Penteleen cyberhäiriköt!

Olen sitten joutunut jonkin sortin robottihäiriköinnin kohteeksi. Blogin kaikki kommentit tulevat minulle sähköpostiin, myös roskaposti. Kaksi viikkoa sitten kävijätilastoissa alkoi näkyä epätavallisen paljon katsojia "Liian outoa Äiskälle" -postauksen kohdalla. Samaan aikaan tuon postauksen kautta alkoi ilmestyä enenevässä määrin englanninkielistä roskapostia, jossa aina houkuteltiin tavalla tai toisella käymään jossakin osoitteessa. Milloin blogissa, milloin jossakin muualla. Samoin USA:sta tulevan liikenteen määrä kymmenkertaistui normaaliin verrattuna. Eilen sitten tuli mittani täyteen, kun yhden päivän aikana tuli parikymmentä roskapostia. Blogissa ne menevät onneksi suoraan roskapostilaatikkoon, mutta sähköpostista ne piti kaikki siivota pois. Laitoin joksikin aikaa tunnistuksen päälle! Katsellaan pari viikkoa, jos alkaisi vähenemään. Tänään vielä oli tuossa mainitussa postauksessa kymmenkertainen määrä "katseluja" normaaliin verrattuna.

Juhannuksen jälkeen uhkaa taas työttömyys. Ruoka on helppo kohde säätää menoja nopeasti ja samalla säästää tuota työttömäksi jäämistä varten. Eihän se sitten niin haitta 500 päivään, kun kaikki alkaa rullaamaan, mutta muutosvaihe vaatii taloudellista varautumista. Nyt löytyi hyvä helpotus halvan ruokailun suunnitteluun. Ylen Etelä-Karjalan toimitus julkaisi joulukuussa Vuoksenniskan koulun ruokalistan vuodelta 1965! Sitä olen sitten lukenut ja aika paljon hyödyntänyt suunnittelussani. Niinpä perheemme menu näyttääkin näinä päivinä seuraavanlaiselta:

Eilen keskiviikkona perunat ja nakkikastike

Tänään torstaina      ruispuolukkapuuro

Huomenna perjantaina vanhoja tähteitä pakasteesta

Lauantai                  riisivelli

Sunnuntai                sianlihaspesiaali uunissa

Maanantai               riisi ja kalapuikot

Tiistai                      rusina-"vita"puuro

Keskiviikko            lihakeitto (pakasteesta vanhat karjalanpaistin jämät)

Torstai                    kesäkeitto

Perjantai                 jotain, mitä kiinni saadaan so. pakasteesta löytyy

Lauantai                 makkarapinaattikeitto

Eli tänään oli listalla liedellä keitetty

ruispuolukkapuuro

1,5 l vettä

3 dl ruisjauhoja

5 dl puolukoita

1-2 tl suolaa

Kiehauta suolalla maustettu vesi. Vispaa ruisjauhot sekaan. Lisää puolukat. Keitä pienellä tulella vähintään tunti aina välillä hämmentäen, ettei pala pohjaan. Tarjoile sokerin ja maitolasin kera.

Hyvää tuli. Kuva jäi ottamatta. 

Pelmenit ja varenikit - пельмены и вареники

Vanhimmainen kävi pienen tyttärensä kanssa muutaman päivän kestävällä vierailulla. Sitä aina nuorempana ihmetteli omien vanhempiensa suhtautumista. Miten voi ollakin tärkeää, että käy syntymäkodissaan  pistäytymässä. Ja aina oli äiti laittanut kaikenlaisia herkkuja, joista tiesi minun tai muun perheeni pitävän. Nyt en ihmettele enää yhtään. Minusta on tullut ihan samanlainen. Jo viikkoja etukäteen alkaa odotus ja yhteisten hetkien muistelu. Sitten kun vierailun aika koittaa, pitää tosiaan yrittää rakennella menú sellaiseksi, että sisältää kävijän herkkuja. Niinpä minäkin olin jo jouluksi leiponut taatelikakkua sen verran paljon, että riitti vielä vieraillekin. Ja tietysti piti perjantaina esitellä niitä tekemiäni makkaroita, joista joulun alla kerroin. Vanhimmainen kertoi, että ovat niin hyviä, että peittoavat jopa isänsä tekemät! Se olikin aikamoinen tunnustus, sillä isänsä eli Äiskä ensimmäinen avomies minut on makkaroita opettanut viime talvena tekemään. 

