Räkä

Äiskä sairastaa tahdonalaisten liikkeiden vajaatoimintaa eli apraksiaa. "Apraksialla tarkoitetaan kykenemättömyyttä suorittaa liiketoimintoja, nimenomaan siinä mielessä, että liikkeiden ohjelmointi ei toimi, vaikka motoriikka itsessään olisi kunnossa." (lainaus Wikipediasta) Kun tähän lisätään, että Äiskän riesana on myös afasia, mikä on vienyt puhekyvyn kokonaan, muttei onneksi ymmärryskykyä, niin vastassa onkin monta keljua juttua. Yksi niistä on nielun ja nenäontelon tienoon lihasten toiminnan kordinointi. Äkikseltään voisi kuvitella, ettei siitä nyt niin isoa haittaa ole. Vaan kylläpä on! Juuri niitä lihaksia tarvitaan silloin, kun nenä pitäisi niistää. Ilman kulku pitää osata sulkea suun puolelta, jotta se poistuisi nenän kautta. Äiskä osaa kyllä hengittää nenän kautta, mutta apraksia on viime vuodet astunut aina peliin, kun olisi pitänyt niistää. Eli Äiskä on niiskuttanut nuhassa nenäänsä sisään päin pienten lasten tapaan. Nyt hän on ollut valtaisan räkätaudin kourissa viikon päivät, ja Avustaja on paneutunut niistämisen opettamiseen. Tänä aamuna sitten kylppäristä kuului hirmuinen huuto, kun Äiskä oli aamupesulla. Minä kiiruhdin katsomaan, että mikä hätänä. Eihän siellä ollut muuta hätää kuin se, että Äiskä oli omin päin onnistunut ensimmäisen kerran neljään ja puoleen vuoteen niistämään ulospäin. Ja tuumainen räkä roikkui nenästä! Ilkka, pyyhi tuo räkä pois! tulkitsin tässä vaiheessa huutamisen. Taas oli apraksia pelissä. Kun niistäminen oli onnistunut, niin  terveellä kädellähän olisi voinut sen nenän sitten pyyhkiä, mutta apraksiasta johtuen se juuttui sitten pitämään toista sierainta ummessa. Tämmöistä se on elämä aivoinfarktin jälkeen, kun hyvin sattuu ja henki säilyy. Vaan kyllä osasimme olla iloisia yhden nenän niistämisen takia!

Eilien kävin Venäjällä tankkaamassa, ja kylläpä oli iloinen reissu. Löysin nimittäin mummon myymässä kylän raitilla tuoretta kalaa. Makrillejä, meriahventa, pallasta, mintaita, kuhaa, ahventa ja vaikka mitä! Ja kaikki alle kahdeksan euron kilohintaan! Lisäksi kalan tuonti on tietyin reunaehdoin sallittua EU:n ulkopuoleltakin toisin kuin lihan. Vaan minä poika ostin herkkua, jota en ollut tähänastisessa elämässäni vielä koskaan maistanut. Isoja Laatokan kuoreita vajaan kilon paketin. Suomenlahden kuoretta olin toki Pietarissa asuessani maistanut samoin kuin suomalaista neulamuikun kokoista järvikuoretta. Illalla puhdistin kalat ja laitoin vähässä merisuolassa jääkaappiin. Ja kyllä olli herkullista, kun tänään päivällä ensin ruisjauhoissa pyörittelin ja sitten voissa paistoin!

Muuta ei päivällä ruisleivän lisäksi tarvinnutkaan. Salaatti merilevää ja kalmaria - sekin venäläisestä ruokakaupasta ostettua.

Illalla sitten Äiskän kanssa kaksi nautimme

yksinkertaisesta makkaratattarellosta (kahdelle)

1/2 sipuli

200 g makkaraa

1 pieni suolakurkku

1 dl tattaria

nokare voita

1 3/4 dl vettä

ripaus suolaa

Leikkele makkara palasiksi. Silppua sipulinpuolikas. Kuutioi suolakurkku.  Huuhdo tattari. Ruskista makkara paistinpannulla ja siirrä syrjään. Pane huuhdotut tattarit kuumalle pannulle ja paahda niitä kunnes kosteus on hävinnyt ja tattari tuoksuu selvästi. Lisää pannulle noin 20 grammaa voita ja sipulisilppu. Pyörittele tattaria ja sipulisilppua voissa sen aikaa, että sipuli alkaa hieman kuullottua. Lisää vesi. Anna kiehua pienellä teholla kunnes vesi on hävinnyt pannusta. Aikaa menee kymmenestä kahteenkymmeneen minuuttiin. Lisää suolakurkkuviipaleet ja sekoittele sen aikaa, että kurkutkin lämpenevät. Tarkista maku ja lisää suolaa. Tarjoile.

Ihan syötävän hyvää perusruokaa - noin keskimäärin. Äiskä rankeerasi kolmanteen luokkaan. Minusta taas pienellä ketsuppimäärällä höystettynä oli ihan älyttömän hyvää.

Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 121,20 ja 893,78 ruplaa.