike-kokonaisuuden päälle antamaan näköä ja makua.

 Pöytämausteeksi raastoimme parmesan-juustoa.


Äänin 7 - 0 hyvää. Äiskä rankeerasi omalla asteikollaan kakkosen ja kolmosen väliin.

Tässä vaiheessa aloimme olla jo melkoisen ravittuja, mutta olipa se jo etukäteen arvattukin. Niinpä jälkiruuaksi söimmekin valmistamaani sitruunaisen kevyttä ja raikasta 

Japanilaista Anmitsu-jälkiruokaa

Hyytelö: 4 desiä vettä, noin desin vetoinen pikkupurkki agar-agaria, 6 rkl sokeria, 1 rkl sitruunamehua
Kastike: 1,2 desiä vettä, 3,2 desiä sokeria, 4 rkl sitruunamehua
Lisäksi: ankoa, säilöttyjä mandariinejä, säilöttyjä päärynän puolikkaita, coktail-kirsikoita

Sekoita sokeri, sitruunamehu ja agar-agar kylmään veteen. Kuumenna kiehuvaksi hämmennellen. Keitä tosi pienellä teholla 10 minuuttia sekoittaen koko ajan hyvin. Kaada laakeaan vuokaan. Anna jäähtyä ja jähmettyä. Leikkaa sellaisiksi teelusikassa kestäviksi kuutioiksi.

Laita 1,2 desiä vettä, 3,2 desiä sokeria ja 4 rkl sitruunamehua kattilaan. Kuumenna sekoitellen, kunnes neste muuttuu kirkkaaksi eli sokeri sulaa ja sekoittuu veteen. Anna jäähtyä.

Laita jälkiruokakulhoon ensin agar-agar-kuutioita, sitten mandariinilohkoja, päärynälohkoja, coktail-kirsikoita ja lopuksi kunnon teelusikallinen ankoa. Kaada päälle sokeriliemikastike. Jäähdytä. Minä tein nämä jo edellisenä iltana eivätkä menneet miksikään.


Yllättävän hyvää, oli yleinen arvio. Kuitenkin ihan älyttömän makeata. Kaikista muista paitsi minusta ja meidän koirasta. Muut antautuivat puolessa välissä annosta, me söimme sitten koiran kanssa kupit tyhjiksi.

Ja mistäkö saa ankoa? No ei mistään. Ainakaan Suomessa. Eli se on tehtävä itse eikä onneksi ole vaikea. 

Anko (tsubu-an)

200 g adukipapuja (myös kirjoitusmuotoa azuki esiintyy. Yhtä kaikki punaisia papuja)
3 dl sokeria
1 tl suolaa

Liota papuja yön yli väljässä vedessä. (Eli minä aloitin tämänpäiväisen jälkiruuan teon jo keskiviikkona.) Nosta kattila liedelle. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä 10 minuuttia. Kaada vesi pois ja uutta tilalle. Keitä papuja reilu tunti tai kunnes ovat pehmeitä. Papu on riittävän pehmyt silloin, kun se murskaantuu vaivattomasti etusormen ja peukalon välissä. Älä polta näppejä. Valuta pavut hyvin ja laita takaisin kattilaan, missä ei ole enää vettä. Lisää suola ja sokeri. Keittele niin kauan, että sokeri kristallisoituu papujen pintaan eli neste ikäänkuin häviää kattilasta ja pavut muuttuvat melko kiinteäksi mömmöksi. Anko on kuulemma monien japanilaisten makeiden ruokien perusaineita. Minä jätin ylimääräiset kannelliseen sokerikulhoon. Otan sieltä sitten, kun tekee mieli .

Että tämmöinen riemun päivä tänään. Kolme vuotta sitten oli myös tosi hyvä fiilikset. Keskiviikko. Käytiin Äiskän luona Kuopiossa. Oli taas tehostetun valvonnan osastolla, mutta oikein pirteänä ja tolkuissaan. Huomisen vielä pitävät ja sitten tavan osastolle. Kaksi viikkoa leikkauksesta tulee huomenna täyteen. Komplikaatioidenkin riski pienenee merkittävästi. Okei, soitellaan huomenna ja tullaan sitten perjantaina käymään, kun olet päässyt tavan osastolle. Vanhimmainenkin oli luvannut tulla käymään Pasilasta äidin luona perjantaina...

