Heinäkuinen sunnuntai

Tänä viikonloppuna Joensuussa on juhlittu Ilosaarirockin 40-vuotisjuhlia. Tai siis nuoret ovat, me emme. Ilosaaren kanssa samaan aikaan on perinteisesti perjantai-iltana juhlittu myös Ilovaarirockia. Siellä mekin Äiskän ja parhaiden kavereidemme kanssa olemme monasti olleet. Tänä vuonna tuli vain sellainen fiilis, että ei jaksa. Lauantai menikin sitten mökitellessä. Sunnuntai olikin sitten sen verran vilkasta toimintaa, että päivittelen tätä blogiakin pahasti jälkijunassa - maanantaiaamuna.

Normaalien sunnuntaipäivän aamutoimien jälkeen Äiskä kertoi, ette hän haluaisi lähteä riksalla torille kahville. Eihän siinä auttanut muu kuin pikavauhdilla tehdä muut illan vieraiden tuloon liittyvät hommelit pois tieltä ja sitten kaupungille. Riksan historia on sinänsä jännä, että minä sen löysin netistä toissa kesänä ja sain Äiskän syttymään ajatukselle, että riksalla olisi kiva käydä viikonloppuisin torilla kahvilla. Ja sitten minä yritin pistää vastaan, että menee rahaa paljon. Kuvan netistä nähtyään Äiskä oli kuitenkin myyty. Ei antanut periksi, ja melko pienellä houkuttelulla sai minut vekottimen hankkimaan. Ja on ollut iloa joka ikisen sentin edestä. Kuten tänäänkin. Olkoonkin, että minun kuntoilulla ensimmäisen kolmen lenkin jälkeen jalat ovat aivan hyytelöä!

Äiskä tykkää riksalla ajelusta, niin paljon, että suosittelee kaikille naisille omaa riksaa.

Illalle sitten odoteltiinkin Litkiä miehensä ja nuorimman poikansa kanssa kylään. Illan ruokalistan olin suunnitellut seuraavanlaiseksi:

pekoniin käärityjä herkkusieni (maisteri Siiskonen neuvoi, että nykään kaikki pitää kääriä pekoniin)

uusia perunoita ja voita

rasvasilliä

saksalaista perunasalaattia, jonka teon Litkin mies oli luvannut minulle opettaa

kgb-salaattia

ruisleipää

ja jälkiruuaksi mustikkaräättiä

ruokajuomana piimä, maito ja kotikalja

Pekoniin käärityt herkkusienet (asiaan tutustuttuani huomasin, että taidan olla yksi viimeisistä, joka tämän ruokalajin löyti)

herkkusieniä

amerikan pekonia

Aurajuustoa

Poista herkkusienistä kannat. Niistä voi tehdä vaikka salaatin tai seuraavana päivänä keittoa.

Täytä kannan kuoppa juustolla. Minä käytin Auraa, mutta oma maku ratkaisee juuston lajin.

Kääri sienten ympärille kaksi pekonisuikaletta ristikkäin. Lukitse pekoni paikoilleen coktail-tikulla.

Tikut kannattaa laittaa veteen kostumaan pari tuntia aiemmin, niin ei hiilly uunissa tai grillissä niin helposti.

Paista lopuksi nyyttejä 225 asteisessa uunissa noin kaksikymmentä minuuttia. Pienille sienille riittää vähän vähempikin, isot eivät säikähdä 25 minuutistakaan. Kaikki tykkäsivät - paitsi Juniori. Söi vain pekonit!

Saksalainen perunasalaatti (eräs versio, näitä on maassa kuulemma yhtä monta kuin tekijöitäkin)

kylmiä keitettyjä perunoita

sipuli

majoneesia

palvattua siankylkeä noin 200 g

etikkaa

suolaa

vettä

Kuutio siankylki ja ruskista se pannulla.

Kuutioi myös perunat ja silppua sipuli.

Laita tarjoiluastiaan perunakuutiot, sipulisilppu ja aimoruilautus majoneesia.

Lisää lihakuutiot ja sekoita. Kaada hieman jäähtyneelle pannulle (pannu kupristuu pilalle, jos heität ihan kuumalle pannulle kylmää vettä) vettä ja pieni loraus etikkaa. Kuumenna pannulla sen verran, että juuri ja juuri kiehahtaa. Lisää vettä pannulta varovasti salaatin sekaan ja sekoita välillä. Sen takia varovasti, ettei mene liikaa. Jos vettä menee liikaa, tulee salaatista luirua eli vetistä. Jos taas käytät vettä liian vähän, eivät osaset muodosta niin yhtenäistä kokonaisuutta kuin perunasalaatissa kuuluu. Lopuksi lisää maun mukaan suolaa ja sekoita vielä kerran.

Oli hyvää. Äänin 7 - 0. Palvatun lihan maku tuli kivasti esiin, eikä salaatti ollut läheskään niin rasvaista kuin perunasalaatit yleensä. Voisi jopa luonnehtia kepeän raikkaaksi.

PS. Vielä ehdit osallistua oikean palkin kyselyyn! Sinä et kait hyödy jutusta mitään, mutta minä saan iloisen mielen kun pystyn hahmottamaan vähän, että minkälaiset ihmiset juttujani lukevat.