lauantai 30. huhtikuuta 2011

Sekalaista syömisen tiimoilta

Vapun aatto. Uuni lämpiää. Ulkona +4, räntää, rakeita ja vettä vuoronperään. Lapset lähtivät kaupungille. Mari tulee kun ehtii. Mikäs siinä, lähes aikuinen nainen. Syksyllä täyttää 18. Lähti vielä fillarilla ja sanoi lähtiessään ottavansa varman päälle: ei tule juhlissa ottaako vai eikö ottaa -ongelmia. Eli prätkä jäi pihaan. Sinänsä hyvä, sillä yöksi on luvassa pakkastakin. Juniori vähän huolettaa. Toisaalta on pakko alkaa luottamaan ja antaa vapauksia. Syksyllä tulee 16 täyteen. Ei oikein luonto antaisi periksi vielä laskea kahteentoista saakka kaupungille, mutta toisaalta kun ajattelee, mitä tuli itse saman ikäisenä tehtyä, niin laskettavahan se on. Se on kuitenkin varmaa, että Iskää ei nukuta ennen kuin Juniori tulee kotiin. Ja lisähommana vielä Äiskälle vakuuttaminen, että kyllä ne pärjäävät. Mutta tätä kait se vanhemmuus on. Minä olen joutunut tätäkin oikeasti opettelemaan vasta Äiskän sairastumisen jälkeen. Aikaisemmin painoin töitä, korjasin autoja ja taloa. Ei paljon joutanut huolehtimaan. Nyt tulee huolehdittua jousi tai ei.

Päivällä käytiin Appiukon luona vappulounaalla. Vaimonsa oli laittanut oikein näyttävän Saarioisten vapun. Ja kyllä täytyy tunnustaa, että kyllä eineksilläkin saa ihan kelvollista ruokaa aikaiseksi. Tässä vapussa kuten uudessa vuodessakin on vain muistettava, että nakkien laatuun kannattaa satsata.

Näkyy muuten tuossa esille panossa naisen käden jälki. Kukaan ei uskoisi, jos sanosin itse laittaneeni.

Tuossa kuukauden päivät sitten kerroin säilöneeni habaneroja. Mari kävi Hesassa syöttämässä koe-erän vanhimmalle pojalle, joka syttyi tuliselle ruualle ollessaan puolenkymmentä vuotta sitten opiskelijavaihdossa Etelä-Koreassa.


Säilötyt habanerot

0,5 l vettä
9 - 10 habaneroa
2 tl suolaa
2 tl sokeria
2 rkl etikkaa
3 valkosipulin kynttä



Käytä vinyylikäsineitä habaneroja käsitellessäsi. Leikkaa habanerot auki, poista siemenet ja pilko mieleisen kokoisiksi palasiksi. Tee samoin valkosipulin kynsille. Laita habaneron suikaleet ja valkosipulisilppu puhtaaseen lasipurkkiin. Keitä vesi. Sekoita siihen suola ja sokeri. Anna veden hieman jäähtyä, ettei seuraavassa vaiheessa särje kylmää lasipurkkia. Kun vesi on jonkin verran jäähtynyt, kaada sitä lasipurkkiin lähes täyteen asti. Laita purkki ilman kantta kattilan pohjalle. Täytä kattila vedellä - siis tietysti sen verran vain, ettei mene lasipurkin reunojen yli. Kuumenna nyt kattilaa liedellä niin pitkään, että lasipurkin neste alkaa kiehua. Poista vettä kattilasta sen verran, että saat patakintaisella kädellä nostettua purkin pois kattilasta. Sulje kansi tiiviisti. Anna jäähtyä ja laita jääkaappiin tekeytymään vähintään kuukaudeksi. Samalla ohjeella voi säilöä raakoja tai kypsiä tomaatteja.



Käyttäjäkommentti: Habaneron valtaisa tulisuus liuennut - nähtävästi nesteeseen. Voi käyttää normaalin punaisen chilin tapaan. Normaalilla chilillä tarkoitan sitä tavallisesti marketista saatavaa, joka on kymmenportaisella asteikolla kolmosen luokkaa (habanero 10). Lisäksi tulisuudesta huolimatta hedelmän maku tulee esiin. Summa summarum: kannattaa kokeilla.

Ja sitten se viikon ruokalistankin lupasin tänään julkaista:

Sunnuntai             Mantelinen broileripata
Maanantai            Broileria hapanimeläkastikkeessa
Tiistai                   Makaronia, makkaraa ja ketsuppia. Iltapalaksi Niinku-rahkaa
Keskiviikko         Lehtipihvitortillat
Torstai                 Varttitunnin kalakeitto
                           (Äiskä ei suostuisi kyllä tätä syömään, mutta on varjoainekuvauksessa Kuopiossa, niin
                           pääsen vähän sekoilemaan ilman seurauksia)
Perjantai              Kazanilaiset gotletit

Viikon kuluttua katsotaan, mitä saatiin aikaiseksi.

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Varaslähtö vappuun - siman korkkaus!

Tilipäivä! Pizzapoikien pizzaa perinteen mukaisesti, mutta tällä kertaa ei kokista, vaan itse tehtyä simaa. Mutta eipä mennä asioiden edelle. Appiukko kutsui huomiseksi syömään nakkeja ja perunasalaattia, joten huomenna Iskä ei kokkaa. Huominen juttu kertoo habanerojen säilönnästä ja esittelee ensiviikon ruokalistan, joka tuli ideoitua jo eilen. Tänään kävin Äiskän kanssa kaupassa. Äiskä sai tarpeekseen Lidlin jälkeen ja halusi kotiin. No minä sitten paikko-ostoksia tekemään Pilkon Citymarketiin. Listalla luki, että Valion tiramisurahkaa. Maitopoika kurkisti jugurttipurkkien välistä, joten minä kysymään, että mistä sitä löytyy. Sitä tiramisurahkaa. Maitopoika kävelytti minut rahkahyllylle ja esitteli, että ei ole. No koska savuakin saa pullossa ostettua ja sitten kalojen päälle ja uuniin ja tuloksena savukalaa, kysyin, että voisinko ostaa tiramisun pullossa ja rahkan erikseen purkissa. Maitopojalla ensin alaleuka valahti, mutta otti sitten puhelimen ja soitti jonnekin. Ei mennyt kauaakaan, kun iloinen Kaija tuli luoksemme. Selvitti tilanteen ja poistui taas. Hetken kuluttua toi Kotilieden reseptin (oli googlettanut) ja esitteli, että tee se itse, meiltä löytyy kaikki paitsi konjakki. Ei iskenyt tulille. Ja Kaija takaisin selvittämään, että voisiko sitä löytyä pullossa. Minä vielä jälkeen huikkasin, että muut misut minä kyllä löydän itse, mutta sen tiramisun jos sinä keksisit. Ei löytänyt. Mutta mitä asiakaspalvelua! 15 minuuttia kesken kiireisen perjantai-illan ollaan valmiita virittelemään yhden huiman tiramisun tarpeita. Enemmän tällaisia asiakaspalvelijoita! (Pilkon Citymarket on oikeasti olemassa Joensuussa, eikä Kaijankaan nimi ole muutettu).

Sen siman laitoin tulemaan jo tiistaina. Ikivanhalla ohjeella kirjasta Keittotaito vuodelta 1932.

Ainekset

10 l vettä
600 - 1000 g fariinisokeria
3 sitruunaa
10 - 15 humalan kukkaa (minä laitoin kolme ruokalusikallista kuivattuna murskattuja)
1 tl hiivaa
rusinoita
sokeria

Kuori sitruunoista keltainen kuori perunankuorimaveitsellä, poista kuoren valkoinen osa  ja leikkaa sitruunat viipaleiksi. Kiehauta vesi. Lisää fariinisokeri, sitruunaviipaleet ja keltaiset kuoret sekä humalat. Kun vesi on jäähtynyt käden lämpöiseksi, lisää siihen hiiva ja sotke hyvin. Anna käydä seuraavaan päivään. Siivilöi sima ja kaada pulloihin. Lisää vielä jokaiseen pulloon teelusikallinen sokeria ja muutama rusina. Sulje pullot tiiviisti ja siirrä viileään.  Sima on valmista nautittavaksi 2 - 3 päivän kuluttua.


Me otimme varaslähdön ja joimme yhden päivän pullokäymisen jälkeen. Ihan hyvää, mutta huomenna varmasti parempaa, kun hiilihappoa on ehtinyt kehittyä tarpeeksi. Humala antaa simaan terävyyttä, joka usein nykyisillä resepteillä valmistetusta simasta puuttuu.

Juokaahan simaa. Hyvää kesälläkin.

torstai 28. huhtikuuta 2011

Minttukatkaravut

Taas on kaikki levällään. Päivällä Äiskän avustaja kävi hammaslääkärissä. Piti kolmeksi tunniksi löytää tuuraaja. Löytyi ukrainalainen sairaanhoitaja, joka puhui tosi hyvin suomea. Ja hyvät suositukset. Eikun hommiin. Saa tulla tekemään Avustajan kesälomankin, jos tykkää. Äiskä ainakin tykkäsi. Neljältä kotiin. Äiskällä mieliteko kirjastoon ja sen jälkeen puheterapiaan. No onneksi Hoitsu (omaishoitajan lakisääteisen vapaapäivän tekijä) on taas tänään käymässä. Käyvät yhdessä ja minun ei tarvitse vaivautua. Mari töissä seitsemään lehtiä myymässä. Juniorilla poltteli kaupungille. Jotain kessubisneksiä varmasti, kun oli jo ovella vastassa, että saanko mennä, tulen kuudelta kotiin. Yritä tässä sitten rakentaa perheen yhteistä ruokahetkeä. Ei onnistu. No, onneksi vielä kysyvät luvan eivätkä vaan pelkästään ilmoita. Ja kaiken lisäksi tälle päivää oli suunniteltu ruoka, joka on hyvää mikrossa lämmitettynäkin.