Lauantaina oli sitten pelmenipäivä. Meidän perheellä on ollut vaihtelevassa määrin tapana harrastaa Venäjällä käyntiä jo vuodesta 1989. Ja Vanhimmainen on aina tykännyt pelmeneistä. Toki kaikki perheessämme niistä pitävät. Paitsi Äiskä. Juniori oli venäläistaustaisen kaverinsa kotona oppinut uuden tavan valmistaa pelmenit. Normaalistihan ne keitetään suolalla maustetussa vedessä kypsäksi. Lauantaina laitoin kylmälle pannulle 100 grammaa voita ja 500 grammaa Venäjältä kaupasta ostettuja pelmenejä. Liedessäni on asteikko nollasta kahteentoista. Laitoin lieden neloselle ja aloin pikkuhiljaa käännellen paistaa pelmenejä kullanruskeiksi. Aikaa tähän meni noin puoli tuntia. Sitten vain pannu pöytään ja smetanaa kaveriksi. Johan Äiskäkin tykkäsi! Rankeerasi asteikollaan kakkosluokan ruuaksi, mikä sekin on kova juttu. Verrokkina oli perinteiseen tapaan vedessä keitettyjä pelmeenejä, ja kyllä kyseessä on kaksi ihan eri ruokaa, vaikka samasta pussista pakastetut pelmenit otettiinkin.

Jälkiruuaksi sitten teeman mukaisesti keittelin annokset rahkatäytteisiä varenikeja. Varenikit olivat venäläisestä kaupasta ostettuja raakapakasteita. Ruokalajin idean olen kuvannut mustikkavarenikeista kertovassa jutussani. Nämä rahkatäytteiset olivat sinänsä oikein hyviä, mutta niissä minua ja Vanhimmaista vaivasi ihan sama asia kuin tuossa mustikkaversiossakin. Kuori tulee mauton! En tiedä, pitäisikö keitinveteen lisätä suolaa vai mitä... Tai sitten yksi vaihtoehto olisi paistaa nämäkin pannulla voissa. Kokeilut siis tulevat jatkumaan, sillä kehiteltävää jäi.

Mari muutti eilen omaan huusholliinsa asumaan. Nyt on sitten minulla opettelu edessä: pitää oppia laittamaan ruokaa hiukan vähemmän. Vielä en ole ongelmaa kohdannut, mutta eiköhän tässä taas jotenkin päädytä kikkailemaan asian tiimoilta. Eilen lämmitin uunin, joten aamupalaksi oli luontevaa valmistaa 

puolukkainen tattariuunipuuro

1,4 l vettä

3 dl puolukkasurvosta

2 dl sokeria

1 tl suolaa

2 dl tattariryynejä

Laitoin ainekset uunin kestävään kulhoon ja sekoitin. Uunissa oli illalla kahdeksan aikaan lämmintä noin 130 astetta. Sinne minä pottini laitoin. Puoli yhdeltätoista vilkaisin: lämpötila oli himpun yli sata. Luukku kiinni ja nukkumaan. Aamulla kahdeksalta uunissa odotti hyvä puolukkapuuro, josta ei tykännyt kukaan muu kuin minä. Vanhimmainen ja Juniori eivät pidä puolukan mausta. Äiskä ei tykkää aina tattarista. Vaan molemmat ovat minun herkkuani!

En ole kokeillut sähköuunissa, mutta voisin kuvitella, että kolme tuntia 150 - 175 asteessa saattaisi olla sopiva aika. Vettä riittää varmasti litrakin, sillä lyhyessä ajassa ei ehdi haihtumaan.

Pelmeneistä löytyy yksityiskohtaisempaa tarinaa myös teksteistä:

http://iskakokkaa.blogspot.fi/2011/12/ala-mokaile-keittiossa-anna-iskan-tehda.html

http://iskakokkaa.blogspot.fi/2011/11/deliciest-pelmenit-makutesti.html

http://iskakokkaa.blogspot.fi/2011/01/pelmenit.html

Armeijaa käymätön reservin kersantti

Joskus tulee aina miesten kesken tarinoitua varusmiespalveluajoista. Kun paikalle sattuu sopiva porukka, esitän mielelläni kysymyksen: Kuinka on mahdollista, että en ole ollut päivääkään armeijassa, mutta silti minulla on sotilaspassi, ja olen sotilasarvoltani kersantti? Minkä kauemmas rajaseuduilta mennään, sen vähemmäksi käyvät oikeat vastaukset. Suomessa nimittäin puolustusvoimat eli armeija on puolustusministeriön alainen. Sisäasiainministeriö sen sijaan hallinnoi Rajavartiolaitosta, jonka erityistehtävänä on maa-, meri- ja ilmarajojen vartioinnin lisäksi sotilaskoulutuksen antaminen rajaseutujen nuorille miehille. Koulutuksessa toteutetaan soveltuvin osin samoja lakeja, asetuksia ja säädöksiä kuin puolustusvoimien antamassa sotilaskoulutuksessa. Ja minä olen suorittanut varusmiespalveluni Kaakkois-Suomen Rajavartioston Sissikomppaniassa Imatran Immolassa. Eli en ole ollut armeijassa.

