Moskovalainen seljanka uunivuoassa (resepti neljälle)
600 g hapankaalia
1/2 sipuli
1 rkl vehnäjauhoja
450 g lihaa paistettuna (mikä tahansa liha käy, minä käytin broileria)
1 - 2 suolakurkkua
5 - 10 kpl pikkukurkkuja
5 - 10 kpl oliiveja
tomaatti
5 - 10 kpl marinoituja metsäsieniä
1/2 l lihalientä tai kasvislientä (minä käytin jonkun aiemman ruuan sivutuotteena syntynyttä ja pakastamaani suolatonta kasvislientä eikä jäänyt suolattomaksi)
50 g voita
vähän öljyä vuuan voiteluun
Kuullota silputtu sipuli 50 grammassa sulatettua voita. Voin määrä tuntuu paljolta, mutta sinne se ruokaan häviää. Lisää hapankaali. Sekoita. Anna hautua kannen alla kypsäksi. Aikaa menee noin puoli tuntia. Kääntele välillä, ettei pala pohjaan. Siinä vaiheessa, kun julistat kaalin kypsäksi, lisää vehnäjauhot ja sekoita vielä hyvin. Paista lihapalat nopeasti umpeen kuumalla pannulla. Voitele uunivuoka. Pane vuuan pohjalle kerros hapankaali-sipuliseosta, sitten lihat ja lopuksi vielä kaali-sipuli-seosta. Seuraavaksi sitten koristelet pinnan ohuiksi siivuiksi leikellyllä suolakurkulla ja pikkukurkuilla, tomaatilla, sienillä ja oliiveilla. Lopuksi kaada kasvis-, kana-, tai lihaliemi vuokaan. Paista 200 asteisessa uunissa kypsäksi eli puolisen tuntia riitti ainakin broilerille. Riittänee myös sianlihalle. Lammas ja nauta voivat vaatia pidemmän ajan, kala joutuu heti, kun liemi kiehuu. Tarjoile.
Ja sitten uuniin. |
Huippuhyvää äänin 3 - 1. Äiskä rankeerasi kolmannen luokan ruuaksi. Omaishoitajan vapaapäivän tekijä sanoi, että parasta ruokaa, mitä meillä on koskaan syönyt. Minulla oli periaatteessa keittopäivä, mutta pitihän se maistella ja oli itsessään piteleminen, että malttoi pysäyttää syömisen kahteen lusikalliseen.
Kuukauden talousmenot tähän mennessä € 159,89 ja 893,78 ruplaa.
Resepti kuulostaa ja näyttää ihan hemmetin hyvältä. Tämän laitan kokeiluun kunhan saan jotain sopivaa Keiteleen kalaa (kotiin kannettuna ja ruodottomaksi fileoituna :) Tai voisi tuohon ehkä palan hirven sisäfilettäkin viipaloida. Sitä, sieniä ja hapankaalia tästä talosta löytyy aina...
VastaaPoistaToisaalta tietysti tuossa vähän se hapankaalin idea ja ravintoarvot kärsivät mutta lienee sen arvoinen makuelämys :)
Oletko muuten koskaan tehnyt Gruusialaista kaalilaatikkoa? (Smetana, tomaattipyre, juusto, valkosipuli ja suolakurkut siinä kaalia aateloivat) Se on yksi meidän suosikkipatoja.
Minä muuten vielä joku kuukausi kanssa jämäköidyn ja lasken ne omat ruokamenoni... Muistutapa maaliskuun alussa aiheesta :)
Joskus on parempi ajatella makua kuin ravintoarvoja. Gruusialaisesta kaalilaatikosta minulle on tuttu Amican versio. Olikohan niin, että sen kanssa tarjottiin smetanaa. Kunhan vain muistaisi jostakin reseptin kaivaa. Toki en georgiaa osaa, mutta eiköhän tuosta joku melko autenttinen löydy tutummillakin kielillä. Vai onko sinulla?
PoistaMaaliskuussa tulee helmikuun menoista oma postaus eli siinä se mieleen muistuu. Mukana myös seuranta päivän tarkkuudella, mitä on syöty lounaaksi ja päivälliseksi.
http://www.eilistapaistoa.blogspot.fi/2011/11/huomista-paistoa.html
PoistaTässä summittainen resepti itse tekemääni versioon. Alkuperäinen löytyi karppaajien sivustoilta. Meillä tämä on ollut kyllä tykätty versio kaalilaatikosta.
Hapankaalijemmani ovat vaan nyt hälyttävästi huvenneet... Täytyy kai taas lasti mätkiä joku ilta. Kevätkaali vaan alkaa olla kuivakkaa ja vaatii jo enempi paukkuja pulikan varteen kuin rapsakka syyskaali :)
Oli oikeesti mielenkiintoinen resepti. Käykää ihmeessä muutkin tsekkaamassa. Ja kaiken lisäksi Johanna kirjoittaa tosi mielenkiintoisesti elämästä ja kokkailusta.
