25 ja herätys

Taas on päästy siihen vaiheeseen, että lasken päiviä loman alkuun. Niin kuin yleensäkin tähän aikaan vuodesta, takki alkaa olla melko tyhjä. Ajatukset pyörivät jo tulevassa kesässä. Taas olisi tarkoitus jättää Juniori koiran kanssa kotimieheksi ja lähteä Pasin ja maisteri Siiskosen kanssa moottoripyörillä tutustumaan muutamaan historialliseen kohteeseen itänaapurissa. Aikaa ei lähtöön olisi enää kuin kolme ja puoli viikkoa eli 25 aamua. Sitten olisi startti. Sen verran olen ollut jo tohkeissani lähdön lähestymisen kanssa, että unohtui ostaa leipää tälle päivää. Niinpä vierailin Peggyn pienessä punaisessa keittiössä ja nappasin sieltä sämpyläreseptin. Tapojeni vastaisesti siis leivoin.

Peggyn herkulliset kaura-vehnäsämpylät

3 dl maitoa

1 pss (11g) kuivahiivaa

5 dl vehnäjauhoja (laitoin 4 dl tavallisia ja 1 dl kokojyväjauhoja)

2 1/2 dl kaurahiutaleita

1 1/2 tl sokeria

1 tl suolaa

15 g sulatettua voita

Lämmitä maito reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita siihen hiiva ja sokeri. Anna tekeytyä kymmenisen minuuttia. Sillä aikaa sulata voi ja sekoita jäljellä olevat kuiva-aineet keskenään. Lisää puolet jauhoseoksesta nesteeseen. Sekoita. Kaada voisula joukkoon ja lisää loputkin jauhot. Vaivaa ainekset sekaisin ja leivo niistä kuusi sämpylää. Pane sämpylät pellille ja nosta liinalla peitettynä lämpimään kohoamaan noin 40 minuutiksi. Lämmitä uuni 225 asteiseksi. Sivele sämpylät vaikka hunajavedellä tai jollakin mieleiselläsi nesteellä ja paista niitä uusissa kymmenisen minuuttie eli kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Ota sämpylät uunista ja ripottele pinnalle vähän jauhoja koristeeksi. Anna jäähtyä liinan alla ja tarjoile.

Tosi hyviä äänin 3-0! Äiskän asteikolla toisen luokan ruokaa!

1 pss kuivahiivaa (11g)

5 dl vehnäjauhoja

2 1/2 dl pieniä kaurahiutaleita

1 1/2 tl sokeria

1 tl suolaa

15 g sulatettua voita

Leipä loppu

Ilta on jo myöhäinen, joten alkutarinakin tavanomaista lyhyempi.

Sunnuntaipäivä. Jääkaappi täynnä ruokaa, ei hätää. Tai sitten kuitenkin. Leipä on loppu. Käytännössä alkavat rahatkin olla loppu. Tilipäivä vasta huomenna. No, eihän siinä mitään. Jääkaapissa on hiivaa ja kaapissa jauhoja. Ei muuta kuin leivän tekoon.

Naanleipä

1 tl sokeria
1 tl tuoretta hiivaa
1,5 dl lämmintä vettä
3 dl vehnäjauhoja
1 rkl gheetä eli kirkastettua voita
1 tl suolaa
50 voita

(1 tl unikonsiemeniä)

Ghee

Ota köntti voita, keitä sitä kymmenisen minuuttia. Kuori kuoha pinnalta ja anna seisoa toiset kymmenisen minuuttia. Kaada varovasti  kirkas voi toiseen astiaan. Varo kaatamasta pohjalle jäävää heraa. Käytetään monissa intialaisissa ruuissa. Hyvänä ominaisuutena on myös, että ei ihmeemmin räisky paistettaessa.

No niin, ja takaisin leipään. Sekoita sokeria ja hiivaa vaikkapa haarukalla kulhossa kunnes hiiva muuttuu nestemäiseksi. Lisää lämmin vesi. Sekoita ja anna herätä lämpimässä kymmenkunta minuuttia. Mittaa jauhot kulhoon, lisää joukkoon suola ja kirkastettu voi. Sekoita lopuksi vesihiivaseos joukkoon. Jos tuntuu jäävän liian kuivaksi, lisää varovasti vähän lämmintä vettä. Varovasti tarkoittaa vähän! Vaivaa viitisen minuuttia taikinaa eli niin kauan, että siitä tulee sellainen pehmeän kimmoisa. Peitä liinalla ja pane kulhon lämpimään kohoamaan puoleksitoista tunniksi tai niin pitkäksi aikaa, että taikina kohoaa kooltaan kaksinkertaiseksi. 

Kun taikina on kohonnut, ota ja kumoa se jauhotetulle alustalle. Vaivaa taikinaa pari minuuttia, aina välillä kaksinkerroin kääntäen. Lopuksi leikkaa 6 - 8 osaan. Pyörittele palleroita ja taputtele pallerot littanoiksi. Paista 225 asteisessa uunissa 10 minuuttia. Käännä välillä. Kun leivät ovat paistuneet, ota ne uunista ja voitele sulalla voilla. (Tässä kohtaa ohje neuvoi vielä ripottelemaan pinnalle unikonsiemeniä, mutta minä oli antanut omani tarpeettomana Pikku-Myylle!) Tarjoile.