Mikrosta vielä sen verran, että täältä blogista haetaan mitä kummallisimpia mikroruokareseptejä. EI KARJALANPAISTIA VOI TEHDÄ MIKROSSA! PERKELE SENTÄÄN! Se on hitaasti uunissa haudutettava ruoka. Kiisselin voi tehdä, muttei siitä mitään etua ole. Hellalla on helpompi ja nopeampi. Mikro on ainakin meidän  perheessä enemmänkin apuväline, jolla lämmitetään valmista tai tehdää joku pieni osa ruuanlaiton kokonaisuutta. Esimerkiksi sulatetaan voi tai kuumennetaan vesi lihaliemikuutiota varten. Jaha, urputus sikseen ja päivän epistolaan:

Minttukatkaravut neljälle

300 g isoja katkarapuja
1 tomaatti
1 sipuli
puolikas vihreä chili
4 - 5 rkl oliiviöljyä
1/3 tl cayennepippuria
3 valkosipulin kynttä
1 tl jauhettua inkivääriä
1 tl kurkumaa
1 dl vettä
1 rkl kuivattua minttua
1,5 tl suolaa
2 rkl maustamatonta jugurttia
2 rkl sitruunamehua


Hienonna tomaatti, silppua kuorittu sipuli. Poista chilin puolikkaasta siemenet ja pilko pieniksi. Kuumenna öljy pannulla ja lisää sipuli, chili ja tomaatti. Kuullota. Lisää pieniksi viipaloitu valkosipuli. Samoin cayennepippuri, inkivääri ja kurkuma. Kaada vesi joukon jatkoksi ja sekoita. Keitä pienellä teholla viitisen minuuttia. Lisää minttu, suola, sitruunamehu ja jugurtti. Sekoita. Lisää katkat ja anna kiehua kolme neljä minuuttia. Tarjoile riisin kera.



Äänin 5 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla 3.

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Insinöörin lohta

Aiemmassa tekstissäni Sopa de Ajo - espanjalainen valkosipulikeitto kerroin arkkitehtiystävästäni Pepestä. Tekstin julkaisemista seuraavana päivänä Pepe soitti tohkeissaan ja kertoi, että kaikki muut hänestä lausutut asiat pitävät kyllä paikkansa, mutta hän kyllä on insinööri. En älynnyt kysyä, että DI vai vain ihan tavallinen I. Todennäköisesti ilman D:tä. On se sen verran fiksu kaveri. Olen tosiaan aina pitänyt häntä arkkitehtinä, mutta kerrankos sitä tapaa fiksun insinöörin ja erehtyy. No joka tapauksessa, tänään sitten syötiin lohta INSINÖÖRIN tapaan. Resepti saatu Pepeltä.

Tein perheellemme alkuperäisen reseptin mukaisesti hieman pienempiin mittoihin mukaellun version, jonka  lisäkkeeksi keitin makaronit. Tässä kuitenkin Pepen itsensä kirjoittamana alkuperäinen. Ainoa ero on, että minä käytin kalaa vain 400 grammaa eli kastiketta tuli vähän reilummin.

Tarvikkeet isoon nälkään neljälle

lohta 600 - 900 g kokonaisena tai fileenä
5 dl kermaa
valkosipulia
Aura Goldia tai hätätilassa Auraa normi köntsä
currya
sitruunapippuria
persiljaa koristukseksi
saostamiseen vehnäjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen, samalla vesi lämpiämään lisäkkeelle. Jos perunoita aiot lisäkkeeksi, aloita kuorimalla ne.

Ota syvä uunipelti ja laita siihen leivinpaperi, eipähän tarvitse myöhemmin raapata kalan nahkaa metallista irti. Paperin päälle laitat kalan ja kaadat pellille vettä desin pari. Mausteita ei laiteta vielä lainkaan.

Kastiketta varten ota kattila. Kuori 2 - 4 kynttä valkosipulia. Kun uuni on kuuma, laita pelti kaloineen uuniin. Kokonainen kala kypsyy noin 30 minuuttia, file noin 20. Idea on se, että kalaa ei paisteta aivan kypsäksi.

Kun noin 15 minuuttia on kulunut, ota pelliltä kalan paistovettä kattilan pohjalle, sujuu parhaiten, jos on kaveri, joka pitää kattilaa. Levy päälle, murskaa kattilaan valkosipulin kynnet. Kun alkaa porista, hienonna juusto pohjalle, hämmennä kunnes juusto on lähes sulanut ja kaada kerma päälle. Sitten currya suhteellisen reippaasti, mutta ei liikaa. Suolaa ei tarvitse lisätä, juustossa sitä kyllä on riittämiin. Tässä vaiheessa sekaan voi heittää myös sen sitruunapippurin. Kun alkaa pulpahdella, saosta hiukan vehnäjauholla ja anna porista hetki hiljakseen.

Tässä vaiheessa perunoiden olisi syytä alkaa kiehua, riisin kanssa ei ole ihan niin kiire kuin ei myöskään makaronien.

Kurkkaa kalan sisuksia haarukalla, ota se pois kun se on paksuimmalta kohdalta vielä sisältä vaaleanpunainen. Ota sitten kaunis uunikulho ja paloittele lohi siihen rouviksi paloiksi. Ripottele päälle sitruunapippuria ja kaada kastiketta reilusti päälle. Laita vielä 5 - 10 minuutiksi uuniin, sillä aikaa ehtii lisukkeet kypsyä, samoin itsen lohi. Ota uunista ulos ja ripottele päälle koristeeksi persiljasilppua.


Kala on kalaa ja kaveriksi yleensä tyrkytetään valkkaria. Vaan kun tässä on Auraa, niin sopii mielestäni paremmin punkun kera. Valkkarin kyseessä ollessa sen on syytä olla tuhdin puoleista.

Bon Apetit! sanoi Pepe.

PS. Iskä kyllä ostaisi Duvel tai Orval-olutta.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Tortilla de patatas o Espanola - espanjalainen perunamunakas

Meillä käy töissä aina silloin tällöin ulkomaalaisia harjoittelijoita. Toiset touhuavat puhtaasti englanniksi, toiset taas ovat intohimoisia suomen kielen opettelijoita - kuten tämän tarinan Isabel. Kolme kuukautta Suomessa ja tuli jo melko sujuvasti kielellä toimeen. Toki oli vuoden opiskellut kotimaassaan, mutta silti kunnioitettavan sitkeä tyttö. Näissä vaihdokkaissa on sekin mukava puoli, että etenkin naispuolisten kanssa voi vaihtaa reseptejä. Saamapuolelle jää aina joku hyvin perusruokaa oleva uutuus. Ja antopuolelle iloinen mieli ja positiivista Suomi-kuvaa. Tämän reseptin vaihtarina annoin niinkin monimutkaisen jutun kuin karjalanpaistin reseptin. Enemmittä puheitta asiaan, sillä pääsiäisenä notkahtaneen unirytmin muutos oli tänä aamuna aika karu ja luomi alkaa jo painamaan.

Ainekset, neljälle

7 munaa
7 keskikokoista perunaa
iso sipuli
2 tl suolaa
oliiviöljyä (ja kun kyse on espanjalaisesta ruuasta, älä ala lotraamaan niiden rypsiöljyjen kanssa, sanoi Isabel)

Kuori perunat ja pilko palasiksi. Saamani ohje sanoi epämääräisen muotoisiksi ja kokoisiksi, mutta minä veistelin mahdollisimman pieniä ja ohkaisia (semmoisia kuin peruna sipuli seoksessa), jotta valmistuisi nopeammin. Kuumenna reilusti öljyä paistinpannulla. Kaada perunat sekaan. Tarkista, että öljyä on pannulla niin että perunat oikein lilluu kiehuvassa öljyssä. Hämmentele ja vasemmalla kädellä kuori ja pilko sipuli sellaisiksi aika ronskin kokoisiksi palasiksi. Lisää sekaan ja vähennä lämpöä keskiteholle. Sinänsä helppoa, mutta kiinnitä huomiota ajoitukseen, sillä perunoiden ja sipulin pitäisi olla yhtä aikaa kypsiä. Sillä aikaa kun pannu tirisee, vatkaa munat ja suola isohkossa kulhossa. Kun perunat ja sipulit ovat kypsiä, valuta siivilässä niistä irtoava öljy pois. Kaada seos vatkattujen munien joukkoon. Sekoita. Kaada osa öljystä takaisin pannulle, ja muna-peruna-sipuli-seos myös. Vähän voit heittää jotakin vihreää siihen pinnalle, niin tulee kauniimman näköinen. Paista keskiteholla kunnes pintakin alkaa olla hieman jähmettynyt. Käännä lautasen avulla munakas toisin päin. Käännä virta nollille ja kata pöytä. Sitten syömään.


