perjantai 1. helmikuuta 2013

Musiikkiterapiaa

Tänään on  ollut mukava päivä. Tai no, useimmitenhan minulla on mukava päivä. Mutta kuitenkin, sanotaan sitten vaikka erityisen mukava. Olen sieltä lokakuusta saakka härrännyt tätä painoani alaspäin. Alussa mentiin lujaa; 60 grammaa päivässä. Nyt on vauhti hiljentynyt ja usko pyrkii välillä loppumaan. Tyypillinen vauhti on tammikuun ajan ollut sellaiset 40 - 50 grammaa päivässä. Tänään kuitenkin meni taas uusi täysien kilojen raja rikki! Hienoa, tämä toimii sittenkin. Kun on kymmenen kiloa pudonnut, niin teen asiasta ihan oman postauksen. Ennen vappua pitäisi tapahtua.

Tänään on ollut muutenkin hieno päivä, sillä kävimme Äiskän kanssa tutustumassa musiikkiterapiaan. Aivoverenkiertohäiriöistä (AVH) toipumisen alkuvaiheessa on tutkimusten mukaan  kuntoutumisen kannalta suuri positiivinen merkitys sillä, että kuntoutuja saa kuunnella mielimusiikkiaan. On myös kehitetty terapiamuoto, jossa vaikeista puhehäiriöistä kärsivät AVH-potilaat oppivat mahdollisesti ilmaisemaan sanomisiaan laulamalla. Puhe ja laulu kuulemma sijaitsevat aivoissa eri paikassa. Äiskähän on tosi musikaalinen. Kuljettiin Varkauden vuosina pitkät ajat erään lauluryhmän mukana. Äiskä lauloi ja minä olin säestysryhmässä. Nytkin Äiskä ilmaisee tunteitaan siten, että silloin kun hän on hyvällä mielellä, hän "laulaa" ihan tunnistettavia säveliä. Laulaminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että hän tuottaa säveleen sattuvasti jotain äännettä. 

Olemme saaneet lääkärinlausunnon, jossa muun kuntoutuksen lisäksi suositellaan musiikkiterapiaa. Puheterapian mahdollisuudet on yhdessä todettu loppuun käytetyiksi. Anottiin musiikkiterapiaa jo viime vuonna, mutta paperit tulivat näiltä osin hieman puutteellisesti valmisteltua, ja näin ollen bumerangihan sieltä tuli. Mutta nyt käytiin tänään aloittamassa kolmen arviointikäynnin sarjaa musiikkiterapeutin luona. Terapeutti sitten kirjoittaa vielä Kelalle lausuntonsa, jossa arvioi terapiasta saatavaa hyötyä. Ja voi sitä iloa ja riemua, joka Äiskän silmistä loisti. Terapeutti soitti pianoa, Äiskä lauloi, välillä terapeutti lauloi mukana. Ja yhdessä leikkivät ja pelleilivät rytmillä ja äänensävyllä sekä äänenvoimakkuudella. Äiskä oli vielä enemmän innoissaan nyt kuin aloittaessaan keittiötouhuja uudelleen. Kyllä minä niin toivon, että Kelan tädit tekisivät myönteisen päätöksen.

Ruokana meillä oli sitä eilistä udmurtialaisen maksakeiton tähdettä, mutta katse oli kuitenkin jo eteenpäin.

Tulevan viikon ruokalista

Lauantai               Lammastsahohbili
Sunnuntai            Pelmenejä, Mari tulee kaverinsa kanssa tekemään, ja jos ehtivät jäätyä, maistellaan.
Maanantai päivä   Mannapuuro ja puolukkakeitto
                 ilta     Perunamuussi ja lihapullat
Tiistai       päivä  Mansikkavispipuuro
                ilta     Makaronia ja makkarakastiketta
Keskiviikko päivä Salaattia
                 ilta    Makkaratattarello
Torstai       päivä Iloiset naamamunat
                 ilta    Lihaseljanka vuodelta 1898 olevasta venäläisestä keittokirjasta otetun reseptin mukaan
Perjantai    päivä Talkkunahyvää
                ilta     Saksalainen kaalipekonilaatikko
Lauantai             Riisiä, keitettyä kalaa ja hollandaisekastiketta
Sunnuntai           Lampaan paahtopaisti ja lohkoperunat

Lukijoiden pyynnöstä yritän talousmenoihin käytetyn rahan lisäksi dokumentoida myös edellä olevalla tarkkuudella sen, mitä tuli syötyä. Nähdään sitten, miten ruuan monipuolisuus ja siihen käytetty raha ovat toisiinsa sidoksissa. Tarkastelua tulee vääristämään jossain määrin se, että lihana käytän paljon lammasta, joka tuli tässä kuun vaihteessa ostettua. Enkä lähde erittelemään sen kuluja. Laskekaa itse oma arvionne sen osalta. 