Tosi hyviähän niistä tuli, mutta väärän muotoisia. Piti tulla littania, mutta vaikka kuinka tarkkaan tein ohjeen mukaan, niin tuli tuommoisia pikkusämpylöitä! No ensi kerralla paremmalla tuurilla.

Pikku-Myyn pitaleivät ja muita hauskuuksia

Olen useassa aiemmassa tarinassani kertonut kollegastani Pikku-Myystä. Äiskän sairastumisen jälkeen ennen minun sairaslomalle jäämistä Pikku-Myy oli se ihminen, joka osasi tukea minua aktiivisella kuuntelemisellaan siten, että jaksoin niinkin pitkään käydä töissä. Ja toisaalta sitten kahden viikon sairasloman jälkeen palata takaisin töihin. Nykyisin työskentelemme eri työryhmissä, mutta näemme aina silloin tällöin. Viimeksi kun näimme, Pikku-Myy kertoi tehneensä hyviä ja helppotekoisia pitaleipiä. Eihän siinä muu auttanut, kuin pyytää resepti. Mutta ennen kuin menen pitaleipiin, on kerrottava myös Äiskän iloista.

Äiskän avustajana on viime syksystä saakka toiminut erittäin pätevä sijainen. Äiskä on hauska, kun toisaalta pilke silmäkulmassa kiroilee, että avustaja komentaa tekemään kaiken itse. Toisaalta Äiskä on sitten todella iloinen, kun pystyykin tekemään asioita itse. Eli vammaisen ihmisen kanssa työskenneltäessä on todella tärkeää, että nimenomaan avustaa eikä tee toisen puolesta. Nyt sitten sijainen pystyttiin vakinaistamaan, ja Äiskä on onnessaan. Tytöillä on nimittäin yhteinen intohimo! Molemmat ovat persoja makealle ja tykkäävät yhdessä rakennella kaikenlaista kivaa tämän makeannälkänsä tyydyttämiseksi. Onneksi Avustajalla on harkinta kohdillaan, että tulee muistettua myös päivän aikainen ravitseva ja monipuolinen ruokailu. Tänään tytöt olivat keksineet laittaa

marjahillaa

5 dl puolukkasurvosta

1 dl sokeria

2 rkl hunajaa

1/2 dl grahamjauhoja

2 dl vispikermaa vaahdoksi vatkattuna

Sekoita kaikki ainekset hyvin ja viimeksi kermavaahto vähän varovaisemmin. Tarjoile. Vähän olivat säästäneet minullekin maisteltavaksi ja tosi on, että toistekin tehdään. Oli se vaan niin hyvää.

Äiskä ja herkut.

Minulla on edelleen kesken yhteenveto tammikuussa käytetyistä elintarvikkeista. Sen kuitenkin huomasin jo alkuvaiheessa, että leipä vie ison läjän euroja. Niinpä olenkin sitten yrittänyt paistella leipää itse. Leivistä otetut kuvat ovat olleet niin huonoja, että en ole niitä suuremmin esitellyt. Kyllähän kaikki nyt tietävät, minkä näköinen on leipä. Taikinankin lämpötiloineen päivineen olen tehnyt enemmänkin niin sanotulla mututuntumalla. Leivän haju tai valmistusprosessi ei ole herättänyt minussa minkäänlaisia maailmaa syleileviä intohimon tunteita, mutta leivästä on tullut hiton hyvää.

Iskän auringonkukkaleipä

3 dl vettä

1/2 dl kuorittuja auringonkukan siemeniä

1 pss (11g) kuivahiivaa

1 tl suolaa

1 rkl hunajaa

noin 3 dl ruissihtijauhoja

noin 4 dl vehnäjauhoja

noin 1/2 dl oliiviöljyä

Mittaa kuivat ainekset vaikka mittakannuun. Pane alustuskulhoon reilusti käden lämpöinen vesi ja hunaja. Kumoa kuivat ainekset kulhoon ja alusta taikina tasalaatuiseksi. Lisää lopuksi oliiviöljy ja alusta kunnes öljy on imeytynyt taikinaan. Pane kulho liinan alle lämpimään kohoamaan noin puoleksi tunniksi. Pyörittele taikinasta sellainen puolen metrin jööti, joka on toisesta päästä paksumpi. Kierrä jööti rullalle siten, että paksu pää jää keskelle. Laita kieppi uunipellille ja taputtele suhteellisen matalaksi. Anna kohota 10 - 15 minuuttia. Paista aluksi 250 asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Laske uunin lämpö 200 asteeseen ja paista vielä 45 - 50 minuuttia. Anna jäähtyä liinan alla ja tarjoile aikanaan.