Yksinkertaista perusruokaa. Syötävää äänin 4 - 0, Äiskän asteikolla 3.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pieleen menneet pihvit

Jihaa!!!!!! Pääsiäinen ohi ja huomenna töihin. Tuossa kiirastorstaina olin ostamassa viimehetken ostoksia ennen pyhiä paikallisesta City-Marketista. Ennen kauppaan lähtöä olin päättänyt valita maanantain ruuan lihatiskin tyttöjen ohjeiden mukaan. Joensuussa Pilkon City-Marketissa on oikein ammattitaitoinen henkilökunta lihatiskillä. Niinpä tytöt pienen hakemisen jälkeen päätyivät suosittelemaan naudanlihapihvejä. No minulle tuli heti mieleen, että joku oli broileritaskujen kommenteissa kertonut syöneensä samanlaista ruokaa lapsena ravintolassa. Eihän siinä muuta kuin pihvit kärriin ja sinihomejuustoa ja ananasta hyllystä kaveriksi.

Tänään sitten otin pihvit jääkaapista. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi päivämääriin: pakattu 21.4. ja nyt on sentään jo 25. päivä. No, eiköhän se vielä ole syötävää. Ei muuta kuin saksilla taskut lihoihin, sitruunamehua molemmille puolille, sitten vähän suolaa ja maustepippuria. Sisälle taskuihin laitoin broileritaskujen tapaan sinihomejuustoa ja ananasmurskaa. Juniorille emmentalia sinihomejuuston sijaan. Sitten pannulla paistamaan.

Ensimmäisen ongelman kohtasin paistoajassa. Täyte lämpeni eri tahtia lihan kanssa ja piti paistaa ainakin kuusi minuuttia puoleltaan, että sai sen punaisen kudosnesteen tulon loppumaan ja sisukset sulamaan. Äiskä ja Juniori eivät nimittäin laittaisi suurin surminkaan suuhun, jos pihvin sisästä valuisi punaista nestettä. Kypsyiväthän ne lopulta. Perunat ja pihvit pöytään.


Ulkonäkö oli herkullisen näköinen. Pihvi oli tosi murea - oli kait saanut mureutua jääkaapissa riittävästi. Mutta täyte: EI SITTEN SATU OLLENKAAN NAUDANLIHALLE vaikka broilerin kanssa on herkullista. Juniori kehui omaa pihviään hyväksi, en maistanut. Äiskän kanssa äänestettiin äänin 2 - 0 pahaksi, Äiskän asteikolla 4. Kokeilkaa jotakin muuta älkääkä uskoko kaikkia kavereiden lapsuusmuistoja.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Lammaskaali

Pääsiäinen alkaa olla voiton puolella, ylihuomenna pääsee taas töihin. Eräässä vaiheessa yhteistä taivaltamme elimme siten, että Äiskä asui jo täysiaikaisesti lasten kanssa joensuussa ja minä kävin viikot töissä Varkaudessa. Silloin tuli opeteltua nuukailu ruuan laitossa. Pääsiin viiteen euroon viikko. Inflaatio huomioiden sanoisin, että opiskelijankaan ei kannata tänä päivänä edes yrittää päästä alle seitsemän euron maanantaista perjantaihin. Yksi perusjuttuja oli, että keitin riisiä milloin milläkin tavalla viikon annoksen kerralla. Sitä sitten lämmittelin mikrossa ja söin koko viikon. Lisäkkeet vaihtelivat. Äiskä ei koskaan ole tykännyt syödä samaa ruokaa kahtena päivänä peräkkäin, paitsi mämmiä kerman ja sokerin kera. Senpä takia päätinkin valmistaa pitkäperjantailta jääneestä lampaanlihasta lammaskaalin. Ainakin ennen sairastumistaan Äiskä tykkäsi kotimaisestakin lammaskaalista, mutta erityisesti norjalaisesta for i kålista.

Lammaskaali, viidelle

lampaanpaistin tähteet
kaalia
köntti (oiskohan 25 g) voita
suolaa
jauhettua maustepippuria
sinappia
vettä

Kolmen litran kattilaan silppusin kaalia noin litran verran. Sen jälkeen pilkoin lampaan tähteet kuutioiksi ja heitin kattilaan. Sitten taas kaalia sen verran, että kokonaismäärä oli noin 2 litraa. Pinnalle heitin voiköntin, pari teelusikallista suolaa, ehkä noin teelusikallisen pippuria ja kunnon ruilautuksen sinappia. Ja lopuksi noin kuusi desiä kiehuvaa vettä. Näitä sitten hauduttelin pienellä teholla keittäen noin tunnin. Jossain vaiheessa pyöräytin kauhalla ainekset sekaisin. Padan siinä hautuessa löysin jääkaapista perjantailta tähteeksi jääneet rakuunaporkkanat, jotka lisäsin joukkoon. Samoin oli jäänyt tähteeksi ruokalusikallinen minttuhyytelöä. Sekaan vain. Ja tästä tuli mieleen, että minttuhan sattuu lampaan kanssa eli lisäsin vielä loppuvaiheessa reilun teelusikallisen kuivattua minttua.


Juniorin kanssa luokiteltiin oikein hyväksi, kunhan vain rasvaisimmat lihat jätti syömättä. Äiskällä on maku sen verran muuttunut, että pitkästä aikaa meni Äiskän asteikolla vitoseen. No, onneksi löytyi ruisleipää ja piimää!

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Vanhan heilan pasha

Hyvät ystävät, Iskä on varmaankin tulossa vanhaksi. Tai sitten pää vain ei riitä tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Joo, vitsailkaa vain niistä putkiaivoista. Koko pääsiäisen ajan minulla on nimittäin ollut olo, että jotain olen unohtanut. Äiskäkin selitti eilisen päivää jotakin. Tökki sormella tämän päivän kello 16 kohdalle niin, että luulin paperin puhkeavan. Tänään sitten napsahti. Merja täyttää 60 vuotta ja juhlat ovat klo 16. Onneksi Joensuussa. Ja samalla selvisi toinenkin juttu, joka oli mieltäni painanut. Tänään piti olla ruokana ties monennenko kerran sitä insinöörin lohta. Enhän minä helkkari vieköön ole muistanut ostaa sitä kalaa. Tarkoitus oli käydä ostamassa se torstaina torilta, että olisi mahdollisimman tuoretta. Meillä kun ei ole aikaa kalastaa, niin ei ole myöskään tuoretta kalaa. Koska kaikki muu oli ostettu ja lasten kanssa hirmuista sählinkiä torstaina töitten jälkeen (menen, tulen, saanko, Iskä vastaa jo), niin se kala unohtui. Siirrettiin sitten vapun tietämille. Saa nähdä joko tärppäisi. Syötiin sitten synttäreillä maha täyteen ja ennen lähtöä otettiin päivällä muutama riisipiiras, ettei nälkä päässyt hirmuiseksi.
Mutta tähänkin löyti pelastus facebookista. Ennen sitä vain muisteltiin kaiholla nuoruusaikoja ja vanhoja heiloja. Minulla on ollut fb-profiili systeemin alkuajoista lähtien periaatteella, että sen minkä voin mennä torin laitaan huutamaan kaikille tiedoksi, voin myös kirjoittaa facebookiin. Ja kun näin on periaate, niin profiilini on julkinen eli sitä pääsee tarkastelemaan kuka tahansa rekisteröitynyt fb-käyttäjä. No eikös pari vuotta sitten ottanut yhteyttä tyttö, jonka kanssa seurustelin parikymppisenä. Ja ihan ilman taka-ajatuksia - perheellinen nainen. Mutta meistä tuli fb-ystäviä. Pidetään yhteyttä säännöllisesti.

Vanhalle heilalle sitten kerroin, että vaikka tässä muuten kokkaillaan vaikka mitä, niin pasha on niin suuritöinen, että pitää ostaa kaupasta. Siihen Vanha heila totesi, että hän laittaa ihan älyttömän helpon pashan reseptin. Niin myös teki, kyllä facebook on mahtava laitos.

Vanhan heilan pasha

0,5 l kahvikermaa
n. 5 dl rahkaa (ei rasvatonta)
maun mukaan sokeria ja vaniljasokeria (minä laitoin 7 tl kumpaakin)
marmeladia esim. appelsiinimarmeladi on hyvää - ja taas maun mukaan

Vuoraa siivilä kahvinsuodattimien paperilla (sisäpuolelta). Minä käytin makaronisiivilää, mutta tuntui että avoimempi siivilä olisi ollut vielä parempi. Sekoita kulhossa kaikki aineet hyvin. Aseta suodatinpapereilla vuorattu siivilä syvän kulhon päälle. Kaada seos siivilään. Aseta viritelmä vuorokaudeksi jääkaappiin. Välillä kannattaa katsoa, ettei kulhon pohjalle kertyvä hera ulotu siivilään saakka ja kaataa hera pois. Vuorokauden kuluttua kumoa kakku siivilästä lautaselle ja poista suodatin paperit. Jos ei tullut hyvän makuista, niin et ole laittanut "maun mukaan" -mausteita sopivasti. Kannattaa muistaa, että huttu väkevöityy kun nestettä poistuu. Väkevöityminen tarkoittaa tässä sitä, että sokerin ja vaniljan maku korostuu lähtötilanteeseen verrattuna.