PoistaOi, miten ihmeessä sitä jaksaisi laskea edes kaikkia menoja saati päivän tarkkuudella! Ruoka on ilo, joten keskityn resepteihin ja syömiseen.:)anne
VastaaPoistaEn minäkään päivän tarkkuuteen pyri. Kaupasta lähtiessä otan kuitin taskuun, kotona laitan sen tietokoneen viereen ja jossain vaiheessa päivitän blogiin.
Poistasiis joo! jos eilen pidit keittopäivän ja tänään syöt tätä niin älä syö paljon, sen verran rutkasti oli voita. vaikka se sinne hävisikin niin ei se kuitenkaan haihdu.vähemmälläkään määrällä, ilman vehnäjauhojakin maku ei olisi kärsinyt. kun keventämistä ajattelen niin söisin tästä ruuasta vain hapankaalin "raakana", kanan tietysti kypsänä, tomaatin ja sipulin. mistä hankit/saat käyttämäsi suolakurkut? niitä usein tekee mieli, omat loppukesällä säilötyt on syöty, kaupan myymät maustekurkut eivät ole hyvää suolakurkkua nähneetkään. kevyttä päivänjatkoa! kirsti m.
VastaaPoistaRuuanlaiton riemu piilee siinä, että reseptejä voi varioida rajattomasti. Kuitenkin kannattaisi käytännössä kokeille, minkä verran jää seljankasta jäljelle, jos nuo kaikki esittämäsi kevennykset toteuttaa. Suolakurkut osta valmiiksi suolattuna Värtsilän elintarvikekaupasta hintaan 2,5 euroa/3 kiloa. Toki tuolla esittämälläsi periaatteella voisi saivarrella, että suola sitoo turhaa nestettä elimistöön ja nostaa verenpainetta, joten terveellisempää olisi jättää suola pois ja syödä kurkut tuoreena.
PoistaVau, näyttääpä hyvältä, vaikka ei niinkään keitolta. Taitaa mennä kokeiluun. Mikä virka vehnäjauholla, voiko sen jättää pois?
VastaaPoistaEn ymmärrä tuota voikammoa, minusta 50 grammaa ei ole määrä eikä mikään neljän ihmisen annoksessa! Itse lisäisin vielä smetanaa ;)
Minä luokittelisin ruuan ennemminkin padaksi. Ja jos oikein tarkkoja ollaan, niin reseptissä ei puhuta keitosta mitään. Siis siinä alkuperäisessä. Puhutaan pannulla tai korvattomassa kattilassa valmistetusta paksusta seljankasta!
PoistaVehnäjauhon voi varmaan jättää poiskin, mutta minä kyllä laittaisin, sillä se suurustaa kokonaisuuden juuri sopivasti.
olen pahoillani ja pyydän anteeksi kritiikkiäni tekemääsi seljankaa kohtaan. tarkoitukseni ei ole arvostella saatikka saivarrella ainesosia. olen vain tottunut siihen tapaan että monia reseptejä silmäilessäni poimin niistä tavan valmistaa ruokaa itselleni halujeni ja terveydellisten rajojen puitteissa. ymmärrän että tämä on ruokablogi, ja hyvä sellainen onkin koska kokeilee ainakin minulle uusia juttuja rohkeasti kokeiltavaksi. jatka iskä samaan, omaan tyyliisi! t kirsti m.
VastaaPoistavielä lisäyksenä äskeiseen tekstiini ...ruokablogi, ei terveydenhoitoblogi. sama kirsti m.
VastaaPoistaNou hätä, Kirsti M. Kritiikkisi on ollut aivan asiallista, ja asiallinen kritiikki on aina tervetullutta. Itse asiassa vastakkaiset mielipiteet ovat juuri keskustelun suola! Pidän tavastasi yksinkertaistaa. Mutta asialla on kääntöpuolensa, minä nimittäin vastaan myös kritiikkiin omaan varsiin suoraviivaiseen ja suorasanaiseen tyyliini. Jatketaan vain tällä linjalla. Jos ei muuta, niin ompahan ainakin muilla lukijoilla hauskaa kun meitä seuraavat!
VastaaPoistaPs. Ja suolakurkut tosiaan ostan Venäjän puolelta Värtsilän elintarvikekaupasta.
kiitos vastauksestasi! minä tykkään suorapuheisuudesta, ei tarvitse miettiä että mitä se nyt oikein tarkoittaa. arvasin että suolakurkut täytyy olla venäjän puolelta, et muita kelpuuttaisikaan! hyvää loppuviikkoa t. kirsti m.
VastaaPoistaHyvää viikonloppua.
Poista