Tänään oli mukava päivä. Ruokaa tuli vaihteeksi laitettua ilman reseptiä. Ainoa sählinki oli aamulla, kun Äiskä äkkäsi jenkkakahvansa. Ja kaikki meni minun ja uusien rintsikoiden piikkiin. En kuulemma osaa laittaa niitä sillä tavalla, että ei pullottaisi. No, eihän siinä mitään. Olen minä moneen muuhunkin ihan yhtä outoon juttuun kuullut olevani syyllinen - jo ennen Äiskän sairastumista. Päivällä rassattiin Juniorin mopon kaasaria. Oli tullut uimuriin reikä eli ensi viikolla varaosakauppaan.
Ja vielä ehdin hyvin tekemään vähän polttopuitakin. Tämähän näyttää oikein leppoisalta.
Kolme vuotta sitten aloitin ensimmäisen blogini, Tupakkamiehen päiväkirjan, kirjoittamisen. Olin aloittonut Champixin syönnin Äiskän syntymäpäivänä ja tarkoitus oli lopettaa kahden viikon päästä omana syntymäpäivänä. Ajattelin pistää tuntojani ylös. No myöhemmin se sitten lopahti, mutta yritettyä tuli sitäkin.
Tänään totesimme eilen tehdyn letšon erinomaisuuden. Keitin S-marketista ostettuja Siperian pelmeenejä puolitoista pussillista ja vieressä pannulla kuumensin puolisen litraa letšoa. Kun pelmenit olivat kypsiä, nostelin ne letšon sekaan pannulle. Koristelin vielä ruohosipulilla. Kun vielä pöydässä päälle ripotteli juustoraastetta, niin oli ihan mahottoman hyvää. Äänin 4 - 0, Äiskältä kolmonen.
Viikon ruokalistakin tuli värkättyä
Sunnuntai Lapset lupasivat kokata makaroni-makkara-sekoitelmaa
Maanantai norjalainen lammaskaali eli får i kål
Tiistai yrttipasta
Keskiviikko maalaismunakas
Torstai hunajakyljykset
Perjantai sipuliset pannupihvit ja pottumuussia
Kyllä on ihanaa, että Äiskä voi panna jenkkakahvat ym. sun syyksi! Kateeksi käy. Siis Äiskää. Nämä on näitä omituisia naisten juttuja ihan normiterveilläkin naisihmisillä.
VastaaPoistaSitä paitsi kun kattelin tuota mahotonta pöllikasaa kuvassa, niin siihenhän sitä kiukkua saat purkaa vapaasti ja laillisesti kirveellä :) ja tulosta tulee takuuvarmasti. Anteeksi sanani, mutta uskon mustaan huumoriin aina, kun on sen aika.
Kyllä jokaisella naisella pitäis olla mies jonka syyksi saa vaikka jenkkakahvat!!! Äiskä on oikeassa, rintsikoiden väärin pukeminen tekee jenkkakahvat :)))
VastaaPoistaHoukuttelevan näköinen pöllikasa, siinä hiki lentää kerran jos toisenkin ennenkuin tuo on kauniisti liiterlissä pinossaan. Minua on alkanut kiinnostaa kauniit puupinot jotka voisi jättää tilataiteeksi näkyviin. Juha Miedosta oli joku lehtijuttu missä oli erittäin kauniisti pinottu koristeellinen puupino, hänellä siihen intohimoonsa kuulemma hyvin aikaa nykyisin :)
Ja tuo ruokayhdistelmäkin näyttää siltä että pitää kokeilla joskus, venäjällä ollessa on kyll tullut syötyä monenmoista, ehkä jotain tuon tapaistakin :)
Sinulla on liian hyviä ruokia. Eikös ne Äiskänkin jenkkakahvat ole syntyneet vasta siinä vaiheessa, kun sinä tartuit kauhaan?
VastaaPoistaKaikki: pöllikasa on minun kuntosalini. Olen kuntoilemassa, mutta koko ajan läsnä. Puoliso on juuri sitä varten(kin), että puolison niskaan voi kaataa kaiken sen, mille ei ole muita osoitteita. Näin totesimme Äiskän kanssa jo hänen terveenä ollessaan.
VastaaPoistaMarLi: lähetän sinulle kunnon puukasan kuvan, jahka vain sen löydän. Ei tosin ole itse tekemäni. Ja onpa mielenkiintoista, kuinka meitä Venäjän kulkijoita onkin tähän siunaantunut. Missä päin sinä olet pyörinyt.
tuijas: näinhän siinä on käynyt. Kylläkin kaupungin ravitsemusterapeutti kävi Äiskän kahden viikon ajalta KAIKKI suuhun laitetut syömiset ja juomiset läpi. Totesi, että energiataso ihan kohdallaan. Mennään vielä kuun lopussa pohtimaan tilannetta.