torstai 15. syyskuuta 2011

Viikonloppu painaa päälle

Anki ja Insinööri tulevat lauantaina käymään. Minun kontolle jäi alkuruoka ja jälkiruoka. Olipa aika haaste! Ei muuten, mutta kun se Insinööri laittaa niin hiton hyvää ruokaa. Tuli ikään kuin minullekin paineita. Ja kaiken lisäksi heikoimmilla alueillani. Alkupalaksi päätin valmistaa cheviche peruanoa nieriästä valmistettuna. Insinööri sitten opettaa minulle pastan teon ja tekee roquefordista ja broilerista kastikkeen. Jälkiruuaksi pitää jo keksiä jotain kevyempää, kuten japanilainen hedelmistä valmistettu anmitsu. Anmitsun valmistus piti aloittaa jo eilen, koska kaikki perusjututkin täytyy tehdä itse, koska niitä ei valmiina saa. Tänään olen sitten veivannut azuki-pavuista (tunnetaan myös nimella aduki) sokerista sosetta ja tehnyt sitruunaista agar-agar-hyytelöä. Mutta niistä lauantaina tai sunnuntaina enemmän. Tänään kaiken koheltamisen välissä tein päivän ruokana

Tortillalasagnea (kymmenelle)

Jauhelihakastike

700 g jauhelihaa
3 sipulia hienonnettuna
2 - 4 valkosipulin kynttä murskattuna
2 rkl öljyä 
1 tlk (5dl) tomaattimurskaa
1 rkl oreganoa, basilikaa ja timjamia
2 lihaliemikuutiota 2 dl vettä sekoitettuna
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippurirouhetta

paketti pieniä tortillaleipiä.

Kuullota sipulit ja valkosipulit öljyssä. Lisää jauheliha pannulle ja ruskista.  Lisää tomaattimurska ja kaikki muutkin aineet. Anna kiehua pienellä lämmöllä viitisen minuuttia.

Juustokastike
0,5 dl vehnäjauhoja
7 dl maitoa
3 dl juustoraastetta

Sotke vehnäjauhot 4 desilitraan maitoa. Lisää loppu maito. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes kiehuu. Anna kiehua ihan pienellä tulella pari kolme minuuttia. Lisää juustoraaste ja sotke hyvin.

Levitä voideltuun uunivuokaan kerros jauhelihakastiketta, kerros juustokastiketta ja kerros tortillaleipiä. Toista kunnes vuoka on täynnä. Päällimmäiseksi kerros juustokastiketta ja vielä vähän juustoraastetta, jos on jäänyt tähteelle.

Paista uunissa 200 asteessa puoli tuntia.


Meillä tykkäsivät kaikki. Tortillaleipä tuo oman ominaismakunsa lasagneen. Äiskä tosin veti taas kolmoseen. Taitaa vaan olla tottunut liian hyvälle. :)

Ruokamenot 385 euroa, 90 ateriaa.

Kolme vuotta sitten veivattiin edes takaisin Äiskän kunnon kanssa. Välillä odotettiin Joensuuhun pääsyä, välillä pelättiin lytistyvän aivovaltimon aukisaantia. Kolme vuotta sitten tämän viikon aikana valtimo lytistyi yhteensä kolme kertaa. 18. syyskuuta torstaina tuli kaksi viikkoa täyteen leikkauksesta. Lääkäreiden mukaan ensimmäiset kaksi viikkoa olivat kriittiset, jos niistä selviää, on komplikaatioiden mahdollisuus häviävän pieni! Tässähän taidettiin selvitä säikähdyksellä, alkoi olla päällimmäinen ajatus.

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Viimeinen kokeilu

Nykyään tämä karppaus on niin muotia. Eikä siinä mitään, ihan hyvä idea. Kokeiltu on meilläkin monenlaisia juttuja, vaikka ehdottomuuteen asiassa emme ole sortuneetkaan. Kokeiltu jopa niin suuressa määrin, että piti ostaa keväällä alan "suomenkielinen perusteos" eli erään lääkärin kirjoittama kirja, joka kertoo ideologiasta ja samalla esittelee vähähiilihydraattisia reseptejä. Joitain olen kirjasta kokeillut, mutta en yhtään maittavan makuista vielä löytänyt. Tänään tuli mitta täyteen. Ensimmäinen osoitetietonsa minulle lähettänyt saa kirjan paluupostissa ilmaiseksi. Äiskän avustaja on kirjan uusi onnellinen omistaja. Hyvääkin vhh-ruokaa pystyy laittamaan, kun käyttää omaa päätään tai ottaa reseptit jostain muualta.

