torstai 21. heinäkuuta 2011

Tomaattikeitto

Äiskän sairastuttua on välillä tarvinnut virkkuukoukkua, kun on yrittänyt kaivaa elämästä positiivisia asioita esiin. Aina niitä on kuitenkin löytynyt. Jos ei virkkuukoukku ole riittänyt, niin on otettu ongenkoukut avuksi. Mutta tällaiselle uteliaalle ja asioita ja ilmiöitä analysoivalle ihmiselle kuten minä, on mielenkiintoisia asioita ollut sitäkin enemmän. Toisaalta on ollut mielenkiintoista analysoida, kuinka itse prosessoi muuttunutta tilannetta. Ja voin ihan rehellisesti todeta, että prosessointi on vieläkin kesken vaikkei tässä enää kovin hajalla olekaan. Toisaalta taas Äiskän kuntoutumisen seuraaminen on ollut hyvinkin mielenkiintoista, tietyissä asioissa myös kovin antoisaa. Monessa asiassa on käyty kolmessa vuodessa ihmisen kehityskulku lapsesta aikuiseksi ikään kuin pikavauhdilla läpi. Myös makuaisti on muuttunut monella tapaa. Ensinnäkin sekin on jossain määrin käynyt läpi tuon edellä mainitun kehityskulun, mutta ei kovin selkeästi. Toinen, isompi ja selkeämpi, on ollut muutos verrattaessa makuaistia ennen aivoinfarktia ja sen jälkeen.

Tietyt perusasiat, kuten kakut, hedelmät, mansikat ja suklaa, maistuvat aivan yhtä hyvin kuin ennenkin. Mutta siihen se sitten loppuukin. On ruokia ja makuja, joista Äiskä ei aiemmin tykännyt ollenkaan ja nyt on aivan hyvää. Ja sitten on se toinen pää. Jotkut Äiskän entiset lempiherkut eivät maistu ollenkaan! Saavat vain Äiskän irvistämään ja työntämään lautasen eteeni. Ruisleipäpäivä!

Ruisleipäpäivä tuli myös tämän viikon keskiviikosta. Ruokana oli perheemme vanhaa perusherkkua:

Tomaattikeittoa (riittää kymmenelle)

2 isoa sipulia
10 isoa valkosipulin kynttä
loraus öljyä
2 prk tomaattimurskaa
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
1 tl paprikajauhetta (sellainen kukkurallinen)
1 tl suolaa 
4 tl sokeria
4 dl keitettyä pastaa
4 dl maitoa

Öljy kattilaan ja kattila liedelle lämpiämään. Silppua sipuli. Kuullota kattilassa. Murskaa valkosipulit sekaan. Lisää kaikki muut aineet, mutta jätä pasta ja maito vielä lisäämättä. Kuumentele pienellä tulella puolisen tuntia. Lisää pasta ja maito. Kiehauta. Koristele tuoreella persiljalla.


Äänin 5 - 1 erittäin hyvää. Äiskä veti nelosen ja vitosen välille.

Reseptin lähde: Hopsu-Neuvonen, Arja, Härmälä, Kaisa, Kuivalainen, Mikko: Penninvenyttäjän keittokirja, Marttaliitto 2006, 80 s.
 

4 kommenttia:

  1. Tomaattikeitto on aina hyvää.Meillä tehty ilman pastaa, jolloin keitto ei ole ihan niin täyttävää. Reseptit vaihtuvat, nälkä pysyy.

    VastaaPoista
  2. Voisko tuota sattuvammin sanoa!

    VastaaPoista
  3. Tomaattikeitto on "jännä" ruoka.....joskus lapsena maistoin viimeksi. Ei ole mitään muuta muistikuvaa asiasta kun se että se oli kammottavan pahaa, enkä sitten ole sen jälkeen maistanut.
    Muutaman vuoden olen jo tuuminut, että pitäisi varmaan testata miltä se maistuu näin reilun 30 vuoden tauvon jälkeen, mutta vielä en ole uskaltanut.....pitäisikö kerätä rohkeutta ja kokeilla :)

    VastaaPoista
  4. Ehdottomasti. Kaikkea pitää kokeilla vähintään yhden kerran.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.