Ja kun vauhtiin pääsin niin innostuin paistamaan rotinaviemisiä. Äiskän entinen kyty eli ensimmäisen miehensä veli sai pojan, ja mennään huomenna perikarjalaiseen tapaan katsomaan poikaa ja viedään samalla viemisiä helpottamaan tuoreen äidin olemista. Karjalassa tätä kutsutaan rotinoiden viemiseksi. Rotina sana tulee venäjän kielen sanasta, joka tarkoittaa syntymää. Minä kun olen huono noissa pullissa ja kakuissa, niin päätin tehdä yksinkertaisemman version entisen Nuijamaan pitäjäruuasta eli 

helpot lanttukukkoset

400 g porsaan suikalelihaa

400 g lanttulaatikkoa

1200 g rukiista piirakkataikinaa (esim. Pirkka)

Ruskista lihasuikaleet kuumalla paistinpannulla kevyesti. Kauli taikina noin kolme - neljä millimetriä paksuksi levyksi. Painele vaikkapa kattilan kannella levystä noin 16 senttimetriä halkaisijaltaan olevia kakkaroita. Kakkaroita pitäisi syntyä 10 - 12 kappaletta. Jaa lanttulaatikko ja ruskistetut lihat tasan jokaisen kakkaran toiselle laidalle. Jätä reunalle hieman vapaata tilaa. Käännä tyhjäksi jäänyt puolisko kakkarasta lihojen ja lanttulaatikon yli siten, että syntyy puolikuun muotoinen piirakka eli kukkonen. Painele reuna kiinni. Pyöräytä vielä taikinapyörällä reunasta suikale irti, niin kestää paremmin ummessa paistamisen ajan. Paista 225 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia. Tarjoile lämpimänä tai kylmänä. Molemmat ovat hyviä.

Ja sitten urakan lopuksi huomisen ruuan tärkein osanen eli 

Pikku-Myyn pitaleivät

3 dl vettä

50 g hiivaa

2 tl sokeria

1/2 tl suolaa

noin 8 dl vehnäjauhoja

2 rkl öljyä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää muut kuivat aineet ja alusta taikina joustavaksi. Lisää lopuksi öljy. Kohota puolisen tuntia. Taputtele taikinasta sellaisia senttiä paksuja kakkaroita. Pikku-Myy sanoi, että pitäisi tulla 16 kappaletta. No tulihan niitä, mutta ensi kerralla teen kahdeksan ja saan meidän makuun sopivamman kokoisia. Non niin, nyt sitten on pöytä täynnä kakkaroita. Laita kakkarat kuumalle uuninpellille. Ja pelti 10 - 15 minuutiksi 250 asteiseen uuniin. Komiasti kohoavat uunissa ja jäähdyttyään ovat oivallisia täytettäväksi herkullisella liha-kasvis-kastike-seoksella. 

Kiitos Pikku-Myy.

Minä juon nyt yhden Kukko-lagerin ja lähden nukkumaan.

Äiskä yllättää

Äiskällä, niin kuin kaikilla muillakin, jäi monta asiaa kesken. Minusta tuntui aluksi pahalta siivota esimerkiksi Äiskän käsilaukusta kaikkia työhön liittyviä asioita pois. Se oli kait sitä luopumisen tuskaa. Äiskällähän on oikea jalka halvaantunut, ja näin ollen nilkassa joutuu käyttämään aina jonkinlaista tukea, jos haluaa kävellä. Eikä kengässä saa olla korkoa. Itkuhan siinä minultakin pääsi, kun kaikki kauniit korkokengät jätesäkkiin siivosin. En tosin raaskinut niitä pois viedä, vaan laitoin varastoon. Siellä ne olivat kolme vuotta, jonka jälkeen aloin pikkuhiljaa lahjoitella niitä pois. Vaan Äiskän kirjoittamat tekstit ovat vieläkin rakkaampia. Ne tuovat niin elävästi mieleen ajan ennen sairastumista, joka vei myös kirjoitustaidon lähes kokonaan. Esimerkiksi keittokirjojen välissä on vaikka mitä muistilappuja, joita olen liimaillut paperille ja sitten laittanut paperin reseptimappiin talteen. Tänään löysin keittokirjan välistä tällaisen lapun: 

Avustaja kirjoitti tuohon lapun alakulmaan tuon ISO! ja puolitti reseptin, silti ei tahtonut vuuassa tilavuus riittää.

Näytin lappua Avustajalle. Avustaja totesi, että piimäkakkuhan tästä syntyy. Lupasi vieläpä tehdä Äiskän kanssa meille semmoisen viikonlopuksi. Minä touhusin viereisessä huoneessa omiani, kun naiset ryhtyivät paistohommiin. Hetken kuluttua kiinnitin huomiota keittiön ääniin. Menin ja kysyin: "Onko Äiskä ottanut täällä päälliköleipurin asemana?" Avustaja kertoi, että näin on käynyt. Asia ei ollutkaan niin yksinkertainen, kuin olimme luulleet. Jo lappua näyttäessäni Äiskä ilmaisi muistavansa lapun. Nyt sitten kaivoi pitkästä keittokirjarivistä yhden vanhan kirjan esiin (kuitenkin eri kirja kuin se, minkä välistä lappu löytyi) ja etsi sieltä reseptin. Onnistui selittämään avustajalle, että kakun perusidea on esitetty kirjassa ja ainekset lapulla! Ei muuta kuin naiset toimeen. Minulle oli yllätys, että Äiskä pystyi minimaalisella avulla tekemään kaiken muun itse paitsi vuuan voitelun.

