maanantai 18. heinäkuuta 2011

Heinäkuinen sunnuntai

Tänä viikonloppuna Joensuussa on juhlittu Ilosaarirockin 40-vuotisjuhlia. Tai siis nuoret ovat, me emme. Ilosaaren kanssa samaan aikaan on perinteisesti perjantai-iltana juhlittu myös Ilovaarirockia. Siellä mekin Äiskän ja parhaiden kavereidemme kanssa olemme monasti olleet. Tänä vuonna tuli vain sellainen fiilis, että ei jaksa. Lauantai menikin sitten mökitellessä. Sunnuntai olikin sitten sen verran vilkasta toimintaa, että päivittelen tätä blogiakin pahasti jälkijunassa - maanantaiaamuna.

Normaalien sunnuntaipäivän aamutoimien jälkeen Äiskä kertoi, ette hän haluaisi lähteä riksalla torille kahville. Eihän siinä auttanut muu kuin pikavauhdilla tehdä muut illan vieraiden tuloon liittyvät hommelit pois tieltä ja sitten kaupungille. Riksan historia on sinänsä jännä, että minä sen löysin netistä toissa kesänä ja sain Äiskän syttymään ajatukselle, että riksalla olisi kiva käydä viikonloppuisin torilla kahvilla. Ja sitten minä yritin pistää vastaan, että menee rahaa paljon. Kuvan netistä nähtyään Äiskä oli kuitenkin myyty. Ei antanut periksi, ja melko pienellä houkuttelulla sai minut vekottimen hankkimaan. Ja on ollut iloa joka ikisen sentin edestä. Kuten tänäänkin. Olkoonkin, että minun kuntoilulla ensimmäisen kolmen lenkin jälkeen jalat ovat aivan hyytelöä!

Äiskä tykkää riksalla ajelusta, niin paljon, että suosittelee kaikille naisille omaa riksaa.

Illalle sitten odoteltiinkin Litkiä miehensä ja nuorimman poikansa kanssa kylään. Illan ruokalistan olin suunnitellut seuraavanlaiseksi:


pekoniin käärityjä herkkusieni (maisteri Siiskonen neuvoi, että nykään kaikki pitää kääriä pekoniin)
uusia perunoita ja voita
rasvasilliä
saksalaista perunasalaattia, jonka teon Litkin mies oli luvannut minulle opettaa
ruisleipää
ja jälkiruuaksi mustikkaräättiä
ruokajuomana piimä, maito ja kotikalja

Pekoniin käärityt herkkusienet (asiaan tutustuttuani huomasin, että taidan olla yksi viimeisistä, joka tämän ruokalajin löyti)

herkkusieniä
amerikan pekonia
Aurajuustoa

Poista herkkusienistä kannat. Niistä voi tehdä vaikka salaatin tai seuraavana päivänä keittoa.


Täytä kannan kuoppa juustolla. Minä käytin Auraa, mutta oma maku ratkaisee juuston lajin.


Kääri sienten ympärille kaksi pekonisuikaletta ristikkäin. Lukitse pekoni paikoilleen coktail-tikulla.

Tikut kannattaa laittaa veteen kostumaan pari tuntia aiemmin, niin ei hiilly uunissa tai grillissä niin helposti.


Paista lopuksi nyyttejä 225 asteisessa uunissa noin kaksikymmentä minuuttia. Pienille sienille riittää vähän vähempikin, isot eivät säikähdä 25 minuutistakaan. Kaikki tykkäsivät - paitsi Juniori. Söi vain pekonit!

Saksalainen perunasalaatti (eräs versio, näitä on maassa kuulemma yhtä monta kuin tekijöitäkin)

kylmiä keitettyjä perunoita
sipuli
majoneesia
palvattua siankylkeä noin 200 g
etikkaa
suolaa
vettä

Kuutio siankylki ja ruskista se pannulla.

Kuutioi myös perunat ja silppua sipuli.

Laita tarjoiluastiaan perunakuutiot, sipulisilppu ja aimoruilautus majoneesia.

Lisää lihakuutiot ja sekoita. Kaada hieman jäähtyneelle pannulle (pannu kupristuu pilalle, jos heität ihan kuumalle pannulle kylmää vettä) vettä ja pieni loraus etikkaa. Kuumenna pannulla sen verran, että juuri ja juuri kiehahtaa. Lisää vettä pannulta varovasti salaatin sekaan ja sekoita välillä. Sen takia varovasti, ettei mene liikaa. Jos vettä menee liikaa, tulee salaatista luirua eli vetistä. Jos taas käytät vettä liian vähän, eivät osaset muodosta niin yhtenäistä kokonaisuutta kuin perunasalaatissa kuuluu. Lopuksi lisää maun mukaan suolaa ja sekoita vielä kerran.

Oli hyvää. Äänin 7 - 0. Palvatun lihan maku tuli kivasti esiin, eikä salaatti ollut läheskään niin rasvaista kuin perunasalaatit yleensä. Voisi jopa luonnehtia kepeän raikkaaksi.

PS. Vielä ehdit osallistua oikean palkin kyselyyn! Sinä et kait hyödy jutusta mitään, mutta minä saan iloisen mielen kun pystyn hahmottamaan vähän, että minkälaiset ihmiset juttujani lukevat.