Immolassa meillä oli varuskunnan pienestä koosta johtuen todella maittavat ruuat. Noin yleensä. Yhtenä ruokana oli puuro, jota tarjottiin sokerin ja näkkärin kera. Toiset tykkäsivät, toiset eivät. Minä tykkäsin. Vuosia jälkeenpäin opin, että kyseessä oli kattilassa maitoon keitetty 

tattaripuuro

3 dl kokonaisia tattariryynejä

1 l punaista maitoa

1 tl suolaa

Kuumenna maito kiehuvaksi. Lisää tattariryynit ja keitä kunnes puuroutuu. Minulla keittämiseen meni noin 40 minuuttia, aika riippunee jossain määrin tattarista. Lisää suola ja tarjoile.

Meillä todettiin hyväksi äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla kakkosen ja kolmosen väliin. 

Invapysäköintiä

Hyvät ns. invalidit, jotka parkkeeraatte autonne invaruutuun. Pykälien mukaan ei riitä, että käpälä on kipeä. Eikä riitä edes se, että se on poikki. Ellei sitten satu olemaan se katkennut pätkä kadonnut. Ja silloinkin tarvitaan erillinen poliisin myöntämä Vammaisen pysäköintilupa. Lupa on tämännäköinen:

Tämä aihe tuli mieleeni, kun pysäköin auton Joensuussa Noljakan Valintatalon pihaan. Varattuhan se invaruutu oli! Ruudussa komea Porche, jonka puikoissa aikalailla hyväkuntoisen näköinen ja sujuvasti liikkuva arviolta kuusikymppinen herrasmies. Vaimo kyydissä. Ei ontunut vaimokaan. Eikä minkäänlaista vammaisen pysäköintilupaa näkyvissä. Eli ei ole ihmisen ikään katsomista, kun invapaikalle pysäköidään. Turakkeja näkyy olevan kaikissa ikäluokissa. Pahimpia ovat juuri äsken mainitut yli kuusikymppiset miehet. Jos tuntuu, että luvan saannin edellytykset voisivat täyttyä, niin ne on lueteltu täällä. Tietysti voidaan kysyä, että mitä se nyt Iskä, terve mies noin valittaa. No valittaa siksi, että huonot kelit ovat edessä, ja on aika riesa lumessa autella liikuntarajoitteista ihmistä ahtaassa tavallisessa parkkiruudussa ensin ulos autosta ja sitten kävelemään esim. kauppaan. Meillä ei onneksi tarvita pyörätuolia, mutta jokaisen invaruutuun parkkeeraavan pitäisi joskus olla työntämässä sohjolumessa täyttä pyörätuolia parkkipaikan periltä kaupan ovelle. Joskus olen nähnyt hienon invamerkillä varustetun ranskalaisen tarran, jossa luki:

"Jos viet paikkani, tule hakemaan myös vaivani!"

No niin, urputus sikseen. Tarjolla tänään:

Hirssipuuro uunissa

resepti kopioitu osoitteesta: jalkiruoka.fi

2 dl hirssiä
1 l maitoa
1 nokare voita tai margariinia
suolaa oman maun mukaan

Laita ainekset uunivuokaan ja vuoka 175 asteiseen uuniin. Sekoittele muutaman kerran paistamisen alkupuolella. Valmistuu noin 1-1,5h tunnissa vähän vuoan mallistakin riippuen. Valmista, kun neste imeytynyt hirssiin ja puuron pinta on saanut ruskeaa väriä. Maistuu voisilmän kanssa sellaisenaan, mutta on erinomaista mansikkasopan kanssa.

Ja oli muuten 5 - 0 tosi hyvää. Parasta hirssiruokaa, mitä olen koskaan syönyt. Äiskäkin rankeerasi asteikollaan kakkoseen.

Parittomia sukkia

Välillä tuntuu, että joko pesukone tai kuivausrumpu syö sukkia. Ihan ihmeellistä, joskus saattaa olla useita kappaleita ilman paria. Ja kun kysyn Marilta ja Juniorilta, ei kummankaan sukkalaatikossa ole yhtään paritonta sukkaa. Ei edes tarkistamisen jälkeen! Minä niitä sitten jemmailen vaatekaapin nurkkaan. Joskus viikon parin odottelun jälkeen parittomien määrä saattaa pudota sukkaan tai kahteen. Kun pidemmän aikaa kaveria odottaneita alkaa olla puolenkymmentä, heitän menemään. Tämä tapahtuu pari kertaa vuodessa. Tänään sitten Juniorin kanssa sovimme, että merkitsen langanpätkällä sukat. Meillä on niin samankokoiset jalat, että tahtovat välillä mennä sekaisin. Tässä tarkoituksessa hain kaikki huushollin sukat kerralla paikalle ja aloitin homman. Ensin hajalliset parit roskiin. Sitten lajittelu, jossa jokainen väärän henkilön laatikkoon eksynyt sukka pääsi takaisin kotiin. Ja hemmetti sentään! Juniorin kamoista löytyi ainakin kymmenen paritonta sukkaa. Ja kaiken huippuna toinen sukista, jotka olin ostanut kolme viikkoa sitten. Käsittämätöntä, että mihin toinen kappale on kadonnut! Sen on varmaan joko pesukone tai kuivausrumpu syönyt.