Äiskän salainen piimäkakkuresepti

250 g voita tai margariinia, sulana

3,75 dl sokeria

3,75 dl piimää

6,25 dl vehnäjauhoja

2 tl soodaa

1 dl kaakaojauhetta (tämän voi jättää poiskin, Äiskä tykkää niin kovasti suklaasta, että laittoi mukaan)

Sulata rasva. Sekoita sooda jauhoihin. Lisää aineet rasvan sekaan. Jauhot viimeiseksi. Sekoita hyvin ja kaada kakkuvuokaan. Laita kakku kylmään uuniin. Luukku kiinni. Säädä lämpötila 180 asteeseen ja virta päälle. Anna kakun paistua uunissa 45-50 minuuttia. Katkaise virta uunista ja anna kakun olla loppulämmössä vielä kymmenisen minuuttia.

Kakku oli oikein hyvän makuinen. Avustaja määritteli sen neljällä sanalla: halpa, helppotöinen ja hyvän makuinen. Kakun voi halutessaan maustaa myös seuraavalla maustecocteililla:

1 tl inkivääriä

1 tl neilikkaa

2 tl kanelia

2 tl kaardemummaa

Mutta sillä aikaa kun naiset olivat kakunpaistossa, minä veivasin blinitaikinaa. Lounaaksi olimme nimittäin päättäneet syödä blinejä. En ole ollut kovin suuri blinien ystävä. Suomessa ravintolassa syömäni blinit ovat olleet pieniä ja paksuja. En ole tykännyt. Venäjällä ne taasen ovat olleet yksi yhteen samanlaisia kuin meikäläiset letut ilman sokeria. Olen jopa tarkistanut sikäläisiltä reseptin. Ovat samalla kertoneet, että vehnäjauhoon tehdyt blinit ovat paljon maukkaampia kuin tattariin tehdyt. Tattaria blinitaikinan osana käytetään enää korkeintaan jossakin syrjäkylillä. Olen ymmärtäväisesti ollut samaa mieltä vehnäjauhoblinin paremmuudesta, sillä jostakin olen suomalaisen tattariblinin reseptin itselleni ennen tietokoneaikaa kopioinut, ja ne ovat kitkeriä, sillä tattaria on liikaa ja taikinaa käytetään tosi kauan. Nyt kuitenkin Riitta Käppi ja Tero Koistinen Makustelijat -blogissaan kehuivat tattareita sisältäviä blinejä maasta taivaaseen. Pitihän se kokeilla. Ohje on edellä mainitusta blogista kopsattu. Blogipostauksen mukaan kysen on alunperin Elena Gorschkow-Salorannan suvun perinteisestä reseptistä, joka on tuotu Venäjän vallankumouksen myrskyissä Suomeen suvun mukana.

blinit kolmelle

8 dl lämmintä maitoa

50 g hiivaa

1/2 tl suolaa

4 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl tattarijauhoja

4 munan keltuaista

4 munan valkuaista

60 g voita sulatettuna

350 g voita paistamiseen

Hiero hiiva ja suola kulhosa nesteeksi ja lisää lämmin maito. Vispilöi joukkoon puolet jauhoista ja anna nousta lämpimässä liinan alla noin tunti. Lisää joukkoon munan keltuaiset, voisula ja loput jauhoista. Sekoita hyvin ja anna taas muhia lämpimässä liinan alla tunnin verran. Vatkaa lopuksi munan valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja kääntele ne varovasti taikinaan. Nosta taikinakulho vielä yhdeksi tunniksi lämpimään nousemaan. Kun tämä viimeinen nostatus on kestänyt tunnin, on aika ottaa voipaketti esille ja alkaa paistaminen. Olennainen osa blinien paistamista on, että pannu on kuuma ja siinä riittävästi voita. Ihan tavallinen paistinpannu käy. Etenkin jos tykkää ohuista blineistä kuten minä. Mutta jos taas on paksujen blinien ystävä, lienee blinipannu tai vanhanaikainen lettupannu paikallaan.

Lisukkeet blinin sisään tai päälle on mukava valmistaa sillä aikaa, kun taikina nousee useaan kertaan. Jokainen tekee mieleisensä täytteen, ja ne kaikki ovat ihan oikeita valintoja. Me kuitenkin päädyimme keitettyjen ja kuorimisen jälkeen murskattujen kananmunien ja pieneksi silputun kylmäsavulohen sekoitukseen. Toiseen kulhoon sitten hunajaa kaksi lusikallista. Hunaja kuumennettiin juoksevaksi ja siihen lisättiin reilusta kuutioiksi leikattua suolakurkkua. Kolmannessa kupissa oli smetanaa. Näistä sitten saatiin aikaiseksi kuusi erilaista yhdistelmää käytettäväksi. 

Ja täytyy ihan rehellisesti sanoa. En ole eläissäni syönyt näin hyviä blinejä. En Suomessa enkä Venäjällä! Peittoavat myös kotimaiset letut mennen tullen. Samaa mieltä olivat myös Äiskä, Avustaja ja Juniori, joka sai yhden tähteeksi jääneen blinin koulusta tultuaan välipalaksi. Äiskän asteikolla meni kakkoseen. Njam!

Lisäys: Päivikki kävi kommentoimassa tätä artikkelia ja mielestäni esitti varsin pätevän selityksen mieltäni vaivanneeseen erilaisten blinien ongelmaan, joten nostan blinejä koskevan osan kommentista tänne tekstin puolelle.

