Terveisiä lomalta

Olen lomalla. En kokkaa. Ainakaan niin kauan kuin rahat riittävät syödä muiden tekemää. Aloitin loman tutustumalla itäisen naapurimaamme Venäjän ruokatarjontaan. Valitettavasti ihan kaikista jutuista ei tullut otettua kuvia. Milloin oli kamera niin hankalassa paikassa, etti viitsinyt vesisateessa mootoripyötän laukuista käydä kaivamaan, milloin taas yksinkertaisesti unohtui.

Ensimmäisenä päivänä syötiin Podporozhessa hotelli U Maksimitsan ravintolassa lihaa ja perunoita. Pyydettiin tarjoilijaa suosittelemaan jotakin. Ihan sama mitkä reunaehdot asetettiin, niin aina suositteli lihaa kreikkalaisittain. Sitä sitten syötiin. Yllä olevassa kahvilassa käytiin kahvilla Lotinanpellon lähellä valtatie M18 varrella.

Toisena päivänä syötiin kantatie R37 varrella Oshtassa venäläistä suolakurkkukeittoa eli rassolnikkia lounaaksi. Noin 2,5 euroa kivennäisveden kanssa. Yleensäkin, kun tien varrella näki ruokapaikan pihassa rekkoja, niin tiesi saavansa hyvää ruokaa tajuttoman edullisesti.

Illalla sitten ystäväperheen Sveta-rouva tarjoili ensin tuloruuaksi borssia, leipää ja votkaa. Myöhemmin illalla sitten syötiin varsin ovelaa ruokaa. Dima keitti ensin kuoriperunat, jotka sitten murskattiin, mutta ei niin hyvin kuin perunamuussiin. Sitten aikaansaatu muussi paistettiin pannulla. Syötiin majoneesikastikkeessa olevan salaatin ja paistoksen päälle ripoteltavan ruohosipulisilpun kera. Ja votkan.

Kolmantena päivänä jätimme lounaan väliin ja söimme illalliseksi Novgorodiin saavuttuamme ruukulliset villisikaa. Pohjalle oli laitettu perunoita kypsymään.

Neljäntenä päivänä nautin japanilaisessa ravintolassa Novgorodissa lohta nuudelipedillä. Namia, mutta illalla piti vielä hakea kaupasta hiukopalaa.

Viides päivä kului lämpimän aurinkoisessa säässä tien päällä. Kahvi ja Jessentuki 17 -kivennäisvesi riitti.

Illalla ruokailimme Pietarhovin lähellä Nizinossa eli inkeriläisittäin Teppolassa sijainneen hotellimme terassilla sianlihashsashslikkeja. Yksinkertaista, mutta todella hyvää. 

Kuudennen päivän lounas oli 400 ruplaa eli vajaan kympin maksanut kupillinen kalakeittoa Pietarhovin puistossa. Hyvää oli, mutta hinta kirpaisi sielua.

Iltapalan suhteen sitten pihtailtiin. Ostettiin hotellin vieressä sijainneesta kaupasta leipää, makkaraa, juustoa, majoneesia ja lenkkimakkara. Ja vähän kaljaa.

Seitsemäs päivä meni tienvarsikioskista ostetulla kananlihashavermalla. Illalla oli juhlan tuntua, kun Willileidi oli valmistanut minulle Willimiehen kanssa pehmeän laskun kotimaahan. Illalliseksi paria eri laatua venäläisiä piirakoita ja pisteenä iin päälle: itse leivottuja karjalanpiirakoita ja Willimiehen pyydystämästä lohesta kraavattua lohta piiraiden päällä. Jälkiruokana kahvia ja Viipurin konditoria n:o 1:stä ostettua ihanaa sitruunapiirakkaa. Saunan päälle paistettiin vielä takan hiilloksella makkarat. Kiitos vieraanvaraisuudesta Willimiehelle ja Willileidille.

Kahdeksantena päivänä ajelin kotiin ja söin savustettuja muikkuja matkan varrella. Hyvä ruokamatka itään. Suosittelen.