tiistai 5. huhtikuuta 2011

Ripsiväriä ja Aino-rouvan parempaa lohikeittoa

Aino-rouva pääsee pian eläkkeelle. Aino on ollut ikänsä pursiseuran touhuissa mukana. Kukaan ei oikein tiedä, kuinka innostus on saanut alkunsa. Touhuaa kaikennäköistä tarpeellista pursiseuran moottorilaivalla kun ollaan merellä. Ja maissa tekee aina talkoo porukalle kielen mukanaan vievää lohikeittoa. Tänään nautimme Aino-rouvan parempaa lohikeittoa - tosin Äiskälle sopivaksi viritettynä. Äiskä ei nimittäin osaa afasiastaan ja apraksiastaan johtuen aktiivisesti yskiä, jonka takia on kiinnitettävä erityistä huomiota kalan ruodottomuuteen.

Ainekset viidelle

400 g lohisuikaleita (tai 800 g lohta ruotoineen)
8 perunaa
vanha sipuli
2 tl kuivattua tilliä
25 - 50 g voita
8 dl vettä
2 dl kahvikermaa
1 tl maustepippuria
1 tl mustapippurirouhetta
3 tl suolaa (jos saat jostakin, esim. Venäjältä tai Virosta, valkaisematonta vuosisuolaa, se on keitoissa parasta)

Keitä sipuli ja palasiksi pilkotut perunat vedessä. (jos lohi ruotoineeen: keitä sipuli ja lohen perkuutähteet, siivilöi ja laita perunat kiehumaan siivilöityyn veteen.) Kun perunat ovat kypsät, lisää kerma, voi ja kalat. Anna kiehahtaa. Lisää kaikki mausteet ja tarjoile.

Äänin 5 - 0 erinomaista. Äiskä ei tykkää kalasta: sanoi yäk, kun näki mitä on ruokana. Kun sai maistettua, oli yllättyneen iloinen, miten hyvää. Meni luokkaan 2. Olin niin iloinen, että unohdin ottaa valokuvan, mutta semmostahan se oli valkosta, missä lillui tilliä ja rasvaa pinnalla.

Tänään sitten tehtiin autokaupat. Ja etsin ripsiväriä. Äiskällä kun on se tahdonalaisten liikkeiden vajaatoiminto eli apraksia, kävi perinteisellä ripsivärillä aina niin, että nenä jäi oikean puolen ripsiä värjätessä eteen ja varsi teki mustan merkin. No sitten Äiskä keksi nostaa pensselin pystyyn. Parempi oli, mutta edelleen hankala. Tiina neuvoi, että on olemassa semmoisia pallopäisellä harjalla olevia ripsivärejä. Löysin minäkin kaupasta vuosi sitten L'Orealin pallopään. Ja monta sen jälkeen. Mutta nyt ne onnettomat menivät poistamaan sen maahantuontivalikoimasta. Laukkasin töiden jälkeen koko Joensuun meikkikaupat läpi, ennen kuin vihdoin löysin Sokoksen kemikaaliosastolta Givenchyn vastaavan. On paljon parempi, koska varsi lyhyempi ja näin ollen ote tulee tarkemmaksi. Mutta ei mitään niin hyvää, etteikö jotakin pahaakin: hiton paljon huonommin lähtee illalla irti naamasta kuin L'Oreal!

4 kommenttia:

  1. Hatunnoston arvoinen suoritus tuo ripsarin etsiminen! Ku mie en meinaa edes itse etsiä sopivia meikkeja niin sinä jaksoit toisen puolesta!

    VastaaPoista
  2. Eipähän niitä Äiskälle kukaan muukaan hae, ellen minä. Se oli sen päivän ilta, kun Äiskältä oli aamulla puhjennut verisuoni päästä. Oltiin sairaalassa katsomassa ja Äiskä odotti seuraavana aamuna tapahtuvaa leikkausta. Vähän jännitti, vaikka lääkitys oli aika kova. Silloin kerroin Äiskälle, että rakastan häntä ja että kävi miten kävi, niin yhdessä mennään elämän tappiin. Siihen samaan yhdessä menon lupaukseen se menee tuo ripsivärinkin etsiminen. Oikeastaan vasta nyt tiedän, mitä tarkoittaa, kun sanoo rakastavansa toista ihmistä.

    VastaaPoista
  3. Ja se että mies arvostaa sitä mitä nainen tarvii!! Hienoa <3
    T: Krisse

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JOskus asioiden arvon ymmärtää vasta sitten, kun on lähellä menettää ne.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.