torstai 16. kesäkuuta 2011

Nokkonen ei polta - kieltä.

Elämä on yhtä vuoristorataa. Juuri kun alkaa tuntua, että kaikki menee hyvin, tulee joku takaisku. Minä nyt tuon Juniorin kanssa luulin, että kaikki ongelmat ovat taakse jääneitä. Mutta paskan marjat! Äiskä kävi toissa päivänä kirjastossa. Eilen sitten tuli illalla sairaaksi. Joku ihme juttu, mitä tuntuu olevan liikkeellä. Kurkku käreä, vähän yskän poikasta, muttei kuumetta. No tänä aamuna kun Avustaja tuli, sovimme, että hän käy ostamassa lähi-Siwasta mehua. Avustaja totesi, että Äiskällä pitäisi olla rahaa pussissa, mutta päätti tarkistaa vielä. No eihän siellä mitään ollut. Kaikki kuusi euroa kadonnut. Ja vain Juniori oli ollut eilen illalla kotona. Minulta meni koko päivä ihan persiilleen, kun piti pohtia taktiikkaa tilanteen selvittämiseksi. Ei tehty tänään tiedettä, ei.

No töistä tultuani pyysin Juniorilta mopon avaimet. Kerroin niiden olevan takavarikossa niin kauan kunnes hän kertoon milloin ja miksi vei Äiskältä rahaa. Kielti jyrkästi syyllisyytensä. Ei kuitenkaan vienyt kuin puolisen tuntia, kun veijari tuli kuusi euroa mukanaan omasta huoneestaan. Pyysi Äiskältä anteeksi. Sitten tuli ja selvitti asian kanssani. Jonkin aikaa siinä sitten keskusteltiin aiheesta kuormasta syöminen ja yleinen rehellisyys. Nyt on taas elämä ennallaan. Voi kun nuo nuorimmaiset kasvaisivat aikuisiksi.

Yhteisin ponnistuksin sitten Juniorin kanssa laitettiin ruuaksi venäläistä nokkoskeittoa:

Ainekset neljälle
1 l silputtuja nokkosia (niitä pehmeitä osia ja lehtiä)
1 sipuli
2 rkl tattariryynejä
1 rkl puuroriisiä
1 keskikokoinen peruna lohkottuna
2 munaa
(1/2 tl sitruunahappoa, sanoi ohje, mutta kun minulla ei ollut, niin jätin väliin)
1 ruukku persiljaa
1 iso sellerinvarsi pätkittynä
1 rkl tilliä
8 maustepippuria
3 valkosipulin kynttä pilkottuna
1 l lihalientä
smetanaa pöytään

Keitä munat kypsiksi.
Huuhdo nokkoset kylmällä vedellä. Silppua saksilla pieniksi. Tässä vaiheessa minä totesin ne valmiiksi. Ohje tosin neuvoi ryöppäämään nopeasti kiehuvalla vedellä ennen keittoon lisäämistä. Minä vähän oikasin, ja ihan hyvin toimi siitä huolimatta.

Keitä lihaliemi kiehuvaksi. Lisää siihen peruna, selleri, sipuli, riisi ja tattari. Anna kiehua kymmenisen minuuttia. Lisää nokkoset, persilja, tilli ja valkosipulin palaset.



Anna kiehua vielä viitisen minuuttia. Jos käytät sitä sitruunahappoa, niin kippaa se tässä kohtaa kattilaan. Pilko munat mukaan.


Tarjoa smetanan ja ruisleivän ja piimän kera.

Minä tykkäsin, Juniori söi ja Äiskä veti kolmosen ja nelosen välille. Osa tykkäämättömyyttä oli varmaan keiton ulkonäössä. Ollaan Suomessa totuttu vähän toisen näköisiin sörsseleihin.

Kuvat tulevat illan mittaan.

2 kommenttia:

  1. Hyvin kasvatat Junioria! Kyllä poika tämmöiset muistaa myöhemminkin, eikä jää kaunaa ketään kohtaan, kun asiat puhutaan selväksi.
    Nokkoskeitto on kieltämättä hiukkasen "välinpitämättömän" näköistä, mutta maku korvannee ulkonäön. Pakastimessani on purkki ryöpättyjä nokkosia eli menee kokeiluun.

    VastaaPoista
  2. Joutas jo poika aikuistumaan.

    Minä olen aika lailla kaikkiruokainen, joten tykkäsin kyllä keitostakin.

    VastaaPoista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.