Me sen sijaan söimme tänään

riisivanukasta.

Riisivanukas on näitä vanhan ajan nerokkaita "eilisen tähteistä" -ruokia. Meillä siis oli eilen ruokana riisipuuroa, oikein puuroriisistä keitettyä eikä mitään hiutalepuuroa. Keitin kerralla tupla-annoksen ja ruokailun jälkeen siirsin tähteet odottamaan tätä päivää. Samoin ennakoin tulevaa keittämällä puolukoista mehukeiton. Tänään sitten lisäsin kylmään puuron jämään niin paljon maitoa, että syntyi sellainen vetelä velli. Siihen rikoin pari kananmunaa, lisäsin kolme ruokalusikallista sokeria ja kaksi teelusikallista vaniljasokeria. Lopuksi vielä kourallinen rusinoita, kunnon sekoitus ja uunivuokaan. Vuoka puoleksi tunniksi 160 asteiseen kiertoilmauuniin. Kun vanukkaan pinta alkoi näyttää kauniin ruskealta, nostin vanukkaan pöytään ja tarjoilin kaveriksi kylmää mehukeittoa.

Hyvää äänin 3 - 1. Juniori ei tykännyt puolukan kirpeydestä. Äiskän asteikolla kakkonen.

Noususuhdanne?

Yleinen taloudellinen tilanne taitaa lähennellä laskusuhdannetta. Toisin kuin perheen kulut! Äiskä sanoi joskus, että minä varmasti käyn vaa'allakin, jotta saan johonkin kirjoitella salaista tilastoa. Ja sitten tutkia sitä. En nyt sentään, mutta oikeilla jäljillä Äiskä oli. Olen viimeiset neljä vuotta tallentanut kaikki perheen maksamat laskut taulukko-ohjelmaan. Kuukausittain maksettujen laskujen kokonaissumma on tämän ajan kasvanut keskimäärin kahdeksan prosenttia vuodessa. Alkaa yksinhuoltaja-pätkätyöläisen taloudessa näkyä! Kyse ei toki ole pelkästään hintojen ja taksojen noususta. Neljä vuotta sittenhän lapset olivat 14- ja 12-vuotiaita. Ja sen ikäisten menot ovat aivan toisenlaiset kuin 18- ja 16-vuotiaiden. Ei kelpaa nykyään enää kahden kympin halpispuhelin! Vaikkakin meidän lapset tyytyvät tosi edullisiin ratkaisuihin. Ja mitä toisaalta olen näitä kuukauden ruokamenojakin seurannut, niin taidetaan nykyään  syödä hieman kalliimpaa sapuskaa kuin pari vuotta sitten. Joten näin loppukuusta ovat puuropäivät joskus ihan paikallaan. 

Olen jo aikaisemmin esitellytkin meillä silloin tällöin syödyn hirssipuuron, jonka resepti on otettu suoraan venäläisen hirssiryynipussin kyljestä. Tämänpäiväisen puuron resepti löytyi www.food.com:sta. En tiedä minkä maan reseptiikkaan kuuluu.

Hirssipuuro viidelle

4 dl hirssiryynejä eli kokojyvähirssiä

9 dl vettä

6 dl maitoa

2 tl kanelia (tasaisia lusikallisia)

1 1/2 rkl vaniljaa (tasaisia lusikallisia)

1 tl suolaa (korkeintaan ja tasaisia lusikallisia)

1 1/2 dl rusinoita

 pöytään hunajaa

Laita hunajaa lukuun ottamatta ainekset kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi. Pane kansi kattilan päälle ja käännä virta ihan pienelle. Hauduta/keitä pienellä tulella 25 minuuttia. Sekoita. Nosta kattila pöytään ja huuda porukat syömään. Hunajaa tai vaahterasiirappia pinnalle ja ruokajuomaksi kylmää maitoa.

Hyvää äänin 5 - 0. Äiskän asteikolla kolmonen.  Kuvan ottaminen oli unohtua!

Tiukkaa vääntöä

Meinaa hermo mennä. Kun minun mielestäni täysi-ikäisyys ei tarkoita sitä, että illalla käydään pyörähtämässä kolme tuntia kotona. Etenkin jos edellisenä iltana on alkuillasta lähdetty kamujen kanssa baariin ja punkattu kamujen luona. Vaan kun minä kuulemma en ymmärrä nykyaikaa. Jos koulu alkaa kasilta, on ihan hyvä juttu tulla yöllä yhteen mennessä kotiin. Jos alkaa myöhemmin, neljän viiden maissa on ok. Ja loma-aikana myös, jos nyt ylipäätään vaivaudutaan kotiin tulemaan. Ei helvetti sanon minä. Pari viikko ymmärrykseni riitti, mutta nyt olen vakuuttunut siitä, että koti on se paikka, missä vietetään etenkin yöaikaan suurin osa ajasta. Ja kavereiden luona käydään. Ei toisin päin.