"Mie luin vuosi pari sitten jonkun moskovalaisen kokin haastattelun. Tämä kokki halusi palauttaa venäläisen keittiön siihen loistoon, joka sillä oli ennen vallankumousta. Hän sanoi, että tattariblinit ovat aitoja blinejä. Neuvostoaikaan oli vaikeaa löytää hiivaa ja tattarijauhoja, joten ruvettiin tekemään lettuja blinien sijaan. Hän oli tullut Helsinkiin opettelemaan perinteisten blinien tekoa. "

Joulu tulee - ahistaa

Minä olen aikaisemmin kovastikin tykännyt joulusta. Äiskän kanssa aina yhdessä laitettiin, kun lapsetkin olivat vielä pieniä. Siinä oli jotain idyllistä. Mutta jotenkin viime vuosina ja etenkin Äiskän sairastumisen jälkeen jouluista on mennyt hohto. Lapset ovat kasvaneet sen verran isoksi, että niitä lähinnä kiinnostaa, josko joku olisi laittanut viiskymppisen joululahjana kirjekuoreen. Ja välittömästi jouluaaton aterian jälkeen kysymys: saaks lähtee kavereitten luo? ABC on auki. Ja muutenkin tuntuu niin turhalta epätoivoisesti yrittää keksiä kaikenlaisia lahjoja ihmisille, joilta ei oikeastaan mitään puutu. Minä en ole koskaan ollut mikään lahjanostajatyyppi. Äiskä on hoitanut meillä ne asiat. Aiemmin ahisti jo sekin, kun piti Äiskälle joku joululahja keksiä. Ei kuulemma voinut itse ostaa itselleen. Ruokapuolta olen ajatellut siihen tapaan, että tämä joulu mennään sellaisella vanhanaikaisella ja yksinkertaistetulla sabluunalla läpi. Toki appiukon perinteisesti ostama kinkku täytyy toki ottaa vastaan. Päästäänpähän testailemaan niitä viime joululta jääneitä kinkkureseptejä.

Tänään käytiin Äiskän ja kaverinsa Mellan kanssa konsertissa - Illan hämyssä -liedkonsertti Joensuun taidemuseon salissa. Sopraano Sanna Heikkinen ja pianisti Risto-Matti Marin antoivat konsertin, jossa esittivät muun muassa Katri Valan runoihin sävellettyä musiikkia. Kokonaisuutena oikein piristävä kokemus. Erityisesti Äiskä eli tosi vahvasti mukana ja tykkäsi. Itse musiikista voi sen verran sanoa, että Marin soitti varsin mallikkaasti, mutta myös eleettömästi. Lumo jäi puuttumaan. Heikkinen paransi otettaan kohti loppua. Alun forte- ja fortissimo-kohdissa puuroutunut artikulaatio toimi lopussa varsin selkeästi. Kotiin tultuamme yritin opetella uuden uunin käyttöä, mutta ajoitus ei vielä toiminut. Uuni oli noin tunti ruokien paistoajankohdan jälkeen valmis. Niinpä hätäisinä käytimme sähköuunia. Listalla oli tänään

Sienipiirasta

(Lähde: Hopsu-Neuvonen et al.: Penninvenyttäjän keittokirja, Marttaliitto ry, 2006 [vähän muokkasin])

Perunavoitaikina

100 g keitettyä perunaa

100 g margariinia

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte

1 hienonnettu sipuli

öljyä

2 - 4 dl hienonnettuja, kokoonkeitettyjä mietoja sieniä. Minä käytin suppilovahveroita, niitä Lehmon Laptonin keräämiä. 

2 dl kermaviiliä

3 munaa

1 tl suolaa

ripaus valkopippuria 

juustoraastetta

Sekoita hienonnettu peruna, margariini, leivinjauho ja jauhot taikinaksi. Painele taikina matalan piirakkavuo'an pohjalle. 

Kuullota sipulit öljyssä, lisää sienet ja hauduta vielä hetki. Lisää juustoraastetta lukuun ottamatta loput ainekset. Munat täytyy vatkata kevyesti ennen lisäämistä. Sekoita hyvin koko seos ja kaada se vuokaan taikinapohjan päälle. Kypsennä 200 asteessa 30 - 40 minuuttia.

Hyvää äänin 3 - 2. Juniori ei edes maistanut, kun havaitsi sienet. Mari ei muuten tykännyt, ja me aikuiset syötiin melkein koko piiras kolmistaan. Oli niin hyvää, että Äiskän asteikollakin meni kakkosluokkaan!

Ja kun vauhtiin olin päässyt, niin samaan rytäkkään piti kokeilla Hellapoliisin uudesta lehdestä napattua Mehevän punajuurileivän reseptiä. En käy reseptiä tähän kirjoittelemaan, kun sen voi käydä tuosta edellä olevasta linkistä lukemassa alkuperäisenä. Sen virheen tein, että tein tupla-annoksen yhdelle uunipellille. Lopputulos oli se, että vaikka hieman pidensin paistoaikaa, jäi leipä aavistuksen raa'aksi. Ja toinen asia mitä ihmettelen, on leivän väri. Hellapoliisin leivässä punajuuri näkyi punaisina pilkkuina taikinassa. Minulla se varjäsi koko taikinan. Syntyi todellinen joululeipä!