Helmikuun talousmenot ovat tähän mennessä € 50,34. 

17 kommenttia:

  1. Terveppäterve Iskä,
    olen seurannut blogiasi viime syksyltä lähtien, muutama aika meni lukiessa kronologisessa järjestyksessä ... Jos oisin naamakirjassa, nostaisin peukkua :)
    Miekin toivon, että musiikkiterapiasta tulee myönteinen päätös!
    t. Anonyymi-Ilona

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkit näihin samoihin juttuihin ovat myös facebookissa. Siellä olen avoimella profiililla ihan omana itsenäni. Käy sinne tökkäämässä se peukun kuva.

      Nämä tarinat ovat meidän yhteistä matkaamme, ja toivon näiden tuottavan iloista mieltä, toivoa ja lohtua Äiskän kohtalotovereille sekä muille lukijoilleni. Elämän ei tarvitse pysähtyä lähimmäisen vakavaan sairastumiseen, vaikka se ihan varmasti helvetin pahasti töksähtääkin.

      Poista
  2. Nyt on ihan pakko laittaa kommenttia, vaikka yleensä olen siihen liian laiska:
    Jo silloin, kun "Äiskän" sairastumisesta oli kulunut vasta pari kuukautta, me kommunikoimme mm. musiikin avulla. Kuunneltiin sairaalassa sekä yhteisen nuoruusaikamme rokkia, että tuoreempaakin raskasta musaa. Kerran menimme pitkin Tikkamäentietä, toinen pyörätuolissa istuen ja toinen sitä työntäen, ja lauloimme yhdessä. Minä osaan sanat, Äiskä taas on aina pysynyt paremmin nuotissa kuin minä ;).

    VastaaPoista
  3. Täällä kaikki peukut ja varpaat pystyssä, että Kelalta tulee tällä kertaa myönteinen päätös!

    Ja kiitos, että jaksat näitä juttuja kirjoittaa. Antaa kummasti itsellekin uskoa siitä, että vaikka oma neurologinen sairauteni pyrkii tekemään enemmän tuhojaan, niin ei se elämä siihen kuitenkaan lopu. Täytyy vaan oppia iloitsemaan niistä asioista joita voi tehdä ja olla lannistumatta niistä jutuista, joiden tekeminen ei ole (ainakaan nyt) mahdollista.

    Ihanaa viikonloppua :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on juuri noin kuin sanoit. On parempi iloita siitä mitä on, kuin itkeä sitä, mitä ei ole.

      Poista
    2. tuleekohan tämä nyt perille, kaksi aiempaa kommenttiani ovat menneet kai taivaan tuuliin. kun jotain ei osaa niin sitten ei osaa. kiitos kuitenkin sen mielenkiintoisen sopan reseptistä, nimi oli niin vaikea että en yritä sitä kirjoittaa (maksaa se oli). nyt pitää toivoa että vaimosi saa sitä musiikkiterapiaa, ei voi olla pienempää pyyntöä vakavista sairauden oireista kärsivälle ihmiselle ja hänen läheisilleen. jonkinlainen itsensäilmaisun taito on perusoikeus meille kaikille, sitä pitää kelankin tukea. painonpudotuksesta? liikunta? kirsti m.

      Poista
    3. Olemme saaneet Kelalta erinomaista palvelua.

      Painon pudotukseen ei pelkkä liikunta riitä. Perimmäinen syy on se, että syö enemmän kuin kuluttaa. Sitten jos vielä kuluttaa enemmän kuin tienaa, niin tilanne on paha.

