Iskän pieni sekainen keittiö

Tasan vuosi sitten makasin sairaalan teho-osastolla kuoleman kielissä, ja Mari päivitti blogikuulumiset. Kertoi, etten bloggaa vähään aikaan. Nyt on olo monin verroin parempi ja niinpä rohkenin vihdoin kertomaan, millaista on olla keuhkokuumeessa. Juttu löytyy Sinua en jätä -blogistani,  jota kirjoitan ET-lehteen. Käykää joutoaikoina lukemassa, mutta älkää ahdistuko. Mutta nyt asiaan. Viime talvena esiteltiin jossain vaiheessa jääkaappien sisältöjä. Viime viikolla Peggyn pieni punainen keittiö -blogin Peggy esitteli kotiaan. Lukiessani tuli mieleeni, että monikaan ei varmaan lukiessaan arvaa, kuinka pienessä keittiössä touhuilen. Niinpä päätin kopioida Peggyn idean ja esitellä keittiöni. Sen kalusteista vapaa lattiapinta-ala on noin 3x4 neliömetriä.

Tällä seinustalla on mikron yläpuolella kaappi, joka sisältää käytetyimmät keittokirjani ja joitakin leivontaan liittyviä purnukoita. Itse asiassa leivon erittäin harvoin.

 Tällä seinustalla on keittiöni parhaat työskentelytilat. Keittiökalusteet ostimme Äiskän kanssa keirrätyskeskuksesta 300 eurolla. Pienensin varmasti 100 neliön keittiöön tarkoitetuista kalusteista keittiöömme sopivat. Kiviset tasot on Äiskä työhommissaan joskus hankkinut. Vasempi yläkaappi sisältää kuivat raaka-aineet. Alakaappi ruuan valmistuksessa tarvittavat astiat. Jääkaapin vasemmalla oleva laatikosto kätkee sisäänsä aterimet ja muut vastaavat työkalut.

Hermokeskus. Hellan yläpuolella käytetyimmät mausteet. Tiskipöydän yläpuolella tavanomaisesti astiakaappi. Tilaa oli niin vähän, että astianpesukone on normaalia kapeampaa mallia. Ja helvetin kallis. Neljännellä seinustalla on ovi, joka johtaa yhdistettyyn olohuoneeseemme ja ruokailutilaan. Ruokapyötämme on esitelty postauksessa Pöytä on valmis.

Äiskä ehti suunnittelemaan kaiken ennen sairastumistaan. Ja minä toteuttamaan. Noin yleisesti ottaen, mitä olen kavereideni kanssa keskustellut, olen tullut siihen tulokseen, että yksi nainen suunnittelee sisustusratkaisuja enemmän kuin kaksi miestä ehtii toteuttamaan. No, minä ehdin kuitenkin toteuttamaan kaikki Äiskän suunnittelemat jutut ennen hänen sairastumistaan. Jokunen lista jäi uupumaan, mutta nyt olen niitäkin alkanut naputtelemaan paikoilleen. Viime aikoina tuo lopussa oleva kommentointi-ikkuna on ollut melko tiukasti kiinni. Tämä johtuu siitä, että olen yrittänyt saada yhtä hemmetin häirikkörobottia kuriin eli hiljenemään. Nyt ikkuna toimii ainakin tämän viikonlopun. 

Kaikesta huolimatta söimme tänään

Lampaan valkosipulisydäntä ja fenkolirisottoa

Näistä se syntyy

Valkosipulisydän

300 g eli pari lampaan sydäntä (myös muu sydän käy ihan hyvin)

2 valkosipulinkynttä murskattuna

2-3 rkl oliiviöljyä

suolaa 

mustapippuria

Poista sydämestä näkyvä rasva. Huuhtele sydän ja leikka se noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Sekoita kaikki muut ainekset sydänviipaleiden kanssa samaan astiaan. Anna maustua varttitunti. Paista pannulla 4-5 minuuttia koko ajan lastalla käännellen. Tarjoile fenkolirisoton kera.

Fenkolirisotto

1 dl oliiviöljyä
puolikas sipuli, silputtuna
1/4 pienestä fenkolista, silputtuna
6 valkosipulin kynttä murskattuna
pieni purkillinen tomaattipyreetä
3 dl risottoriisiä

2 dl valkoviiniä
1 kasvisliemikuutio
1 tl mustapippuria
1 dl kermaa
vettä

Kuumenna oliiviöljy kattilassa. Lisää sipuli- ja fenkolisilppu, valkosipulimurska, tomaattipyree ja riisit kattilaan ja kuullota aineksia koko ajan hämmennellen kunnes sipulit alkavat olla läpikuultavia. Lisää murennettu liemikuutio ja pippuri. Kaada myös viini kattilaan. Keittele hiljakseen kunnes riisi on kypsää. Lisäile aina vähän kerrallaan vettä, jos alkaa mennä liian kuivaksi ja palaa pohjaan. Loppuvaiheessa lisää vielä loraus kermaa. Kun riisi on kypsää, tarjoile valkosipulisydänten kera.

Risotto normaalia kotiruokaa äänin 3-0. Äiskän asteikolla kolmannen luokan ruokaa. Sydän hyvää äänin 2-1. Äiskä suostui jälkiruualla lahjonnan jälkeen maistamaan yhden palan. Ymmärtääkseni ei ollut pahaa, mutta ajatus sydämestä sai Äiskässä puistatuksen aikaan!