Smetana on smetanaa myös suomeksi

1993, Pietari. Olin AOZT Avtomotorsin johtajana Pietarissa. Käytettyjen autojen myyjänä oli Sergei. Historian jatkotutkinto-opiskelija Herzenin yliopistosta. Asui äitinsä ja tyttöystävänsä kanssa Ligovossa omakotitalossa. Talosta oli yläkerta tuhoutunut tulipalossa ja Sergeillä oli hirmuinen rahantarve, joten tuli meille töihin. Minä olen aina ollut kiinnostunut historiasta, joten tutustuimme nopeasti pitkillä automatkoilla, joita jouduimme usein tekemään.

2005, Pietari. Minä olin tympääntynyt muutamaa vuotta aiemmin ajamaan trukkia konepajalla ja aloittanut opiskelun yliopistossa. Venäjän kielen opintojen takia olisi pitänyt lähteä puoleksi vuodeksi vaihtoon. Eihän siitä mitään tullut; velkainen mökki remontoitavana ja Äiskä pienten lasten kanssa kotiin jäämässä. Onneksi löytyi kiertotie eli korvaavat kurssit Suomessa ja kolme kuukautta Venäjällä töissä. Niinpä kesällä 2005 sitten käänsin Norvica-Finlandin matkatoimistossa valmismatkaehtoja venäjäksi ja rakentelin nettisivuja. Sergein ja Annan luota löytyi asunto. Eipä ollut tullut välivuosina pidettyä yhteyttä, mutta sellaista on venäläinen ystävyys, että voi joku vuosi jäädäkin väliin eikä se haittaa.

2012, Joensuu. Sergein ja Annan poika tuli Joensuuhun pariksi kuukaudeksi jonkun post-graduated -ohjelman tiimoilta. Vanhempansa tulivat sitten meille viikoksi kylään. Tarjosin mämmiä! Anna katsoi ja totesi, että äiti Ukrainassa teki samannäköistä zopanegra-kakkua, siihen tuli suklaata. Kerroin mämmistä, ja yhdessä todettiin, ettei ole edes kaukausta sukua Ukrainan kakulle. Anna lupasi soittaa Kiovaan Pietarista ja kysyä reseptin. Mämmin syönti sinänsä oli varsin mielenkiintoista seurattavaa katseluineen ja haisteluineen. Ja lopussa oli hauskaa huomata, kuinka epäilys muuttui ihastukseksi: tämähän on paljon paremman makuista, kuin miltä näyttää!

Kääntäminen on jännää. Toisille sanoille ei ole vastinetta, toiset siirtyvät lainasanana kielestä toiseen ja toiset ovat vain muuten parempi jättää kääntämättä. Keittiön oven yläpuolella olevalle pienelle komerolle eli andresolille ei ole varsinaista vastinetta suomenkielessä, smetana on smetanaa niin suomeksi kuin venäjäksi. Ja tämänpäiväinen torttu kääntyy parhaiten suomeksi, kun sen jättää alkuperäiseen asuunsa.

Zopanegra eli ukrainalainen suklaakakku


1. 2,5 dl smetanaa, 1 tl soodaa, 1,5 dl sokeria, 1/2 tl suolaa, 1 tl vaniljasokeria, 4-5 dl vehnäjauhoja. Sotke ainekset taikinaksi ja jaa kahtia.

2. Muutoin sama kuin kohta yksi, mutta lisää vielä 3 rkl kaakaojauhetta. Ja taas sotke taikinaksi ja jaa kahtia.

3. Taputtele taikinaköntit uunipellille pyöreiksi kakkaroiksi.

4. Paista 200 asteisessa uunissa kypsiksi. Noin 20 minuuttia.

5. Tee kuorrute: pane kattilaan 9 tl sokeria, 3 rkl kaakaota, noin 6-8 tl smetanaa (tai maitoa) ja 200 g voita. Kuumenna sekoitellen, mutta älä kuitenkaan keitä. Riittää kun voi sulaa.

6. Aseta paistetut kakkarat päällekkäin siten, että tumma ja vaalea vuorottelevat. Ja joka väliin kunnolla smetanaa. Minun kakkaroista tuli niin paksuja, että leikkasin ne horisontaalisesti kahtia ja käytin vain osan. Päällimäiseksi kuitenkin pyöräkkä kakkara, jonka pintaa leikataan terävällä veitsellä lovi. Tämän päälle ei enää laiteta smetanaa.

7. Kaada kuorrute kakun päälle ja sivuille.

 Ulkonäkö ei ole minun vahvuuteni - siis leivonnaisissa.

6 - 0 helkkarin hyvää, mutta myös täyttävää. Ei liian makeaa. Äiskän asteikolla ensiluokkaista syötävää.

Спасибо Анна.

Торт "жопа негра" (можешь выбрать более политкорректное название)

1. 250г. сметаны, 1 ложка соды, чашка сахарного песка, немного соли, ваниль, примерно 2 стакана муки  - замесить тесто, разделить на 2 комка.
2. То же самое + примерно 3 столовые ложки какао, замесить разделить на 2 комка.
3. Раскатать комки на 4 коржа.
4. Выложить коржи разного цвета послойно.
5. Последний  корж (без сметаны) полить шоколадной помадой, так, чтобы залило бока.

