Äitin tekemä...

Äidin tekemä on käsite. Meistä miehistä ja miksei kait joskus naisistakin tuntuu joskus siltä, että tiettyä ruokaa ei kukaan tehnyt niin hyvin kuin oma äiti. Mielestäni oma äitini on ihan hyvä ruuan laittaja. Monia ruokia, jotka lapsena tuntuivat herkullisilta, olen itsekin joskus kokeillut. Osa on hyviä vieläkin, osasta on aika ajanut ohitse. Makutottumukset ovat muuttuneet. Mutta maksa! Maksa on ihan poikkeus. Inhosin lapsena ja nuorena maksaa. Syy selvisi, kun tutustuin Äiskään. Oma äitini paistoi maksan varmasti kypsäksi. No senhän tietää: samalla myös kuivaksi kuin kengänpohjat kesähelteellä. Eihän sen päkeltämisestä kukaan tykännyt. Mutta Äiskä paistoi ihmeellistä maksaa. Niin pehmeää ja mureaa. Selitti, että taika on juuri oikeassa paistoajassa. Ei liian pitkää, mutta ei myöskään liian lyhyesti. Oli varmasti hupaisa näky, kun paistoin ensi kertaa Äiskän sairastumisen jälkeen maksaa. Minä lastan varressa. Äiskä, oikea puoli halvaantuneena, puhekyky menneenä, oikeassa kädessä tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminta, seisoi vieressä ja komensi minua. Nyt! Nyt käännä! Nyt ota pois! Taisi olla enemmän tuurissa kuin taidossa, että pihveistä tuli oikein hyviä. Parempia kuin oman äitini tekemät.

Tänään sitten listalla oli salviamaksaa ja perunamuussia

800 g maksaa kuutioiksi palasteltuna

10 valkosipulin kynttä silputtuna

loraus oliiviöljyä

kunnon tömpsäys salviaa kuivana tai reilusti tuoreena

1 tl mustapippurirouhetta

1 tl suolaa

Sekoita maksa ja mausteet sekä öljy. Laita jääkaappiin tunniksi. Sillä aikaa voit tehdä vaikka perunamuussin maksan kaveriksi.

Kun maksa on marinoitunut aikansa, paista pannulla nopeasti kypsäksi. Ota vaikka välillä isompia kokkareita sivuun ja leikkaa veitsellä katsoaksesi kypsyysasta. Tai minä vain puraisin palasta puolet ja katsoin, vieläkö punoittaa.

Kun ovat kypsiä, tarjoile vaikka perunamuussin kera.

Äänin 3 - 0 hyvää. Äiskän asteikolla kakkonen. 

Mari lähti tänään Kolille mökille viikoksi. Juniorilta loppuvat työt ensi tiistaina. Lähtee Vitjan luo Helsinkiin. Vietetään sitten Äiskän kanssa laatuaikaa ihan kahdestaan. Siinä toisaalta on taas minulle haastetta: pitäisi osata laittaa ruokaa kahdelle.