Ottaa niin kovasti päähän, että puolitoista vuotta vanha tupakoimattomuus natisee liitoksissaan. Ruokana hirssipuuroa. On saattanut resepti olla joskus ennekin täällä blogissa. Tuleepahan kertausta.

1 l maitoa
2,5 dl hirssiä
1 rkl sokeria
0,25 tl suolaa

Pese hirssiryynit hyvin. Keitä maidossa 15 minuuttia. Mausta suolalla ja sokerilla. Jätä vartiksi kannen alle hautumaan. Nauti. En tiedä, oliko kenestäkään hyvää, mutta koko kattila tyhjeni.

Kahdenlaisia yllätyksiä

Lukeminen kannattaa aina, sanoi Donner jossakin vanhassa mainoksessa. Voin yhtyä ajatukseen etenkin, jos kyseessä on kielten opiskelun eteen tehtävä opiskelu. Avartaa maailmankuvaa, kun osaa vieraita kieliä. Ja löytää enemmän mielenkiintoisia reseptejä. Meillä Suomessa vain on käsittääkseni hieman omanlaisensa painotalojen kustannuskulttuuri. Saksassa ja Venäjällä julkaistaan sellaisia pieniä A5-kouluvihkon kokoisia reseptikirjasia. Venäjällä on Parasta ruokaa -sarja (Лнчшие блюда из...) ja Saksassa Yksinkertaista ja herkullista ruuanlaittoa -sarja (Einfach lecker kochen) - ainakin. Tällaiset pienet teemavihkot ovat tosi käteviä.

Yllätys nro 1:

Pihlajanmarjahyytelö

0,5 kg eli 1 l pihlajanmarjoja

2 dl vettä

4,75 dl sokeria (noin 400 g), minä käytin hillosokeria

Riivi marjat. Huuhdo hyvin. Kaada marjat kattilaan ja lisää vesi. Keitä 10 - 15 minuuttia. 

Siivilöi mehu.

Lisää sokeri. Keitä mahdollisimman pienellä teholla 10 - 15 minuuttia.

Tee hyytelökoe. Kaada ruokalusikallinen mehua kylmälle lautaselle ja vedä vako mehuun. Jos rako umpeutuu, keitä vielä 5 - 10 minuuttia. (minulle heräsi tässä vaiheessa kysymys: mikä ihmeen rako?)

Kuori vaahto ja kaada mehu pieniin purkkeihin ja sulje kansilla. Jäähdytä. Ja tässä vaiheessa pitäisi sitten olla hyytelöä. Vaan kun ei ole. On vain helvetin makeaa ja sakeaa mehua. Vaikka kuinka jääkaapissa jäähdyttäisi. Ei muuta kuin pektiiniä ostamaan. Löytyisiköhän apteekista.

Yllätys 2:

Georgialainen riisipuuro

Minulla on sellainen Parasta ruokaa georgialaisesta keittiöstä -kirjanen. Katsoin nopeasti, että tänään tehdään sitten georgialaista riisipuuroa. Yllätys oli tänään sitten melkoinen, kun huomasin, että "Maitoon keitetty georgialainen riisipuuro" on itse asiassa yhtä pikku poikkeusta lukuun ottamatta aivan sama kuin kotoinen riisipuuromme. Georgiassa syödää puuro sokerin ja kanelin kera niin kuin meilläkin. Ainoa ero on siinä, että georgiassa sokeri lisätään puuroon ja keittämisen loppuvaiheessa. Pöydässä sitten ripotellaan vain kanelia. Tapansa kullakin. Me söimme sitten ihan kotimaiseen tapaan Nalle-pikariisihiutaleista keitettyä puuroa.

Kolme vuotta sitten aurinko paistoi risukasaan. Äiskä oli leikattu. Leikkaus oli onnistunut ihan hyvin olkoonkin, että jälkeenpäin kuulin puhjenneen valtimon lähes revenneen käsiin. Toipuminen oli hyvällä mallillaan ja Äiskä siirretty jo teholta pois. Tuntui, että tästä taidettiin selviytyä säikähdyksellä.

Jos ihan rehellisiä ollaan...

Minulta aina välillä kysytään, kuinka jaksan aina olla niin positiivisella asenteella liikkeellä. Ihan reaalielämässä kuin joskus täällä blogin puoleisessa maailmassakin. No vastaus on oikeastaan kaksijakoinen. Ensinnäkin tietty positiivisuus on varmaan imetty äidinmaidon mukana perusluonteeseen. Vähän niin kuin tyyliin "Ilo pintaa vaik syvän märkänis!". 

