Muutettiin 2002 joulun alla Varkaudesta Joensuuhun. Minä olin kesällä ostanut Venäjältä halvalla vanhan sivuvaunumotskarin. 2003 alkuvuoden kävin vielä viikot Varkaudessa töissä muun perheen asuessa Joensuussa. Kyllä oli kivaa purkaa pyörä yksin laudoin, kunnostaa ja maalata osat, ja sitten kasata. Minulla oli siihen illat pitkät aikaa.
Ei löytynyt Joensuusta töitä. Pyrin yliopistoon opiskelemaan kansantaloustiedettä ja venäjän kieltä. Pääsin molempiin. Siitäpä tulikin kiva pääaine-sivuaine -yhdistelmä. Ei löytynyt edullista vuokra-asuntoakaan nelihenkiselle perheelle. Neljän kuukauden etsinnän tuloksena löydettiin vanha talo lähes keskustasta melkein tontin hinnalla. No, halvalla ei saa uutta. Minä sitten seuraavat neljä vuotta remontoin opiskelujen ohessa. Mätin neljälläkymmenellä tonnilla (€) rakennustarvikkeita taloon. Elämässäni oli yliopisto, koti ja rautakauppa. Mutta minä tykkäsin siitä. Minulla oli aikaa keskittyä rempan tekoon.
2008 syksyllä Äiskä sairastui. Ensimmäisen puolen vuoden ajan olin niin hajalla, että en oikeastaan kyennyt tekemään mitään. No sittemmin olisin kyllä kyennyt, mutta kun ei ole tuntumaltaan milloinkaan aikaa keskittyä. Venäläisen motskarin myin jo 2009 keväällä pois. Ostin tilalle japanilaisen, jota ei tarvitse koko ajan korjata. Riittää kun tekee huollot ajallaan ja ajaa. Talo tuli tehtyä lähes valmiiksi. Listoja puuttuu. Huone per vuosi tulee laitettua. Mutta nämä mopon perkeleet. Ei minulla ole aikaa harrastaa Juniorin kanssa mopon korjausta. Viikolla laitettiin niitä ketjuja. Juniori kokemattomuuttaan hävitti liitoskappaleen. Otettiin vanhoista ketjuista. Eihän se kestänyt. Tänään sitten tein kolme tuntia töitä, kun purin vanhaa antiikkimopoa (Solifer Export Automat vm. -80) ja irrottelin jumittuneita ketjuja. Samalla huomasin kaikenlaista muutakin laitettavaa. En muuten ryhdy laittamaan. Ostin illalla Juniorille uudemman, viisi vuotta vanhan, Kiinan mopon. Eiköhän tuo kevääseen kestä. Silloin pitäisi Juniorilla olla kevarikortti.
Eli kaikenlainen remontti on mukavaa, mutta mukavan edellytys on, että on aikaa keskittyä tekemiseen.
Juniori kävi tänään kamujen kanssa pizzeriassa syömässä. Marilla ei ollut nälkä.
Äiskä söi päivällisiä pizzan tähteitä. Ja minä kaksi grillimakkaraa, kylmänä. Viikon ruokalistan kuitenkin ruuvasin kasaan ja kävin kaupassa. Rahat onkin sitten vähissä, eli menu on sen mukainen:
Äiskä söi päivällisiä pizzan tähteitä. Ja minä kaksi grillimakkaraa, kylmänä. Viikon ruokalistan kuitenkin ruuvasin kasaan ja kävin kaupassa. Rahat onkin sitten vähissä, eli menu on sen mukainen:
Lauantai: venäläinen suolaheinäkeitto (ellei naapuri ole ehtinyt vetää ruohonleikkurilla suolaheiniä poikki)
Sunnuntai: pestoperunat ja Saarioisten lihapullia
Maanantai: ugali ja makkarakastike (tällä kertaa ugali ilman mannaryynejä)
Tiistai: Aili Inkelin dejavu-pasta
Keskiviikko: Atkins-pataa ja perunoita (Keski-Suomalaisen lukijat ovat tutustuneet reseptiin huhtikuun alussa)
Torstai: uusia perunoita ja silliä
Ja sitten lähdetäänkin vanhimman pojan valmistujaisjuhliin Vantaalle.
PS. Se Solifer olisi myynnissä. Maksaa 500 euroa.