Ulkonäkö vaatii vielä ainakin yhden pääsiäisen lisää harjoittelua.

PS. Kiitokset Suomen viralliseen pääsiäiskaupunkiin.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Lammaspaistia ja laiskottelua

Pitkä perjantai, pitkä pääsiäinen. Lankomies lähti perheensä kanssa pääsiäiseksi Viroon, appiukko mökille. Meidän perhe nököttää kotona. Eihän siinä mitään, lepo tekee joskus ihan hyvää, mutta nämä pitkät pyhät ovat toisinaan loppupäästään tosi pitkiä. Saa nähdä miten tämän pääsiäisen kanssa käy. Se on jännää, että kun ihminen sairastuu, niin vanhat kamut jättävät. Muutimme Joensuuhun kymmenen vuotta sitten. Minä laukkasin yliopisto-rautakauppa-koti -kolmiossa. Ei päässyt paljoa ystäväpiiriä syntymään. Nyt toki on joitakin työkavereita pätkätyöläisellekin siunaantunut. Äiskä sentään vanhana paikkakuntalaisena sai nopeasti ystäväpiirin ympärilleen. Ja siitähän niitä tuttuja syntyi minullekin. Käytiin kylässä puolin jos toisin. Vaan mitä tapahtui Äiskän sairastumisen jälkeen: 80 % tuttavuuksista katosi. Kaupungilla joskus nähdään ja selitellään... Onneksi on tuo jäljelle jäänyt 20 %:n joukko. Ja minä sentään olen tiedostanut erakoitumisen vaaran. Eli jos puoliso sairastuu, pitää tehdä helvetisti töitä, ettei perhe pääse eristäytymään!

No niin, mennäänpäs ruokaan. Tänään oli ruokalistalla Finfoodin sivuilta kopsattua Mehevää lammaspaistia, lohkoperunoita ja rakuunaporkkanoita.


2 kg luuton lampaanpaisti
8 valkosipulin kynttä kuorittuna ja halkaistuna
2 rkl rosmariinia
2 rkl timjamia
2 rkl salviaa
(2 rkl suolaa, tulee ihan hyvää ilmankin, mutta mielestäni parempi suolan kanssa)

Töki puukolla lihaan reikiä, joihin survot halkaistut valkosipulin kynnet. Sotke yrttimausteet ja suola. Hiero seos lihan pintaan, tunge vähän sinne luun reikäänkin. Laita paisti muovipussiin ja sitten jääkaappiin  vuorokaudeksi maustumaan. Lämmitä uuni 150 asteiseksi. Työnnä lihan paksuimpaan kohtaan lihalämpömittari ja laita paisti uuniin. Kypsennä kunnes lihan sisälämpötila on 70 astetta eli noin 2 - 2,5 tuntia. Kääri kypsä paisti folioon, sitten sanomalehteen ja lopuksi froteepyyhkeeseen. Jätä se puoleksi tunniksi vetäytymään. Kunnon kääreet säilyttävät lihan kuumana ruokailuun saakka.

Kastike

Lihan paistoliemestä saat siivilöitynä mieleisesi kastikkeen. Minä oikaisin. Lisäkkeeksi tein rakuunaporkkanoita, joiden keitinvettä lorautin puolisen litraa paistoliemen sekaan. Nesteeseen sekoitin Knorrin Saksassa myymää paistikasteainesta. Tolkku se täytyy olla kaikessa intoilussa: aina ei tarvitse tehdä kaikkea itse.

Lohkoperunat

12 perunaa
1 dl öljyä
2 tl suolaa
2 tl paprikaa

Kuori perunat ja pieni ne lohkoperunakokoon - keskikokoinen peruna neljään osaan. Kaada kulhoon öljy, suola ja paprika. Lisää perunalohkot. Möyhi perunoita kunnes ovat tasaisesti paprika-öljy-suola -seoksessa.  Levitä lohkot uunipellille. Laita puoleksi tunniksi 200 asteiseen uuniin. Minä laitoin perunat uuniin samalla uuninluukun avauksella kun otin lampaan ulos. Ja virta 200 asteiseksi.


Kokonaisuus julistettiin äänin 4 - 0 hyväksi, Äiskän asteikolla meni ykköseen, että helähti!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Ananas - jälkiruokaa vai pääruokaa?

Nämä ulkomaan reseptit sitten osaavat joskus olla mielenkiintoisia. Pelkästä reseptistä ei niin millään pysty päättelemään, onko kyseessä pääruoka vai jälkiruoka. Jos lopussa lukee esimerkiksi, että tarjoile riisin kera, on asia selvä. Mutta jos kyseistä mainintaa ei ole, saatta olla vaikea päätellä, kummasta on kysymys. Niinkuin tänään. Päätettiin ottaa vähän kevyempi laskeutuminen pääsiäiseen ja julistettiin paistettu ananas pääruuaksi. Afrikkalainen reseptikortisto ei antanut kyllä minkään näköistä viitettä avuksemme.

Paistettu ananas (alkuperäinen resepti käännettynä)

2 rkl jauhoja
1 muna
hippusellinen suolaa
4 siivua ananasta (ja voi helkkari sentään, nyt tajusin, että kyseessä on jälkiruoka, koska puhe on ananassiivuista, ei ananaksista, kuten minä sen nopeasti luin)
voita
kanelia
sokeria

Sekoita jauhot, muna ja suola veteläksi taikinaksi. Sekoita kanelia ja sokeria seokseksi. Kastele ananasviipaleet seoksessa, ruskista voissa molemmilta puolilta, valuta ja ripottele molemmille puolille kaneli-sokeriseosta.

Paistettu ananas (Iskän varioima versio pääruuaksi)

4 rkl vehnäjauhoja
2 munaa
1/2 tl suolaa
4 isoa purkkia ananasta paloina
50 g voita
2 tl kanelia
2 tl sokeria

Tee munista, jauhoista ja suolasta vispilällä vatkaten vetelä taikina, kuten edellä on neuvottu. Valuta ananaksista mehu. Kumoa ananaspalat samaan kulhoon taikinan kanssa. Sekoittele hyvin, että muna-taikinaa tulee kaikkiin palasiin. Kuumenna pannu ja sulata voi. Kumoa taikinoidut ananakset pannulle ja paista seos ruskeaksi koko ajan käännellen. Käytä isoa pannua: 28 cm:n paistokasari ei ollut yhtään liian iso. Lopuksi ripottele kanelit ja sokerit sekaan ja sekoittele tasaisesti.


Söimme pääruokana. Kylläiseksi tuli juuri sopivasti neljä henkeä. Hyvää äänin 4 - 0, Äiskän asteikolla 2. Seuraavalla kerralla kokeilen tuoreilla ananaksilla. Tekevälle sattuu! :=)

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Venäläinen jauhelihakääretorttu

Pääsiäinen lähestyy, eikä yhtään ole pääsiäismieli. Jotenkin iän myötä nämä kaiken maailman juhlapyhät ovat alkaneet menettää merkitystään. Ei vaan jaksa oikein syttyä. Kaupassa on pitänyt käydä melkein joka päivä, koska aina kun luule kaiken olevan paketissa, niin juohtuu jotakin mieleen, mikä on unohtunut. Tämän päiväinen oivallus oli, että maanantaikin on pyhäpäivä ja kaupat kiinni tai ainakin tyhjiä. Jotakinhan sitä pitää sinnekin suunnitella illan mittaan. Isommin en aikonut pääsiäisperinteitä ruokien puoleen kaivaa esiin. Puhutaan perinteisestä pääsiäislampaasta. Se mikään perinteinen meillä ole. 20 vuotta sitten tuli laajemmin kuvioihin. Lammasta kuitenkin perjantaina. Ja pashaa aioin valutella myös perjantaiksi. Mämmi ostetaan kaupasta. Kerran 15 vuotta sitten yritin tehdä itse sillä seurauksella, että vatsa toimi turhan hyvin seuraavat kaksi päivää. 

Tänään virittelin jauhelihasta ja perunamuussista kääretortun. Resepti on pienestä venäläisestä reseptivihkosesta, vähän viilasin oman näköiseksi - oli alkuperäinen sen verran hankalan oloinen eikä minulla ollut lihamyllyä, jolla keitettyä lihaa jauhaa. Venäjältä muuten löytyy kivoja sellaisia kouluvihkon kokoisia reseptivihkoja, joissa on keskitytty johonkin tiettyyn aihekokonaisuuteen. Ovat oikein käteviä ja soisi tavan yleistyvän meilläkin.

Venäläinen jauhelihakääretorttu viidelle

10 - 12 perunaa
2 dl kahvikermaa
1 tl suolaa
2 kananmunaa

400 g jauhelihaa
3 sipulia
3 valkosipulin kynttä
2 tl suolaa
1 tl mustapippurirouhetta
50 g voita

Kuori perunat ja keitä ne kypsiksi. Murskaa soseeksi ja vatkaa sekaan kerma (käytä omaa järkeä siinä kerman määrässä) ja kananmunan keltuaiset. Säästä valkuainen. Tällä tavalla tehty perunamuussi pursottuu tavanomaista muussia helpommin, jos satut tekemään vaikkapa Walevskan kuhaa, jota Mannerheimkin tykkäsi napostella.

