Elämässä täytyy olla muutosvalmiutta. Niin myös ruuanlaitossa. Tälle päivää oli suunniteltu viikon listassa rakuunabroileria. Muutoksen toi äiskän toimintaterapeutti eilisellä puhelinsoitollaan: valmistamme perheelle illaksi makkarapataa. No, mikäs siinä. Siirretään listan ruokia päivällä eteenpäin. Eihän siinä sen kummenpia. Äiskällä kun on oikea puoli halvaantunut, afasia ja appraksia eli tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminta, niin kaikki mitä saa touhuttua semmoista entiseen elämään kuuluvaa, saa naaman loistamaan kuin Hangon keksillä. Puolitoista tuntia ne tytöt touhusivat. Tuloksena oli yksi ikionnellinen äiskä. Ja kattilallinen hitsin hyvää makkarapataa - oli kuulemma äiskän ohjeiden mukaan maustettua.
Iskälle jäi sitten jälkiruoka. Jälkiruuaksi valitsin nopean suklaakiisselin, joka tosin syötiin vasta iltapalaksi.
Ainekset
5 dl maitoa
2 rkl kaakaota
4 rkl perunajauhoa
1 dl sokeria
1 tl vanilliinisokeria
Jos käytät VanHoutenia tai vastaavaa, tee niinkuin iskä tekee: mittaa kattilaan kaakaojauho. Kuumenna mikrossa pari desiä maitoa. Kaada koko ajan sekoittaen kattilaan. (VanHouten ei sekoitu kylmään maitoon). Sekoita jäljelle jääneeseen kylmään maitoon perunajauhot. Kaada kattilaan. Lisää sokeri ja vanilliinisokeri. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes alkaa sakenemaan. Nosta kattila liedeltä ja jatka sekoittamista vielä pari minuuttia, ettei jämähdä enää tässä vaiheessa kattilan pohjaan kiinni. Anna jäähtyä ja tarjoile sinällään tai kermavaahdon kera.
Jos taas käytät O'boyta tai muuta kaakaojuomajauhetta, tee niinkuin iskä neuvoo: Kaada maito kattilaan. Lisää kaikki aineet koko ajan sekoittaen. Virta päälle ja tästä eteenpäin kuten edellä.
PS. Tämä on niin perusjuttu, että välillä harkitsen tällaisten ohjeiden julkaisemisen mielekkyyttä. Kuitenkin olen ymmärtänyt, että blogiani lukee myös melkoisen vähäisellä kokemuksella varustettuja nuoria, esim. opiskelijoita. Toivon näistä olevan teille, kansakunnan tulevat toivot, jotain iloa. Huomenna taas sitten jotakin listalta.
Noin viisikymppisenä sain yht'äkkiä hoitaakseni perheen koko ruokahuollon. Puolessa vuodessa tuli tympääntyminen jokapäiväiseen ruuanlaittoon. Ratkaisuksi löytyi pakon kääntäminen hauskaksi. Alkoi ruuanlaiton harrastaminen. Blogi kertoo seikkailuistani keittiön kummallisuuksien parissa ja jokapäiväisestä ruuanlaitostani kaikkine omituisuuksineen. Ohjeita olen yrittänyt tähtäillä neljälle. Joskus se onnistuu, useimmiten tulee tehtyä liikaa. Yhteydenotot: cooking.snowman(at)gmail.com
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.