Tänään söimme 

Tonnikalaa salsakastikkeessa kukka- ja ruusukaalin kera

4 tonnikalafilettä
salsakastiketta

Laita fileet uunivuokaan. Uuni 200 asteiseksi. Salsakastiketta kalojen päälle ja vuoka uuniin noin puoleksi tunniksi. Sillä aikaa kun kalat kypsyvät uunissa, ehtii hyvin kypsentämään kukka- ja ruusukaalit. Ja eikun pöytään.


Tykkää kuka tykkää, ja varmasti joku tykkääkin. Meillä ei tykännyt kukaan. Äiskän asteikolla nelonen.

Myydään LASINSULATUSUUNI - Äiskän entinen

Äiskän entinen lasinsulatusuuni olisi nyt (13.12.2011) myynnissä. MYYTY

Äiskä ehti ennen vakavaa
sairastumistaan tehdä uunilla muutaman
kuukauden ajan testipolttoja ja
valmistaa yhdet shakkinappulat. Uuni on
hankittu 2007-2008 talvella ja ollut
käyttämättömänä 2008 elokuusta lähtien:

Lasinsulatusuuni EVENHEAT GTS 2541-9
-tehot 10.0/400
-mitat sisätila 64x104x23/ulkomitat
122x88x35/ ovaali
-arkkumallinen, vastukset kannessa ja
sivuilla
-maksimilämpötila 1250 C
-Bentrup TC 405/30 ohjausyksikkö
-kuin uusi, ollut käytössä noin puoli
vuotta
- hinta 1900€

Jos kiinnostuit, ota yhteyttä s-postilla osoitteeseen cooking.snowman@gmail.com. Jos jätät puhelinnumeron, voin soittaa.

T. Iskä

maanantai 12. syyskuuta 2011

Minä olen vanhanaikainen mies

Minä olen sillä tavalla vanhanaikainen ihminen, että minusta vieraiden ihmisten kohdatessa sinuttelu ei ole itsestään selvyys. 18-vuotias kaupan kassatyttö, jota en koskaan nähnyt, heläyttää tekopirteästi hei tai terve. Ei kuulosta hyvältä! Jos olisin kakskyt ja rapiat, niin homma olisi ihan hyvä, mutta kun olen viiskyt ja rapiat. Ikäero on liian suuri. Pelkkä päivää tai iltaa -toivotus olisi sopivan neutraali. Ei teitittelyä, ei sinuttelua. Siitä voisi sitten sujuvasti siirtyä joko teitittelyyn tai sinutteluun. Moni kuitenkin jatkaa sitten kassatapaamisen loppupuolella: noin olkaa hyvä. Voi hyvänen aika! Eikö se tyttöressu tiedä itsekään, että olenko tuttavallinen vai muodollisen kohtelias. Jos kerran pitää aloittaa heillä, niin siihen kuuluu kyllä loppuun sinuttelu: ole hyvä. Ja taas: jos aloittaa neutraalisti sanomalla päivää, niin voi sujuvasti valita lopettaako sinuttelulla vai teitittelyllä. Ja jos ollaan ylituttavallisia, niin sitten ei saa enää häkeltyä, jos asiakaskin herkeää tuttavalliseksi: NO HEI KAIJA, miten olet saanut päiväsi kulumaan. Onko ollut keljuja asiakkaita?

No, pääasia että ruuat saa ostettua. Pieni tapakoulutus olisi kuitenkin joskus paikallaan. Tänään kuitenkin söimme

perunoita ja sinappi-bechamel-kastiketta (kastike riittää viidelle, perunoita tarpeen mukaan)

perunoita sen verran kuin arvioit syöjien syövän
250 g purjoa
suolaa
250 - 350 g krakovanmakkaroita
1 keskisuuri sipuli
3 rkl öljyä
4 rkl vehnäjauhoja
2 dl ruokakermaa
0,5 l maitoa
mustapippuria
2 rkl dijon sinappia
1 tl kuivattua persiljaa

Keitä perunat.