Sillä aikaa kun perunat kiehuvat, kuullota silputtu sipuli ja paista jauheliha. Sekoita ne keskenään ja lisää hienoksi leikattu valkosipuli, suola ja mustapippuri. Sotke vielä kerran.

Levitä perunamuussi leivinpaperille paksuhkoksi levyksi, jonka päälle levität jauhelihasipuliseoksen. Rullaa leivinpaperin avulla kokonaisuus kääretortuksi. Nosta varovasti leivinpaperilla suojatulle uunipellille. Voitele pinta munanvalkuaisella. Paista 200 asteisessa uunissa puoli tuntia.


Sulata voi ja kaada voisula valmiin tortun päälle. Tarjoile. Keksi itse lisäkkeet, me syötiin ihan semmoisenaan. 

Hyvää äänin 5 - 0, Äiskän asteikolla 3.

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Ihmeellisiä naisia ja helmivelliä

Meillä hilppaa porukkaa kuin Vikkilässä kissoja: siivooja, Äiskän avustaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja omaishoitajan vapaapäivän tekijä. Vapaapäivän tekijät tulevat kyseisiä palveluja tarjoavasta firmasta, eli aina ei välttämättä tule sama tyttö - yleensä kylläkin tulee Hoitsu, joka hanskaa hommat ja tietää systeemit. Hyvä sinänsä, sillä tässä tapauksessa porukan määrä kertoo, että yhteiskunta tekee kaikkensa, että Äiskä kuntoutuisi mahdollisimman hyväksi ja, että minä jaksaisin mahdollisimman pitkään. Ja hyvinhän tässä on jaksettu, ei siinä mitään, mutta kun jokainen tahtoo laittaa tavarat vähän omiin paikkoihinsa. Meillä on esimerkiksi kaksi kakkulapiota, mutta tänään ei löytynyt yhtäkään vaikka kuinka etsin. Onneksi oli juustohöylä, niin saatin kakkua nosteltua syötäväksi.

Ja toinen ihmettelyn aihe on ruuanlaitto. Kun minä sanon, että tänään on kiireinen päivä eli tehkää riisipuuroa, niin eikös vain tytöt usein ensimmäisellä kertaa yrittävät ryhtyä hieromaan sitä puuroa oikeasta riisistä. Onneksi Äiskä on tähän saakka ollut kartalla ja näyttänyt ensin Nalle-riisihiutaleita ja sitten viittä sormea eli vain viisi minuuttia. Eräskin ihan fiksu likka selitti minulle, ettei ole koskaan tehnyt riisipuuroa kyseisellä konstilla. Ja tämän takia tehtiinkin sitten ihan vain helppoa perusruokaa, joka lienee aika monelle entuudestaan tuttu.

Helmivelli neljälle

1,5 l maitoa
1,5 dl Helmi-perunasuurimoita
1 tl suolaa
nokare voita

Kuumenna maito kiehuvaksi. Älä poistu siitä kattilan viereltä kuumentamisen aikana mihinkään vaan hämmennä vispilällä koko ajan. Muuten palaa pommin varmasti pohjaan! Kun maito kiehuu, ripottele suurimot koko ajan hämmentäen sekaan. Keitä pienellä teholla kahdeksan minuuttia. Eläkä lähe siitä vispilän varresta mihinkään! Lopuksi mausta suolalla ja nokareella voita.

Niin perusruokaa, ettei isommin arvioitu. Kuitenkin, lapset ovat aina tykänneet ja hyvää se oli ruisleivän kanssa minustakin. Äiskällä vähän nämä velli- ja keittoruuat tahtovat karata lusikasta - eikä tykkää, jos joku joutuu syöttämään.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Broileritaskut

Minä olen järjestyksen ihminen, joskus liikaakin. Nuorena miehenä päätin valmistaa "Keittotaito"-keittokirjan reseptit läpi. Kirja alkoi muistaakseni keitoilla. Ja miehisellä logiikallani piti tietysti alkaa tekemään kaikki järjestyksessä. Kaksi viikkoa syötiin silloisen tyttöystävän kanssa keittoja ja leipää kunnes tuli kaljakeiton vuoro. Ei kelvannut meille, eikä yläkerran alivuokralaistytölle. Tarjosin koiralle. Nuuhkaisi, katsoi minua, murisi ja poistui paikalta. Siihen loppui Keittotaito-kokeilu. Terkkuja vaan Tuulalle Kuopioon ja Sirkku-Liisalle Mikkeliin. Aakkosjärjestys on nykyisessäkin reseptikansiossa. Ja kun broileri alkaa aina b:llä, vaikka se olisi miten valmistettu, niin sitten näitä broileriruokia saattaa olla viikko putkeen ja kolmen kuukauden totaalitauon jälkeen uudelleen. Eipähän pääse kyllästymään.

Ainekset

broilerin rintafileitä yksi per syöjä
suolaa
sitruunamehua
Aurajuustoa 1 paketti
1 purkki ananasmurskaa omassa liemessään (pieni purkki riittää)

Leikkaa jokaiseen fileeseen saksilla niin iso tasku kuin filettä rikkomatta on mahdollista. Ruiskauta fileiden päälle sitruunamehua - molemmille puolille. Ripottele sitten suolaa samoin molemmille puolille. Siis ylä- ja alapinnalle, ei sisä- ja ulkopuolelle. Kaadan ananaksesta mehut pois. Ensimmäisenä paikalle osuva lapsi juo sen mielellään eli valuta kupin pohjalle. Murustele sinihomejuusto ja sekoita se hyvin ananaksen kanssa. Survo seos fileiden sisään. Säästä tähteeksi jäänyt, sitä voi käyttää lisäkkeeksi keitettävän riisin "kastikkeena" makua antamaan. Paista pannulla rasvalla molemmin puolin kypsäksi. Kana on kypsää, kun liha ei ole enää punaista. Ajassa noin viisi minuuttia per puoli. Koko prosessin ehtii hoitamaan melkolailla sillä aikaa, kun riisit kiehuvat. Bon apetit - приятное апетита - hyvää ruokahalua.


Äänin 5 - 0 hyvää (Juniorikin tykkäsi, kun en hänen fileeseen laittanut sisään kuin pelkkää ananasta), Äiskän asteikolla 3. Alkaa Äiskällä vaatimustaso nousemaan! Perskatti sentään.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Luostarin pataa

Tänään sitten kävimme tosi kauniissa säässä antamassa äänemme eduskuntavaaleissa. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan kuinka monta pienen ihmisen asioista huolta kantavaa yleisönosastokirjoitusta on huomisessa lehdessä. Veikkaan, ettei yhtään. Valta huumaa, ja ilman valtaa jääneet vaipuvat apatiaan seuraaviksi neljäksi vuodeksi.

Ruoka saa joskus mielikuvituksen liikkeelle. Tämän päiväinen ruoka on helppo kuvitella luostarin paastonajan ruuaksi. Pinnalta annettiin vieraille ja sääntöjen valvojille sallittuja ruoka-aineita, ja tilaisuuden tullen kaapaistiin itselle pohjalta herkullista kanaa. On ne munkit aika veijareita. Asuimme joskus vuosia luostarin lähellä ja kuulimme monia hauskoja munkki-juttuja. Ohjeen lasilliset ovat ihan tavallisia juomalasillisia, ehkä yksi juomalasillinen vastaa noin kahta ja puolta desiä. Luostarin padan resepti on kotoisin Venäjältä.

Ainekset,  riittää kahdeksalle

1 lasillinen tattaria
1 lasillinen riisiä
2 lasillinen hirssiä, yksikin lasillinen riittää, minä vain nyt tykkäsin laitta kaksi.
300 g sieniä
400 g broilerisuikaleita
1 sipuli
3 porkkanaa
1 lasillinen öljyä
suolaa, rakuunaa, ruohosipulia
rusinoita


Kuori ja suikaloi sipuli ja porkkanat. Kuullota ne pannulla voissa. Siirrä sivuun. Voitele uunivuoka. Laita pohjalle broilerisuikaleet.










Huuhtele tattarit ja paahda ne pannulla kuivahkoksi. Levittele broilerisuikaleiden päälle.











Seuraavaksi riisit tasaiseksi kerrokseksi.












Valuta sienistä vesi pois ja paista niitä pannulla niin kauan, että enin kosteus häviää. Jos käytät kaupan säilykesieniä kuten minä, lisää paistamisen alkuvaiheessa pari teelusikallista suolaa. Levitä paistetut sienet kerrokseksi riisin päälle.








Pese hirssiä lävikössä niin kauan, että läpi valunut vesi on kirkasta. Älä kysy minulta miksi. Hirssi vaan kuulemma kuuluu pestä hyvin. Levitä se sitten vuokaan









ja viimeksi porkkana-sipulipaistos. Ripottele pinnalle teelusikallinen suolaa sekä rakuunaa ja ruohosipulia oman mielen mukaan. Ja pinnalle rusinoita. Seuraavaksi kaada lasillinen öljyä vuokaan ja lopuksi kiehuvaa vettä niin paljon, että kaikki peittyvät. Paista 170 asteisessa uunissa tunti. Lisää neljä desiä kiehuvaa vettä ja pienennä uunin lämpö 150 asteeseen. Hauduta vielä toinen tunti.