Каждый слой, кроме последнего - промазать сметаной.

Помада: 9 чайных ложек сахара, 3 столовые ложки какао, примерно 8 чайных ложек молока или сметаны, добавить 150-200гр. сливочного масла, мешать 2-3 минуты (до кипения не доводить, но сливочное масло должно растаять).
Залить этим торт.

Приятного аппетита, целую, Аня

Gochujang bulgoki - mausteista porsaanlihaa korealaisittain

Vanhimmainen opiskeli aikoinaan vuoden vaihto-opiskelijana Etelä-Korean Taegun yliopistossa. Tykkäsi kyllä mausteisesta ruuasta jo sinne mennessään, mutta kotiin palattuaan oli kehittynyt oikeaksi mestariksi. Pääsiäisenä olimme, kuten jo kerroinkin vierailulla hänen ja perheensä luona Helsingissä. Minä pääsin hurmioitumaan aasialaiseen kauppaan. Kaikennäköistä kivaa tuli ostettua, kuten pakastettuja kanan sydämiä, jotka sitten unohdin Helsinkiin. Mutta parasta reissussa oli, kun Vanhimmainen lahjoitti minulle tuubin jotakin korealaista tököttiä. Neuvoi vielä, miten käytetään. Tökötin nimi on Gochujang ja pojan opettama ruoka on nimeltään

Gochujang bulgoki

1 kg porsaanlihasuikaleita

1 porkkana - kuori ja leikkaa tulitikun tapaisiksi suikaleiksi

1 iso siivutettu sipuli

4 - 5 valkosipulin kynttä murskattuna

3 rkl soijakastiketta

4 rkl Gochujang -chilitahnaa (minä tein puolen kilon satsin, johon laitoin 1 rkl. Oli niin mieto, että jopa Juniori ja Äiskäkin söivät). Tahnaa myydään aasialaista ruokaa myyvissä etnisissä kaupoissa.

2 rkl hunajaa

1 1/2 tl sokeria

Sekoita isossa kulhossa kaikki ainekset hyvin keskenään. Vanhimmainen neuvoi, että tässä vaiheessa kannattaa jättää vähintään viideksi tunniksi tekeytymään, eikä haittaa vaikka olisi seuraavaan iltaankin. Aina paremmalta maistuu, kun mausteet tasoittuvat lihassa. No minä en neuvoa muistanut, ja annoin marinoitua huikaisevat 15 minuuttia. Ei haitannut yhtään! 

Joka tapauksessa, kun lihat ovat seisoneet kulhossa mielestäsi riittävän kauan, paista seosta kuumalla pannulla ilman lisättyä rasvaa, kunnes lihat ovat kypsiä. Jos näyttää, että menee liian kuivaksi, voit lisätä ihan pikkuisen kuumaa vettä. Kyseessä ei kuitenkaan ole kastike, eli aika kuivaksi saakin mennä. Kun lihat ovat kypsiä ja porkkana al dente, on ruoka valmista tarjoiltavaksi keitetyn riisin kera.

Hyvää: 2 - 2. Syötävää 4 - 0. Äiskä rankeerasi asteikollaan kolmoseen. Juniori söi mukisematta. Minä ja Mari todettiin, että seuraavalla kerralla tehdään oma satsi täysillä tahnamäärillä eli tykättiin tosi paljon.

Illalla sitten pyöräytin koko perheen suosikin

Meerin mustikkapiiraan (lienee varsin perusresepti, mutta meillä kulkee tällä nimellä ja nimen on saanut siitä, että äitini aina tätä tekee)

1 muna

3 dl sokeria

3,5 dl maitoa

6 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhoa

100 g voisulaa tai 1 dl öljyä

1/2 l murskattuja ja sokeroituja mustikoita

Ainekset isoon kulhoon koko ajan sekoittaen. Kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200 asteisessa uunissa keskitasolla 10 minuuttia. Lisää marjat ja paista vielä 20 minuuttia. Ota pois uunista, anna jäähtyä ja tarjoile. Jos haluat, että marjat uppoavat piiraan sisään, laita ne pellille samalla kuin taikina.

Tästä tykkäävät meillä kaikki.

Ps. Viikonlopusta on tulossa tosi vilkas, sillä ennen maanantai-aamua pitäisi olla tehtynä englantilaisia maalaismakkaroita, ukrainalaista zopanegraa ja provenselaista kalapataa. Ja jotain kivaa pitäisi viikon päähän keksiä majavasta, jonka vaihdoin työkaveriltani lampaanviululla. Jos jollakin on hyvä resepti nimismiehen lehmän maksan valmistamiseksi, niin sekin olisi tervetullut.