Leikkaa purjo siivuiksi. Keitä viitisen minuuttia kahdessa desissä suolalla (1tl) maustettua vettä. Ongi purjot pois, mutta säästä vesi. Keittoajan kanssa kannattaa olla melko tarkka, etteivät purjot mene aivan mössöksi. Kuori ja silppua pieniksi sipuli. Kuullota öljyssä, kattila on sopiva astia sillä paistinpannu käy loppumetreillä pieneksi. Lisää kuullotettujen sipulien päälle jauhot. Koko ajan vispilällä sekoittaen kaada jauhojen jälkeen purjon keitinvesi, maito ja kerma. Hämmentele ettei pala pohjaan ja kuumenna kiehuvaksi. Siinä hämmennellessä lisää teelusikallinen suolaa, puolikas teelusikallinen mustapippurirouhetta ja sinappi. Maista ennen suolan lisäämistä. Minä itse totesin keitinveden suolan riittävän. Leikkaa makkarat viipaleiksi ja kun kastike alkaa kiehua, lisää joukkoon makkarasiivut ja purjo. Kuumenna vielä sen verran, että makkarat ovat kuumia. Lopuksi persiljaa sekaan. Tässä vaiheessa perunatkin ovat jo vähän aikaa sitten joko julistettu kypsiksi tai hajonneet kattilan pohjalle. Tarjoile.


Meillä äänin 3 - 1 hyvää. Äiskä ei tykännyt, veti asteikollaan neloseen.

Kolme vuotta sitten oli näihin aikoihin viikonloppu. Käytiin Äiskä kaverin Mellan ja lastemme kanssa Äiskää katsomassa Kuopiossa. Tässä vaiheessa olivat leikkauksen jälkeiset komplikaatiotkin antaneet ensimmäisiä merkkejään. Se operoitu aivovaltimo pyrki lytistymään kasaan. Korjaantui, kun työnsivät reisivaltimosta mikrokatedrin verisuonia pitkin aivoihin (tai ainakin minä sen niin ymmärsin) ja sitä pitkin syöttivät lääkettä täsmäannosteluna vialliseen kohtaan. Mella oli kaukaa viisas ja sanoi käyvänsä lasten kanssa vaikka autossa odottavaa koiraamme kusettamassa, jos halusimme Äiskän kanssa keskustella kahden kesken. Äiskä kertoi, että pelottaa, miten tämä etenee. Minä kerroin, että neurologin mukaan, jos kaikki menee hyvin, vie kolme kuukautta parantua työkuntoon. "Kolme kuukautta! Niin kauan!", totesi Äiskä. Tuosta pelosta puhuttiin. Äiskä sanoi, että kuitenkin luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Sanoi vielä luottavansa siihen, että minä selviydyn kävi miten tahansa. Talous on hyvällä tolalla. Lapset jo aika isoja. Marista alkaa pian olemaan jo apuja. Minä lupasi toistamiseen hoitaa homman ja kulkea rinnalla. Rakastan sinua Jaana. Hyvillä mielillä lähdettiin kotiin ja odoteltiin, josko viikon kuluttua siirtäisivät Joensuuhun. Aikakin kuluisi paremmin, kun tuttuja kävisi enemmän katsomassa...

PS. Kovasti olen odotellut, milloin joku Mansfieldistä innostuu kommentoimaan!

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Marin painavia mielipiteitä!

Mielipidekirjoitus Iskä Kokkaa-ruoasta

Isäni innostui ruuanlaitosta vähän sen jälkeen, kun äiti sairastui. Hän kyllästyi tekemään joka päivä aina sitä samaa ruokaa, ja näin päätti kokeilla jotain uutta. Viime talvena sitten syntyi idea Iskä Kokkaa-blogista. Nykypäivänä meillä ei enää tehdäkään perus kotiruokaa, paitsi sunnuntaisin, jolloin on minun ja veljeni vuoro laittaa ruokaa.

