Äijäpizzaa - älä kokeile kotona

Olen joskus kuullut, että pizza on saanut alkunsa, kun italialainen perheenäiti kasasi vehnäjauhotaikinapohjalle sitä sun tätä, mitä kaapista löytyi. No. Minä olen tehnyt ennenkin tällä reseptillä pizzaa. Ja kelvannut on. Nyt ei vaan ollut ihan samoja aineita kuin aiemmin. Päätin käyttää tuota italian-äidin konstia. Ei toimininut. Piti käydä äiskälle hakemassa Pizza-pojilta Alla pollo.

Pohja

 2 dl vettä
1/4 tl suolaa
1/2 pussia kuivahiivaa
4,5 dl täysjyvävehnäjauhoja (täysjyvävehnäjauholla tulee ihan hyvä pohja, mutta kun tässä pizzassa mielestäni meni moni muukin asia pieleen, niin ehkä olisi ollut parempi käyttää ihan tavan vehnäjauhoja)
3 rkl oliiviöljyä

Kastike

400 g jauhelihaa (elä polta liian kypsäksi, niinkuin minä tällä kertaa tein)
1 sipuli
1 rkl basilikaa
1 rkl oreganoa
1 tl mustapippuria
vähän suolaa
140 g tomaattipyreetä
1 dl vettä
2 valkosipulin kynttä

Täytteet

500 g salamisuikaleita
200 g fetajuustoa (sinihomejuusto on paljon parempaa, feta tekee maun tunkkaiseksi - sinihomejuusto antaa terävämmän maun)
2 pientä suolakurkkua kuutioiksi leikattuna (säilötyt paprikakuutiot sattuu paljon paremmin, vrt. juustokohta)
200 g mozarellaraastetta

Laita uuni lämpiämään 200 asteiseksi. Lisää reilusti käden lämpöiseen veteen  suola ja hiiva. Lisää jauhot koko ajan sekoitellen. Lopuksi lisää öljy ja murjo taikina käsin tasaiseksi. Jätä seisomaan siksi aikaa kun teet muut asiat.

Kuullota sipuli, lisää jauheliha ja ruskista se. Lisää mausteet. Kumoa tomaattipyree ja vesitilkka mukaan sekä pieneksi silputut valkosipulin kynnet. Sotke.

Laita uunipellille leivinpaperi. Taputtele taikina ohueksi levyksi pellille. Levitä jauhelihakastike pohjan päälle, ja sen päälle muut täytteet. Ripottele pinnalle juustoraastetta. Paista 200 asteisessa uunissa 15 - 20 minuuttia.

Äiskä komensi minut ostamaan tosiaan Pizza-pojilta alla pollon. Minä totesin, että ihan varmasti tällä lähtee isompikin nälkä, mutta hyvää tämä ei ollut minustakaan. Ihan syötävää toki. Mutta yllätys, yllätys: lapset tykkäsivät! Eli kokeilkaa vaan - omalla vastuulla. 

Itse taidan ensi kerralla kokeilla Noran blogissa neuvottua Margheritaa.

Kun minä nyt olen myös käynyt tutustumassa noiden muiden kokkailijoiden ruokablogeihin, niin näkyy kuuluvan tyyliin valitella näitä kuvia: anteeks kauhiasti, että jäi tuo olutpullo kuvaan. Ei muuten, mutta Stella Artois on yksi luonteettomia belgialaisia oluita. Ilettää tunnustaa, että on tullut sitäkin maisteltua.(Pizza on tässä vaiheessa vielä menossa uuniin)

Tämän kuun ostokset mukaan lukien kaikki pesuaineet yms. vessapaperit on tullut maksamaan 115 euroa.