Afaattisen ihmisen puheen tuottamisen ja ymmärtämisen taso vaihtelee tapauskohtaisesti. Äiskä on afaatikko. Ymmärtää kaiken, mutta ei osaa puhua. Afaatikko voi kuitenkin joskus sanoa spontaanisti täysin selviä sanoja, joiden tuottaminen yrittämällä ei onnistu millään. Esimerkiksi ei osaa sanoa sanaa pois, mutta kun koira tulee suoraan 30 asteen pakkasesta sänkyyn viereen, afaatikko saattaa sanoa spontaanisti täysin selvän sanan: pois. Miellä tämä on vaikuttanut ruuan laatuluokitukseen: 1. luokka: äiskä sanoo spontaanisti nam, 2. luokka: äiskä ilmaisee muuten ilmein, elein ja ääntelyin, että hyvää ruokaa, 3. luokka: äiskä syö kommentoimatta, 4. äiskä ilmaisee ilmein, elein ja ääntelyin, että ruoka on pahaa ja 5. luokka: äiskä työntää mielenosoituksellisesti lautasensa eteeni ilmein "syö huttusi" ja syö viisi palaa leipää ja juo lasin piimää päälle. Tänään pääsin luokkaan 2.
Ainekset, 6 annosta meidän nälällä
5 dl makaroneja
400 g jauhelihaa
2 silputtua sipulia
2 pilkottua valkosipulin kynttä
2 paloiteltua porkkanaa
1-2 varsiselleriä silputtuna
puolikas lihaliemikuutio
2 dl vettä
500 g tomaattimurskaa
140 g tomaattipyreetä (semmonen Lidlin purkki, vähempikin varmasti riittää)
1 tl timjamia
1 tl mustapippuria rouhittuna
persiljaa
Ruskista jauheliha ilman ylimääräistä rasvaa. Lisää sipulit ja valkosipulin kynnet sekaan ja kuullota vielä pari minuuttia. Lisää loput ainekset. Sekoita ja hauduta pienellä tulella kolme varttia. Nyt kun se lihaliemikuutio on siellä erillään killumassa, niin ennen tarjoilua sotke vielä hyvin, niin ei tule kenellekään yllätysannosta. Ripottele pinnalle reilusti persiljaa, niin näyttää komialta. Ja kaveriksi tietysti keität ne makaronit. Aina ohjeissa sanotaan, että keitä makaronit suolalla maustetussa vedessä. Ihan huuhaata. Keitinvesi ei kaipaa suolaa, jos kastike on kunnollista. Tällä ikää sitä alkaa ajatella verenpaineita.
Ruokajuomaksi yritin Schneider Weissea, mutta on liian luonteikas olut tähän ruokaan. Ehkä Duvel Belgiasta olisi tällä kertaa ollut saksalaista vaihtoehtoa parempi.
Voihan tämän tehdä sitenkin, että ostaa valmiskastikepurkin kaupasta, keittää makaronit ja paistaa jauhelihan. Aikaa menee noin 15 minuuttia, mutta ei varmasti ole yhtä hyvää ja lisäaineita mahottoman paljon.
Ja taas oli niin nälkä, että kuvia ei muistettu ottaa. Niin perusruokaa, että ei varmaan iso vahinko. Valittelen kuitenkin ja yritän jatkossa olla tarkempi.
kyllä saa yksinään tässä naureskella kun näitä reseptejä lukee ja samalla nousee vesi kielelle! =)
VastaaPoistaMukava, että olet nauttinut näkemästäsi. Eihän tämä isänä, äitinä, aviomiehenä ja omaishoitajana aina yhtä hauskuutta ole, mutta pitää vain yrittää nähdä lasi mieluummin puoliksi täytenä kuin puoliksi tyhjänä. Ja tätä positiivisuutta olet nähtävästi teksteistäni löytänyt. Eihän ruuanlaitto tosiaankaan saa olla vakavaa, otsa kurtussa väsäämistä. Paljon paremmin jaksaa, kun yrittää tehdä siitä hauskaa. Kerrohan, jos joskus kokeilet reseptejäni.
VastaaPoista