Toinen puoli asiaa on, että jos ihan rehellisiä ollaan, niin vituttaahan se välillä minuakin. Ottaa päähän, harmittaa! Äiskän puolesta: miksi ihmeessä hänelle kävi näin? Miksi hän ei saanut terveenä vanheta ja riidellä kanssani? Ehkäpä ottaa jossain vaiheessa vaikkapa avioero! Mistä sitä tietää. Ainahan sitä välillä tuli riideltyäkin. Sitten harmittaa omasta puolesta. Miksi minulle kävi näin? Miksi en saanut viettää samanlaista tasapainoista vanhenemista ja vanhuutta kuin suurin osa muista ihmisistä? Välillä tympii tämä paikalleen sidottu elämä! Koko ajan elät kuin toisen ihmisen kautta. Olen joskus sanonutkin, että jos Äiskän kunto nyt yht'äkkiä romahtaisi, niin se olisi minulle henkinen katastrofi. Joskus katsotaan Äiskän kanssa toisiamme silmiin iltapesulla; ensin alkaa toista itkettämään, ja pian itketään yhdessä. Joskus taas tekisi mieli mennä ulos patiolle, istua pöydän ääreen ja ryhtyä polttamaan tupakkaa ja juomaan viinaa. On sitä joskus tullut yksinäinen kyynelkin pyöräytettyä.

Mutta ei helvetti! Eihän se ole mitään elämää, jos negatiivisuudelle antaa vallan. Katkeruus ja voivottelu syövät miestä sisältä päin. Kaverilta karkasi 20 vuotta sitten emäntä musiikkiopiston rehtorin mukaan. Ja 20 vuotta olen aina tavatessamme seurannut, kuinka katkeruus vie koko ajan elämän iloa kaverista lisää. Elämä on asenteesta kiinni. Isoja hyviä juttuja ei kaikkien kohdalle satu koskaan. Siksi on päätettävä metsästää paljon pieniä. On osattava innostua ja iloita vähäpätöisistä asioista. Kuten minä eilen: päiväni kohokohta oli, kun onnistuin kuvaamaan työpaikkamme seinän vierestä keskellä Joensuun kaupunkia lehtokurpan kahden metrin päästä. Se oli hienoa. Ei vituttanut yhtään. 

Ja viinan juonti. Tuntuu ihan kliseeltä sanoa, että se ei sitten ratkaise mitään. Niin se on. Ei ratkaise. Ja tupakoimattomuudella pidennän todennäköistä elinikääni eli pystyn kulkemaan kauemmin Äiskän rinnalla. Avioliittoon vihittäessä kysytään: tahdotko rakastaa jne.? Siis tahdotko! Rakastaminen on vähän samanlainen juttu kuin tuo positiivisuus. Molemmat ovat tietyssä määrin ja tiettyyn rajaan saakka tahdon asioita. Minä olen luvannut tahtoa rakastaa Äiskää. Minä olen kolme vuotta sitten ennen leikkausta luvannut Äiskälle, että minä rakastan häntä ja kävi leikkauksessa miten tahansa, niin yhdessä mennään elämän tappiin. Ei näiden kahden lupauksen toteuttaminen negatiivisella asenteella onnistu. On pitänyt luvata itselleen: TAHDON ELÄÄ POSITIIVISELLA ASENTEELLA.

No, nyt on urputettu. Seuraavan kerran sitten taas reilun puolen vuoden kuluttua, jos on tarvetta. Tänään oli ruokailussa helppo päivä. Tiesin, että tulee vähän oudompi omaishoitajan vapaapäivän tekijä. 

Mannapuuroa ja mehukeittoa

Mannapuuron Vaparintekijä teki periaatteessa paketin ohjeiden mukaan. Ainut vaan, että haudutti tunnin niin pienellä tulella, että juuri ja juuri kiehui. Ja hämmensi vispilällä koko ajan. Oli parasta mannapuuroa mitä olen koskaan syönyt!

Mehukeiton keitin jo eilen, että olisi tänään jäähtynyttä. Puolitoista litraa variksenmarjamehua, johon sitten lisäsin kolme ruokalusikallista perunajauhoja. Kuumentelin kiehuvaksi. Se on siinä. Ei tarvitse välttämättä lisätä sokeria, sillä mehussa on sitä jo aika reilusti.

Äänin 4 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kakkonen.

Vilkas viikonloppu

Kyllä kesä ja kesäinen viikonloppu ovat ihan ylivetojuttu. Etenkin kun on hyviä ystäviä kylässä. On ajettu ajatuksissa ja puheissa ainakin kymmenen tuhatta kilometriä moottoripyörällä. On tehty töitä Kjöllefjordissa Pohjois-Norjassa. Ja ruoditty omaishoitajan arkea sekä aivoinfarktin olemusta. Sekä suunniteltu koskenlaskua kanootilla Uuksu-joella Venäjän Karjalassa. Välillä on kuunneltu Youtubesta Unitfiven 70-luvun lopun hittejä. Ja kaikkeen on tuonut ihan omanlaistaan hauskuutta tuo maan mainio google-mapsin katunäkymä- ja valokuvatoiminto. Niin mukavaa on ollut, että vaikka syöty on joka päivä, niin ei ole ehtinyt ylös kirjoittaa. Nyt sitten vedetään kolmen päivän sapuskat putkeen paperille.

