Suu mustikassa

Ja pitkät vapaat sen kun jatkuvat. Jotenkin tänään on vitsit vähissä. Aikani kuluksi pesen pyykkiä ja touhuan keittiössä. Vaistonvaraisesti (?) aavistin tulevan jo loppuviikosta. Varasin vähän noita ruokatarpeita ikään kuin kaiken varalle. Tänään piti mennä sinne appiukon luo mökille. Paha lähteä menemään. Appiukko nimittäin päätti jäädä kaupunkiin. Niinpä siis tänään grillailemme kotona ihan perusgrillimakkaraa ja kaveriksi keittelen joko perunoita tai makaronia. Makaroni tuntuisi helpommalta. Menee alas ilman kastiketta. Ja jälkiruuaksi mämmiä, kermaa ja sokeria!

Mutta kun tätä aikaa on, niin tein iltapäivän välipalaksi venäläistyylisiä mustikalla täytettyjä keitinpiiraita eli varenikeja. Varenikit ovat perinteisiä venäläisiä keitinpiiraita, joissa voi olla täytteenä lihaa, kaalia, marjoja. Melkein mitä tahansa. Rahkatäytteiset hillon kera ovat minun suosikkini. Neuvostoaikaan piiraita myytiin kadulla olevista myyntivaunuista. Vatsalaukun kuolema oli kansan antama "lempinimi" näille piiraille. Ei ollut katukeittiöissä aina tuo hygieniataso kovin korkealla. Se oli sitä aikaa. Mutta rahka ei ole muuttunut. Meikäläinen rahka on tasalaatuista homogenoitua mössöä. Venäjältä saa vielä tänäänkin vanhan ajan rakeista rahkaa, joka saattaa olla maustettu vaikkapa vaniljalla. Helkkari. Lähtee rönsyilemään. 

Mustikkavarenikit

Taikina:

2 lasillista vehnäjauhoja

1 muna

1 tl sokeria

1 tl suolaa

vettä (laitoin 4 dl ja persiilleen meni. Piti lisätä jauhoja vaikka kuinka paljon ja vielä ylimääräinen munakin. Eli lisää vettä varovasti)

1 ylimääräinen muna voiteluun

Täyte:

400 - 500 g mustikoita

2 - 5 rkl sokeria

1 - 2 tl kanelia

Sekoita jauhot, sokeri ja suola kulhossa. Sekoita jauhoihin muna. Ja sitten varovasti, vähän kerrallaan, lisää kylmää vettä koko ajan sekoittaen. Tarkoitus on saada aikaiseksi leivottavissa oleva taikina. Niinkuin pullataikina! 

Laita vähintään viiden litran kattilaan vesi kiehumaan. Vettä noin kolme litraa. Tarkoitus on keittää piiraat väljässä vedessä.

Survo mustikat. Sotke sekaan sokeri ja kaneli.

Kauli taikinasta sellainen vajaan sentin paksuinen levy.

Siitä tökit juomalasilla kakkaroita niin paljon kuin tulee. Pienet kakkarat kaulitaan mahdollisimman ohkaisiksi pyöreiksi kuoriksi.

Niin kuin piirakan kuoret. Voitele ohuen kuorikakkaren reunat munan valkuaisella. Valkuainen toimii ikään kuin liimana keittovaiheessa.

Laita keskelle pari teelusikallista mustikkatäytettä. Käännä kuori kiinni. Painele haarukalla reuna napakasti umpeen. Keitä väljässä suolalla maustetussa vedessä reilu viisi minuutti.

Tarjoile smetanan ja pinnalle ripoteltavan sokerin kera, sanoo alkuperäinen ohje. Me ripottelimme vain sokeria. Eivät ole millään mittarilla houkuttelevan näköisiä. Maku oli 4 - 0 hyvä. Minua lukuun ottamatta porukka piti makua jopa erinomaisena. Äiskä rankeerasi ykkösen ja kakkosen väliin. Sinänsä ihan mielenkiintoinen kokeilu. Oma järki toki käskee kokeilemaan vielä joskus samaa reseptiä siten, että keittää piiraat rasvassa.