Neuvostoliitto kaikki

Neuvostoliitto päättyi aikamoiseen sekamelskaan parikymmentä vuotta sitten. Minun Neuvostoliitto-teemakuukausi päättyi isoon sähellykseen. Tuli siis oltua loppuun saakka teemalle uskollinen. Neuvostoliitto-teeman ulkopuolelta innostuin tänään, tai oikeastaan jo eilen, leipomaan. The New York Times -sanomalehti julkaisi reilut pari vuotta sitten jutun manhattanilaisen Jim Laheyn leipomon leipomasta no-nead-breadista eli vaivaamattomasta leivästä. Menetelmä sai jauhopeukalot ympäri maailman innostumaan. Suomeksi nimi vakiintui kattilaleiväksi. Ei se sen leipominen yhtään vaivattomampaa ollut kuin tavan leivänkään. Ja piti touhussa kiinni paljon kauemmin. Mutta maku oli tosi hyvä, ja lisäksi amerikkalaisilta nettisivuilta löytyy tuhottomasti variaatioita.

kattilaleipä

(oudot, pilkuntarkat ainesmäärät johtuvat jenkkiläisten tilavuusmittojen muuntamisesta meikäläisiksi)

7,2 dl vehnäjauhoja

2 tl suolaa

1/4 tl kuivahiivaa

3,6 dl vettä (minä kyllä laitoin varmasti ainakin 5 dl ja tässä tuli ensimmäinen sählinki: ei meinannut taikina kestä missään leipomisen vaiheessa käsissä kun oli niin vetelää)

Sekoita kuiva-aineet astiassa. Lisää myös vesi ja sotke kädellä nopeasti. Älä vaivaa. Peitä kulho kalvolla ja laita tasalämpöiseen paikkaa 12 - 18 tunniksi - vaikka yön yli. Seuraavana päivänä kaada taikina runsaasti jauhotetulle pöydälle. Taputtele kuplat pois eli taikina melko littanaksi. Seuraavaksi kääntele taikinan reunat sisäänpäin, ikäänkuin laskostaisit vaikkapa nenäliinaa. Pane puuvillainen pyyheliina kulhon tai syvän lautasen päälle. Jauhota pyyheliina runsaalla jauhomäärällä. Karkeat ruisjauhot ovat hyviä tähän hommaan. Nosta taikinanyytti pyyheliinan päälle ja kääri pyyhe köntin ympärille. Anna kohota tasalämpöisessä paikassa pari tuntia. 

Laita kattila (jossa ei ole sulavia osia) uuniin ja uuni lämpiämään 225 asteiseksi. Kun uuni on saavuttanut tavoitelämpötilan, ota kattila uunista. Kumoa taikinaköntti kattilaan, kansi päälle ja takaisin uuniin. Paista kannen alla 30 minuuttia. Ota kansi pois ja paista vielä 15 - 30 minuuttia, jotta pinta saa kauniin ruskehtavan värin. Ota kattila uunista ja kumoa leipä johonkin jäähtymään.

Äänin 5 - 0 tosi hyvää, Äiskän asteikolla kakkonen.

Ja sitten se viimeinen Neuvostoliitto-teemaan kuuluva kokkailu. Hyvä ystäväni opiskeli 70-luvulla Neuvostoliitossa. Kysyessäni neukkuruuista hän mainitsi tattikeiton, jonka valmistukseen opastava häneltä saamani resepti oli varsin suurpiirteinen:

"Tattikeittoon keitetään tatit ja ryynit (riisiä, ohraa tai kauraa), sitten aikanaan ruskistetut porkkanat ja sipulit. Perunalohkot sekaan ja näön vuoksi punaista paprikaa. Maustevihanneksia ja ranskankerman kanssa piiloon."

Toinen sähläys sattui siinä, että eilen sulamaan ottamani tattipussi osoittautui tänään suolatuiksi rouskuiksi. Hirmuinen homma oli puolessa tunnissa poistaa suola, mutta onnistui viimein. Aikani reseptiä tuijotettuani päätin vielä virittää sitä lihalla. Kauppareissun jälkeen suoritettu kokeilu meni seuraavasti:

Neuvostoliittolainen tattikeitto (riittää varmasti kuudelle)

1,5 litraa vettä

1/2 l tatteja (pakastetut käy, ellei satu olemaan tuoreita käsillä. Ja niinkuin jo kerroin, myös sienet menevät.)

1 dl kokojyväkauraryynejä

2 porkkanaa

2 sipulia

3 perunaa

1 punainen paprika

auringonkukkaöljyä

1/2 tl mustapippuria

1 tl persiljaa

1 tl ruohosipulia

5 katajanmarjaa

1 tl suolaa

(100 - 150 g naudanlihasuikaleita)

(100 - 150 g poronkäristylihaa)

Pöytään ranskankermaa.

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Käy muuten taloudellisimmin vedenkeittimellä. Laita ryynit pienellä tulella kiehumaan. (Jos käytät lihaa, ruskista suikaleet tässä vaiheessa kahdessa erässä nopeasti kuumalla pannulla ja lisää ne kattilaan.) Paista sienet pannulla öljyssä ja lisää kattilaan. Pilko sipulit ja porkkanat pieniksi ja kuullota pannulla öljyssä. Lisää ne kattilaan. Lohko perunat sopivan kokoisiksi ja lisää keittoon. Samoin paprika. Anna kiehua pienellä tulella kunnes kaikki kasvikset vaikuttavat kypsiltä ja pehmeiltä. Mausta ja tarjoile. Ranskankermaa lusikallinen keiton kaveriksi ja sekoitus. 

Kyllä oli hyvää. Äänin 5 - 0. Äiskältä edelleen kakkonen.

Neuvostoliitto-kuukausi päättyi tähän. Huomenna julkaisen ensikuun teemamaan. Vielä ehdit vaikuttaa.