Perjantaina vieraita odotellessa oltiin Äiskän kanssa kahdeltaan kotona. Syötiin kevyesti

Hirssipuuroa kahdelle

4 lasillista maitoa

1 lasillinen hirssiryynejä

1 rkl sokeria

1/2 tl suolaa

pöytämausteeksi sokeria ja kanelia

Kiehauta maito kattilassa. Aina kun teet maitoruokia, muista hämmentää koko ajan äläkä poistu kattilan ääreltä. Muuten palaa pohjaan. Kun maito kiehuu, lisää ryynit. Keitä pienellä teholla viisitoista minuuttia. Mausta sokerilla ja suolalla. Laita kansi päälle ja anna puuron hautua toinen viisitoistaminuuttinen. 

Tarjoile voisilmän tai kanelin ja sokerin kera. Äiskä tykkäsi eli äänin 1-1 tuli tasapeli, sillä minä vierastin hirssin kuivaa jälkimakua. Äiskä rankeerasi kakkoseen.

Lauantaihin mennessä olikin jo selvinnyt, että Tuuli miehensä kanssa oli sitten viime tapaamisen ryhtynyt karppaajaksi. Ei muuta kuin säveltämään jotakin kivaa. Kerroin viime viikolla kiireisenä päivänä Hoitsun tehneet herkullista vhh-ruokaa. Eikun opitut jutut kehiin:

Kaalijauhelihagratiini neljälle

700 g sika-nautajauhelihaa

1 kukkakaali

1 parsakaali

Aurajuusto

juustoraastetta

4 dl kahvikermaa

Paista jauheliha.

Murustele uunipellille kukkakaali, parsakaali ja melko reilusti jotakin juustoraastetta. Minä kumosin kaikki pussin pohjat ja raastoin jokusen kuivaneen juustonkannan.

Murustele sekaan myös Aura-juusto.

Lisää myös paistettu jauheliha. Sekoita hyvin. Kumoa kahvikermat tasaisesti pellille. Viimeiseksi ripottele vielä reilusti pinnalle juustoraastetta. Paista uunissa 180 - 200 asteessa tunti. Jos haluat kasvikset "ei niin pehmeenä mössönä" (joo, joo. en halua sanoa al dente), niin 45 minuuttia riittää.

4 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kakkonen. Taitaa oikeasti olla karppaajien perusruokaa, mutta ei se mitään.

Sunnuntai oli todella kuuma. Juuri oikea päivä seisoa kuuman grillin ääressä grillaamassa. Eli eikun karppaajan grilliherkkuja kehiin. 

Grillatut pekoniset tankoparsat

3 punttia tankoparsaa

5 pakettia à 140 grammaa pekonia 

grilli

iloinen mieli ja paljon vissyä

Kääri parsatangot pekoniin. Yksi pekonisuikale ja yksi parsatanko. 

Kuumenna grillissä koko ajan käännellen.

Ruoka on valmista, kun pekonit ovat käristyneet kauniin ruskeaksi. Kaveriksi teimme vain salaattia. Neljä henkeä tuli oikein hyvin kylläiseksi. Hyvää äänin 4 - 0, Äiskän asteikolla kakkonen.

Ihmeellisiä naisia ja helmivelliä

Meillä hilppaa porukkaa kuin Vikkilässä kissoja: siivooja, Äiskän avustaja, fysioterapeutti, toimintaterapeutti ja omaishoitajan vapaapäivän tekijä. Vapaapäivän tekijät tulevat kyseisiä palveluja tarjoavasta firmasta, eli aina ei välttämättä tule sama tyttö - yleensä kylläkin tulee Hoitsu, joka hanskaa hommat ja tietää systeemit. Hyvä sinänsä, sillä tässä tapauksessa porukan määrä kertoo, että yhteiskunta tekee kaikkensa, että Äiskä kuntoutuisi mahdollisimman hyväksi ja, että minä jaksaisin mahdollisimman pitkään. Ja hyvinhän tässä on jaksettu, ei siinä mitään, mutta kun jokainen tahtoo laittaa tavarat vähän omiin paikkoihinsa. Meillä on esimerkiksi kaksi kakkulapiota, mutta tänään ei löytynyt yhtäkään vaikka kuinka etsin. Onneksi oli juustohöylä, niin saatin kakkua nosteltua syötäväksi.