Hei! Kappas, suolaheinäkeitto kiinnostaa!! Minulla kasvaa tarhasuolaheinää, ja hyvin kasvaakin, enkä keksi sille mitään käyttöä. Netistä jostain löysin suolaheinäkeiton ohjeen, mutta siinä oli muistaakseni käytetty säilöttyä suolaheinää? Ja olisiko keittoa kutsuttu venäläiseksi.Olenkin tässä miettinyt voisiko tuota tarhasuolaheinää käyttää keittoon, onko se samaa tavaraa. Mielenkiinnolla odotan siitä lisää tietoa! Terv. TiV
VastaaPoistaOpin suolaheinän käytön ruuanlaitossa työskennellessäni Pietarissa kapitalistisen Venäjän pioneerina vuonna 1993. Nyt häivyn keräämään omasta ja naapureiden pihasta kaikki löytämäni suolaheinät.
VastaaPoistaKiinalainen mopo -nielaisee kauhusta- me ostettiin ihan uusi Kiinalainen mopo pojalle pari vuotta sitten ja ei voi muuta sanoa kun että on kaduttanut se osto.
VastaaPoistaRunko katkesi melkein heti, joku takaosan osa katkesi, kaikki ruuvit irtoaa, katkeaa tai vaan häviää.....varaosia ei löydy....ja tänä vuonna ilmeni että juuri tähän mopoon tarkoitetut renkaat ei enään tehdä. Mutta olempa sitten oppinut etsimään varaosia!!! Ja ukko pojan kanssa ruuvaamaan. Onneksi ukko nyt aika hyvin osaa jo ennestään, mutta kyllä hänellekin oli tämä Kiinan laatu yllätys.
Niin ja jarrupaloja olen vaan löytänyt yhdestä paikasta ja se taisi olla Raahessa (siellä muuten toimii palvelu uskomattoman hyvin!!!)
Mopon merkki on Apollo Orion ja ostettiin se Salosta Kone Glans nimisestä firmasta ja siellä ei sitten varaosa/takuu jutut toimi :( Ollaan 2 vuotta odotettu varaosia, mutta ei ne toimita ja kuluttajasuoja vaan huokaisee ja toteaa ettei he mitään voi, koska tuolla firmalla se ei vaan toimi.....silti saavat jatkaa mopojen myymisen....
Onneksi poika on kevyt, muuten se mopo ei varmaan kestäisi laisinkaan.
Toivotaan että teillä on parempi tuuri tuon mopon kanssa, eihän ne kaikki tarvii olla yhtä huonoja!
Suolaheinä......nyt täytyy mennä googlaamaan, että mistä puhutaan --->
Suolaheinää napsin minäkin luonnosta aina kun kohdalle osuu. Ja ketunleipää. Jälkimmäisestä vain kuulin pari vuotta sitten kammottavia varoituksia, että sisältääkin jotain myrkkyä. No, kersana sitä tuli jo keväällä koulumatkalla hautuumaan reunasta syödyksi varmaan persiljapuntillisten verran kerrallaan enkä vielä ole sinne hautuumaalle joutunut :)
VastaaPoistaOnnea mopojuttuihin!
Nykyään olemme siinä määrin vieraantuneita luonnosta, että tällaisia luontojuttuja kuten suolaheinä ja nokkonen taitaa harvempi käyttää. Nähtävästi ennen vanhaan olleet melko yleisiä suomalaisessakin ruokapöydässä.
VastaaPoistaKinkki-mopon ostan tietoisella riskillä ja ajatuksella, että eiköhän tuon kanssa nyt kevääseen pärjäile. Juniori saa nimittäin keväällä piikkikortin. Loppuu mopojutut.
Ketunleipää tulee kans syötyä aina välillä. Pari vuotta sitten jälkikasvu käveli lähimetsässä ja söi ketunleipää, lopputuloksena että kummipoika (silloin noin 4 v) tuli kauhuissaan huutaen, että toinen syö ruohoa ja se on myrkyllistä.....siinä sitten seliteltiin, ettei kaikki ole myrkyllistä. Silmät oli suuret kun selittelin, että voikukista voi tehdä salaattia, viiniä tai jopa sekoittaa mausteeksi voihin. Ei suostunut maistamaan voikukkia, mutta ketunleipää kylläkin.
VastaaPoistaTänään oli aikomus paistaa nokkoslettuja, mutta unohdin poimia ja keittä nokkoset, joten paistan ihan normi muurikkalettuja.
Nokkoskeitto olisi itselläkin mielessä vielä tehdä, ennenkuin nokkoset muuttuvat puiseviksi.
VastaaPoistaJoo-o, pitääkin muistaa nokkosletut taas tämänkin kesän ruokalistaan. Lettuja ollaan kyllä tehty ihan loppukesänkin nokkosista, kunhan vain etsii madoilta säästyneimmät yksilöt.
VastaaPoista