Hyvää äänin 4 - 1. (Juniori ei tykännyt sienistä.) Äiskän asteikolla meni kolmoseen, mikä lienee myös syöjien suurimman osan arvio: ihan hyvää perusruokaa, muttei mikään hirmuinen courmee-elämys.








Tulevan viikon ruokalista yltää pääsiäislauantaihin:

Maanantai            Broileritaskut ja perunamuussi
Tiistai                   helmivelli
keskiviikko          venäläinen jauhelihatorttu
torstai                  paistettua ananasta
perjantai              lammaspaisti ja perunat
lauantai                lohta insinöörin tapaan

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Sauerbratenia ja satunnaisia vieraita

Tänään piti olla ruokana insinöörin lohta, mutta aina ei kaikki mene niin kuin suunniteltiin. Nikke on vanha opiskelukaveri. Muutti joku vuosi sitten Saksaan. Soitteli tuossa joku viikko sitten, että olenko kotona, jos tulee puolen kuun paikkeilla käymään. Mihinkäs minä kotoa lähtisin. Pyysin vielä tuomaan jonkin hyvän saksalaisen reseptin mukanaan, niin saadaan sitten yhdessä kokkailla. Viikko sitten Nikke sitten soitti ja komensi minut laittamaan ohjeensa mukaan parin kilon köntin hevosen lihaa marinoitumaan. On kuulemma helppo ruoka. Ei ole niin nuukaa, marinoituuko neljä vuorokautta vai kymmenen. Voidaan tehdä sitten valmiiksi kun hän tulee - ei silloin tiennyt ihan tarkkaa päivää. No eilen sitten tuli, ja minä siirsin insinöörin lohen tuonne pääsiäislauantaille. Tehtiin ihan kunnon ruokaa ja kutsuttiin pari Niken kaveria ja Anki syömään. Yhteensä meitä oli seitsemän, ruoka olisi juuri ja juuri riittänyt kahdeksallekin.

Sauerbraten eli saksalainen hapanpaisti

Ainekset

2 kg lihaa, hevosta, lammasta tai nautaa (alunperin tehty hevosesta, nykyään enimmäkseen naudasta)
0,75 l halpaa punkkua
0,35 l punaviinietikkaa + 0,35 l omenaviinietikkaa (ihan hyvin käy, vaikka laitat vain 0,7 litraa punaviinietikkaa)
1,5 l vettä
3 sipulia kuorittuna ja silputtuna
3 rkl mustapippurirouhetta
3 rkl katajanmarjoja
6 laakerinlehteä
3 tl suolaa
2 rkl neilikkaa
3 rkl muskottikukkaa 










Laita kaikki yllä mainitut ainekset muoviämpäriin, peitä se kannella ja jätä huoneenlämpöön marinoitumaan 4 - 10 vuorokaudeksi. Älä käytä metalliastiaa, sillä marinadi irrottaa metallin aineosia. Ota liha pois marinadista ja kuivaa se ihan kuivaksi. Kuumenna paistinpannu tosi kuumaksi ja paahda lihan pintaa pari minuuttia joka puolelta. Jos haluat voimakassuolaisen paistin, hiero tässä vaiheessa paistin pintaan karkeaa suolaa. Mielestäni tarpeeton toimenpide. Aseta liha uunikulhoon ja lämpömittari paksuimpaan kohtaan. Ja koko komeus uuniin 150 asteeseen noin neljäksi tunniksi. Lampaan liha on kypsää, kun lihan lämpötila on noin 80 astetta. 






Kastike

Paistin liemi
Marinadia
150 g siirappi-inkiväärikakkua (Lebkuchen -pohjainen Früchstückskuchen, jonka Nikke toi Saksasta
pari kourallista rusinoita


Siirappi-inkiväärikakkua valmistetaan Saksassa - kai aika pitkälti tätä tarkoitusta varten, sillä hapanpaisti on sikäläinen kansallisruoka. Niin kauan kun en ole oppinut itse kyseistä kakkua leipomaan, kokeilen hommaa ihan siirappipipareilla tai Venäjältä ostamillani bräniköillä (yhden sortin siirappipipari). Kun paisti on lähes kypsä, kaada uunikulhosta paistista irronnut liemi eri astiaan. Laita kylmään siksi aikaa, että rasva kovettuu pinnalle (ei saata ihan heinäkuussa onnistua). Irrota rasvakerros pois ja kaada jäljelle jäänyt liemi kattilaan. Murenna kakku/piparit sekaan. Kuumenna hämmennellen ja lisää tarvittaessa lihan marinadia, jos pyrkii menemään liian kiinteäksi. Lisää joukkoon pari kourallista ruisinoita. Kuumenna vatkaten niin kauan, kakkukokkareet ovat hajonneet tasaisesti. Anna hautua kymmenisen minuuttia. Tarjoa lihan kastikkeena.



Perunat

Keitettiin ihan tavallisia kuoriperunoita. Kuoritut olisivat olleet tietysti juhlavampia, mutta säästettiin aikaa.

Rakuunaporkkanat

9 porkkanaa
1 tl rakuunaa
2 tl suolaa
2 tl sokeria
tl kärjellinen vanilja- tai vanilliinisokeria
24 g voita

Kuori porkkanat ja pätki sentin pätkiksi. Keitä melkein kypsiksi vedessä, johon olet lisännyt suolan, sokerin ja vaniljasokerin. Laita vesi talteen, sen voi hyödyntää jossakin muussa ruuanlaitossa. Minä lisään sen huomiseen luostarin pataan. Siirrä porkkananpäkäleet paistinpannulle, ja voi kaveriksi. Lisää rakuuna ja hauduta kymmenisen minuuttia. Voila, ateria on paketissa ja porukka syömään.

Jälkiruuaksi söimme kaupan mämmiä kerman ja sokerin kera.

Ruoka oli hyvää äänin 7 - 1, Äiskän asteikolla kakkosen ja kolmosen välillä. Tulevan viikon ruokalistakin on tehty, mutta tästä tuli niin pitkä juttu, että lisätään lista huomisen luostarin padan yhteyteen.

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Borsh-keittoa ja kinastelua

Tänään piti olla leppoisa iltapäivä, aikaa tehdä rauhassa kaikki tarpeellinen. Äiskällä oli allasterapiapäivä, ja avustajalle oli luvattu loppupäivä vapaata. Eli minä lähdin jo kahdelta töistä Äiskää uimahallilta hakemaan - henkisesti latautuneena tekemään kaiken ajan kanssa. Ja katin kontit! Päästiin kotiin ja heti Äiskällä hirmuinen halu meikata ja laittaa hiukset hyvin. Yritin selvittää syytä tuloksetta. No tunnin kuluttua oli meikki naamassa, hiukset laitettu ja ylimääräiset ajat käytetty. No, nyt sitten ruuan laittoon, että ehdimme vielä käydä kaupassa. Eikä mitä, Äiskä komentaa kaupungille. Ja vaikka kuinka yritän selittää järjestystä ruuanlaitto, ruokailu, kauppalista ja kaupassa käynti, ei auta. Alkaa mennä huudoksi. Molemmin puolin. Eihän siinä muu auttanut kuin lähteä. Alkoi jo tulla itselle paha mieli, ettei ollut heti myöntynyt. Lähdettiin kaupungille - Äiskä ohjasi suoraan Lidliin. Herkut piti ostaa. Kyllä otti päähän, mutta samalla tuli mahottoman syyllinen olo, että oli riidelty. Olisihan minun pitänyt terveenä ihmisenä osata myöntyä. Mikä hiton kiire tässä valmiissa maailmassa muka on. Borsh-keitto syötiin pari tuntia suunniteltua myöhemmin ja kaupassa ehdin ihan hyvin käymään vähän ennen iltayhdeksää.

Borsh-keitto, kymmenelle (perkules, taas tuli liikaa) - Iskän resepti

1 l vettä
5 perunaa, kuorittuna palasina
1 sipuli, kuorittuna ja silputtuna
1 iso porkkana, kuorittuna ja ohkaseksi viipaloituna semmosiksi tuumaa pitkiksi pätkiksi pätkittynä
380 g etikkapunajuurikuutioita (purkissa nyt sattui olemaan tuon verran, ei ole niin metrilleen)
pieneksi silputtua kaalia (suurin piirtein puolikas pieni kaali)
2 rkl etikkaa
3 isoa valkosipulin kynttä kuorittuna ja viipaloituna
loraus ketsuppia
2 tl suolaa (jos saat jostakin vuorisuolaa, se on parasta keittoihin. Venäläinen ruokasuola nro 1 esim.)
mustapippurirouhetta
3 laakerinlehteä
1 tl persiljaa
1 tl tilliä
9 - 10 kpl a-luokan nakkeja

Vesi kiehumaan ja perunat sekaan. Kuullota sipuli ja porkkana paistinpannulla öljyssä. Kun perunat alkavat olla puolikypsiä, lisää joukkoon sipuli, porkkana, punajuurikuutiot, laakerinlehdet ja etikka kattilaan. Kaalia laita sen verran, että kolmen litran kattilaan jää tilaa vielä nakeille. Sekoita ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä 10 minuuttia, pienennä lämpöä ja hauduta pienellä teholla vielä 20 minuuttia. Lisää pätkityt nakit, ruilautus ketsuppia sekä suola, pippuri, persilja ja tilli.  Pöytämausteena tarjoa smetanaa.



