sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Onko järkee vai ei

Minä olen luonteeltani sellainen sitkeä innostuja. Innostuja siinä mielessä, että innostun aina kaikenlaisista uusista jutuista. Tällaisia juttuja on ollut esimerkiksi kun opettelin 35-vuotiaana soittamaan klarinettia ja nokkahuiluja, vaikka koulun musiikkinumero oli aina viisi tai kuusi. Sitkeä taas tarkoittaa sitä, että innostus kestää yleensä vuosia. Soitin Varkauden soittokunnassa yli viisi vuotta ja oma barokkimusiikkiyhtye "Viides huilu" minulla oli hieman pidemmän aikaa. Kunnes sitten lapset alkoivat viedä aikaa ja harrastus jäi. No nyt minä sitten olen innostunut tästä ruuan laitosta. Välillä tosiaan pohdiskelen, että onko tässäkään hurahtamisessa mitään järkeä. Eikö nyt tavallliset sapuskat riittäisi. Ja välillä kaupan lihapullia ja makaroonia ketsupilla. Mutta aina olen lopuksi todennut, että on ihan hyvä juttu innostua ruuanlaitosta. Kestää kotona ja perhe saa pääpiirteissään hyvää ruokaa. Sekin hyvä tässä on ollut, että uusia reseptejä pukkaa koko ajan. Ei pääse kokeiltava materiaali loppumaan. Salix (Paju, Vide) vinkkasi tässä vähän aikaa sitten Outoa ruokaa -blogista tämän päiväisen reseptin.

Taatelipata

600 g lampaan lihaa (paisti taitaisi olla paras, mutta minulla oli ihan keittolihoja)
2 sipulia
5 isoa valkosipulin kynttä
200 g taateleita
250 g mustia oliiveja (taatelit ja oliivit kannattaa ostaa kivettöminä)
2 tl suolaa
2 tl mustapippurirouhetta
vettä (Outoa ruokaa -ohje sanoi 1 dl, mutta kyllä minun oli laitettava enemmän)
loraus oliiviöljyä
1 rkl sinapinsiemeniä
2 tl kanelia
2 tl jeeraa
2 tl korianteria
1 tl neilikkaa
1 tl cayennepippuria
1 prk eli noin 70 g tomaattipyreetä
vajaa desi mantelilastuja
1 ruukku persiljaa
sitruunamehua

Paloittele lampaan liha ja paahda se kuumalla pannulla nopeasti kiinni. Laita uunivuokaan. Ripottele suola ja pippuri päälle. Kuullota silputtua sipulia öljyssä.  Lisää kaikki mausteet ja tomaattipyree sekä pilkotut valkosipulit. Sekoita. Kumoa uunivuokaan. Laita sinne myös taatelit, oliivit, mantelit ja persilja silputtuna. Sekoita hyvin. Lisää vettä sen verran, että veden pinta jää vain himpun mössön pintaa alemmas. Paista 200 asteisessa uunissa reilu tunti. Valmiin padan pintaan ruilautat reilusti sitruunamehua. Tarjoile riisin kera.


Äänin 7 - 0 hyvää. Äiskältä kakkonen. Kannattaa tehdä. Taateli ei niinkään maistu, vaan pehmentää muita makuja. Jos ei tykkää mausteisesta, niin cayenneä ei kannata laittaa yhtään enempää.

4 kommenttia:

  1. Kiitos kun testasit tuon reseptin!
    Nyt tiedän ettei taateli paljasta itsensä liikaa ja uskallan testata sitä. Vakavan allergian takia meillä ei ikinä ole mm chiliä ja paprikkaa kotona, joten sitä joudun aina jättämään pois.

    Salix nimi tulee muuten siitä, että olen jääräpäisempi kun jääräpää ja sitkeä kun paju :) Liittyy hulluun harrastukseen, kukaan täysjärkinen jolla on näinkin huono kunto ei nimittäin harrasta kestävyys urheilua, mutta minäpä harrastan :D
    On aivan mahtavan ihanaa kiduttaa itsensä aina välillä :D (hullulla on hullut huvit)

    VastaaPoista
  2. Kiva jos maistui :o) Toimii muuten erinomaisesti myös jauhelihalla, jos lammasta ei ole käsillä tai aika on kortilla. (ks. reseptin loppuosa)

    Ja ruuanlaitto on harrastuksena yksi parhaita! Harva ajanviete lisää niin paljon paitsi omaa, myös läheisten elämänlaatua. :o)

    VastaaPoista
  3. Pitää joskus kokeilla jauhelihallakin, kun alan käymään toista kertaa näitä juttuja läpi. Tuolla bloggaajataipaleeni alkupuolella kirjoitin artikkelin "Miksi kokkaan". Siinä olen hieman valottanut tätä ruuanlaittoharrastustani. Toki tässä syksyn mittaan palaamme vielä aiheeseen.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.