”Ruokamatka” on ollut hyvin mielenkiintoinen ja välistä jopa kuoppainen. Iskä on oppinut ruuanlaitosta hyvin paljon ja parantunut siinä pikkuhiljaa. Siitä on tullut nykyään hänen harrastuksensa. Ruoka on nykyään terveellistä ja monipuolista ja välillä jopa maukasta ;-). Pettymyksiäkin on kyllä tullut, mutta ne ovat harvenemaan päin. Jos oman mielipiteeni sanon siihen, että mikä on ollut pahimmasta päästä, niin se on ollut ehdottomasto linssikeitto/pata!! Yksi parhaimmista ruuista on ollut Mustikkavarenikit. Äiskä on kyllä sanonut sitten ihan selvät sävelet ruuille, eli onko hyvää vai pahaa. Välistä iskä sanoo tekevänsä jonain päivänä ruuaksi varista tai marsua, mutta toivon mukaan olen äitin ja veljeni kanssa silloin kaukana! Syököön itsekseen niitä.
Tänään sitten kokkasimme veljeni, tai niin kuin isä blogissaan aina sanoo, Juniorin kanssa kananuudelia. Ihan sellaista perusnuudelia, mihin paistoimme kaveriksi broilerisuikaleita. Nuudelit ovat veljeni herkkua, ja hyvää ne olivat muistakin. Jälkiruuaksi söimme toissailtana valmistamaani

suklaapiirasta

paketti muortaikinaa
4 munaa
1 dl sokeria
2 dl siirappia
2 tl vaniljasokeria
100 g tummaa suklaata
kermavaahtoa

Taputtele taikina irtopohjavuokaan siten, että se ylettyy vuoan reunoille. Esipaista 175 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Nosta uunin lämpötila 200 asteeseen.

Hienonna suklaa rouheeksi. Vatkaa munat ja sokeri sekaisin ja lisää joukkoon siirappi ja vaniljasokeri. Vatkaa tasaiseksi seokseksi ja lisää joukkoon suklaa. Kaada täyte piirakkapohjalle ja paista 40 – 45 minuuttia. Anna jäähtyä. Tarjoiluvaiheessa pursota kermavaahtoa palojen päälle. Hyvää oli.


Iskän lisäys: kuukauden ruokamenot tähän mennessä 320 euroa, yhteensä 66 ateriaa.


lauantai 10. syyskuuta 2011

2 vuotta 1 kuukausi 27 päivää

Tuon verra on aikaa siihen, kun Juniori täyttää 18 ja alkaa olemaan täysin vastuussa elämästään. Yleensä nuoret siihen mennessä vähän järkiintyvät. Eilen oli niin hiton hyvän tuntunen ilta, että kävi jo mielessä, että tyyntä myrskyn edellä. Niinhän se oli. Juniori tuli kotiin ilta yhdeltätoista. Kännissä kuin ankka. Kaverinsa ajoi mopon pihaan, Juniori kyydissä. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun minä muistan ihan hyvin ajan, kun itse olin saman ikäinen. Vauhti oli vähintään yhtä kova, mutta henki erilainen: rellestetään, mutta hommat hoidetaan eli kouluhommat hoitamalla leveämmän leivän ääreen. Ja näin ollen tosi hyvin ymmärrän tuon Juniorin touhun. Se kuuluu ikään, mutta eihän sitä voi hyväksyä. Homma karkaa kokonaan käsistä Juniorilta. Niinpä sitten aamulla kävimme tiukkasanaisen ja rakentavahenkisen keskustelun: kännäämisen on loputtava! Ellei lopu, niin jokaisesta kännistä siirtyy kevarikortin hankinta kuukaudella. Ja mopon avain Iskän taskuun ensin viikoksi, tokasta kännistä kuukaudeksi ja kolmannesta puoleksi vuodeksi. Juniori ymmärsi kannustukseni. Lupasi olla ainakin vuoden loppuun ojennuksessa. Lopuksi käytiin lyhyt, mutta mielenkiintoinen keskustelu: - Iskä, mistä sinä oikein tiesit, että olin illalla kännissä? - No siitä, kun olin eteisessä vastassa kun tulit! - Ai?

