Iskä kokkaa -blogi syntyi eräässä elämäni kriittisimmistä vaiheista. Vaimo oli pari vuotta sitten sairastunut vakavasti ja minusta oli tullut omaishoitaja. Nuorimmilla lapsilla oli pahin murrosikä menossa. Ja siinä lisämausteena kaikki tilanteesta aiheutuneet ongelmat. Elämä oli hektistä. Fyysisen tekemisen kohteeksi valikoitui ruuanlaitto käytännön pakosta. Sitä voi tehdä kotona. Ja henkisellä puolella blogin kirjoittaminen toimi hyvänä henkisenä purkautumisväylänä. Siitä, että homma toimi näin, olen suuresti kiitollinen kaikille teille lukijoilleni. Osasta on jo tullut naamakirjaystäviäkin ja osan kanssa on soiteltu puhelimella. Kirjoittaminen vaatii aiheita ja niitä tuo muutaman vuoden takainen elämäni tarjosi lähes jokaiselle päivälle jotakin. Onneksi aika kuitenkin muuttuu ja elämä tasoittuu. Ja aiheet vähenevät.
Nyt on tultu siihen vaiheeseen, että Iskä kokkaa -blogi siirtyy säästöliekille. Tähän saakka olen pyrkinyt kirjoittamaan edes yhden ruokajutun viikossa, ja siihen itselleni tyypillisen alkutekstin. Tästä eteenpäin kirjoitan elämäni kuulumiset Et-lehden Sinua en jätä -blogissa, toivon mukaan kerran viikossa. Ruokajuttuja kirjoittelen pelkkinä resepteinä sitä mukaa kuin tuntuu, että ruuassa on jotain kirjoittamisen arvoista. Käytännössä saattaa olla aika harvoin.
Joten kiitos kaikille, Aila, Sanja, Hiikkis, Salix, Aili Inkeli, Laali, Cebic, Heli, Anu ja kaikki muut, jotka olette Some-ystävinäni kaikki nämä vuodet kulkeneet. Niin, ja tietysti Musta Leski.
Kiitos näistä lukuhetkistä! Siirryn suoraan ET-lehteen jatkamaan lukemista :)
VastaaPoistaKiitos erilaisesta blogista! Siispä ET-lehden pariin.
VastaaPoistaSniif... Kaikkea hyvää, maukasta elämää uusilla urilla, Iskä. Ihanaa joulunaikaa!
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaParhaat turkkilais ruokaohjeet olen joskus kauan sitten repinyt et-lehdestä ;)
VastaaPoistaTulin yöjuoksusta ja jostakin syystä piti kurkistaa tännekin, sillä olen enää laiskasti kommentoinut mihinkään, ainoastaan haasteissa yritän vielä roikkua. Kiitoksia mieltä lämmittävästä loppulauseesta, vaikka olenkin niin huonosti enää muistanut Sinua. Elämä on monesti ankaraa taistelua, mutta päivä kerrallaan. Rivien välistä olen tämänkin monesti lukenut ja ihaillut jaksamistasi.
VastaaPoistaToivotan hyvää kevättä ja aurinkoista pääsiäisen aikaa Teille kaikille. Lammas ei omaan pääsiäispöytääni kuulu, mutta mämmi ja munat tottakai:) Pitkäperjantai meny on perinteisesti ollut ikävä pinaattikeitto ja keitetty muna ja luultavasti pöytäseurana on vain oma itseni ja pari kissaa?
No, tällä kertaa oli minun onneni, että päädyitkin yöjuoksulta blogistaniaan ja kommentoimaan blogiani. Mukava oli aamulla herättyäni lukea kommenttisi.
PoistaEi ole ihmisen hyvä olla yksin. Ei edes pitkäperjantaina.
Se on totta että yksinäisyys on viheliäinen kaveri, onneksi siihen kuuluu kaksi tappelevaa kissaa, jotka pistävät vähän haastetta peliin: Toinen nukkuu nykyään saunassa ja toinen sängyllä tai komerossa ja kun Ruustinna on ulkona, niin saunakissa Tintti saa lekotella ja määräillä huushollia miten tykkää ja kun toinen tulee sisään, niin toinen menee ulos jne.
PoistaKaunista kevään jatkoa, joko lampaanpäillä tai ilman:)
Kuule Mustis, kyllä se vaan on niin, että kun keväällä ilmat alkavat lämmetä ja vedet virrata, niin menokin muuttuu aikalailla päättömäksi.
Poista