Minä olin nuorena tyttönä töissä venäjällä reilun kolme vuotta. Silloin joskus "sata vuotta sitten". Usein noita aikoja kaiholla muistelen ja olispas nyt kiva päästä matkoille sinne, katsomaan niitä vanhoja paikkoja olisivatko vielä paikoillaan... no se punainen tori ja kremli taitaa kyllä olla siellä missä ennenkin, mutta olin myös keskellä venäjää pienessä pitäjässä, siellä olis kiva nyt käydä.
VastaaPoistaMuutamat venäläiset ruuat kyllä on jääneet mieleen ja syön kun tilaisuus on, kuten Borshkeitto ja Saslik.
Isäni valitti lauantaina, että "Venäjällä täytyi syödä pelmenejä" - minun iskäni oli 1990-1991 vuoden Leningradissa töissä. Ihmettelin hänen sanavalintaansa ja vakuutin, että pelmenit ovat herkkuja. Kävi ilmi, että perheystävämme Marianne oli läiskäyttänyt valtavan kauhallisen isän lautaselle - isä on aika pieniruokainen. Marianne on innokas syöttämään, ja läiskäytti heti lisää, kun lautaselta vähän väheni. Minulle Marianne on antanut etikkaan säilöttyjen punaisten tomaattien ohjeen, mutta en saanut niistä yhtä hyviä.
VastaaPoistaTutulta kuulostaa tuijas. Se on sitä venäläistä vieraanvaraisuutta.
VastaaPoistaMinulle tuli tästä venäläisestä vieraanvaraisuudesta mieleen yks tapaus kun nuorena neitona -80 luvun loppupuolella menin venäläiseen kotiin kylään, naistenpäivän aikoihi ja silloinhan suomalainen nainen on kunniavieras joka aloitta pöydässä syömisen... tarjolla oli venäläistä ruisleipää ja voita ja hytinää (en tiiä sen venäläistä nimeä), tönkkösuolattuja muikkuja silmineen kaikkinen ja vodkaa... Siinä sitten koko suku katsoi ja odotti että aloitan ja muutkin pääsevät ottamaan...klups... se hytinä-syltty oli muhkuraisessa alumiinisessa pesuvadissa ja sattuma siellä ja toinen täällä, muuten sitä hytisevää lillua vaan... muikut oli isossa lasipurkissa, silmät selällään ja ne piti sit syödä kokonaisina kurkkuun pudottamalla... ja se votka oli tietysti kylmää ja kirkasta ja sitä piti ottaa iso kulaus joka väliin... Mutta kun tämä kunniavieras ei söisi noista mitään, saati joisi sitä votkaakaan... oli siinä isäntäväellä ja suvulla ihmetystä, ettei vieraalle parhaat herkut kelpaa... söin sit loppupelissä sen leivän ja voin, kostutin huulet votkalla... :) nyt tälle muistolle voi jo nauraa, mutta silloin siellä se ei kyllä naurattanut :) Samaan kylään pyydettiin myös uutena vuotena ja silloin oli jo noiden lisäksi mulle saslikkia :)
VastaaPoistaMinulta kyllä on kaikki mennyt alas, mitä on eteen kannettu. Se vaan pitää pitää mielessä, että elä kehu mitään, mistä et oikeasti tykkää. Minä onneton satuin kehumaan niitä säilöttyjä tatteja (semmoisia vihreitä). Kyllä niitä vähän pystyi syömään eikä ne olleet edes pahoja. Mutta kun kerran kehuin, niin sen jälkeen niitä mätettiin lautaselle ihan ylen määrin. Eikä auttanut muu kuin syödä. Ei enää ilennyt sanoa, että ei nää olekkaan hyviä.
VastaaPoistaJa jos MarLi kolme vuotta Venäjällä olit, niin varmaan opit myös tuon votkan juonnin jalon taidon.
Olin, mutten oppinut :) siel oli sellaista votkaa minkä etiketissä oli viljapelto, sitä sanottiin Ahonlaidaksi ja minäkin sitä ostin ja toin tuliaisiksikin, mutta en osaa kyllä kirkasta viinaa juoda vieläkään :)))
VastaaPoistaEnkä juonut oluttakaan, mutta kun meillä oli oikeus ostaa se keissi suomalaista kaljaa viikossa, niin minäkin ostin ja sillä tienas sitten la-iltana ihan kivasti kun äijille sen möin :) enkä vieläkään osaa juoda kaljaakaan...
MarLi: Ahonlaita eli Psenitsnaja on erittäin laadukas vehnävotka. Toisaalta et varmaan ole mitään hävinnyt, vaikka et näiltä osin paikallisille tavoille oppinutkaan.
VastaaPoista