Aika valmistautua Vappuun!

Loppukesä ja syksy ovat hirmuista touhuamisen aikaa. Kaikkea pitää saada jemmaan. Ihan niin kuin siinä ikivanhassa tv:n sketsisarjassa hamstraajat. Siinä sitten välillä käy niin kuin minulle eilen. Kun lehdet alkoivat kirjoitella, että mansikkaa alkaa tulla myyntiin, keskustelin naapurin sivutoimimansikanviljelijän kanssa. Jäin siihen uskoon, että tilasin häneltä 2 - 3 laatikkoa mansikoita. Nyt sitten lehdet kirjoittavat, että mansikkasato on ohi. Eikä minulla mansikan mansikkaa! Eilen sitten lapset lähtivät iltariennoilleen, ja minä kauppareissulle. Eikös vaan Cittarin aulassa ollut mansikan myyjä! Minä heti siitä ostamaan kaksi laatikollista. Kyllähän nuo ehtii yksinkin laittamaan pakkaseen. Kauppareissun jälkeen soi puhelin. Ankin sisko Hannele oli tulossa tuomaan juolukoita. Tule vaan. Siinä se ilta sitten menikin marjoja laitellessa.

Juniori tuli puoli kahdentoista aikaan kotiin. Puhdistettiin laatikollinen yhdessä. Kyllä se on kiltti poika. Kun tuli pakastamisvaihe, kaikista otteista näki, että ei yhtään olisi huvittanut käydä auttamaan. "Iskä onko pakko". Ei ole, vaikka hyvää apu kyllä tekisi. Hetken siinä katseli, ja kävi hommiin. Yhdeltä oli sitten kaikki tehty!

Vaikka eilen surupäivää vietettiinkin, syötiin siitä huolimatta

Venäläisiä piilolihapullia

400 g jauhelihaa

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

1 pkt lehtitaikinaa (8 levyä)

Mausta jauheliha (mainitut mausteet eivät ole ainoat oikeat, vaan oma makusi ratkaisee). Vaivaa taikinaksi. Pyörittele taikinasta 16 lihapullaa. Leikkaa taikinalevyt kahteen osaan. Taivuttele levy lihapullan ympärille ja pyörittele käsien välissä pinta tasaisen kauniiksi joka puolelta. Asettele pallukat uunivuokaan. Voitele pinta ruokaöljyllä (munakin saattaisi tehdä nätin näköisen lopputuloksen). Paista 200 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia eli niin kauan, että pinta ruskistuu. Tarjoile.

Me söimme ihan sellaisenaan salaatin kera, mutta minusta tämä soveltuisi hyvin jonkin laajemman kattauksen osaksi. Äänin 3 - 1 hyvää. Äiskän asteikolla 4.

Syksy on marjojen jemmaamisen aikaa, mutta myös mehiläistarhaajat ovat kiireisiä. Vanhimmaisen isän tarhausharrastus sai minutkin vihdoin toteuttamaan vanhan jutun. Nuorena tuli kerran jos toisenkin luettua Odd Tommelstadtin kirjasta hunajasiman ohjetta. Homma kaatui aina siihen, ettei raaskinut ostaa riittävästi hunajaa. Nyt ei sitten sitä ongelmaa ollut, joten homma pyörimään.

Hunajasima

6 kg hunajaa

5 sitruunaa (luin vahingoissa, että 5 kg! Nyt meillä sitten on sitruunoita niin maan perkeleesti)

20 l vettä

hiivaa

hiivaravintosuolaa

Kuumenna hunaja kahdessa erässä kiehuvaksi viiteen litraan vettä sekoitettuna (2*[3 kg hunajaa + 5 l vettä]). Kuori pinnasta vaahto pois. Kaada käymisastiaan. Lisää loput vedet keitettynä.

Kuori sitruunat ja viipaloi. Lisää nekin käymisastiaan.

Anna liemen jäähtyä noin 20 asteiseksi. Lisää hiiva ja hiivaravintosuola (kaupasta löytyy 25 litran satsille valmiita paketteja). Anna käydä kolme kuukautta vesilukollisessa astiassa aina välillä sekoittaen. Tyhjennä astia lapolla ja heitä pohjasakka pois. Laita juoma takaisin käymisastiaan ja odota toiset kolme kuukautta. Pullota. Nyt sinun pitäisi olla tammi-helmikuun vaihteessa. Juoma on nyt juotavaksi kelpaavaa. Säilytä niitä kuitenkin vielä sinne Vappuun saakka, sillä seuraavan kuuden kuukauden ajan siman maku paranee koko ajan.

Omasta simanteostani kertoilen sitä mukaa kuin homma etenee. Hyvää Vapun odotusta kaikille.

PS. Nykyiset hiivat ovat paljon tehokkaampia kuin 70-luvun, jolloin resepti on julkaistu. Kolmessa viikossa käyminen oli loppu. Alkoholia kertyi halutun neljän viiden prosentin sijasta lähemmäs viisitoista. Maku oli aluksi aika karsea, mutta parani tosi paljon muutamassa kuukaudessa. Ovela kokeilu, mutta aika kaukana perinteisestä simasta.