Voi helvetti tuota aikuiseksi kasvamisen riemua! Mutta syödä pitää, pelkällä riemulla ja ryyppämisellä ei elä. Tänään syötiin

Gulassia (kuudelle)

300 g naudan paistia
200 g luutontan lampaan lihaa (oikeaoppinen gulassi tehdään naudanlihasta, mutta kun minä niin tykkään lampaasta!)
2 sipulia
reilu desi hillosipuleita
2 isoa, kypsää punaista paprikaa
2 rkl öljyä
3 dl vettä
2 tl paprikajauhetta (ostin Unkari-Erikalta punaista paprikaa, jota käytin. Suomessa normaalisti myytävä paprikajauhe on tehty oranssista paprikasta Erikan mukaan. Unkarilainen on voimakkaampaa.)
0,5 tl suolaa
0,5 tl valkopippuria
140 g tomaattipyrettä
150 g ranskankermaa

vähän tuoretta persiljaa


Paloittele sipulit ja liha. Kuullota sipuli öljyssä. Ruskista lihakuutiot. Molemmat pannulla tai mieluummin paistokasarissa. (Minä olen päättänyt, että heti kun noista blogissa olevista mainoksista tilitetään ensimmäisen kerran rahaa, niin ostan kunnon paistokasarin. Näillä näkymin saan vekottimen ensi keväänä. Jee!!)


Lisää hillosipulit, suikaloidut paprikat, vesi, paprikajauhe, suola ja pippuri. Hauduta pienellä tulella kannen alla 30 - 45 minuuttia eli kunnes lihat ovat mureita. Lisää loput ainekset. Sekoita, kuumenna, koristele persiljasilpulla. Voisin kuvitella, että gulassi on perinteisesti syöty perunan kanssa. Me kuitenkin söimme sen makaronin kanssa.



Ja vihdoin opin tekemään salaatin: lehtisalaattia, vesimelonikuutioita, retiisisuikaleita, viinirypäleen puolikkaita, aurinkokuivattuja tomaatteja ja tuoreita tomaatteja. Päälle pari ruokalusikallista tomaattien purkista öljyä ja yksi ruokalusikallinen valkoviinietikkaa. Erityisesti lapset tykkäsivät.


Kokonaisuus oli kaikista hyvää, äänin 5 - 0. Äiskän asteikolla meni kakkoseen.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Oikeastaan minä olen aika tyytyväinen mies

Tänään on ollut hyvä päivä. Töissä meni kaikki ihan normaalisti. Kotona ei ollut mitään yllätyksiä odottamassa. Juniori ilmoitti lähtevänsä tyttökaverinsa kanssa elokuviin. Ainahan se on parempi kuin jossain koulujen pihoilla norkoilu. No tietysti sitä isänä alkaa heti ajattelemaan, että kun nyt kestäisivät hormonit kurissa. Toisaalta täytyy muistella omaa nuoruuttaan. Käsityövaihettahan se vielä taisi enimmiltään olla. Mari totesi ilman liian sateiseksi ja päätti jäädä kotiin. Kokkailemaan! Suklaamousse on jo kulhoissa ja pöydässä. Kun se on nautittu, tekee kuulemma vielä suklaapiirakan. Meinasi tehdä murotaikinankin itse, mutta yllytin näin myöhään (2000) käyttämään mieluummin kaupan valmista. Äiskä on tyytyväinen, koska sai käydä allasjumpassa taas tänään. Eikä tässä itselläkään ole mitään valitettavaa. Eli tyytyväinen mies! 

Ruokana meillä oli jonkun teidän lukijoista (olisiko ollut Aili Inkeli) lähettämän reseptin mukaan tehtyä Hamburgersoppaa eli

Hampurinkeittoa (riittää ainakin kuudelle)

400 g jauhelihaa
suolaa
pippuria
3 keskisuurta porkkonaa pieniksi palasteltuina
3 sellerin vartta silputtuna pieniksi
3 keskisuurta sipulia silputtuna
2 - 3 laakerinlehteä
1 tl timjamia
ruilautus tomaattiketsuppia
1 prk murskattua tomaattia
1/2 vettä
1 lihaliemikuutio
2 tl kuivattua persiljaa

Ruskista jauheliha ja mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta lihaliemi. Lisää kasvikset ja jauheliha. Keitä kunnes kasvikset ovat lähes kypsiä. Lisää loput aineet. Kuumenna kiehuvaksi, mutta älä enää keitä. Kasvisten maku on parhaimmillaan, kun ne eivät ole sellaista pehmeää mössöä. Tarjoile leivän ja hyvä oluen kera. Tai piimän ja maidon. 

Äänin 4 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kolmonen. Eli niin hyvää oli, että kukaan ei muistanut ottaa kuvaa.

Kuukauden ruokamenot tähän mennessä 305 €, 56 ateriaa.