Vuonna -93 työskentelin Pietarissa autojen maahantuontiliikkeen johtajana. Se oli hurjaa aikaa. Sanottiin, että vaarallisimmat bisnesalueet Venäjällä olivat siihen aikaan aseet, prostituutio ja huumeet. Ensimmäinen laillinen liiketoiminta-alue oli sitten neljäntenä - autokauppa. Ihmiset, joilla siihen aikaan oli varaa ostaa uusi auto, olivat poikkeuksetta jollain tavalla rikollisuuden kanssa tekemisissä. Toiminta oli sen mukaista. Minulle se oli armeijan lisäksi ainoa paikka elämässä, jolloin olen säännöllisesti kantanut asetta mukanani. Luojan kiitos, en koskaan joutunut sitä suoranaisesti käyttämään. No, menneet ovat menneitä. Meillä oli kuitenkin piika nimeltä Alla. Alla laittoi venäläistä ruokaa, muun muassa alkukesästä suolaheinäkeittoa. Allan ohjeessa taisi olla vain vettä, vähän perunoita, suolaheinää ja suolaa. Minä löysin netistä vähän monimutkaisemman version:
1 l vettä
500 g naudanlihasuikaleita (minä kyllä käytin porsaanlihaa, kun pitä säästää)
nippu suolaheinää
2 porkkanaa kuorittuna ja pieniksi kuutioituina
2 pieneksi silputtua sipulia
puoli ruukullista persiljaa
2 sellerin vartta pieniksi pilkottuna
1 rkl kuivattua tilliä
8 - 10 kokonaista maustepippuria
3 laakerinlehteä
2 tl suolaa
4 valkosipulin kynttä
2 kovaksi keitettyä kananmunaa
pikkupurkki smetanaa
Keitä liha kypsäksi. Kuori vaahto pois veden pinnalta. Lisää keittoon pilkottu sipuli, selleri, porkkanat ja mausteet. Anna kiehua noin varttitunti.
Pari kolme minuuttia ennen keiton valmistumista lisää valkosipulisilppu, tilli ja silputtu suolaheinä. Minä ahnehdin. Otin mukaan varren alaosatkin. Jäivät keitossa puiseviksi.
Eli käytä suolaheinää tuplasti tuo määrä, mikä kuvassa näkyy. Käytä kuitenkin vain pehmeät osat, älä varren kovia osia. Suolaheinän idea on siinä, että kun se lisätään ihan valmistuksen lopussa, se tuo keittoon happoisuutta. Jos se lisätään liian aikaisin, happoisuus kiehuu pois ja ulkonäkökin kärsii. Mielestäni lihan voi myös jättää pois, jolloin liharuoka muuttuu sujuvasti kasvisruuaksi. Tarjoillaan kuitenkin aina smetanan kera.
Pari kolme minuuttia ennen keiton valmistumista lisää valkosipulisilppu, tilli ja silputtu suolaheinä. Minä ahnehdin. Otin mukaan varren alaosatkin. Jäivät keitossa puiseviksi.
Eli käytä suolaheinää tuplasti tuo määrä, mikä kuvassa näkyy. Käytä kuitenkin vain pehmeät osat, älä varren kovia osia. Suolaheinän idea on siinä, että kun se lisätään ihan valmistuksen lopussa, se tuo keittoon happoisuutta. Jos se lisätään liian aikaisin, happoisuus kiehuu pois ja ulkonäkökin kärsii. Mielestäni lihan voi myös jättää pois, jolloin liharuoka muuttuu sujuvasti kasvisruuaksi. Tarjoillaan kuitenkin aina smetanan kera.
Ja kesä kun on, niin ulkona syödään.
Juniori ei syönyt ollenkaan. Maistui kuulemma heinälle. Mari sanoi, että syötävää. Minä ja naapurin Maila tykättiin. Äiskä luokitteli kolmoseen.
Mielenkiintoinen ruokaohje! Kunhan tietäisi miltä suolaheinä näyttää ja jos sitä kasvaa täällä. Muistan penskana, että syötiin suolaheiniä, mutta en muista miltä näyttävät, muistan kyllä maun. Pitääpä googlata tai katsoa Wikipediasta tarkempi kuva!
VastaaPoistaMinullakin on kokemusta Venäjältä, tai oikeastaan Neuvostoliitosta, olin siellä 80-luvun lopusta tuonne 90-luvun puoliväliin, pitempiä ja lyhempiä aikoja. Meillä oli siellä rakennustoimintaa, ja toimitimme myös massapuuta Suomeen.
Meillä oli metsäkoneet, tukkirekka ja kenttäsirkkeli siellä. Ostettiin metsää, siis puut, kaadoimme ja kuskasimme junalla Suomeen. Sahasimme myös lautatavaraa puutavaran myyjille Suomeen.
Olimme Virossa, mutta sitten aioimme laajentaa sen puuhomman Novgorodiiin. Mafia tuli väliin vaatimaan suojelurahoja. Me emme enää sitten uskaltaneet jatkaa siellä, tiedä mitä olisi tapahtunut, pysyttiin Virossa, ja sittenhän se itsenäistyikin. Me jatkoimme siellä vielä muutama vuosi sen jälkeenkin.