9 kommenttia:

  1. Oooohhh, Äiskä istuu varmaan riksan kyydissä kuin kuningatar - kuten pitääkin! Kuvan nähtyäni ja tarinan luettuani olen samaa mieltä, että joka naisella pitäisi olla riksa, mutta kerro Äiskälle terveisiä, että se samperi vaatisi sitten sen vapaaehtoisen polkijankin :)Olispa huikea juttu! Meilläpäin ei ole edes mäkiä, tasamaata vain...

    Minä en ikinä kyllästy aurajuusto-pekonisieniin. Perunasalaatti oli varmasti kans herkullista, mutta olisiko vaihtoehtoa majoneesille kun mie en siitä perusta? Etikasta tykkään eli kai se kuitenkin majoneesin makeutta kaipaa että balanssi pysyy, vaiko eikö?

    Pitkään vierailu/lomailu/kyläilyhaipakkaasi pitää todeta, että turnausväsymys menee onneksi ohi. Mulla on 51 hiljaista viikkoa vuodessa ja just nyt tämä viikko on se ainoa kaameeta ohjelmointia vaativa hurlumhei :)Tosin arkeni ei ole yhtä vaativaa kuin sinun eli en valita!!

    VastaaPoista
  2. Sinähän sen sanoit SIPULI! Tein vähän erikoisemman perunasalaatin tänään, se oli mielestäni tosi hyvä, mutta jotain puuttui ja se oli sipuli.
    Miten minä olen unohtanut sen?

    Tuo riksa on aivan ihana! Mutta enpä usko että saisin ukon houkuteltua tässä mäkisessä maastossa polkemaan sillä :)
    .....mutta saisi toki taas naapurit jotain uuttaa mietittävää :D

    VastaaPoista
  3. Just niin...ihanaa kunlöysitte oman riksan...(mäkin haluuun)siis edellisiin sanoihin "naisen pitää tuntea itsensä kunigattareksi" tai ainakin LADYKSI...mahtva juttu...
    Ja noi herukkusienet niitä taas pitää grillata...ihania...
    Ja perunaa/pastaa kun täällä ei syödä niin sen sijaan poika pyysi spagettia köttfärs-såsilla ja mamma teki ja ja sitten tuli ihan black out vaan Simon syö pastaa...joten suikaloin valko-kaalia ja keitin vähän aikaa (al dente) ja ja miesoli tyytyväinen vaikka se jälkeen päin kävi fuskaamassa taas (suomesta kun vaan saa:varras leipää...siis siitä tuli meidän osaston suusrin herkku sairaalassa...)
    Voinnit sinne ja sano äiskälle että on tuuria kun ihan oma RIKSA ja oma kuski WOW
    Anne

    VastaaPoista
  4. Riksa on tosiaankin kiva vekotin. Ei ole sellaista kertaa tullut vielä torilla käydessä vastaan, etteikö joku olisi tullut ihmettelemään tai kyydin hintaa kyselemään.

    VastaaPoista
  5. Ihana tuo riksa!

    Mullakin on blogissa muuten tuo pekoniherkkusienien kuva ja oma reseptini siihen! Minä yleensä silppuan kannat siihen täytteeseen mukaan. Tuleehan niistä hyvä lisuke myös jauhelihapaistokseen!

    Tuota saksalaista perunasalaattia taidan kokeilla viikonloppuna!

    VastaaPoista
  6. Itse asiassa kopsasin tuon idean noin kuukausi sitten joko Laalilta tai Annelta. Kiitos vaan tytöt. Myöhemmin asiaa kuulosteltuani on tosiaan ollut olo vähän kuin entisellä tytöllä. Minä taidan olla kaikkein viimeinen asiaan tutustuja. Ja tuo kantajuttu muodostui minulle ongelmaksi. Mitä hittoa teen hyvillä kannoilla? No nyt sekin ratkesi.

    VastaaPoista
  7. Joo, siihen juustoon vaan sekaan silputut kannat, tai seuraavaan jauhelihamakaroonin jauhelihaan! Itse asiassa silppuan usein jauhelihaan myös herkkusieniä mukaan. Tulee hyvää esim. bolognesekastiketta tehdessä.

    Minä olen niin pihi, etten raatsi heittää mitään hyvää ruokaa pois ja laitan kannat mukaan siihen mössöön jolla täytän sienet. Täytän joskus juustolla, joskus jollain muulla kuten (minun blogissani) kasvissilpulla ja raastejuustolla.

    VastaaPoista
  8. Tässä vinkki valkosipulitangon tekemiseen, jos haluat sellaisia pakkaseen ja tykkäätte valkosipulista. Voi tuota käyttää yrttivoinkin tekemiseen! Hauskaa ja yksinkertaista ja näppärää kun on pakkasessa!

    http://www.youtube.com/watch?v=ktAbf3i8yV0

    Ja täällä on muitakin linkkejä, esim. valkosipulin kuoriminen, jos menee minun blogiin:

    http://laalinlaihdutus.blogspot.com/2011/04/perjantaina-tein-lammasta-omalla.html

    VastaaPoista
  9. Tuo se täytyy kokeilla. Valkosipuli on hyvää erittäin monessa ruuassa.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.