      Poista
  4. kimuranttisesti vastasit! liikuntahan tukee syömämme ruuan kulutusta, se on fakta, eikä liikkumalla juurikaan kykene kuluttamaan enempää kuin mitä tienaa. liikunta antaa muunlaista mielihyvää kuin syöminen eli siis vähentää "mässäilyä ruuan kanssa". kokeile, ellet ole vielä tehnyt sitä. anonyymi kirsti m.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liikunnan lisääminen tosiaan lisää kulutusta. Jos ihmisen ongelmana on liika paino, on liikunnan lisäämisen lisäksi muutettava myös ruokailutottumuksia. Pelkkä liikunta ei yksin riitä pudottamaan painoa. Tämä pätee niin kauan, kuin puhutaan normaalista kuntoliikunnasta. Toki jos lihava konttori-ihminen laitetaan tukkimetsään pokasahan ja kirveen kanssa, on vaikutus ihan toista luokkaa. Liikuntaa tavalla tai toisella koko ikäni harrastaneena tiedän nämä mielihyvän tunteet.

      Ja tuo elämän viisauteni: "Syö vähemmän kuin kulutat ja kuluta vähemmän kuin tienaat." kannattaa ajatella enemmänkin kaksimielisenä sanaleikkinä.

      Poista
  5. Yritin kommentoida jo tähän, mutta se taisi epäonnistua jotenkin. Siis uusiksi: meilläkin aloitettiin nyt talousmenojen seuranta ja täytyy häpeillen myöntää, että minulla taitaa viikossa mennä yhtä paljon ruokaan, kuin sinulla koko kuussa. Tulee leivottua liikaa voista, sokerista, kermasta, pähkinöistä, suklaasta... Mutta kasvattavaa se kyllä tulee olemaan! Nyt helmikuun menot jo 130,- =)=).
    Musiikkiterapia kuulostaa oikein kivalta, kiehtovalta. Oma tytär haluaisi puheterapeutiksi ja se on hänelle sellainen sydämen haave. Valitettavasti epäilen, että opiskelupaikan saaminen on kiven takana...
    Viikon ruokalistasi on innostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän parast'aikaa tehdä yhteenvetoa tammikuun ostoksista. Aikamoinen homma. Vaikuttaa, että sellainen 100 - 150 on helpostikin nipistettävissä. Jättää vain kaljat pois ja leipoo pullat kotona. Pulla on hemmetin kallista!

      Puhetarapeuteista on ainakin tällä hetkellä huutava pula koko maassa.

      Ja viikon ruokalistassa on jatkettu edelleen vanhalla tutulla "persaukisten purtavat" -teemalla.

      Poista
  6. pulla ja kaikenlaiset muutkin leivonnaiset ovat turhia syötäviä, rasvaa voita ja vehnäjauhoja.kalliita ja hyödyttömiä, vieläpä pahanmakuisia. tilalle ruisleipää ja vaikka kylmäsavulohta tai graavikalaa ja piimää plus punasipulisilppua jos sipulista tykkää. kaljan juomisenkin voi puolittaa, ennemmin sitä kuin pullaa! kirsti m.

    VastaaPoista
  7. Peukut on pystyssä että musiikkiterapialle tulee Kelasta myönteinen päätös! Oisitpa laittanut tämä postauksen tekstin sinne liitteeksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, jos ei onnistu, niin sitten soitellaan itse.

      Vain elämää, ei sen enempää, on kaikki tää...

      Poista
  8. Voi, kommentoinkin jo toista tekstiäsi ja lähettäessäni huomasin jotain muuttuneen.. Olen se robottikirjain rutisija ja jauhelihapihvinsä suppiksilla terästänyt anonyymi 2! Kiitos robottivalvonnan poistosta! Jos joudut rasittavien viestien kohteeksi, mä alan sitten kamppailla niiden kirjainten kanssa uudestaan. Mulla on jäätävä työputki menossa, mutta perjantaina odottaa Valamo ja Kieslowski elokuvaviikonloppu. Uskonolla ei minun kohdallani ole asian kanssa mitään tekemistä, mutta Valamossa on ihana tunnelma ja on mukava syödä hyvin ja nauttia elokuvista. Pirjo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uusi Valamo on nätti paikka. Nauti olostasi. Ps. Siellä on ihan kelvollista Valomon viiniä myynnissä. Luostarioluesta en tiedä.

      Poista

Kommentoi ees Iskän mieliks!
Robottien häiritsevän toiminnan takia kommentointia on valitettavasti tiukennettu.