Kahvi-Kaisa kävi tuossa pari kuukautta sitten pitämässä Virossa luentoa kahvinjuonnin perinteestä. Oli niin kiva likka, että toi pyynnöstä minulle virolaisen keittokirjan. Maksua vastaan tietysti olkoonkin, että puolet maksusta on jäänyt roikkumaan. Lupasin tarjota Amican kahvilassa lounaaan ja kielen mukanaan vievän jälkiruuan. Monta jälkiruokaa on syöty, mutta ei vielä ole riittävän hyvää löytynyt... Eikun oikeesti ei olla ehditty käymään.
Kirja kertoi alkupalat osiossaan, että kananmunat olivat vanhan Viron tasavallan aikaan niin kalliita, että ne olivat vain herrasväen herkkua. Tavan kansa söi niitä vain eritysissä juhlissa. Niinpä jotakuinkin meikäläistä kinkkumunakasta vastaava hääkakku eli viroksi pulmakook, on vielä tänäkin päivänä kovin arvostettu ja erityisesti miesväen pitämä ruoka.
Hääkakku eli pulmakook eli pekonimunakas
280 g pekonia
7 munaa
4 rkl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
3 dl maitoa
Suikaloi pekonit. Ruskista pannulla.
Levitä uunipellille.
Vatkaa munat, jauho, suola ja maito sekaisin. Valuta seos pekonien päälle.
Paista 200 asteisessa uunissa 10 - 15 minuuttia eli kunnes pinta alkaa ruskistua.
Äänin 3 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kakkonen.
Minä tiedän, etteivät kaikki virofanit tykkää käyttämistäni sanoista Viro ja virolainen. Minulle voi tulla valittamaan asiasta sen jälkeen, kun suomen kieleen ovat vakiintuneet sanat Rossija ja Sverige tai ruskij ja svenska. Kielitoimiston mukaan Viro on toistaiseksi Viro silloin kun puhutaan suomea.
VIELÄ KAKSI PÄIVÄÄ AIKAA VASTATA KYSELYYN MISTÄ ET VOI VOITTAA MITÄÄN.
VIELÄ KAKSI PÄIVÄÄ AIKAA VASTATA KYSELYYN MISTÄ ET VOI VOITTAA MITÄÄN.
Virolaisen ystäväni mielestä on aivan sama kutsutaanko heitä virolaisiksi vai eestiläisiksi. Hän oli huvittunut, kun aluksi korjasin, että eikun eesti.
VastaaPoistaNäin kait suurin osa virolaisista asiaan suhtautuu. Kielitieteellisesti kyse on siitä, millä kielellä puhutaan.
VastaaPoistaKäyhän Jali joskus kommentoimassa muulloinkin.
Olen vakiokävijä sivuillasi, kommentoin taas joskus . . .
VastaaPoistaKun tein töitä Virossa ennen sen itsenäistymistä, virolaiset olivat hyvin tarkkoja että käytetään sanaa eestiläinen tai Eesti, korjasivat aina kun sanoi "väärin".
VastaaPoistaOlin siellä töissä kaiken kaikkiaan lähes kymmenen vuotta, joskus kaksi-kolme viikkoa kuukaudessa, joskus päivän pari, rakennusprojektissamme. Meillä oli talo vuokralla siellä.
Itsenäistymisen jälkeenkin toimimme siellä vuoteen 1997. Oli meillä paljon muutakin toimintaa siellä, itse välitin kontakteja eestiläisille ja venäläisille Keski-Eurooppaan, enimmäkseen säilykeruokien hankkimiseksi. Ja autojen.
Nykyään se kielenkäyttö ei ole niin tarkkaa, vaikka minä käytänkin eesti-alkuisia sanoja useimmiten, kun joka päivä puhun työantajani eestiläisen vaimon kanssa, sekaisin ruotsia, suomea ja eestiä, enimmäkseen eestin kieltä.
Siitä on tullut tapa josta ei pääse, ja ei kai se niin tarkkaa ole mitä sanaa käyttää, ei nykyään loukkaannuta kummastakaan tavasta.
Hauskuutta on riittänyt noiden sanojen kanssa, kuten häät eli pulmad. Useinhan ne pulmat siitä alkavat! ;)
Mielenkiintoinen tuo hääruoka! En ole kuullutkaan ennen siitä. Olen kyllä itse laittanut samanlaista tietämättä kuitenkaan että se on "pulmakook". :D
Itse pidän munakasruuasta, ja pekonin kanssa siitä tulee tosi hyvää, useimmiten laitan vihanneksia lisukkeeksi ja rakuunaa.
On aivan oikein käyttää viroa puhuttaessa sanaa Eesti. Suomen kieli on kuitenkin lähisukulaisuudestaan huolimatta eri kieli ja tästä johtuen sanastokin on erilainen. Tätä eivät kaikki aina muista. Sinänsä kyse ei varmaankaan ole isosta asiasta. Minä vain olen tällainen pilkun viilaaja. On sanottava neljä PILKKU viisi - ei neljä PISTE viisi. Jälkimmäinen ei vain ole suomen kielen standardien mukaista.
VastaaPoistaTuon pulmakookin voi valmistaa myös pannulla. Toki sellainen viiden munan satsi isolle pannulle tuntuisi sopivamman kokoiselta. Mikäli kuvista oikein ymmärsin, tavoite on sellainen melko ohut plätty.