Ensimmäisenä päivänä kasvikset ovat napakan tuoreen oloisia. Seuraavana päivä lämmitettynä keittö on parhaimmillaan. Äänin 4 - 0 hyvää. Juniori muuten tuli tänään Petroskoista oppilasvaihdosta kotiin ja toi Iskälle tuliaisena jälkiruokahyydykekeittokirjan.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Täytettyjä tortilloja ja täyttynyttä odotusta

Tätä päivää on odotettu kohta puoli vuotta. Sain motskarin liikenteeseen. Tonni meni talven aikanan huoltoihin, mutta on se nyt taas kuin uusi pyörä. On uudet renkaat, uudet hiljaiset pakoputket ja muutenkin huollettu peli. Kyllä nyt passaa ajella. Kävin kesken työpäivän hakemassa pyörän ja ajoin suoraan töihin. Töiden jälkeen sitten kolmen kilometrin moottoritie osuuden kokeilun jälkeen kotiin. Tai näin ainakin oli suunniteltu. Ja eikun kahva auki, kun moottoritie alkoi. Juuri kun sain semmosen hyvän moottoritievauhdin päälle, koko komeus hyytyi. Pensa perkele loppu! Kello 20 vaille neljä, lähimmälle huoltikselle matkaa puolitoista kilometriä, ja Äiskän avustaja oli lähtenyt pois töistä jo kolmelta niin kuin normaalisti. Äiskä odottaa minua kotiin neljäksi. Tuli pikkusen kiire. Puolijuoksua paksuissa ajovarusteissa huoltikselle ja bensaa kanisteriin. Onneksi sattui yksi Harrikkamies Ford Mustangillaan paikalle ja antoi kyydin takaisin pyörän luo. Ehdin kuin ehdinkin Äiskän luo sovittuun aikaan. Ei tarvinnut hänen huolehtia turhasta. Eikä ehtinyt tulla vessahätä.

Illalla sitten söimmekin täytettyjä tortilloja. Resepti on varmasti joskus vuonna n+1 kopioitu jostakin Painonvartijoiden kirjasta, koska alussa lukee: annos 5,5 points. Kyllä olisi äikän ope iloinen!

Ainekset, neljälle

öljyä
silputtu sipuli
2 kuutioitua paprikaa, punainen ja oranssi
1 kuutioitu kesäkurpitsa
250 g katkarapuja

Tomaattikastike

3 tomaattia pieniksi pilkottuina
1 sipuli ihan pieneksi silputtuna
2 valkosipulin kynttä ohueksi viipaloituna
1 tl sambal oelekia
ihan vähän cayennepippuria

Avokadokastike

puolikas avokado
1 rkl sitruunamehua

Pöytään

creme fraichea
pieniä tortillaleipiä

Sekoita astiassa tomaattikastikkeen ainekset. Siirrä jääkaappiin. Hienonna avokado, lisää sitruunamehu ja sotke tehosekoittimella kastikkeeksi. Kannatta varmaan oikeasti käyttä tehosekoitinta. Minulla kun sellaista ei ole, niin meinasi hermo palaa sauvasekoittimella touhutessa. Ja sauvasekoittimen moottori. Siirrä tomaattikastikkeen viereen. Kuumenna öljy pannulla. Kuullota paprikoita ja sipulia kunnes alkavat olla kullanruskeita (ne sipulit). Lisää sekaan katkaravut ja kesäkurpitsa. Jatka pannulla pläträämistä, kunnes kesäkurpitsakin on pehmeää. Kuumenna tortillaleipiä mikrossa. Sivele päälle ranskankermaa, sitten avokado- ja tomaattikastiketta ja lopuksi pannulta sitä täytettä. Rullaa tortilla kiinni ja ei kun ääntä kohti!



Äänin 3 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla 2.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Ikävä

Appiukko soitti iltapäivästä. Kutsui syömää. Jälkiruokana mämmiä. No mikäs siinä. Se on mentävä kun kutsu käy. Kaikki yhtä säästöä, niin rahassa kuin touhussa. Eli tänään ei sitten tehdä muuta ruokaa kuin siitä eilisestä siideripäärynöiden tähteestä vähän kiisseliä.

Äiskän sairastumisesta tulee syksyllä kuluneeksi kolme vuotta. Akuutin vaiheen sairaalassa olon jälkeisestä kotiutumisestakin tuli viime kuun alussa kuluneeksi kaksi vuotta. Hommat hoituvat rutiinilla. On osattu sopeutua ja rakkaus on kantanut vaikeiden aikojen yli... Kait se on ollut enimmäkseen rakkautta, vaikka oma osuutensa on varmasti ollut kotikasvatuksellakin: elämässä on joskus tehtävä raskaitakin asioita, kun niiden aika on. Huvitti tai ei. Turhalla märehtimisellä vain pilaa oman ja lähimmäisten elämän ja katkeroituu. 

Elämä ei kuitenkaan ole koko aikaa ollut helppoa. Nykyiseen tilanteeseen on tultu prosessina. Heti Äiskän sairastumisen jälkeen oli shokkivaihe. Kaksi viikkoa sairaslomalla akuutin stressireaktion takia. Elämä oli yhtä pelkoa ja hätää siitä, miten Äiskälle tulee käymään. Seuraavaksi tuli minä selviydyn kyllä -vaihe. Piti näyttää itselle ja ympäristölle, että kyllä tässä pärjätään. Homma meni yliyrittämiseksi, jota seurasi parin kolmen kuukauden kuluttua väsähdys. Sen jälkeen oppi pikkuhiljaa laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Alkoi sopeutuminen.

Elettiin kevättä 2009, yhdeksän kuukautta Äiskän sairastumisesta. Oli kova juttu, kun hän pystyi hitaasti kävelemään korttelin ympäri. Oltiin puolessa välissä matkaa. Aurinko paistoi lämpimästi ja koivut olivat kauniisti hiirenkorvalla. Minulla kolmas tupakka menossa. Ajattelin: Voi helvetti, tätäkö tämä elämä tulee olemaan. Viisi metriä eteenpäin, uusi ajatus: Tätä juuri, ei tämä tästä taivastelemalla parane. Nyt on vain opittava löytämään uusia sisältöjä ja ilon aiheita elämään. Niitä on sitten löytynyt ihan hyvin - kuten esimerkiksi tämä ruuan laitto harrastus. Asenne vaikuttaa paljon.

Joskus kuitenkin tulee hirmuinen ikävä sitä aikaa, kun Äiskä oli vielä terve. Se herkistää mielen. Sairaus on myös muuttanut niin minua kuin Äiskää. Joskus tulee myös ikävä sitä tervettä Äiskää. Pari vuotta sitten keväällä tämä ikävä muuttui runoiksi. En ole koskaan kirjoitellut runoja, mutta silloin niitä vain putkahti milloin missäkin tilanteessa mieleen. Runotti niin kuin Nalle Puhia konsanaan. Yksi runo kertoi ikävästä:

Runo 5, 4. maaliskuuta 2009

Ikävä.
Ikävä. Ikävä.
Ikävä. Ikävä. Ikävä.
Mieletön ikävä entistä sinääsi.

Huomenna palataan taas normaaliin ruuanlaittoaiheeseen.

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Puheterapiaa ja siideripäärynöitä

Äiskällä on kerran viikossa afasiansa johdosta puheterapiaa. Tiistaina kello 17.15. Kaikin puolin hankala aika. Puoli neljältä kun pääsee töistä, niin täytyy olla tosi säpäkkä, että ehtii laitta ruuan ja syödä ennen lähtöä. Terapia menee vähän poskelleen, jos sinne menee nälissään. Olemme kuitenkin tosi iloisia, että vihdoin on Joensuussakin kaksi aikuisille puheterapiaa antavaa terapeuttia. Aikaisemmin piti käydä joka toinen viikko Punkaharjulla. Joka toinen viikko on tosi harvoin ja matka vie koko päivän ja on tosi rasittava. Merkittävää hyötyä ei tuntunut olevan. Nyt parin kuukauden oman paikkakunnan terapiakäyntien jälkeen tulokset ovat olleet tosi lupaavia. 

Ruuan laiton suhteen tilanne asettaa tiistaipäiville ihan omat haasteensa. Tänään ratkaisin asian siten, että Äiskän avustaja laittoi karjalanpaistin puolen päivän jälkeen uuniin ja pois kolmelta lähtiessään perunat pienellä lämmöllä kylmään veteen kiehumaan. Kun minä tulin neljältä kotiin, oli ruoka valmis. Ei kun syömään. Karjalanpaisti on kaikille tuttu ja joskus aiemmin olen siitä jo kirjoittanutkin. Siitä ei siis tämän enempää. Iltapalaksi sen sijaan valmistin siideripäärynöitä ja jäätelöä.

Ainekset

4 päärynää
2 kanelitankoa
2 tlk päärynäsiideriä
kermavaahtoa
vaniljajäätelöä

Kuori päärynät ja leikkaa ne neljään osaan. Poista siemenkodat ja muut ylimääräiset osat. Laita kattilaan päärynälohkot, kanelitangot ja siideri. Jos pilkot päärynät vähän pienemmiksi, saattaa siideristä jäädä hörpyt kokillekin. Jätä hautumaan kolmeksi tunniksi. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä päärynöitä siiderissä pienellä teholla niin kauan, että ovat täysin pehmenneitä (noin puoli tuntia). Annostele päärynöitä jälkiruokakulhoon ja lisää kaveriksi hyvää vaniljajäätelöä ja kermavaahtoa.