Ja toinen ihmettelyn aihe on ruuanlaitto. Kun minä sanon, että tänään on kiireinen päivä eli tehkää riisipuuroa, niin eikös vain tytöt usein ensimmäisellä kertaa yrittävät ryhtyä hieromaan sitä puuroa oikeasta riisistä. Onneksi Äiskä on tähän saakka ollut kartalla ja näyttänyt ensin Nalle-riisihiutaleita ja sitten viittä sormea eli vain viisi minuuttia. Eräskin ihan fiksu likka selitti minulle, ettei ole koskaan tehnyt riisipuuroa kyseisellä konstilla. Ja tämän takia tehtiinkin sitten ihan vain helppoa perusruokaa, joka lienee aika monelle entuudestaan tuttu.

Helmivelli neljälle

1,5 l maitoa

1,5 dl Helmi-perunasuurimoita

1 tl suolaa

nokare voita

Kuumenna maito kiehuvaksi. Älä poistu siitä kattilan viereltä kuumentamisen aikana mihinkään vaan hämmennä vispilällä koko ajan. Muuten palaa pommin varmasti pohjaan! Kun maito kiehuu, ripottele suurimot koko ajan hämmentäen sekaan. Keitä pienellä teholla kahdeksan minuuttia. Eläkä lähe siitä vispilän varresta mihinkään! Lopuksi mausta suolalla ja nokareella voita.

Niin perusruokaa, ettei isommin arvioitu. Kuitenkin, lapset ovat aina tykänneet ja hyvää se oli ruisleivän kanssa minustakin. Äiskällä vähän nämä velli- ja keittoruuat tahtovat karata lusikasta - eikä tykkää, jos joku joutuu syöttämään.

Kaurapuuro uunissa

Joskus sanotaan, että ihmisellä menee puurot ja vellit sekaisin. Ja joskus taas käy niin, että kun velliä yrittää, niin tuleekin puuroa. Minulla oli tänään tosi kiireinen aikataulu, jonka tiesin jo etukäteen. Niinpä suunnittelin tekeväni kaurapuuroa uunissa: viisi minuuttia valmisteluun ja neljä tuntia odotteluun. Sen neljä tuntiahan voisin hyödyntää tekemällä vaikka mitä. No, periaatteessa näin kävikin, mutta puuron sijasta sain aikaiseksi velliä. Syy ilmenee ohjeessa.

Ainekset

2 dl kokonaisia kauraryynejä
1,5 tl suolaa
9 dl maitoa, jos haluat puuroa tai 1,2 l maitoa, niin tulee velliä kuten minulla

Mittaa ainekset uunin kestävään kulhoon. Laita 150 asteiseen uuniin neljäksi tunniksi. Tosin vahinkoa ei tapahdu, vaikka olisi viisikin tuntia. Minulla meni velliksi, koska en uskonut tuon yhdeksän desin riittävän noin pitkään hauduttamiseen. Kyllä se olisi riittänyt.

Vellireseptilläni valmistui ruoka, joka oli ihan älyttömän luotaan työntävän näköinen, mutta tosi hyvää - äänin 4 - 0. Äiskän asteikolla 2.

Oli niin hitsin kiire, että kuvan otto tuli vähän myöhässä mieleen.

Slow food

Tämänpäiväinen ruoka vaatii aikaa ja kärsivällistä mieltä. Olemme tottuneet saamaan kaiken pikana. Myös kaurapuuron (mukaanlukien "hitaat" Elovenat, joita täytyy keittää 10 minuuttia). Tämänpäiväiseen kaurapuuroon menee aikaa noin tunti ja kolme varttia. Ainekset neljään annokseen:

2,5 dl kokonaisia kauraryynejä
3 dl    vettä
8 dl punaista maitoa
suolaa maun mukaan

Kippaa ryynit kattilaan ja vesi päälle. Virrat täysille siksi aikaa, kunnes vesi alkaa kiehua. Keitä pienellä tulella niin kauan, että kaikki vesi imeytyy ryyneihin. Minulta meni tähän vaiheeseen 15 minuuttia. Lisää maito. Ja taas saa virran kiertää isolle (muista kuitenkin hämmentää koko ajan) niin pitkäksi aikaa, että maito alkaa kiehumaan. Pienennä virta niin pienelle, että maito juuri ja juuri kiehuu. Hämmennä silloin tällöin. Jatka tätä niin kauan, että syntyy puuroa. Minä sain tähän maidon kanssa häsläämiseen kulumaan puolitoista tuntia eli kokonaisajaksi muodostui 1 tunti 45 minuuttia.

Mutta kärsivällisyys kannatti: olen ollut saman naisen kanssa naimisissa 24 vuotta. Tänä aikana vaimo ei ole suostunut syömään kaurapuuroa. Lapset eivät ole puuroon koskeneet alakouluiän jälkeen. Mutta nyt kelpasi tosi hyvin kaikille ja toiveena oli, että voisko tätä tehdä joskus toistekin. Iskä iloitsi!