Minäkin olen pilkunviilaaja, kielioppiasioissa, ja kirjoittamisessa, yritän välillä kuitenkin rennommin! :D
VastaaPoistaTäällä tahtoo tuo oikea kieli unohtua, kielen värikkyys ja monipuolisuus häviää kun sitä ei käytä. Luen paljon kirjoja mutta varmaan yli 90-prosenttisesti ruotsiksi, ja pikkasen englanniksi.
Suomalaista hyvää kirjallisuutta ei löydy täältä, ja jos löytyy olen lukenut. Siis kirjastosta. Minusta ei ole järkevää ostaa kirjoja kun en lue niitä useaan kertaan. Eikä ole rahaakaan.
:=)
VastaaPoistaLaali ei saa olla pilkun (tarkka) ja ..... se mitä eestiin/liettuaan/latviaan kuuluu niin ne osaa ainaikian tehdä pienestä TOSI hyvää ruokaa.
VastaaPoistaJaa siitä puheen ollen parempi nostaa ahteri sofalta ja lähtee alakeertaan tekemään : porkkana-valkosipuli mössöä ja kaali salaattia (home juusto kastikkeella) ja jos vaikka grillais viel....kun ei ole suomalaista makkaraa kaapissa :-((
vointeja sinne Anne Skånesta
En minä tarkka ole muita kohtaan, itseäni vain! :D
VastaaPoistaMinua ei häiritse jos joku muu kirjoittaa väärin, kunhan ymmärrän mitä kirjoittaa. Jos en ymmärrä niin sitten en, ei kai siinä sen kummempaa ole! :)
Virossa ja Venäjällä on tosi hyvät kaaliruuat - ja keitot! Latviassa ja Liettuassa en ole ikävä kyllä käynytkään!
Minulla on yksi ikävä kokemus Virosta, kun ostin paneeratun pihvin ravintolassa, se oli kai jotain 80-luvun loppua, tai 90-luvun alkua. Sain paneerattua läskiä, siinä oli vain noin puolen sentin viiru lihaa! Maussa ei sinänsä ollut isompaa vikaa, se oli maustettu vain suolalla, siellä ei käytetty paljon mausteita siihen aikaan. En vain saattanut syödä sitä paneerattua läskiä, keitetyt perunat ja se lihaviiru siis menivät vatsaan asti!
Nykyään siellä on varmaan toinen meininki kun Neuvostoaika on ohi. En ole käynyt ainakaan kymmeneen-viiteentoista vuoteen siellä!
Vai että lihaviirua Virossa... On ajat muuttuneet. Ei taitaisi kuvaamaasi pihviä löytyä nykyään ihan pienellä etsimisellä.
VastaaPoistaLiettualaisilla on kaksi mielenkiintoista ruokaa: sikarin muotoiseen vehnäjauhotaikinakuoreen piilotettu jauheliha, joka on sitten keitetty kypsäksi - Zeppelin. Ja toinen hauska juttu, johon törmäsin, oli perunavelli. Ensinnäkin vellin valmistuksessa oli käsittääkseni ainakin osittain käytetty lihalientä. Varsinainen juju oli tarjoilussa. Silinterin muotoisesta ruisvuokaleivästä oli ensin leikattu reilu sentin paksuinen siivu. Sitten jäljelle jäävästä leivästä oli koverrettu pehmeä sisus pois ja tilalle kaadettu perunavelliä. Ja se aluksi pois leikattu siivu oli asetettu kanneksi. Tässä leivän sisällä sitten keitto tarjoiltiin. Ihan hyväähän perunavelli on, ja tarjoiluastiankin sai syödä.
Ei varmaan löytyisi sellaista lihaa nykyään!
VastaaPoistaSilloin Neuvostoaikana myös ravintoloilla oli vaikeuksia saada lihaa esim. turisteille, ja kyllähän me se asia ymmärrettiin oikein hyvin.
Eikä se ruoka maksanutkaan kuin murto-osan siitä mitä meillä täällä. Enkä tietenkään valittanut siitä, olihan siinä ihan hyvät lisukkeet jotka saattoi syödä. Olimmehan tottuneet jo siihen, että "kunnon" liha oli tosi tiukassa.
Vieraanvaraisuus oli kyllä ihan omaa luokkaansa joka paikassa, aina kun meni käymään jonkun luona, oli tarjolla sen seitsemää sorttia hyvää syötävää, kaalista, jauhelishasta ja taikinasta tehtyjä nyyttejä, kaalikääryleitä, sieniruokia ja tosi hyvää leipää. Aina oli ihan pakko syödä jotain, vaikka tiesimmekin että perheellä ei välttämättä ollut kovin paljon tuloja. Minusta ne ruuat olivat tosi herkullisia, kunpa osaisin itsekin tehdä!
Sillä tavalla ei ole pahaa sanottavaa, tuo yksi ravintolaruoka vain jäi mieleeni, kun se oli niin erikoisen läskinen pihvi! :D
Kyllähän niihin ruokiin saa sen ihan saman herkullisen maun kuin Venäjälläkin, mutta ovat vain keskimääräistä työläämpiä valmistaa.
VastaaPoista