Nyt on taas rauha maassa - Solifer (vm. -80) pelaa kuin nuoruutensa päivinä. Aikaa on tehdä vaikka mitä. Meillä tehtiin tänään pyttipannua. Oisko ruotsinkielinen versio pytt i panna. Google-kääntäjä kääntää pientä kattilassa. No, niinhän tuon voi ajatella, että pieniä tähteitä kun laittaa yhteen, syntyy iso hyvä. Ja tällä tarkoitan nimen omaan itse tehtyä pyttipannua. Kaupasta valmiina ostetuissa on ihan mahottomat määrät suolaa ja rasvaa. Kylläseksi kyllä tulee, mutta koko illan janottaa. Ja meillä tykkäämiset jakaantuvat juuri tuon rasvan takia tasan 2 - 2. Poika ei oikeastaan pysty edes syömään, kun kuulemma rasva tarttuu kitalakeen. Kylmäpäinen kaveri :).
Olen joskus tehnyt pyttäriä ihan alusta lähtien raaoista perunoista pannulla paisten, mutta on meidän perheen aikatauluihin turhan aikaa viepää. Toisaalta aina perunapäivästä tahtoo jäädä ylimääräisiä pottuja, jotka on kätevä hyödyntää seuraavana päivänä pyttipannussa. Näin oli tarkoitus tänäänkin tehdä, mutta eikös ne potun pahkeiset sitten juuri eilen kelvanneet lähes kaikki. Minä sitten keittelin illan ilona niitä tälle päivää valmiiksi.
Ainekset
1 iso sipuli
10 valmiiksi keitettyä perunaa (esim. eiliseltä tähteeksi jääneitä)
loraus öljyä (tosin voilla tulee paremman makuinen, muttei kuulemma niin terveellinen)
250 g pekonikuutioita (tai lenkkimakkaraa)
suolaa
munia yhtä monta kuin on tarkoitus olla syöjiäkin (meillä 4 kpl)
Kuumenna öljy - 2 - 3 ruokalusikallista riittää - pannussa ja lisää hienoksi silputtu sipuli. Kuullota. Lisää lohkoiksi pilkotut perunat. Paista käännellen niin kauan, että perunatkin ovat kuumia, käytännössä myös vähän ruskistuneita. Lisää pekonikuutiot ja suolaa maun mukaan. Lisäksi voit paistaa toisella pannulla ne kananmunat. Munat kannattaa jättää vähän löysiksi. Toimivat ikäänkuin kastikkeena tarjoiluannoksen päälle lätkäistyinä. Ja pöytämausteeksi ketsuppia.
Tämä minun versioni on semmoinen nopea äijäversio. Pyttipannusta saa toki ihan salonkikelpoista ruokaa, kuten osoittaa resepti Sateenkaaren tuolla puolen blogissa.
Moi iskä!
VastaaPoistaVaari lähettää (jos onnistuu!) yhden kommentin, joka on yhteinen kaikille pyttärireseptejä kirjoittaneille: ei pidä tehdä pyttäriä, jos on hoppu - silloin voi paistella keitettyjä pottuja ja tehdä jauhoista tahnasapuskaa. Ainoat oikeat paistetut perunat ovat raaoista tehtyjä, kuten itsekin tuolla alkupuolella totesit. Vai oletko samaa mieltä? Niin, tiesin, että olet!
Olli-vaari (tilapäinen kävija, tai ei kävijä, mutta kommentoija!).