Äänin 4 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla meni ykköseen.

Tähteeksi jääneeseen siideriin voit heittää illalla kourallisen rusinoita ja seuraavana päivänä keittää siitä herkullisen kiisselin. Anna kanelitankojen olla koko ajan mukana, niin kanelin maku tule voimakkaampana kiisselissä esiin.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Pannaripizza frutti di mare

Viikko alkoi leppoisasti. Juniori lähti aamukasilta koulun oppilasvaihtoviikolle Petroskoihin. Huusholli tuntuu niin rauhalliselta, kun yksi 15-vuotias on pois kehistä. Jännä juttu sinänsä, sillä normaalisti tuntuu, että Juniori viettää suurimman osan ajastaan omassa huoneessaan. No, elämä on jänniä juttuja täynnä. Ja siinä mielessä rauhallinen olo, että tietää pojalle paikallisten ruokien maistuvan ainakin siinä määrin, ettei nälässä tarvitse olla. Joskus pari vuotta sitten joku kysyi Juniorilta, että minkälaista ruokaa se Iskä laittaa verrattuna siihen aikaan kun Äiskä vielä ruuat teki. Juniorilta tuli kuin apteekin hyllyltä kymppiplusan vastaus: No ihan hyvää, välillä on huonompia ja välillä parempia, mutta näitähän se pitää syödä tai muuten täällä tulee nälkä ellei itse halua tarttua kapustan varteen! Kyllä iskä iloitsi - kasvatus oli mennyt perille. Meillä ei tosiaankaan tarvitse paljoa valittaa ruuasta tai pääsee itse tekemään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö saisi sanoa ruuan olevan pahaa, vaan sitä, että on ihan turhaa jäädä koko aterian ajaksi asiaa jauhamaan.

Ja kun leppoisasti aloitettiin, niin myös tämän päivän menu oli suunniteltu helpoksi. Hetken aikaa harkitsin ihan oikeata pizzaa, mutta sitten helppous vei voiton ja tuloksena oli taas pannukakkupizzaa. Tällä kertaa meren herkuilla.

4 - 8 annosta. Vähän sen mukaan miten iso nälkä syöjillä on.

POHJA:

1 litra maitoa
3 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl ohrajauhoja
1 dl murskattuja mantelilastuja (sattuu jostakin syystä olemaan kaapissa hiton paljon noita mantelilastupussin jämiä, niin ajattelin niiden tällä tavalla vähenevän)
1 tl suolaa

Täyte

140 g tomaattipyreetä
oreganoa ja basilikaa uskalluksen mukaan
3 valkosipulin kynttä ohkasiksi siivuiksi leikattuna
1 tlk tonnikalahiutaleita öljyssä
ananaspaloja omassa liemessään purkki kaksi eli sen verran, että on tasasesti koko alalla
katkarapuja 100 - 200 g samalla periaatteella kuin ananastakin
vajaa 100 g sinihomejuustoa (Aura on paras) murusteltuna
vajaa 100 g juustoraastetta

1. Maito kulhoon ja munat sekaan. Vatkaa munat rikki. Lisää jauhot, mantelit ja suola. Vatkaa sekaisin. Siirrä sivuun. Puolen tunnin vetäytyminen tekee taikinalle hyvää. Sillä aikaa on hyvä nyhrätä muut vaiheet kasaan ja odottaa uunin lämpiäminen.
2. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle isolle uunipellille. Paista aluksi 15 minuuttia 225-asteisessa uunissa. 3. Ota systeemi pois uunista ja levittele  pinnalle ensiksi tomaattipyree, sen päälle basilikaa ja oreganoa. Sitten tonnikalat, katkaravut, ananas ja sinihomejuusto. Ja lopuksi juustoraaste. Laita vielä 15 - 20 minuutiksi uuniin.



Äänin 3 - 0 hyvää, Äiskän asteikolla 2. Oma mielipiteeni on, että ei ole mitään isoa Italian herkkua, mutta helkkarin helppo, nopea ja halpa perusruoka. Suosittelen.

Laitoin lampaan paistin tänään viikoksi likoamaan marinadiin. Siitä myöhemmin lisää tarinaa.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Suklaatipua pääsiäiseksi

Kyllä naisten maailma on sitten miehelle vaikea ymmärtää! Minä suuresti ihmettelen esimerkiksi tuota poskipunajuttua. Miksi ihmeessä siihen 25 euron rasiaan täytyy tunkea kahta väriä, joista vain toista tulee käytettyä. Ja sitä oikeaa väriä ei sitten mistään löydy. Jos miehille yritettäisiin myydä vaikkapa partavettä, jossa puolet pullon sisällöstä on niin pahan hajuista, ettei sitä voi käyttää, niin ostokapinahan siitä tulisi. Ja tavara poistuisi markkinoilta. Mutta kun on kyse naisten jutusta, niin se on ihan normaalia! Vai löytyykö sitten viiden kympin hintaisena purkkeja, joista voi käyttää kaiken? Tutkaillaan...

Tämän päiväinen suklaatipu on alunperin suklaapupu-resepti, mutta kun kaupassa kaniini on niin hitsin kallista ja kuitenkin maistuu jotakuinkin samalta kuin broileri, niin meillä tehdään sitten suklaatipua kun taas muut voivat vapaasti tehdä suklaapupuja. Tämä on yleensä ollut kiirastorstain perinneruokaamme, mutta tänä vuonna teimme poikkeuksen, jotta te rakkaat lukijatkin ehtisitte kokeilemaan jo tänä pääsiäisenä.

Ja valmistukseen pitää varata aikaa jotakuinkin kaksi ja puoli tuntia. Minulta jäi yksi rivi ohjeesta lukematta, ja ruoka valmistui reilun tunnin ennakoitua myöhemmin. Ja koko poppoo kiukkuinen ja nälissään.

Ainekset, ja riittää aika monelle!

reilu kilo broileria tai kaniinia (alkuperäinen ohje neuvoo käyttämään kaksi kania à 1 kg, minä käytin yhteensä kilon broilerin rintafileitä ja suikaleita)
2,5 dl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä, kuorittuna ja hyvin silputtuna
7,5 dl silputtua sipulia (noin neljä sipulia)
2,5 dl silputtua varsiselleriä (laitoin kolme vartta)
1 porkkana, kuorittuna ja ohkaiseksi viipaloituna
1/4 tl jauhettua neilikkaa
1/2 tl kardemummaa
teelusikan kärjellinen cayennepippuria
2,5 dl portviiniä
3 mustaa Morcilla-makkaraa (en löytänyt mokomaa otusta mistään. Käytin tällä kertaa 200 grammaa chorizoa, viime vuonna ryynäreitä, ja ensi vuonna ehkä Tapolan mustaa, jos ei sitten selkiä tuo Morcilla-juttu)
70 - 100 grammaa tummaa suklaata, mieluusti makeuttamatonta
vajaa desi vehnäjauhoja
2 l kanalientä (tai ihan vaan vettä)
1 rkl suolaa (alkuperäinen ohje neuvoo käyttämään karkeaa suolaa, laitoin siis mersisuolaa)
3 rkl tuoretta silputtua korianteria

Jos käytät itse kasvatettua/pyydystettyä kaniinia, niin pilko vähän pienempiin palasiin ja käytä myös munuaiset ja sydämet. Muutoin homma menee niin kuin tällä kaupan broilerillakin. 

Kuumenna oliiviöljy pannussa ja paista lihoja parikymmentä minuuttia käännellen koko ajan. Nosta lihat sivuun.

Kaada öljy pois pannulta ja mittaa siitä vajaa desi, jonka kaadat takaisin pannulle. Kippaa valkosipulit ja sipulit pannulle ja kuullota semmoiset kymmenen minuuttia.

Lisää joukkoon selleri, porkkana, neilikka, kardemumma ja cayenne. Lorauta portviini joukkoon ja kuumenna kunnes viini on pääpiirteissään haihtunut. Lisää makkarat ja kuumenna noin minuutti.

Lisää suklaa, sotke vähän ja ripottele sitten jauhot pinnalle ja kuumenna sekoittaen minuutin verran. Lisää 7,5 desiä kanalientä ja suola. Anna kiehahtaa koko ajan hämmentäen.

Vähennä lämpöä ja hauduta 25 minuuttia silloin tällöin hämmentäen. Lisää loput kanaliemet ja kuumenna kiehuvaksi.

Lisää broilerinlihat (jos käytät kokonaista kaniinia, niin tässä vaiheessa myös sisuskalut kehiin). Keitä mahdollisimman pienellä teholla tunti ja vartti silloin tällöin sekoitellen. Kun kastike alkaa sakeutua uudelleen, tarjoile joko pastan tai riisin kera. Ripottele ennen tarjoilua pinnalle ne korianterit - onpahan komiamman näkönen.

 Hetken aikaa pohdin, että laitanko kuvaa ollenkaan. Tämmöistä se kuitenkin on.

Äänin 6 - 0 hyvää.