Oli ne aikoja. 2005 kesällä yritin saada aikaiseksi tapaamista vanhan mafiapäällikön kanssa. Ei onnistunut. Olisi ollut mukava tarinoida. Sen verran kuitenkin kuulin, että kaveri oli todennut: Me toimimme omilla nimillä ja pelkäsimme pirusti milloin suomalaiset menevät miliisin juttusille. Onneksi suomalaiset pelkäsivät enemmän eivätkä menneet. Oli ne aikoja.
VastaaPoistaJoo, sekasortoisia aikoja minun mielessäni, varsinkin sen jälkeen kun Viro itsenäistyi. Kukaan ei oikein tiennyt mitä tapahtuu, ja tuli heti maanomistusriitoja. Rakennushommat menivät puihin sen takia, mutta me jatkoimme muita hommia.
VastaaPoistaKyllä suomalaiset siellä pelkäsivät, ja oli kyllä aihettakin, ainakin niillä, jotka olivat puolipimeillä tai pimeillä asioilla. Minä olen tullut siihen lopputulokseen, että me olimme liian rehellisiä. Meidän silloiset hyvät virolaiset kaverit ovat aika korkeissa asemissa tänä päivänä, joko valtion tai yritystoiminnan puitteissa. Esim. suuri osa sovhoosien ja kolhoosien omaisuudesta siirrettiin onnistuneesti yksityisten nimiin! Villiä aikaa! KGB:kin seurasi meidän sihteeriä Neuvostoliiton aikana.
Niistä ajoista olenkin kertonut blogissani:
http://laalinlallatuksia.blogspot.com/p/viron-varinoita-eestin-ehituksia.html
Täytyy joskus käydä katsomassa tuo tekstisi. Itse olen sanonut, että vuosi -93 ja aoz Avtomotors olivat minun talvisotani. Nuori mies koki liian paljon liian lyhyessä ajassa. Elämän mustimpia puolia. Puolenkymmentä vuotta ne olivat mielessä aluksi päivittäin sittemmin viikottain ennenkuin painuivat muistojen syövereihin. Nykyään niistä asioista ei viitsi puhua kuin sellaisille, jotka ovat itse olleet siinä maailmassa mukana. Normaaleille ihmisille on turha puhua. Näkee selvästi, kuinka jutut menevät yli hilseen, vaikka juttukaveri kuinka nyökyttelee, että ymmärrän, ymmärrän.
VastaaPoistaJoo, eihän sellainen, joka ei ole ollut sellaisessa mukana, sitä oikeastaan voi edes ymmärtää, kun on vaikea kuvitellakaan niitä tilanteita!
VastaaPoistaOli se kyllä aika villiä touhua siellä.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ase taskussa... Hyvä, että selvisit hengissä - ja Laali myös. Minua yritettiin houkutella n. -95 ravintolan perustamiseen Pietariin tai Moskovaan. Vielä tänäänkin kiitän omaa itseäni siitä, että kieltäydyin totaalisesti moisesta! Tiesin vaarat ja tajusin myös, ettei minusta sellaiseen olisi. Koti-Suomi oli kova sana turvallisessa bisneksen teossa.
VastaaPoistaSuolaheinäsoppaa on aivan pakko päästä kokeilemaan tänä kesänä! Pitää vain löytää tarpeeksi puhdas maasto lähistöltä ja runsas suolaheinäkasvusto. Tai sitten pitää palata sen vanhan hautuumaan kulmille :D
Vanhan hautuumaan kulmilta löytyy varmaan meheviä, Aili Inkeli! :D
VastaaPoistaLaali, suolaheinä on ängssyra på svenska. Minunkin oli eilen pakko googlata sitä, kun en tiennyt mitä se oli :)
VastaaPoistaTänään olen kitkennyt sitä laventeleitten seasta pois, mutta en ottanut sitä talteen koska olen lannoittanut siellä y-lannoitteella, enkä siksi halua syödä sitä.
Taisin tosiaan keittää sopan :)
VastaaPoistaKiitos Salix! Täytyy nyt alkaa katselemaan jos niitä löytyisi täältäkin, että saisin sen sopan! :D
VastaaPoistaNiin, mieti mikä mielenkiintoinen soppa siitä olisi tullut, jos olisin tehnyt siitä kasvista jonka luulin että sinä käytit. Minä nimittäin luulin että käytit kirskål http://gaiasangar.files.wordpress.com/2011/03/kirskc3a5l.jpg ja sitten oltaisiin verrattu miltä ne maistui :)
VastaaPoistaTuota kirskålia meillä nimittäin kans riittä täällä pihalla.....
Hei Salix. Kirskål on suomeksi vuohenputki. Se on tosi monipuolinen syötävä. Googleta "vuohenputki resepti". Ja keitto. Yleensä en julkaise mitään, mitä en ole itse kokeillut ja täällä kommenteissa en ylipäätään muuta kuin kommentteja. Mutta nyt se säännön vahvistava poikkeus.
VastaaPoistaVuohenputkikeitto
2-3 sipulia silputaan ja kuullotetaan rypsi- tai oliiviöljyssä kattilan pohjalla. Päälle kaadetaan 4-5 dl vettä ja sekaan heitetään liha-, kana- tai kasvisliemikuutio.
Sekaan paloitellaan 3-4 porkkanaa ja tomaatti.
Kun porkkanat ovat kypsiä, soppaan leikellään suunnilleen kaupan yrittiruukullisen verran nuoria vuohenputken lehtiä ja 1-2 rkl sitruunamehua.
Päräytetään soseeksi tehosekoittajalla.
lähde: http://www.satuhassi.net/index.php?option=com_content&view=article&id=3&Itemid=31