maanantai 20. kesäkuuta 2011

Kesällä keittoa

Kun Äiskä sairastui, kävimme saman päivän illalla katsomassa häntä Kuopion yliopistollisessa sairaalassa. Äiskä odotteli leikkausta seuraavana päivänä. Kaikkia vähän pelotti, mitä onkaan tulossa. "Älä pelkää. Minä rakastan sinua. Kävi miten kävi, kuljemme yhdessä eteenpäin." lohdutin pois lähtiessämme Äiskää. Ja missään vaiheessa ei minulla ole henkisesti ollut muita vaihtoehtoja, kuin se, että Äiskä aikanaan tulee kotiin. Ja minä hoidan niin kauan kuin pystyn. Siksipä ihmettelinkin, kun kotiutumisen lähestyessä luonani alkoi hilppaamaan porukkaa hoitajasta lääkäriin ja psykologiin. Kaikki taputtelivat olkapäälle, että kyllä on hienoa ja harvinaista, että mies ottaa vaimon kotiin hoidettavakseen. Näin tapahtuu kuulemma vain 25 tapauksessa sadasta. Muut joko lähtevät eri teille vaimostaan tai ryhtyvät ryyppäämään eivätkä kykene huolehtimaan. Erityisesti näin keväällä ja kesällä, kun kävelen tuolla keskustan aurinkoisilla kaduilla ja katselen ympärilleni, ymmärrän tosi hyvin heitäkin. Voimme varmasti olla tässä kohtaa Äiskän kanssa iloisia siitä, että ikää on kertynyt jo yli 50 vuotta. Alkaa näissä jutuissa ikä suojelemaan.

Mutta kasvisruokalinjaa jatkaen tänään söimme kesäkeittoa

Ainekset, riittää ainakin kuudelle
8 dl vettä
1 rkl suolaa (tasainen)
1 rkl sokeria (tasainen)
200 g herneitä
350 - 400 g lanttua
3 porkkanaa
350 - 400 g kukkakaalia
6 pientä perunaa
60 g pinaattia
2 dl maitoa
2 rkl vehnäjauhoja
köntti voita


Keitä vesi, suola ja sokeri. Lisää kuoritut ja kuutioidut lanttu ja porkkana. Anna kiehua varttitunti.




Lisää palasteltu kukkakaali ja kuoritut ja kuutioidut perunat (kuvassa perunat ennen kuutioimista). Ja viimeksi pakasteherneet. Jos käytät tuoreita herneitä, lisää ne ihan alussa. Keitä kasvikset melkein kypsäksi.



Lisää maitoon sotketut vehnäjauhot ja pinaatti. Kuumenna kiehuvaksi. 



Lisää voiköntti. 


 Tarjoile.

On se jännää miten ihmisen makuaistikin osaa muuttua aivoinfarktin jälkeen. Kesäkeitto oli ennen Äiskän lempiruokaa. Tein sitä joskus minäkin. Ihan samalla reseptillä kuin tänäänkin. Ja Äiskä kehui hyväksi. Tänään meni kolmoseen että helähti. Äiskä vielä oikein erikseen näytti minulle, että pinaatti ja lanttu ovat liikaa. Että näin se maailma muuttuu. Tai sitten se vaa kehui minua muuten vaan, että saisi innostumaan toistekin ruuan laitosta.

6 kommenttia:

  1. ...tuota, no, tuota...mitä se syksyn satoon kuuluva lanttu siellä kesäkeitossa tekee? Hölmö (retorinen) kysymys, mutta vaikuttaa niin kummalliselta, että ehkä pitää kokeilla ennakkoluuloisena itsekin kun lantusta tykkään kovasti muissa keitoissa :)

    VastaaPoista
  2. Eikös ne suurimmalta osin pinaattia lukuun ottamatta valmistu vasta juhannuksen jälkeen nuo kesäkeiton ainekset?

    VastaaPoista
  3. Pakko minunkin on kompata Äiskää. En ole koskaan törmännyt ohjeeseen, että lanttua kesäkeittoon tulisi. Hyväähän tuo on muissa keitoissa, mutta ajatus on jotenkin vähän epäkesäinen ja raskas. Vai johtuukohan tuosta määrästä?

    VastaaPoista
  4. Sinänsä mielenkiintoinen juttu. Resepti on nimittäin napattu vanhasta (60-70 -luvun) keittokirjasta. Kielisikö tämä käyty keskustelu jollain tavalla ruokapöytämme raaka-ainevalikoiman taantumisesta. Mäne ja tiedä.

    VastaaPoista
  5. Voi olla taantumaa. Äitikään (87v.) ei tosin muista lanttua kesäkeitossa. Sovitaanko, että toiset on rajoittuneempia kuin toiset? :)
    Minä yleensä jaksan odottaa kesäkeiton tekemistä vasta sitten kun on kaikki justiin maasta poimittua. Tekee kyllä tiukkaa se odottaminen :)
    Vinkkinä mainittakoon, että muuten niin ihanan lempeään keittoon saa halutessaan tymäkkyyttä, kun ropsauttaa lautaselle pari tippaa tabascoa sekaan. Sopii tosi hyvin!

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.